tiistai 24. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja, osa 2

Kevätsää hellii ja aurinko piristää tänä tautisena aikana. Tänään lämpötila nousi jo +8 asteeseen. Lähdin metsään lenkille, poikkesin Möskärin kuntoportaille ja tein samalla rapputreenin. Ei ollut ruuhkaa! Portaiden reunalautojen sininen väri on kovassa käytössä kulunut pois, toivottavasti ne maalataan uudelleen kevään aikana. Viimeisen alastulon kävelinkin rinnettä pitkin, tekee niin häijyä kulkea portaat alas kaksiteholaseilla. Aurinkoisen polun varrella näkyy jo kasvavan pienenpieniä nokkosenalkuja. Pian voin valmistaa nokkosmunakasta. Kotimatkalla hain pikkukaupasta tuoretta maitoa. Kotona riittää puuhaa, mitään "kuolinsiivousta" en aio tehdä, vaikka tavaramäärästä pitäisikin karsia paljon pois. Olen selannut Kodin Kuvalehden vuosikertoja paperinkeräykseen, seuraavaksi pitäisi plarata läpi lukuisat reseptikasat. Keräsimme jo molempien vanhat silmä- ja aurinkolasit kauppaan vietäväksi, ehkä joku toimittaa ne hyväntekeväisyyteen. Sadepäivän sattuessa voisin (vihdoin!) päivittää toisen matkablogini, se on jäänyt ja jäänyt. Tämän blogin reseptit olisi syytä myös järjestää aiheittain. Satojen caminokuvien joukosta ajattelin tehdä lyhennetyn version, sitä olisi mukavampi näyttää asiasta kiinnostuneille.

Ehdimme käydä vain kerran Vantaan ammattiopisto Varian järjestämässä tilaisuudessa, jossa Kosovosta muuttaneet naiset kertoivat maansa tavoista ja kulttuurista. Kevään aikana oli tarkoitus tutustua mm. Syyrian, Tšetšenian ja Turkin maastamuuttajiin, mutta tilaisuudet on peruttu. Lapsenvahtikeikkanikin peruuntui, sillä Noelin päiväkodissa todettiin tänään ensimmäinen koronatartunta (hoitajalla). Lohjalle meno on siirtynyt eri syistä ja nyt se on jo myöhäistä.

25.3.
Keskiviikkona lämpötila nousi jo +10 asteeseen. Lähdin samoilemaan lähimetsään ja pitkästä aikaa puuskutin mäkitreenin. Kunto tuntuu olevan melko kohdillaan. Kirjaston lukupiiri siirtyy nettiin (Zoom)!

#kokkikotonataas
Tein Lidlin loimulohesta salaatin. Myöhemmin tapastelimme, kuuntelimme andalusialaista kitaramusiikkia ja katsoimme yhden (monista) Espanjan reissun kuvat. Illan elokuva oli "Linnuntien käsikirja liftareille". Elämän tarkoitus on 42.
Olen monena keväänä paennut koivun kukinta-aikaa ulkomaille, nyt olen täällä jumissa. Pian pitänee aloittaa antihistamiinit, tai ostaa vene ja karata vesille. Suomen hallitus päätti sulkea maakuntarajat ainakin 19. huhtikuuta saakka, joudun siis perumaan/siirtämään Meri-Teijon mökkivarauksen.


27.3.
Hienot lenkkikelit jatkuvat ja päivisin on lämmintä. Ensi viikolle on luvassa lunta ja räntää, toivottavasti ei sentään tule mitään takatalvea. Tänään tein vuorostani viikkosiivouksen, sen jälkeen lähdin lenkille. Iltapäivällä oli vuorossa lukupiiri, jonka kirjasto siirsi Zoom-sovellukseen. Näin ensimmäisellä kerralla juttelimme testausmielessä yleisesti, ensi kuulle sovimme e-kirjan, josta keskustelemme seuraavassa lukupiirissä.
Marjan (R.I.P.) syntymäpäivänä viestittelin Tommin kanssa ja kyselin heidän kuulumisiaan. Muutenkin olen yrittänyt pitää yhteyttä lapsiin ja ystäviin. Helena lähetti kuvan Lohjalta; Sepon uurna on tänään laskettu vanhan hautausmaan multiin. 
Illalla "Saulin poika", ei-englantilaisen elokuvan Oscarin voittanut leffa, joka kertoo Auschwitcin keskitysleirin vangeista.

28.3.
Antton täyttää 11 vuotta, onnea! Kakkukahveja ei voi nyt juoda yhdessä. Tein jo toisen kerran tällä viikolla metsälenkin ja mäkitreenin. Minusta tulee pian täysin metsäläinen, olen niin ihastunut Suomen sammaleisiin metsiin. Täyttömäellä oli yksi mies kameroiden, kiikareiden ja tuolin kanssa. Tuskin hän bongasi lentokoneita, joita ei nyt juurikaan taivaalla näy. Ehkä hän odotti näkevänsä kurkiauran? Kotikadun varrella poikkesin Pirkon pihaan juttelemaan, kun huomasin hänen istuvan terassillaan. Puhelimessa vaihdoimme kuulumiset Noelin mummin kanssa. Naapurin nuoriso piti puusavottaa tonttiemme rajalla ja kaatoivat meidänkin turhat puut ja risukot. Kiitos siitä!
Onni soitti minulle😘. Ilmeisesti Onnin ja Sofian riparit ja konfirmaatiot siirretään ensi vuoteen. Illalla tein pitkästä aikaa uunikuivattuja tomaatteja, kun minitomaatit sattuivat olemaan cittarissa tarjouksessa.
Jos jotain hyvää koronassa, niin ajankohta. Olisihan tämä aivan kamalaa, jos joutuisimme rajoittamaan elämämme sisätiloihin marraskuun pimeydessä ja kurakelissä. Nyt voimme seurata kevään etenemistä ja nauttia hienoista ulkoilukeleistä. Hannu aloittikin jo pihan haravoimisen. Neukkupyörälle löytyi ostaja, joten autotalliinkin on tulossa lisää tilaa (Hannun toiselle pyörälle).  
Minä olen maailman huonoin itseksenijumppaaja (viimeksi vuosikymmeniä sitten sain nilkkaan marssimurtuman, kun innostuin aerobiccaamaan myös kotioloissa), mutta nyt löytyy ohjattua liikuntaa netistä. 
Eikö voitaisi jo sopia, että tämä on vihonviimeinen kerta, kun kelloja siirretään? 

29.3.
No onkos tullut kesä? Tällä viikolla olen aamuisin lätrännyt aurinkorasvaa naamaan, etten saa punaista nenää (joku voi vetää siitä vääriä johtopäätöksiä). Nilkkani ovat täynnä puremia, joko hyttyset/kusiaiset ovat heränneet? Ilman lenkkareita olen ollut vain viikonloppuna takapihalla, jossa olemme nauttineet auringonpaisteesta ja jaetusta lenkkioluesta. 
Silmät ja nenä kutisevat; siitepölykausi on alkamassa. Olen ilman lääkkeitä ja voimassaolevaa reseptiä, edellisen työnantajan ilmaiset lääkärit ja lääkkeet ovat taakse jäänyttä elämää.
Anneli lähetti viestin Zürichista, jossa on varauduttu rajoituksiin elokuun loppuun saakka. Kuntoportaissa oli niin paljon porukkaa, että käännyin väljemmille metsäpoluille ja latupohjille.


Anjovispasta
30.3. Onnea Suvi!
Minäkin laitoin nallen kadun puoleiseen ikkunaan, toivottavasti siitä on iloa naapuruston lapsille. Yhden naapurin aitaan oli kiinnitetty lappu, jossa oli lapsille päivän tehtävä tai kysymys ja edellispäiväiseen kysymykseen vastaus. Hannu vaihdatti kesärenkaat autoon. Kunhan ilma lämpenee, voimme ottaa Hondan käyttöön ja pyöräillä maakuntarajojen sisällä. Tietä riittää Hangosta Loviisaan!
Meillä on kolmen lentoyhtiön varaukset kevään matkaan, yhdestäkään ei ole kuulunut mitään. CheckMyTrip sentään kertoo, että menolentoni Lissaboniin on peruttu.


Hannun keittiövuoro; sain kolmen sipulin flammkuchenia kylmäsavulohella. Alunperin olin ajatellut meneväni alkuviikosta Lohjalle lapsenvahdiksi. Sovittiin kuitenkin Suvin kanssa, että syömme synttärikakkua myöhemmin ja pysyn poissa Lohjalta. Noel on kova poika kyhnäämään kyljessä ja sylittelemään, joten parempi pitää vähän pidempi turvaväli. Nyyh!😪

31 3.
Verottaja muisti minua mätkyillä. Travelstart vastasi vihdoin kyselyyni koskien TAP:n lentoa Lissaboniin. Tuskin saan mitään korvauksia, ainoa toivoni on matkavakuutus.
Kävin kampaajalla, hän yrittää pitää putiikkinsa auki, vaikka asiakkaita onkin todella vähän.
Illan elokuva; Joaquin Phoenixin tähdittämä brutaali "You were never really here".


Kevään kirjoja:
Heather Morris "Auschwitzin tatuoija". Tositarinaan perustuva romaani keroo slovakialaisten Lalen ja Gitan tapaamisesta  Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä. Lale tatuoi numerosarjat uusien tulokkaiden käsivarteen. Asemansa avulla hän pystyy toimittamaan pientä ruoka-apua parakkinsa muille apulaisille ja tapaamaan Gitaa, johon hän ihastui ensisilmäyksellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti