lauantai 1. lokakuuta 2016

Himarë

Himarë
Aamulla pakkasimme tavarat, Tomi nosti laukut autoonsa ja keitti meille kahvit. Hoidimme raha-asiat maksamalla majoituksen euroilla, vaihtorahat saimme lekeissä. Hän kuskasi meidät ylös tienhaaraan, josta bussi noukki meidät kyytiinsä hetken odotettuamme.

Ajoimme taas huimaa vuoriston serpentiinitietä. Mitä lähemmäs Himarëa laskeuduimme, sen enemmän tien varrella näkyi pieniä pyhättöjä. Keskustan ohitettuamme jäimme kyydistä. Olimme aivan majapaikkamme lähettyvillä, mutta sitä ei mitenkään mainostettu ja jouduimme kysymään neuvoa parikin kertaa. Hannu pääsi pitkästä aikaa puhumaan kreikkaa! Apartment Sun & Sea löytyi päätien varrella olevasta kerrostalosta, mutta meidän piti odotella avaimia tunnin verran. Sillä aikaa kävimme keskustassa girospitoilla. 



Majoituttuamme kannatimme kolmea läheistä minimarkettia; yhdestä ostimme hedelmät ja mehun, toisesta ouzon ja veden, kolmannesta juustoa ja Amstelit. Asumme lähellä rauhallista rantaa ja kävimmekin uimassa. Suihkun ja pyykkien jälkeen istuimme parvekkeellemme uintioluille ja ihailemaan merinäköalaa. Hienoa olla taas Himarëssa!

Ennen auringonlaskua kävelimme keskustaan ja jäimme kahville Spilia-kahvilaan, jonka wifiä käytimme postien lukemiseen. Illalliseksi söimme Taverna Merkurin kreikkalaisen salaatin, saganakin ja mustekala-annokset. 

Lokakuu, ja me hikoilemme helteessä Himarëssa. Paikalliset puhuvat ”pienestä kesästä” (meidän intiaanikesämme). Uimisen lisäksi Himarëssa ei juurikaan ole aktiviteetteja. Kävelimme helteistä ylämäkeä vanhaan kivikylään, joka ei ole kahdessa vuodessa muuttunut mitenkään, paitsi etten enää nähnyt siellä Kreikan lippua liehumassa. 

Säästimme janomme keskustaan, alamäessä huomasin ensimmäisen kerran keskeneräisessä rakennuksessa roikkuvan nallukan, jonka pitäisi suojella kaikelta pahalta. Keskustaan päästyämme otimme lenkkioluet ja söimme lounaaksi erinomaiset girospitat. Kämpillä uikkarit päälle ja uimaan! Lauantaista ja helteestä huolimatta rannalla ei ollut kuin muutama ihminen, hekin lähinnä aurinkoa ottamassa.

Kun helle hieman hellitti, kävelimme Spiliaan kahville ja päivittämään blogiani. Taustalla soi mukava kreikkalainen musiikki ja ympärillä istuvat ihmiset puhuvat keskenään kreikkaa. Onneksi minäkin osaan toivottaa kohteliaasti vanhemmalle väelle hyvät päivät kreikaksi.

Merkkipäiväni kunniaksi vaihdoimme edullisen (15€/yö) yksiömme lähes kaksi kertaa kalliimpaan (27€/yö) Prinos Hotelliin. Ranta on vielä lähempänä, pitää kävellä vain tien toiselle puolelle. Saimme huoneemme heti ja lähdimme keskustaan lounaalle. Harmiksemme Sufllaqeri Prifti on kiinni, mutta kylän paras girospita-paikka taitaa tällä hetkellä ollakin Taverna To Stéki. Ostimme kaupasta uintioluet ja valkkarin, palasimme hotelliin. Kotimatkalle saimme seuraksi koiran, jonka Prinoksen hotellipoika hätisti rannalle.


Himarë - ja Albania kaiken kaikkiaan - on paikka, jossa viihdymme erinomaisesti. Toki tienvarsilla on roskia ja kävelyteillä saa katsoa eteensä, ettei kävele päin valotolppia tai putoa keskellä kävelytietä oleviin kuoppiin. Täällä oppii arvostamaan Suomen puhdasta luontoa ja oman arkielämän mukavuuksia. Mutta on tämä hieno paikka viettää lomaansa! Vaikka täälläkin asumme päätien varrella, yöt ovat hiljaisia, vain meri kohisee laineiden lyödessä rantaan. Eikä hintataso haittaa; yhdessä päivässä saamme kulumaan yhteensä 30-40€ (plus majoitus), eikä todellakaan pihistellä hyvässä ruuassa, oluissa tai viineissä. Muutenhan tämä on kuin Kreikassa, mutta missään ei myydä retsinaa. Täällä mekin kannamme kaupasta juomavedet kämpille, kun paikallisetkin sitä harrastavat.

Viimeksi sain Albaniassa pääni kipeäksi, kun kolhaisin sen pari kertaa. Tällä kerralla olen polvi ruvella, kun kompuroin ensimmäisenä iltana Dhërmissä majapaikkamme himmeästi valaistuissa ulkorapuissa.  


Lupasin tarjota ouzot kaikille kavereilleni rantakuppilassa. Taverna Stoli olikin avoinna, mutta seuraa emme saaneet. Hinnatkin olivat nousseet; ennen kaikki juomat (kuumat ja kylmät) maksoivat 100 lekeä, nyt 150 (1,10€). Tarjoilijapoika kertoi Sarandën bussin menevän klo 11:n aikoihin tavernan edestä.


Jossain meren takana jyrisi ja salamoi, tälle päivälle olikin luvattu ukkosta ja sadetta. Ilta pimeni, mittari näytti parvekkeella edelleen +24 astetta. Otimme riskin (ja sateenvarjot mukaan) ja kävelimme Taverna Lefterikseen. Tilasimme tsatzikin, punamulloa, mustekalaa ja okra-lihapataa. Juhlan kunniaksi ouzot ja puolikiloa valkoviiniä. Tarjoilija onnitteli minua ja toivotti ”tuhat vuotta” kreikaksi. Itselleni olen tosin luvannut vain 100 vuotta. Juuri, kun saimme annoksemme, alkoi ukkostaa ja sähköt hävisivät. Tarjoilija siirsi ruokamme sisälle, toi kynttilöitä (romantic!) ja tarjosi toiset ouzot. Kahvit juotuamme sade taukosi sen verran, että pääsimme kuivina takaisin hotelliimme. Mustapukuiset mummot päivystivät vielä kuistillaan ja vilkuttivat meille iloisina Kali nihtat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti