sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Lake Ohrid, Makedonia

Reissun neljäs maa ja neljäs valuutta: Makedonia. Menimme aamupäivällä bussilla Tushemistiin, kävelimme siitä rajalle, saimme molemmissa tarkistusasemissa leimat passeihin ja koska tullivirkailijan mukaan seuraavan bussin tuloon oli lähes tunti, lähdimme kävelemään kohti Sveti Naumin risteystä. Jäimme sen jälkeen odottamaan bussia, kohdalle pysähtynyt taksikuski tarjosi 900 denarin kyytiä Ohridiin. Tingimme sen 500:een ja matkalla kuski kertoi Ohridin lähellä olevista nähtävyyksistä.

Päästyämme kotikadulle saimme monta ystävällistä auttajaa; yksi mies soitti antamaani numeroon ja lähti hetken kuluttua saattamaan meitä oikealle talolle. Dimar Apartmentin edessä meitä odotti omistajan sisko, joka vei meidät kuudennen kerroksen asuntoon. Hannun käytyä suihkussa lähdin näyttämään hänelle keskustaa ja menimme rantakahvilan terassille juomaan tummat oluet. 

Paras ruokapaikka viime kerralla oli mielestäni Vkusno ja vanhasta muistista löysinkin sen. Kaikki ulkopöydät olivat varattuja, kun perheet olivat sunnuntailounaalla. Menimme sisälle ja tilasimme kotitekoiset makkarat, juustotäytteisen jauhelihapihvin ja ison shopska-salaatin. Paikka oli tainnut edelliskerrasta laajentua ja nyt siellä sai olutta ja viiniäkin.

Vkusno
Kävelimme vielä rantakaduilla ja kävimme kaupassa. Siestan jälkeen kumpaakin laiskotti niin, että vietimme koti-illan mukavassa yksiössämme, jonka parvekkeelta on järvinäköala (76€/4 yötä). Kahdeksalta oli jo sysipimeää ja moskeijasta kuuluivat iltarukoukset.

Olisi sittenkin kannattanut lähteä vielä illalla kylille, jossa äänistä päätellen kahviloissa ja baareissa seurattiin futismatsia. Yöllä alkoi sataa ja sade jatkui aamuun saakka. Aamupäivällä kävin Ohdriska Bankassa vaihtamassa valuuttaa. Jouduin taas kirjautumaan pankin asiakkaaksi, kun olin jättänyt edelliskerralla saamani asiakaskortin kotiin. Sen jälkeen kiertelimme tuoretorilla keräten pusseihin mausteita, vihanneksia ja hedelmiä. Täällä saa jopa tuoreita viikunoita, kun muualla myydään jo kuivattuja. Paprikaa oli myynnissä toripöydät täynnä, ilmeisesti on ayvarin tekoaika. Kun ostin kaksi punaista paprikaa, myyjä ei halunnut maksua, ostokseni oli niin pieni.


Sveti Jovan
Lähdimme kävelemään Kaneo Beachin ohi kohti Sveti Jovania. Taitaa olla nuorison suosima pussauspaikka; kivireunuksella istui tälläkin kerralla nuoripari halailemassa. Takaisin keskustaan tulimme rinteessä olevan asutuksen läpi. Huoneita ja huoneistoja oli joka paikassa tarjolla. Laskeuduimme Sv. Sofian ohi rantakadulle ja otimme lenkkioluet kahvilan terassilla. Tarjoilijapoika muisti kysymättä, että haluamme tummaa olutta.

Vatsani kipuili liiasta lihan syönnistä. Nyt saavat girospitat riittää ja tein meille lounassalaatin tonnikalasta, kananmunista ja torin tuoreista tuotteista. Aurinko alkoi paistaa ja söimme salaatin parvekkeella.

Restaurant Antiko
Illallispaikaksi valikoitui Antiko, joka on kaunis balkanilainen ravintola; hyvää musiikkia ja hyvää ruokaa. Tilasimme yhteisiä alkupaloja hyvän Alexandria Rieslingin kera. Kämpille palattuamme avasin telkkarin ja kukas se siellä soittikaan: oululainen Soft Engine!

Heräsin kolmen aikaan, kun satoi rankasti. Yhden kerran salamoi ja ukkosti. Aamuinen työnjako on selvä; Hannu haki leipomosta tuoreet seesamirinkelit (kifla), minä tein aamiaisen ja tiskasin. Viihdykkeeksi kuuntelimme telkkarista makedonialaista kansanmusiikkia. Kaikesta päätellen meillä ei ole naapureita, talo on todella hiljainen. 

Sade taukosi puolenpäivän jälkeen ja lähdimme kävelemään bussiasemalle. Ostimme liput (7,40€/lippu) Skopjeen torstaille, tulee aikainen herätys. Palasimme keskustaan ja törmäsimme taas itävaltalaispariin, jonka näimme jo Pogradecissa. Ehkä tapaamme heidät vielä Skopjessa? Jatkoimme ylös Tsaari Samuelin linnoitukselle, matkalla poikkesin Sv. Bogorodica Perileptos -kirkolle, josta avautuu näkymä linnoitukselle.

Maksoimme sisäänpääsymaksut ja kapusimme linnoituksen jyrkät portaat muurin reunalle, josta on hieno näköala kaupunkiin ja järvelle. Harmi, että sää oli niin pilvinen. Keskustaan laskeutuessamme ohitimme varhaiskristillisen basilikan ja roomalaisen amfiteatterin. Lenkkioluet otimme tutun Cafe Gallerian terassilla.

Kävimme ”turisti-infossa” kysymässä, voimmeko nousta aamubussin kyytiin vihermarketin kohdalla, mutta tämä infopiste oli tarkoitettu vain matkamuistojen myymiseen. Tyttö puhui huonoa englantia ja neuvoi meidät toiseen infoon, joka oli suljettu. Palasimme kaupan kautta kämpille. Lounassalaatti oli niin runsas ja meni niin myöhään, että päätimme illalla ohittaa alkupalalistan.

Oli pizzan aika ja päädyimme Di Angoloon, jossa onneksi saa myös pieniä pizzoja. Tilasimme kaksi erilaista, jotka tasasimme. Talon erikoisuutena tomaattikastiketta tarjotaan erillisessä astiassa. Kun Hannu tilasi aperitiiviksi ouzot, tarjoilija kysyi, haluammeko sekä ouzot että valkoviinin. Sitä minäkin ihmettelin, kun näin, kuinka isot ouzot olivat (täällä ei senteissä pihtailla). Paikka on mukava ja varsin suosittu. 

Syötyämme muistelimme kolme viikkoa kestäneen reissumme eri kohteita, mukavia majoituksia, ystävällisiä ihmisiä, hienoja rantoja ja hyviä ruokia. Ainoa harmitus on, etten päässyt Ohridissa uimaan, olin sitä odottanut jo kolme vuotta. Vesi on taatusti lämmintä, mutta paikalliset toppatakeissaan ja karvakauluksissaan olisivat vähintään ihmeissään, jos näkisivät minun hyppäävän järveen.

Taas satoi koko yön, aamu oli pilvinen ja tuulinen. Onneksi ei ollut kiire mihinkään ja olenkin jo näyttänyt Hannulle minulle tutut nähtävyydet, paitsi Sveti Naumin. Se on tämän päivän ohjelmassa, mikäli sää kirkastuu. Hannu kertoi unistaan; olimme olleet Afrikassa Jaakko Heinimäen kanssa!? Olen jo lukenut kaksi (kierrätys)kirjaani, seuraavaksi on tartuttava jostain bussista löytyneeseen dekkariin, vaikka harvoin niitä luenkin.
 
Sää oli vaihteleva; tuulista ja pilvistä, välillä satoi, välillä pilkahti aurinko. Oli reissun tähän asti kylmin päivä, vain +14 astetta. Hannulta jää Sveti Naum näkemättä tällä reissulla. Luultavasti riikinkukotkin on jo siirretty sisätiloihin näin viileällä ilmalla. Teimme keskustassa pienen kävelylenkin, vein molempien lukeman kirjan Sunny Lake Hosteliin ja kävelimme hetken rantakadulla. Olutta ei ansaittu, istuimme suojaiseen kahvilaan päiväkahville. Palasimme kämpille ja tyhjensin jääkaapin sisältöä lounassalaattiin. Tv-kanavien ohjelmista päätellen Makedonia on pärjännyt hyvin (jossakin) futiskisassa.

Viimeisen illallisen Ohridissa söimme tutussa Kebap Vkusnossa. Olin yhteydessä Skopjen majapaikkaamme ja sieltä luvattiin ilmoittaa, milloin huoneisto on valmis meitä varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti