Barcelos - Porto

Ympyrä sulkeutuu. Takana noin 600 käveltyä kilometriä Portugalissa ja kolme menetettyä varpaankynttä.

Barcelos

Oletin Annan nousevan aikaisin, kun hänellä on edessään kuuma, pitkä vaelluspäivä. Aika heppoisin tiedoin hän oli caminolle lähtenyt, ainoastaan jonkun ystävänsä neuvoilla, ja aivan liian ison rinkan kanssa. Hän oli illalla kuvannut opaskirjani sivuja ja kiitti antamistani neuvoista, kun menimme yhdessä aamiaiselle. Meidän lisäksemme aamiaishuoneeseen tuli vain ranskalaispariskunta, joka taitaa olla liikkeellä fillareilla. Anna lähti ensimmäisenä reitilleen, minullahan ei ollut mihinkään kiire.

Harvoin olen ollut näin hyvässä hostellissa! Toki olen ennenkin todennut, että Euroopan parhaimmat hostellit ovat nimenomaan Portugalissa. Tässä antiikin aikaisessa kivitalossa on tehty aivan mieletön remontti ja todella hyvällä maulla. Nuorta henkilökuntaa on runsaasti (tyhjensivät aamiastarjoilut meidän jälkeemme), täytyy vain ihmetellä, miten tämä kannattaa näillä hinnoilla. Ehkä paikka on kesempänä täynnä porukkaa, sillä Barceloksen muut majoitukset ovat huomattavasti kallimpia. Suuri suositus!

Portugalissa lasissakin on reunat

En enää jaksanut istua sisällä tai kuumalla parvekkeella, jätin avaimen respaan ja lähdin yhdeksältä ulos. Kävelykadun mittari näytti +22 astetta. Kävelin kauniin ruusupuiston läpi ja jatkoin ison tien vartta. Ajattelin kulkea osan matkasta suuren puiston kautta, mutta en löytänyt toisesta päästä ulospääsyä, joten kävelin takaisin pääportille. Matkaa juna-asemalle oli pari kilometriä. Olisihan bussillakin päässyt, mutta minulla oli vain aikaa. Ostin lipun 10.44 junaan, samalla lipulla (5,30€) voin vaihtaa Campanhãssa São Bentoon menevään junaan. Join aamiaisella kaksi maitokahvia, ajankuluksi istuin aseman lähellä olevalle terassille frisante-lasilliselle. Mukava paikka tämä Barcelos, tänne voisi joskus palata vaikka Portosta.

Barcelos

Tunnin junamatka sujui mukavasti kirjaa lukien ja maisemia ihaillen, vaikka vaunussa oli todella kuuma. Kirja lähenee loppuaan, pitäisi säästellä sitä huomiselle pitkälle junamatkalle Portosta Lissaboniin. Hannu lupasi tuoda uuden kirjan minulle tullessaan. Saavuin Campanhaan, muutaman minuutin kuluttua naapurilaiturilta lähti juna kohti São Bentoa. Perillä kävin saman tien ostamassa lipun huomiseksi Lissaboniin, kun lippuluukulla ei ollut juurikaan jonoa.

Restaurante Terreirinho

Restaurante Terreirinho

Vein rinkan Best Guest Hosteliin, vaihdoin varvastossut jalkaan ja lähdin lounaalle. Kävelin ylöspäin katsomaan Tamisan listan, söimme siellä vuosi sitten todella hyvät annokset, mutta nyt paikka on muuttunut loungeksi, jossa oli tarjolla pikaruokaa. Harmi! Kävelin alas Ribeiraan ja siitä nousin kapeita kujia ylöspäin. Jäin vielä tyhjään Restaurante Terreirinhoon, hetken kuluttua tupa tuli täyteen. Kuukauden reissulla en ole syönyt ensimmäistäkään Bacalao a Brassia! Nyt tilasin ensimmäisen, joka oli hyvä, mutta ei paras mahdollinen. Taisi olla kylän kallein brassi (säästeliäänä hainkin kotimatkalla kaupasta vinho verden). Taustalla soi mukavaa jazzia/bossanovaa. Päivän kuumin aika kului mukavasti tässä viileässä ravintolassa.

Hain katedraalista vielä leiman vaelluspassiini. Sieltä laskeuduin taas "huumekujaa" suoraan hostelliin, josta sain petini kolmelta. Respan Marcus päästi tämän madamen sisään ensimmäisenä. Toivoin "snooring free zonea". 6h-dormissa oli jo jonkun tavaroita, joita oli levittäytynyt kylpyhuoneeseenkin. Privaatissako tyttö/tytöt luulevat olevansa? Vein viinin pakastimeen ja menin suihkuun. Hetken kuluttua sain seurakseni kuumuudessa läkähtyneet brassipojat.

Toinen brassipojista nukahti heti, toinen meni suihkuun. Menin alakertaan lasilliselle ja päivittämään blogiani. Kun palasin dormiin, toinen nukkui ja nyt toinen oli suihkussa. Venyttelin jalkojani (taisi olla ensimmäisiä kertoja) yläsängyn pohjaa vasten. Sisällä oli kuuma, ulkona oli kuuma (+30). Päätin lähteä Ribeiraan syömään, siellä sentään ilma liikkui ja on tähän aikaan illasta jo varjoista. En vieläkään löytänyt lempipaikkaani O Muro Antiguaa Ribeiran varrelta, ehkä se on lopettanut. Jäin samalle muurin reunalle jollekin terassille ja tilasin kanasalaatin. Jokohan nyt onnistaisi? Jos minä juon pystykahvit, niin täällä jotkut ottavat lähtökaljat (aivan muuta kuin juoksukaljat) ja lähtevät ravintolasta pois muovimukilliset olutta mukanaan.  

Näkymä Vila Nova de Gaiaan ilta-auringossa oli taas sykähdyttävä. Milloin mahdan katsella tätä näkymää seuraavan kerran? Söin ihan kohtuullisen kanasalaatin, palasin hostellin lähettyville ja join vielä iltakahvit.

Näkymä hostellin ikkunasta

Argentiinalaisneidot vasta valmistautuivat illanviettoon ja olivat vallanneet entistä enemmän tilaa tavaroilleen yhteisestä kylpyhuoneesta. Minua se ei haittaa, kunhan tulevat yöllä hiljaa takaisin, sillä minulla on suht aikainen herätys.