Helsinki-päivä muksujen tahtiin

Onni ja Ilona tulivat meille suoraan Savonlinnasta kuskattuina. Luulin, että ipanat ovat matkasta väsyneitä, mutta vielä mitä! Sain Ilonankin syömään lehtikaalia, kun tein siitä uunissa sipsejä. Se tekee hyvää hänen nenäverenvuodolleen, kun sisältää luontaista K-vitamiinia (minun ollessa varhaisteini jouduin syömään K-vitamiinit pillereinä samaan vaivaan). Grillasimme ja söimme ulkona, sen jälkeen alkoi vinkuna Skip Bo -pelistä. Siirsin sisälläoloa terassilla kahvitteluilla ja kekseillä. Lähdimme uimaan Keravanjokeen. En meinannut millään saada sisaruksia pois joesta, kiljuivat ja temmelsivät siellä kuin viimeistä päivää. Toivoin rannan kylmän suihkun viilentävän kaksikon, mutta siihen he eivät suostuneet kuin jalkojen pesemiseen. Kotiin palattuamme Onni lähti vielä Pokémon-metsästykseen ja teki 5-6 kilometrin kävelylenkin. Ilona kävi sillä aikaa suihkussa ja veti neljä voileipää nälkäänsä. Myöhemmin pelasimme erän Skip Bota ja saimme ipanat kuumaan vinttiin nukkumaan.

Aamullakin olisi pitänyt pelata, mutta ehdotin, että lähdemme heti aamiaisen jälkeen Helsinkiin, ennen kuin tulee liian helteistä. VR-mobiili ei suostunut antamaan lastenlippuja. Vasta paluumatkalla kuulin, ettei se enää onnistu seutulippujen osalta. Todella huono "uudistus"! Kävelimme rautatientorilta kauppatorille ja HSL:n laiturille odottamaan seuraavaa lauttaa Suomenlinnaan.

Onni muisteli niitä kesiä, kun olemme olleet täällä porukalla piknikillä ja lukuisissa (lasten) teatteriesityksissä ja sitä, kun he Sofian kanssa kiipeilivät kallioilla ja ampuma-aukoissa. Niihin nämäkin katosivat ja sain alhaalla huhuilla kaksikkoa kuvaan. Ilonalle tämä taisi olla ensimmäinen käynti Suomenlinnassa. 

Reissun tarkoitus oli ilmiselvästi Pokémon Go ja nähtävyydet jäivät kaksikolta näkemättä. Mentiin siis heidän suunnistuksensa mukaan, välillä löytyi jännittäviäkin paikkoja.

Jokainen jäätelönmyyntikoju houkutteli lapsia, minä yritin ehdotella vessassa käyntiä ja käsienpesua jokaisessa sopivassa kohdassa. Museossa kiinnosti vain sen myymälä, josta Ilona sai itselleen etukäteen synttärilahjaksi uuden kepparin.

Haimme kaupasta jäätelöt ja odottelimme paluulauttaa mantereelle. Koko matkan oli kinasteltu sopivasta ruokapaikasta; toiselle kelpasi pizzeria, toiselle hampurilaispaikka. Lopulta teimme kompromissin ja ehdotin Kiilaa, koska molemmat ovat syöneet siellä hyvät hampurilaiset. Sinne päästyämme Onni huomasi Taco Bellin, jonne olisi pitänyt mennä, mutta siihen Ilona ei taas suostunut. Ehkä on parempi ottaa yksi kerrallaan mukaan, kun seuraavan kerran menemme Helsinkiin.

Palautin ipanat Lohjalle, Suvi kehui kotoutuneensa hyvin keinutuoliin. Selvää mummu-ainesta; hän jatkaa äitini perinnettä neulomalla meille kaikille villasukkia. Ajoin Mainiokotiin, jossa äiti oli juuri syötetty (rinnukset täynnä ruokaa). Puhdistin puseron parhaani mukaan, pesin ja rasvasin hänen kädet ja menimme pihalle syömään marjoja.  

 Sofia ja Onni Suomenlinnassa kesällä 2014. Voi kun ne on pieniä!

Salo - Billnäs - Karjaa - Lohja

Herb Ritts "In Full Light" -näyttely

Herb Ritts; Madonna "True Blue" LP

Silja Selonen "Hear-the-Code" 2018

Silja Selonen

Kaivoimme Hondan tallista ulos tuulettumaan ja suuntasimme sillä vanhaa Turuntietä pitkin Saloon. Sää oli puolipilvinen ja tuulinen, tiellä ei kovin paljon motoristeja näkynyt. Salossa halusin käydä ensin Veturitallissa katsomassa Herb Rittsin (1952-2002) valokuvanäyttelyn. Upeat kuvat katsottuani kapusin vielä vinttiin, jossa oli esillä Silja Selosen herkkiä taideteoksia. Teimme Annan ja Sofian kanssa treffit Ravintola Oliviaan, jonka terassilla söimme tuhdin lounaan. Meidän oli pakko turvautua dogibagiin, kun pizzat olivat niin isot.

Billnäs

Billnäs

Billnäs

Halusin käydä pitkästä aikaa Billnäsissä, siellä oli rauhallista ja kaunista, kuten aina. Veryttelimme puutuneita jalkoja (ja korvia), kävimme Rakennusapteekin pihalla, mutta se oli mennyt kiinni jo kahdelta. Jatkoimme matkaa Karjaan keskustaan, jonne on siirretty Faces Etnofestivaalit. Ei kuulunut ei näkynyt, ainoat etniset olivat jotkut paikalliset asukkaat. Ajoimme Virkkalaan katsomaan äitiä. Siellä oli juuri päivällisaika, syötin hänet ja juotin monta lasillista mehua, ennen kuin menimme pihalle syömään viinimarjoja ja karviaisia.

Ajoimme Veikkolan kautta kotiin, naapurin pikkutytöt tulivat heti tervehtimään. Juuri, kun illalla sain läppärin ja kuoharin siirrettyä terassille, nousi kova tuuli, alkoi ukkostaa ja satoi hetken rankasti. Pakenimme sisälle odottamaan ukkoskuuron ohimenoa. Se loppuikin lyhyeen ja kuten George "the best" Michael levyllään laulaa: "Let's go outside!"

Marjanpoimintaa ja kierrätystä

Keräsin viimeisetkin pihan viinimarjat talteen. Mustat menivät likööriksi, punaisista tein hyytelöä. Toinen satsi jopa onnistui, kun vihdoin löysin kaupasta hyytelöimisainetta (ensimmäisen meni ihan liruksi, kun käytin hilloamisainetta ja se päätyy aikanaan pataan). Hannu haki tikkaat ja poimi kypsät kirsikat minun syötäväkseni. Ihmettelimme, kun ne eivät olleet kelvanneet linnuille. Naapurin pikkutytötkin kävivät keräämässä vadelmia ja huutelivat pihalla Hannua, kun olivat luvanneet tuoda tälle maistiaisia.

Naapurin Tomi tuli auttamaan talomme vanhojen ovien kuskaamisessa vintistä ulos. Minä säästyin kantamiselta kokonaan ja hoidin vain jälkisiivouksen. Tarkoitus on viedä ovet joko Billnäsin Rakennusapteekkiin tai laittaa netissä myyntiin.

Harjoitimme myös vaihtokauppaa; Hannu sai Samin kuntopyörän ja sen alta lähti Suville mummun vanha keinutuoli.

Olemme alkaneet kerätä muovijätteitä erilliseen pussiin. Emme koskaan osta kaupan muovikassia, vaan kannamme mukana koria tai kankaista kauppakassia. Hedelmäpussejakaan emme käytä, jos tarjolla on paperipusseja. Hedelmiä (ja tomaatteja) varten kauppakassissa kulkee kankainen punnituspussi. Näistä toimenpiteistä huolimatta muovijätettä syntyy yllättävän paljon näinkin pienessä perheessä. Täyden pussin vien sellaiseen pullonpalautuspisteeseen, missä on muovikasseille oma roskis. En ole varma, onko siitä mitään hyötyä, mutta olen ainakin omalta osaltani yrittänyt. Harmi, että lähikaupoistamme ei (ainakaan vielä) löydy muovin keräyspistettä.

Rubert maastoutuu

Rubert von Rusakko tulee seurakseni iltaisin, kun jään terassille vilvoittelemaan. Helteinen kesä jatkuu ja jatkuu, aamuisin istun aurinkoisella terassilla kahvittelemassa, kunnes on siirryttävä varjoon tai sisälle. Ukkonen kiersi meidät kaukaa, vasta torstaina saimme hetken sadetta alueellemme.

Pitkäkoski, Vantaa

Tein Haltialan lenkin fillarilla. Hiekkatien ylämäet ovat tappavia tällä helteelle, mutta en halunnut päästää itseäni liian helpolla (ja mieluummin poljen ne mäet ylös kuin huristelen kuoppaista tietä alaspäin). Illalla polkaisin vielä seitsemän kilometriä lisää, kun kävin uimassa Keravanjoen ruuhkaisella rannalla.

Perjantaina kävin verenluovutuksessa ja helteestä johtuen minua huippasi pitkästä aikaa (en ollut ainoa). Kiltisti noudatin kehotusta "Muista juoda paljon!" Illalla jäin terassille odottamaan kuuta nousevaa, mutta tietysti itätaivas peittyi harmaisiin pilviin. Soittelimme Amin kanssa ja Raaseporissa oli aivan samanlaista. "Täydellinen kuunpimennys", kuten Roksu kuului toteavan.

Helteinen Tallinna

Hannukin halusi vaihteeksi ulkomaille ja hän varasi meille Vikingin hotellipaketin ennestään tuttuun Three Crownsiin.

Menomatkan teimme Mariellalla, istuimme aurinkoisella kannella kauhistellen sinilevälauttoja.

Pööbel

Pääsimme heti majoittumaan hotelliin, jätimme laukun huoneeseen, kuoharin jääkaappiin ja suunnistimme Pööbeliin. Tilasimme oluet ja yhteisen "Party platen".

Kävelimme Hirveparkin kautta uudelle torille ja ostimme puoli kiloa mansikoita (2,50€). Palasimme vanhaan kaupunkiiin ja hotelliin mansikkakuoharille. Mietimme kuuminta kesäbiisiä, minun suosikkini oli tietysti Dannyn "Kesäkatu". Pelle Miljoonan "Moottoritie on kuuma" sai myös kannatusta.

BB Keller

Illalla kävelimme H.R. Mauruseen, jonka aukioloajat olimme etukäteen tarkistaneet netistä. Jo toisen kerran jouduimme lähtemään pettyneinä pois, tällä kerralla paikka oli suljettu henkilökunnan kesälomien takia. Käännyimme takaisin vanhaan kaupunkiin ja jäimme BB Kellerin terassille syömään.

Iltakahvit Vallibaarin terassilla.

Three Crowns Hotel

Loppuillan istuimme hotellin sisäpihalla, kuten monet muutkin hotellivieraat..

Aamulla satoi hieman vettä, eikä sade lakannut kokonaan kuin vasta iltapäivällä. Aamiaisen jälkeen lepuutimme huoneessamme puoleenpäivään saakka, jätimme laukun säilytykseen ja varustauduimme sateenvarjoilla. Kävelimme keskustassa ja Toompealla. Kadut olivat täynnä turistiryhmiä, ilmeisesti joltain isolta risteilijältä.

Terassikeli!

Pulcinella

Alkuperäinen ajatus oli käydä lounaalla Kalamajassa tai Telliskivessä, mutta emme viitsineet lähteä sinne sateessa, vaan menimme Pulcinellaan syömään simpukat, kanacaesarin ja yhteisen pizzan. Sillä aikaa sade loppui ja pääsimme kävelemään satamaan kuivin jaloin.

Aavelaiva

Mereltä nousi aavemainen sumu. Paluumatkan teimme Viking Expressillä, jonka kansilla on mukavat istuinryhmät. Harmi vain, että iltatuuli oli sen verran viileä, että laivan lähtiessä oli siirryttävä sisätiloihin. Helsingissäkin oli kuivaa ja lämmintä, Vantaalla oli satanut sen verran, että sadevesitynnyri oli aivan täynnä.

Helteinen heinäkuu

Oli mukava palata kotiin, varsinkin kun Hannu oli poissa ollessani siivonnut, pessyt ikkunat, hoitanut kukat ja leikannut nurmikon. Arja lähti sunnuntaina takaisin Jyväskylään. Ajoitus oli oikea, sillä maanantaina ainakin lähijunien vuoroja oli peruutettu ja muutenkin liikenne takkuili, kun valtionpäämiehet tapasivat Helsinki 2018:ssa. Helikopterit pörräsivät Vantaan yllä koko sunnuntai-illan ja maanantain.

Sää oli lähes tuskattuvan helteinen, minulla on onneksi ollut aikaa totutella siihen huhtikuun alusta alkaen. Kävelyvaihde jäi taas päälle ja kävin päivittäin lenkillä. Hetken katse harhailee etsien reittimerkkejä. Kävin ihailemassa puutarhapalstoilla kypsyvää satoa ja kukkaniittyjä ja testasin kuntoa täyttömäessä; hyvin meni ylämäki ilman rinkkaa selässäni. Kypsiä boysenmarjoja on turha etsiä, mutta alamäestä poimin suuria keltaisia vadelmia. 

Paljon muuta ei sitten jaksettukaan tehdä. Hannu pakersi K-pyöränsä kimpussa, minä aloitin viinimarjojen poimimisen. Naapurin pikkutytöt tulivat avuksi ja höpöttämään kanssani. Laitoin ensimmäisen herukkaliköörin tekeytymään. Aamuöisin on outoa, kun ei enää kuulu linnunlaulua.

Vaikka emme Saksassa kovin raskaita ruokia syöneetkään, näin helteellä tuntui hyvältä keventää hieman. Sunnuntaina nautimme vielä grilliruokaa, muuten valmistin sieni-pinaattimunakasta, uusia perunoita ja silliä tai salaatteja.

Keskiviikkona ajoin Lohjalle katsomaan äitiä ja ipanoita. Viremainion asukkaat olivat kaikki helteestä apaattisia ja jätin äidin iltapäiväkahvin jälkeen sänkyyn huilimaan. Halukkaasti hän joi mehua, vettä ja kahvia, kun niitä hänelle juotin. Illalla tyhjensin toisen punaherukkapuskan ja tein hyytelöä. Mutta hyytyikö se?

Heinäkuun kirjoja:

Chimamanda Ngozi Adichie "Huominen on liian kaukana". Olen lukenut Adichien kaksi aiemmin suomennettua romaania. Tämä novellikokoelma jatkoi hyvää tarinankerrontaa ja oli mielstäni aivan loistava.

Emmi Itäranta "Kudottujen kujien kaupunki". Jo esikoisteos "Teemestarin kirja" osoitti, että Itäranta on mainio tarinankertoja. Tämänkin kirjan tapahtumat sijoittuvat johonkin toiseen aikaan, toiseen paikkaan. Itäranta on hyvä keksimään nimiä esineille ja asioille, joita ei meidän omassa ajassamme edes ole. Hyvä aikuisten satu.

Koblenz - viimeinen reissupäivä (ennen seuraavaa)

Yöllä oli satanut, mutta en kuullut sitä pihalla olevan suihkulähteen (?) lorinalta. Aamulla taivas selkeni, sääennuste lupasi +29 astetta. Tyhjensimme jääkaapin ja kävelimme rautatieasemalle jättämään rinkat säilytykseen.

Kevein kantamuksin palasimme keskustaan, ostimme jäätelöt ja kiertelimme viilennetyissä kauppakeskuksissa, ostamatta kuitenkaan mitään. Pari viikkoa 24/7 yhdessä ja olemme kuin vanha aviopari; täydennämme jo toistemme lauseita! Kävelykadulla soitteli indonesialainen poikabändi mukavaa musiikkia.

Arja kävi taidegalleriassa ostamassa lisää kortteja, minä istahdin terassille päiväoluelle. Parin dunkelin jälkeen vehnäolut ei maistunut miltään. Vaeltelimme helteisessä vanhassa kaupungissa varjopaikkoja etsien.

Myöhemmin iltapäivällä jäimme yhden sivukujan italialaisravintolan terassille syömään hyvät kanafileet. Olimme ostaneet junaliput varuiksi aikaisempaan junaan ja syötyämme kävelimmekin takaisin rautatieasemalle, josta juna Frankfurtiin lähti vain hieman myöhässä. Junamatkalla ihailimme vielä viimeisen kerran joenvarren näkymiä; pieniä kyliä kirkontorneineen ja ylhäällä kukkuloilla olevia linnoja/linnanraunioita. Kumpikin tyrmäsimme pitkät jokiristeilyt; veritulpan vaara ja tylsistyminen, jos ei pääse välillä kunnolla liikkumaan. Junassa ei toiminut ilmastointi ja Frankfurtia lähestyessämme taivaalle alkoi kertyä ukkospilviä.

Siirryimme taas lentokenttäbussilla Terminaalista 1 Terminaaliin 2 (se siitä currywurstista!) ja kävelimme läpi turvatarkastuksen. Kävimme taxfree-ostoksilla ja hakeuduimme lähtöhalliimme, jossa tapasin pitkästä aikaa Riikan. Näinhän se on, että reissunaiset kohtaavat kansainvälisellä lentokentällä! Laskeuduimme Vantaalle 23.00 ja mittari näytti +23. Hannu oli meitä vastassa ja istuin vielä hänen kanssaan kotiterassilla nauttien portterista ja viilenevästä yöilmasta. Luvassa on hellettä ainakin viikoksi.

Kiitos Arska tulkkauksesta, kartanluvusta ja mukavasta matkaseurasta! Olet sinnikäs ja reipas reissaaja.

Vaelsimme rinkat selässä merkittyjä reittejä (välillä vähän harhaillen) noin 140 km, lisäksi tuli kaupunkikävelyä joitakin kymmeniä kilometrejä.