torstai 29. lokakuuta 2020

Tehokas Helsinki-päivä

Olen vältellyt julkisen liikenteen käyttöä, mutta kun lähdin lukupiirin kokoontumiseen Helsinkiin, päätin samalla reissulla käydä katsomassa keskustan taidenäyttelyitä.

Magnus Enckell

Magnus Enckell
Magnus Enckell 

Ensimmäisenä kävin katsomassa Magnus Enckellin laajan ja hienon näyttelyn Ateneumissa. Harva taiteilija on yhtä monipuolinen kuin Enckell. Kokoelmassa on hänen teoksiaan niin kotimaasta kuin Pariisistakin, maisemia, kukkia ja muotokuvia. Kirkkotaiteesta ihmiskehon kuvauksiin, lisäksi paljon piirustuksia ja hahmotelmia.

Baobao
Alkoi olla lounasaika ja Ateneumista poistuttuani katselin entuudestaan tuttujen lounasravintoloiden listoja. Päädyin kuitenkin minulle uuteen, Kasarminkadun Baobaoon. Viihtyisä ravintola, hyvää musiikkia ja mukava henkilökunta. Valitsin kaksi possubaoa, hyviä olivat, mutta voiton vie edelleen Tallinnan Baojaam, sekä maultaan että hinnaltaan.

Giovanni Battista Tiepolo

Giovanni Battista Tiepolo
Domenico Tiepolo

Tyytyväisenä jatkoin matkaa Sinebrychoffin taidemuseoon, jossa on esillä näyttely Tiepolo - Venetsia Pohjolassa. Hienoja olivat, tosin minusta tuntuu, että olen ennenkin nähnyt Tiepolo-näyttelyn samassa paikassa. Ihanan värikkäitä tauluja Enckellin pastellisävyisten ja mustavalkoisten teosten jälkeen.

Ismo Hölttö

Ismo Hölttö
Ismo Hölttö

Pullakahvit nautin Kanniston Leipomon viehättävässä kahvilassa. Korituoli oli vapaana ja istuin lepuuttamaan jalkojani. Omenakanelipulla oli kuin äidin tekemää; sopivasti raa'aksi jäänyt omenapalojen alta. Kolmanneksi taidenäyttelyksi olin valinnut Ismo Höltön valokuvanäyttelyn Hakasalmen huvilassa. Sielläkin olisi voinut istahtaa kahville vaikka ulkoterassille, oli niin lämmin päivä. Höltön näyttelyssä on runsaasti hienoja valokuvia 60-luvun Helsingistä. Taustalla soi sen ajan iskelmät. Näyttely antaa taatusti paljon niille helsinkiläisille, jotka ovat minua vähän vanhempia. Katukuvaukset ja niiden nimet eivät minulle avaudu, mutta henkilökuvat ovat aivan mahtavia.

Doug Aitken
Doug Aitken
Doug Aitken

Vielä oli aikaa lukupiirin kokoontumiseen ja poikkesin Kiasmaan, jossa kapusin 5-kerrokseen katsomaan (ja kuuntelemaan) Doug Aitkenin liikuttavan kauniin Song 1 -videoesityksen, jossa tilaan rakennetun ympyrän sisä- ja ulkoseinälle heijastuu vaihtuvia videoita. Kaikkien taustalla soi eri muusikoiden esittäminä vanha iskelmä "I only have eyes for you". Hieno!

Yliopiston kirjaston kahvilan ovi oli suljettu ja olin hetken pallo hukassa. Etsin kirjaston pääsisäänkäynnin Fabianinkadulta ja sisällä harhailin taas jonkun aikaa, ennen kuin löysin kokoushuoneemme. Onneksi olin varannut aikaa eksyilyyn. 

Aikaa olisi ollut käydä samalla reissulla verenluovutuksessakin, harmittavasti saan luovuttaa vasta parin päivän kuluttua. Jokaisessa taidemuseossa edellytetään maskin käyttöä. Junassa ihmettelin itsekseni maskien vähäistä käyttöä. 

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Syyshommia

Kun palasimme perjantaina kotiin, terassin pallohortensia kukki komeasti. Harmi, etten älynnyt leikata kukintoja sisälle maljakkoon, tai edes ottaa kuvia. Seuraavan yön pakkanen vei kukat mennessään.

Lauantain venyttelytunnin jälkeen tein kävelylenkin Tainan palstalle ja juttelin paikalla olevien viljelijöiden kanssa. Nyt minulla on kolmen palstanpitäjän lupa käydä hakemassa lehti- ja palmukaalia. Käytän niitä ruuanlaitossa patoihin, pastoihin, kastikkeisiin, munakkaisiin ja piirakoihin, loput menevät silputtuina pakastimeen talven varalle.

Viikonloppuna oli aurinkoinen sää ja teimme pihahommia. Hannu veti nurmikon vielä ruohonleikkurilla ja haravoimme suurimman osan lehdistä takapihan kompostiin. Puissa on vielä lehtiä, joten haravoitavaa riittää. Lähimetsän sienet jätin toistaiseksi rauhaan.

Kodissamme on koululaisia?

Pihahommien lisäksi Hannulle lankesi ruuanlaittovuoro ja hän teki paprikoita sieni-feta-jauhelihatäytteellä. Vihdoin ryhdyimme myös tekemään opettajan lähettämiä viron tehtäviä.

"Meillä on kylmä!"

Sään suhteen meillä oli hyvä tuuri Meri-Teijon viikollamme. Nyt ilma muuttui sateiseksi ja koleaksi. Hain lähimetsästä sienet piirakkaa varten. Lisäsin siihen lehti- ja palmukaalia, sipuleita, paprikaa, marjoja ja lopun fetan.

Ennen kuin koronarajoitukset taas sulkevat leffateatterit, kävimme katsomassa mainion korealaisen "Parasite"-elokuvan. Päiväleffan jälkeen ehdin vielä keräämään lehtikaalia ja sieniä pastaa varten.

Joulu on taas!

Sunnuntain metsälenkillä kävin keräämässä pussillisen sieniä ja vähän jäkälää, jonka laitoin terassin kanerva-ruukkuun. Pimeässä illassa pikkupojat kolkuttivat ovella, ei kerjäämässä karkkia, vaan myymässä partiolaisten joulukalenteria.

Leffalippu oli samalla tarjouskuponki Ravintola Tammiston lounaalle. Kävimme viikolla testaamassa buffetlounaan; punajuuri-vuohenjuustokeittoa, runsas salaattipöytä, bbq-possua, uunilohta ja kahvin kera sitruunainen jälkkäri. Taidetaan mennä toistekin!

Syksyn kirjoja:

Albert Camus "Rutto". Etukäteen ajattelin, että voi ei, taas näitä satavuottavanhoja teoksia valitaan lukupiiriin. Sain varattua itselleni tämän vuoden painoksen (suomennos Jukka Mannerkorpi) ja kirja olikin aiheestaan huolimatta varsin miellyttävä lukea. Teksti kuljetti mukavasti mukanaan ja tarina oli mielenkiintoinen, pakostakin tuli verrattua sitä tähän pandemia-aikaan. Vähän häiritsi naisten puuttuminen tarinasta tyystin, mutta ei kai tuohon aikaan naisia mainittu kuin äiteinä tai palvelijoina. Vaimotkin oli lähetetty rajan taakse parantoloihin pois ruton jaloista.

Lucia Berlin "Ilta paratiisissa". Berlinin kolmas ja viimeiseksi jäänyt hieno novellikokoelma. Elämänmakuisia, humoristisia (ja traagisiakin) tarinoita, joihin kirjailijan oma värikäs elämä on taatusti antanut aihetta.

torstai 15. lokakuuta 2020

Teijon kansallispuisto; Jeturkasti ja mökkiviikon viimeinen sienisaalis

Iltayöstä kuuntelimme hiirten rapinaa välikatossa. Torstaina oli syksyn ensimmäinen kylmä aamu. Lämmitin itseni Jeturkastin muinaispolulla. Käytyäni kivisellä muinaisrannalla käännyin metsään ja johan taas löytyi suppiksia. Olivat aika pieniä, ehkä niitä löytyy vielä jouluviikollakin, jos ei tule lunta. Jatkoin eteenpäin kohti Matildan keskustaa ja löysin vielä paremman paikan, tällä kerralla isoja suppiksia. Sen jälkeen harhauduin jollekin suoalueelle ja toinen vaelluskenkä hörppäsi vettä. Oli pakko nöyrtyä ja palata lähes Jeturkastiin saakka, ennen kuin löysin takaisin kuivalle polulle. No, tulihan taas käveltyä kahdeksan kilometriä.

Jeturkastin muinaisranta

Ruukin Krouvi

Mathildedalin Keskuspuiston pienoisgolf ja kahvila olivat auki näin aurinkoisena päivänä ja porukkaa oli jonossa golfradalle. Meillä oli treffit Ruukin Krouvin aurinkoiselle terassille, jossa oli niin lämmin, että oli riisuttava takki pois. Hannu oli tehnyt omalla tahollaan kävelylenkin ja jättänyt sienet metsään. Ehkä hän arvasi, että putsattavaa tulee ihan tarpeeksi minun sienistäkin. Ison saaliin kerättyäni palkitsin itseni Kaarnalaivan hienolla sieniveitsellä.

Päivän saalis...
...ja lopputulos.

Hannu putsasi kiltisti sienet. Osa meni sienipiirakkaan, osa pakastimeen ja loput jätin tuoreeksi viedäkseni ne huomenna tuliaisiksi. Illalla taas saunottiin.

Perjantaina oli aurinkoinen, kaunis päivä. Olisi ollut hienoa jäädä vielä mökille. Pakkasimme tavarat (mm. 18 pussia pakastettuja ja jonkun verran kuivattuja sieniä) ja siivosimme mökin seuraavia asukkaita varten. Ajoimme Lohjan kautta ja vein Kikille eilen poimittuja sieniä, oman osansa sai myös Matti B.

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Taalintehdas ja pizzat Ruukin Krouvissa

Keskiviikko oli pilvinen päivä ja lähdimme käymään Taalintehtaalla. Se jäi tekemättä heinäkuisella moottoripyöräreissulla, kun ajelimme Kasnäsiin.

Taalintehdas on kuin mikä tahansa pieni rantakaupunki; lokakuussa täysin kuollut. Olimme ajoittaneet menomme varta vasten keskiviikkoon, koska oli toripäivä. Torilla oli myynnissä kukkia ja räsymattoja, ei muuta. Kävelimme katsomaan ruukin raunioita, satamaa ja masuuneita.

Huvivenesataman laitureissa oli vielä paljon purjeveneitä, yhtä siirrettiin parhaillaan talvitelakalle. Yhteysalus Stella oli juuri lähdössä. Muuten satama oli hiljainen ja kaikki paikat suljettuina. Kävimme kaupassa ja Alkossa hakemassa iltaviinin.



Taalintehtaan masuunin takaa lähtee luontopolku, mutta sinne emme nyt menneet kävelemään, vaan lähdimme ajelemaan takaisin Mathildedaliin.

Ruukin Krouvi

Ajoimme suoraan Matildan satamaan ja Ruukin Krouviin. Porukkaa oli taas jonkun verran liikkeellä, syyslomaviikolla monet putiikit ja ruokapaikat ovat avoinna myös arkisin. Söimme hyvät pizzat ja poikkesin katsomaan Kaarnalaivan valikoimaa, ehkä ostan sieltä itselleni huomenna kauniin puisen sieniveitsen.

Anna ja Aapo tulivat iltapäiväteelle ja saunomaan. Tuliaisiksi sain kauniin kukkakimpun.

tiistai 13. lokakuuta 2020

Teijon kansallispuisto; Matildanjärven kierros (ja lisää sieniä)

Olin ehdottanut Annalle, että he tulisivat käymään ja vaikka saunomaan mökille. Pyysin häntä ilmoittamaan mikäli tulevat, sillä minä suuntasin taas sienimetsiin.

Ennen sienestystä lämmitin itseni Matildanjärven kierroksella. Hannu lähti kokeilemaan sienionneaan Hummeltien suuntaan.

Metsässä oli useita OLO/TILA -taideteoksia, jotka valaistuina ovat varmasti illan hämärtyessä kauniita. Oli aivan erilaista vaeltaa kuin eilen, jolloin saimme kulkea lähes kaksistaan ja varsinkin omalla kierroksellani täysin yksin. Nyt puheääniä kuului edestä ja takaa. Tein kierroksen vastapäivään ja useimmat lapsiperheet jäivät jo ensimmäiselle laavulle Roosinniemeen.

Vicksbäckinlahti

Heti Vicksbäckinlahden jälkeen sillan ylitettyäni nousin ensimmäiseen rinteeseen. Voin luvata, että suppiksia löytyy täältä ihan jokaisesta rinteestä, missä on sienille sopivaa maastoa. Parhaimmillaan laskin kaksi askelta, kun taas löytyi uusi sienirypäs ja heti seuraava kahden askeleen päässä. Anna soitti, että Sofialla on Salossa ratsastustunti, eivätkä he halua tulla kiireellä. Kiire loppui minultakin, ja pakotin itseni pois metsästä vasta parin tunnin kuluttua. Vähän ennen vaellusreitin loppua ohitin perheen, jonka kauniilta rouvalta oli pakko kysyä "Ethän sää vaan lohjalaisii ole?" Olihan hän, mistä lie tutun näköinen.

Ilma oli taas mitä ihanin ja teimme Hannun kanssa treffit Ruukin Krouvin terassille. Nautimme ulkona auringonpaisteessa Krouvi-oluet, lounasruokailijoitakin oli mukavasti sisätiloissa. Nousimme mäen takaisin mökille ja Hannulle lankesi taas sienien puhdistustalkoot. Tällä kerralla paistoin pannun kautta pakastimeen "vain" neljä pussia, loput saavat kuivua yön yli lauteilla. 

Saunottuamme tein meille iltapalaksi lämpimät sienileivät. Tuore leipä oli lähes loppu, joten käytin niihin siemennäkkäriä.

maanantai 12. lokakuuta 2020

Teijon kansallispuisto; Sahajärven kierros

Satoi vettä lähes koko yön. Maanantaina jätin sienet metsään, ajoimme Teijoon ja jätimme auton Laviankallion parkkipaikalle. Siitä oli lyhyt kävelymatka Sahajärven rannalle. Lautta oli tietysti toisella puolella, Hannu sai kiskoa sen järven yli ja sen jälkeen toiselle puolelle, kun olimme kyydissä. Minulla ei ollut hanskoja mukana, joten en voinut osallistua kiskomiseen.

Sahajärvi
Tuonelan lautturi?

Kalasuntin laavu

Oli huonoa tuuriamme, että toinenkin lautta oli vastarannalla. Kävelyreitit olivat mukavan vaihtelevia; kallioita, juurakkoisia polkuja, vähän matkaa hiekkaista kävelytietäkin. Vaihteleva oli myös sää, enimmäkseen paistoi aurinko, mutta uhkaavan näköinen ukkospilvi nousi yllemme, ukkonen jyrähteli ja hetken satoi rakeita. Reitti oli hyvin merkitty, ainoastaan kallioilla ei näkynyt oransseja reittimerkkejä, mutta niille oli kasattu kivistä kummeleita näyttämään oikeaa suuntaa. Eilen pestyt lenkkivaatteet kurastuivat ja hikistyivät uudelleen, kun loikimme yli mutaisten kohtien.

Hannu päätti lyhentää reittiä ja lähti kävelemään Sauruntietä pitkin takaisin parkkipaikalle. Minä ylitin maantien Nenustannummen kohdalla ja jatkoin vaellusta kohti Hamarinjärveä. Sateen jäljiltä kalliot ja metsäpolut olivat märkiä ja liukkaita, samoin pitkälti jatkuvat pitkospuut.

Reitti oli aivan ihana vaeltaa! Pitääkin joskus palata tänne kesäaikaan ja laskeutua järvenrannalle syömään eväitä.

Kastuin toisenkin kerran juuri ennen kuin pääsin parkkipaikalle. Mökille palasimme Perniön kautta ja kävin kirjastossa tulostamassa opettajan lähettämät uudet viron kurssin kotitehtävät. Lenkkioluiden jälkeen tein meille sieni-simpukkapastaa.

Illalla naapurimökkiin majoittui pariskunta. Ihmettelen päivittäin, miten vähän täällä on porukkaa, vaikka on sentään koululaisten syysloma.