keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Vuoden ensimmäinen Haltialan lenkki

Kirkonkylän mylly
Pitkäkoski
Keli jatkui lämpimänä ja lähdimme yhdessä fillaroimaan Haltialan lenkin. Kaunis sää oli houkutellut myös päiväkotilapset ja koululaiset ulos retkeilemään. Soittokelloa sai kilkattaa jatkuvasti, kun yläasteikäiset kulkivat (kännyköitään näpytellen) koko tien leveydeltä. Haltialan kotieläimiä ei vielä näkynyt ulkosalla. Mittariin kertyi 31 kilometriä.

Keravanjoki
Havukoski
Ketunleipiä salaattiin
Perinteisesti olen heittänyt talviturkkini viimeistään koulujen päättäjäispäivänä. Niin nytkin, kävin 30. toukokuuta uimassa Kuusijärvessä. Vähän harmitti, etten ollut käynyt aiemmin, vesi oli jo niin lämmintä, ettei tarvinnut edes huokaista ja ensiuinnilla vedin 200 vetoa. Kotona taas grillailtiin.

2 in 1; sunnuntaina tein kävelylenkin Kuusijärvelle ja kävin samalla uimassa. Ranta oli täynnä porukkaa, mutta vedessä ei ollut ruuhkaa.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Elämää poikkeustilassa, osa 2

Baltian koronakupla avattiin sen sisämaille 15. toukokuuta. AirBaltic sai luvan aloittaa lennot Baltian pääkaupunkien välillä. Viron, Latvian ja Liettuan asukkaat voivat siirtyä naapurimaihin ilman karanteenia. Toiveissa on, että Suomi ja Puola liitetään pian tähän kuplaan. Näin ollen voisimme lähteä vaikka Tatralle, Hannun puolesta tietenkin autolla.

Slovenia avasi rajansa matkailijoille, jopa ilman karanteenia. Ehkä syksyksi suunnittelemani Slovenian kierros sittenkin toteutuu? Italia avaa pian rajansa Shengenmaiden asukkaille. Ulkomaanreissujen ollessa toistaiseksi jäissä keskitymme kotimaan matkailuun. Lasten rippijuhlat siirtyvät syksyyn, eikä sukulaisvierailuja uskalla muutenkaan vielä tehdä. Äidin olen nähnyt viimeksi helmikuun lopulla. Museot ja ravintolat avautuvat kesäkuun alussa, taidankin lähteä viettämään Helsinki-päivää kampaajan, näyttelyiden ja vaikka Suomenlinnan merkeissä.

Suomessa poliitikot kinaavat keskenään ja etsivät toistensa virheitä, kun pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja yrittää selvitä tästä koko kansaa kohdanneesta uhasta mahdollisimman vähin vaurioin ja kuolonuhrein.

Pelasta pörriäinen!
Viikonlopun illat kuluivat Euroviisu-lähetyksiä seuraillen. Samalla selasin kaikki blogipäivityksieni Balkanin kuvat. Niin hienoja reissuja! Sunnuntaina meilläkin ukkosti ja salamoi, samaan aikaan alkoi sataa räntää. Sää kylmeni niin paljon, että muurahaiset tekivät toisen tulemisen makuuhuoneeseemme.

Ilman viilentymisestä huolimatta ensimmäiset luonnon orvokit, kielot ja tuomet aloittivat kukintansa. Toivottavasti yöpakkaset eivät pilaa metsämansikoiden ja mustikoiden tulevaa satoa. Pihakoivussa on urpuja, mutta ne eivät vielä kuki. Ajoitus olisi siis mennyt joka tapauksessa pieleen, kun halusin karkuun koivun siitepölykautta. 

19.5. Synttärionnittelut Sofialle, Kikille ja Timolle! Sofian lupasinkin viedä leivoskahville seuraavan kerran, kun tapaamme. Helatorstain alla haimme Plantagenista lisää multaa, yrttejä ja amppelikukan terassille. Kävimme ostamassa uuden grillin ja yhteiselomme ensimmäisen silityslaudan, edellisen toin tullessani Lohjalta ja se kesti vuosikymmeniä. Ilmankos ostimmekin samanlaisen. 

22.5. "Kiinnittäkää turvavyöt, laskeudumme Helsinki-Vantaalle!" Näinhän sen piti mennä; olisin viime yönä lentänyt Madridista Riian kautta Vantaalle.
Cittarin sushibuffet avattiin uudelleen.

Lohjan Pyhän Laurin kirkko
Vivamo Quiet Garden
Perjantaina oli hieno ilma ja ajoimme Hondalla Lohjalle. Menomatkalla haimme lounaat Perttilän Ismetistä ja söimme ne kirkkoaukion penkillä istuen. Helenan kanssa kävimme Sepon haudalla, Lohjan vanhan hautausmaan uurnalehto on todella kaunis. Ajelimme katsomaan Vivamon pienen Hiljaisuuden puutarhan, jossa ei juuri kukkia näkynyt, mutta paikkahan onkin tarkoitettu hiljentymiseen ja pään rauhoittamiseen. Kävimme myös Soilin ja Pasin oven takana, mutta nämä olivat karanneet ajelulle avoautolla heti, kun koronakaranteenia höllennettiin. Liikenteessä oli paljon moottoripyöriä, kotimatkalla myös poliisipartio Veikkolassa mittaamassa nopeuksia ja tarkistamassa mopojen kuntoa.

Vesilinnuilla on pienet poikaset ja lähimetsästäkin kuuluu jo käen kukuntaa. Keräsin kevään ensimmäiset kielot omalta pihalta.
 
Polkaisin taas Honkanummi-Ikea -lenkin, kotipihalla kunnostin kukkapenkit. Kesäkukkia olen hankkinut ammpelikukan lisäksi vain pallohortensian terassille.

Cittarin salaattibuffet avattiin uudelleen. Viro avaa rajansa suomalaisille 1. kesäkuuta ilman karanteenia (toisin kuin ruotsalaisille).


Kevään kirjoja:
Mariette Lindstein "Ehdoton valta - lahko 1". Karismaattinen johtaja perustaa ruotsalaiseen saareen New Age -lahko Terra Novan, johon varakkaat julkkikset saapuvat innolla viikon, parin lomalle. Työntekijöiksi pestataan nuoria, jotka on pian aivopesty mukaan aatteeseen. Pikku hiljaa elämä muuttuu kurjemmaksi ja oman elämänsä painajaisten kanssa painiva johtaja entistä vaativammaksi; lisää töitä, sääntöjä ja rangaistuksia. Koko ulkomaailma suljetaan pois, eikä juuri ketään enää päästetä kartanon vartioitujen muurien ulkopuolelle. Minun on vaikea samaistua tällaiseen aivopesuun, mutta kun kirjailija on itse kokenut sen ja paennut skientologien työleiriltä oltuaan siellä 25 vuotta, on uskottava, että tällaista todellakin tapahtuu.

lauantai 9. toukokuuta 2020

Karanteenimökkeilyä Meri-Teijossa

Tervetulosushit (Osaka Sushi)
Cake made by Suvi & Onni
Ulkomaan matkojen peruuntuessa varasimme Meri-Teijosta mökin huhtikuulle. Uudenmaan rajojen sulkeuduttua siirsimme varauksemme toukokuulle. "Äitienpäivänä!" sanoo Suvi, vaikken itsekään muista, koska olen viimeksi viettänyt äitienpäivää kotimaassa, kun yleensä olen reissussa koivun siitepölyn aikaan. Toki voimme "mökkeillä" kotonakin ja metsä on aivan vieressä, mutta onhan se vaihtelua lähteä kodin ulkopuolellekin, kun meitä eivät mitkään rajoitukset kotimaassa koske. Strategiamme oli sama kuin jouluna; pakkasimme mukaan viikon ruoka- ja juomatarvikkeet, kaupassa ei tarvitse käydä kuin kerran hakemassa tuoretavaroita. Menomatkalla poikkesimme Suvilla katsastamassa heidän uusitun keittiönsä. Onnin köksän tehtävä oli valmistaa kakku, ja tilasin siitä osan meille mukaan. Onni oli pienenä kova kokkaamaan; hän raahasi meillä ollessaan aina keittiöjakkaran hellan viereen, kun tein ruokaa ja halusi osallistua ruuan valmistamiseen. Nykyteiniä ruuanlaitto ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka kotona voisi hyödyntää kahta leipuria/kokkia ja kohottaa köksän numeroa. 

Perille päästyämme tyhjensimme auton ja saunan lämmetessä söimme tervetulosushit. Saunan jälkeen oli vuorossa kakkukahvit ja loppuilta kului lukien ja tv:n musiikkiohjelmia silmäillen.

Puolakkajärven kierros + vähän eksyilyä 16 km
Matildanjärvi
Puolakkajärvi
Endalin laavu
Lauantaina oli tosi hieno ilma. Lähdimme aamupäivällä kiertämään Puolakkajärveä, eri suunnista, koska kävelemme eri tahtiin. Tällä kerralla jätimme eväät tekemättä ja varustauduin vain vesipullolla. Matildanjärven kierroksella vastaan tuli useita vaeltajia, lapsiperheitä ja suloisia koiria. Ennen Endalia harhauduin jollekin väärälle metsäpolulle, mutta palasin lähelle järvenrantaa ja löysin laavulle. Väistin paria maastopyöräilijää, en urputtanut näille kansallispuiston kävelypolkujen pilaamista paksuilla renkailla, vaikka mieli tekikin. Ennen Miilunummen parkkipaikkaa vastaani käveli kaksi miestä isot rinkat selässään, olivat ilmeisesti menossa jollekin laavulle yöpymään.
Sen jälkeen jatkoin entuudestaan tuttua hiekkatietä, eikä vastaantulijoita juuri ollut. Johtunee siitä, että harhauduin totuttuun tapaani taas liian pitkälle. Poikkesin jollekin metsätielle, joka päättyi eläinten ruokintapaikalle. Ei kun takaisin. Löysin uuden polun, joka päättyi nuotiopaikalle. Lähdin seuraamaan metsäkoneen savottaa ja ilmeisesti eläinten tekemää polkua. Onneksi oli puhelin mukana ja pystyin sen avulla katsomaan oikean suunnan ja kilometrien vähenemisen kohti Matildan kylää. Viestitin Hannulle, että olen jossain helkutinkuusessa, noin neljän kilometrin päässä Matildasta. Hänelläkin oli ongelmia löytää oikea reitti, kun ainoastaan Matildanjärven kierros on kunnolla merkitty.

Eihän minulla mitään hätää ollut, sää oli mitä parhain ja aikaa oli rajattomasti. Vihdoin päädyin kylälle ja hain Mathildedalin Kyläpanimon puodista meille lenkkioluet.

Odottelin Hannua mökillä vartin verran ja nautimme kyläpanimon mainiot oluet omalla terassilla. Harhailut mukaan lukien minun mittariini kertyi 16 kilometriä. Huomenna on pakko kävellä reitti toisinpäin, että löydän oikeat polut ja kilometrit.

Mökkiruokaa, osa 1
Matkassa mukana oli taas Lidlin mainiota uunibroileria, jonka maustoin currykermalla, chilillä ja soijalla. Harmi vain, että unohdin omat pakastetut sienemme kotiin. Hetken huilin jälkeen saunoimme ja kakkukahvittelimme. Ilta kului taas leppoisasti musiikkia kuunnellen ja lehtiä lukien.

Puolakkajärven kierros, 13 km

Matilda
Minun piti todistaa itselleni, että löydän kyllä sen oikean reitin kiertää Puolakkajärvi, eilenhän tein muutaman kilometrin harhailun pitkin pusikoita.

Matildanjärvi
Lähdin mökiltä kävelemään oikopolkua kylälle ja löysin samalla hyvän nokkospaikan, luvassa on siis nokkosmunakasta jonain päivänä. Kävelin rantapolkua pitkin Teijon Luontokeskukselle (avataan 1.6.) ja siitä parkkipaikan huussin kautta metsäreitille.

Stop-merkistä välittämättä jatkoin mielllyttävää metsätietä pitkin, sen varrelle oli jätetty yllättävän paljon autonromuja ja muuta ruostuvaa roinaa. Ohitin peltifirman, eilen ohitin sen maantietä pitkin. Harmi, etten rohkaissut itseäni kävelemään pihan läpi, silloin olisin löytänyt tämän metsätien. En tosin ole vieläkään varma, että kävelin sen "oikean" reitin, sillä Hannu oli kävellyt pitkät pitkospuut, niitä en löytänyt. Ilmeisesti lähempänä Puolakkajärveä menee vielä joku toinenkin reitti. Jostain syystä Puolakkajärven kierrosta ei ole lainkaan merkitty.

Päädyin tutulle hiekkatielle ja Miilunummen parkkipaikalle ja siitä Endalin laavulle, jossa kaksi turkulaista vaeltajapoikaa grillasi makkaroitaan. Kerroin, että eilen vastaani käveli pari heitä vanhempaa miestä rinkat selässään ja pojat totesivat yöpymispaikalla olleen niin paljon porukkaa, että piti oikein etsiä teltalle paikkaa. Jutellessamme laavulle tuli kolme (turkkilaista?) poikaa, joilla oli eväänä, ei grillimakkaraa, vaan pizzat ja kokista. He menivät rantaan ruokailemaan, minä jatkoin kävelyäni Puolakkajärveltä Matildanjärvelle ja mökille lenkkioluelle.

Google Timelinen mukaan kilometrejä kertyi 13, hyvä lenkki näin aurinkoisena päivänä.

Olikin aika avata äitienpäivän kuohari. Ruoka oli onneksi valmiina, kun sitä jäi eilisestä samanlainen satsi. Sisko kertoi vieneensä Mainiokotiin äidille kukat, kortin ja suklaat. Hän oli huhuillut ikkunan takana, mutta äiti ei osannut kohdistaa katsettaan lasin takaa äänen suuntaan. En enää potenut niin pahaa omantunnontuskaa, vaikka jätinkin käymättä.
Illalla alkoi sataa.

Mökkiruokaa, osa 2
Uusi viikko alkoi räntäsateella. Siirsin lenkin myöhempään ja aloin aikani kuluksi kokkailla, ei koko aikaa jaksa lukeakaan. Iltapäivällä sää selkeni ja maa kuivui.

Matildanjärven kierros + Jeturkastin lenkki
 
Jeturkastin muinaisranta
Pitkospuutkin olivat jo kuivuneet ja kiersin ensin Matildanjärven. Parkkipaikalta lähtee opastettu reitti kohti Jeturkastia. Maasto on vaihtelevaa ja yritin olla varovainen ylittäessäni kallioita, yksin kävellessä ei kannata pahasti kompuroida. Skoilantien toiselta puolelta reitti jatkuu kohti Jeturkastia pitkin hyvää metsäpolkua. Reitti on merkitty myös pyöräilijöille. Olen vieraillut täällä vuosia, mutten ole koskaan poikennut tälle puolelle maantietä.

Koronapandemia rajoittaa myös Matildan myymälöiden ja ravintoloiden toimintaa, mutta muuten kylällä luotetaan tulevaisuuteen. Rakenteilla on Mathildedalin Keskuspuisto ja vanha tenniskenttä on purettu pois uuden (padelkentän) tieltä. Maantien varsia on siistitty ja maisemointia parannettu, puuttuu vain kyläkauppa. Luulisi, että paikalliset asukkaat olisivat valmiit kannattamaan omaa kauppaa, jos tänne sellainen saataisiin.
Luonto viheriöi aamuisen sateen jäljiltä ja ilta-aurinko siivilöityi kauniisti koivujen ja pihlajien oksien välistä, kun saunan jälkeen istuimme terassilla vilvoittelemassa.

Lehmirannan Lomakeskus, Salo
Tiistaille olin sopinut Annan kanssa parin tunnin kasvohoidon, hän teki sen minulle äitienpäivälahjaksi. Menomatkalla Kaarinaan poikkesimme katsomaan Lehmirannan Lomakeskusta (suljettu tällä hetkellä). Siellä voisi viettää muutaman päivän täysihoitolomasen. Rentouttavan hoitosession jälkeen tein lähtöä ja Anna meinasi totuttuun tapaansa kapsahtaa kaulaani, loikkasin metrin taaksepäin, kai meidänkin pitää olla varovaisia. Paluumatkan Hannu ajoi Kemiönsaaren kautta, sinnekin - Kemiöön ja Taalintehtaalle - pitäisi poiketa joskus paremmalla ajalla.

Mökkiruokaa, osa 3
Nyt oli jo kiire palata mökille kokkaamaan. Tein simpukka-tonnaripastaa ja salaattia, johon löysin K-Supermarketista Pirkka-salaattiherneitä (ei pakastettuja), toivottavasti niitä myydään meidänkin cittarissa. 

Golfkentän lenkki
Meri-Teijo Golf
Mökkiruokaa, osa 4 (Ruukin Krouvi)
Keskiviikkona sataa ripsutteli. Jaloissa tuntui kylmältä, kun lähdin lenkille, en ollut pakannut mukaan pitkiä kalsareita. Hannu puolestaan oli jättänyt pipon kotiin. Golfkentillä oli hiljaista, vain ruohonleikkurit olivat liikkeellä. Kokki sai tänään vapaapäivän, kun Hannu kävi hakemassa Ruukin Krouvista meille hyvät pizzat. Tyhjensin jääkaappia ja tein mökkiviikon viimeisen salaatin.


Jeturkastin lenkki, Matildanjärven kierros + Teerisaari
 
Mathildedalin alpakoita
Tällä mökkiviikolla en ole käynyt juuri lainkaan kylillä, joten aloitin aamupäivän lenkkini käymällä ensin tervehtimässä alpakoita. Kylänraitti oli hiljainen, kun jatkoin kohti Jeturkastia. Metsässä sain kävellä lähes yksin, vasta loppumetreillä vastaani käveli kaksi pariskuntaa.

Teerisaari
Kiertäessäni Matildanjärveä satoi hetken lumiräntää. Pitkospuut pysyivät kuitenkin kuivina ja jatkoin vielä Teerisaareen. En muista, olenko täälläkään käynyt. Ehkä silloin, kun tytöt olivat pieniä? Viehättävä ja varmasti suosittu paikka; "vesi on rannassa" eikä tämä laavupaikka ole niin pitkällä kuin Endal.

Joku on ripotellut kiviin kirjoitettuja mietelauseita kävelyreittien varrelle, niitä on hauska bongata. Hannu oli omalla lenkillään kuullut käen kukkuvan! Palasin mökille, tasasimme lenkkioluen ja lämmitimme simpukkapastat.
Saunottuamme vietin viisuillan Ylen kanavilla (Hannu sulki korvansa kuulokkeilla). Yleensä olemme olleet Euroviisujen aikaan reissussa, esim. Lordin voittaessa Indonesiassa ja kaksi vuotta sitten finaalin aikaan sopivasti Lissabonissa. Nyt, kun olemme kotimaassa, Euroviisutkin on peruttu.

Herätessämme perjantaina maa oli valkoinen. Onneksi ei ollut mihinkään kiire ja astianpesukonekin jyskytti niin kauan, että Hannun oli pakko malttaa pysyä paikoillaan. Aamukahvit juotuamme pakkasimme tavarat ja siivosimme mökin. Minulla on periaate, että mökki tai muu majoitus on aina lähtiessämme siistimmässä kunnossa kuin tullessa. Nyt teki tiukkaa, tämä mökki oli niin hyvin siivottu jo ennen tuloamme. Kiitos siitä edellisille asukkaille tai siivousfirmalle! Varustauduimme mökkiviikkoon niin hyvin (ja pidimme yhden pizzapäivän), että kotiin lähti pulled beef, tortillat, grillimakkarat ja savukanaviipaleet.

Kanadalaiset ystäväni ovat myös löytäneet maalattuja kiviä pitkän vaelluksensa varrelta.
 

Kevään kirjoja:
Maija Sirkjärvi "Barbara ja muita hurrikaaneja". Kokoelma kummallisia, kamalia, aivan absurdeja novelleja. Lukijaa viedään kuin pässiä narussa. Monet tarinat päättyvät kuin seinään ja oma mielikuvitus aktivoituu keksimään niille jatkoa. Suosittelen!

torstai 7. toukokuuta 2020

Elämää poikkeustilassa

Koronakevät alkoi Suomessa maaliskuussa. Emme kuulu mihinkään riskiryhmään ja meidän vaatimatonta elämäämme korona ei ole juurikaan muuttanut, mitä nyt käsiä pestään entistä ahkerammin. Pienet tulomme ovat edelleen pieniä, mutta eivät pienempiä. Toki elämänpiiri on pienentynyt, sen verran sosiaalisia eläimiä olemme.

Perhe ja ystävät
Lohjan Mainiokoti sulki ovensa heti pandemian alkumetreillä, ehdin sentään Marokon reissun jälkeen käydä äidin luona, vaikka olinkin hieman yskäinen. Siskon mielestä äidillä on alkava (ties vaikka pitkälle edennyt) kaihi, joten äiti ei osaa hahmottaa ihmisiä lasin takaa. Turha siis lähteä vilkuttelemaan ikkunan taakse. Puhelimesta hän ei ymmärrä senkään vertaa, joten soittaminenkin on turhaa. Ainoastaan lähellä olo ja katsekontakti, äänen kuuleminen kertoo hänelle, että joku tuttu on lähellä. Pelkään, ettei hän pian tunne edes ääntäni, kun aikaa kuluu.
Lapsia tai lastenlapsia olemme nähneet vain pari kertaa pihalla. Onneksi heillä sentään muisti pelaa ja tuntevat meidät aikojenkin kuluessa.
Viimeiset vieraamme kävivät meillä koronaepidemian jo alettua, kun vietimme illan Tarjan ja Stephenin kanssa. Sen jälkeen meillä poikkesi yllättäen Hannun serkku Maritta. Itse emme ole kyläilleet missään ja odotamme kelien lämpenevän siihen malliin, että voimme kutsua ystäviä pihallemme grillaamaan. Matti B:lle viemme joskus ruokaa ja jutustelemme hänen pihallaan. Hän jo huolestuikin siitä, että on meille kattauksen velkaa ja sovimme yhteisestä ruokailusta heti, kun se on sallittua.
Maija sentään kutsui meidät pihalleen juhlistamaan synttäreitään, näitä soisi olla enemmänkin.
 
Matkailu
Tällekin vuodelle oli reissusuunnitelmia. Onneksemme ehdimme toteuttaa niistä Krakovan loman tammikuussa ja Marokon matkan helmikuussa. Sen jälkeen jäimme jumiin kotikonnuille, kuten kaikki muutkin.
Keväälle oli varattuna 5-6 viikon reissu, ensin yksinvaellukseni Portugalista Espanjaan, sen jälkeen treffit Hannun kanssa Zamorassa ja yhteinen loma Espanjassa. Majoitukset saimme peruutettua, mutta edelleen on epäselvää, saammeko ikinä takaisin maksamiamme lentoja. No, parisataa tukea halpislentoyhtiöille ei minun budjettiani pahasti heilauta.  
Kesäkuun alussa oli tarkoitus lähteä Spa-lomalle Ruissaloon, mutta sekin peruutettiin.
Peruuntuneiden reissujen sijaan suosimme kotimaan matkailua. Saimme varattua viikon mökkiloman Meri-Teijosta ja kesäkuussa vierailemme Tampereella. Tallissa seisoo moottoripyöriä kaksin kappalein, käytimme Hondan keväthuollossa ja teimmekin yhden lenkin Sipoon seutuvilla. Sillä on tarkoitus pyöräillä more than ever, harmi vain, että sukulaisia ei nyt uskalla rasittaa vierailuilla.
Heinäkuulle on suunnitteilla Viron reissu Hondalla, mutta se jää vielä nähtäväksi.
Syyskuulle suunnittelin Slovenian reissun, mahtaako sekin jäädä ensi vuoteen?

Harrastukset
Rekolan Raikas joutui lopettamaan ohjatut jumpat ja niin ne loppuivat meilläkin kuin seinään. Kuten olen todennut, olen maailman huonoin yksinjumppaaja. Kun kevään vaellusreissukin peruuntui, olen keskittynyt lähinnä kävelylenkkeihin. Ilmojen lämmettyä voin siirtyä pyöräilyyn, mikä on toinen minulle ominainen liikkumistapa. Pitäisi saada itsestään sen verran irti, että edes 1-2 kertaa viikossa vetäisi kotona tunnin jumpan tai joogan. Toisaalta hienot ilmat ovat houkutelleet kävelylenkille tai metsään vaeltamaan, ehtiihän sitä sitten sateellakin.
Kirjaston lukupiiri siirtyi Zoomiin, toimiston lukupiiri toimii lähinnä sähköpostiviestein.
Museot ja kirjastot aukeavat pian, niitä olenkin kaivannut todella paljon. Vaikka omissakin hyllyissä on lukemattomia kirjoja, olen viime aikoina lukenut e-kirjoja (Helmet, Lukki-kirjasto). Olen huomannut, että nukahtaminen tästä kärsii, johtunee tottumattomuudesta. Tänään sain jo palautettua luetut kirjat, ensi viikolla voi jo tehdä varauksia.
Elokuvissa emme muutenkaan käy kuin muutaman kerran vuodessa, onneksi olen vuosien varrella tallentanut paljon leffoja telkkarista. Katsottavissa on myös paljon hyviä tv-sarjoja ja koko Yle Areenan tarjonta. Lisäksi virtuaalimatkoja näyttelyihin, konsertteihin ja vaikka oopperaan! Tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen, kun en halua jumittaa itseäni sisälle.
Vanhassa omakotitalossa ja sen pihalla riittää puuhaa, kunhan siihen vain ryhtyisi. Ikkunat saimmekin jo pestyä, Hannu kiillottaa pihalla mootoripyöriä ja "auto oli viimeksi näin puhdas kaupasta haettuna". Konmaritusta en ole vielä harrastanut, kunhan selasin vanhat KK:n vuosikerrat (reseptikasa vain kasvaa).
Hannu on jatkanut viikottaisia bänditreenejä aina, kun se on muille soittajille sopinut.

Elämä on
Muuten meidän elomme jatkuu vanhaan malliin. Olen käynyt kampaajalla, verenluovutuksessa ja hammaslääkärillä. Piiri on mennyt pieneksi ja eniten kaipaankin ihmisten kohtaamisia, luentoja, kerhoja, seuroja ja piirejä. Yhteisiä kahvitteluja. Toivottavasti sosiaalinen elämä palautuu normaaliksi, vaikka muuten onkin edessä "uusi normaali". 
Illan viihdykkeeksi (yksin ollessani) katsoin leffan "Kerro minulle jotain hyvää" joka perustuu Jojo Moyesin romaaniin.