maanantai 26. maaliskuuta 2018

Virvon, varvon...

Palmusunnuntaiviikonloppuna kyläilimme Eijan ja Timon uudessa kodissa meksikolaisherkuista nauttien ja saunoen. Sunnuntaina ehdimme kotiin vastaanottamaan vielä muutamat pienet virpojat. Pääsiäisviikolla sulatin pakastimen ja kävin hammashoitajalla. Hannua vaivasivat flunssan ensioireet. Toivottavasti en saa nyt mitään tartuntaa, työkaverit ovat vuoronperään olleet sairauslomalla ja vatsatauti kaatoi Annan sänkyyn.

Jo pari viikkoa ennen pääsiäistä yritin löytää lähimarketeista keltaisia kynttilöitä, mutta ilmeisesti ne ovat niin last season. Ikeastakaan ei löytynyt keltaisia, vaan minun oli tyydyttävä vaaleanpunaisiin kynttilöihin. Samalla söimme lounaspuffetin (10€/hlö), jossa pääsiäistä oli ainoastaan ajankohta. Vai tekeekö joku oikeasti pääsiäisenä kaalikääryleitä ja lihapullia?

Kiirastorstaina oli (näillä näkymin) viimeinen työpäiväni. Sen kunniaksi menimme porukalla syömään Kiilan karitsapyörykät ja haimme Briossista hyvät rahkapullat.

Pitkäperjantaina oli uskomattoman hieno ilma. Pyykit kuivuivat terassilla, kävelylenkillä törmäsin Mirjaan ja Masaan. Belgialaisen lenkkioluen tasasimme tallin takana auringossa paistatellen. Pääsiäisen kunniaksi söimme lammasta minttukastikkeella ja uunikasviksia.

Lankalauantaina Suvin porukat tulivat meille syömään ja toivat mukanaan herkulliset passion possetit jälkiruuaksi. Sofia oli vuorostaan vatsataudissa.

Pääsiäismaanantaina uhmasimme liikennetiedotteita ja lähdimme lumipyryssä ajamaan Lohjalle. Äidin 85v-synttäreille saapuivat myös Virkkalan Marttojen edustajat kukkien kera. Kakkukahvien aikana vaihdoimme kuulumiset, pyryn laannuttua palasimme kotiin ruuanlaittoon.

Maaliskuun kirjoja:

Lukupiirien paksujen kirjojen jälkeen työkaverini Cia lainasi minulle kevyeksi iltalukemiseksi Jan-Philipp Sendkerin kirjan "Sydämenlyönneissä ikuisuus". Päähenkilö, amerikkalaissyntyinen Julia lähtee etsimään yllättäen kadonnutta isäänsä tämän kotimaasta Burmasta. Matkalla hän (sattumalta vai kohtalon johdatuksesta) tapaa burmalaismiehen, joka kertoo Julian isän lapsuudesta ja nuoruudesta, ennen kuin tämä varakkaan sukulaismiehen toimesta lähetettiiin Amerikkaan opiskelemaan ja tekemään uraa. Samalla tämä joutui jättämään synnyinseudulleen nuoruudenrakastettunsa Mi Min. Runollista, helppolukuista ja juuri sopivan kevyttä ja rentouttavaa lukemista. Ja vieraista maistahan on aina mukava lukea.

Maja Säfström "Tärkeitä tietoja eläimistä". Ostimme kirjan ja pidämme sen itsellämme, että kaikki ipanat voivat sitä halutessaan selailla. "Tiesitkö, että pigviinit nauravat, kun niitä kutitetaan? Tai että mehiläiset eivät koskaan nuku? Entä oletko kuullut, että vuohet puhuvat murteilla ja strutsit eivät osaa peruuttaa?" 

Junalukemisena kertasin espanjan alkeita vanhoista oppikirjoistani "Este pais 1" ja "¿Qué tal?" 

Andy Symington "Camino de Santiago" ja vielä parempi karttakirja John Brierleyn "Camino de Santiago maps".

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Syömässä ja juomassa Tallinnassa; Romantika-hotellipaketti

Hotel L'Ermitage
Meille on näköjään tullut jo tavaksi tarttua kerran vuodessa Viking Linen Romantika-pakettiin. Tällä kerralla saimme houkuteltua Mirjan ja Masan mukaamme. Kävelimme satamasta Hotel L'Ermitageen, jätimme tavarat huoneisiin ja menimme tien toiselle puolelle Pööbeliin lounaalle. 

Pööbel
Lounaan jälkeen kävelimme mäen toiselle puolelle vanhaan kaupunkiin. Sää oli kaunis, mutta tuulinen. Hannu halusi tarjota meille Vallibaarin Milli Mallikkaat.
Vallibaari
Seuraavaksi suuntasimme The Dublineriin lämmittävälle Iiri kohville.

The Dubliner
Palasimme hotelliin huilimaan ja valmistautumaan Romantika-paketin hintaan (61€/hlö) kuuluvalle illalliselle.

Hotel L'Ermitage
Hotel L'Ermitage
Hotel L'Ermitage
Hotel L'Ermitage
Hotel L'Ermitage
Runsaan aamiaisen jälkeen lähdin ennen muita kävelemään kohti keskustaa. Olin varannut jalkahoidon Beauty Salon Metropolista. Baltic Guide -lehden tarjouskupongilla tunnin hoito maksoi vain 32€.

Frank
Treffit teimme vanhaan kaupunkiin, menimme oluelle ja lounaalle Frankiin, jossa seuralaisemme eivät olleet ennen käyneet. Sää oli sen verran kolea, että istuimme siellä pitkään juttelemassa mukavia, ennen kuin lähdimme kävelemään satamaan. Alkoi sataa lunta.


maanantai 12. maaliskuuta 2018

Matkahaaveet 2018 todeksi


Maaliskuu, eikä vieläkään yhtään reissua tehtynä (Tallinnaa ei lasketa). Enää muutama viikko, niin pääsen Madridin kautta Leóniin ja siitä jatkamaan viime keväistä caminoani, toivottavasti Santiago de Compostelaan saakka. Kävelymatkaa on edessä vähemmän kuin mitä viimeksi kävelin, matkaa on jäljellä reilut 300 kilometriä. Sen jälkeen vietämme yhteisen parin viikon loman Portugalissa ja palaamme toivottavasti keväiseen kotimaahan ilman allergiaoireita.

Patikointi on tänä vuonna minulle muutenkin se juttu. Norwegianin edullisten lentojen yllyttäminä lähdemme kesäkuussa Krakovaan, samalla käymme ehkä Varsovassakin ja ainakin menemme Zakopaneen, joten minä pääsen taas Tatra-vuorille vaeltamaan.

Arja vieraili meillä ja suunnittelimme heinäkuisen Moselin vaelluksen valmiiksi. Päivämatkojen pituuksia ja kulkuyhteyksiä voimme tarpeen tullen muuttaa, mutta majapaikat varasimme jo kaikki etukäteen, johtuen ajankohdasta (heinäkuu). Jos kävelemme koko suunnitellun reitin, matkaa kertyy noin 100 kilometriä.

Ei Kreikkaan eikä Espanjaan, vaan syksyllä suuntaamme Balkanille. Reilun kolmen viikon reissulle tein alustavan reittisuunnitelman, johon mahtuu viisi maata. Olisin halunnut käydä uudelleen Sarajevossa, mutta ettemme ahnehtisi liikaa kohteita, taidamme pysytellä lähempänä Välimerta, kunhan saavumme sinne Kosovosta Albanian kautta.

En itsekään osaa päättää, mitä eniten odotan näiltä matkoilta, kaikki tuntuvat niin ihanilta: Caminon yksinkävely ja porukan yhteisöllisyys illallisilla ja majapaikoissa, samoin pienet kylät ja niiden asukkaiden kohtaaminen. Portugalissa iki-ihanat Porto ja Lissabon, Óbidos ja siellä meitä odottavan Conchan tapaaminen, lisäksi meille uudet Portugalin kohteet. Paluu kompaktin kokoiseen Krakovaan ja varsinkin Zakopanen mahtavat vaellusreitit. Heinäkuinen sadan kilometrin vaellus Moselin upeilla viininviljelyrinteillä Arjan kanssa ja syksyllä mielenkiintoinen viiden maan reissu Balkanille. Eihän näistä osaa sitä parasta etukäteen valita, jokainen matka on niin parasta!

Näiden reissujen toteuduttua tälle vuodelle kertyy 10 maata, joista Kosovo on ainoa uusi minulle. Loppuvuodesta voisi heittää vielä jonkun kaupunkiloman, jos intoa ja euroja löytyy. 

 

torstai 8. maaliskuuta 2018

Naistenpäivä Tallinnassa

Three Crowns Residents
Jo hyvän aikaa ennen Annan synttäreitä ehdottelin yhteistä kaupunkilomaa, mutta kun toiveita kohteesta ei alkanut kuulua, varasin meille hotellipaketin Tallinnaan. Tytär tuli meille yökylään edellisiltana. Saavuimme pilviseen Tallinnaan iltapäivällä ja saimme hiostavan kuuman huoneemme heti. Lähdimme saman tien kävelemään uudelle torille, Kalamajaan ja Telliskiveen.

Kohvik Boheem
Torilla kävimme luontaistuotekaupassa, Selverissä ja Kalevin myymälässä, harkitsimme hetken wrappien syöntiä torin toisessa kerroksessa, mutta halusin näyttää Tallinnan mukavaa ravintolatarjontaa ja menimme lounaalle Kohvik Boheemiin. Sen jälkeen kiertelimme kaikki Loomelinnaken putiikit. Joka paikassa oli hillittömän kuuma, kun patterit hohkasivat sisätiloissa. Annalla oli taas pitkä tuliaislista kavereille, Sofialle ja lemmikeille, minä sain toimia kassin kantajana. Nousimme vielä portaat Toompealle, näköaloja hieman haittasi hiljalleen alkanut lumisade.

Pulcinella
Huilailimme hotellihuoneessa, ennen kuin lähdimme synttäri-illalliselle Pulcinellaan. Porukkaa oli enemmän kuin viimeksi siellä käydessämme, olihan Naistenpäivä. Seurueitten naisilla oli kukkapuketit ravintolapöydällä ja kaduillakin ihmiset kulkivat kukkapuskat käsissään.

Karja Kelder
Jätimme huoneiden yhteisterassille johtavan oven yöksi auki. Kylppärin lattialämmitys oli niin tehokas, että jalkapohjia poltti, kun siellä kävi. Kävimme aamiaisella, joka ei ollut kovin kehuttava. Jätimme laukut respaan ja lähdimme taas shoppailemaan. Anna suoriutui Viru-keskuksesta ja Roterman-korttelin vaatekaupoista, minä kuljin kuumissani perässä. Söimme edullisen lounaan tutussa Karja Kelderissä, haimme laukut ja kävelimme sohjossa satamaan. Annan "ilmainen risteily" tuli kalliiksi, kun hän kotimatkalla ajoi (taas!) tutkaan.

Seuraavalla Tallinnan reissulla ei tarvitse kauppoja kierrellä, sen sijaan varasin itselleni jalkahoidon.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Metsäretki täydenkuun aikaan

Kylätoimikunta järjesti perinteisen metsäretken ja kutsuin Onnin ja Ilonan meille viikonlopuksi. Lauantai-illan hämärtyessä kävelimme ulkotulien valaisemaa polkua nuotiolle, jonne alkoi kerääntyä naapureita ja kylänväkeä. Olin kehottanut ottamaan pulkat mukaan ja niinhän nämä hurjapäät laskivat metsän jyrkimmästä mäestä, välillä samalla pulkalla. Oli aivan turha kieltää tai varoittaa puista, pensaista, vaatteiden rikki menemisestä tai itsensä loukkaamisesta. Pimeässä en enää nähnyt heitä, mutta äänen perusteella tiesin, missä he ovat. Tulivat sentään välillä nuotiolle grillaamaan makkaroita. Loppuilta menikin korttia pelaten ja telkkaria katsoen, kunnes Ilona uuvahti sohvalle. 

Sunnuntaina jatkoimme kortinpeluuta, kun kumpikaan ei halunnut lähteä ulos. Söimme kanawokkia (toinen jätti sienet syömättä ja toinen kesäkurpitsat) ja iltapäivällä kuskasin ipanat kotiin. Tein kävelylenkin aurinkoisessa säässä, illalla sain saunoa yksin kaikessa rauhassa. Jäin yöksi ja vietin aamupäivän Noelin kanssa ulkona. Nähtyään nuotiokuvat hän totesi, että hän tulee "Onnin kanssa meille grillaamaan nakkia."

Tiistaina saimme Arjan meille kylään ja suunnittelimme heinäkuista Moselin reissua. Koska se on sesonkia ja Moselin majoitukset ovat muutenkin kalliita, teimme alustavan reittisuunnitelman (105 km vaellusta) ja varasimme osan majoituksista. 

Tälle vuodelle on valmiina neljä mielenkiintoista reissusuunnitelmaa ja odotan innolla niiden toteuttamista.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Helmikuun kulttuuria

Ola Kolehmainen
Ola Kolehmainen
Ola Kolehmainen
Kävin Helsinki Art Museumissa (HAM) katsomassa Ola Kolehmaisen hienon valokuvanäyttelyn "Pyhiä tiloja". Itsekin reissuillani kiertelen ja kuvaan eri uskontokuntien kirkkoja, joten pidin näyttelystä tosi paljon. Johtuiko sitten teosten suuresta koosta vai miksi osa kuvista oli aseteltu seinille ikään kuin palapelinä.

Meripaviljonki 
Meripaviljonki 
Helmikuu päättyi työkavereitten kanssa nautittuun Meripaviljongin illalliseen ja Kaupunginteatterin vaikuttavaan näytelmään "Suomen hauskin mies", jossa Martti Suosalo tekee mieleenpainuvan roolisuorituksen.