Matildan syksy - ja sienet!

Menomatkalla Meri-Teijoon poikkesimme Caritan luona kahvilla, samalla veimme hänelle kuivattuja sieniä ja synttärikukat etukäteen. Mathildedaliin mennessä jännitin hieman mökkiä, johon emme ole ennen majoittuneet; onko se yhtä siisti ja mukava kuin se mökki, mihin olemme tottuneet, onko siinä yhtä hyvä varustus ja onko se peilikuva totutusta. Turha pelko, mökki oli samanlainen ja yhtä siisti kuin se, mihin olemme aiemmin majoittuneet. Naapurimökkiin olen vienyt joitakin omia astioitamme, mutta tässäkin on hyvä varustus. Tyhjensimme täyteen lastatun auton, minä tyhjensin astianpesukoneen, Hannu petasi sillä aikaa sängyt. Saunan jälkeen vilvoittelimme terassilla ja toivotimme naapurimökkiläiset tervetulleiksi. Söimme salaatit, sen jälkeen huolsin jalkani ja menetin kolmannen varpaankynnen (Viron vaelluksen jälkeen).

Yö oli pimeä ja hiljainen, nukuttiin tosi hyvin. Olin hereillä jo seitsemän hoodeilla, kauan en malttanut odotella, vaan lähdin puoli kymmenen aikoihin metsään. Ajatuksena oli kiertää Matildanjärvi ja poiketa vielä Jeturkastiin, mutta jo alkumatkasta löytyi niin paljon suppareita, että jätin Jeturkastin suosiolla seuraavaan päivään. Kaikesta päätellen täällä on sadellut enemmän kuin Vantaalla; sienet olivat kosteita ja etanan syömiä. Hannu oli lähtenyt toiseen suuntaan sienestämään. Säälin häntä (joka putsaa sienet) sen verran, etten kerännyt pussia aivan täyteen. 

Kyläravintola Terho

Kiersin Matildanjärven, vastaan käveli paljon porukkaa, useimmat koira hihnan päässä. Treffit teimme Terhoon, söimme hyvät lankkupizzat ja haimme saunaoluet Kyläpanimon myymälästä. Seppä-portteria luvattiin seuraavan kerran vasta joulukuussa. Palasimme mökille ja Hannu aloitti sienien putsausurakan.

Hannun saalis

Kuivuri pyöri toisessa makkarissa kuivattaen kaksi satsia sieniä. Aaettä, ihanaa päästä saunaan joka ilta! Vilvoittelimme terassilla kynttilänvalossa, luimme kirjoja, katselimme telkkaria ja nautimme tapaksia.

Sormisuolaa kuivatuista sienistä

Sunnuntain vastaisena yönä kellot siirrettiin talviaikaan (shit!). Nukuimme taas tosi hyvin. Aamukahvien ja lehtien luvun jälkeen minä lähdin Jeturkastiin päin sienestämään, Hannu päätti pysyä eilisellä alueella.

Uusi silta puron yli kylälle on nyt valmis, kävelin sitä kautta, mutta jätin alpakat vielä johonkin toiseen päivään.

Lähdin kävelemään metsässä kohti Jeturkastia, mutta en päässyt pitkällekään, kun supparit oikein jonossa odottivat poimijaansa. Hannu viestitti sieninenänsä olevan tukossa. Onneksi, sillä minulta loppui kantokapasiteetti, kun sieniä oli niin paljon. En edes Jeturkastiin saakka kävellyt, kun oli jo käännyttävä takaisin mökille, kaksi muovipussia täynnä suppiksia. Nyt oli nättejä sieniä! Lähetin Hannulle etukäteen pahoittelut, hän kun putsaa meillä sienet.

Minun sunnuntaisaaliini!

#kokkimatkassamukana

Kävelin takaisin mökille hetki ennen Hannua. Hänellä oli (onnekseen) vain pussillinen sieniä. Kuivuri on kovassa käytössä! Tein kanapataa (sienillä) ja salaattia, siitä riittää eväät toisellekin päivälle. Tässä ollaan pelko persiin alla; ensi viikolle on luvattu sadetta. Sitä ennen on käytävä sienestämässä, lenkillähän voi käydä sateenvarjon kanssa, metsässä se ei oikein onnistu. Sadepäiviä varten pakkasin mukaan kassillisen kirjoja, muuten vietämme 3-4 tuntia päivittäin ulkona.

Päikkäreiden jälkeen saunoimme ja vilvoittelimme terassilla. Loppuillan katselin TTK Roosanauha-iltaa. Kosketti siskoni syövän kautta ja siksi, että vaelluskaverini Arjan sisko menehtyi eilen sairastettuaan syöpää pitkään.

Lokakuu vaihtui marraskuuksi, mutta sää pysyi edelleen lämpimänä. Maanantaina taisikin olla viikon kaunein päivä. Pidimme välipäivän sienistä, että kuivuri saa välillä huilata. Pakkasin eväät reppuun ja lähdimme kävelemään Endalin laavulle.

Endalin laavu

Minä kävelin Endaliin Matildanjärven kierrosta myöten, Hannu lähti kulkemaan huoltoreittiä (ja oli vahingossa kävellyt liian pitkälle). Vain yksi vanhempi pariskunta tuli koiransa kanssa vastaan, pitkospuilla ei näkynyt ketään ja Puolakkajärven toisella puolella ohitin yhden miehen, joka kuunteli kulkiessaan äänikirjaa. Hän pysähtyi laavulle juttelemaan kanssani, kun odotin Hannua. Laitoimme tulet ja grillasimme Krakovanmakkarat, jotka kääräisimme Putaan Pullan suorakaiteen muotoisiin rieskoihin tsatsikin ja sinappi-kurkkurelissin kanssa.

Aurinko paistoi ja istuimme laavulla, kunnes nuotio oli sammunut. Päätimme kävellä takaisinkin omia reittejämme, Hannu tasaisempaa metsätietä pitkin. Minä kaipaan vähän enemmän haastetta ja kävelen mieluummin (osittain uusituilla) pitkospuilla ja havunneulasten pehmentämillä metsäpoluilla, vaikka metsässä onkin muutama vetinen ja kurainen kohta. Kyllä huomaa, että kansallispuiston suosio on kasvanut; matkan varrelle oli levittäynyt jopa viiden metrin levyisiä polkuja.

Matildanjärvi

Palasimme mökille rommikaakaolle, suihkun jälkeen pyöräytimme pyykit ja menimme päikkäreille.

Yleensä viivymme reissuillamme samassa paikassa 2-3 yötä ja mukana kulkevat pienet patterikäyttöiset ledivalot. Myös silloin, kun olen yksin liikkeellä rinkka selässä. Nyt, kun olemme mökillä koko viikon (ja autolla), pakkasimme mukaan ledivalot ja 80 lampun "kausivalot", jotka Hannu ripusti verhotankoihin. Illalla saunoimme, vilvoittelimme leppeässä kelissä terassilla ja tein iltapalaksi sienimunakkaan.

Tiistaina pidimme kauppapäivän, kävimme pikaisesti Perniössä ostamassa tuoretta leipää, maitoa ja lisää saunajuomia. Kemiöntien varrella pellolle oli laskeutunut iso joukko joutsenia. Kävimme mökillä vaihtamassa vaatteet ja jalkauduimme molemmat tahoillemme Jeturkastin metsään. Minuun iski sieniahneus; seuraaville päiville on luvassa sateita, nyt on kerättävä viimeisetkin supparit. No eipä tarvinnut taaskaan kävellä Jeturkastiin saakka. Oikeasti pysähdyin vain pariin paikkaan ja sain kaksi pussia täyteen sieniä. Aurinko alkoi paistaa, on ollut todella hienot kelit ja tunnelmat tällä mökkireissulla.

Keskiviikon vastaisena yönä heräsimme molemmat rapinaan, kun hiiri juoksi edestakaisin välikatossa. Aamulla heräsimme sateen ropinaan, kuten oli luvattukin. Aamupäivällä sade lakkasi, kun lähdimme omille kävelylenkeillemme. Jätin tarkoituksella sieniveitsen ja pussit mökille ja suuntasin satamaan. Metsä kuitenkin kutsui kulkijaa ja kävelin työkoneiden jättämiä jälkiä ja polkuja pitkin. Olihan siellä sieniä, mutta pidin tiukasti "laput silmillä". Sade jatkui, kun palasimme mökille.

#kokkimatkassamukana

Tein kattilallisen meksikolaista papusoppaa/pataa. Olin unohtanut sipulit kotiin, korvasin ne runsailla tuoreilla sienillä, kuivatuilla sienillä ja lehtikaalisilpulla. Kuivuri kuivatti eilistä sienisaalista.

Vasta torstaina tein kunnollisen kävelylenkin, kun kiersin golfkentän. Paluumatkalla poikkesin Teijontieltä metsään ja yhdestä paikasta (parinkymmenen metrin päässä maantiestä) poimin pussillisen suppareita. Olin luvannut Hannulle, etten poimi enempää, nämä ehditään vielä pyöräyttää kuivurissa. Mökkinaapurit olivat jo lähteneet kotiin. Ruoka olikin valmiina (eilistä papusoppaa), pyöräytimme vielä pesukoneet. Illalla saunoimme seitsemännen ja viimeisen kerran. Tällä erää.

Etukäteen suunnittelin, että käymme katsomassa Söderlångvikin kartanon ja taidenäyttelyn, mutta se onkin avoinna kesäisin, muuten vain tilauksesta. Se jää siis toiseen kertaan, samoin Sagalundin museo Kemiössä. Jos joskus tulemme tänne kesäaikaan ja otamme fillarit kyytiin, siitä tulee mukava päivälenkki. Kiva tietää, että tulemme Mathildedaliin taas loppukuusta!

Petri Ala-Maunus "La-La Land"

Perjantaina siivosimme mökin (taatusti siistimmäksi kuin tullessa), pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme Saloon. Kävimme Salon Taidemuseossa katsomassa Petri Ala-Maunuksen upean näyttelyn. Jonain päivänä metsässä käyskennellessäni soitin Riitalle ja kerroin, että olemme Meri-Teijossa. "Niin lähellä, miksette poikenneet meillä?" No, kotimatkalla sitten poikkesimme kahville ja tutustumaan uuteen pikkukoiraan, ujoon Toscaan. Samalla kuuntelimme Jorman vanhaa gramofonia. Rankkasateessa ajoimme kotiin Vantaalle.

Syyslomailua

 

Maanantaiyölle luvattiin pakkasta ja minulle tuli kiire nostaa kukkavanoja täynnä oleva pelargonia sisälle. Kukkikoot verannalla, jos jaksaa, sen jälkeen leikkaan sen ja siirrän lämpimään autotalliin talvehtimaan. Pitkästä aikaa pääsimme synttäreille, kun kävimme naapurissa Soilin kakkukahveilla.

Sieniä löytyy siihen tahtiin, että ensimmäinen viiden kilon purkki on jo täynnä kuivattuja suppareita (vaikka olemme niitä syöneetkin ja olen jakanut sieniä ystäville). Suvilta sain lisää kannellisia purkkeja odottamaan Teijon reissua.

 

Tiistaina ajoin Lohjalle hakemaan Onnin ja Ilonan meille viettämään yhtä syyslomapäivää. Sää oli aurinkoinen ja tie kuiva. Tein kanakastiketta, jonka joukkoon rapistin suppareita ja lehtikaalia (Ilona ei huomannut mitään). Onni otti laudan mukaan ja kävimme testaamassa Matarin skeittipuiston. Ipanat majoittuivat vinttikamareihin, illalla söimme sushit ja pelasimme pitkästä aikaa SkipBota.

 

Tikkurilan Souvlaki

Aamulla koputtelin ipanat kymmeneltä aamupalalle, olimmehan menossa Tikkurilan Souvlakiin lounaalle. Se oli Onnin toivomus ja jätimme pizza-automaatin testaamisen toiseen kertaan. Söimme girospitat, ennen kuin porukat keräsivät Onnin ja Ilonan kotimatkalle.

 

Perjantaina oli aivan paxxa keli. Hannu lähti lenkille, minulle riitti kaupoissa käynti. Keräsin takapihalta nokkosia, jotka lisäsin eilen poimimieni sienien kanssa piirakkaan. Lauantain kehonhuoltotunnin ja kävelylenkin jälkeen Hannu jäi kotiin tekemään Napolin pizzaa, minä lähdin metsään poimimaan pussillisen suppareita.

 

Sunnuntain lenkillä poikkesin lähimetsään ja löysin vielä kantratelleja, valmiiksi pakastettuina. Ne päätyivät kastikkeeseen paistetun lohen seuraksi.

 

Lokakuun kulttuuritarjonta päättyi kohdallamme upeaan fado-konserttiin, kun Carminho yhtyeineen esiintyi Espoossa. Niin murheellista, ja niin iloista! Toivottavasti pääsen keväällä fiilistelemään Portugalin musiikkia, makuja ja Lissabonin upeaa valoa.

Body & Soul

Lokakuun kalenterissa alkaa olla tunkua. Tallinnan reissun jälkeen siihen ilmestyi toinenkin konsertti; Edu Kettunen vierailee tällä kerralla Tikkurilan kirkossa ja Hannullekin tulee tilaisuus nähdä uusi kirkko sisäpuolelta (ja meille molemmille tilaisuus nähdä se ulkopuolelta iltavalaistuksessa). Syksyn (meille) ensimmäinen matineaelokuva oli "Näkemiin Neuvostoliitto". Aivan mahtava leffa ja huikeat näyttelijät (kertojana Eero Ritala)! Tämä syksy on siitä kummallinen, että olen käynyt monesti Virossa, parhaillaan luen venäläiskirjailijan teosta, seuraava toimiston lukupiirin kirja on virolaisperua ja nyt kävimme katsomassa inkerinsuomalaisista kertovan elokuvan. Hmm...

Cittarissa oli euronpäivät ja minulla neljän tunnin säilöntäilta. Tein (kolmannen kerran) kattilallisen omenasosetta, rommiluumuhilloa (keltaisista ja tummista luumuista) ja punasipulihilloketta. Vielä kun kuivatamme viimeiset lehtikaalit ja Teijon kansallispuiston suppilovahverot ja pullotamme omenaviinin, niin talvivarastot ovat täynnä ja niistä riittää joululahjoiksikin. 

Torstain jumppa vaihtui siis leffaan ja perjantaina vaihdoin viikkosiivouksen sienimetsään (en sentään luopunut siivouskukista ja -viinistä). Onkohan IS:n toimittaja katsellut viime vuoden kalenteria, kun hän jutussaan väitti, että supparikausi on nyt parhaimmillaan? Oikeasti ne ovat vasta pieniä ja tulossa on taas hyvä sienisyksy.

Edu Kettunen ja Mika Kuokkanen

Illalla oli vuorossa ihana konsertti Tikkurilan kirkossa: Edu Kettunen ja Mika Kuokkanen. Loppuunmyydyssä konsertissa kuulimme vanhoja tuttuja kappaleita ja Edun mukavaa jutustelua biisien taustoista. 

Talvi saa tulla!

Lauantaina oli tarkoitus osallistua Kuusijärven kuntoilupäivään, mutta aamupäivän tihkusateen takia vaihdoimme sen kehonhuoltotuntiin ja kävelylenkkiin. Hain vielä viimeiset lehtikaalit, jotka kuivatin. Hannu pullotti omenaviinin, joka onnistui todella hyvin.

Sunnuntain piti olla pihanhoitopäivä, mutta koko aamupäivän tihkutti taas vettä. Oleskelimme lähinnä sisällä, mitä nyt minä kävin levittämässä kompostin mullat marjapuskien juurelle ja tyhjensin kukkapenkin. Pihan puut alkavat pikku hiljaa olla lehdettömiä, pian pitää ryhtyä haravahommiin. Uunissa kypsyi lihapata, johon lisäsin purkillisen letsoa, sipuleita, kaalisilppua (valkokaalia ja palmukaalia), sieniä, mausteita ja Viron viinassa lionneita marjoja. Punaviiniä en muistanut ostaa, joten pataan lorahti omatekoista omenaviiniä. Varsinaista sadonkorjuupataa!
 

Ihan parasta sunnuntaita!

Minun vuoroni tehdä viikkosiivous, samalla paistoin pataleivän, johon vaihdoin omenakuutiot kuivattuihin taateleihin. Lähetin Hannun kauppaan ja säästin näin itselleni aikaa lähteä metsään. Nyt löytyi jo kunnollisen kokoisia suppiksia! 

 

 Toinenkin lukupiirini kokoontui kasvotusten, tosin kaikki eivät tulleet paikalle. Jotkut harrastukseni menevät päällekkäin, jotkut limittäin. Jumppatunnin ja lukupiirin väliin jää niin vähän aikaa, etten ehdi käydä kotona suihkussa tai syömässä. Tällä kerralla söin muutaman sushin kahvilassa. Lukupiirin loputtua lähetin Hannulle viestin, että hän voi valmistaa pasta bolognesen. Iltaisin alkaa olla jo niin pimeää, että tekee mieli lisätä valoja. Yksi valkoinen ikkunatähti pääsi jo olohuoneeseen. Piiloon, pois ohikulkijoiden katseilta.

Ja taas istun kirkossa! Perjantaina Tikkurilan kirkossa järjestettiin Pyhiinvaellusseminaari, osa yleisöstä seurasi tilaisuutta striimattuna, joten kirkossa oli väljästi tilaa. Alustuksen pitivät paikan päällä Jouni Elomaa, videoyhteydellä Annastiina Papinaho ja Liisa Väisänen. Panelisteina oli eri seurakuntien edustajia ja yksi "kiintiösiviili". Olisi ollut mukava jatkaa vapaata keskustelua (ilman striimausta), mutta tilaisuus päättyi aikataulun mukaisesti. Kahvitauolla sentään löysin yhden tutun ja vaihdoimme kuulumisia, lähinnä minun vaellustarinoitani (sori Pia).

Mirja ja Masa tulivat viettämään kanssamme baltialaista iltaa. Pääsin helpolla, kun kävin hakemassa Virokaupasta borssikeittoa, lammaspelmeneitä ja juustonakkeja. Kakkupalatkin löytyivät Cittarista, minulle jäi vain salaatin ja uuniporkkanoiden teko. Katsoimme tämän vuoden (tähän astiset) Viron kuvat.

 

Lokakuun kirjoja:

Jelena Tšižova "Naisten aika". Kolme "mummoa" hoitaa kotona mykkää pikkutyttöä päivisin, kun tytön äiti on tehtaassa töissä. Äiti puolestaan hoitaa mummojen ruuat, pyykit ja siivoukset, vaikkei näistä kukaan ole sukua. Puhumaton lapsi on Suzanna, mutta mummot vievät tytön salaa kirkkoon kastettavaksi ja antavat tälle nimen Sofia (mutta sitä ei saa kertoa äidille). Jokainen vanhus on luonteeltaan erilainen, mutta kaikkien yhteinen päämäärä on Sofiasta huolehtiminen. Eihän tätä voi tarhaan lähettää, eikä tarvitsekaan, tämähän oppii kotonakin lukemaan ja ymmärtää jo ranskaakin (yhden mummon opettamana). Äidin sairastuttua vakavasti, mummoille tulee kiire naittaa tämä Nikolaille, jonka ei tarvitse huolehtia lapsesta, kunhan on virallinen huoltaja ja saa sitä kautta itselleen perheasunnon. Kirja kertoo 1960-luvun Neuvostoliitosta, jolloin yksilön vapautta tai tahtoa ei otettu huomioon, päälliköt ja johtajat päättivät asiat heidän puolestaan.

Saara Helkala "Tripsteri Lissabon matkaopas". Olen vieraillut Lissabonissa usein ja kiertänyt Portugalinkin aika tarkkaan (junilla, busseilla ja jalkaisin). On mielenkiintoista lukea kaupunkiopasta, jonka on kirjoittanut jo useita vuosia Lissabonissa asunut suomalainen. Hurmaantuneena luin Saara Helkalan Lissabon-blogia, jossa elämä ennen koronapandemian aiheuttamaa lockdownia oli varsin villiä. Sairastuttuaan itse koronaan, Saara mietti jo muuttamista takaisin Suomeen, mutta päätti kuitenkin jäädä. Selvittyään long covidista arki ja elämä palaa pikku hiljaa ennalleen, vaikkakin harvempihiuksisena (Saaran omin sanoin).

Ilmar Taska "Pobeda 1946". Hienosti kerrottu tarina pikkupojan suulla. Hän ei vielä ymmärrä, mihin isä ja naapureita katoaa. Venäläisten kyyditykset vievät virolaisia leireille, usein keksityistä syistä tai naapureiden juorujen perusteella. Poika ystävystyy "sedän" kanssa, tällä kun on uusi Popeda-auto, tietämättä, että tämä on syypää hänen isänsä katoamiseen. Karun kerronnan lukemista keventää minulle monet tutut paikat Tallinnassa ja muualla Virossa. Yllättäen mieleeni tuli John Boynen kirja "Poika vuoren huipulla". Siinäkin pieni poika ihailee hienoja autoja, komeita univormupukuisia sotilaita ja varsinkin vuoristomajan isäntää, joka myöhemmin paljastuu Hitleriksi. 

Ja taas; Tallinna!

Otimme tietoisen riskin ja lähdimme satamaan viimeisellä mahdollisella junalla/ratikalla. Olimme taatusti viimeisten joukossa, kun astuimme Eckerö Linen kyytiin, lautta irtautui vartin kuluttua satamasta. Porukkaa oli todella vähän, silti vakipaikkamme olivat jo varattuina. Matkan aikana suunnittelimme reissua Tampereelle, jonka pointtina on TTT:n näytelmä "Kaksi paavia". Tsekkasimme teatteriliput, matkakulut ja majoituksen ja päätimme jättää suunnitelman hautumaan. Samalla rahalla voimme käydä joka viikko katsomassa Bio Grandin matinealeffan (todella kova kattaus tälle syksylle!) ja samalla reissulla syödä ravintolalounas tai käydä muutaman kerran Tallinnassa päiväristeilyllä ja ostoksilla.

Koska hotelliin pääsisi kirjautumaan vasta neljän tunnin kuluttua, ajattelimme syödä soppalounaan Nautica-kauppakeskuksen jossain kahvilassa. Mieli kuitenkin muuttui matkan varrella, teki mieli Taquerian burritoja. Ovella oli lappu, jossa kerrottiin lounastarjous, mutta se aukeaisi näin sunnuntaina vasta 12.00. Viime kerralla löytämämme ihana Restoran Pesa on sunnuntaisin suljettu, etsimme Rotermanni korttelista uuden vaihtoehdon ja päädyimme Vapianoon.

 

Vapiano

 

Ovella tarkistettiin rokotustodistukset ja saimme kortin, jolle kuitataan kaikki tilaukset. Söimme salaatit, oli jätettävä tilaa illalliselle. Edellinen Vapiano-kokemus (toisaalla Tallinnassa) oli huono, riski kannatti ottaa ja tämä käynti oli varsin miellyttävä.

 

Ilma oli mitä ihanin ja kävelimme Piritaan päin. Varasin saman hotellin kuin viime kerralla jo täällä majoittuessamme. Sijainti, siisteys ja edullinen hinta (65€/2 yötä aamiaisilla) saivat ainakin minut puolelleen. Olimme edelleen liian aikaisin ja vakuutimme vain venäjää puhuvalle siivoojatytölle, että voimme hyvin odotella ulkona aurinkoisella pihalla, mutta tämä ilmeisesti soitti isännälle, joka tuli päästämään meidät yhteen siivottuun huoneeseen. Olin varannut 2hh, mutta saimme samanlaisen (peilikuva) 3h-huoneen merinäköalalla kuin viimeksi.

 

Hotel Aquamarine

Otimme pikkupäikkärit ja kävelimme Maarjamäen linnalle, joka on aivan hoodeilla. Sielläkin on ravintola, mutta meillä oli ihan toinen suunnitelma. 

Oho, nallekarkki on kaatunut!

Alueella on myös Filmimuseo ja patsaspuisto. Kiertelimme ulkoalueet ja kuvasimme Soviet Monuments -patsaita. 

Tosi hieno paikka! Hyvä kun huomasin sen täällä viimeksi ollessamme, silloin ei ollut aikaa käydä Maarjamäellä. Oli hyvä syy tulla uudelleen.

Aina, kun näen pudonneitten vaahteranlehtien muodostaman kasan, taannun kuusivuotiaaksi. Olen tartuttanut sen myös Hannuun, ja nykyisin kahlaamme molemmat jalkoja laahaten lehtikasoissa. Toivottavasti kukaan ei näe. Kävelimme Jaan Poskalle ja menimme ratikka 1:n kyydissä Kopliin. Tarkoitus oli syödä Kopli Köökissä, mutta se olikin sulkeutumassa! Oli kuulemma liian vähän asiakkaita. Pettyneinä palasimme ratikalla lähtöpisteeseen. Onneksi Tallinnasta löytyy vaihtoehtoja ja otimme käyttöön huomisen suunnitelman. Lunastin Hannun viime vuoden joululahjan (ennen seuraavaa) ja valitsin illallispaikaksi Taverna del Gallo Neron.

Trattoria del Gallo Nero

Tilasimme yhteisen antipastolautasen ja pizzan. Alkuruoka oli niin runsas, että olisi yksistäänkin riittänyt. Koska me oikein opitaan?!

Jaan Poska

Palasimme hotelliin vatsat pulleina Kadriorgin kautta. Pimeää puistoa valaisivat puiden väleihin ripustetut "kattokruunut".

Oli todella hiljaista, en edes kuullut, kun naapurihuoneisiin majoittuneet suomalaismiehet palasivat baarikierrokseltaan. Aamukahdeksalta kuulin heidän lähtevän aamiaiselle. Me venytimme aamiaiselle menon yhdeksään, hieronta-aikani olisi vasta yhdeltätoista. Miehet olivat keski-iän ohittaneita motoristeja, nyt tosin liikkeellä autoilla. 

Rotermanni

Lähdin bussilla keskustaan ja jäin kyydistä Rotermannin kohdalla. Olin taas etuajassa ja kävelin hetken korttelin kauppa- ja ravintolakujia. Central Ilusalongin Tatjana otti minut taas (ei niin kovin hellään) huomaansa, samalla sain öljyvoitelun kuivalle nahalleni. Juttuseuraa hänestä ei juuri ole, mikä on minusta aivan ihanaa. Ehkä hän muisti vaellusvarpaani viimeistään, kun näki mustuneet kynnet. Tällä kerralla hän oli jättänyt äänet päälle puhelimeen, ehkä hänellä oli siihen hyvä syy. Pois lähtiessäni jätin pöydälle kiitokseksi Fazerin sininen suklaa avec -levyn (hiekkaa Saharaan?). 

Taqueria

Hannu oli kävellyt rantatietä pitkin keskustaan ja odotteli minua Centralin ulkopuolella. Tälle päivälle luvattiin +16 astetta. Mikäli aurinko olisi paistanut pilvettömältä taivaalta eikä olisi tuullut niin kovin, siihen oltaisiinkin päästy. Lämmin oli, vähemmilläkin vaatteilla olisi pärjätty. Kävimme Taquerian edullisella lounaalla (quesadillat + burritot yhteensä 11,80€). Jos olisi täällä töissä tai asuisi muuten vaan, niin lounaan söisi kyllä edullisesti! Terassioluet jäivät juomatta, kun azerikuppila Faeton on rempan takia suljettuna. Kävimme Selverissä ja kävelimme kuumissamme takaisin Piritaan. Nautimme terassioluet hotellin pihalla auringon paisteessa, ennen kuin menimme suihkuun ja päikkäreille.

Kajakas

Illallispaikka valikoitui taas huonon tuurin kautta. Resto Pesa sulkeutui jo neljältä, onneksi lähellä on Kajakas Pizza. Tutkimme ruokalistaa etukäteen ja sieltähän löytyy sekä Vitello tonnato että mustakalaa friteerattuna tai ilman. Vähän kalsea miljöö italialaisravintolalle, mutta kaiken kaikkiaan varsin mukava kokemus. Seuraavan kerran tilaamme pizzaa! Tämän päivän ruokailut olivat sopivan kevyitä, otimme vielä napanderit omalla pihalla ennen kuin siirryimme sisälle kuuntelemaan musiikkia ja viettämään (tällä kerralla) viimeistä Tallinnan iltaa.

Tallinna on kyllä niin ihana kaupunki, että varasin joulukuun majoitukseemme vielä yhden lisäyön. Silloin ehdimme toivottavasti käydä katsomassa Fotografiskan uudet näyttelyt ja minä voin hankkia uusia joulukoristeita Shishin outlet-myymälästä. Ja mennä taas Tatjanan hierottavaksi.

Jätimme mukavan hotellin ja lähdimme bussilla keskustaan, jäimme kyydistä Rotermannin kohdalla ja kävelimme siitä satamaan. Bussipysäkki on hotellimme kohdalla Piritateellä (bussilippu korttimaksulla 1,50€). 

Kotiin päästyämme kävin kaupassa ja tein pinaattitortelliineja sieni-tomaattikastikkeella ja salaatilla. Pääsimme syömään päivän ensimmäisen lämpimän aterian vasta viiden-kuuden hoodeilla.