Arrivederci, bella Italia!

Italia, epilogi

Vaikkei kaikki mennytkään ihan putkeen, reissu oli hieno ja sujui suunnitelmien mukaan. Seuraavan kerran teen sen itselleni helpommaksi ja varaan lennot lähemmäs kohdetta. Vaikka pidänkin junamatkustamisesta, pitkät siirtymät vievät rahaa ja aikaa.

Harvoin olen viihtynyt kuutta vuorokautta samassa kohteessa, mutta Cinque Terressä olisin halunnut olla pidempäänkin. Patikkareittejä olisi riittänyt vielä käveltäväksi ja voihan niitä lepopäiviäkin välillä pitää. Uikkarit kulkivat turhaan mukana, uimarantoja ei juurikaan ollut ja merenkäynti oli melkoinen. Uimakausi tulee siis avattua vasta Vantaalla.

Majapaikkojen valinnassa onnistuin mielestäni hyvin, vaikka varasinkin halvimmat löytämäni. Luccan hostelli on perustettu vanhaan luostariin, jossa naiset ja miehet nukkuvat eri dormeissa, jopa pariskunnat. Siellä oli paljon pyhiinvaeltajia, jotka kulkevat Rooman reitin, vai mikä sen nimi ikinä onkaan. Keittiötä ei ole käytettävissä, sen sijaan hintaan sisältyi kattava aamiainen ja iltaisin oli avoinna arvostetun tuntuinen ravintola, jota minä en testannut.

Biassan majoitukseni oli vähän kauempana Cinque Terren kylistä, mutta ilmaisella shuttle bussilla sai kyydin Riomaggioreen ja takaisin aamuin, illoin. Paikallisbussi maksoi 1,50€, junakyyti pitkin rannikkoreittiä 4€. Hostellin asukkailla ei ollut keittiötä käytössään, mutta sieltä sai astioita ja toisessa oleskelutilassa oli pieni jääkaappi, mikroaaltouuni ja vedenkeitin. Monet näyttivätkin syövän omia eväitään. Hostellin valmistama aamiainen maksoi 4,50€, siihen sisältyi jogurttia tuoreiden hedelmien, marjojen ja tumman suklaan kanssa, tuoremehu, pieni suolainen ja makea pala ja kahvi oman valinnan mukaan. Keittiö avasi iltakahdeksalta ja päivittäin oli myynnissä pastaruokia alkaen 7,50€. Lounaspaketin patikkaretkelle voi ostaa seitsemällä eurolla. Henkilökunta on erittäin mukavaa, mutta netti takkuili.

Milanon hostellini oli lähellä Loreton metroasemaa ja kävelymatkan päässä keskustasta. Sijainti on hiljainen, samoin olivat dormiasukkaat. Oleskelutilassa on kahviautomaatti, teetä ilmaiseksi ja ilmeisesti jonkunlainen aamiainen tarjolla johonkin hintaan. Huonoa oli henkilökunnan kehno kielitaito, varsinkin jos apua tarvitsi. Nopea nettiyhteys.

Italia on (minulle) kallis maa ja ylitinkin budjettini jo ennen taskuvarkautta. Asioiden hoitaminen tuntuu olevan joskus kovin hankalaa, ihmiset eivät ole niin ystävällisiä ja joustavia, mihin olen tottunut reissuillani (vrt. vaikka Espanja). Minä haluan Albaniaan!

Taskuvarkaus

Olen tehnyt noin 80 ulkomaanreissua, koskaan en ole joutunut taskuvarkaiden uhriksi, tosin sitä on useasti yritetty Lissabonissa ja Delhin lentokentällä ilmeisesti henkilökunta tyhjensi rinkastani lukitsemattomat taskut.

Heti, kun saavuin Milanoon ja lähdin metrolla kahden pysäkin päässä olevaan majapaikkaani, olkalaukustani vietiin lompakkoni (sisältäen rahat, Mastercard ja vakuutuskortit). Tiedä sitten, olinko loppumatkasta jo niin rentoutunut, etten osannut varoa vai luotinko liikaa laukkuni vetoketjuihin, joka tapauksessa voin syyttää siitä vain itseäni. Olisi pitänyt pistää rahat ja kortit parempaan talteen. Luultavasti teon takana oli teini-ikäinen tyttöryhmä, joka tunki vierelläni täyteen metrovaunuun. Onneksi varkaalle kelpasi vain lompakkoni, ilman puhelinta olisin ollut todella hädissäni. Heti, kun huomasin varkauden, kuoletin luottokorttini. Toivon, että matkavakuutukseni korvaa edes osan menetyksestä.

Olin tapahtuneesta vihainen ja nolo, mutta äitinä ja isoäitinä vielä enemmän huolissani näistä nuorista. Vaikkeivat he olekaan Jumalaa pelkääviä katolilaisia, pistää miettimään minkälaisen kotikasvatuksen he ovat saaneet, eikö heillä ole lainkaan omaatuntoa tai kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan. Ja mitä heistä tulee isoina, paatuneita rikollisiako? Tapahtumapäivänä mieli oli herkässä, onneksi sain lohtua toiselta dormiasukkaalta ja puhelimen päässä Hannulta.