lauantai 24. toukokuuta 2014

Perast, Montenegro




Lähes kolmen viikon kielikylpy päättyi, kun Hannu liittyi seuraani ja sain taas puhua omalla äidinkielelläni. Treffasimme Dubrovnikissa, otimme Tomislavit, kävimme kaupassa ja lähdimme 15.00 bussilla kohti Kotoria. Jäimme kyydistä Perastiin johtavan tienhaaran kohdalla ja kävelimme lyhyen matkan kylään. Paikalliset eivät tunnistaneet majapaikkaamme, mutta soittivat hyvänhyvyyttään isännällemme. Me paikallistimme sen paremmin kuin he, sillä Sergej käveli vastaan juuri siinä kohdassa, missä odottelimme. Saimme oman, ihanan huoneistomme, jossa käytössä on patio ja pesukone. Illalla teimme pienen kävelykierroksen kylällä ja näytin Hannulle, mistä löytyvät harvat kaupat ja ravintolat. Jäimme Konten terassille meren ääreen syömään (jälleen kerran aivan liikaa). 

Hannu haki aamulla marketista aamiaistarvikkeet. Aamupäivän aikana pyöräytimme pari pesukoneellista pyykkiä, mikä olikin tarpeen lähes kolmen viikon reissuni jälkeen. Kävelimme kylän yläpuolelle kuvaamaan merinäköaloja, etsimme sopivaa uintipaikkaa ja kävimme venekyydillä (5€/hlö) kirkkosaarella. Ilma oli mitä mainioin, minun piti suojata Cavtatissa polttamaani nahkaa. Kotimatkalla kävimme kahvilla, ennen kuin palasimme omalle pihalle iltapäiväoluille. Kävin uimassa laiturista, johon retkiveneet parkkeerasivat ja jonka raput olivat täynnä simpukoita. Hannukin sai lounaaksi itsetehtyä tonnikalasalaattia, johon minä olen jo lähes kyllästynyt. Poimimme oman pihan puusta sitruunan, joka oli venähtäneestä ulkonäöstä huolimatta aivan freessi. Kävimme vielä rantakadun varrella kahvilla ja pelinkovacilla ennen siestan viettoa.

Apartment Perasto

Illalla emme viitsineet pitkälle kävellä (eikä tässä kylässä kovin pitkälle pääsekään) vaan jäimme mukavaan Đardiniin (”Puutarha”) syömään. Kun olimme saaneet tilaamamme ruuat ja juomat, tarjoilija toi meille vielä lautasellisen uunikaritsaa ja korillisen lämmintä leipää. Rantakadulla ohitimme mustiin pukeutuneen leskirouvan, josta otin kuvan neljä vuotta sitten. Huomenna tämä kaunis kylä pitää jättää ja siirtyä paikallisbussilla Kotoriin.

2 kommenttia:

  1. Tämä Perast näytää osuvan reitillemme, joten voisihan sinne pysähtyä. Ei se ihan sattumaa ole,että reittimme risteävät usein. Aika paljon ollaan inspiraatiota saatu näistä teidän matkoista. Nytkin on lennot varattuna Tammikuiseen Madridiin. Todella hienot maisemat näyttäisi tuolla Balkanilla olevan. Omat tunnelmat tulevat sitten syksyn mittaan eetteriin. Tiistai-aamua odotellessa...

    VastaaPoista
  2. Perast on paikka, johon tulen taatusti palaamaan. Omaa reissuani saan odotella vielä tämän kuun loppuun. Mekin suunnittelemme jo ensi vuoden reissuja, jos kaikki menee hyvin, niin vietämme pääsiäisen Andalusiassa. Espanja rulettaa!

    VastaaPoista