maanantai 3. lokakuuta 2016

Sarandë


Söimme Himarën hotellihuoneen hintaan sisältyvän aamiaisen ja menimme tavaroinemme tien varteen odottamaan Sarandën bussia. Se tulikin tasan 11.00, puolentoista tunnin bussimatka maksoi 4,40€/töö. Reitti kulki pitkin rannikkoa, välillä nousimme vuorille, ei kuitenkaan niin korkealle kuin Dhërmiin mennessä. Bussissa vanhat miehet istuivat totisina ja hiljaisina. Välillä bussia tuuletettiin ajamalla ovi avoinna. Tien varrella näkyi useita Hoxhan rakennuttamia bunkkereita. Rinteillä laidunsivat lehmät, vuohet ja lampaat, jotka välillä kipittivät jonossa maantielle. Laaksot ovat viljavaa seutua, puissa roikkuivat granaattiomenat punaisina kuin kypsät tomaatit. Vuorilla poltettiin roskia peltitynnyreissä ja pahvilaatikoissa. En todellakaan halua tietää, mitä niissä paloi.

Jäätyämme kyydistä Sarandën keskustassa, kuulimme ensimmäisen kerran minareetin rukouskutsut. Ensipurema kaupunkiin ei ollut mitenkään houkutteleva kerrostaloineen ja ruuhkineen. Majapaikkamme Hotel Piccolino sijaitsee onneksi niemenkärjessä, aivan rannalla.

Saimme huoneemme ylimmästä (valmiina olevasta) kerroksesta, Hannu kävi kaupassa ja lähdimme lounaalle läheiseen Laberia Tavernaan. Lihaa oli lautasilla niin paljon, että illalla taidamme syödä vain salaattia. Teimme vielä kävelykierroksen rantakadulla ja keskustassa, vaihdoimme lisää lekejä (huonompi kurssi kuin Tiranassa), palasimme kämpille ja uimaan lähirannalle. Tänään oli tuulisempaa ja enemmän aallokkoa kuin muina päivinä.

Uituamme seurasimme parvekkeelta katamaraanin lähtöä kohti Korfua. Yritimme kuivattaa uikkareita ja pyyhkeitä parvekkeella, ilman kuivaustelinettä tai mahdollisuutta ripustaa narua se oli vähän hankalaa.

Siestan vietettyämme ilta pimeni, mutta ei suinkaan viilentynyt. Lähdimme kävelemään rantakatua pitkin keskustaan. Haimme turisti-infosta kaupunkikartan ja ostimme samalla Bradtin Albania-oppaan. Eiköhän tänne tule tultua vielä kolmannenkin kerran. Baareissa oli arki-illasta huolimatta porukkaa, me etsimme vähän rauhallisemman Tsakas Tavernan, jossa kaikki oli taas niin kovin kreikkalaista musiikkia ja tuoleja myöten. Parvekkeella istuessamme Korfun saaren Kassiopin valot näkyivät vastapäätä kirkkaina.

Hotel Piccolino
Aamulla oli taas pilvetön taivas ja mittari näytti varjossa jo +25. Kävimme huonehintaan kuuluvalla aamiaisella, jonka söimme hotellin pihalla.  



Kävelimme rantakadun loppuun saakka, siitä keskustaan katsomaan moskeijaa ja läpi paikallisasutuksen rannan toiseen päähän "Marinaan" joka osoittautui telakaksi. Pitkin rinteitä on useita keskeneräisiä ja kesken jääneitä rakennuskomplekseja. Myytäviä asuntoja on ympäri kaupunkia, niitä Hannukin innostui katsomaan netistä. Minua ei tämä kaupunki kovasti kiinnosta, tosin olemme viettäneet täällä vain hetken verran.

Söimme taas kohtuullisen suuren lounaan lähitavernassa ja menimme uimaan. Helteestä huolimatta kausi on jo selvästi lopuillaan; jokaisessa poukamassa on vain pari ihmistä ottamassa aurinkoa, jotkut jopa uimassa lämpimässä meressä. Siivooja toi pyynnöstämme parvekkeelle kuivaustelineen, siihen ripustimme päivän pyykit ja uikkarit kuivumaan iltapäivän aurinkoon.

Uusi kuu nousi taivaalle, otimme aperitiivit parvekkeella ja lähdimme syömään Taverna Frediin. Reissatessa pärjää todella vähillä vaatteilla, kun matkakohde vaihtuu sen verran usein, ettei kukaan huomaa, jos sama paita on päällä peräkkäisinä iltoina.

Tässäkin tavernassa söimme taas hyvät ja edulliset sapuskat. Palasimme hotelliin, sammutimme kaikki valot ja istuimme parvekkeella ihaillen taivaalle syttyviä tähtiä.

Sarandëssa ei huivipäisiä naisia näkynyt, paitsi vanhat mummot mustissaan. Rukouskutsujakin kuului vain harvakseltaan, tosin asuimme melko kaukana moskeijasta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti