perjantai 15. kesäkuuta 2018

Gubałowka - kurainen ylämäki ja asvalttia alamäki

Jogurtti-pähkinä-mehuaamiaisen syötyämme kävelimme keskustaan ja ostin tikettitoimistosta menolipun Kasprowy Wierchiin huomisaamulle (11€). Viikonlopusta johtuen lippuja oli jäljellä enää 9.10 tai iltapäiväneljän kabiiniin.


Tiemme erkanivat, Hannu jäi pyörimään keskustaan, kun minä lähdin tarpomaan jyrkkää ja kuraista funicularin radan vartta ylös Gubałowkalle. Jostain syystä silta radan yli oli suljettu, enkä päässyt kävelemään ruohikkoiselle laskettelurinteelle, vaan oli punnerrettava ylös asti juurikkoista metsäpolkua.


Ylhäällä huilasin oluen ja vessakäynnin verran. Gubałowka on ahdettu täyteen rihkamaa myyviä kojuja ja katu on täynnä turisteja. Niiltä kun sulkee silmänsä, paikka on käymisen arvoinen. Molemmin puolin tietä avautuu upea maisema vuorille ja laskettelurinteille.


Mitä pidemmälle kävelin, sitä harvemmin oli enää turistirihkamaa myyviä kojuja. Ostin savujuuston karpalohillolla ja matkani jatkui Butorowy Wierchille. Kartan mukaan sieltä olisi pitänyt lähteä "sininen reitti" takaisin Zakopaneen, mutta se jäi minulta löytämättä.


Palasin takaisin ajotielle, jota pitkin kävelin (taas!) alas keskustaan. Matka oli pidempi mitä muistin, johtuiko siitä, että kävelin sen nyt yksin? 


Treffasimme Hannun kanssa keskustassa ja menimme tutulle terassille porttereille. Hän oli poissaollessani tehnyt tuttavuutta nuoren puolalaisreissaajan kanssa.


Kävimme hyvällä lounaalla eilisestä tutussa Zapiecekissa, ennen kuin kävelimme kämpille suihkuun ja huilimaan.

Taivas kirkastui illaksi ja kävelimme mainioon Karczma Przy Młynieen illalliselle. 
Perinteistä hirsien tiivistämistä
Ihanaa savujuustoa karpalohillolla
Palasimme kämpille suorinta tietä, sillä minulla on huomenna suht aikainen herätys.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti