torstai 19. heinäkuuta 2018

Helteinen Tallinna

Hannukin halusi vaihteeksi ulkomaille ja hän varasi meille Vikingin hotellipaketin ennestään tuttuun Three Crownsiin.


Menomatkan teimme Mariellalla, istuimme aurinkoisella kannella kauhistellen sinilevälauttoja.


Pööbel
Pääsimme heti majoittumaan hotelliin, jätimme laukun huoneeseen, kuoharin jääkaappiin ja suunnistimme Pööbeliin. Tilasimme oluet ja yhteisen "Party platen".


Kävelimme Hirveparkin kautta uudelle torille ja ostimme puoli kiloa mansikoita (2,50€). Palasimme vanhaan kaupunkiiin ja hotelliin mansikkakuoharille. Mietimme kuuminta kesäbiisiä, minun suosikkini oli tietysti Dannyn "Kesäkatu". Pelle Miljoonan "Moottoritie on kuuma" sai myös kannatusta.


BB Keller
Illalla kävelimme H.R. Mauruseen, jonka aukioloajat olimme etukäteen tarkistaneet netistä. Jo toisen kerran jouduimme lähtemään pettyneinä pois, tällä kerralla paikka oli suljettu henkilökunnan kesälomien takia. Käännyimme takaisin vanhaan kaupunkiin ja jäimme BB Kellerin terassille syömään.


Iltakahvit Vallibaarin terassilla.


Three Crowns Hotel
Loppuillan istuimme hotellin sisäpihalla, kuten monet muutkin hotellivieraat..

Aamulla satoi hieman vettä, eikä sade lakannut kokonaan kuin vasta iltapäivällä. Aamiaisen jälkeen lepuutimme huoneessamme puoleenpäivään saakka, jätimme laukun säilytykseen ja varustauduimme sateenvarjoilla. Kävelimme keskustassa ja Toompealla. Kadut olivat täynnä turistiryhmiä, ilmeisesti joltain isolta risteilijältä.

Terassikeli!
Pulcinella

Alkuperäinen ajatus oli käydä lounaalla Kalamajassa tai Telliskivessä, mutta emme viitsineet lähteä sinne sateessa, vaan menimme Pulcinellaan syömään simpukat, kanacaesarin ja yhteisen pizzan. Sillä aikaa sade loppui ja pääsimme kävelemään satamaan kuivin jaloin.


Aavelaiva


Mereltä nousi aavemainen sumu. Paluumatkan teimme Viking Expressillä, jonka kansilla on mukavat istuinryhmät. Harmi vain, että iltatuuli oli sen verran viileä, että laivan lähtiessä oli siirryttävä sisätiloihin. Helsingissäkin oli kuivaa ja lämmintä, Vantaalla oli satanut sen verran, että sadevesitynnyri oli aivan täynnä.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Helteinen heinäkuu

Oli mukava palata kotiin, varsinkin kun Hannu oli poissa ollessani siivonnut, pessyt ikkunat, hoitanut kukat ja leikannut nurmikon. Arja lähti sunnuntaina takaisin Jyväskylään. Ajoitus oli oikea, sillä maanantaina ainakin lähijunien vuoroja oli peruutettu ja muutenkin liikenne takkuili, kun valtionpäämiehet tapasivat Helsinki 2018:ssa. Helikopterit pörräsivät Vantaan yllä koko sunnuntai-illan ja maanantain.

Sää oli lähes tuskattuvan helteinen, minulla on onneksi ollut aikaa totutella siihen huhtikuun alusta alkaen. Kävelyvaihde jäi taas päälle ja kävin päivittäin lenkillä. Hetken katse harhailee etsien reittimerkkejä. Kävin ihailemassa puutarhapalstoilla kypsyvää satoa ja kukkaniittyjä ja testasin kuntoa täyttömäessä; hyvin meni ylämäki ilman rinkkaa selässäni. Kypsiä boysenmarjoja on turha etsiä, mutta alamäestä poimin suuria keltaisia vadelmia. Paljon muuta ei sitten jaksettukaan tehdä. Hannu pakersi K-pyöränsä kimpussa, minä aloitin viiniimarjojen poimimisen. Naapurin pikkutytöt tulivat avuksi ja höpöttämään kanssani. Laitoin ensimmäisen herukkaliköörin tekeytymään. Aamuöisin on outoa, kun ei enää kuulu linnunlaulua.

Vaikka emme Saksassa kovin raskaita ruokia syöneetkään, näin helteellä tuntui hyvältä keventää hieman. Sunnuntaina nautimme vielä grilliruokaa, muuten valmistin sieni-pinaattimunakasta, uusia perunoita ja silliä tai salaatteja.

Keskiviikkona ajoin Lohjalle katsomaan äitiä ja ipanoita. Viremainion asukkaat olivat kaikki helteestä apaattisia ja jätin äidin iltapäiväkahvin jälkeen sänkyyn huilimaan. Halukkaasti hän joi mehua, vettä ja kahvia, kun niitä hänelle juotin. Illalla tyhjensin toisen punaherukkapuskan ja tein hyytelöä. Mutta hyytyikö se?

Heinäkuun kirjoja:

Chimamanda Ngozi Adichie "Huominen on liian kaukana". Olen lukenut Adichien kaksi aiemmin suomennettua romaania. Tämä novellikokoelma jatkoi hyvää tarinankerrontaa ja oli mielstäni aivan loistava.

Emmi Itäranta "Kudottujen kujien kaupunki".

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Koblenz - viimeinen reissupäivä (ennen seuraavaa)

Yöllä oli satanut, mutta en kuullut sitä pihalla olevan suihkulähteen (?) lorinalta. Aamulla taivas selkeni, sääennuste lupasi +29 astetta. Tyhjensimme jääkaapin ja kävelimme rautatieasemalle jättämään rinkat säilytykseen.

Kevein kantamuksin palasimme keskustaan, ostimme jäätelöt ja kiertelimme viilennetyissä kauppakeskuksissa, ostamatta kuitenkaan mitään. Pari viikkoa 24/7 yhdessä ja olemme kuin vanha aviopari; täydennämme jo toistemme lauseita! Kävelykadulla soitteli indonesialainen poikabändi mukavaa musiikkia.

Arja kävi taidegalleriassa ostamassa lisää kortteja, minä istahdin terassille päiväoluelle. Parin dunkelin jälkeen vehnäolut ei maistunut miltään. Vaeltelimme helteisessä vanhassa kaupungissa varjopaikkoja etsien.

Myöhemmin iltapäivällä jäimme yhden sivukujan italialaisravintolan terassille syömään hyvät kanafileet. Olimme ostaneet junaliput varuiksi aikaisempaan junaan ja syötyämme kävelimmekin takaisin rautatieasemalle, josta juna Frankfurtiin lähti vain hieman myöhässä. Junamatkalla ihailimme vielä viimeisen kerran joenvarren näkymiä; pieniä kyliä kirkontorneineen ja ylhäällä kukkuloilla olevia linnoja/linnanraunioita. Kumpikin tyrmäsimme pitkät jokiristeilyt; veritulpan vaara ja tylsistyminen, jos ei pääse välillä kunnolla liikkumaan. Junassa ei toiminut ilmastointi ja Frankfurtia lähestyessämme taivaalle alkoi kertyä ukkospilviä.

Siirryimme taas lentokenttäbussilla Terminaalista 1 Terminaaliin 2 (se siitä currywurstista!) ja kävelimme läpi turvatarkastuksen. Kävimme taxfree-ostoksilla ja hakeuduimme lähtöhalliimme, jossa tapasin pitkästä aikaa Riikan. Näinhän se on, että reissunaiset kohtaavat kansainvälisellä lentokentällä! Laskeuduimme Vantaalle 23.00 ja mittari näytti +23. Hannu oli meitä vastassa ja istuin vielä hänen kanssaan kotiterassilla nauttien portterista ja viilenevästä yöilmasta. Luvassa on hellettä ainakin viikoksi.

Kiitos Arska tulkkauksesta, kartanluvusta ja mukavasta matkaseurasta! Olet sinnikäs ja reipas reissaaja.

Vaelsimme rinkat selässä merkittyjä reittejä (välillä vähän harhaillen) noin 140 km, lisäksi tuli kaupunkikävelyä joitakin kymmeniä kilometrejä.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Koblenz - helteinen kaupunkipäivä

Meillä oli hyvin varustettu keittiö käytössämme, joten huonehintaan ei kuulunut aamiaista. Liekö tässä talossa montaakaan asukasta tällä hetkellä, yö oli hiljainen lukuunottamatta avoimista ikkunoista kuuluvaa veden solinaa, joka tuli jostain alapuolella olevasta vanhan herran puutarhasta. Joimme talon tarjoamat nessit ja söimme omat eväät. Maksoimme majoituksen etukäteen ja kävelimme sillan yli Moselin toiselle puolelle.


Liebfrauenkirche
Kävimme päärautatieasemalla ostamassa junaliput valmiiksi huomiseksi. Unohdimme tsekata matkatavarasäilytyksen sijainnin (meillä on iltalento) ja kävelimme takaisin keskustaan. Hääseurue ajoi ohi torvet soiden.


Ostimme kortteja ja pieniä tuliaisia ja kävelimme niemen kärkeen, jossa Mosel ja Rein yhtyvät. Siitä näkyi hyvin Festung Ehrenbreitsteinille ja Fort Konstantinille, jotka näkyvät illalla valaistuina parvekkeellemme. Eri seurakuntien kirkkoja oli tiuhaan. Laituriin oli parkkeerannut Baselista lähtenyt risteilyalus. Ohitimme paikan, josta kabiinihissit lähtevät ylös linnoitukselle.


Alkoi olla nälkä ja jäimme thaimaalaisen Chaopraya Restaurantin terassille edulliselle lounaalle. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi!


Matka jatkui ohi Görresplazin soutajapatsaan ja päädyimme Jesuitenplazille, jonka läheisyydessä ilmeisesti sijaitsee maistraatti, kun sille kokoontui hääpareja vieraineen liukuhihnalla. Aukion takana on Schängelbrunnen, vettä sylkevä poikapatsas.


Kaupungissa on paljon muitakin patsaita, aukioita ja kirkkoja.


Arja kävi vielä "nukkekaupassa" tuliaisostoksilla, ennen kuin kävelimme sillan yli omaan kaupunginosaamme. Ostimme kaupasta aamiaistarpeet ja palasimme kämpille. Myöhemmin illalla teki vielä kahvia mieli, mutta lähistön kahvilat olivat jo sulkeutuneet. Ei jaksettu enää kävellä keskustaan. Keitin itselleni nessit ja istuin parvekkeella kuuntelemassa naapurilähiön muslimimusiikkia ja perjantai-illan viettoa. Arja keskittyi sisällä saksaksi dubattuun brittidekkariin. Illan lopuksi kuutelimme telkkarista Dvořákin sinfoniaa "From the New World" ja luin rinkassa kantamani kirjan loppuun.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kobern-Gondorf - Koblenz

Noitareitti
Huoneemme ikkunat olivat radalle päin ja pitkin yötä kuuntelin raskaiden tavarajunien ajavan ohi. Yllättävän hyvin saimme kuitenkin nukuttua. Gästehaus Alte Kellerein huonehintaan ei kuulunut aamiaista, söimme hedelmiä ja Arjan jakaman kirsikkapiirakan tuoremehun kanssa. Toivorikkaina kävimme aukiolla katsomassa, jos joku kahvila olisi ollut avoinna. Hiljaista oli ja yöllä oli tainnut sataa, kun terassipöydät olivat märkiä. Ilma oli hiostavan lämmin ja riisuimme takit pois.


Alkoi taas hikinen nousu jyrkkää, kapeaa ja kaltevaa polkua pitkin. Seurasimme "noitareittiä", harmi että luuta jäi kotiin, se olisi saattanut helpottaa nousua. Arja olisi jo luovuttanut ja uhkasi kääntyä takaisin. Lohdutin, että tänään on viimeinen vaelluspäivä eikä meillä ole mihinkään kiire.


Ilma oli kostea ja taivas pilvinen, näköalapaikoilla ei paljon kuvia otettu. Pysähdyimme välillä vetämään henkeä ja juomaan vettä. Laen ylitettyämme alkoi loiva lasku pitkin metsäpolkua, joka alempana muuttui metsätieksi. Emme olleet aivan varmoja reitistä ja otin Mapsin käyttöön.
Laskeuduimme Winningeniin ja löysimme leipomokahvilan postista! Söimme hyvät aamiaissämpylät ja matka jatkui läpi kauniin kylän. Oli viimeinen mahdollisuus syödä boysenmarjoja suoraan puskista.


Ennen Gülsiä ohitimme laajan siirtolapuutarha-alueen, jonka tontit olivat synkkiä ja pimeitä, kun suuria, varjostavia puita ei ollut karsittu.


Ylitimme Moselin ratasiltaa pitkin (samanlainen vihreä "ketjusilta" kuin Budapestissa) ja oikaisimme näin yhden joenmutkan. Mapsin rohkaisemina kävelimme läpi Moselweisin lähiön ja päädyimme vihdoin Koblenzin keskustaan.


Kävelimme loputtomalta tuntuvan (tuli jo uskonpuute!) kauppakeskittymän läpi kävelykatua pitkin. Kun olimme varmoja suunnasta, istuimme terassille virvokkeille. 


Ylitimme Moselin uudelleen ja saavuimme Lützelbergin lähiöömme. Löysimme Apartmentcenter Koblenzin, jonka respa oli paikalla ja pääsimme majoittumaan mukavaan huoneistoomme. Alakerrassa on jopa sauna, mutta sille tuskin tulee tarvetta tällä helteellä.


Viimeiselle vaelluspäivälle kertyi matkaa noin 20 km. Päätimme pysyä loppupäivän kotikulmilla ja kävelimme Damaskus Restauranteen mainioille lammasaterioille. Talo tarjosi vielä arabialaiset kahvit. Kotiin kävelimme Lidlin kautta.