sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Tehtaan pilli soi Valkeakoskella

Karttalaukullekin tuli käyttöä

Gore-Tex –vaatteet ja ajosaappaat saivat jäädä kotiin, kun pakkasimme moottoripyörälaukkuihin pyyhkeet, lakanat ja vähän vaihtovaatteita. Edes farkkutakkia en matkalla tarvinnut, kun helteinen sää jatkui koko viikonlopun. Ajoimme Valkeakoskelle pitkin pikkuteitä, läpi hämäläisen pelto- ja metsämaiseman. Vasta Hämeenlinnan jälkeen tuli vähän vaihtelua, kun näkyviin tuli myös vesistöä.

Iltapäivällä saavuimme Apianlahden leirintäalueelle, tyhjensimme laukut rivarihuoneeseen ja käväisimme keskustassa kaupassa. Oli ihanaa päästä uimaan Mallasveteen. Myöhemmin grillasimme ja seurustelimme naapureiden kanssa, joukossa oli myös entisiä tai nykyisiä vantaalaisia. Vaikka en tunnustakaan olevani mikään leirintäalue-asuja, hosteleissa majoittuminen on kouluttanut sosiaaliseen kanssakäymiseen ja täälläkin kaikki tervehtivät toisiaan. Jätimme Työväen musiikkitapahtuman väliin, mutta muissa mökeissä tuntui perjantai olevan se varsinainen bailuilta. Taksi vei, taksi toi...

Lauantaina kävin ensimmäiseksi aamu-uinnilla. Aamiaisen jälkeen lähdimme hissukseen kiertämään Apianlahden ympäri kohti keskustaa. Otimme oluet ja siirryimme musiikkijuhlan tapahtuma-alueelle. Keräsimme kojuista kesän kangaskassit ja laastarit (minä tietenkin myös karkit ja mehut). PRO:n kojusta saimme päivärannekkeet, kävimme Salakapakassa lounaalla ja iltapäivän aikana istuimme kuuntelemassa Eva & Manun, Yona & Liikkuvat Pilvet Orkesterin ja Olavi Uusivirran keikat. Ohimennen vähän myös Kaisa Korhosta ja Martin Alvaradoa.

Olavi Uusivirta ja Jonna Tervomaa
Palasimme lerintäalueelle samaa hiekkatietä, kävin uimassa ja suihkussa ja istuimme pihalle vilvoittelemaan. Oli selkeästi rauhallisempaa kuin edellisiltana. Järvenpinta toi Palefacen konsertin kuuluviimme. Sunnuntaina ei ollut mitään syytä pitkittää lähtöä vaan aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja ajoimme taas kauniita (tosin melko tylsiä) teitä ilman pysähdyksiä kotiin.

En ollut aiemmin käynyt Valkeakoskella ja mielikuvissani se oli haiseva tehdaspaikkakunta. Olin niin väärässä! Kesäkaupunkia kaunistaa ympäröivä järvi, sen uimapaikat, pienvenesatamat ja sillat. Keskustakin on vehreä puistoineen ja kävelykatuineen. Viime kesänä olimme PRO:n sponsoroimina Kustavissa jurttamajoituksessa, nyt Valkeakosken Työväen musiikkitapahtumassa. Esiintyjälistasta riippuen tapahtumaan voisi lähteä toistekin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti