sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Matkahaaveet vuodelle 2018

Hannun tämänhetkisistä liikunnallisista ongelmista johtuen meillä on pitkästä aikaa tilanne, ettei yhtään matkaa tai lentoa ole varattuna. Toki suunnitelmia on pieni pää täynnä ja ainahan on lupa haaveilla! Olen tällä hetkellä pätkätöissä ja luvannut olla apuna tarpeen tullen huhtikuuhun saakka. Silloin toivottavasti pääsen jatkamaan Camino de Santiago de Compostelaa Leónista Santiagoon saakka. Vaelluksen jälkeen voisimme viettää yhteistä lomaa Portugalin puolella, pitkästä aikaa.

Tarkoitus on viettää kesä kotisuomessa, silti toiveissa on palata Saksaan patikoimaan Moselin jokilaaksoja. Toivottavasti vaelluskaverini Arja voi lähteä mukaani.

Treis-Karden
Hannun tuttava kutsui meidät luokseen Varsovaan. Kaupunki ei ensikäynnillä oikein auennut meille, mutta paikallisoppaan johdolla siitä tulisi mielenkiintoinen reissu. Siihen voisi sujuvasti yhdistää Krakovan. Tosin siinä kohtaa minua himottaisi lähteä taas Zakopaneen ja Tatralle patikoimaan.

Krakova
Syksyn tullen haluaisimme monen vuoden jälkeen lentää takaisin molemmille rakkaaseen Kreikkaan. Toisaalta Hannu on tutkinut vuokra-asuntoja pidemmäksi aikaa (noin kuukaudeksi) Etelä-Espanjasta.

Samos
Synttärimatkalleni yksi vaihtoehto oli Sumatra, mutta lopulta valitsin matkakohteeksi Balkanin. Loppuvuodesta, kun taivas paiskoo räntää ja on synkkää ja märkää, olisi ihana lähteä Indonesian helteeseen ja varsinkin Sumatralle, jossa meillä vielä riittää paljon tutkittavaa. 

Lake Maninjau, Sumatra

Todellakin, aina saa ja pitää haaveilla! Joskus unelmat jopa toteutuvat, ainakin osittain.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Ulkoistimme joulun: Tallinna!

Pulcinella
Hannu ehdotti jo syksyllä kahdenkeskistä joulunviettoa Tallinnassa, tietäen, että minä jos kuka olen jouluihminen ja olen viettänyt kaikki joulut kotona. No, kerran lähdimme joulupäivän vastaisena yönä perheen kanssa Kanarialle, mutta aaton vietimme silloinkin perinteisesti. Ilmeisesti Hannu on saanut tarpeekseen kotonaolosta ja kaipaa vähän vaihtelua.
 
Pulcinella
Pari päivää/yötä minun piti sulatella ajatusta. Kun mietin kaikkien ruokien ostamista, kantamista, valmistamista ja vieraiden päivittäistä odottamista erilaisilla kokoonpanoilla (parhaimmillaan perheemme koko on 17, lisäksi vielä tyttärien pari mahdollista miesystävää lapsineen), päätös oli lopulta helppo ja valmis kattaus tuntui erittäin hyvältä ajatukselta. Varasimme Viking Linen + Hotel Palacen joulupaketin. Joulukuun aikana siivosimme ja koristelin kodin, tein bataattivuoat ja paistoin piparit.

Tallinnaan saavuttuamme sää oli aivan kamala ja otimme satamasta taksin. Majoituimme Palaceen, joka on remontin jälkeen vielä entistä parempi. Suihkussa voi kuunnella klassista musiikkia tai mitä sillä hetkellä telkkarista tuleekaan (esim. Porilaisten marssia pytyllä istuessaan). Kävimme Raatihuoneentorilla glögillä ja söimme Pulcinellassa hyvät salaatit ja suussasulavan Romana-pizzan. 

Aattona nautimme Palacen mellevän aamiaisen ja huilailimme aamupäivän. Kuuntelimme telkkarista joulurauhan julistuksen ja lähdimme Raatihuoneen torille. Ostin Hannulle lahjaksi nahkahanskat, ennen kuin tiemme erosivat ja lähdin kävelemään uuden torin kautta Telliskiveen. Ostin Kalevin myymälästä konvehteja ja yhdestä Loomelinnaken auki olevasta puodista itselleni lahjaksi korvikset. Nousin Toompean näköalatasanteille ja kävin Aleksanteri Nevskin katedraalissa. 

Iltapäivän huilailimme hotellilla. Palacen joulupäivällinen oli runsas ja varsin maukas. Minä keskityin alkupaloihin ja jälkiruokaan, Hannun mennessä suoraan asiaan.

Joulupäivänä heräsimme ähkyyn ja yritimme syödä vain kevyen aamiaisen. Luovuimme huoneesta puoliltapäivin, jätin matkalaukun hotellin säilytykseen ja kävelimme Raatihuoneentorille. Koska aikaa oli kulutettavana, lähdin vielä kävellen kiertelemään vanhaa kaupunkia.

Kävimme Karja Kelderissä lounaalla, hain laukun Palacesta ja kävelimme satamaan. Helsingissä odotti vesi/räntäsade ja kotikadut olivat liukkaat.

Tapaninpäivän autoajelu suuntautui Lohjalle. Kävimme äidin luona, haudoilla ja Suvilla, joka evästi meidät joulukinkulla ja Fazerin leipomotuotteilla. Noel oli lähtenyt väliviikoksi mummille hoitoon. Ehdimme takaisin kotiin, ennen kuin alkoi lumipyry, joka yöllä muuttui vesisateeksi. Oli taas likaista ja liukasta. Loppuviikolla Onni ja Sofia tulivat meille kyläilemään. Sofia on jo kasvanut minut kiinni ja molempien (12v.) kengänkoko on 38. Illalla ipanat pelaavat Afrikan tähteä kovilla panoksilla; häviäjä joutuu syömään aamulla kaksi palaa Sirkkaleipää.


maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulua - ja lunta - odotellessa

Meille ei tänä(kään) jouluna kinkkua tule ja kävimmekin syömässä Ikean mainion joululounaan. Menin lauantaina Lohjalle lapsenvahdiksi, kun Suvi ja Sami lähtivät pikkujoulujuhliinsa. Kävimme Noelin kanssa saunassa, iltapalan jälkeen hän kyseli vanhempiensa perään ja kun sanoin näiden tulevan myöhään kotiin, poika alkoi taas sammuttaa valoja. Kun Suvi aiemmin päivällä sovitteli sukkahousuja ja pikkukenkiä, Noel oli puistanut päätään ja sanonut että ei sukkahousuja; selvä merkki, että äiti on lähdössä jonnekin. Sain pidettyä hänet hereillä iltauutisiin saakka, hän nukahti heti, yski vieressäni lähes koko yön ja heräsi jo kuudelta pirteänä poikana.

Sunnuntaina ajoin katsomaan äitiä, joka oli (taas) jätetty yksin nukkumaan pyörätuoliinsa ruokapöydän ääreen. Ilmeisesti hän oli torkkunut siinä aamiaisesta asti, kun essukin oli vielä vaatteiden päällä. Jätin Lohjan joulumarkkinat väliin, kotonakin riitti puuhaa ja aamulla oli taas edessä työpäivä.

Vantaan Energia tarjosi asiakkailleen joulukonsertin Pyhän Laurin kirkossa. Esiintyjinä Korson mieskuoro ja vierailevana solistina Laura Riihimäki. 

Torstaina jäin työpäivän päätteeksi Lääkäriseuran glögikutsuille. Oli mukava tavata aluesihteereitä, eläkkeelle jääneitä työntekijöitä ja Kustannuksen väkeä, joita harvemmin tapaa vuoden aikana. Ruokatarjoilu oli Suomi100-teemalla ja mainiota, kuten aina. 

Lauantaina tein viimeiset lahjahankinnat. Aikaa kului Jumbossa vapaan parkkiruudun etsimiseen. Iltapäivällä Kaisan porukat tulivat meille syömään. Pihla (5v) oli leikannut itselleen lyhyen otsatukan, kun jollain hänen naisidolillaankin on sellainen. Pihla ja Aatos olivat taiteilleet meille hienot tyynyliinat.

Seutulan kappeli
Sunnuntain "lepopäivä" kului lenkkeillen ja siivoten. Illalla menimme laulamaan joululauluja tunnelmalliseen Seutulan kappeliin. Tavanomaisesta Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudesta poiketen tämä sisälsi myös messun ehtoollisineen (olen tainnut käydä ehtoollisella viimeksi, kun Suvi pääsi ripille). 

Passio Keittiö ja Baari
Jouluviikon alkajaisiksi kävimme osaston kesken lounaalla Passio Keittiö ja Baarissa. Ei mitään kinkkua ja lanttulooraa, vaan hyvää gourmet ruokaa. Tiistaina työpaikalla tarjottiin uunissa kypsennettyä joulupuuroa. Keskiviikko oli tämän vuoden viimeinen työpäiväni, illalla saimme glögivieraiksi Susannan ja Jukan, joille tarjosimme flammkuchenia ja muuta sormisyötävää.

Torstaina aikaansain itselleni joulukiireen käymällä lenkillä, jonottamalla kaupoissa, valmistamalla lounaan ja pakkaamalla lahjat autoon. Vihdoin pääsin matkaan kohti Lohjaa. Kävin Pelastusarmeijassa viemässä vaatteita ja puhtaat tyynyt (ostin meille uudet joululahjaksi), poikkesin Janin työpaikalle viemään hänelle Sofian lahjan ja menin Mainiokotiin katsomaan äitiä. Mistähän tuo nimi on keksitty? Äiti istui yksin kyyryssä pyörätuolissaan lähes ruokapöytään nojaten, edessään joulutorttu lautasella ilman mitään juotavaa. Ilmeisesti kukaan hoitajista ei ehtinyt (?) auttaa häntä syömisessä. Kaadoin mukiin kahvia ja lasiin mehua, syötin joulutortun ja lisäksi vielä paloittelemani mandariinin. Kaikki meni ja hyvällä ruokahalulla. Vaatteet oli puettu päälle mitenkuten, paidasta vain kaksi nappia kiinni ja vatsa paljaana. Jatkoin matkaani Caritalle (89v), joka nyt asuu yksinään. Keitin meille kahvit ja juttelimme reilut pari tuntia, ennen kuin matkani jatkui kummitädilleni ja Suville, jonne jätin ipanoitten lahjakassit. Kotimatkalla vältin Jumbosta tulevan ruuhkan ja ajoin kotiin Virkatien kautta. Arvaa, otinko oluen perille päästyäni.

Joulukuun kirjoja:

NoViolet Bulawayo "Me tarvitaan uudet nimet". Afrikkalaistyttö Kulta viettää lapsuuttaan ystäviensä kanssa leikkien ja guavavarkaissa käyden. Koulu on lopetettu opettajan lähdettyä ja vallankumouksen jälkeinen aika on mustille vaikeaa. Kulta pääsee tätinsä luo Amerikkaan, mutta ikävöi perhettään ja ystäviään. Paluuta paperittomana ei ole ja "amerikkalainen unelma" jää kaukaiseksi haaveeksi. 

Emmi Itäranta "Teemestarin kirja". Luin kirjan jo melko tuoreeltaan, nyt toiseen kertaan lukupiirin innoittamana. Hyvin kirjoitettu teos, jonka tapahtumat sijoittuvat Lappiin ja tulevaisuuteen, jolloin ilmastonmuutos on vienyt viilentävät talvet ja puhtaat vedet. Isä opastaa tytärtään jatkamaan suvun kunnioitettuna teemestarina. Elämää hankaloittavat jatkuva kuumuus, veden puute ja kylää valvovat sotilaat, jotka rankaisevat ankarasti vettä liikaa käyttäviä tai varastavia kyläläisiä.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukuu, joulunalusaikaa

Stockmanin jouluikkuna
Anitan tekemä 30 kanan piparkakkukanala
Pikkujouluaattona oli kaunis, aurinkoinen talvikeli. Vietin päivän joulumarkkinoilla Vantaan Naisten Pankin myyntipöydän äärellä. Illalla menimme Mirjalle ja Masalle glögille, saunomaan ja herkuttelemaan.


Auringonpaistetta kesti tasan yhden päivän ja sunnuntaina satoi taas vettä ja tuuli rankasti. Kävin lahjaostoksilla ja paistoin joulupiparit, Hannu toivoi epäonnistuneita, että saisi syödä ne saman tien. Nyt meilläkin on tonttuovi vintin rapussa (jonkun joululehden pahvinen lukijalahja). 

Tallinna
Käytin Viking Linen 3€:n tarjouksen ja vietin päivän Tallinnassa. Tarkoitus oli löytää joku (minulle) uusi ruokapaikka, mutta aikaa säästääkseni suunnistinkin suoraan Rotermann-kortteliin ja TOA:aan syömään. Raatihuoneentorin joulumarkkinoilla nautin kuumaa glögiä ja ostin itselleni nahkahanskat. Satamasta kassiin kertyi mausteita, suklaata, glögiä ja rommia. Laivalta itsenäisyyspäivän ja vuodenvaihteen skumpat.

Löysin uusia lenkkimaastoja, kun seurasin Keravanjokea pitkin metsäpolkuja. Ensimmäisen kerran näin kummallisen luonnonilmiön pensaassa. Hannu epäili sen olevan oksaan tarttunutta kiireisen joulutontun partaa, mutta Roksu arveli höytyvän olevan kuuraa. No, partaa kai sekin on!

Nuoriso-osasto lähti Suvi Teräsniskan konserttiin, me menimme illaksi ja yöksi Lohjalle lastenvahdiksi. Itsenäisyyspäivänä kävimme äidin luona ja Virkkalan hautausmaalla, ennen kotiin lähtöä palasimme vielä Suville ja Samille syömään hyvää kinkkua. Illalla minä valmistauduin Linnan juhliin pukemalla lökäpöksyt jalkaan, sytyttämällä kynttilät ja avaamalla skumpan.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Nyt on marraskuu ja vaarin kaktuskin tietää sen

Lumesta ei ole tietoakaan, vesisateet sulattivat sen ja ilmat ovat olleet enimmäkseen sateisia ja sumuisia. Heti kun saimme autoon nastat alle, sää pysytteli plussan puolella. Pyhäinpäivänä kävimme haudoilla, äidin luona ja Suvilla kahvilla. Onni kyseli Tallinnan reissua ensi kesälle. Ilona ilmoitti, että nyt on hänen vuoronsa päästä mukaan. Illalla odottelimme Halloween-kummituksia, mutta kukaan ei tänä vuonna kolkuttanut oveamme, vaan saimme syödä karkit itse.

Kotona hyödynsin edelleen lehtikaalisatoa ja tein mm. kikhernesalaattia vuohenjuustolla.

Noel oli meillä päivän hoidossa. Vähät lelumme ja vanhat kuvakirjat kelpaavat, ovathan ne vaihtelua kotona olevaan leluvalikoimaan. Vintin raputkaan eivät enää pelota. Sen jälkeen, kun kerroin hänelle, että Onni nukkuu vintissä meillä kyläillessään, poika tulee ylös reippaasti. Hän olisi halunnut ottaa kotiin Prahasta ostamani pienen koristekeinuhevosen, mutta kerroin, että äiti on saanut ihan samanlaisen tuliaiseksi.

Hannu juoksi (kuvaannollisesti) lääkäreissä ja kuvauksissa. Vihdoin hän sai päätöksen lonkkaleikkauksesta, joka näillä näkymin toteutuu alkuvuodesta. Minä yritän pitää itseni kunnossa käymällä ohjatuilla liikuntatunneilla ja kävelylenkeillä. Toivottavasti pääsen talvella hiihtämään. Pienessä kylässämme on melua ja meininkiä; taloja rakennetaan, taloja laajennetaan ja teitä kunnostetaan.

Syyskuun Moselin matkalla Hannu taisi maistaa viittä flammkuchen/tarte flambéeta ja hän halusi kokata sitä kotonakin. Hyvää oli: pellillisen toisen puolen päällyste oli sipulia ja pekonia, toinen puoli minun pyynnöstäni päärynää ja sinihomejuustoa.

Isänpäivänä veimme kynttilän Honkanummelle ja ajoimme Lohjalle äidin luokse, mekin saimme täytekakkua. Kävimme isäni haudalla ja tarjosin Hannulle lounaan Lohjalla.

Helsinki-päivänä kävimme Tuulan kanssa UMO:n päiväkonsertissa Teatteri Savoyssa. Vierailijana oli loistava Severi Pyysalo, joka vibrafonin lisäksi soitti myös rumpuja ja pianoa. Hieno konsertti, jossa kuulimme mm. Pyysalon ja Duke Ellingtonin sävellyksiä. Loppuhuipennuksena ainoastaan pianolla soitettuna "Somewhere over the Rainbow".

Akseli Kala-Kallela "Leikkiviä ankanpoikia rannalla"
Kävin Ateneumissa katsomassa Ankallisgalleria-näyttelyn. Vanhojen suomalaisten taideteosten joukkoon on sijoitettu 12 teosta, jotka matkivat alkuperäistauluja. Koululaiset ja mummojensa mukana Ateneumiin tulevat lapset tutustuvat väkisinkin Suomen taiteen historiaan etsiessään ankkatauluja. Jätin veljekset von Wrightin näyttelyn tarkemman tutkimisen toiseen kertaan ja kiirehdin zumba-tunnille.

Työmatkani varrelta

Perjantaina Hannu huomasi iltapäivällä, että hiljattain autoon vaihdetuista uusista renkaista yksi on tyhjänä. Olimme illalla menossa Espoon kaupunginteatteriin, joten hänen oli vaihdettava tilalle yksi kesärengas. Vierailevan Kulunka Teatron esitys "Solitudes" kertoi leskeksi jääneen vanhan miehen viimeisistä vuosista ja oli liikuttava, lähes surullinen. Aiemmin näkemämme Kulunka Teatron André y Dorine kertoi sekin vanhuksista (ja muistisairaudesta). Takkeja hakiessani kuulin nimeäni kutsuttavan ja tapasin kummityttöni isän pitkästä, pitkästä aikaa.
Noel olisi halunnut tehdä lumiukon, mutta lunta oli vielä liian vähän, se riitti juuri ja juuri täyttämään muovisen kuorma-auton lavan.

Torstaina satoi niin paljon lunta, että saimme tehtyä sekä lumiukon että -lyhdyn. Perjantain +7 asteet ja vesisade sulattivat lumet ja Noelin lumiukon.

Lastenhoito- ja työpäivien väleissä aloittelin joulutouhuja. Hannu pesi jo aiemmin ikkunat ulkopuolelta (ostin hänelle pitkävartisen Sinipiian, niin ei tarvitse kiipeillä), minä pesin ne sisäpuolelta. Vaihdoin keittiönverhot ja sohvatyynyt punaisiin. Tänä vuonna vietämme joulua snadisti, silti haluan siivota ja koristella kotimme joulua varten. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna laitoimme ikkunoille kyntteliköt ja paperitähdet. Siivosin yläkerran (vaikka se meillä onkin todella vähällä käytöllä) ja tein bataattivuokaa vuohenjuustolla. Lauantaina tulivat kyläilemään Maija ja kolme pikkumiestä: Aatos, Antton ja Miska.

Pidin torstaina vapaapäivän ja Noel tuli vaihteeksi meille hoitoon. Sää oli kurja ja keli kurainen, siksi vietimme päivän sisällä. Laitoimme joulukortisteita vinttihuoneisiin ja toimme alakertaan soittimia, joilla Noel harjoitteli joululaulujen soidessa taustalla. Minäkin nukkuisin päiväunet makoisasti, jos aina olisi tuollainen pikkuihminen kainalossa.

Marraskuun kirjoja:

Péter Gárdos "117 kirjettä". Natsien keskitysleireiltä hengissä selvinneitä Unkarin juutalaisia siirrettiin hoitoihin ja kuntoutumaan myös Ruotsiin. Lääkäri lupaa 25-vuotiaalle Miklosille puoli vuotta elinaikaa, tämä päättää käyttää ajan parhaimmalla mahdollisella tavalla ja kirjoittaa 117:lle niin ikään Ruotsiin sijoitetulle unkarilaiselle naispuoliselle juutalaiselle löytääkseen itselleen vaimon. Kirjeisiin vastanneista valikoituu pian nuori Lili, jonka kanssa kehkeytyy kiivas kirjeenvaihto. Kirjan viehättävyyttä lisää se, että tarina on tosi ja kirjeenvaihdon kautta aikanaan syntynyt pariskunnan poika on sen kirjoittanut.

Yrjö Kokko "Pessi ja Illusia". Olen lukenut kirjan jo kerran, nyt se on lukupiirin ohjelmassa ja toinen lukukerta tuo tarinaan syvyyttä ja uusia nyansseja. TV-elokuvakin on ipanoitten kanssa moneen kertaan katsottu, mutta pitäähän sekin katsoa vielä uudelleen.

Mirja Karna "Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä". Odotin lukevani Karnan vaelluskokemuksia päiväkirjanomaisesti, mutta teos onkin romaani, johon on ympätty mystiikkaa, unia/painajaisia, komeita miehiä (päähenkilö päätyy vällyjen väliin kreikkalaisen ortodoksimunkin kanssa!), rakkauksia ja riitoja. Kirjan lopussa petyn vielä siihen, että Santiagon vaellus koskee vain Ranskan osuutta.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Matkailuvuosi 2017

Jos viime vuonna lähti reissaaminen lapasesta, niin tänä vuonna meni vielä villimmäksi. Maapisteitä tuli ainoastaan Ranskasta, jossa tuli käytyä parikin kertaa. Reissut onnistuivat suunnitelmien mukaan, vain Hannun alkukesästä alkaneet jalkavaivat hidastivat ja muokkasivat matkoja. Nyt, kun vuosi alkaa olla lopuillaan ja tämän vuoden reissut on näillä näkymin tehty, on aika katsoa vähän taaksepäin. Voisin sanoa; napakymppi!


1. Talvinen Vilna

Loppiaisviikonlopuksi suunnittelimme Krakovan-matkaa, mutta päädyimmekin Finskin tarjouslennoilla Vilnaan, joka oli Hannulle uusi kohde. Keli oli hyytävän kylmä, meitä lämmittivät mukava majoitus, kaupungin useat oluttuvat ja hyvä ruoka.


2. Keväinen Lontoo

Houkuttimena Norskin edulliset lennot ja Muumi-näyttely suuntasimme ystäväni kanssa suorilla lennoilla keväiseen Lontooseen. Muumit jäivät näkemättä, sen sijaan vietimme paljon aikaa ulkona puistoissa ja kaupungilla kävellen.


3. Annan joululahjareissu Barcelonaan

Maaliskuun lopun muutaman päivän äiti/tytär-matkalla sää suosi ja kiertelimme kaupunkia kävellen ja auringosta nauttien. Tytär kolusi myös kauppoja. Edelleen hän rankkaa Rooman parhaaksi kaupunkikohteeksi. Minulle tuli tunne, että tämä kaupunki on nyt nähty.


4. Camino de Santiago; 40 päivän reissu Pohjois-Espanjassa

Vuoden, ehkä tähänastisen elämäni paras reissu! Vietimme pääsiäispyhät ja Hannun talviloman yhdessä, ennen kuin lähdin yksin vaeltamaan Pamplonasta kohti Leónia. Sen jälkeen pidin vielä viikon verran lomaa jo helteiseksi muuttuneessa Madridissa ja sen maakunnassa. Koluttuani Madridia vähän uusilta kulmilta se nousi suosikkilistallani ohi Barcelonan. Tästä se lähtee:


5. Mukava Tartto

Vaikka Hannu jo heinäkuussa kärsi jalkavaivoistaan, hän halusi jonnekin muutaman päivän matkalle. Saimme kasattua kolmen päivän reissun Tarttoon edullisesti ja tykästyimme vireään kaupunkiin.


6. Joogaleiri Latvian rannikolla ja liitännäismatkat

Osallistuin toista kertaa Shakta-joogakoulun kesäleirille Kaltenessa. Tällä kerralla tein matkat maata myöten ja menomatkalla pysähdyin pariksi yöksi Pärnuun. Mahtavaan viiden päivän leiriin sisältyi lukuisia joogatunteja, mukavaa yhdessäoloa, uimista, hyvää ruokaa ja retkipäivä. Leirin jälkeen jäin Riikaan, jonne Hannu lensi seurakseni pariksi yöksi. Paluumatkalla jäimme vielä Tallinnaan kahdeksi yöksi. Tästä se lähtee:


7. Ei Lappiin vaan Kroatiaan!

Minun piti lähteä elokuussa Saariselälle patikoimaan, mutta matka peruuntui vähäisen osanoton vuoksi. Harkitsin hetken lähteväni yksin jonnekin muualle patikoimaan, mutta Hannu puhui itsensä mukaan ja varasimme Norskin edulliset lennot Kroatiaan. Kaunis Istrian rannikko ihastutti, mutta ajankohta oli kyllä musertavan kuuma ja turistinen. Täytyy palata Istriaan joku kevät tai myöhäinen syksy. Pulasta lähdettiin:


8. Moselin viinilaaksot

Jo helmikuussa varasin meille lennot ja majoitukset Moselin reissulle. Tarkoitus oli patikoida ja pyöräillä yhdessä, mutta kävi niin, että sain yksin vaeltaa viinitarhoissa ja metsäpoluilla. Saksan puolella meillä oli kolme kohdetta, Ranskassa kaksi ja kotiin tulimme Zürichin kautta. Vaiherikas matka alkoi tästä:


9. Ystävänpäivän tarjouslennot Roomaan

Norski laittoi helmikuussa kaupunkikohteiden lennot tarjoukseen ja varasimme Annan kanssa muutaman päivän reissun Roomaan + Tivoliin lokakuun alkuun. Halusin näyttää tyttärelle, että Rooman ulkopuoleltakin löytyy kauneutta ja vähän rauhallisempaa elämää.


10. Tallinna

Vuoden aikana tuli käytyä monella halvalla päiväristeilyllä, viikonlopun pakettimatkalla + heinäkuisella parin yön pysähdyksellä Tallinnassa. Se nyt vain on niin hieno kaupunki ja meidän on todella helppo piipahtaa vaikka päiväseltään sinne. En ole mikään shoppailija (korkeintaan hankin alusvaatteita Linetten myymälästä), mutta tykkään kuljeskella Tallinnan uudella torilla, vanhalla torilla ja joulutorilla.Kaupungin hyvä hotellitarjonta ja alati uusiutuva ravintolatarjonta on mukava kokea muutaman kerran vuodessa.

Kotimaan matkailu jäi tänäkin kesänä vähiin, johtuen osittain Hannun jalkavaivoista ja moottoripyörän seisottamisesta tallissa. Juhannuksen vietimme Bromarvissa ihanien ystäviemme mökkivieraina, Valkeakoskella vietimme viikonlopun Työväen Musiikkitapahtuman merkeissä ja elokuussa vuokrasimme mökin Savitaipaleelta. Toivottavasti ensi kesänä ehdimme ja voimme enemmän ajella Hondalla. Ehkä vaihteeksi on taas Kustavin jurttamajoituksen vuoro?



Vertailun vuoksi tässä vielä vuoden takainen postaus matkailuvuodesta 2016: