lauantai 12. maaliskuuta 2016

Ronda

Majoituttuani yhden hengen huoneeseeni (jossa on myös pieni parveke) lähdin etsimään ensimmäistä ruokapaikkaa. Kotikatuni varrelle pysäköi autonsa nuoripari, jota lähdin seuraamaan keskustan kävelykaduille. Menin heidän perässään Bar de Tapas Quintanaan, jossa tapakset maksoivat alkaen 1€. Oma laskuni (kolmet tapakset ja kaksi lasia viiniä) oli 8€. Kävelin vielä hetken keskustassa ja löysin pari muutakin kokeilemisen arvoista tapaspaikkaa. Huomenna on tarkoitukseni katsastaa varsinainen vanha kaupunki, joka sijaitsee sillan toisella puolella.

En laittanut patteria päälle ja huone viileni yöksi, mutta siitähän minä tykkään. Oli hiljaista, vasta puoli kuuden aikaan havahduin kadulta kuuluvaan puheensorinaan; äänistä päätellen varttuneempaa väkeä poistui paikalta kadunvarteen parkkeeratulla autolla. Olivatko ikäihmiset jaksaneet juhlia näin myöhään, tuskin kirkonmenotkaan vielä olivat alkaneet? Joskus ennen kahdeksaa ilmeisesti isäntä palasi alakertaan kovaäänisesti metelöiden. Olikin aika nousta suihkuun.

Kävin syömässä huonehintaan (51€/kolme yötä) kuuluvan aamiaisen läheisessä Churreria Arundassa. Paikka oli täynnä aurinkoista ulkoterassia myöten, istuin baarijakkaralle ja sain maitokahvin, tuoremehun, churrot ja vaaleat leivät. Syötyäni lähdin kävelemään "alakautta" vanhaan kaupunkiin. Mäkiä oli taas kiitettävästi, onneksi olin liikkeellä yksin ja sain mennä omaan tahtiini. Arkkitehtuuri toi elävästi mieleeni Alentejon valkoiset talot, joiden kulmia kiertää keltainen, sininen tai muun väriseksi maalattu raita. Näköalatasanteella kuvatessani sain oppaakseni vanhan herran, joka espanjaksi kertoi paikan historiaa. Kun sanoin, että espanjantaitoni on kovin vähäinen ja kerroin olevani Suomesta, setä lateli kaikki Skandinavian maat, niiden pääkaupungit ja miten niiden kielillä sanotaan "Kiitos".

Kuvattuani hienot maisemat ja pikkukujat palasin kämpille vaihtamaan vaatteet kevyempiin; alkoi olla kuuma. Kävelin bussiasemalle tarkistamaan seuraavan siirtymän, lipun voi hyvin ostaa vasta tiistaina. Matkalla keskustaan jäin yhden baarin terassille oluelle. Kävi niin kuin Azoreilla, kun reissukaverini Merja totesi "Mie meen tilaamaan oluet, sie oot niin pieni ettei ne myy siul isoja". 

Kävin härkätaisteluareenalla ja sen museossa. Vitriineissä olevista matadorien vaatteista voi hyvin päätellä, miten pieniä miehiä he ovat olleet. Jäin lounaalle La Tabernaan, joka oli meluisa, täynnä ja mukava paikka. Eilisillan edulliset tapakset kuittaantuivat tämän päivän lounaalla, kun tilasin itselleni jamon serranoa ja juustoa enkä huomannut pyytää niistä puolikasta annosta. Sen lisäksi vielä currykatkaravut, syötävää oli siis vähintään kahdelle. 

Aurinko paistoi mukavasti ja kävelin vielä Puente Nuevon yli vanhaan kaupunkiin. Etsin hautausmaata, mutta sen löytäminen jäänee huomiselle. Palasin kämpille pikkupäikkäreille (sueños pequeños).

Illan tullen menin vielä näköalatasanteelle, mutta myöhästyin auringonlaskusta. Keskusta oli hiljentynyt, kun päiväturistit olivat poistuneet kaupungista. Puistossa oli vielä lapsia leikkimässä, ilmassa tuoksui kevät ja pääskyset tekivät syöksyjään. Kävelin tasanteen loppuun saakka, se päättyi suljettuun porttiin ja oli käännyttävä takaisin. Kirkkokin oli kiinni, joten lähdin tapaksille. Valintani osui pieneen ukkokuppilaan Bar Zokaloon, jossa asiakkaat pääasiassa seurasivat telkkarista tulevaa jalkapallo-ottelua (Real Madrid - Las Palmas). Hinta ei hirvittänyt tässäkään paikassa, ja syötyäni tilasin vielä kahvin ja Magnon. Listalla olisi ollut myös koirakalaa, mutta sitä en arvannut maistaa.

Eilinen 10 km:n kävely liukkailla nahkakengillä pitkin mäkiä ja rappuja tuntui aamulla reisissä. Iso, vaalea leipä ja lautasellinen churroa on minulle aivan liikaa. Tällä kerralla sain myös purkillisen murskattua tomaattia leivän päälle levitettäväksi.

Aamukävelyllä poikkesin Iglesia de Merced -kirkkoon, jossa oli aamuhartaus meneillään. Kävelin Almeda de Tajo -puiston näköalapaikan loppuun saakka, edelleenkin se päättyi suljettuun porttiin. Kävin näköalaterasseilla ja tunnin verran käveltyäni alkoi olla jo niin kuuma, että palasin kämpille vaihtamaan vaatteita.

Sääreni ovat yhtä kalpeat kuin kitin väriset caprini. Kävelin taas Arco de Felipe V:n kautta vanhaan kaupunkiin, Murallas y Puerta de Almocábariin asti ja vasta siellä tajusin, että etsimäni hautausmaa onkin Santuario M. Auxilladora -luostari, joka ulkoapäin näyttää lähinnä vankilalta. Mihin täällä haudataan kaupunkilaiset? Kiersin muurin ja jäin sen sisällä olevan Bar Sáchezin terassille istumaan. Tällä kerralla pyysin pullon Cruzcampo Cruzialia. Sattumalta huomasin olevani aivan de Locos Tapas -ravintolan vieressä, se on rankattu yhdeksi Rondan parhaista, mutta on iltaravintolaksi aivan liian kaukana minulle. 

Lounaalle jäin Bar Casa Morenoon, jonka hinnat (4 tapasta + 2 lasia viiniä = 7,20€) saavat Hannun vihertymään kateudesta siinä määrin, että tämä lupaa jo liittyä Vihreisiin tai vähintään Greenpeaceen. Joissakin paikoissa näkee tarjouksen 10 tapasta + 2 juomaa = 10€. Kiertelin hetken keskustassa, ennen kuin palasin kämpille siestan viettoon. Kalsaripyykki oli kuivunut aurinkoisella parvekkeella.

Menin hyvissä ajoin Almeda de Tajon näköalatasanteelle katsomaan auringonlaskua, mutta se pahus olikin pilvessä. Kävelin hetken keskustassa, ennen kuin päädyin Bar Zokaloon kanasalaatille. Palasin aikaisin kämpille nukkumaan, huomenna matka jatkuu Olveraan.

Herätessäni taivas oli pilvien peitossa ja aamu tuntui huomattavasti viileämmältä kuin edellispäivinä. Käytyäni aamiaisella tein aamulenkin jäykillä jaloillani. Puistoissa puut eivät vielä ole lehdessä, mutta skimmia- ja magnoliapuut kukkivat.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti