Uusi perheenjäsen 💓

 

Meillä on molemmilla ollut jo pitkään koirakuume, mutta emme voi sitä toteuttaa, kun olemme niin paljon reissussa. Jos kävelylenkeillä joku koira ottaa katsekontaktin ja lähtee tulemaan kohti, olen jo polvillani valmiina rapsuttamaan, kysymään nimeä ja ikää. Kylän koirat tunnen aika hyvin kaikki. Onneksi Suvi hoiti asian puolestamme ja heidän perheellään on nyt uusi koiravauva. Kävimme Suvin synttäreillä ja samalla tutustuimme pieneen poikaan. 

Pikkumies ei yhtään vierastanut meitä, riehui aikansa lumisella pihalla ja sisällä nukahteli milloin mihinkin, yleensä lähelle ruokakuppia. Parempi olla heti hoodeilla, kun ruoka-aika koittaa. Olisin halunnut käydä katsomassa siskoani, joka tiistaina yllättäen vietiin Meilahteen pallolaajennukseen ja siirrettiin sieltä Lohjalle. Lohjan sairaalassa on edelleen vierailukielto, joten vaihdoimme kuulumiset puhelimella ja ajoimme Virkkalan hautausmaalle. Äidillä on sekä syntymä- että kuolinpäivä kuunvaihteessa ja kävimme sytyttämässä kynttilän.

 

Talven kuntoilut

 

Syksyllä suunnittelin kevään vaellusmatkaa ja päätin pitää kuntoa yllä käymällä kävelylenkeillä 200 kilometriä kuukaudessa. No, se onnistui marraskuussa ja maaliskuussa, muina kuukausina jäi vähän alle, johtuen matkapäivistä, joulunvietosta ja lyhyestä flunssasta. Rappu- ja mäkitreenit loppuivat lumentuloon.

Tänäkin keväänä mietin, kannattaako minun maksaa Rekolan Raikkaan kausimaksu, kun kausi jää reissujen takia kohdallani lyhyeksi. Tavoitteeni oli käydä 30:lla tunnilla, niin se ehdottomasti kannattaisi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ehdin käydä (kolmessa kuukaudessa) ohjatuissa jumpissa 29 kertaa, yhteensä 33 tuntia.

Se ensimmäinen kerta näyttää olevan minulle liian korkea kynnys ylittää, siksi tänäkin talvena jäi aloittamatta niin hiihtäminen, lumikenkäily (ei ollut tarpeeksi lunta metsässä) kuin viikonlopun jumppatunnitkin.  

Ruuan kallistuttua olemme harmikseni luopuneet salaattipäivistä ja lisäkesalaateista. Tomaatit, kurkut ja paprikat ovat vaihtuneet porkkanoihin ja pinaattiin. Kala on nyt niin kallista, että näen unta lohifileistä. 

Ilmeisesti minun pitää kerran talvessa liukastua jäisillä kävelyteillä tai poluilla. Tällä kerralla se sattui Ravintola Tammiston ulkopuolella, kun poistuimme lounaalta kohti parkkipaikkaa. Komeasti lensin suoraan takaraivolleni (onneksi pää eikä jalat). Täytyy vain toivoa, että palikat päässäni asettuivat kohdilleen ja tästä lähtien minulla on myös suuntavaisto.  

Tallinna, vaihteeksi

Junalakko alkoi maanantaina, olimme varautuneet siihen katsomalla etukäteen bussiaikatauluja. Tuli siis aikainen herätys. Onneksi asumme lähellä yhden bussivuoron lähtöpaikkaa ja mahduimme hyvin kyytiin laukkuinemme. Hakaniemessä vaihdoimme ratikkaan ja saavuimme Länsiterminaaliin juuri, kun Eckerö Finlandian lähtöportit aukaistiin.

Peatus

Port Desina

Mare vastaanotti meidät Kalamajan huoneistoon ja tarjosi tulokahvit. Samalla hän opetti meille eestin kieltä; emäntämme oli päättänyt, että hän puhuu kanssamme tänään ainoastaan eestiä.

Helsingin sumu jäi taakse ja aurinko paistoi. Kävelimme Telliskiveen terassioluelle, pian kuitenkin siirryimme Peatuksen sisätiloihin tuulelta suojaan. Tämäkään juna ei liikkunut, mutta tarjoilu pelasi! Lähdimme kävelemään kohti Koplia ja jäimme lounaalle Port Desinaan. Mainiot kana-annokset (minulle tabaka tibu) yht. 13,80€. Kotimatkalla ripotteli vähän vettä, kun kävelin edeltä Rimiin ostamaan aamiaistarpeita.

Eesti Arhitektuurimuuseum

Kihlajaispäivällemme suunnittelin käyntiä kahdessa näyttelyssä, niiden välissä voisimme pitää lounastauon Rotermanni korttelissa. Minua houkutteli myös bongata muutama kohde Apteekkari Melchior -kirjoista.

Eesti Arhitektuurimuuseum (entinen suolavarasto) avautui yhdeltätoista ja kävimme katsomassa näyttelyn "Prognoos ja fantaasia", joka esittelee Viron arkkitehtuuria vuosikymmenten takaa nykyaikaan. Mukana on myös suomalaisia arkkitehteja, mm. Wivi Lönn ja Armas Lindgren.

 

Restoran Pull

Tutkimme Rotermannin lounastarjontaa ja päädyimme Restoran Pulliin (lounas 7,90€). Raikas lohikulhoni oli vallan mainio. Paikka on lähitoimistojen työntekijöiden suosiossa ja täyttyi hetkessä, tosin he söivät ja poistuivat nopeasti ja tekivät tilaa seuraaville. Rotermannin on vallannut hurmaava kanelintuoksu ja mekin haimme pullat mukaan Levain Pagarista. 

Maile Grünberg

Tiemme erkanivat, kun menin Tallinnan Design- ja Arkkitehtuurigalleriaan katsomaan Maile Grünbergin (s. 1942) syntymäpäivänäyttelyn "Tooli" Hannun suunnatessa Valli Baariin millimallikkaalle.

Pyhän Hengen kirkko

Mustapäiden talo

Kiertelin vanhassa kaupungissa Apteekkari Melchiorin jalanjäljissä etsien kirjoissa mainittuja, edelleen olemassa olevia rakennuksia Vene-kadulla, Mungalla ja Pühavaimulla.

 

Hell Hunt

Dominoefekti käynnistyi ja minun oli vessaan päästäkseni käytävä lasillisella Hell Huntissa. Mukava paikka myös päiväsaikaan!

 

Palasin kaupan kautta kämpille, Hannu oli ehtinyt käydä suihkussa. Otimme nokoset, sen jälkeen nautimme hyvät pullakahvit. Keittiön ikkunan takana olevassa syreenissä on jo isot silmut ja naapuritalon pihan ovat vallanneet lumikellot.

Tuntuuhan se vähän haaskaukselta viettää Tallinnassa aikaa nukkuen ja kirjoja lukien, mutta kun käytössä on näin mukava huoneisto, tuntuu kuin mökille menisi. Joka kerta sentään etsimme jotain uutta nähtävää (tai syötävää), laiskuuttamme emme enää illalla lähteneet mihinkään. Sitten ensi kerralla!

Keskiviikkona Finlandia lähti 12.00 Tallinnasta Helsinkiin. Kotona olimme neljän jälkeen, sitä ennen teimme bussilla kierroksen pitkin pääkaupunkiseutua. 

Suomen lasimuseo, Riihimäki

Nanny Still

Nanny Still

Lähdimme Ritun kanssa junalla Riihimäelle ja kävelimme aurinkoisessa säässä Suomen lasimuseoon katsomaan näyttelyn "Still Life - Nanny Stillin lasi, muotoilu ja taide". Ensin söimme kuitenkin maukkaan lounaan Kahvila-Ravintola Klaasissa. Näyttely oli tosi hieno kattaus Stillin tuotannosta; käyttölasia, koristelasia ja silkkaa taidetta. Aivan ihania värejä! Äidin jäämistöstä sain itselleni Nanny Stillin Grappo-viinilaseja, jotka eivät harmikseni kestäneet konepesua, vaan kaksi niistä särkyi. 

Katsoimme myös lasimuseon muut näyttelyt, joista löytyi monia tuttuja astioita. Myös joskus kymmeniä vuosia sitten Virkkalan osto- ja myyntiliikkeestä ostamani Karhulan lasin kermakko ja sokerikko (yhteensä ehkä 10 markkaa). Saimme kulutettua niin paljon aikaa, että jätimme suosiolla väliin käynnin Riihimäen Taidemuseossa ja palasimme kotiin, ennen kuin junalippujen aikaraja täyttyi. 

Maaliskuu, kevään ensimmäinen kuukausi

Maaliskuun ensimmäiset päivät olivat lähes eufoorisen ihania sään puolesta; sinitaivasta, auringonpaistetta ja kuivia kävelyteitä. Viikonlopun lumisateiden jälkeen iski taas todellisuus; oikeasti nyt on vasta maaliskuun alku.

Aatoksen, Annan ja Tommin syntymäpäivän kunniaksi avasimme vuosikertaviinin. Kuten edellinen (2012), tämäkin omppu oli säilynyt kellarissa hyvin. Ensi syksyn etiketteihin pitää lisätä myös omenalajike, tosin maun määrää pitkälti se, miten kuivaksi annamme viinin käydä.

Maaliskuullekin riittää ohjelmaa; jumppaa, joogaa, Tallinnan reissu, vieraita, näyttelyjä, lukupiiriä ja hammashoitajaa. Viisi viikkoa aikaa tutustua vaellusreittiin ja kerrata espanjan alkeita.

Vietimme kahden kesken Kreikka-iltaa katsomalla vanhoja reissukuvia. Kunhan Mirjan silmät parantuvat (kaihileikkauksen jälkeen), voimme jatkaa kuvien katselua ja mezeistä nautiskelua heidän kanssaan.

"Kirsikankukkia maaliskuussa"

Naistenpäivä 2023

Perinteinen Naistenpäivän aamiaistilaisuus järjestettiin taas asukastilassa. Ohjelmassa mm. puheita (vähän politiikkaakin), musiikkia ja tanssia. Kirsikkana kakun päällä Ylen toimittaja O-P Kursi.

Marpha

Sain ajan suuhygienistille Keravalle. Olisin päässyt hyvin junallakin, mutta puhuin Hannun kuskiksi lupaamalla tarjota lounaan. Vähän harmitti, että päiväjumpat jäivät väliin, mutta sainhan hampaat kuntoon ennen pitkää lomaa. Ja olihan ravintola Marphan ruokakin hyvää. Ehdin vielä hyvin lukupiirin kokoontumiseen. 

Viikonloppuna Hannu teki kokkausvuorollaan merellisen Napoli-pizzan. Minä laskin kilometrejä tulevalle vaellusreissulle. Vaikka olen ladannut puhelimeeni Camino.ninja-sovelluksen, tilasin Amazon.comilta Via de la Plata -opaskirjan. Tähän voin tehdä omia merkintöjäni ja minä niin rakastan paperikarttoja.

Maaliskuun kirjoja:

Pertti Saloheimo "Meren ja tulivuoren välissä". Vierasmaalainen tutkija (mies/nainen?) saapuu viidakon valtaamaan, sammuneen tulivuoren juurella olevaan pieneen kylään (Amazon/Indonesia?) keräämään ja arkistoimaan kasveja ja pieneläimiä. Hän sopeutuu yksin olemiseen ja sulautuu kyläyhteisöön, kunnes hänen apupoikansa löytää viidakosta sotilaan päättömän ruumiin. Kylän väki alkaa vieroksua muualta tullutta muukalaista, varsinkin kun pahat ennusmerkit jatkuvat ja luontokin tuntuu olevan kaikkea vastaan. Mielenkiintoinen, päiväkirjanomainen kertomus ja hienot luontokuvaukset. Vaikka tarina on lyhyt, viimeisellä oikoluvulla olisi voinut pudottaa vielä muutamat turhat sanat pois.

Haruki Murakami "Suuri lammasseikkailu". Taasko tätä samaa japanilaisten miesten seksiä ja itsemurhia (Norwegian wood), ajattelin, kun aloitin tämän kirjan. Onneksi tyyli kuitenkin muuttui nopeasti, Murakami kirjoittaa tosiaan hienoin kielikuvin ja huumorilla(kin). "Viini kiersi vilkkaasti sisuksissani", "Lokakuu leijui raskaana kaupungin yllä", "Venäläiset ne osaavat sorvata mietelauseita. Luultavasti ne kehittelevät niitä pitkät talvet!" Kirja on The Rat -trilogian päätösosa, kahta ensimmäistä ei ole suomennettu. Ehkä niiden lukeminen olisi selvittänyt jotain (kuka on Rotta?), nyt koin kirjan todella oudoksi. Ei minusta taida tulla Murakamin lukijaa tämän enempää.

Gerald Kelly "Vía de la Plata and the Camino Sanabrés". Halusin ottaa vaellukselle mukaan paperikirjan, johon voin tehdä omia merkintöjäni. Musta-valkoisessa kirjassa ei ole lainkaan kuvia, karttoja sivuprofiileineen löytyy. John Brierleyn opaskirjoissa on ehdottomasti selkeämmät ja paremmat kartat. Tämän oppaan puolesta puhui se, että se on aivan uusi (2023).