Jerez de la Frontera

En osannut nukkua edes kellonsoittoon saakka, nousin suihkuun ja pakkasin loput tavarat. Aamu oli vielä hämärä ja viileä, kun kävelin bussiasemalle odottamaan Cádiziin menevää bussia. Se kiersi kaikki matkan varrella olevat pikkukylät, myös Arcosin, jonne tulemme Sevillasta.

Bussi oli perillä Jerezissä vähän turhankin aikaisin. Lähdin kävelemään suoraa tietä hotelliini ITC Itaca Jereziin ja se oli niin hieno, että kävelin vahingossa ohi. Ajattelin poiketa respaan pyytämään kaupunkikarttaa ja vasta sisällä tajusin, että sehän oli minun hotellini! Kuten arvasinkin, huone ei ollut vielä valmis. Jätin tavarat säilöön ja kävelin läheiselle Plaza Arenalle, josta löysin turisti-infon. Virkailija merkkasi karttaan kaikki mahdolliset kirkot ja museot, minä aion keskittyä terasseihin, tapaksiin ja mahdollisesti sherryn maisteluun, vaikken olekaan sen ylin ystävä. Kävin aamiaisella (taas vaaleaa leipää, huoh!) ja kävelin vielä keskustan kaduilla, ennen kuin palasin Itaca Hoteliin ja sain tilavan, hiljaisen huoneeni yläkerroksista. Vaihdoin vaatteet kevyempiin ja ulkoistin itseni uudelleen.

Aukion aurinkoiselle terassille istahdettuani yritin olla ovela tilaamalla pullo-oluen, mutta se oli jälleen kerran vain 2dl. Keskusta oli täynnä koululaisryhmiä, taisivat olla luokkaretkellä. Kaupungin puistoista, aukioista, kävelykaduista ja lukuisista vaateliikkeistä tulee mieleeni Madrid.

Poikkesin kauppahalliin ja torille, jossa myytiin kukkia, tuoretta parsaa ja eläviä etanoita. Kalatorin hajun vastapainoksi kävelykaduilla tuoksuivat appelsiinipuiden kukat. Puita leikattiin parhaillaan ja kukkivia oksia oli kadun varrella isoja kasoja.

Näin suuressa kaupungissa olisi mukava olla seuraa, yksin en kehdannut tunkea itseäni suosituimpien pystybaarien pöytien ääreen maistelemaan sherryä. Katujen varsille pystytettiin jotain telineitä/katsomoja/myyntipaikkoja ja katuihin maalattiin valkoisia viivoja. Onkohan viikonloppuna tiedossa joku fiesta tai karnevaali?

Albores Bar & Restauranten terassilla jatkoin tapastelua, niihin on vaikea kyllästyä (toisin kuin valkoiseen leipään). Hulluja riittää tähänkin kylään. Aina joku jää pöydän viereen esittämään omaa ohjelmaansa ja kiertää sitten kerjäämässä kolehtia. Palasin hotelliini siestalle.

http://itaca-hotel-jerez.h-rez.com/index.htm?lbl=ggl-en-rmk&gclid=CIu-l7nZyssCFZadGwod728FfQ

Bidé-allas taitaa olla etelä-eurooppalainen keksintö, kun niihin ei juuri muualla törmää. Merjan kanssa viilensimme altaassa Azoreilla kuohuviinipulloa, itse olen käyttänyt sitä jalkojen pesuun silloin, kun ei ole ollut tarvetta kastella itseään kokonaan. 

Illalla lähdin pyörimään keskustan kävelykaduille ja jäin Cruz Blancaan tapaksille. Kahvit join pienessä baarissa ja eikös siinä heti ollut joku kolikoiden toivossa huutamassa "Ayayay", johon terassilla istuvat vanhukset yhtyivät. Päivällä pystytettyjen aitioiden sisälle tuotiin tuolipinoja, ehkä tulossa on sittenkin pääsiäiskulkue. 

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin aamukahdeksalta, kun Hannu ilmoitti olevansa Münchenissä. Avasin ensimmäisen kerran telkkarin, sieltä tuli klassinen konsertti, uutisia ja hauskoja kotivideoita (mm. siitä, kuinka näppärästi isit sitovat tyttäriensä pitkät hiukset, joku imurin avulla, joku laittamalla lapsen pyörimään). Luovuin huoneesta ennen puoltapäivää, jätin tavarat säilytykseen ja lähdin kaupungille.

Kävelin katedraalille ja keskustassa jäin aamiaiselle 100 Montaditos -kahvilaan, jonka kaikki listalla olevat täytetyt sämpylät maksavat 1€/kpl. Olin jo niin aurinkoihottumainen, että istuin sisälle kahvittelemaan. Vaikkei Andalusiassa olekaan sellaista tapas-kulttuuria kuin esim. Madridin alueella, aina oluen tai viinilasillisen kylkeen tulee lautasellinen marinoituja oliiveja. Ennen kuin hain tavarani hotellin säilytyksestä, söin vielä lounaan Tasca del Floresin puiden varjostamalla terassilla.