Heti pääsiäispyhien
jälkeen Hannu kävi Peijaksessa jalkaleikkauksessa (vuorossa oli vasen jalka). Hän jäi seitsemän viikon
sairauslomalle ja saa pärjätä päivisin yksin. Siirryin suosiolla vinttikamariin
nukkumaan, ettei minun tarvitse öisin töniä kuorsaavaa miestä. Nukuimmekin molemmat hyvin. Lauantaista luvattiin kevään lämpimintä
päivää, hain Plantagenista multaa ja kevätkukkia. Hannu keplotteli itsensä
puutarhanpenkille, kohotimme keväälle kuoharit ja aloitin haravahommat.
Sunnuntaina jatkoin haravointia, ennen kuin ajoin Lohjalle. Hain äidin mukaani kävelemään hautausmaalle ja ihailemaan keltaisina hehkuvia narsisseja. Virkkalan metsät sinersivät vuokoista. Sade alkoi sopivasti vasta myöhemmin iltapäivällä. Maanantaina päätin kävellä Tikkurilaan Naisten Pankin tapaamiseen, työntäyteinen pää vaati raitista ilmaa. Kotimatkalla näin ensimmäisen valkovuokkoryppään. Seuraavana iltana haravoin etupihan, vaikka välillä taivaalta ropisi rakeita niskaan. Onneksi tuli syksyllä haravoitua kunnolla, nyt riitti kun keräsi kuivat oksat pihalta ja rikkoi haravalla kuivan nurmikon pintaa. Kiireinen työviikko päättyi Vanhalle Ylioppilastalolle Malbec World Day -tapahtumaan maistelemaan Tinden kanssa argentiinalaisia viinejä. Ah, sain myös lasillisen Torrontesia.
Lauantaina veimme haudoille narsissiruukut. Avasin parsakauden tekemällä Bresaola-kinkkuun käärittyjä parsanuppuja ja omena-tuorejuustoa. Hannu paistoi kreikkalaisia lihapullia ja lohkoperunoita. Jalkapuolipotilas on todellakin kyllästynyt kotona oloon; illalla hän soittaa kaikille bändi- ym. kavereilleen.
Sunnuntaina heräsin aikaisin ja ehdin haravoida pihan puhtaaksi ennen kuin kävimme äänestämässä. Hannu halusi vaihtelun vuoksi lähteä mukaani Lohjalle, vaikka kulkeekin keppien kanssa. Vein äidin järvenrantaan kävelylle ja paluumatkalla keräsin hänelle kimpun valkovuokkoja. Noel oli päikkäreillä, kävimme Perttilän turkkilaisessa syömässä ja sen jälkeen laskemassa pikkumiehen hampaat, joita on vasta yksi. Noel ei vierastanut meitä yhtään, vaan nauroi ääneen, kun Hannu kutitteli häntä.
Lounastarjontaan tuli mukava lisä, kun kävin kollegojen kanssa syömässä Kukontorin Indian Housessa. Viikon työkiireet päättyivät tällä kerralla treffeihin Hannun kanssa; hän köpötteli keppeineen Eurooppasaliin jonottamaan meille leffaliput Dream Driven - Autolla Nepaliin -dokkarin esitykseen. Olikin loistava leffa!
Kävimme myös Ølhus Københavnin terassilla törkeän hintaisilla oluilla. Lauantaina oli hieno ilma ja avasimme grillauskauden. Sunnuntaina satoikin vettä, mikä teki hyvää luonnolle ja vastaharavoidulle nurmikolle. Viikonloppuna olin mukana auttamassa Päiviä muutossa. Siitepölytiedote lupaa koivun kukinnan alkavan ensi viikolla, aloitin antihistamiinikuurin, kun tänä keväänä en kukintaa karkuunkaan pääse.
Huhtikuun viimeistä työviikkoa vauhdittivat alakerrosten tuparit, lukupiirin kokoontuminen ja vappuun valmistautuminen. Vappuaattoillan vietimme kahdestaan kotipihalla grillaillen. Vappupäivänä ajoimme Espooseen Eijan ja Timon vieraiksi. Ilta kului (lähes aamuun asti) herkutellen, saunoen ja Skip Bota pelaten. Lauantaina ajoimme Espoosta suoraan Lohjalle ja ehdin käydä äidin kanssa lenkillä, ennen kuin kaatosade alkoi. Systeri oli hommannut äidille uudet silmälasit kadonneitten tilalle, toivottavasti nämä eivät ihan heti häviä.
Kuukauden kirjat:
Antti Tuuri "Taivaanraapijat" (lukupiirin kirja). En aiemmin pitänyt Tuurin kielenkäytöstä, enkä pitänyt nytkään. Miksi pitää kirjoittaa "sitting roomaan" tai "ruoka roomaan", kun huone-sanakin on olemassa? Ja miksi käyttää tekosanaa "taivaanraapijat", kun kyse on pilvenpiirtäjistä? Kai se on sitä "finskaa", mitä maahanmuuttajat käyttivät. Muuten ajankuvaus suomalaisten miesten ja perheiden työn perään Amerikkaan muutosta on osuvaa ja taustatyötä on taatusti tehty.
Katja Kettu "Kätilö". Edelliseen verrattuna oudon kielen käyttö ei tässä kirjassa ärsyttänyt minua lainkaan. Katja Ketun kieltä on kehuttu, eikä syyttä. Lapinmurre istui tekstiin kuin saksalaissotilaan nyrkki lapinnaisen purukalustoon. Oli kyllä niin karmaisevaa luettavaa, että leffa taitaa jäädä minulta näkemättä.
Sunnuntaina jatkoin haravointia, ennen kuin ajoin Lohjalle. Hain äidin mukaani kävelemään hautausmaalle ja ihailemaan keltaisina hehkuvia narsisseja. Virkkalan metsät sinersivät vuokoista. Sade alkoi sopivasti vasta myöhemmin iltapäivällä. Maanantaina päätin kävellä Tikkurilaan Naisten Pankin tapaamiseen, työntäyteinen pää vaati raitista ilmaa. Kotimatkalla näin ensimmäisen valkovuokkoryppään. Seuraavana iltana haravoin etupihan, vaikka välillä taivaalta ropisi rakeita niskaan. Onneksi tuli syksyllä haravoitua kunnolla, nyt riitti kun keräsi kuivat oksat pihalta ja rikkoi haravalla kuivan nurmikon pintaa. Kiireinen työviikko päättyi Vanhalle Ylioppilastalolle Malbec World Day -tapahtumaan maistelemaan Tinden kanssa argentiinalaisia viinejä. Ah, sain myös lasillisen Torrontesia.
Lauantaina veimme haudoille narsissiruukut. Avasin parsakauden tekemällä Bresaola-kinkkuun käärittyjä parsanuppuja ja omena-tuorejuustoa. Hannu paistoi kreikkalaisia lihapullia ja lohkoperunoita. Jalkapuolipotilas on todellakin kyllästynyt kotona oloon; illalla hän soittaa kaikille bändi- ym. kavereilleen.
Sunnuntaina heräsin aikaisin ja ehdin haravoida pihan puhtaaksi ennen kuin kävimme äänestämässä. Hannu halusi vaihtelun vuoksi lähteä mukaani Lohjalle, vaikka kulkeekin keppien kanssa. Vein äidin järvenrantaan kävelylle ja paluumatkalla keräsin hänelle kimpun valkovuokkoja. Noel oli päikkäreillä, kävimme Perttilän turkkilaisessa syömässä ja sen jälkeen laskemassa pikkumiehen hampaat, joita on vasta yksi. Noel ei vierastanut meitä yhtään, vaan nauroi ääneen, kun Hannu kutitteli häntä.
Lounastarjontaan tuli mukava lisä, kun kävin kollegojen kanssa syömässä Kukontorin Indian Housessa. Viikon työkiireet päättyivät tällä kerralla treffeihin Hannun kanssa; hän köpötteli keppeineen Eurooppasaliin jonottamaan meille leffaliput Dream Driven - Autolla Nepaliin -dokkarin esitykseen. Olikin loistava leffa!
Kävimme myös Ølhus Københavnin terassilla törkeän hintaisilla oluilla. Lauantaina oli hieno ilma ja avasimme grillauskauden. Sunnuntaina satoikin vettä, mikä teki hyvää luonnolle ja vastaharavoidulle nurmikolle. Viikonloppuna olin mukana auttamassa Päiviä muutossa. Siitepölytiedote lupaa koivun kukinnan alkavan ensi viikolla, aloitin antihistamiinikuurin, kun tänä keväänä en kukintaa karkuunkaan pääse.
Huhtikuun viimeistä työviikkoa vauhdittivat alakerrosten tuparit, lukupiirin kokoontuminen ja vappuun valmistautuminen. Vappuaattoillan vietimme kahdestaan kotipihalla grillaillen. Vappupäivänä ajoimme Espooseen Eijan ja Timon vieraiksi. Ilta kului (lähes aamuun asti) herkutellen, saunoen ja Skip Bota pelaten. Lauantaina ajoimme Espoosta suoraan Lohjalle ja ehdin käydä äidin kanssa lenkillä, ennen kuin kaatosade alkoi. Systeri oli hommannut äidille uudet silmälasit kadonneitten tilalle, toivottavasti nämä eivät ihan heti häviä.
Kuukauden kirjat:
Antti Tuuri "Taivaanraapijat" (lukupiirin kirja). En aiemmin pitänyt Tuurin kielenkäytöstä, enkä pitänyt nytkään. Miksi pitää kirjoittaa "sitting roomaan" tai "ruoka roomaan", kun huone-sanakin on olemassa? Ja miksi käyttää tekosanaa "taivaanraapijat", kun kyse on pilvenpiirtäjistä? Kai se on sitä "finskaa", mitä maahanmuuttajat käyttivät. Muuten ajankuvaus suomalaisten miesten ja perheiden työn perään Amerikkaan muutosta on osuvaa ja taustatyötä on taatusti tehty.
Katja Kettu "Kätilö". Edelliseen verrattuna oudon kielen käyttö ei tässä kirjassa ärsyttänyt minua lainkaan. Katja Ketun kieltä on kehuttu, eikä syyttä. Lapinmurre istui tekstiin kuin saksalaissotilaan nyrkki lapinnaisen purukalustoon. Oli kyllä niin karmaisevaa luettavaa, että leffa taitaa jäädä minulta näkemättä.