Zeljka oli meitä bussiasemalla vastassa,
kun illalla saavuimme Dubrovnikiin. Hän vei meidät majapaikkaamme (home sweet
home) ja keitti tervetulokahvit. Seuraamme liittyi lontoolainen Amy. Myöhemmin
lähdimme vanhaan kaupunkiin syömään, Zeljka sai jättää auton pitkälle
keskustasta. Kaupunki oli aivan tukossa, parhaat hotellit ja palatsit oli
varattu joihinkin ökyhäihin. Turvamiehet suojelivat kuuluisuuksia, ettei
tavallinen kansa päässyt liian lähelle. Ravintolat olivat täynnä, lopulta
saimme pöydän Konoba Amoretista, jonka omistajan Zeljka tuntee. Hannu sai
reissunsa ensimmäiset cevapit. Kello lähenteli puoltayötä, kun palasimme
kotiin.
 |
| Ivo Guesthouse |
Söimme Zeljkan terassilla hänen
valmistamansa runsaan aamiaisen. Hänen muistisairas äitinsä (joka ei enää tuntenut minua) oli vaeltanut
aamukolmelta ulkorapuissa. Pakkasimme tavaramme ja istuimme lähtöoluille omalle
terassille kuluttamaan viimeiset hetket Dubrovnikissa ennen kuin Zeljka heitti meidät kentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti