torstai 13. syyskuuta 2018

Ulcinj, Montenegro

Ulcinj
Shkodarin emäntämme serkku Sara tuli aamulla ottamaan vastaan maksun ja avaimet. Kävelimme leipomon ja postilaatikon kautta bussipysäkille, josta pikkubussit lähtevät Ulcinjiin. Ehdimme käydä vielä kahveilla ennen lähtöä. Matkaan meni reilu tunti, bussi jätti meidät Ulcinjin bussiasemalle, josta päätimme (minä päätin) kävellä vanhaan kaupunkiin, koska olimme niin aikaisin perillä. Reissun kolmas maa; Montenegro.

Apartment Zuto
Kävelyreitti meni ylös ja alas, lopulta päädyimme vanhaan kaupunkiin ja linnoitukselle, josta piti vielä kulkea rappuja alaspäin majapaikkaamme, Apartment Zutoon. Emäntämme Ida vastaanotti meidät ja saimme huoneemme, joka on varustettu pienellä keittiönurkkauksella ja pienenpienellä parvekkeella. Harmi, että merinäköalaa pilaa kesken jäänyt rakennusrumilus. Emäntämme toi meille lasilliset hyvää mehua ja baklavat, vaihdoimme shortsit jalkaan ja laskeuduimme rantakadulle.

Sunset Beach Bar
Kävimme terassioluella ja söimme hyvät kanapitat. Haimme kaupasta jogurtit, mehut ja viinin ja palasimme linnoituksen läpi majapaikkaamme siestan viettoon. Oli hillittömän kuuma ja viilensimme ilmastoinnilla huonettamme. Auringon väistyessä sivummalle istuimme pienellä parvekkeella vilvoittelemassa leppeässä tuulessa, ennen kuin lähdimme kävelemään ylös museolle ja sen viereiselle hautausmaalle.

Risto-parka
Poikkesimme vielä rantakadulle ja haimme kaupasta lisää mehuja. Toivorikkaina palasimme kotikatumme varren Sunset Beach Bariin, jossa ei harmiksemme ollutkaan tarjolla simpukoita. Söimme kuitenkin hyvät alkupalat ja mustekalat. Aurinko oli laskenut pilveen, mutta olihan siinä kynttilän valossa aika romanttista istua ilman auringonlaskuakin, kuun ja tähtien loistaessa taivaalla.

Sunset Beach Bar
Kämpillä istuimme vielä parvekkeella seuraten kaskaiden (Hannun mielestä lepakoiden) syöksylentoja pimeässä illassa.

Aamupäivällä lähdin kävelylenkille kohti museota, ohitin hautausmaan ja kävin katsomassa pienen uimarannan, joka ei juurikaan houkutellut. Sillä suunnalla ei tuntunut olevan mitään mielenkiintoista ja käännyin kohti rantakatua.

Kaupunginrannan toisella puolella on rinne täynnä hotelleja ja hieno näköalapaikka hiekkarannalle. Harrastelijamaalarit olivat taiteilemassa vanhan kaupungin linnoitusta tauluihinsa.

Tuli ihan Rovinj mieleen, sillä täälläkin on joka poukamassa uimapaikat baareineen, rantapeteineen ja -varjoineen. Yksi poukama on varattu vain naisille, siellä olisin voinut uida nakuna. Ranta oli siistimpi kuin muut ja kukkivien pensaiden ympäröimä. Treffasin Hannun ja kävimme katsomassa rinnettä "koristavan" sotamuistomerkin, ennen kuin laskeuduimme rantakadulle lenkkioluille ja giropitoille (jotka tällä kerralla olivat sämpylöiden sisällä). Hannu jäi uimaan kaupunginrannalle, minä menin mieluummin mereen Sunset Barin ruosteisista rappusista. Suihkut ja siesta, sen jälkeen kävimme naapuriterassille kahveilla. Viimeisen illallisen Ulcinjissa päätimme syödä rantakadun varrella, istuimme Restaurant Timonin yläterassille, josta auringonlaskua ei enää näkynyt.

Restaurant Timoni
Tilaamani jättikatkaravunpyrstöt olivat kyllä isoja ja hyviä, mutta verrattuna UMAMI:n katkarapuihin nämäkin olisi voinut paistaa valkosipulissa ja valkoviinissä. Palasimme pimeässä illassa kämpille ja nautimme viimeiset digestiivit omalla parvekkeella. Taas pitää pakata!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti