Pärnu

Koska jouduimme lähtemään Hiidenmaalta aamun ensimmäisellä lautalla, herätys oli jo kuuden jälkeen. Hyvinhän tuolla meri-ilmassa tuli nukuttua. Yöllä oli satanut, surffirannan hiekka ja ajotiet olivat kosteita. Liikennettä oli tosi vähän. 

Joimme lautalla kahvit ja söimme eilisestä jääneet leivät. Pärnussa olimme ajoissa. Olin saanut ovi-koodin ja ajoimme ensin kokeilemaan, olisiko asunto jo vapaana.

Olihan se ja roudasimme tavarat sisälle. Asunnon ainoa huono puoli on, että meidän kylppäri on alakerrassa ulko-oven vieressä ja raput ovat melko jyrkät. Kassien kantaminen ylös meni vielä hyvin, mutta alastulo voi olla hankalampaa.

Lähdimme keskustaan ja lounaspaikaksi valikoitui - ties kuinka monennen kerran - irkkupubi Sweet Rosie. Kello ei ollut vielä paljoakaan, siihen nähden tilasimme taas ihan liikaa. Eipähän tarvitse illalla tehdä mitään sienimunakasta. Ilma oli painostavan helteinen, sääennuste lupaa ukkosta. Minä en usko ennen kuin näen! Paluumatkalla poikkesimme kauppaan ja kotipihalla tasasimme kylmän oluen. Pihistimme pihalta ruusunoksan, so sorry.

Ei tullut ukkosta, suihkunkin jälkeen hikoilutti ja pidimme ilmastoinnin hurisemassa. Joimme kahvit puutarhassa eikä tullut mieleenkään lähteä enää mihinkään. Huomiseen jää siis sekä museot että uiminen. Hannu putsasi Kalanan kantarellit. Ostin lautalta Hiiumaan Küpsis seemnemaius -paketin ja oletin niiden olevan siemennäkkäriä, mutta niissä onkin sokeria! 😳 Ei kun goudajuustolevitettä pintaan ja sienisuolaa päälle niin johan kelpaa. Onneksi täälläkään ei ole hyttysiä, voimme jättää ikkunan auki ja sammuttaa kovaa hurinaa pitävän ilmastoinnin (mikä ei muutenkaan tee hyvää flunssalleni).

Kattohuoneistomme ikkunasta on näkymä naapuritaloihin; vanhoja rakennuksia, joita on korjattu ja restauroitu ulkoa ja sisältä.

Yksi hyttynen oli kuitenkin tullut sisälle avoimesta ikkunasta meitä kiusaamaan. Oli niin kuuma yö, että aamulla otimme peitot pois pussilakanoista. Aamukahvilla laitoimme leivän päälle öljyistä kilohailia, lääkäri kiittää. Kävin lähikaupassa täydentämässä varastoja, mm. magnesiumvettä, kun jalat ovat taas öisin niin levottomat. Ihmettelen, mistä suomalaiset ostavat "edulliset" vessa- ja talouspaperit ja roudaavat niitä Virosta kotiin. Ainakin Coopissa ne maksavat enemmän kuin kotona, vaikka olisivat asiakasetuhinnoissa. 

Täällä museot ovat avoinna joka päivä, toisin kuin esim. Helsingissä.

Kävin Uue Kunsti Muuseumissa katsomassa joka kesäisen vaihtuvan näyttelyn Mees, Naine ja X. Tänä kesänä se on Mees & Naine - Läänemere Lained. Erityisesti minua ihastutti Joanna Kuuskin "Mere naine 2026" -teos.

Alakerrassa oli Jüri Arrakin (1936-2022) teoksia ja videoita.

Teimme treffit rantaan, ensin kävimme puistokahvilassa oluilla, sen jälkeen salaateilla Steffani Suveterassilla. Suosittu paikka, jatkuva jono, kun perheet lopettivat rannalla oleskelun.

Minäkin halusin uimaan ja Hannun oli tultava mukaan rannalle, jonka penkille jätin tavarani. Piti taas kävellä puoli kilometriä, ennen kuin pystyin uimaan. Samalla tuli hoidettua päivän käsijumppa.

Kun palasin suorinta reittiä (pari kilometriä) kämpille, kävin suihkussa ja totesin meidän saaneen naapuriasuntoon puheliaita virolaisneitoja. Hannunkin käytyä pyykillä ja suihkussa levytimme hetken. Keitin kahvit ja myöhemmin tein meille kantarellimunakkaan. Tuuli viestitti olevansa myös Pärnussa, mutta me olimme jo iltapuuhissa.

Tällä reissulla vietimme viisi yötä Hiidenmaalla, seuraavalle pitää lisätä ainakin yksi yö Pärnuun. 

Kalana, Paradise Surf Beach

Yhdentoista hoodeilla pakkasimme auton ja ajoimme Emmasten kautta Kõrgessaareen. Fillaristeja oli paljon liikkeellä, sää suosi heitäkin. Kävimme puffetlounaalla Ranna Kohvikissa ja syötyämme ostimme Coopista lisää leipää. Ajoimme Kalanaan, onneksi eilinen tuuli oli jo lähes tyyntynyt.

Olin varannut meille kahdeksan neliön pikkumökin, jossa on yksi kerrossänky. Yllättäen saimme isomman 4h-mökin ja petasimme molemmille alapedit. Lähellä on yhteiset vesivessat ja suihkut. Kun emäntä näki Hannun kulkevan kyynärsauvoilla, saimme luvan käyttää isomman naapurimökin ulkosuihkua. Kävin törmän takana surffirannalla uimassa, vesi oli jäätävän kylmää. Sen jälkeen lämmin suihku ja hetken huili. Kävimme pikkukävelyllä katsastamassa yhteiskeittiön. Otin yhteisjääkaapissa viilentyneen rosén mukaan, täytin vesipullon ulkohanasta ja palasimme helteiselle terassillemme. Rantatörmä suojasi hyvin mereltä puhaltavalta tuulelta.

Missasimme hienon auringonlaskun, kun menimme niin aikaisin nukkumaan. Heräsin yhdeltätoista vessareissulle, taivas oli aivan tulessa ja porukkaa istui vielä nuotiopaikalla.

Täällä on hämähäkinseittejä joka puolella; mökissä, ulkosuihkussa ja metsäpoluilla. Valmistin aamiaisen konttiin laitetussa vaatimattomassa "keittiössä", jonka varustuksiin kuuluu jääkaappi, vedenkeitin ja vähän astioita. Tiskaus ja vedenhaku on ulkona. Jos olisin viettänyt enemmän leirintäalue-elämää, olisin osannut varustautua paremmin; kertakäyttöastioita tai piknik-reppu, viinipullon korkinavaaja, talouspaperirulla ja käsi/keittiöpyyhe. Nyt olin onneksi pakannut mukaan oman tiskiharjan ja pressopannun. 

Kävelin metsäpolkua Ristnan majakalle, joka on jostain syystä suljettuna. Olen jo kerran kavunnut sen portaat ylös, silloin emme arvanneet, että lähes majakan varjossa on näin hieno ranta ja mökkikylä. Jatkoin merkittyä fillarireittiä ja keräsin polun varrelta kantarelleja. Lisäys puutelistaan; sieniveitsi.

Tullessa Hannu vannoi, että hän ei sitten aja toista kertaa tänne tulevaa hiekkaista pikkutietä. Muutti kuitenkin mielensä, kun täällä rannassa ei ole kuin hampurilaisia myynnissä. Kävin suihkuttamassa hämähäkinseitit pois hiuksistani ja lähdimme Kalana ÄÄRiin pizzoille. Paikka on kovin suosittu, ainakin näin viikonloppuna. Eikä ihme, hyvät oli pizzat. Ostimme Põhjalan portterit mukaan mökille.

 

Mökille palattuamme kävelin omistajien talon ohi toiselle rannalle Mugasääreen, jossa joku leijasurffaili. Surffarit ovat tunnetusti rentoa porukkaa. Tämä paikka rentouttaa meidätkin; ei oikeasti ole mitään suoritettavaa.

Istuin ulos lukemaan, seurakseni sain kirkkaanvihreän koppiksen, joka pyrki puhelimeeni. AI; kupari/kultakuoriaiset rakastavat Seinäjoen Tangomarkkinoita.

 

Teretulemast Kassarisse!

Illaksi luvattiin ukkosta ja odotin sitä pitkään parvekkeella lukien. Joskus yöllä jyrähtikin komeasti ja satoi pari kertaa rankasti. Yläkerran naapurimme olivat seuranneet jalkapalloa, mutta eivät saaneet telkkariin ääntä. Ilmankos oli hiljaista. Aamulla tamperelaisperhe tuli keittiöön aamiaiselle, hekin olivat lähdössä Hiidenmaalle, mutta aikaisemmalla lautalla kuin me.

Rohukülan kahvilan ulkopuolella on hienot kukkaistutukset. Millä pasqualla Haapsalun kukat oikein kastellaan, kun ovat noin reheviä?  

Kassariin oli parikin vaihtoehtoa; syödäänkö Käinassa ja käydään siellä isommassa kaupassa? Onko Vetsi Talli tänään auki? Riittääkö Kassari Poodin tarjonta meidän tarpeille? Minä toivoin iiUmekkin ankkaa ja ajoimme sinne. Aaettä, kun oli hyvää! Kassaripoodista ostimme ilta- ja aamupalaa. Pikkukaupassa on aina kalliimmat hinnat, mutta säästyimme ajamiselta. Lähetin Koitille Haapsaluun kiitokset ja tämä vastasi; Olete ikka oodatud!

Onpa ihanaa palata "omaan leikkimökkiimme"! Tämä on (minulle) kahdeksas kerta Kassarissa. Kerran olen vaeltanut, nyt olemme autolla liikkeellä, muina kertoina Hondalla. Piharakennuksen keittiötä ja suihkua on uusittu viime käyntimme jälkeen. Juuri, kun kannoimme kasseja keittiöön ja mökkiin, Tiiu (88v) ajoi autolla pihaan ja vaihdoin kuulumiset halausten kera. Tuuli oli laittanutkin viestin, että hän on Kärdlassa ja tulee kotiin myöhemmin. Suihkun jälkeen keitin kahvit, jotka joimme omalla terassilla kuunnellen Georg Otsin "Saarenmaan valssia". Myöhemmin paistoin iltapalaksi kananmunia ja juustonakkeja. Tiskattuani Tuuli saapui ja sain uudet halaukset.

Satoi lähes koko yön ja vielä aamupäivänkin. Aamiaisen jälkeen tein peltolenkin Esikülan ja Tagukülan kautta takaisin Kassariin. Peltotiellä kävellessäni kaksi nelijalkaista (kettua?) loikki eestaas tien ylitse. Jostain kuului haulikon ammuntaa. Tiedä sitten, yrittikö joku osua peuroihin tai kettuihin vai karkoittaa variksia. Isoja etanoita oli joka puolella, piti katsoa mihin astui. Valkoviiniä, valkosipulia ja etanat pannulle!

Pari fillaristinaista ohitti minut sähköpyörillään, saavat vielä sadetta niskaansa. Õlle Koda olisi ollut jo auki, poikkesin Kassari poodiin täydentämään varastoja. Kävin suihkussa ja lähdimme syömään. Autolla.

Saimaa "Sadetta mä kuuntelen". Matka Vetsi Talliin ei ole pitkä, mutta päätin unohtaa kävelyn ja pitää itseni kuivana. Minulle jo kolmas kala-ateria viikon sisällä; paistettua kampelaa. Kyllä nyt (silmä)lääkäri kiittää! Hannulla on flunssan takia olematon makuaisti, mutta hänen tilaamansa pulled pork -salaatti ainakin näytti hyvältä. Palasimme mökkiimme lukemaan ja päikkäreille. Myöhemmin keitin kahvit ja jäimme keittiöön lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Siellä on kuitenkin lämpimämpää ja kuivempaa kuin pikkumökissä. Iltapalaksi taas paistettuja munia ja juustonakkeja + Valion Forte-juustoa. Varikset jatkoivat raakkumista mökin viereisessä kirsikkapuussa. Voisiko se haulikkomies poiketa tännekin?

Torstaina lähdin lenkille vasta yhdeltätoista, kun sade lakkasi. Kävelin maantietä Orjakuun päin ja sovimme, että Hannu nappaa minut matkalla kyytiin. Asfaltilla oli runsaasti autojen alle murskautuneita etanoita. Olen jo pari päivää ihmetellyt, mihin kaikki lampaat on viety. Pataanko? Orjaku Sadaman jälkeen näin muutaman mustan lampaan laiduntavan kosteikolla. Ja tekevän lisää lampaita.

 

En ihan ehtinyt päätielle asti, kun Hannu keräsi minut kyytiinsä. Kävimme Käinan Coopissa ja ostin itselleni Hiiumaa-paidan.

Menimme lounaalle Rannu Pubiin ja söin neljännen kala-aterian viikon sisällä (fish & chips). Huonoin tähän mennessä. Taivas selkeni ja istuin mökin edustalle aurinkoon lukemaan. Hannun flunssa on paranemaan päin, kun hän sai tartutettua sen minuun. Tuuli viritti linnunpelätintä ison kirsikkapuun alle. Hän pahoitteli sitä, että kaksi varisperhettä vielä lentotaidottomine poikasineen häiritsevät meitä raakkumisellaan (ja syövät hänen kirsikkansa). Iltapalaksi söimme juustonakkeja ja Coopin jonkunsortin perunasalaattia. Espanjalainen seitsemän euron Gran Castillo maistui mainiolta. Jäin vielä keittiöön lukemaan. Siellä on hyvä valo, mutta onneton wifi-yhteys ja mökissä toisinpäin. Myöhemmin illalla kysyin Tuulilta, missä hänen kissansa on. Se oli kuollut viime elokuussa, 21-vuotiaana! Totesimme linnunpelättimen ilmeisesti toimivan, sillä kuului vain mustarastaan laulua.

Heinäkuun kirjoja;

Elena Ferrante "Kadonneen lapsen tarina". Napoli-sarjan neljäs osa. Elenan ja Lilan tarina on edennyt 1980-luvulle. Molemmat ovat jo aikuisia ja äitejä. Elena jatkaa kirjailijana, Lila on perustanut menestyvän it-firman, joka työllistää molempien nuoruuden ystäviä Napolin kortteleista. Elenan avioliitto tyttäriensä isän kanssa päättyy, kun hän palaa yhteen nuoruudenrakastettunsa Ninon kanssa ja muuttaa takaisin Napoliin, lähelle rakastettuaan, vaikkei tämä aiokaan erota vaimostaan ja lastensa äidistä. Tarina jatkuu ja päättyy 2000-luvulle.