Helsinki-päivä ja viikonloppu kotona

Keskiviikko olikin sopivan sumuinen ja kostea päivä lähteä katsomaan keskustan näyttelyitä. Hyvä syy tälle päivälle oli illallistreffit Hannun tyttöjen ja Tiituksen kanssa.

Keskustan näyttelyt olivat viime käyntini jälkeen vaihtuneet uusiksi. Ensin kävelin Taidehalliin katsomaan kokoelmanäyttelyn Miettinen Collection; Katson kohti maata. Julmetun isoja tauluja, joista en ymmärtänyt mitään. Oikeastaan ainoa mistä pidin, oli Antti Laitisen luonnonmateriaaleista tehty "2D Tree".

HAM:ssa on esillä Ars Fennica 2025; neljän taiteilijat tilateokset. Yleisö saa äänestää oman suosikkitaiteilijansa. Hanna Vihriälän hyvältä tuoksuva irtokarkkiteos on tosi makea.

Ehdin vielä Arkkitehtuuri- ja Designmuseoon katsomaan Tove Janssonin "Pako Muumilaaksoon" -näyttelyn, jossa eri huoneet esittelevät Tovelle merkityksellisiä paikkoja; saaristo, mökki, Helsinki ja ateljee. Meni vähän läpijuoksuksi, kun meillä oli Hannun kanssa aperitiivitreffit. Pitää mennä uudestaan! Lisäksi monta muuta näyttelyä jäi vielä seuraavaan kertaan.

Kaivopihan Kitty's Public House on minun kantisbaarini, jos kolmesta (neljästä?) kerrasta tulee kanta-asiakas. Hannu oli kertonut, että menemme syömään Citykäytävän Tawook Labbiin, joten sijainti oli mainio.

No hän oli ymmärtänyt väärin, Tiitus ja tytöt odottivatkin meitä Kluuvin Tawookissa. Jäin ilman kanafileitä salaattipedillä, jonka olin jo etukäteen valinnut listalta. Sitä ei tässä Tawookissa ollut. Oli mukava tavata lapset ja vaihtaa kuulumiset. Saimme Kaisalta kyydin kotiin.

"Viinikellariimme" oli ilmestynyt papanoita, Hannu laittoi juustonpalat loukkuihin ja illalla siellä oli jo yksi uhri. Hiiriparka!

Lauantaina säästin jalkojani ja poikkesin metsälenkillä sienipaikoilleni. Näin paljon! huokaisi Hannu (joka putsaa ja pilkkoo sienisaaliini). Ei kai niitä metsäänkään voi jättää, kysyn minä.

Sienet kuivuriin ja me takapihalle grillaamaan makkarat. Aargh! Illalla näin kellarin jääkaapin päällä uudet papanat. Asuuko täällä koko hiiriperhe? Sunnuntaina Hannu ripusti jo kausivalot pihalle. Kuten lähinaapuritkin. Onneksi kaikilla on samansävyiset, lämpimänkeltaiset valot, eikä mitään vilkkuvia tai räikeän värisiä. Jo neljä hiirtä käynyt pyydykseen!

Marraskuun kirjoja;

Chimamanda Ngozi Adichie "Kotiinpalaajat". Nigerialaiset Ifemelu ja Obinze käyvät samaa koulua ja rakastuvat toisiinsa kotihipoissa. Heillä on yhteinen unelma; päästä Amerikkaan jatko-opintoihin ja tehdä siellä uraa. Vain Ifemelu saa viisumin, Obinze jää sairastuneen äitinsä seuraksi Lagosiin. Miehille ei niin vain viisumia Amerikkaan annetakaan ja Obinze päätyy Lontooseen. Suositussa blogissaan Ifemelu pohtii rasismia ja rotuja: afro-amerikkalaisten ja afrikkalaislähtöisten eroja, miten eri tavoin heihin suhtaudutaan Amerikassa. Parin suhde hiipuu ja kumpikin elää omaa elämäänsä omien vaikeuksien kanssa. Kunnes molemmat päättävät palata Lagosiin.