lauantai 28. lokakuuta 2017

Ensilumi Vantaalla

Torstaina lumi peitti maan, minä nostin kynttilälyhdyn roikkumaan terassille ja päiväkodin pihalla lapset tekivät innoissaan lumiukkoja ja vetivät pulkkaa perässään. Ystävämme Concha lähetti Portugalista (Óbidos) viestin, että on ollut rasittavan kuuma kesä ja edelleen on +34 astetta. Pitäisikö ottaa viikko vapaata ja lähteä testaamaan rinkan toimivuutta?

Illalla katsoimme "Dorian Grayn muotokuva" -leffan. Pitäisikö oikeasti tutustua Oscar Wilden tuotantoon?

Lauantain vesisade sulatti lumet. Alkuviikolle on luvattu pakkasta ja jouduinkin perumaan Lohjan keikkani. En arvaa lähteä kesärenkailla ruttaamaan uutta autoa. Onneksi haravoimme viime viikonloppuna pihan ja haimme suppilovahverot Raaseporista. Sinne ne nyt jäivät, kaikki poimimattomat sienet. Joku ystävällinen sielu voisi laittaa viljelypalstalleen kyltin "Saa ottaa", niin minä kävisin hakemassa lehtikaalit pois pakkaskelien alta. Talviaikaan siirtyminen vaikutti minuun niin, että olin sunnuntaina jo 7.30 keittämässä kahvia, kun radiosta tuli aikamerkki. Ei kun vielä tunniksi takaisin petiin!

Minun uimapaikkani toukokuusta syyskuuhun on Keravanjoki. Jotkut hurjapäät laskettelevat jokea kajakeillaan vielä loka-marraskuun vaihteessa. Joki on nyt niin turvoksissa, että lähimmät puut kasvavat vedessä. Syksyn tullen hyödynsin ruuanlaitossa kotimaisia kasviksia, juureksia, sieniä ja marjoja. Ilmojen kylmetessä tein keittoja ja uuniruokia.
Salviabroileria kasvisten kera. Tässä versiossa salvia vaihtui lehtikaaliin.

 Lehtikaalisalaattia fetalla ja uunikuivatuilla kirsikkatomaateilla valkosipuliöljyssä.

torstai 19. lokakuuta 2017

Syyssateita ja -puuhia

Naisten Pankki Vantaa
Syyskuun viimeisenä lauantaina Naisten Pankki Vantaa osallistui Tikkurilan maalaismarkkinoille ja teimme mukavan tilin lahjoitettavaksi kehitysmaiden naisten auttamiseksi. Kävihän siinä joku persu(mies) kyselemässä, että mikä ihmeen Naisten Pankki, missä on miestenpankki ja miksi emme auta kotimaan köyhiä. Eikös juuri Perussuomalaiset ole olleet sitä mieltä, että kehitysmaiden köyhiä pitää auttaa heidän omassa maassaan, että pysyisivät siellä?
 
Roosa nauha -ruusut
Rooman reissun jälkeen jatkuivat Rekolan Raikkaan jumpat ja lapsenvahtikeikat Lohjalla. Kävin Helsingissä UMO:n lokakuun lounaskonsertissa Savoyssa ja sen jälkeen Tuulan kanssa lounaalla kaupungintalon ravintolassa.


Sää jatkui sateisena ja illat pimenivät nopeasti. Ostin ikkunalaudalle seisovan tähden, ei yksi tähti joulua vielä tee, tämä nyt vain valaisee pimeitä iltoja. Tein mustamarja-aroniahilloa, pihlajanmarja-porkkanahilloa ja uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja yrtti-valkosipuliöljyssä.

Tallinna
Frank, Tallinna
Koululaisten syyslomaviikolla sää onneksi kirkastui. Hain Onnin meille ja teimme päiväristeilyn Tallinnaan. Ajattelin, että hän on ansainnut kunnon burgerin ja kävimme Frankissa syömässä. Kaiken cokiksen, kahvin (!) ja karkinsyönnin jälkeen poika kävi kierroksilla, mutta oli kuulemma nukkunut vintissä hyvin. Aamupäivällä pelasimme Skip Bota ja vein Onnin parturiin, ennen kuin hän lähti kotiin.

Ensimmäiset yöpakkaset pudottivat puiden lehtiä ja kaunis viikonloppu houkutteli pihalle haravoimaan. Naapurin Tomi auttoi puhaltamalla suurimman osan lehdistä valmiiksi kasoiksi, jotka kuskasimme takapihan kompostiin. 

Pääsimme pitkästä aikaa siskon lihapatojen ääreen, kun lähdin Amin ja Roksun kanssa aurinkoisessa syyssäässä sieneen Raaseporin metsiin. Matkalla kävimme Virkkalan Mainiokodissa katsomassa äitiä, jolla oli ollut taas huono aamu. Jalat olivat menneet alta ja hänet oli laitettu sänkyyn lepäämään. Häneltä jäi kuulematta ja näkemättä Fredin konsertti, jossa soitti Lohjan kaupunginorkesterin kvintetti. Hannu ei voinut lähteä sienimetsään, hänen hommakseen jäi putsata kaksi korillista suppilovahveroita. Loppuillan ohjelmassa oli perinteisesti syömistä, saunomista ja Skip Bota. Seuraavana iltana ehdin pitkästä aikaa zumba-tunnille, sen jälkeen urakoin sienet pannun kautta pakastimeen.

Keskiviikoksi saimme Noelin hoitoon. Kävimme lähikaupassa (Jumbo! huudahti poika) ja leikkipuistossa. Kävelymatkalla katsoimme junia, kuorma-autoja ja kaivureita. Kun kerroin, että huomenna sataa lunta, Noel suunnitteli jo lumiukkojen tekoa. Lumisade alkoi yöllä ja aamulla Hannu lähti kesärenkailla Tikkurilaan lääkärikäynnille. Ajan renkaanvaihtoon saimme vasta parin viikon päähän.

Syksyn kirjoja:

Veijo Meri "Manillaköysi". Tuskin koskaan luen sotakirjoja, mutta nämä mainiot tarinat eivät kertoneet varsinaisesti sodasta, vaan sotilaiden kommelluksista niin rintamalla kuin lomalle lähtiessä.

Han Kang "Vegetaristi". Booker-palkittu kirja kertoo etelä-korealaisesta naisesta, joka ensin lopettaa lihan syönnin ja lopulta syömisen kokonaan. Ilmeisesti hän kuvittelee kuuluvansa enemmän luontoon kuin ihmiskuntaan. Erikoinen tarina.

Anilda Ibrahimi "Ajan riekaleita". Lapsuudesta asti yhdessä kasvaneet albaanityttö ja serbipoika rakastuvat teineinä ja sisällissodan aikana kadottavat toisensa. Aikuistuttuaan kumpikin asettuu tahoilleen ja jatkaa omaa elämäänsä, mutta lupaus etsiä toinen on täytettävä. Voiko niin monen vuoden jälkeen enää löytää toisensa henkisesti?

Helena Sinervo "Runoilijan talossa". Sinervon 2004 Finlandia-palkittu elämäkerta runoilija Eeva-Liisa Mannerista (1921-1995) on kiinnostava ja sitä on mukava lukea. Itsekseni ihmettelen, onko Sinervolla ollut käytettävissään näin paljon faktatietoa (esim. päiväkirjoja), vai onko kirja puhtaasti mielikuvituksen tulos.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Lepää rauhassa, Marja

Marjan tuhkat laskettiin haudan lepoon Metsolan hautausmaalle, Lohjalla. Saattojoukosta olimme harvoja ei-sukulaisia. Taivaskin vuodatti kyyneleitään, mutta hautausmaalla vältyimme suuremmalta sateelta. Marja, tulen aina muistamaan sinut niin kauniina ja iloisena! Ystäväni pojat soittivat iPadista Anna Puun (feat. Kasmir) kappaleen "Linnuton puu".

Nauruasi vailla 
Olen se linnuton puu
Lehtiä täynnä
Linnuton puu 

Lämpöäsi vailla 
Olen vain ylpeä kuu 
Loistavan kylmä 
Ylpeä kuu

Ruoka- ja kahvitarjoilusta jouduimme lähtemään kiirehtien Savoyn konserttiin. Olisi ollut mukava jäädä muistelemaan Marjan ja minun murrosiän ja varhaisaikuisuuden kohelluksia ja juttelemaan minulle niin tuttujen Marjan lasten, äidin ja sisarusten kanssa. Harmi, että viime aikoina olemme tavanneet vain hautajaisten merkeissä. Ismo Alangon kolmetuntiseksi venyneen konsertin synkät sanoitukset sopivat päivän surulliseen tunnelmaan.


"For my lady". Sateisena sunnuntaina soitimme ystäväni muistoksi Moody Bluesia. Sitähän me teineinä kuuntelimme jonkun kaverimme (vai Marjan perheen?) rivarivintissä (silloisten poikaystäväehdokkaiden?) kanssa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Merkkipäivänä matkoilla; Rooma ja Tivoli

Norwegian laittoi helmikuussa ystävänpäivätarjouksen kaupunkikohteiden lennoille ja Anna innostui Roomasta. Minulle sopiva ajankohta löytyi allakasta vasta lokakuussa, joten vietän synttärini reissun päällä esikoisen kanssa. Menolennot saimme 19 eurolla, paluulennot hieman kalliimmalla. Varasin meille ensimmäisen ja viimeisen yön majoituksen Roomasta, kaksi keskimmäistä yötä Tivolista, kaikki 50-60€/yö.

Menolennolla söin ihan kelvollisen tapaslajitelman. Vieressäni istui viehättävä tamperelaispariskunta, rouvan kanssa juttelimme mm. matkoista. Laskeuduimme Rooman helteeseen, ilma oli painostava ja olimmekin varautuneet ukkoskuuroihin. Ostimme automaatista liput Leonardo Express -junaan, matka kesti reilun puoli tuntia raidetöiden takia. Laitoin viestiä majapaikkaamme ja vielä uudelleen, kun seisoimme jo Termini Accommodationin ulkopuolella. Joku signora tuli vastaan, selitti jostain problemasta ja kävelytti meidät Cristina Roomsiin. Luultavasti saimme samantasoisen huoneen, joten ei auttanut valittaa. 

Vähensimme vaatteita ja kävelimme ohi Tasavallan aukion Vittorio Emanuel II:lle, jonka lähettyvillä kuvasin lempikirkkokupolini. Siitä jatkoimme Fontana di Treville, joka viime käynnillä taisi olla remontissa. 

Kotimatkalla pysähdyimme terassille syömään pastat, ostimme kioskista jäätelöt ja kävimme vielä katsomassa kuunvalossa loistavan Santa Maria Maggioren. Siinä vaiheessa Annan vatsa heitti volttia ja kiirehdimme takaisin majapaikkaamme.

Tivoli

Ennen ensimmäistä Rooman-matkaani silloinen kampaajani suositteli ottamaan pikkumustan ja korkkarit mukaan, kun roomattaret ovat niin fiinejä. Ilmeisesti viime vuosina roomalaiset ovat rentoutuneet, sillä katukuvassa näkyy paljon "pyjamahousuja" niin naisten kuin miestenkin päällä.

Tiburinan juna-asemalle oli majapaikastamme parin kilometrin matka ja koska meillä oli aikaa ja sää oli kaunis, kävelimme asemalle. Siellä etsimme lähijunien lippuautomaatin ja ennen kuin löysimme oikean laiturin (1 EST), oli pistettävä juoksuksi. Hikihän siinä tuli. Juna pysähtyi kaikilla asemilla, maisemia pääsimme ihailemaan vasta vähän ennen Tivolia, sitä ennen juna kulki tunneleissa tai puskissa. Minulla oli vanha Tivolin kartta mukana, sen avulla löysimme La Mensa Ponderarian, joka sijaitsee aivan Duomon vieressä. Kun pällistelimme aukiolla, jossain yläkerroksissa avautui ikkuna ja Giovanni huhuili meille avaavansa ulko-oven. Hän tuli kantamaan laukkumme yläkertaan, saimme avaimet ja lähdimme tutustumaan Tivoliin. 
Tätä majoitusta voin todellakin suositella!

Näkymä kattoterassilta
Kattoterassimme
Näkymä kattoterassilta
Jäimme kävelykadun varrelle lounaalle, sen jälkeen kiertelimme keskustaa ja vanhan kaupungin kujia. Paikalliset asukkaat eroavat suuresti roomalaisista; kaikki tervehtivät, ovat ystävällisiä ja kohteliaita.

Ennen majapaikkaan paluuta näytin Annalle, missä edelliskerralla asustelin ja kävimme pikkukaupassa. Giovanni oli laittanut meille jo hintaan kuuluvan aamiaisen valmiiksi tarjolle, söimme hedelmäsalaatit pois jääkaapista ja kävimme kattoterassilla katsomassa sieltä avautuvat näköalat. Naapuripihalla mies kylvetti ja ulkoilutti kahta pientä kilpikonnaa.

Kotikatumme Duomolle
Illemmalla kävelimme raput ylös vanhaan kaupunkiin ja menimme Taverna Quintilan terassille illalliselle. Viimeksi söin täällä mieleenpainuvan hyvän merellisen pastan, hyvä oli tämänkin kertainen, mutta hieman erilainen. Pois kävellessämme paikkoja pistettiin jo kiinni, vaikka kello oli juuri ja juuri kahdeksan. Hiljainen oli majapaikkammekin, kun yhdeksän aikoihin palailimme kotiin. 

Villa d'Este

Yö oli hiljainen, vasta aamukahdeksalta (?) Duomon kirkonkellot kalkattivat pitkään. Annalla oli hyvä yritys keittää meille espressot makean (croissanteja, keksejä ja hilloa) aamiaisen kostukkeeksi. Vettä tuli ensin väärästä paikasta, mutta minä sain kelvollisen kahvin. Kelloni heittäytyi taas lomalle; se oli pysähtynyt, kun illalla otin sen pois ranteestani.

Miksi reissaan mieluummin yksin?
A) Kun sanon, että nyt voitaisiin lähteä (ennen kuin Giovanni tulee laittamaan meille huomisen aamiaisen valmiiksi), tytär parahtaa "Eeeeiiiiiii!!!!! Mun pitää käydä vielä suihkussa, laittaa tukka ja meikata!"

Noin tunnin kuluttua lähdemme vihdoin ulos. Käymme Duomossa, joka on osittain remontissa ja kävelemme Villa D'Esteen. Kuljemme välillä eriksemme, minullehan paikka on jo entuudestaan tuttu. 

Käymme keskustassa salaattilounaalla ja matka jatkuu Ponte Gregorianolle, jonka lähettyviltä emme löydä Giovannin suosittelemaa ravintolaa. Haahuilemme sillan läheisillä pikkukujilla.

B) Lapsella on vessahätä, nälkä/jano tai sitten hän haluaa shoppailla. Kaikki kissat ja koirat pitää pysähtyä rapsuttamaan. Anna lähtee edeltä kämpille (pitää päästä vessaan), minä istun aurinkoiselle terassille stoutille ja kierrän vielä vanhan kaupungin kapeita kujia, etsien samalla meille illallispaikkaa. Tälle päivälle luvattin +26 astetta, siltä se tuntuukin. Silti paikalliset eivät luovu tikkitakeistaan tai nahkasaappaistaan. 

Palaan mutkien kautta Duomon aukiolle ja huhuilen Annaa (jotta tämä heittäisi minulle avaimet). Samainen vanhempi mies, joka eilenkin päivysti aukiolla, selittää minulle jotain (ettei ääneni kuulu, kun ikkuna on kiinni?), kunnes Anna vastaa WhatsAppilla olevansa kattoterassilla ja tulee avaamaan minulle ulko-oven.

Suihkun ja siestan jälkeen lähdemme keskustaan. Katsastamme kaksi iltapäivällä valikoimaani pizzeriaa; toisessa ei ole ketään ja toinen on jo sulkeutumassa. Palaamme vanhaan kaupunkiin ja jäämme Pizzeria Trevion terassille syömään. Ihan baarin näköinen paikka, josta paikalliset hakevat eväät mukaansa, mutta tilaamani pizza Napoli (kokki selittää, että hän tekee Margaritasta minulle Napolin) on erinomainen ja punkkupullo maksaa vain vitosen. Pysähdymme vielä kotimatkalla kahville, ilma on mitä ihanin ja tällä kerralla porukkaakin on mukavasti liikkeellä. Onhan vielä varhainen ilta Italian mittapuun mukaan. 
Seuraavaan kertaan jäi Tivolin ylle kohoavan kukkulan laella olevalle ristille patikointi.
C) Kämppäkaveri kuorsaa. Niin varmaan minäkin.

Trastevere, Rooma +30

Aamupäivällä hyvästelimme Giovannin, joka kantoi laukkumme lähes juosten kapeat raput alas aukiolle. Ostimme automaatista junaliput Tiburtinaan (2,60€/kpl), samoilla lipuilla pääsimme toisella junalla Terminin asemalle. Siitä suunnistimme Old Rome Apartmentiin, jossa Claudio kipitti portaat alas ja kantoi laukkumme ylös neljänteen kerrokseen. Hyvää treeniä, kuten hän totesi. Poika keitti meille espressot, ne juotuamme lähdimme kävelemään kohti Trastevereä. 

Tarkoituksemme ei todellakaan ollut katsella enää mitään nähtävyyksiä, mutta niin vain kävelimme suoraan Colosseumille. "Mama Afrika!" huutelivat mustat miehet ja yrittivät kaupitella kaikenlaista turhaa tilpehööriä. Siitä matkamme jatkui taas Monumento Vittorio Emanuel II:lle, ennen kuin ylitimme Tevere-joen ja saavuimme Trastevereen.

Tingin itselleni kympillä (ovh. 18€) samanlaisen feikki Desigual-laukun, jonka kolme vuotta sitten ostin täältä markkinoilta 12 eurolla. Söimme lounassalaatit Baccanalen terassilla, ennen kuin palasimme kämpille, kuvaten taas lempikirkkokupolini. Matkalla piti pysähtyä kahville, että pääsimme molemmat käymään vessassa.


Illalla menimme syömään Terminin lähettyvillä olevaan (yllätys, yllätys) albanialaisomisteiseen Aquila Nera Ristoranteen. Tarjoilijat olivat kovasti kiinnostuneita minun Albanian matkoistani. Jätimme shoppailut sikseen ja syötyämme kävelimme takaisin kämpille, aamulla on edessä aikainen herätys.