Onneksi pyykit kuivuivat jo
illalla, yöllä ukkonen rymisteli ja satoi rankasti. Aamulla minulla ei ollut
mihinkään kiire, muu porukka lähti bussilla Krakovaan, minä pidin itselleni
lupaamani lepopäivän. Menin kokovartalohierontaan ja ehdin jo ajatella, että rahani menivät hukkaan, kun ei selässä tuntunut minkäänlaista kolotusta,
vaikka poika reippaasti hieroikin. Kun hän siirtyi kipeisiin pohkeisiini,
melkein sain purra lakanaa, etten olisi kiljunut tuskasta. Onneksi minulla on
suht korkea kipukynnys. Käännyttyäni selälleni oli vain pakko yrittää olla
irvistelemättä, kun etureisiin sattui. Hyväähän se teki ja huomenna jalat ovat
taas valmiina uusiin koitoksiin.
Sade taukosi iltapäivällä ja
jalkoja verrytelläkseni kävelin keskustaan ostamaan kortteja ja sukkia. Kävelykaduilla näkyi paljon katolilaisia hiippalakkeja, mutta tällä kerralla he olivat varustautuneet sadeviitoilla, eivät pääsiäiskaavuilla. Menin
lounaalle Stek Restauracjaan; pihviravintola ja kantrimusiikkia, ei oikein
minun paikkani. Tilasin lammas-saslikin salaattibaarilla, eipä tarvitse
punaista lihaa syödä enää tällä reissulla. Sää kirkastui illaksi ja teimme
Arjan kanssa patikkatreffit huomiseksi.
Päivän kävelyt 6,2 km (keskustaan ja takaisin).
Päivän kävelyt 6,2 km (keskustaan ja takaisin).
 |
| Näkymä parvekkeeltani |
Tuonneko pitäisi huomenna kavuta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti