sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Lissabon!

No nyt viimeistään ympyrä sulkeutuu, tänne lensin tasan viisi viikkoa sitten. 

Nukuimme taas yhdeksään, näköjään vuorokausirytmi vaihtuu nopeasti. Taivas oli pilvetön, koirat tuijottivat odottavasti portin takana, kun avasin ulko-oven. Söimme kevyen aamiaisen patiolla. Pakkasimme tavaramme ja Henrique lupasi heittää meidät Sintraan. Matkalla hän vei meidät katsomaan remontoimaansa Casa Carmelitaa. Helena tuli pojan kanssa perheen toisella autolla perässämme siivoamaan edellisten asukkaiden jälkiä. Aivan ihana paikka! Apartamentos, jonka keittiöstä voi avata ikkunat suoraan omaan puutarhaan. Toivottavasti meillä on joskus tilaisuus majoittua siihen!


Sintra railway station
Sintra railway station
Ostimme liput pahvikortteihimme (2 x 2,25€) ja menimme seuraavalla junalla Sete Riosiin. Siellä latasimme kortteihin metroliput (2 x 1,50€) ja jäimme metron kyydistä Restauradoresissa. Rua Gloria ja Loft Boutique Hostel sijaitsevat aseman lähellä.

O Bar da Odete, Casa do Vinho
Olimme niin aikaisin perillä, että huoneita vielä siivottiin. Jätimme tavarat respaan, vaihdoin kesäpaidan päälleni ja lähdimme tutustumaan lähinurkkiin. Tuli tunne, että olemme pyörineet täällä ennenkin, luultavasti silloin, kun majoituimme Pombalissa. Kuukaudessa olen jo kyllästynyt Sagresiin ja Super Bociin, otimme hyvät oluet O Bar da Odetessa.

Alkoi olla jo nälkä ja jäimme lounaalle samalle ravintolakadulle, jonka lähelle vuosi sitten majoituimme. Piripirikana ei ollut piriä nähnytkään ja oli läpeensä kuiva, ei tullut tippiä! Kahvit joimme vuoden takaisessa kantiksessa Pastelaria Tentaçao Padariassa. Siellä voisi syödä lounaankin jonain päivänä.

Halusin näyttää Hannulle alkumatkan majapaikkani, Rossiolla sijaitsevan Destination Hostelin. Toivoin tapaavani uudelleen respan mukavan tytön. Joku poika toivotti meidät tervetulleiksi ja kehotti tutustumaan yhteisiin tiloihin. Olimme jo poistumassa, kun tuttu tyttö tuli tervehtimään ja kertoi, että hän on viimeistä päivää töissä, ennen kuin palaa vanhempiensa luokse Sintraan lomalle ja miettimään, mitä tekee seuraavaksi.

McDonald
The Loft - Boutique Hostel
Saimme petimme 4h-dormista, Hannu alapedin, kuten oli luvattu. Seuranamme on vanhempi kanadalaisrouva. Kävin suihkussa ja levytimme hetken.

Ginja D'Alfama
Illalla kävelimme Alfamaan ja menimme Ginja D'Alfamaan katsomaan, näkyisikö tuttuja. Maria hääri keittiössä, mutta isäntä oli lepäämässä. Tilasimme turskapallerot ja hyvän mustekalasalaatin. Kahvit juotuamme sanoimme, ettei isäntää kannata herättää, sillä tulemme huomenna uudelleen. Haimme Pingo Docesta vinho verden ja mansikoita. Rouva Quebec oli jo asettumassa yöpuulle, sytytimme tuikut sisäpihalle ja jäimme vielä istumaan tähtitaivaan alle.
 
Oli pakko sulkea ranskalaisen parvekkeen ovet, ulkona oli vielä niin paljon yön kulkijoita ja meteliä. Quebecin rouva oli jo nukkumassa, kun tulimme sisälle. Tiedä sitten, kumpi alapedin nukkujista piereskeli yöllä, mutta rouva ainakin kuorsasi.

Jihaa!
Söimme aamulla hintaan sisältyvän pannariaamiaisen, sen jälkeen lähdin metsästämään alkumatkasta näkemääni kaunista tunikaa. En ollut ottanut liikkeen ikkunasta kuvaa, näyteikkunat on kuukauden aikana tietenkin laitettu uusiksi jo moneen kertaan. Hain Fnacista Gisela Joãon cd:n ja löysin sieltä aivan ihanan kirjaosaston; verhojen takana voi istuskella rauhassa lukemassa kirjoja. Löysin samalla itselleni uuden muistikirjan. Ja olihan minun aivan pakko ajaa Baixa-Chiadon pitkät liukuportaat, kun kerran olin päässyt karkaamaan Hannulta.

Maruto Bistro & Bar
Treffit olimme tehneet Marutoon, joka aukesikin sopivasti klo 12.00 (tiistaisin suljettu). Ajattelemani lounaspaikka oli tänään suljettu ja menimme toiseen kantikseemme Pastelaria Tentaçao Padariaan.

Pastelaria Tentação
Yritin ostaa Pingo Docesta muutaman pienen, kiinteän appelsiinin, mutta kassa veti ne sivuun ja selitti, että ne ovat mehuksi tarkoitettua. Kyllä meidän koticittarista saa ostaa mehuksi tarkoitettuja appelsiineja, mutta näille sitä on turha selittää! Palasimme hostelliin kavinkeittoon. Sisäpihalla oli niin kuuma että menin suihkuun ja vetäydyimme siestalle.

Alfama

Restaurante São Rafael
Restaurante São Rafael
Illalla kävelimme Alfamaan ja ehdotin, että yhdistämme fadon, illallisen ja Ginja D'Alfaman. Se onnistuikin hyvin, kun jäimme syömään Restaurante São Rafaelin pihalle, samalla saimme kuunnella äiti/tytär -kombon (?) fadoesityksiä.


Restaurante São Rafael
Ginja D'Alfama
Iltakahvit ja -ginjat joimme Ginja D'Alfamassa ja vaihdoimme samalla kuulumiset isännän kanssa. Palasimme hostelliin, jossa kanadalaisrouva jo nukkui, viimeisen pedin dormistamme oli varannut nuori brassityttö. Hän kertoi jatkavansa aamulla matkaa Sevillaan.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja jätimme ne respaan. Tiemme erkanivat, sillä minä lähdin kävelemään kohti Feira da Ladraa (varkaiden toria), joka on aina tiistaisin ja lauantaisin. Ensin kuvasin lähinurkkiemme muraalit ja graffittit.

Feira da Ladra
Feira da Ladra
Feira da Ladra
Feira da Ladra
Varkaiden torilta ei (ihme ja kumma) tarttunut mukaan ainuttakaan messinkistä kynttilänjalkaa eikä korua, ostin kotiin vain ratikkakaakelilla päällystetyn korkkisen pannunalustan. Kävin oluella tutulla terassilla, jonka kurvissa ratikat kolistelevat ohitse. Sieltä lähdettyäni huomasin vyölaukkkuni olevan avoinna ja kukkaroni kadonneen. Eihän siellä onneksi luottokortteja ollut, ainoastaan rahaa tämän päivän ostoksia varten ja vakuutuskortit. Palasin baariin, mutta lompakkoa ei sieltä löytynyt (kotivakuutus korvasi jälkikäteen menetykseni kokonaan). Harmissani lähdin kävelemään alaspäin A Tasca do Poetaan, jossa meillä oli Hannun kanssa treffit.


A Tasca do Poeta
Rossio
Söimme hyvät ruuat ja juttelimme kauniin tarjoilijan kanssa, hän kertoi olevansa kotoisin Nepalista.
 
Ethnic Lounge
Ethnic Lounge
Ethnic Lounge
Lounaan syötyämme palasimme hostelliin ja kulutimme aikaa sen mukavalla patiolla. Nicola toi meille teet ja jäi juttelemaan kanssamme. Kävin suihkussa ja pakkasin rinkkani. Jätimme tavarat vielä respaan ja kävelimme läheiseen Ethnic Loungeen (Rua Gloria) illalliselle, "jotain pientä" oli vielä tarkoitus syödä. No, tulihan syötyä oikein gourmet annokset! Lisäksi saimme loungeemme mukavaa seuraa; yrityksensä myynyt pariskunta Kanadasta. Olen entistäkin vakuuttuneempi, että kaikki kanadalaiset ovat erittäin miellyttäviä ihmisiä! Paikalle ja ruualle suuri suositus! Saimme pariskunnan yhteystiedot ja kutsun tulla kyläilemään.

Haimme tavaramme, hyvästelimme hostellin nuoren henkilökunnan ja kämppiksemme, kanadalaisen reissaajanaisen. Siirryimme metrolla lentokentälle, missään ei ollut jonoja ja kaikki sujui kuin rasvattu, kun meillä oli pelkät käsimatkatavarat. Lento lähti ajallaan 23.15. Harvoin tulee kahden aikaan yöllä (Suomen aikaa) syötyä lihapataa, mutta sitä oli nyt tarjolla. Sen jälkeen valot sammutettiin ja yritimme torkkua, siinä juurikaan onnistumatta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti