torstai 5. helmikuuta 2015

Räntää, pakkasta, tuulta ja tyventä



Helmikuu jatkui yhtä vilkkaana ja vaihtelevana kuin tammikuu, niin sään kuin harrastusten kanssa. Jumppaa, joogaa, pilatesta, lukupiiriä ja englannin keskustelua. Helsinki-päivänä kävin hierojalla, lounaalla ja toimistolla allekirjoittamassa työsopimuksen. Samana päivänä työkkäri uhkasi lopettaa päivärahan maksun, kun en ollut vastaanottanut tarjottua työtä Tikkurilasta. Näin se informaatio kulkee TE-keskuksessa...

Kävelylenkillä äidin kanssa taivas kirkastui ja (ikään kuin) kevätaurinko paistoi. Pysähdyimme rapsuttamaan kahta ruskeaa lammasta, jotka ovat Virekodin tuttuja. Äiti oli ruuan ja ulkoilun jälkeen niin väsynyt, että nukahti harjatessani hänen hiuksiaan. Lähdin sienikeitolle ja pullakahville Marjukan luokse. Matkasuunnittelu Marjukan ja Pirjon kanssa on helppoa kuin heinänteko: "Oi, ihana pieni rantakylä! Merinäköala parvekkeelta, jee, varaa tämä!"  Syksyn reittisuunnitelma etenee vauhdilla. 

Sain houkuteltua Hannun mukaan hathajoogatunnille, kun sanoin että siellä vain maataan lattialla ja hengitellään. Vieraileva opettaja Michael Hart laittoi itsensä sellaiseen solmuun, että minuakin hirvitti. Seuraavana päivänä tuntui olkapäissä ja jaloissa, että olin käynyt entisen balettitanssijan vetämällä tunnilla. Hannu ei innostunut asiasta. Viikonlopuksi saimme kaksikin mökkikutsua, päädyimme systerin lihapatojen luokse Fagervikiin. Saunomisessa kului taas aikaa, kun siskon kanssa vilvoittelimme kirkkaan tähtitaivaan alla ja puhuimme äidistä. Laina-myrsky ei osunut kohdalle kuin puiden latvoja taivuttaen. 

 

Ennen helmikuun puoliväliä sää oli jo kovin keväinen; aurinko paistoi, lämpöä oli kahdeksan astetta varjossa ja linnut lauloivat innoissaan. Minulla oli vielä muutama päivä aikaa tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Sisätiloissa olikin ahdistavaa, kun kaikki pölyt ja likaiset ikkunat osuivat silmiin. Lohjan Virekotiin ei ollut menemistä, siellä oli taas puhjennut ripuliepidemia.  

Tallinnan reissun jälkeen vietin viimeiset vapaapäivät siivoten, ulkoillen ja Lohjalla.
 


Kuukauden kirja: Jonas Gardell "Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Kuolema." Trilogian viimeinen osa. Aiemmista osista tutuksi tullut ystäväjoukko pienenee, kun miehet yksi toisensa jälkeen sairastuvat ja kuolevat pois. Benjamin suree rakasta Rasmustaan ja sinnittelee, kunnes uusi lääke pysäyttää sairauden etenemisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti