Ennen Kroatian reissua Hannu otti lämmityksen pois ja kotiin palattuamme suljimme myös kylppärin lattialämmityksen. Viikon päästä se oli laitettava uudestaan päälle, kun oli niin kosteaa. Juhannusaaton jälkeen ei juuri näkynytkään aurinkoa. Jalkapöytäni kipuili, tein fillarilenkin Tammistoon ja kävin ostamassa uudet Salomonit, eiköhän se auta. Vuoden vanhat Salomonit vien pestyinä Pelastusarmeijan kirpparille, kyllä ne kelpaavat vielä jollekin, joka ei kävele niin paljon kuin minä. Otin Hondan vakuutukseen vasta juhannusviikon jälkeen, kuukautta myöhemin kuin yleensä. Pyysin Hannua tekemään ensimmäisen lenkin ilman minua, hänellä on taas lonkkavaivoja, eikä kuntosalikaan ole houkutellut pitkään aikaan. Tuusulanjärven kierros oli sujunut hyvin, joten ehkä uskaltaudun kyytiin tällä viikolla.
Torstaina oli pitkästä aikaa aurinkoinen (mutta tuulinen) sää ja kutsuin Ritun meille grillaamaan. Istuimme ulkona, tosin terassilla. Syötyämme siirryimme pihan takapenkille aurinkoon, jossa saimme pienen oravan seuraksemme syömään sille heitettyjä mansikoita ja pähkinöitä.
![]() |
Ravintola Tammisto |
![]() |
Kellokosken ruukki |
![]() |
Kahvila Kinuskilla |
Jätimme Hondan Kellokosken sairaalan parkkiin ja jalkauduimme ruukkialueelle. Onkin kaunis paikka, tuli Karkkila mieleen. Museo oli auki, kirkko kiinni. Kahvila Kinuskilla on todellinen kakkutaivas, mutta olimme niin täynnä lounaasta, että kahvittelut jäävät seuraavaan - toivottavasti aurinkoiseen - kertaan. Kesäkaverit pop up -myymälässä oli kotimaista käsityötä ja designia. Lasiset korvikset lähtivät mukaan, ne sopivat yhteen Kroatiasta ostamaani mekkoon. Takamus puutui tottumattomuuttaan kotimatkalla, minunkin pitäisi aloittaa punttisali uudelleen.
Valoa on jo näkyvissä tunnelin päässä, silti taitaa vielä olla stressiä. Nyt puhkesi herpes (onneksi ei sentään vyöruusu!) leukaani.
Viikonloppu oli niin sateinen - sunnuntaina rakeita ja ukkosta - että siirryimme talviruokiin. Lauantaina Hannu teki flammkuchenin, kun kotona oli jo valmiiksi sinihomejuustoa, vain päärynä piti hakea kaupasta ja sunnuntaina valmistin pakkasessa pääsiäisestä asti odottaneesta karitsanpaistista Sofi Oksasen lammaspataa. Lisäsin siihen kuivattuja suppareita ja Ritun tuomaa tuoretta minttua. Olisin kutsunut Viktorin syömään, mutta hän oli jo lähtenyt Viroon.
OP:lta tulee viesti, että tekemäni perukirja on tarkistettu. Vaativat valtuutusta kaikilta kuolinpesän osakkailta. Keltä kaikilta, eihän meitä ole enää jäljellä kuin minä ja sisko, jonka valtuutuksen vein jo pankkiin? Kehottavat kysymään neuvoa perukirjan laatijalta. Eivätkö ne osaa lukea, että minä tein perukirjan? Jo nyt on perkele! 🤬
Ihan turha tulla minulle sanomaan, että nyt on sieniä! Kaksi kertaa olen pyörinyt metsässä hyttysten syötävänä ja löytänyt vain nappulakantarelleja. Pitää vain päättää, teenkö näistä sienirisottoa vai -pastaa (oikeasti ei riittänyt kuin munakkaaseen). Hannu pesi äidin kutomat kaksi punamustaa mattoa. Eivät kelvanneet tytöille, joten pidän ne itse. Vein kuivat matot vinttiin ja toin sieltä yhden vanhan maton terassille.
Päätimme jo hyvissä ajoin pitää heinäkuun kalenteri tyhjänä, että voimme tehdä 1-2 päivän extempore-reissuja; Kellokosken ruukki, Porvoo, Riihimäki, Lohja/Salo, Tallinna, Asikkala ja Helsingin saarillakin olisi kiva poiketa. Seuraavaksi oli vuorossa Porvoo.
Keskiviikkona oli hellepäivä ja tuulikin oli tyyntynyt. Hannu halusi ajaa vaihteeksi uutta reittiä, joten tulimme Porvooseen Korson ja Pornaisten (surkea päällyste) kautta. Ajoimme suoraan lounaalle Porvoon Kalataloon. Kassapoika ei ymmärtänyt, kun kysyin, onko kokki rakastunut. Jouduin selittämään, että fenkoli-kalakeitto oli turhan suolaista. Lisäksi tarjolla oli lohta, uusia perunoita ja salaattipöytä. Tarkoitus oli käydä rannassa jädellä, mutta lounaspuffettiin (13,90) kuului kahvi ja pannukakku, joten jädet jäivät toiseen kertaan. Illalla siili lyllersi pihallamme, niitä ei olekaan näkynyt vähään aikaan.Kesäkuun kirjoja:
Minna Rytisalo "Jenny Hill". Jenni Mäki jättää petturimiehensä ja hänestä kuoriutuu Jenny Hill. Itsenäinen, yksin asuva nainen, joka hoitaa työnsä hyvin, huolehtii aikuisista lapsistaan, istuu kahviloissa ja miettii uutta elämäänsä. Terapeutin suosituksesta hän kirjoittaa paperille ajatuksensa elämästään ja itsestään. Hän aloittaa yksipuolisen kirjeenvaihdon Ranskan presidentin rouvan Brigitten kanssa. Kunnes toteaa, ettei Brigitteä tarvitsekaan kadehtia tai katsoa ylöspäin. Toisessa taajuudessa Ajattaret - Tähkäpää, Ruusunen, Tuhkimo, Kerttu ja Punahilkka - seuraavat Jennyn muuttumista kiltistä vaimosta omaksi itsekseen. Kertoen samalla omat tarinansa, omat totuutensa, jotka ovat kaukana meille kerrotuista saduista.