Varikkokäynti kotona

Runsas kantarellisato. Ai missä?

Lauantai kului pyykinpesukonetta pyörittäessä. Hannulla jäi nurmikonleikkuu kesken, kun lonkat kipuilivat. Pörriäiset kiittävät. Naapurit tulivat yllättäen kotiin, ilmeisesti Tikkurila festareille. Taisivat kastua illalla. Sunnuntaina lähdin tunniksi lähimetsään. Lehdet kirjoittavat suurista kantarellisaaliista, ei vaan meidän metsässä. Illalla Samuel tuli pihan yli halaamaan minua, keräten samalla tuulen pudottamia käpyjä ämpäriinsä. "Tsau!" Poika on oppinut uuden sanan.

Maanantaina vein Hannun Peijaksen päivystykseen, olin kaupassa kun hän soitti, ettei häntä kirjata sisään ilman lähetettä, hain hänet sieltä pois ja vaihdoimme kuskia. Hannu lähti jonottamaan terveyskeskukseen, minä tein viikkosiivouksen, vaihdoin liinavaatteet sänkyyn, pyöritin lakanapyykin ja tein pastasalaatin. Sain kaiken valmiiksi juuri kun Hannu palasi kotiin, ei ollut saanut kortisonpiikkiä vaan jotain kipulaastareita. Ritu tuli heti hänen peräänsä. Istuimme terassille syömään, kahvittelimme sisällä ja sovimme, että ajamme maanantaina hänen vieraakseen Töysään. Lätkäisin laastarin Hannun käsivarteen, toivottavasti se auttaa edes kipuun.

Tiistaille saimme kutsun Kumpulan siirtolapuutarhaan Leenan mökille. Taisi olla viikon ainoa päivä, kun satoi vettä, joten menimme autolla. Emme kumpikaan muistaneet mökin numeroa tai edes väriä. Tosin siitä ei olisi ollut mitään hyötyä, sillä mökki on maalattu viime käyntimme jälkeen. Hannu yritti soittaa Jussille, mutta tämän puhelin oli loma-asetuksella. Pyörimme yhdellä tutun näköisellä tontilla, mutta ketään ei ollut kotosalla. Söin puskasta karviaisia sillä aikaa, kun Hannu laittoi Jussille viestiä FB:n kautta. Olimme jonkun naapurin tontilla! Lähellä kuitenkin, ja pääsimme lopulta sisälle mökkiin, jonne Leena oli kattanut pöydän ja alkoi paistaa vohveleita. Sain villasukat jalkaani ja söimme ensin pinaattivohveleita erilaisilla täytteillä. Kahvin kanssa tarjolla oli vohveleita kermavaahdolla ja tuoreilla marjoilla. Leenalle näyttää tulevan runsas omenasato.

 

Tallinna, museokortin viimeisiä päiviä

Viron museokorttini on voimassa enää huomiseen. En aio jatkaa voimassaoloa vielä, koska tuskin tulen Viroon ennen marraskuuta. Piti siis lähteä käymään ainakin Adamson-Ericu Muuseumissa, jossa on uusi näyttely Kõnelevad kivid - Puhuvat kivet. Oli pari oikeaa kiveä, oli kiviä maalauksissa ja koruissa. 
 

Toki kävin yläkerrassa katsomassa Adamsonin perusnäyttelyn ja lähetin Irenellä kuvia kauniista astioista. Tämä kun itsekin harrastaa keramiikan tekoa. Ehdotin Hannulle treffejä vanhakaupunkiin, mutta hän kipuili koipiensa kanssa ja päätti pysyä kotinurkilla.

Kävin ainakin neljässä kenkäkaupassa etsimässä Riekerin sandaaleja vanhojen tilalle. Olin onnessani, kun huomasin Nauticassa Skechersin myymälän, mutta siellä ei ollut niitä sandaaleja, joita nettikauppa on pullollaan. Deichmannin myymälästä ostin Medicus-merkkiset jalkineet. Kuulostaa terveelliseltä, ja sopivat mekkoni väriin.

Lähdin kävelemään Kalarannaan, arvoin La Pinetan ja Odan lounaiden välillä. Odassa oli meneillään suursiivous ja lounastarjous oli siirretty naapuriin BLU Restoon. Tulihan testattua minulle uusi ravintola ja ankka (7,10) oli äärettömän hyvää. Rantareitillä kuvattiin taas yhtä hääparia.

Nousin Vana-Kalamajaa myöten Telliskiveen ja menin Juhan Kuusi Dokfotoon. Siellä onkin näyttely, jonka olen jo nähnyt. Tällä kerralla rouva kiikutti minulle lasillisen kuumaa teetä ja kertoi, että lasit ja lattialla olevat värikkäät matot ovat Turkista. Valokuvat Claus Rohland on ottanut Intiassa, Egyptissä, Irakissa ja Syyriassa. Vähänkö harmittaa, että edtm:n uudet näyttelyt aukeavat sunnuntaina, museon syntymäpäivänä.

Otin hyvän portterin Põhjala Konnin terassilla, ennen kuin hain Rimistä Hannulle syömistä ja kävelin takaisin hotelliin. Reissun viimeisen päivän kunniaksi ostin myös puoli kiloa mansikoita (3,49€). Omin olkkarin itselleni ja jäin nojatuoliin lukemaan.

Kiva reissu, vaikka harmittaakin, että jouduimme vaihtamaan Hondan autoon. Ja että Hannun kävelyt ovat jääneet minimiin. Jälkikäteen matkaa miettiessäni Kalana nousee jostain syystä kärkisijoille. Jo sijainti Hiidenmaalla puhuu sen puolesta ja se, että oli hyvä sää. Eniten se kertoo siitä, että meille riittää tuollainen merituulten harmaannuttama pieni mökki ilman mitään mukavuuksia. 💓 Kuudesta kohteesta kolmessa kävin uimassa, johtuen osittain huonosta kelistä. Pääosinhan meillä oli taas onni mukana sään suhteen.

Eckerön puolenpäivän lautta oli tupatentäynnä. Ajoimme kaupan kautta kotiin, mieli teki maitoa, ruisleipää, 15% juustoa, kylmäsavulohta ja sushia. Ja suodatinkahvia; parin viikon pressokahvi nostaa taas kolesteroliarvoja. Näki, että vettä on satanut ja rankasti. Kukankastelija on päässyt helpolla! Ruoho oli kasvanut ylimittaiseksi, ruukkukukat olivat kosteita ja lopettaneet kukintansa ja kellariin oli valunut vettä. Jääkaappi-pakastin hyrisi onneksi hiljakseen, odottamaani tulvaa ei ollutkaan keittiön lattialla. 

Kilometrejä kertyi 730 kilometriä, bensa (95 oct.) maksoi 1,709-1,714/litra. 

Heinäkuun kirjoja;

Ian McEwan "Torakka". Muista McEwanin kirjoista poiketen tämä on koominen pienoisromaani, muut lukemani ovat olleet lähellä kauhua. Jollain konstilla torakka vaihtaa osia Englannin pääministerin kanssa, ihmettelee herätessään painavaa päätään ja vähiä raajojaan ja ryhtyy sitten politikoimaan reippaammin kuin varsinainen pääministeri koskaan. Lähes koko hallitus on täynnä olomuotoaan vaihtaneita torakoita. Yhdessä he runttaavat brexit-britit käänteisen rahavirran käyttöönottoon, jolla yllytetään kansa tuhlaamaan ja talous nousuun. Idea myydään myös USA:n presidentille, joka kovasti muistuttaa nykyistä presidenttiä. Tietenkin - kuten kaikilla politikoilla - torakoillekin oli tärkeintä oma etu.

Maarjamäe Loss, Tallinn

Keskiviikolle luvattiin puolipilvistä, mutta helteistä ilmaa. Päätin pitää "vapaapäivän" ja aamukahvin jälkeen lähdin ratikka bussi 8:lla kohti Piritaa. Seurakseni sain kreikkalaiset rouvat, jotka olivat menossa Helsinkiin. Pasqua haisi heti, kun jäin kyydistä Maarjamäen kohdalla. Ilmeisesti jätevedet lasketaan Piritalahteen, sinne en ainakaan halua mennä uimaan.

Olin taas tehnyt kotiläksyt huonosti. Luulin pääseväni ihailemaan kartanomaista kotimuseota, mutta tämä onkin sotaisa museo, joka kertoo Viron historiasta. Näitähän näkee joka kaupungissa ja piispanlinnoissa.

Hauskin oli animaatio, joka kertoo Viron 100-vuotisesta itsenäisyydestä.

Päivän rapputreenit tein kapuamalla linnan torniin, josta on näköalat merelle ja patsaspuistoon.

Patsaspuistossa (ilmainen) olemme käyneet ennenkin, kun majoituimme Piritateelle. Olisin jäänyt Võrun terassille oluelle, mutta siihen tuuli mereltä niin kovin, että käännyin Kadriorgin puistoon.

Puistossa kuvattiin hääparia, en kehdannut pysähtyä ottamaan kuvaa. Koululaiset oli pistetty putsaamaan ja mullittamaan puiden juuria. Jäin tutun armenialaisen Faeton-ravintolan terassille oluelle ja miettimään, mihin menen lounaalle.

No can do! Minun piti testata joku uusi ravintola, mutta Pullin lounaslistalla oli teriyakilohi (8,90) niin olihan sinne mentävä. 

Olin luvannut käydä kaupassa ja ostin vanhakaupungin Prismasta vichyn, viinin, kasvikset, kahvimaidon ja tuoretta leipää. Tietenkin majapaikkaa varatessani olin ajatellut, että kauppamatkat tehdään Hondalla. Nyt kävelin kauppakassin kanssa varvastossuillani kämpille, hetken huilin pidin lähikirkon pihalla. Ei kun suoraan suihkuun!

Reissun viimeinen pysähdys; Tallinna

Periaatteessa meillä ei ollut mikään kiire jättää Pärnun mukava majoitus, mutta miksi turhaan jäädä sinne nujumaankaan. Aamiaisen ja tiskauksen jälkeen pakkasimme tavarat ja kiikutimme laukut portaat alas pihan kautta autoon. Tietyöt hidastivat ajoa, liikennettä oli tosi paljon ja rekat vilkuttivat valoja varoittaakseen tutkasta. Tutkin lounastarjouksia, poikkesimme Ülemiste keskukseen, mutta pyörähdimme takaisin Tallinnaan johtavalle tielle, kun parkkimaksusysteemi on meille vieras. Seuraavaksi ajoimme koti-Rimin parkkipaikalle, olisimme menneet Soo Uulitsaan syömään, mutta se on muuttanut! Harkitsimme auton jättämistä Suur-Patareille "kotitalon" eteen ja kävellä raput alas La Pinetaan, mutta päädyimme Telliskiven Rimin parkkikselle (yksi tunti ilmainen) ja menimme Glämin lounaalle, koska tarjolla oli kantarellirisottoa kanalla (7,90/annos).

Hotellihuoneen (!) hintaan (123€/3 yötä) sisältyy ilmainen parkki, mutta se on vajaan kilometrin päässä majapaikasta, joten ajoimme ensin Luise-kadulle, saimme ovikoodin ja siirsimme tavarat huoneeseen.

 

Veimme auton parkkiin ja yritimme löytää läheltä terassin, jolle istahtaa oluelle. Lähdimme väärään suuntaan; ei mitään! Hannu oli jo luovuttaa kipeine koipineen ja lähti klenkkaamaan takaisin hotelliin. Minä käännyin keskustaan päin ja huomasin, että ihan lähellä on Park Inn Hotel ulkoterasseineen. Soitin Hannun takaisin ja istuimme varjon alle. Bussilastillinen kiinalaisia majoittui hotelliin jättimäisine pakaaseineen. Lähdin kohti kotikatua ja poikkesin Kassisaba poodiin; kallis ja kehno valikoima. Meillä on nyt niin pieni keittiö, etten edes yritä tehdä kuin vaatimattomat aamu- ja iltapalat (turhaan otin kananmunat mukaan Pärnusta). Palasin kämpille suihkuun ja kahvinkeittoon. Alakerrassa ei asu muita, joten pidimme huoneen oven avoinna ja omimme olohuoneen itsellemme. Vain baari puuttuu! Jatkoimme samaa levollista lomailua; lueskelimme ja kuuntelimme musiikkia. Onneksi varasin kolme yötä Tallinnaan, voin vinguttaa Muuseumkaartia sen viimeiset voimassaolopäivät (olen niin paljon poissa, ettei sitä kannata jatkaa), Hannu saa tehdä mitä haluaa tai pystyy.

Pärnu

Koska jouduimme lähtemään Hiidenmaalta aamun ensimmäisellä lautalla, herätys oli jo kuuden jälkeen. Hyvinhän tuolla meri-ilmassa tuli nukuttua. Yöllä oli satanut, surffirannan hiekka ja ajotiet olivat kosteita. Liikennettä oli tosi vähän. 

Joimme lautalla kahvit ja söimme eilisestä jääneet leivät. Pärnussa olimme ajoissa. Olin saanut ovi-koodin ja ajoimme ensin kokeilemaan, olisiko asunto jo vapaana.

Olihan se (92€/2 yötä) ja roudasimme tavarat sisälle. Asunnon ainoa huono puoli on, että meidän kylppäri on alakerrassa ulko-oven vieressä ja raput ovat melko jyrkät. Kassien kantaminen ylös meni vielä hyvin, mutta alastulo voi olla hankalampaa.

Lähdimme keskustaan ja lounaspaikaksi valikoitui - ties kuinka monennen kerran - irkkupubi Sweet Rosie. Kello ei ollut vielä paljoakaan, siihen nähden tilasimme taas ihan liikaa. Eipähän tarvitse illalla tehdä mitään sienimunakasta. Ilma oli painostavan helteinen, sääennuste lupaa ukkosta. Minä en usko ennen kuin näen! Paluumatkalla poikkesimme kauppaan ja kotipihalla tasasimme kylmän oluen. Pihistimme pihalta ruusunoksan, so sorry.

Ei tullut ukkosta, suihkunkin jälkeen hikoilutti ja pidimme ilmastoinnin hurisemassa. Joimme kahvit puutarhassa eikä tullut mieleenkään lähteä enää mihinkään. Huomiseen jää siis sekä museot että uiminen. Hannu putsasi Kalanan kantarellit. Ostin lautalta Hiiumaan Küpsis seemnemaius -paketin ja oletin niiden olevan siemennäkkäriä, mutta niissä onkin sokeria! 😳 Ei kun goudajuustolevitettä pintaan ja sienisuolaa päälle niin johan kelpaa. Onneksi täälläkään ei ole hyttysiä, voimme jättää ikkunan auki ja sammuttaa kovaa hurinaa pitävän ilmastoinnin (mikä ei muutenkaan tee hyvää flunssalleni).

Kattohuoneistomme ikkunasta on näkymä naapuritaloihin; vanhoja rakennuksia, joita on korjattu ja restauroitu ulkoa ja sisältä.

Yksi hyttynen oli kuitenkin tullut sisälle avoimesta ikkunasta meitä kiusaamaan. Oli niin kuuma yö, että aamulla otimme peitot pois pussilakanoista. Aamukahvilla laitoimme leivän päälle öljyistä kilohailia, lääkäri kiittää. Kävin lähikaupassa täydentämässä varastoja, mm. magnesiumvettä, kun jalat ovat taas öisin niin levottomat. Ihmettelen, mistä suomalaiset ostavat "edulliset" vessa- ja talouspaperit ja roudaavat niitä Virosta kotiin. Ainakin Coopissa ne maksavat enemmän kuin kotona, vaikka olisivat asiakasetuhinnoissa. 

Täällä museot ovat avoinna joka päivä, toisin kuin esim. Helsingissä.

Kävin Uue Kunsti Muuseumissa katsomassa joka kesäisen vaihtuvan näyttelyn Mees, Naine ja X. Tänä kesänä se on Mees & Naine - Läänemere Lained. Erityisesti minua ihastutti Joanna Kuuskin "Mere naine 2026" -teos.

Alakerrassa oli Jüri Arrakin (1936-2022) teoksia ja videoita.

Teimme treffit rantaan, ensin kävimme puistokahvilassa oluilla, sen jälkeen salaateilla Steffani Suveterassilla. Suosittu paikka, jatkuva jono, kun perheet lopettivat rannalla oleskelun.

Minäkin halusin uimaan ja Hannun oli tultava mukaan rannalle, jonka penkille jätin tavarani. Piti taas kävellä puoli kilometriä, ennen kuin pystyin uimaan. Samalla tuli hoidettua päivän käsijumppa.

Palasin suorinta reittiä (pari kilometriä) kämpille, kävin suihkussa ja totesin meidän saaneen naapuriasuntoon puheliaita virolaisneitoja. Hannunkin käytyä pyykillä ja suihkussa levytimme hetken. Keitin kahvit ja myöhemmin tein meille kantarellimunakkaan. Tuuli viestitti olevansa myös Pärnussa, mutta me olimme jo iltapuuhissa.

Tällä reissulla vietimme viisi yötä Hiidenmaalla, seuraavalle pitää lisätä ainakin yksi yö Pärnuun.