keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Pääposti, Taidehalli ja lukupiiri

Ravintola Pääposti
Tarkoitukseni oli nähdä Helsinki-päivänä Anneli lounaalla, mutta tämä on sairaana ja perui tulonsa. Minulla ei siis ollut mikään kiire, onneksi, sillä junat olivat vartin myöhässä ja osa vuoroista oli peruttu. Kävin syömässä Ravintola Pääpostin mainion karitsan palapaistin (stifadon) bataattimuusilla, jälkkäriksi oli mansikkasmoothie.

Paul Osipow
Paul Osipow
Paul Osipow
Syötyäni kävelin Taidehalliin katsomaan Paul Osipowin näyttelyn. Keskustan muut tämän hetkiset päänäyttelyt olenkin jo nähnyt ja mm. Amos Rex avaa uuden näyttelynsä vasta ensi viikolla. Kävin toimistolla ja kulutin aikaa Forumissa, ennen kuin menin työpaikan lukupiirin tapaamiseen. Vuorossa oli Riikka Pelon "Jokapäiväinen elämämme", jota monetkaan eivät olleet ehtineet/jaksaneet lukea loppuun. Minä hankin kirjan itselleni aikoinaan jostain alelaarista ja olen lukenut sitä pikku hiljaa. Kaunista, runollista, rikasta kieltä. Samalla ahdistavan raakaa luettavaa vuosien 1939-1941 Neuvostoliitosta. Riikka Pelo on Finlandiansa ansainnut.

"Pupujussi"
Torstaina oli hieno nollakeli ja tarvoin taas lähimetsän kapeita polkuja. Illalla vielä hikinen, hauska lavis-tunti. Perjantain kävelylenkillä kävin verenluovutuksessa.

Lauantain jumpan jälkeen tein normilenkin. Oli Hannun kokkausvuoro ja söimme hyvät täytetyt paprikat, joille vuohenjuusto antoi lisämakua.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Lumikenkäilyä lähimetsässä

Ennen kevään pitkää vaellusta aloitin kolmen kuukauden kuntokuurin lähtemällä lumikengillä läheiseen "sienimetsään". Vastasatanut lumi antoi hyvää vastusta, kun poikkesin tutuilta poluilta umpihankeen. Pakkasta on ollut monta päivää, eikä hankikannosta ole tietoakaan. Sauvoista tuli mukavasti liikettä myös yläkroppaan ja niistä oli hyötyä niin mäkisessä maastossa kuin polviin asti ulottuvassa lumessa rämpiessä.

Sakari hiihtää?
Metsässä oli jokunen koirantaluttaja ja kävelijä, maastopyöräilijät pysyvät poissa niin kauan, kun polut ovat vielä varsin kapeita tai koskemattomia. Metsän eläinten jälkiä näkyi tuoreessa lumessa paljon, mm. Sakari-oravan (tai sen jonkun serkun) hiihtolatu.

Metsätaidetta
Metsästä löytyy myös tilataidetta; jo aiemmin näin lumesta tehdyn joutsenen, nyt sen ympärille oli tuotu veteen jäädytettyjä ruusuja.

Jääkukkia vintin ikkunassa
Kireä pakkaskeli jatkui alkuviikolla. Maanantaina riisuimme jouluvaloja pois näkyvistä ja vaihdoin pöytäliinoja ja istuintyynyjä keväisempiin.


En saanut kuvia kuunpimennyksestä, kun se oli vaipunut jonnekin korkeiden puiden taakse tai väärälle puolelle taloa. Täysikuu valvotti minua jälleen, vaikka Hannu väittääkin, ettei se ole mahdollista. Jos se vaikuttaa vuorovesiin ja kilpikonniin (susista puhumattakaan), niin miksei sitten minuun? Tiistaina sulatin pakastimen ja inventoin samalla pakasteet. Iltapäivällä käytin lahjaksi saamani tunnin hieronnan.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Specsavers ja Hao King, Tikkurila

Hao King, Dixi
Sain vihdoin aikaiseksi lähteä valikoimaan uusia silmälaseja, joihin olin säästänyt veronpalautukset. Näen hyvin vanhoillakin laseilla, mutta sangat ovat jo niin vanhat, että muovi alkaa murtua, eikä aisoja voi enää kiristää. Specsaversin optikko tarkasti näköni saman tien; näkökyky ei ollut juurikaan edellisestä tarkistuksesta huonontunut, ilmeisesti näön heikkeneminen on hiljalleen pysähtynyt. Samoin silmänpohjat ja paineet olivat ok. Tilasin silmälasit ja aurinkolasit eli kahdet yhden hinnalla. Näillä monivammaisilla silmillä hintaa tuli silti ruhtinaallisesti. Naapurikaupassa ne olisivat olleet 400€ kalliimmat ja olisin joutunut odottamaan näöntarkastukseen pääsyä viikon. Aikaa oli kulunut sen verran, että menimme lounaalle Dixin Hao Kingiin.

Pääsimme jouluruuista helposti eroon, kun en niitä ylenmäärin valmistanut. Pakastimessa on pari bataattivuokaa ja otin sulamaan kinkunlopun, josta valmistin karamellisoitua possua (ohje; Pirkka). Muuten yritämme keventää kotiruokia valmistamalla keittoja ja erilaisia salaatteja.





perjantai 11. tammikuuta 2019

Päiväretki Saloon

Loppiaisen jälkeinen viikko oli varsin kiireinen. Rekolan Raikkaan kausiohjelmasta löytyi minulle kuusi mieleistä viikkotuntia, joten kausimaksu (70€) maksaa nopeasti itsensä takaisin. Viikolla oli vuorossa myös camino-treffit ja kirjaston lukupiiri. Hannu kävi Myyrmäessä katsomassa "Korson kriminaalit" -näyttelyn (hän sai kirjan joululahjaksi) ja toi minulle tuliaisia.

Salo
Perjantaina lähdimme tarjouslipuilla junalla Saloon. Houkuttimena toimi Veturitallin viimeisiä päiviä esillä oleva Nanna Suden taidenäyttely. Samalla sain vietyä vanhat takkini Annalle ja Soffelle, pitäköön vaikka tallitakkeina, jos muuta käyttöä ei löydy.

Nanna Susi
Nanna Susi
Nanna Susi
Nanna Susi
Katsoimme myös videoinnin Nanna Suden ja Canal Cheong-Jagerroosin matkoista Lapissa ja Kiinassa, jossa he pystyttivät yhteistä Blue & Red II -näyttelyä eri kaupunkien taidemuseoihin. 


Canal Cheong Jagerroos
Canal Cheong Jagerroos
Lopuksi kapusimme vinttiin katsomaan Canal Cheong Jagerroosin näyttelyn "Floating Island".

Splizzeria
Ulkona paistoi kirkas aurinko ja kävelimme Plazaan, jossa meillä oli Annan kanssa lounastreffit Splizzeriassa. Syötyämme kävimme vielä ostamassa Pentikin mainiota suklaa-chilikahvia. 


Kuiron leipomokahvila
Kävelimme torin ohi Kuiron leipomokahvilaan, jossa nautimme hyvät pullakahvit. Erittäin edulliset pääkaupunkiseudun kahvilahintoihin verrattuna.


Ehdimme käväistä Salon valoisassa ja tilavassa kirjastossa lukemassa tuoreimpia lehtiä, ennen kuin palasimme juna-asemalle. Seuraavan kerran kahvittelemme aseman kahvilassa, jossa on entisajan tunnelmaa; kahvin tuoksua, vanhoja valokuvia ja tavaroita.


Kahvila Asema
Vantaa
Lauantaina oli hieno keli ja tein aamupäivän jumppatunnin jälkeen vielä kävelylenkin. Illan vietimme Mirjan ja Masan seurassa tapaksia syöden ja viime vuoden reissukuvia katsellen. Halusin kutsua heidät meille, ennen kuin Nuutinpäivänä keräsin joulukoristeet pois.



lauantai 5. tammikuuta 2019

Ei Amos Rex, vaan Happy Food Garden ja Oodi

Happy Food Garden
Sami haki Onnin kotiin ja lähdimme junalla keskustaan. Tarkoitus oli mennä katsomaan Amos Rexin teamLab-näyttely, joka harmiteltavasti loppuu sunnuntaina (onko siinä joku lisenssi vai miksi näyttelyä ei voi jatkaa pidempään?). Jono oli tällä kerralla pisin näkemäni ja sitä riitti Narinkkatorille asti. Onhan se hienoa, että taidemuseot kiinnostavat ihmisiä (kiitos Museokortin), mutta jonkinlainen järkeistäminen noihin jonoihin pitäisi kehittää. Ei huvittanut jäädä tuuleen seisomaan, vaan kävelimme Kalevankadun Happy Food Gardeniin susheille ja muille herkuille.

Oodi
Oodi
Oodi
Yksi uusi paikka sentään nähtiin, kun kävimme Keskustakirjasto Oodissa. Onneksi se on rakennettu kerralla niin suureksi, että isompikin porukka mahtuu sisään väljästi. Suurin osa kävijöistä taisi olla katsomassa tiloja ja hienoa arkkitehtuuria, minä löysin kirjatkin ja testasin lainausautomaatin, joka kohdallani (tai valitsemani kirjan kohdalla) tilttasi eikä suostunut lainaukseen. Henkilöstöä on runsaasti lähellä auttamassa, ja kirja lähti mukaani. Hieno rakennus, josta löytyy kirjojen lisäksi hiljaisia huoneita yksityiseen käyttöön, ryhmätyöhuoneita, mukavan näköinen kahvila, kesäterassi, lasten leikkipaikka ym.

Tammikuun kirjoja:

Kari Hotakainen "Ihmisen osa". Salme - entinen nappikauppias - myy perheensä tarinan kirjailijalle, joka ei itse keksi tarinaa kirjaansa. Hauska juoni muuttuu tragediaksi ja lukijakin tuntee musertavan surun. Henkilögalleriassa "Kimmo" tuntuu aluksi ulkopuoliselta, mutta liittyy traagisella tavalla perheen tarinaan. Hieno kirja!

Melinda Nadj Abonji "Kyyhkysten lähtö". Nuoren naisen kasvutarina kaukana kotoa, kun serbivanhemmat päättävät aloittaa uuden elämän Sveitsissä. Tyttäret tuntevat juurettomuutta, ikävöivät isoäitiään ja kantavat huolta sukulaisistaan Balkanin sodan alettua. 

torstai 3. tammikuuta 2019

Tallinnan joulutorilla Onnin kanssa

Joululahjani Onnille oli lupaus kengistä ja Tallinnan risteilystä. Ajatus oli yhdistää nämä kaksi, mutta selvisimme kenkäostoksista jo keskiviikkona Jumbossa, kun hain Onnin Lohjalta meille. Näin meille jäi enemmän vapaata aikaa Tallinnaan. Myrsky laantui onneksi yön aikana ja torstaina oli tuulinen, mutta aurinkoinen päivä.

Frank
Kävelimme keskustaan Rotermanni-korttelin läpi ja poikkesimme Kalevin myymälään ostoksille. Annoin Onnin valita kolmesta vaihtoehdosta ruokapaikka ja arvattavasti päädyimme Frankiin hyville burgereille.

Kiertelimme joulutorilla, kävimme Rimissä (lisää suklaata) ja teimme vielä viimeiset ostokset satamassa, ennen kuin tylsä paluumatka täydessä laivassa saattoi alkaa.

Hannu oli meitä vastassa satamassa. Hän oli tehnyt sämpylätaikinan valmiiksi ja aamulla saimme lämpimiä siemensämpylöitä.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Matkahaaveet ja -suunnitelmat vuodelle 2019

Andalusia 2016, Olvera

Tarkoituksemme oli lähteä Portugalin Óbidokseen alkutalvesta talonvahdiksi Conchalle, mutta tämä meni ja rakastui vuosien takaiseen ihastukseensa, muutti Espanjaan ja laittoi talonsa vuokralle viideksi vuodeksi. Olisi ollut hauska kokeilla hiljaista talvisesonkia pienessä keskiaikaisessa kylässä paikallisten seurassa, mutta tavallaan tämä oli meillekin helpotus, koska olisimme tarvinneet myös omalle talollemme vahtia poissaoloviikoiksi.

Ehdin jo varata mökin Meri-Teijosta, kun Norwegian laittoi Málagan lennot samalle viikolle tarjoukseen. Siirsin mökkivarauksen aiemmaksi ja ostin meille lennot Málagaan helmikuulle. Sää saattaa olla ihan laidasta laitaan, mutta tarkoituksemme on käydä tutustumassa Frigilianaan, jonne olemme suunnitelleet matkaa kuukaudeksi jonain syksynä, sadonkorjuuaikana. Nyt on hyvä tilaisuus tutustua muutaman päivän ajan ”valkoiseen kylään” ja katsoa, löytyisikö sieltä meille vuokrakoti joskus myöhemmin pidemmäksi ajaksi. Sen lisäksi vietämme muutaman päivän Málagassa, jossa viimeksi kävimme vain pikaisesti.

Vaellusvietti vei minut mennessään ja karttaa tutkiessani päätin, että haluan kävellä myös Camino Portuguésin. Varasin TAP:n menolennon Lissaboniin huhtikuun puoliväliin. Vielä on päättämättä, kävelenkö vain Portoon, vai yritänkö suoriutua koko vaelluksesta (640 km) Santiagoon saakka. Portugalissa on niin paljon mielenkiintoisia kyliä, joihin pysähtyä, että voisin viettää siellä vaikka kuukauden. Alkumatkalle osuu pääsiäinen. En tiedä, ovatko portugalilaiset yhtä pääsiäishulluja kuin espanjalaiset, mutta varuiksi varasin parit majoitukset etukäteen. Kesän alennusmyynneistä ostin itselleni erittäin kevyet ulkoiluhousut ja -takin, jotka tarvittaessa pitävät jonkun verran tuulta ja sadetta. Sadeviittahan lähtee automaattisesti mukaan. Uskon (ja toivon) Portugalin kevään olevan rannikollakin jo niin lämmin, että saan kevennettyä rinkkaani entistä kevyemmäksi.

Hannun projektipyörä
Kuuman 2018 kesän innoittamina aloimme suunnitella lisää moottoripyöräretkiä, niin kotimaahan kuin Baltiaan. Haaveissa siintää siis Hondalla reissu Pärnuun ja Saarenmaalle, toki myös Tallinnassa pysähtyen. Liiton alennushinnoilla voisi harkita taas Kustaviin tai Meri-Teijoon menoa.

BALI 138
Jeh Pulu, Bali
Syksyyn on vielä aikaa ja suunnitelmat tahtovat matkan varrella muuttua. Telkkarissa esitetty Away Bali -ohjelma sai minut taas kaipaamaan Indonesiaan. Ehkä seuraavalla kerralla osaisin jo rauhoittua, levätä, nauttia tuoreista hedelmistä ja osallistua vaikka joogatunneille. Toisaalta Sarajevo ja sen läheinen Via Dinarica -reitti kutsuu levotonta vaeltajaa. Norwegianin uudet kohteet Pisa ja Tivat suovat mahdollisuuden suunnitella patikkamatkoja myös Italiaan ja Balkanille.

Alkava vuosi on taas arvoitus, jota mielenkiinnolla odotan.