sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Mostar, Bosnia-Hertsegovina

Neretva
Herätys oli aikaisin ja kevyen aamiaisen jälkeen Zeljka heitti meidät bussiasemalle. Mostariin/Sarajevoon menevä bussi tuli matkan varrella aivan täyteen, onneksi olimme ostaneet liput jo etukäteen. Lippujen tarkistamiseen meni vartin verran, vihdoin pääsimme liikkeelle ja ensimmäinen pysähdys oli Bosnian rajalla, ennen Neumin rantakaupunkia. Neumissa oli kahvin ja vessakäynnin pituinen tauko. Rajatarkastuksiin meni oma aikansa, vain ensimmäisellä jouduimme ulos jonottamaan yksitellen luukulle, muissa virkailija tuli bussiin keräämään passit pois. Kaunis Neretva-joki tuli näkyviin, Mostariin saavuimme puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Kaupunki on entuudestaan tuttu ja löysimme kotikatumme Cernican kaupunginosasta (ns. kroaattipuolelta) helposti. Majapaikka ei niin vain löytynytkään, kun missään ei sitä mainostettu. Kävin läheisessä ravintolassa tiedustelemassa asiasta ja sisäänheittäjä soitti isännällemme, joka hetken kuluttua tuli noutamaan meidät. Olimme aivan majoituksen vieressä, mutta se on vaihtanut nimeä.

Oli pakko käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, ennen kuin lähdimme Hindin Haniin myöhäiselle lounaalle. Rahanvaihto jää sunnuntaista johtuen huomiselle, maksoin ravintola- ja kauppalaskun kortillani (meni mukavasti lähimaksuna, kun kaikki on niin halpaa). Ilmastointi oli viilentänyt asuntomme, tällä kerralla laite hurisee eteisessä. Mukavaa, kun on erillinen makuuhuone ja baarikeittiö-olohuone. Kaappejakin on paljon, mutta ne ovat täynnä peittoja ja pyyhkeitä. 

Hetken huilin jälkeen kävelimme vielä Neretvan varrelle katsomaan, kun miehet valmistautuivat hyppäämään sillalta jokeen. Asumme aivan vanhan kaupungin lähettyvillä, mutta meitä se ei nyt houkutellut. Varvastossuilla on vaarallistakin lipsutella liukkailla mukulakivillä ylä- ja alamäessä. Ilma oli edelleen hautovan kuuma, toivomuksestani kävimme "bulevardilla" - Adema Bućalla - iltakahvilla. Oli pakko käydä uudelleen suihkussa, kun palasimme kämpille. Naapuriasuntojen vanhat ukot olivat avanneet ulko-ovensa, joku sytytti pihavalonsa ja mekin istuimme ulos patiolle. Isäntä toi meille vadillisen tuoreita hedelmiä ja kysyin pesukoneesta, kun sellainen luvattiin Booking.comin sivulla. On kuulemma vanhaa tietoa, mutta saamme pestyä pyykit isäntäparin koneessa.

Joen tälläkin puolella on moskeijoita minareetteineen ja yhdeksältä kuuntelin avoimesta ikkunasta kuuluvan kauniin iltalaulun.

Joskus aamuyöstä kuulin pihan kissojen tappelevan keskenään. Joku (yläkerrassa?) sytytti pihavalot ja hätisteli kissat pois. Ehkä kuuden aikoihin kuuluivat aamurukoukset avoimista ikkunoista. Hannu haki aamulla tuoreet sämpylät, söimme aamiaisen patiolla ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Adema Bućan kahviloiden terassit olivat täynnä, joko paikallisia vanhoja miehiä tai läheisten hotellien asukkaita. Kävimme juna-asemalla, mutta kuten Hannu oli etukäteen katsonut, aamujuna Sarajevoon lähtisi jo ennen seitsemää ja seuraava vasta viideltä. Olisi ollut mukava vaihteeksi käyttää junaa, mutta aikataulut eivät osuneet kohdalleen. Ostimme liput keskiviikon Sarajevon bussiin.

Kävin postissa ostamassa merkit, torilta haimme tuoreita viikunoita (10 kpl = 1€) ja varasimme paikat huomiselle bussiretkelle Kravican vesiputouksille. Vanhan kaupungin basaarikujat olivat taas täynnä turistiryhmiä ja sileäksi kuluneet mukulakivet liukkaita kävellä sandaaleillakin. Nousimme Marsala Titalle ja laskeuduimme siitä uudelleen alas "vanhalle sillalle". Otimme oluet kantapaikaksi muodostuneelle Caffe Moccan terassilla.

Haimme kaupasta lisää hedelmiä ja sämpylöitä, palasimme kämpille, jossa pestyt pyykkimme odottivat ripustamista. Eipä niitä kauan tarvinnut kuivatella helteisellä, vaikkakin varjoisalla pihalla. Söimme kevyen lounaan ja vetäydyimme siestalle.

Restoran Lagero
Viime kerralla söimme illallisen Neretvan varjoisalla rinteellä ja sinne suunnistimme nytkin auringon laskiessa. Saimme pöydän Restoran Lageron terassilta hyvällä näköalalla jokeen ja ilta-auringon valaisemille vuorille.

Sillalla kävi myös hääpari kuvauttamassa itsensä. Ja vielä näinkin myöhään joku nuorimies sukelsi sillalta Neretva-jokeen.

Loppuillan istuimme patiolla nuoren isäntäparimme kanssa. Heidän esikoisensa (poika) syntyy marraskuussa. Naapureinamme asuvat Nerminin isä ja setä. Hannua kiinnosti Jugoslavian sisällissota ja nuoresta iästään huolimatta Nermin tiesi kertoa siitä paljon.

Sarajevon uusi majoittajamme halusi lyhentää yhdellä päivällä oleskeluaikaamme, mutta en suostunut siihen. Olimmehan jo kerran joutuneet vaihtamaan Sarajevon majapaikkaa.

Aamulla ripotteli vettä! Pakkasimme kuitenkin reppuun uimakamppeet ja eväät. Kävelimme joen toiselle puolelle ja saimme peruutettua päiväretkemme. Ei ole mitään järkeä lähteä koko päiväksi istumaan muovitetuilla ikkuna-aukoilla varustettuun bussiin katsomaan huonossa säässä nähtävyyksiä, jotka olen jo kahteen kertaan nähnyt auringonpaisteessa. Tietysti harmitti, että Hannulta jäi väliin uiminen Kravican vesiputouksilla, mutta helpottuneina palasimme kämpille syömään aamiaista. Sade lakkasi kokonaan ja lähdimme omille kävelylenkeillemme.

Kiertelin 1,5 tuntia "kroaattipuolen" kaupunginosia, joissa ei paljon nähtävää ollut. Raunioiksi pommitetut talot ovat edelleen pystyssä. Tein yhden rapputreenin, kun luulin niiden nousevan jollekin kirkolle tai muistomerkille, mutta ne veivätkin yläkaupunkiin. Nuorisosta päätellen olin jossain lukio- tai yliopistoalueella.

Jos pystyy sivuuttamaan kaikki roskat (täydet roskikset), rauniot, epätasaiset kävelytiet ja pahan hajun, Mostar on näistä huolimatta mukava kaupunki. Kahviloita on joka puolella ja niiden terassit täynnä ihmisiä. Yksi puistokin löytyy läheltä Espanjalaista aukiota. Palasin kämpille Adema Bućaa pitkin, papat istuivat senkin varrella kahvittelemassa. Suihkun jälkeen söimme lounaaksi täysjyväkeksejä, juustoja ja hedelmiä.
 
Siestan vietettyämme kävimme katsomassa Harmonija-ravintolan terassin, mutta siinä tuuli armottomasti ja sisällä raikasi musiikki niin kovaa, ettemme kuulleet toistemme puhetta.

Sadrvan
Päädyimme mukavaan Sadrvan-ravintolaan, jossa soi miellyttävä balkanilainen musiikki. Saimme pöydän sisältä, mutta terassin vierestä, joten ilmakin liikkui. Ystävällinen tarjoilija kertoi, että tilaamamme talonsalaatti on todella iso, joten vaihdoimme sen shopskaan. Hyvin haudutettu kana-annokseni tuotiin perinteisessä tarjoiluastiassa. Hyvää oli ja vähintään riittävästi! Otimme vielä digestiivit Moccan terassilla (Aperol spritzer 2,50€).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti