Helsinki-päivä lasten ehdoilla

Zakopanessa ollessani sain viestin, että ipanat haluavat lähteä kanssani Helsinkiin. Onni on jo sen verran iso, että hän muistaa monet Suomenlinnan kesäteatterit, piknikit ja kalliokiipeilyt Sofia-serkkunsa kanssa. Ilonalla ei näitä muistijälkiä ole, eikä hän innostunut Suomenlinnasta ollenkaan.

Kävin tiistaina äidin luona Virekodissa ja sen jälkeen kakkukahvilla onnittelemassa kummisetääni, joka täytti kunnioitettavat 87 vuotta. Kotimatkalla hain kyytiini Onnin ja Ilonan. Hannunkin kotiuduttua söimme tortillat ulkona ilta-auringossa ja lähdimme sen jälkeen pelaamaan Pokémon Gota. Minä olen pelistä ihan ulalla, mutta tulipa käveltyä hyvä iltalenkki ja sain uutta tietoa omasta asuinalueestani. "Tässä kylässä kuhisee Pokémoneja", totesi Onni ja selitti koko ajan, missä mennään. Ilonan piti välillä päästä keinumaan ja kiipeilemään. Sain ipanat kymmeneltä nukkumaan vedoten seuraavan päivän retkeen.

Onniakaan ei Suomenlinna enää kiinnostanut, vaan Pokémonin innoittamana päätimme pysyä Helsingin keskustassa. Teimme pienen ratikka-ajelun, kävimme kauppatorilla (jossa vielä tuloksetta ehdotin Suomenlinnaan menoa) ja kävelimme kaupunginmuseon Lasten kaupunkiin. Kolusimme moneen kertaan kaupan, koulun ja mummolan. Etukäteen Onni oli ehdottanut aasialaista ruokapaikkaa (JuFu), Ilona toivoi hampurilaista ja ranskalaisia. Apua, minä en tiedä mitään hampurilaispaikoista! Mietin keskustan pizzerioita, kunnes muistin Kiilan, josta saa ilmeisen hyviä hampurilaisia (ja minulle salaattia). 

Saimme kaikki mitä halusimme ja jälkkäriksi vielä pikkumunkkeja. Forumissa Onni ja Ilona pääsivät harjoittelemaan liukuportaissa kulkemista. Ehdottelin Kiasmassa käyntiä, mutta Tigerin ostosten ja jätskien jälkeen lapset olivat valmiit palaamaan suorinta reittiä Vantaalle. Suvi haki ipanat kotiin ja minä tyhjensin mustaviinimarjat puskista. Olin pakannut Pelastusarmeijan kassiin pari kuluneeksi nukuttua, pitsein somistettua tyynyliinaa, Ilona vei ne mennessään lakanoiksi unilelu-Pandalleen.