sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Balkan-kierros 2018, jälkimietteet

Kotimatka sujui hyvin, vaikka laskeutuminen olikin kovan tuulen takia hieman pomppuinen. Koko reissu oli mennyt suunnitelmien mukaisesti, ainoastaan Dubrovnikista jouduimme nipistämään yhden yön ja maksamaan yhden "ylimääräisen" yön Mostarissa, siitä huolimatta suoriuduimme alle tekemäni budjetin.

Kosovo; hieno maa, kannatti ehdottomasti lentää sinne ja tutustua kolmeen eri kaupunkiin. Pristina, Peja, Prizren, kaikki erilaisia, mutta mukavia kohteita. HIntataso on erittäin edullinen, ihmiset ystävällisiä, ruoka hyvää ja maisemat hienot, kuten Balkanilla yleensäkin.

Albaniasta suoriuduimme tällä kerralla yhdellä pysähdyksellä matkatessamme maan halki kohti Montenegroa, olemmehan kierrelleet maata jo kahden reissun verran. Kohteeksi valikoitui Shkoder lähinnä sijaintinsa vuoksi, mutta pääsihän sieltä viettämään yhden rantapäivänkin. Reilun kolmen viikon reissun paras majoitus.

Montenegrosta valitsin kaksi rantakohdetta; Ulcinjin ja Petrovacin. Hintataso hirvitti alkuun, kun tulimme Kosovosta ja Albaniasta, Euroopan edullisimmista maista. Pääsimme uimaan, mutta muuten kohteet eivät juuri innostaneet, eivätkä juurikaan eronneet toisistaan.

Dubrovnikissa poikkesimme Zeljkan takia, muuten kaupunki ei enää jaksa innostaa. Vanha kaupunki on tungokseen asti täynnä turisteja. Seuraavaksi yritämme saada Zeljkan Vantaalle, niin meidän ei tarvitse lähteä häntä tapaamaan Kroatiaan.

Mostar, yksi lempikaupungeistani. Halusin viedä Hannunkin ihastumaan kaupunkiin, mielelläni olisin palannut myös Sarajevoon, mutta siihen ei aika tällä kertaa riittänyt. Muslimien rukouskutsut, herkulliset ruuat ja torien tarjonta, kahvilakulttuuri, vain muutamia kaupungin hyviä puolia mainitakseni. Vanhan kaupungin basaarikujien tungos vähentää kaupungin viehätystä, mutta jos sen pystyy välttämään päiväsaikaan, niin miinukset voi unohtaa. 

Loppumatkan vietimmekin Kroatian rannikolla, Podgorassa ja Trogirissa. Kävimme uimassa ja söimme taas hyvin. Majoitukset olivat sijainniltaan erinomaisia. Halusin viettää viimeiset päivät mieluummin Trogirissa rauhoittuen kuin vilkkaassa Splitissä. Matka lentokentällekin oli minimaalisen lyhyt.

Eikä hintakaan hirvittänyt, sillä 23 päivän reissukulut yhdeltä olivat yhteensä 616€, sisältäen lennot (149,60), majoitukset (361,50) ja siirtymiset (105,50). Ei paha!

tiistai 25. syyskuuta 2018

Trogir, Kroatia

Tuuli tyyntyi aamuun mennessä hieman, mutta oli huomattavasti koleampaa, kuin koko kolmen viikon reissulla on ollut. Eipä tarvinnut hikoilla, kun kiskoimme laukut ylös ohimenotien varteen. Oli silkkaa hyvää tuuria, että pääsimme bussin kyytiin ilman etukäteen ostettuja lippuja, sillä se tuli aivan täyteen. Bussimatka kesti kolmisen tuntia, Trogiriin saavuimme kahden aikaan. Apartment Laguna sijaitsee aivan bussiaseman lähettyvillä, saimme talon alakerrasta huoneen omalla keittiöllä ja patiolla. Puutarhassa kasvaa viiniköynnöksiä ja hedelmäpuita, hetihän niitä oli vähän verotettava. 

Big Mama
Haimme kaupasta aamiastarpeet, otimme tervetulo-oluet kanavan varrella ja söimme Big Maman mainiot kebabtortillat. Kävelimme hetken Trogirin vanhassa kaupungissa, ennen kuin palasimme Apartment Lagunaan siestan viettoon.

Apartment Laguna
Illalla ulkona tuntui kylmältä. Lähes koko reissun on lämpötila huidellut +30:n paremmalla puolella, ei siis ole ihme, että heti tuntuu vilakalta, kun on tuulista eikä tarvitse enää hikoilla. Hannukin kaivoi kassistaan pitkät housut ja pusakan päälleen.

Konoba Mirakul
Kävelimme vanhaan kaupunkiin illalliselle. Söimme Konoba Mirakulissa ainoastaan yhdet annokset ilman alkuruokia, silti laskumme oli reissun kallein. Eikä todellakaan ollut kyse kaupungin kalleimmista ravintoloista! Terassit olivat tyhjentyneet bura-tuulen puhaltaessa kylmästi. Joku ryhmä kulki kaupungilla pipot päässä. Palasimme hiljaiseen Lagunaan ja sulkeuduimme sisälle lämpimään kotiimme.


Kävelylenkki Ciovo-saaren Okrug Gornjin hienoille rannoille

Ciovo Camping
Täysikuusta huolimatta nukuin tosi hyvin, huone oli hiljainen ja sopivan viileä. Lentoliikennekin lakkasi yöksi, päivällä lähelle laskeutuvat koneet pitivät aikamoista meteliä. Toki lähettyvillä joku päätön motoristi huudatti pyöräänsä tyhjällä päätiellä. Hannu haki aamulla tuoreen patongin, söimme aamiaisen viiniköynnöksen varjostamalla patiollamme ja lähdimme päivän kävelylenkille. 

Okrug Gornji
Tuuli oli tyyntynyt ja päästyäni Ciovon toiselle puolelle alkoi olla todella lämmintä. Vähän harmitti, etten ottanut uikkareita mukaan. Kävin kääntymässä Okrug Gornjin satamassa, jossa poika tarjosi minulle venekyytiä Trogiriin. Palasin samaa reittiä takaisin ja Hannu käveli vastaani. Sovimme, että käyn kaupassa ja tapaamme kämpillä. Kotimatkalla ihailin viimekertaista majapaikkaamme Apartment Panoramaa, jonka tien toiselta puolelta olisi päässyt rapuista mereen uimaan.

Näkymä keittiöni ikkunasta
Otimme lenkkioluet ja harkitsimme uimaan lähtemistä Ciovon toiselle puolelle. Olisihan se ollut mukava päätös reissullemme, mutta toisaalta turha kun kotimatkalla olisi taas tullut hiki. Kävimme suihkussa ja tein lounaaksi "Dalmatialaiset lautaset"; savukinkkua, juustoa, täysjyväkeksejä ja hedelmiä (osa pihan puista). Oli yhtä kotoista kuin aikoinaan Dubrovnikissa, kun Zeljkan isä tassutteli tossuissaan rapuissa. Ivankan isäkin kurkkasi nurkan takaa patiollemme ja kun ei yhteistä kieltä ollut, hän kysyi "Dobre?" ja minä peukutin takaisin.

Keskeytin siestan vieton, kun ulkona aurinko paistoi niin kauniisti ja lähdimme kanavan varrelle kahvittelemaan. Kävelimme vanhaan kaupunkiin etsimään ensimmäisen Trogirin kertamme mainion pizzerian. Ruzmarin löytyikin, mutta pizzaa sieltä ei enää saa. Paikka vaikutti kaikin puolin mukavalta ja päätimme palata sinne illalla. Ostimme jäätelöt (rasti ruutuun, enää on aperol spritzer nauttimatta, ja niin jäikin) ja kävelimme takaisin omalle, nyt jo varjoisalle patiollemme.


Hyvän illallisen söimme Ruzmarinissa. Korttiani höylättiin taas kahteen kertaan (kuten Krakovassa), toivottavasti tililtä menee summa vain kerran. Ilta alkoi viilentyä ja palasimme kämpille viettämään viimeistä iltaa Kroatiassa.


Päivästä oli tulossa taas aurinkoinen ja lämmin. Vähänkö harmitti, että joudumme palaamaan koleaan kotimaahan. Oikeasti tykkään syksystä ja raikkaista lenkkikeleistä. Tavarat olikin jo pakattu, olimme tarvinneet oleskelumme aikana niin vähän vaatteita. Söimme aamiaisen ja kävelimme tien toiselle puolelle bussiasemalle, jonne lentokenttäbussi hetken kuluttua saapuikin. Norskin lento lähti vartin etuajassa, ehdimme juuri kahvitella, kun lähtö jo kuulutettiin. Paluulennolla oli älyttömän paljon kiljuvia pikkulapsia.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Podgora, Kroatia

Aamupäivällä kävelimme Mostarin linja-autoasemalle, josta bussimme kohti Podgoraa lähti ajallaan. Yllättäen se kävi myös kroaattipuolen bussiasemalla, mutta niinhän minun retkioppaani aikoinaan kertoi, että molemmin puolin jokea on omat sairaalat, koulut ja näköjään myös bussiasemat. Kesti lähes puoli tuntia, ennen kuin pääsimme ulos kaupungista. Matkalla bussi ohitti hienon Počiteljin vuoristokylän, jossa olen vieraillut retkilläni. Välillä jouduimme vaihtamaan bussia, rajamuodollisuuksien jälkeen laitoin emännällemme viestiä, että olemme pian tulossa. No ei ihan pian tultukaan, sillä kuski vei meidät lipuistamme/pyynnöstämme huolimatta Makarskaan saakka. Siellä jouduimme odottamaan Dubrovnikiin menevää bussia, jonka kyydissä pääsimme Podgoran kohdalle. Tuli taas pitkä matkapäivä!

Laskeuduimme bussipysäkiltä rantakadulle, sen loppupäästä löysimme majoituksemme, Apartments Coastin. Saimme ylimmäisestä kerroksesta studiohuoneemme, jonka parvekkeelta on näköala merelle. Iltapäivällä kävimme uimassa lähimmistä rapuista, minua eivät rannat niinkään kiinnosta. Suihkun jäkeen istuimme hetken parvekkeella, ennen kuin lähdimme etsimään illallispaikkaa.

Päädyimme Riva Restaurantin terassille, jonka annokset eivät juuri kehuja keränneet. Iltakahvit joimme majatalomme alapuolella olevassa kahvilassa, tarjoilijatyttö kertoi odottavansa ensimmäistä lastaan (poikaa) syntyväksi parin kuukauden kuluttua.

Hain aamulla lähikaupasta (todellakin lähellä) tuoreen leivän, valmistin aamiaisen ja erkavoiduimme tahoillemme. Hannun agenda oli selvittää seuraava siirtyminen, minä lähdin kävelemään kohti Tučepia. 

Tućepi
Makarska Rivieran varrella on rantakohteita kuin helminauhana, tuskin toisistaan juurikaan erottuvina. Kaikkien ylle nousee upea Biokovo-vuoristo.

Kävin Tučepin aallonmurtajalla ja käännyin takaisin kohti Podgoraa. Kohtasimme Podgoran kävelykadulla, hain kaupasta ja tuoretorilta salaattiainekset ja otimme lenkkioluet majapaikkamme alapuolella olevalla terassilla. Suihkun jälkeen pyykit, salaattilounas ja siesta.


Konoba Klemić
Illalla laskeuduimme rantakadulle ja kävelimme hetken matkaa samaan suuntaan, josta olin aiemmin päivällä rekisteröinyt parit mukavat terassit. Jäimme Konoba Klemićin rannan puoleiselle terassille, jossa söimme hyvät (hinnaltaan edulliset) ateriat. Kun palasimme kämpille, naapuriin majoittunut mukava tsekkiperhe halusi tarjota meille mantelilikööri- ja luumuviinasnapsit. Yhteistä kieltä ei löytynyt kuin "Njam, njam!"

Tämän päivän kävelylenkkini suuntautui rantaa toiseen suuntaan, Čakljeen. Majoituksia, ravintoloita ja kahviloita riitti koko tien täydeltä. Samoin poukamia, joissa saattoi kivirannoilta pulahtaa mereen. 

Poikkesin mäen päälle pienelle hautausmaalle, siitä oli hienot näköalat sekä merelle että vuoristoon. 

Čaklje
Tieni päätyi viihtyisään Čakljeen, jonka aallonmurtajalla kävin kääntymässä. Suojaisissa poukamissa oli täälläkin auringonpalvojia ja uimareita.  Päivä oli tuulisin tähän asti ja aallot melkoiset.

Čaklje
Kivetys päättyi pikkukivirannalle ja käännyin takaisin kohti Podgoraa. Tarkoitukseni oli käydä tänään sekä iltapäivä- että iltauinnilla, mutta taivaalle alkoi kertyä pilviä ja kohdallamme aallot olivat melkoiset.

Kohtasimme Podgoran satamassa ja menimme lenkkioluille mukavaan Kuka kahvila/baariin. Kun palasimme kämpille, tsekkinaapurit huutelivat parvekkeelta iloisesti ja nostimme taas maljat Tšekki-Suomi -ystävyydelle. Tuuli niin kovasti, että siirsimme kuivaustelineen sisälle ja päätimme unohtaa uimisen tältä päivältä.

Suihkun jälkeen tein taas lounassalaatin, näillä rehuilla luulisi pärjäävän tämän päivän.

Pitkästä aikaa sain ottaa käyttöön pitkähihaisen vaatteen. Menimme läheiseen Restauran Centraliin syömään pastat ja simpukat. Ei tullut sadetta eikä luvattua ukkosta, mutta tuuli kohisi ja paukutti peltikattoja koko yön.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Mostar, Bosnia-Hertsegovina

Villa Tajra Nur
Reissun viides maa; Bosnia-Hertsegovina. Aamu aukeni aurinkoisena, yö oli ollut hiljainen ja sopivan "viileä" nukkua. Lähdimme kävelemään kaupungille ja esittelin Hannulle minulle entuudestaan tutut paikat. Vanha kaupunki alkoi olla jo tungokseen asti täynnä ja varvastossuilla oli liukas kävellä sileitä mukulakivikatuja.

Kävin pankissa vaihtamassa eurot markoiksi (kurssi 1,96) ja jäimme kävelykadun varrelle oluille. Poikkesimme pienelle hautausmaalle, jossa suurin osa haudoista on vuodelta 1993.

Ostimme tuoretorilta viinirypäleitä ja kuivattuja viikunoita, ennen kuin nousimme Marsala Titalle ja jäimme lounaalle Crveni Haniin.

Crveni Han
Pari päivää on menty ilman päikkäreitä ja se alkoi jo painaa tässä helteessä. Suihkun jälkeen vietimme siestan ilmastoinnin viilentämässä huoneessamme. Pyykit kuivuivat hetkessä aurinkoisella pihalla, jonne viritimme mukana kulkevan narun pyykkipoikineen, tässä majapaikassa kun ei ole kuivaustelinettä käytettävissä.


Hindin Han
Illemmalla kävelimme "kroaattipuolen" kautta Hindin Hanin terassille syömään suosittelemani täytetyt mustekalat ja grillatut herkkusienet. Ei huvittanut enää lähteä liukastelemaan vanhan sillan kautta basaarikujille, vaan palasimme samaa reittiä takaisin kämpille ja omalle patiolle vilvoittelemaan.

Mostarin rapistunutta rakennusarkkitehtuuria

Kävimme ostamassa bussiliput valmiiksi lauantaille. Kuljimme aamupäivän joen molemmilla puolilla, kaupungin sekä muslimien että kristittyjen kaupunginosista löytyy useita suuria rakennuksia, jotka on pommitettu hajalle ja jätetty rapistumaan niille sijoilleen. Halutaanko ne pitää sodan muistomerkkeinä vai eikö kenelläkään ole halua/varaa purkaa niitä pois? Joidenkin talojen seinät ovat täynnä luodinreikiä.

Caffe Mocca
Joen sivuhaaran varrelta (kristittyjen puolelta) löysin vanhasta muistista yhden niistä harvoista terasseista, joilla saa tummaa olutta. Palasimme muslimipuolelle sopivasti seuraamaan, kun ruuhkaiselta Stari Mostilta oli yksi nuorimies hyppäämässä alas Neretva-jokeen. Toki ensin kerättiin kolikot niin sillalla seisojilta kuin alhaalla odottavilta katsojilta.

Liukastelimme läpi ruuhkaisen basaarikujan ja kävimme lounaalla Garden Restaurantissa, jonka lähettyvillä asuin viimeksi. Elite Guest House on jonkun muun hoivissa, kun Meliha muutti (perheineen?) Ruotsiin. Hän kritisoi kovasti Bosnia-Hertsegovinan korruptiota ja poliitikkoja ja viihtyy ilmeisesti paremmin Ruotsissa, jossa hän asui sotavuodet.

Lounaan jälkeen käväisin kaupassa ja kaupungin hautausmaalla. Kämpillä meitä odotti Chilin "bosnialaisserkku", josta oli pakko lähettää kuva naapureille.

Chilille terveisiä!
Ilma ei juuri illaksi viilentynyt, kun lipsuttelimme vanhan kaupungin kivetyillä kaduilla ja jäimme illalliselle Restaurant Tomaton terassille, josta on kaunis näköala Stari Mostille. 

Muutakin kuin Stari Most

Kajtazova Kuća
Olin suunnitellut, että Mostarissa ollessamme vietämme yhden retkipäivän. Hannua ei uiminen vesiputouksen jääkylmässä vedessä houkutellut ja minäkin olen ollut sillä retkellä jo kahdesti, joten päätimme viettää viimeisenkin Mostar-päivän kaupungilla.

Aamupäivällä nousin M17:lle kohoavia pikkukujia, jotka useimmat olivat päättyviä teitä. Palasin välillä alas Marsala Titalle, noustakseni taas seuraavaa kujaa ylöspäin. 

Sahat Kula, Klock Tower
Lopulta kävelin Braće Lakišićaa, joka olisi jatkunut ties kuinka pitkälle. Laskeuduin bussi- ja juna-aseman kohdalla alas ja oikaisin radan yli juna-asemalle.Se näytti kovin suljetulta, saattoi olla suljettukin, kun ulospääsy on tehty niin vaikeaksi.

Mostar railway station
Mostar railway station
Ylitin Neretvan Carinski Mostia pitkin ja päädyin taas kroaattipuolelle. Löysin viehättävän Ul. Adema Bućan, jonka varrella on lukuisia kahviloita, pieniä kauppoja ja värikkäitä taloja. Tietenkin myös pommitettuja ja ammuttuja rakennuksia, joissakin näkyy edelleen olevan asuntoja.

Ul. Adema Buća
Hannu oli tehnyt oman kävelylenkkinsä, treffit meillä oli Caffe Moccan terassilla, nyt hänelläkin on kantapaikka Mostarissa.

Tima-Irma
Söimme runsaan lounaan suositulla Tima-Irman terassilla. Poikkesin vielä basaarikujille väistellen aasialaisryhmiä ja heidän sateenvarjojaan. Kävimme kämpän läheisessä kulmakuppilassa kahvittelemassa, ennen kuin palasimme suihkuun ja pyykin pesuun.

Saray
Auringon laskettua kävelimme vielä kerran vanhaan kaupunkiin ja söimme Sarayn kevyet salaatit. Iltakahvit joimme kotikulman kahvilassa. Kun palasimme Tajra Nuriin, emäntämme toi meille pinkan Mostarin postikortteja ja leipomaansa makeaa kakkua. Saimme samalla maksettua majoituksen.