lauantai 21. syyskuuta 2019

"Oon kotona taas"

Kesä 2019 alkoi kohdallani huhtikuun puolivälissä, kun lensin Lissaboniin ja aloitin sieltä Camino Portuguésin. Kesän aikana tuli tehtyä kaikenlaista kivaa ja myös reissattua, niin kotimaassa kuin Krakovassa, Berliinissä ja Virossakin. Pitkä kesäni päättyi tiistaina, kun lensimme syksyiseen Suomeen Balkanin helteistä.

#kokkikotonataas
Mukava olla taas kotona puuhastelemassa, niin keittiössä kuin pihallakin. Syksylle ennustetaan huonoa sienisatoa, mutta tunnin harhailu lähimetsässä antoi minulle eväät sienimunakkaan ja pastan tekoon. Aloitin Rekolan Raikkaan jooga- ja jumppatunnit. Lauantaina haimme Hong Kongista uuden mustaviinimarjapuskan pihalle ja callunat haudalle ja terassille. Samalla poimin lisää kantarelleja Honkanummelta ja hain lehtikaalia Tainan palstalta.


Saimme naapurilta upeita omenia ja Hannu laittoi viinin pulputtamaan. Sunnuntaina kurkiaura lensi raakkuen ylitsemme kohti etelää. Kantarelleja löytyi lisää lähimetsästä, Mapsin mukaan 600 metriä kodistamme. Illalla tarjolla lämpimiä sienileipiä.


Ugo Rondinone
Tiistaina pääsin vihdoin viimein Kampin kampaajalleni, joka siisti pitkäksi villiintyneen kesätukkani. Tein Annelin kanssa lounastreffit ja kävin Taidehallissa katsomassa Ugo Rondinonen värikylläisen näyttelyn "Everyone gets lighter". Yksi koululuokka oli levittäytynyt lattioille piirtämään nukkuvia klovneja lehtiöihinsä. Yritin tyrkyttää itseäni verenluovutukseen, mutta tällä hetkellä pamahtaa päälle 28 vuorokauden karanteeni Balkanin reissun jälkeen.

Tällaisia kyllä löytyy!
Olen lähes päivittäin käynyt etsimässä sieniä ja joka kerta harmitellut, kun joku muu meno tai tekeminen aikatauluttaa metsässä haahuiluni turhan lyhyeen. Keskiviikkona Hannu lupasi tehdä ruuan ja aamupäiväjumpan jälkeen suunnistin pariksi tunniksi lähimetsään. Yritän pureutua sienien sielunelämään: "Jos minä olisin suppilovahvero/kantarelli, kasvaisin juuri tällaisella mättäällä". Turhaan! Joko niitä oikeasti on tänä syksynä tosi vähän tai sitten suppikset ovat vasta tulollaan. Yöpakkanen tiputti runsaasti lehtiä puista, mikä vaikeuttaa sienien löytämistä entisestään. Jotain sentään löysin ja palasin tyytyväisenä lahkeet märkinä syömään Hannun tekemää pizzaa. Torstaina hain lisää lehtikaalia. Pikku hiljaa olen tutustunut muihinkin palstanomistajiin, aina on joku pylly pystyssä keräämässä satoa pois pakkasten alta. Iltapäivällä polkaisin hammaslääkäriin ja onneksi sain pidettyä ja korjattua molemmat lohjenneet hampaani. Sen kunniaksi hain Matarin leipomokahvilasta meille hyvät iltapäiväpullat.

Viikonlopun vietimme Lohjalla Noelin kanssa, kun äiti ja isi lähtivät viettämään hääpäiväänsä. Poika oli kiltti ja reipas, hiljeni ainoastaan käydessämme äitini luona, olihan paikka hänelle vieras. Vierailimme myös kummitätini luona. Muuten Noel oli lähes koko lauantain ulkona. Saunan ja iltapalan jälkeen tulikin nopeasti väsy ja hän nukahti heti sänkyyn päästyään. Selvittiin ilman iltaitkua, toisin kuin perjantaina, kun tuli äitiä ikävä. 

 
Alkuviikosta jatkoin sienten metsästystä, löysin jo vähän isompia suppiksia. Nyt minulla on Maps.me-ohjelmassa merkittynä jo kaksi hyvää sienestyspaikkaa, muistiksi ensi syksylle. Sieniä riittää hieman jo pakastimeenkin, vaikka saalis onkin joka kerta varsin pieni. Samalla pakastin lehtikaalia talven patoja ja kasvisruokia varten. Lidlissä oli tarjouksessa paprikat, jauheliha ja vuohenjuusto, jätin Hannun valmistamaan täytettyjä paprikoita, kun katosin pariksi tunniksi lähimetsään.

Syksyn kirjoja:

Siri Hustvedt "Amerikkalainen elegia"
Paul Auster "Mies pimeässä - Matkoja kirjoittajakammiossa"
Eppu Nuotio & Pirkko Soininen "Nainen parvekkeella"
Pauliina Rauhala "Synninkantajat"

lauantai 14. syyskuuta 2019

Trogir, Čiovo

Bol, Brač
Franka tuli aamupäivällä kertomaan, että normiaika ulos kirjautumiselle on 10.00 ja mitenhän se sopii meille. Pyysimme tunnin verran lisäaikaa, vaikka olimmekin jo pakanneet. Katamaraani Bolilta Splitiin lähtisi 11.55. Juttelin mukavia emäntämme kanssa ja jaoin hänelle Zeljkan vinkin (liitua) keittiössä mellastavia muurahaisia vastaan. Hän toivoi näkevänsä meidät uudelleen, eihän sitä koskaan tiedä!

Bol, Brač
Odottelimme aluksen saapumista rantakahvilan terassilla. Katamaraani tuli ajallaan ja sisällä oli hyvin tilaa. Matka Splitiin kesti vajaan tunnin. Lähtiessämme näytin Hannulle katamaraanin ikkunasta eilisen patikkamatkani päätepisteen - Vidova Gora - Kroatian saariston korkeimman kohdan. Aika huikealta matka näyttikin näin alhaalta päin katsottuna.

View from our terrace, Apartment Salov
Bussi Trogiriin lähtisi vasta kahdelta, kävin postissa vaihtamassa lisää valuuttaa (kurssi 7,21). Posti menikin lauantaista johtuen yhdeltä kiinni. Saavuimme tutulle Trogirin bussiasemalle, haimme Konzumista ruokaa ja juomaa mukaan ja nousimme kujia myöten uuteen majapaikkaamme, Apartment Saloviin. Rouva jo odottelikin meitä ja saimme ihastuttavan kaksion hienolla näköalalla Trogirin kaupunkiin. Keittiö on erinomaisen hyvin varustettu, harmi että olimme ostaneet niin paljon leivänpäällysteitä, tässä keittiössä olisi ollut ilo kokkailla. Jääkaapissa odotti kaksi litraa tuoremehua ja pöydällä vadillinen hedelmiä. Kaikki sekä kylppärissä että keittiössä on kovin korkealla tällaiselle persjalkaiselle. Onneksi en tarvitse kylppärin peilikaapin pistorasiaa, sinne yltääkseni tarvitsisin tuolin alleni. Hyvästä varustelusta (mm. tiskikone, pyykinpesukone, silitysrauta ja -lauta, jopa kahvinkeitin) päätellen epäilenkin, että asunto on sesongin ulkopuolella jonkun muun (paljon meitä pidemmän) koti ja alakerrassa asuva vanhempi pariskunta hoitaa kaikki hommat lomakaudella.

Čiovo
Majoituttuamme kävelimme takaisin Trogirin keskustaan ja päätimme, että yksi kerta sitä lajia saa riittää ja etsimme mukavaa ruokapaikkaa.

Konoba Storija
Sellainen löytyi vanhan kaupungin laidalta; Konoba Storija. Vaikka olimme olleet päivän vähällä ruualla ja yhteinen alkupalalautanen näytti pienikokoiselta, söimme itsemme taas ähkyyn. Taitavat friteeratut mustekalat riittää tällä reissulla.

Čiovo
Loppuillan istuimme omalla terassilla ihaillen alapuolella avautuvaa näkymää seuraten samalla vilkasta iltalentoliikennettä. Ihan kuin kotona olisi! No ei ehkä näköalan puolesta.

Sammutimme ilmastoinnin yöksi ja oli varsin kuuma, vaikka jätimmekin ikkunat auki. Vasta aamuyöstä sain nukuttua kunnolla. Seitsemältä alkoi lentoliikenne ja läheisen kirkon kellot soittivat hilpeää sävelmää.

Čiovo
Vaikka reiteni kiljuivatkin kivusta mäkisessä maastossa, kävin aamulla alakaupungin leipomossa ja aamiaisen syötyämme lähdin päivän kävelylenkille. Suorinta reittiä rantakadulle ei tahtonut löytyä ja laskeuduin sinne pitkin kivistä kinttupolkua. Mitä pidemmälle Trogirista kävelin, sitä kirkkaammaksi vesi muuttui ja sitä mukavampia uimapaikkoja löytyi. Parissa oli jopa suihkut ja vaatteidenvaihtokopit.

Arbanija
Tein saman kävelylenkin Arbanijaan kuin viime syksynä. Tällä kerralla asumme samalla puolella saarta ja matka olikin yllättävän lyhyt. Käytyäni hautausmaalla mietin, mihin lähteä. Olimme sopineet treffit Big Mamaan vasta yhdeksi, minulla oli reilu tunti käytettävissä.

Ei muuta kuin mäkeen, kuinkas muutenkaan! Kävelin saaren toiselle puolelle, Okrug Gornjin. Olihan hikinen mäki kulkea, muutama fillaristikin siellä punnersi. En halunnut laskeutua alas rantaan saakka, sillä se on vuorossa huomenna. Kävelin asutusten läpi (täällä ei todellakaan ole pelkoa jäädä ilman majapaikkaa), lopulta ohi meille tutun Apartments Panoraman ja siitä suorinta tietä alas Čiovon sillalle, jossa meillä oli treffit. Myöhästyin vain kymmenisen minuuttia. Kilometrejä kertyi mittariin taas 14.

Big Mama
Tämäkin oli etukäteen sovittu; lounaaksi syömme Big Maman tortillat. Niitä odotellessa kävin torilla (auki myös sunnuntaina) ostamassa pussillisen kuivattuja viikunoita vanhalta mummolta. Istuimme puistonpenkille syömään tortillat, jälkkäriksi ostimme hyvät jäätelöt. Kavuttuamme ylös kämpille vaihdoin vielä vaatteet ja laskeuduin uudelleen rantakadulle. Kävin lähirannalla uimassa, yllättäen siinäkin on suihku ja pukukoppi. Viereisellä terassilla oli häävalmistelut meneillään; Rammstein rämähti soimaan, kun kajareitten kestävyyttä koeteltiin. Hääparia varten oli kukin somistettu kaari ja valkoiset muovituolit vieraille. Suihkun jälkeen vetäydyimme siestalle. Lounas oli ollut sen verran tuhti, että pysyimme loppuillan kämpillä. Ihailimme taas illan pimentymistä ja nautimme +24 asteen "viileydestä". Lentokoneet laskeutuivat, tähdet syttyivät, me söimme hyvää juustoa ja hedelmiä punkun kera.

Jätimme taas ikkunaluukut auki ja yö oli viileähkö. Hääjuhlat rantahotellilla jatkuivat pitkälti yli puolenyön, muuten olikin hiljaista. Arkipäivästä johtuen kirkonkellot aloittivat kalkatuksen jo kuudelta. Yhdeksältä jätin Hannun nukkumaan ja lähdin leivän hakuun. Naapuritalon pihalta kuului omituista ääntä ja yritin paikallistaa sen pihan puista olettaen, että siellä joku lintu kujertaa. Takaisin tullessani huomasin, että pihalla on kymmenkunta erikokoista kilpparia, ihan vauvoista parikymmentäsenttisiin. Söimme aamiaista terassilla, kun isäntämme Ivan toi meille pihalta poimimiaan viinirypäleitä. "If you are happy, I'm happy". Mahtava paikka, suuri suositus!

Päivän agenda oli lähteä saaren toiselle puolelle, Okrug Gornjin rannoille uimaan. Mäkitreenistä ei siis vältytty viimeisenäkään reissupäivänä.

Okrug Gornji
Meri on sillä puolella saarta tyynempi ja vesi kirkkaampaa. Uituamme yritin käydä jossain rannan suihkussa, mutta niistä ei jostain syystä tullut vettä. Vessoja sentään on useita ja yhdessä niistä kävin vaihtamassa pois uikkarit ja huljuttelin vähän yläkroppaa lavuaarissa. Tasasimme uintioluen ja lähdimme kävelemään rantaa reunustavaa tietä pitkin kohti Trogiria. Oikaisimme taas alas kaupunkiin Apartment Panoraman kohdalla, kävelin edeltä kauppaan ja treffasimme Big Maman kioskilla. Söimme puistonpenkillä istuen hyvät kanatortillat (salaatteja ja keittoja saa kotonakin) ja palasimme kämpille. Tämä päivä oli toisinto eilisestä; ei enää jaksettu lähteä keskustaan, vaan vietimme leppoisan iltapäiväsiestan ja illan terassilla istuen. Oli pakkokin tyhjentää jääkaappia; sillä aamulla on lähtö lentokentälle.

Tein taas etukäteen reissubudjetin (kahdelle) ja tämä kyllä yllätti minutkin; alitimme arvioni noin 500 eurolla! Neljän viikon varsinaiset matkakulut olivat 620€ per nuppi, sisältäen lennot 142,00 majoitukset 380,00 ja siirtymiset 98,00. Ei paha!

Söimme viimeisen aamiaisen Balkanilla ja pakkasimme tavarat. Kun menimme pihalle, Ivan tarjoutui viemään meidät kentälle. Hienoa, vaikka olimmekin siellä nyt turhan aikaisin. Terminaalissa oli väljästi tilaa, teimme ostoksia ja odottelimme lennon lähtöä. 

perjantai 13. syyskuuta 2019

Vidova Gora - päivän vuoristolenkki suoritettu

Itseään voi kiusata niin monella tavalla. Minä päätin tehdä sen tälläkin kerralla reippaalla vuoristolenkillä. Reippaalla... tai sitten ei.

Remontoi tästä mieleisesi, viikunapuut kaupanpäälle!
Lähdin nousemaan lähikatua kohti Vidova Goran vaellusreittiä. Matkalla ohitin edellisen majapaikkamme, jonka pihalla ei yllättäen enää näkynytkään pikkufiiattia.

Polun alkupäässä ohitin vanhemman pariskunnan, vastaantulijoita oli muutamia. Olivat olleet sen verran viisaita, että olivat aloittaneet vaelluksensa aikaisemmin aamulla (tai menneet ylös autokyydillä).

Minun oli pakko pitää varjopaikoissa lepotaukoja ja huikkailla vettä, jota olin taas kerran ottanut mukaani liian vähän. Kun Maps.me kertoi, että päätepisteeseen on vielä 1,2 kilometriä matkaa, harkitsin hetken kääntymistä takaisin, mutta eihän se minun luonteelleni sovi. Ei sitten ollenkaan! Hiljaa mielessäni toivoin, että ylhäällä olevalla parkkipaikalla on kahvila tai kioski, josta ostaa lisää juotavaa. Onneksi sentään olin ottanut rahat mukaani.

Ylös päästyäni mieskaksikko kehui mukavaa ylösnousua, jota en voinut kieltää, kun näin alla aukeavat näkymät. Onneksi toiveeni kioskistakin täyttyi, ostin pienen oluen ja kylmän vesipullon. Parkkipaikalla oli myös persjalkainen suomalaisperhe ja hetken harkitsin kysyä heiltä autokyytiä alas, mutta Karlovackin voimistamana päätin kävellä kivisen polun myös alas.

Minulla kului kaksi tuntia Vidora Goralle nousemiseen ja kuvittelin laskeutuvani alas tunnissa. Pidin ylhäällä pienen lepotauon ja lähdin laskeutumaan kohti Bolia. Siihen kuluikin noin 1½ tuntia, johtuen ehkä siitä, että helmikuisen Frigilianan kaatumisesta "viisastuneena" varoin nyt vieriviä kiviä ja jyrkkiä polkuja enemmän. Silti alaspäin tuleminen tuntui tosi mukavalta, tuskin tarvitsin edes vettä virkistyäkseni. Kun lähdin alaspäin, aamupäivällä alkumatkasta ohittamani pariskunta käveli vastaani. Askelmittariin kertyi 14 km, johtuen osittain töpöjaloistani ja osittain siitä, että kävelin vahingossa Bolin satamaan saakka, kun en muistanut, mistä kohtaa tie haarautui kotikadullemme.

Pizzeria Navis
Hannu oli tehnyt oman kävelylenkkinsä (ehkä saan lainata hänen ottamiaan kuvia) ja tapasimme kämpillä. Kävin viilentämässä kuumottavaa ihoani kylmässä suihkussa ja tasasimme lenkkioluen. Kevyen lounaan jälkeen vietimme siestan ja auringon laskiessa menimme taas Pizzeria Navisiin illalliselle. Tarjoilijapoika kertoi olevansa kotoisin Bosniasta ja viimeistä iltaa kesäduunissaan, ensi viikolla hän jatkaa it-opiskelujaan Splitissä. Söimme hyvät ruuat ja pois lähtiessämme naapuripöydän pariskunta (mies taisi aamupäivällä kävellä vastaani noustessani Vidova Goralle) kertoi olevansa viikon lomalla, kotoisin myös Vantaalta.

Iltahämärässä täysikuuta ihaillen istuimme vielä patiollemme kahvittelemaan. Aamulla on hyvää aikaa pakata kamat ja laskeutua satamaan odottamaan katamaraania Splitiin.

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Bol, Brač

Bussi tuli ajallaan, meidän piti vaihtaa Boliin menevään bussiin Gornji Humacissa (molemmat kyydit 25 kn/hlö). Matka ei kauan kestänyt ja löysimme helposti varaamamme Villa Milan. Sitten alkoivatkin vaikeudet. Meille tarjottiin pientä huonetta ilman minkäänlaista ulkotilaa, luultavasti olimme sellaisen varanneetkin, kun emme pystyneet muuta osoittamaan. Hannulta meni hermo, isännältä meni hermo ja tämä heitti meidät pihalle, ennen kuin ehdin heidän nettiyhteyttään käyttämällä varata uuden majoituksen Booking.comin kautta. Ehdin sentään katsoa vapaan majapaikan ja painoin sen nimen mieleeni. Kadulla etsin Apartment Pierinon Maps.me:n avulla. Se olikin lähettyvillä ja saimme tilavan huoneiston. Ainoastaan 5€/yö lisämaksulla saimme kahden huoneen asunnon omalla, rauhallisella patiolla. Hauska emäntämme Franka oli vähintään yhtä iloinen kuin me, kun sai vuokrattua viimeisenkin vapaan huoneiston.

Jätimme laukut huoneeseen ja Frankan petaamaan sänkymme. Kävelimme alas rantakadulle ja tutulle Lozan terassille tervetulo-oluille. Kaupan kautta takaisin kämpille, suihkuun ja pihalle istuskelemaan.

Apartment Pierino
Restaurant Ranč
Illalla menimme läheiseen Restaurant Rančiin syömään. Viihtyisä paikka (vaikka kaislikkosermin takana istuikin turkulaisia), mutta lämpimät ruuat eivät olleet lähelläkään lämpimiä. Lisäksi melko kallis paikka.

Hiljaisen ja sopivan viileän yön jälkeen lähetin Hannun lähikauppaan hakemaan lämpimät siemensämpylät. Aamiaisen syötyämme laskeuduimme keskustaan, kävimme Jadrolinijan lippukioskilla, joka aukeaisi vasta 45 minuttiia ennen seuraavan aluksen lähtöä. Etsimme pankkia, jota ei ole (ainoastaan automaatteja korkeine vaihtokuluineen) ja kävin postissa vaihtamassa valuuttaa (kurssi 7,21). Vihannestorin tytöt yrittivät rahastaa meiltä 50 kunaa viinirypäletertusta, kun vähän pienempi terttu lähikaupassamme maksoi alle 5 kunaa.  Hannu lähti edeltä Zlatni Ratiin, minä jäin lippuluukulle odottamaan sen avautumista. Sain ostettua meille liput lauantain katamaraaniin Splitiin ja lähdin kävelemään rantatietä kohti Zlatni Ratia.

Zlatni Rat
Siitä on tosiaan 10 vuotta, kun viimeksi olimme täällä ja sen kyllä huomaa! Tuli ihan ikävä Sumartinia, niin turistinen paikka Bol nykyisin on. Täynnä ihmisiä ja myyntikojuja. Kävimme niemenkärjessä kääntymässä, uimaan menimme lähempänä kämpille johtavia rappuja.

Pizzeria Navis
Suihkun jälkeinen lounas oli aamiaisen toisinto (kokki edelleen lomalla), lisänä hedelmiä ja viiniä. Siestan vietettyämme menimme läheiseen Konoba-Pizzeria Navisiin syömään kanasalaatin ja ison pizzan. Hyvää oli, ehkäpä menemme sinne huomennakin. Loppuillan vietimme kotosalla lukien ja musiikkia kuunnellen. Tässä asunnossa on jopa nojatuoli ja lukulamppu!

Yöllä puhalsi kova Bura-tuuli, joka paukutti patiomme kangaskatosta. Onneksi tuuli kuitenkin tyyntyi aamuksi.