maanantai 22. toukokuuta 2017

Madrid +34!

Kävelin Ávilan läpi juna-asemalle, matkalla jäin aamiaiselle Café Avenidaan. Kun pyysin sämpylääni kinkkua, yksi vanha mies huokaisi "muy caro". No, tuplakahvi ja kinkkusämpylä 2€ ei minun mielestäni ole kovinkaan kallista. Aurinko paistoi jo aamusta kuumasti. Tulee hikinen päivä, ennen kuin löydän hostellini Madridista. Vähän ennen asemaa jäin vielä Bar Paraison terassille vitamiinijuomalle. 

Juna lähti 10 minuuttia myöhässä. Kukaan ei puhu vieraan vieruskaverinsa kanssa, vaeltajat ovat jossain ihan muualla. Kaivoin kirjan repustani, sen lukemiseen ei ole juuri ollut aikaa (tai mielenkiintoa). Juna ohitti pieniä, kauniita kyliä. Niihin Salamancan ja Madridin väliä kiitävä juna ei pysähtynyt, ainoastaan El Escorialissa ja Villalbassa. 

Torilla tavataan!
Bussimatka Chamartinin asemalta Solille maksaa 1,50€. Kesti varmaan puoli tuntia, ennen kuin olimme niin lähellä keskustaa, että löysin itseni kartalta. Sen jälkeen olikin helppo seurata bussin reittiä, ohi Plaza de la Cibelesin kohti Solia. Mittarit näyttivät +34. Sevillan mertroasemalla kaikki komennettiin ulos bussista. Syy ei minulle selvinnyt, mutta se sopi mainiosti, sillä Fun Sleep Hostel sijaitsee Solin ja Sevillan puolivälissä.

Hostelli löytyikin helposti hiljaisen kadun varrelta, sain petini ja avaimet, vaihdoin varvastossut jalkaan ja lähdin Solille. Sinne oli kertynyt paljon ihmisiä (Ulkoministeriö: välttäkää suuria kansanjoukkoja!) ja kaupungintalon (?) parvekkeelta soitettiin Queenin "We are the champion" -biisiä. Onkohan Real Madrid tehnyt jotain maininnan arvoista? 

Ilmankos bussi ei päässyt Solille saakka, kun tie oli aivan tukossa, poliisit ohjasivat liikennettä ja ilmeisesti odotettiin jotain (kuljetusta?) saapuvaksi torille. Hivuttauduin kansanjoukon läpi ja kävelin Pje Matheu -ravintolakadun kautta Casa del Abuelon helteiselle terassille tervetulo-oluelle.


Alkoi olla nälkä, tutkin lähikatujen menu del dia -tarjouksia ja menin Cerveceria Cruz de Maltaan syömään. Sisälle, sillä terassipöydät olivat jo täynnä. Sen jälkeen alkoivatkin ongelmat. Valkoviini oli hyvää ja raikasta, sen kylkeen tuotu perunasalaatti täysin mautonta, mutta pyytämällä sain suolapurkin. Tilasin kanacaesarin ja "crispy chicken with salsa". Aikani odotettuani sain kananugetilta näyttävän annoksen ja jouduin kysymään salaattini perään. Nugetit lähtivät takaisin keittiöön ja pyysin tuomaan toisen lasillisen viiniä odotellessani ruokiani. Caesar saapui ja naapuripöydän portugalilais/brassinaisten silmät pyöristyivät, kun vedin salaatista pitkän, tumman hiuksen. Odotin tarjoilijan osuvan kohdalle ja sanoin, ettei tämä ainakaan minun päästäni ole. Pahoitteli kovasti. Lopulta sain myös kanat, jotka olivat ihan kelvollisia, salsa tosin makeaa eikä tulista, kuten olin mielessäni toivonut. Sekoileva tarjoilija pyyteli anteeksi ja kysyi, voiko hän tarjota minulle liköörin korvaukseksi. Pyysin brandyn kahvini seuraksi ja siirryin terassille.

Palokunta saapui kujalle pillit soiden! Pitäisikö juosta karkuun, kun menu del diakin meni pahasti pieleen? En tiedä, oliko kissa jäänyt puuhun vai läheisessä hotellissa palohälytys, palomiehet olivat varustautuneet kypärin ja kirvein. Lasku oli yllättävän kallis, tässä paikassa menu del diaan kuului vain yksi lasi viiniä ja yrittivät vielä laskuttaa minulta sen brandynkin. Paras tyytyä tapaksiin loppuloman ajan.


Fun Sleep Hostel 
Fun Sleep Hostel
Kävin kämpillä, jossa yönmusta mies nukkui toisessa alapedissä. Kävin hiljaa vessassa, vaihdoin shortsihameen päälle ja lähdin takaisin ulos aurinkoon.

Kävelin Solille, jossa jatkui hiljainen mielenosoitus naisiin ja lapsiin kohdistettua väkivaltaa vastaan. Gran Vialla tuli tuttuuden tunne; minähän olen kartalla! Kävin Ale-Hopissa ostamassa pikkutytöille tuliaisia ja itselleni kesäkassin. En enää ihmettele, että joku tunnistaa minut suomalaiseksi. Kun tulin kaupasta ulos kadulle, fiksun näköinen nainen kysyi minulta espanjaksi jotain katuosoitetta. Aksentista tunnistin heti suomalaiseksi! Kaivoin kartan esille ja yhdessä pohdimme, mihin suuntaan hänen on lähdettävä. Keskustassa kuulee myös puhuttavan suomea, kiitos Norskin edullisten suorien lentojen.

Pysähdyin Calle del Arenalille lasilliselle ja kirjoittelemaan. Naapuripöydässä istui portugalilaispariskunta, he kertoivat olevansa Coimbrasta ja ilahtuivat, kun kehuin kaupunkia. Miehellä oli aikoinaan ollut joku tuttu Helsingissä ja hän on puolestaan vieraillut siellä. Joku häirikkö kävi parikin kertaa kerjäämässä rahaa, mutta jos minua ärsytetään, niiin ei taatusti tipu!


Huomasin yhdessä ikkkunassa herkullisen näköisiä täytettyjä täysjyväsämpylöitä, liikkeen sisällä huomasin olevani kreikkalaisessa pitapaikassa ja tilasinkin kanapitan kaikilla täytteillä. Istuin ooppera-aukion penkille syömään iltapalani. Sen jälkeen kävelin vahingossa Plaza Mayorille saakka. Kotimatkalla löysin uusia kujia, joille palaan vielä huomenna. Istahdin vielä Lizarran terassille ja tarjoilija tuli heti tyrkyttämään tapaksia viinin seuraksi, mutta nyt ei jaksa.

Seitsemän hengen dormissa oli kolme hiljaista nukkujaa. Myös koko talo ja sijainti ovat erittäin hiljaisia. Ihmettelen, miten noin lähellä Solia voi saada hyvän yösijan 16 eurolla. Kaiken lisäksi siihen sisältyy kevyt aamiainen. Argentiinlainen Elisa (ihan oikeasi S:llä) oli tullut hostelliin viikoksi töihin yösijaa vastaan. Juttelimme matkoistamme ja hän kertoi tulevansa heinäkuussa Helsinkiin tapaamaan serkkuaan. Malin mieskin heräsi ja hän ihmetteli kävelymatkojani (ja minä kun luulin, että afrikkalaiset kävelevät paljon). Hän ehdotti, että lähdemme yhdessä ulos kunhan hän on pessyt hampaansa, mutta minä kävelen mieluummin yksin ja vetosin shoppailupäivään.

Kun tulin ovesta ulos kadulle, joku mies kätteli minut ja esitteli olevansa hostellin omistaja Alex. Taas kerran ihmettelin, miten espanjalaiset tunnistavat minut ja vielä nimeltä.

Kävin Cibelesin aukiolla varmistamassa lentokenttäbussin aikataulun. Sen läheisyydessä sotilassoittokunta valmistautui johonkin paraatiin. Myöhemmin huomasin kaikkien virastorakennusten lippujen olevan puolitangossa. Ihmettelin, onko kunkku kuollut, kunnes tajusin, että Madrid kunnioitti Manchesterin attentaatin uhreja.

Jatkoin päätöntä kävelyäni Parque del Buen Retiroon asti. Kirja ei ollut mukana, ei myöskään vesipullo, joten ohitin suuren puiston. Tämä kaupunki on täynnä baareja ja kahviloita, mutta ruokakauppaa saa hakemalla hakea. Kävelin kasvitieteellisen puutarhan ohi ja näin toisen kerran elämässäni fiikuksen (ainakin se näyttää fiikuspuulta) kukkivan valtavankokoisia, valkoisia kukkia. Keskustan mäkinen maasto toi ykskaks mieleeni Lissabonin. Nousin yhtä mäkistä katua ja löysin vihdoin Dian, josta ostin tuliaisiksi simpukkasäilykkeitä, itselleni hedelmiä ja juotavaa. 

Oli aika tarkistaa sijainti ja etsin jotain sopivaa maamerkkiä. Huomasin olevani Museo del Pradon lähellä, siitä oli helppo suunnistaa takaisin Solille. Jälleen kerran olin kävellyt lähes täydellisen ympyrän (eri pituiset jalat). Kävin viemässä ylimääräiset kantamukset ja vaatteet kämpille. Olimme saaneet uutta väkeä; Malin mies oli lähtenyt ja kaksi väsynyttä reissaajaa nukkui omissa pedeissään.

Lähdin takaisin ulos ja katselin vaatekauppojen ikkunoita, mutta ei näin hikisenä jaksa mitään sovitella, vaikka liikkeissä onkin ihanan viileää. Lähdin etsimään eilisiltaista Bar Lizarraa ja kävelin taas Plaza Mayorille saakka. Sen jälkeen oli helppo löytää Calle Postas. Lizarrakin löytyi helposti, sillä kaikki nuoret tarjoilijamiehet ovat tummia. Istuin aurinkoon odottamaan tilaamaani salaattia. Hidas, mutta ystävällinen palvelu. Olisi taas pitänyt olla omat suolat mukana, pyytämäni suolapurkki osoittautui tyhjäksi.
 
Lizarra
Oli mukava seurata kävelykadulla liikkuvia ihmisiä. Kolme tyttöä kävelee katua alaspäin, nuorimies tulee heitä vastaan ja kääntyy katsomaan tyttöjen perään. Saan katsekontaktin mieheen ja tämä selittää "Guapa!" Ihana pauke kuuluu keittiöstä; kahvini on tulossa.

+41 (todellisuudessa ainakin +36)!
Plaza S. Cruzilla kuulin ensimmäisen kerran tällä reissulla puhuttavan venäjää. Caminolla puhuttiinkin, että yksi sen hyvä puoli on venäläisten puuttuminen. Tosin jotkut aasialaiset (kiinalaiset?) osaavat olla yhtä kovaäänisiä, epämiellyttäviä ja kovia etuilemaan. Istuin aukiolle kirjoittelemaan, joku poika tuli tarjoamaan 1€:n matkaa Maltalle. Kuuluikohan kauppaan myös asunnon osto? Se jäi selvittämättä, kun huomenna on jo lähdettävä kotiin.


Nukuin pienet päikkärit, Elisa lähti viettämään vapaailtaansa. Oli edelleen tolkuttoman kuuma, kun lähdin keskustaan. Tein vähän ostoksia, etsin uusia tuntemattomia katuja ja poikkesin tapaksille. Kävelykadulla kuubalaisryhmä jäi ihmettelemään elävää patsasta.





Ennen pakkaamaan ja nukkumaan menoa jäin vielä brandykahville yhden kävelykadun varrelle. Taivaalle ilmestyi pilviä, toivottavasti aamulla ei sada.

Kävi niin kuin edelliselläkin Madridin matkalla; kun aamuvarhaisella kävelin Cibelesin aukiolle odottamaan lentokenttäbussia, sain taksilta tarjouksen bussilipun hinnalla kimppakyytiin kentälle. Ja taas samaan kyytiin osui yksi suomalainen tyttö! Oli ihana pistää rinkka ruumaan ja päästä siitä hetkeksi eroon. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti