Päästyämme kotikadulle saimme monta ystävällistä auttajaa; yksi mies soitti antamaani numeroon ja lähti hetken kuluttua saattamaan meitä oikealle talolle. Dimar Apartmentin edessä meitä odotti omistajan sisko, joka vei meidät kuudennen kerroksen asuntoon. Hannun käytyä suihkussa lähdin näyttämään hänelle keskustaa ja menimme rantakahvilan terassille juomaan tummat oluet.
Paras ruokapaikka viime kerralla oli mielestäni Vkusno ja vanhasta muistista löysinkin sen. Kaikki ulkopöydät olivat varattuja, kun perheet olivat sunnuntailounaalla. Menimme sisälle ja tilasimme kotitekoiset makkarat, juustotäytteisen jauhelihapihvin ja ison shopska-salaatin. Paikka oli tainnut edelliskerrasta laajentua ja nyt siellä sai olutta ja viiniäkin.
Vkusno |
Olisi sittenkin kannattanut lähteä vielä illalla kylille, jossa äänistä päätellen kahviloissa ja baareissa seurattiin futismatsia. Yöllä alkoi sataa ja sade jatkui aamuun saakka. Aamupäivällä kävin Ohdriska Bankassa vaihtamassa valuuttaa. Jouduin taas kirjautumaan pankin asiakkaaksi, kun olin jättänyt edelliskerralla saamani asiakaskortin kotiin. Sen jälkeen kiertelimme tuoretorilla keräten pusseihin mausteita, vihanneksia ja hedelmiä. Täällä saa jopa tuoreita viikunoita, kun muualla myydään jo kuivattuja. Paprikaa oli myynnissä toripöydät täynnä, ilmeisesti on ayvarin tekoaika. Kun ostin kaksi punaista paprikaa, myyjä ei halunnut maksua, ostokseni oli niin pieni.
Sveti Jovan |
Vatsani kipuili liiasta lihan syönnistä. Nyt saavat girospitat riittää ja tein meille lounassalaatin tonnikalasta, kananmunista ja torin tuoreista tuotteista. Aurinko alkoi paistaa ja söimme salaatin parvekkeella.
Restaurant Antiko |
Heräsin kolmen aikaan, kun satoi rankasti. Yhden kerran salamoi ja ukkosti. Aamuinen työnjako on selvä; Hannu haki leipomosta tuoreet seesamirinkelit (kifla), minä tein aamiaisen ja tiskasin. Viihdykkeeksi kuuntelimme telkkarista makedonialaista kansanmusiikkia. Kaikesta päätellen meillä ei ole naapureita, talo on
todella hiljainen.
Sade taukosi puolenpäivän jälkeen ja lähdimme kävelemään
bussiasemalle. Ostimme liput (7,40€/lippu) Skopjeen torstaille, tulee aikainen
herätys. Palasimme keskustaan ja törmäsimme taas itävaltalaispariin, jonka
näimme jo Pogradecissa. Ehkä tapaamme heidät vielä Skopjessa? Jatkoimme ylös Tsaari
Samuelin linnoitukselle, matkalla poikkesin Sv. Bogorodica Perileptos -kirkolle,
josta avautuu näkymä linnoitukselle.
Maksoimme sisäänpääsymaksut ja kapusimme
linnoituksen jyrkät portaat muurin reunalle, josta on hieno näköala kaupunkiin ja järvelle.
Harmi, että sää oli niin pilvinen. Keskustaan laskeutuessamme ohitimme varhaiskristillisen
basilikan ja roomalaisen amfiteatterin. Lenkkioluet otimme tutun Cafe Gallerian
terassilla.
Kävimme ”turisti-infossa” kysymässä, voimmeko nousta
aamubussin kyytiin vihermarketin kohdalla, mutta tämä infopiste oli tarkoitettu
vain matkamuistojen myymiseen. Tyttö puhui huonoa englantia ja neuvoi meidät toiseen
infoon, joka oli suljettu. Palasimme kaupan kautta kämpille. Lounassalaatti oli
niin runsas ja meni niin myöhään, että päätimme illalla ohittaa alkupalalistan.
Oli pizzan aika ja päädyimme Di Angoloon, jossa onneksi saa myös pieniä pizzoja. Tilasimme kaksi erilaista, jotka tasasimme. Talon erikoisuutena tomaattikastiketta tarjotaan erillisessä astiassa. Kun Hannu tilasi aperitiiviksi ouzot, tarjoilija kysyi, haluammeko sekä ouzot että valkoviinin. Sitä minäkin ihmettelin, kun näin, kuinka isot ouzot olivat (täällä ei senteissä pihtailla). Paikka on mukava ja varsin suosittu.
Syötyämme muistelimme kolme viikkoa kestäneen reissumme eri kohteita, mukavia majoituksia, ystävällisiä ihmisiä, hienoja rantoja ja hyviä ruokia. Ainoa harmitus on, etten päässyt Ohridissa uimaan, olin sitä odottanut jo kolme vuotta. Vesi on taatusti lämmintä, mutta paikalliset toppatakeissaan ja karvakauluksissaan olisivat vähintään ihmeissään, jos näkisivät minun hyppäävän järveen.
Taas satoi koko yön, aamu oli pilvinen ja tuulinen. Onneksi ei ollut kiire mihinkään ja olenkin jo näyttänyt Hannulle minulle tutut nähtävyydet, paitsi Sveti Naumin. Se on tämän päivän ohjelmassa, mikäli sää kirkastuu. Hannu kertoi unistaan; olimme olleet Afrikassa Jaakko Heinimäen kanssa!? Olen jo lukenut kaksi (kierrätys)kirjaani, seuraavaksi on tartuttava jostain bussista löytyneeseen dekkariin, vaikka harvoin niitä luenkin.
Oli pizzan aika ja päädyimme Di Angoloon, jossa onneksi saa myös pieniä pizzoja. Tilasimme kaksi erilaista, jotka tasasimme. Talon erikoisuutena tomaattikastiketta tarjotaan erillisessä astiassa. Kun Hannu tilasi aperitiiviksi ouzot, tarjoilija kysyi, haluammeko sekä ouzot että valkoviinin. Sitä minäkin ihmettelin, kun näin, kuinka isot ouzot olivat (täällä ei senteissä pihtailla). Paikka on mukava ja varsin suosittu.
Syötyämme muistelimme kolme viikkoa kestäneen reissumme eri kohteita, mukavia majoituksia, ystävällisiä ihmisiä, hienoja rantoja ja hyviä ruokia. Ainoa harmitus on, etten päässyt Ohridissa uimaan, olin sitä odottanut jo kolme vuotta. Vesi on taatusti lämmintä, mutta paikalliset toppatakeissaan ja karvakauluksissaan olisivat vähintään ihmeissään, jos näkisivät minun hyppäävän järveen.
Taas satoi koko yön, aamu oli pilvinen ja tuulinen. Onneksi ei ollut kiire mihinkään ja olenkin jo näyttänyt Hannulle minulle tutut nähtävyydet, paitsi Sveti Naumin. Se on tämän päivän ohjelmassa, mikäli sää kirkastuu. Hannu kertoi unistaan; olimme olleet Afrikassa Jaakko Heinimäen kanssa!? Olen jo lukenut kaksi (kierrätys)kirjaani, seuraavaksi on tartuttava jostain bussista löytyneeseen dekkariin, vaikka harvoin niitä luenkin.
Sää oli vaihteleva; tuulista ja pilvistä, välillä satoi, välillä pilkahti aurinko. Oli reissun tähän asti kylmin päivä, vain +14 astetta. Hannulta jää Sveti Naum näkemättä tällä reissulla. Luultavasti riikinkukotkin on jo siirretty sisätiloihin näin viileällä ilmalla. Teimme keskustassa pienen kävelylenkin, vein molempien lukeman kirjan Sunny Lake Hosteliin ja kävelimme hetken rantakadulla. Olutta ei ansaittu, istuimme suojaiseen kahvilaan päiväkahville. Palasimme kämpille ja tyhjensin jääkaapin sisältöä lounassalaattiin. Tv-kanavien ohjelmista päätellen Makedonia on pärjännyt hyvin (jossakin) futiskisassa.
Viimeisen illallisen Ohridissa söimme tutussa Kebap Vkusnossa. Olin yhteydessä Skopjen majapaikkaamme ja sieltä luvattiin ilmoittaa, milloin huoneisto on valmis meitä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti