Santarém - Golegã 34,4 km

Santarém

Tähän mennessä hienoin, mutta myös raskain vaelluspäivä. Ensimmäisenä heräsi Jennifer, joka valoaan vilkutellen pakkasi tavaransa ja poistui dormista. Seuraavaksi nousin minä ja menin hänen seurakseen aamiaiselle. Ei tämäkään ollut ihan basic; vehnäsämpylöitä, jyväleipää, voita, hilloa, juustoa ja kinkkua, kapselikahvia, mehua, kakkua, jogurttia ja hedelmiä. Sofie kävi tekemässä vain leivät evääksi, pakkasi rinkkansa ja lähti vaeltamaan.

Fátimaan ja Santiagoon menevät reitit erkanevat toisistaan Santarémissa. Tästä eteenpäin seuraisin vain keltaisia nuolia. Laskeuduin keskustasta juna-asemalle, vaihdoin aurinkolaseihin ja laastaroin kantapäähän ilmestyneet haavat. On siis pidettävä sukkatarkastus. Heitin puoliksi syömäni päärynän aasille, joka seurasi minua aidan takaa.

Tämän päivän reitti oli todella miellyttävä, tuli ihan Espanjan camino mieleen. Polku johti pois ajoteiltä, läpi viiniviljelmien ja vihannestarhojen. Ohitin Sofien, joka oli pysähtynyt vähentämään vaatteita.  Nousin mäkeä Valle de Figueiraan ja jäin ensimmäiseen kahvilaan. Riisuin tuulitakkini, oli tulossa todella kuuma päivä. Ennen kuin jatkoin matkaa, laitoin pitkähihaisen paidan suojaamaan harteitani rinkan painolta. Vilkaisin taakseni, jos Sofieta näkyisi, mutta taisi olla Pietro, joka vilkutti minulle noustessaan mäkeä ylös.

Reitti jatkui kylältä alas ja tuli erittäin kuraista. Yksi kohta tiestä oli niin veden vallassa, että kiersin sen korkean, ruohikkoisen rinteen kautta. Sieltä laskeutuminen takaisin tielle oli tapaus sinänsä, mutta selvisin siitä ehjin nahoin ja puhtain vaattein. En jäänyt katsomaan, miten perässäni tulleet pyöräilijät siitä suoriutuivat.

Ykskaks edessä oli valintatehtävä. Päätin jatkaa Golegaan menevää reittiä ja toivoin, etten taas ohita viimeisiä kahviloita.

José Saramago, Azinhaga

Etukäteen olin ajatellut jalkavaivojen takia lyhentää päivämatkaa jommasta kummasta päästä bussilla. En osannut päättää, kummasta sen lyhentäisin enkä löytänyt mistään aikataulua. Kun saavuin Azinhagaan, pysähdyin oluelle ja päätin kävellä loppumatkankin. Sen olisi voinut hyvin jättää väliin, sillä loppureitti oli ajotien varressa ja autoilijat ajoivat miljoonaa. Jotkut tosin väistivät minua suuntavilkulla ja tervehtivät kättä nostaen.

Golegãssa harhailin ympäri kylää etsien Las Ademas Albergueta, saaden kyselyyni erilaisia ohjeita. Oli todella hiljainen siesta-aika. Löysin vihdoin perille ja pääsin majoittumaan tyhjään dormiin. Suihkun jälkeen ripustin pyykit aurinkoiselle pihalle ja liotin jalkojani kylmässä vedessä, kun Pietro raahusti paikalle. Sain hänestä seuraa dormiin, eikä sinne muita enää tullutkaan.

O Té

Kävelin kylän keskustaan, kävin kirkossa ja kaupassa ja jäin O Té Restauranteen illalliselle. Mukava paikka, mutta oli niin aikaista että olin ainoa asiakas. Tarjolla ei ollut kuin possua, sitä odotellessani setä toi minulle hyvää juustoa, leipää ja erinomaista valkoviiniä. Hän luetteli kaikki maat Mauia myöten, mistä hänellä on ollut asiakkaita. Harvoin syön possua, mutta tämä oli kyllä testaamisen arvoinen.

Jalat ovat siinä kunnossa, että huomenna pidän lepopäivän! Respan Bruno lupaili aamuksi autokyytiä juna-asemalle, jonne on matkaa seitsemän kilometriä.