Maarjamäe Loss, Tallinn

Keskiviikolle luvattiin puolipilvistä, mutta helteistä ilmaa. Päätin pitää "vapaapäivän" ja aamukahvin jälkeen lähdin ratikka bussi 8:lla kohti Piritaa. Seurakseni sain kreikkalaiset rouvat, jotka olivat menossa Helsinkiin. Pasqua haisi heti, kun jäin kyydistä Maarjamäen kohdalla. Ilmeisesti jätevedet lasketaan Piritalahteen, sinne en ainakaan halua mennä uimaan.

Olin taas tehnyt kotiläksyt huonosti. Luulin pääseväni ihailemaan kartanomaista kotimuseota, mutta tämä onkin sotaisa museo, joka kertoo Viron historiasta. Näitähän näkee joka kaupungissa ja piispanlinnoissa.

Hauskin oli animaatio, joka kertoo Viron 100-vuotisesta itsenäisyydestä.

Päivän rapputreenit tein kapuamalla linnan torniin, josta on näköalat merelle ja patsaspuistoon.

Patsaspuistossa (ilmainen) olemme käyneet ennenkin, kun majoituimme Piritateelle. Olisin jäänyt Võrun terassille oluelle, mutta siihen tuuli mereltä niin kovin, että käännyin Kadriorgin puistoon.

Puistossa kuvattiin hääparia, en kehdannut pysähtyä ottamaan kuvaa. Koululaiset oli pistetty putsaamaan ja mullittamaan puiden juuria. Jäin tutun armenialaisen Faeton-ravintolan terassille oluelle ja miettimään, mihin menen lounaalle.

No can do! Minun piti testata joku uusi ravintola, mutta Pullin lounaslistalla oli teriyakilohi (8,90) niin olihan sinne mentävä. 

Olin luvannut käydä kaupassa ja ostin vanhakaupungin Prismasta vichyn, viinin, kasvikset, kahvimaidon ja tuoretta leipää. Tietenkin majapaikkaa varatessani olin ajatellut, että kauppamatkat tehdään Hondalla. Nyt kävelin kauppakassin kanssa varvastossuillani kämpille, hetken huilin pidin lähikirkon pihalla. Ei kun suoraan suihkuun!

Reissun viimeinen pysähdys; Tallinna

Periaatteessa meillä ei ollut mikään kiire jättää Pärnun mukava majoitus, mutta miksi turhaan jäädä sinne nujumaankaan. Aamiaisen ja tiskauksen jälkeen pakkasimme tavarat ja kiikutimme laukut portaat alas pihan kautta autoon. Tietyöt hidastivat ajoa, liikennettä oli tosi paljon ja rekat vilkuttivat valoja varoittaakseen tutkasta. Tutkin lounastarjouksia, poikkesimme Ülemiste keskukseen, mutta pyörähdimme takaisin Tallinnaan johtavalle tielle, kun parkkimaksusysteemi on meille vieras. Seuraavaksi ajoimme koti-Rimin parkkipaikalle, olisimme menneet Soo Uulitsaan syömään, mutta se on muuttanut! Harkitsimme auton jättämistä Suur-Patareille "kotitalon" eteen ja kävellä raput alas La Pinetaan, mutta päädyimme Telliskiven Rimin parkkikselle (yksi tunti ilmainen) ja menimme Glämin lounaalle, koska tarjolla oli kantarellirisottoa kanalla (7,90/annos).

Hotellihuoneen (!) hintaan sisältyy ilmainen kolmen vuorokauden parkki, mutta se on vajaan kilometrin päässä majapaikasta, joten ajoimme ensin Luise-kadulle, saimme ovikoodin ja siirsimme tavarat huoneeseen.

 

Veimme auton parkkiin ja yritimme löytää läheltä terassin, jolle istahtaa oluelle. Lähdimme väärään suuntaan; ei mitään! Hannu oli jo luovuttaa kipeine koipineen ja lähti klenkkaamaan takaisin hotelliin. Minä käännyin keskustaan päin ja huomasin, että ihan lähellä on Park Inn Hotel ulkoterasseineen. Soitin Hannun takaisin ja istuimme varjon alle. Bussilastillinen kiinalaisia majoittui hotelliin jättimäisine pakaaseineen. Lähdin kohti kotikatua ja poikkesin Kassisaba poodiin; kallis ja kehno valikoima. Meillä on nyt niin pieni keittiö, etten edes yritä tehdä kuin vaatimattomat aamu- ja iltapalat (turhaan otin kananmunat mukaan Pärnusta). Palasin kämpille suihkuun ja kahvinkeittoon. Alakerrassa ei asu muita, joten pidimme huoneen oven avoinna ja omimme olohuoneen itsellemme. Vain baari puuttuu! Jatkoimme samaa levollista lomailua; lueskelimme ja kuuntelimme musiikkia. Onneksi varasin kolme yötä Tallinnaan, voin vinguttaa Muuseumkaartia sen viimeiset voimassaolopäivät (olen niin paljon poissa, ettei sitä kannata jatkaa), Hannu saa tehdä mitä haluaa tai pystyy.

Pärnu

Koska jouduimme lähtemään Hiidenmaalta aamun ensimmäisellä lautalla, herätys oli jo kuuden jälkeen. Hyvinhän tuolla meri-ilmassa tuli nukuttua. Yöllä oli satanut, surffirannan hiekka ja ajotiet olivat kosteita. Liikennettä oli tosi vähän. 

Joimme lautalla kahvit ja söimme eilisestä jääneet leivät. Pärnussa olimme ajoissa. Olin saanut ovi-koodin ja ajoimme ensin kokeilemaan, olisiko asunto jo vapaana.

Olihan se ja roudasimme tavarat sisälle. Asunnon ainoa huono puoli on, että meidän kylppäri on alakerrassa ulko-oven vieressä ja raput ovat melko jyrkät. Kassien kantaminen ylös meni vielä hyvin, mutta alastulo voi olla hankalampaa.

Lähdimme keskustaan ja lounaspaikaksi valikoitui - ties kuinka monennen kerran - irkkupubi Sweet Rosie. Kello ei ollut vielä paljoakaan, siihen nähden tilasimme taas ihan liikaa. Eipähän tarvitse illalla tehdä mitään sienimunakasta. Ilma oli painostavan helteinen, sääennuste lupaa ukkosta. Minä en usko ennen kuin näen! Paluumatkalla poikkesimme kauppaan ja kotipihalla tasasimme kylmän oluen. Pihistimme pihalta ruusunoksan, so sorry.

Ei tullut ukkosta, suihkunkin jälkeen hikoilutti ja pidimme ilmastoinnin hurisemassa. Joimme kahvit puutarhassa eikä tullut mieleenkään lähteä enää mihinkään. Huomiseen jää siis sekä museot että uiminen. Hannu putsasi Kalanan kantarellit. Ostin lautalta Hiiumaan Küpsis seemnemaius -paketin ja oletin niiden olevan siemennäkkäriä, mutta niissä onkin sokeria! 😳 Ei kun goudajuustolevitettä pintaan ja sienisuolaa päälle niin johan kelpaa. Onneksi täälläkään ei ole hyttysiä, voimme jättää ikkunan auki ja sammuttaa kovaa hurinaa pitävän ilmastoinnin (mikä ei muutenkaan tee hyvää flunssalleni).

Kattohuoneistomme ikkunasta on näkymä naapuritaloihin; vanhoja rakennuksia, joita on korjattu ja restauroitu ulkoa ja sisältä.

Yksi hyttynen oli kuitenkin tullut sisälle avoimesta ikkunasta meitä kiusaamaan. Oli niin kuuma yö, että aamulla otimme peitot pois pussilakanoista. Aamukahvilla laitoimme leivän päälle öljyistä kilohailia, lääkäri kiittää. Kävin lähikaupassa täydentämässä varastoja, mm. magnesiumvettä, kun jalat ovat taas öisin niin levottomat. Ihmettelen, mistä suomalaiset ostavat "edulliset" vessa- ja talouspaperit ja roudaavat niitä Virosta kotiin. Ainakin Coopissa ne maksavat enemmän kuin kotona, vaikka olisivat asiakasetuhinnoissa. 

Täällä museot ovat avoinna joka päivä, toisin kuin esim. Helsingissä.

Kävin Uue Kunsti Muuseumissa katsomassa joka kesäisen vaihtuvan näyttelyn Mees, Naine ja X. Tänä kesänä se on Mees & Naine - Läänemere Lained. Erityisesti minua ihastutti Joanna Kuuskin "Mere naine 2026" -teos.

Alakerrassa oli Jüri Arrakin (1936-2022) teoksia ja videoita.

Teimme treffit rantaan, ensin kävimme puistokahvilassa oluilla, sen jälkeen salaateilla Steffani Suveterassilla. Suosittu paikka, jatkuva jono, kun perheet lopettivat rannalla oleskelun.

Minäkin halusin uimaan ja Hannun oli tultava mukaan rannalle, jonka penkille jätin tavarani. Piti taas kävellä puoli kilometriä, ennen kuin pystyin uimaan. Samalla tuli hoidettua päivän käsijumppa.

Kun palasin suorinta reittiä (pari kilometriä) kämpille, kävin suihkussa ja totesin meidän saaneen naapuriasuntoon puheliaita virolaisneitoja. Hannunkin käytyä pyykillä ja suihkussa levytimme hetken. Keitin kahvit ja myöhemmin tein meille kantarellimunakkaan. Tuuli viestitti olevansa myös Pärnussa, mutta me olimme jo iltapuuhissa.

Tällä reissulla vietimme viisi yötä Hiidenmaalla, seuraavalle pitää lisätä ainakin yksi yö Pärnuun. 

Kalana, Paradise Surf Beach

Yhdentoista hoodeilla pakkasimme auton ja ajoimme Emmasten kautta Kõrgessaareen. Fillaristeja oli paljon liikkeellä, sää suosi heitäkin. Kävimme puffetlounaalla Ranna Kohvikissa ja syötyämme ostimme Coopista lisää leipää. Ajoimme Kalanaan, onneksi eilinen tuuli oli jo lähes tyyntynyt.

Olin varannut meille kahdeksan neliön pikkumökin, jossa on yksi kerrossänky. Yllättäen saimme isomman 4h-mökin ja petasimme molemmille alapedit. Lähellä on yhteiset vesivessat ja suihkut. Kun emäntä näki Hannun kulkevan kyynärsauvoilla, saimme luvan käyttää isomman naapurimökin ulkosuihkua. Kävin törmän takana surffirannalla uimassa, vesi oli jäätävän kylmää. Sen jälkeen lämmin suihku ja hetken huili. Kävimme pikkukävelyllä katsastamassa yhteiskeittiön. Otin yhteisjääkaapissa viilentyneen rosén mukaan, täytin vesipullon ulkohanasta ja palasimme helteiselle terassillemme. Rantatörmä suojasi hyvin mereltä puhaltavalta tuulelta.

Missasimme hienon auringonlaskun, kun menimme niin aikaisin nukkumaan. Heräsin yhdeltätoista vessareissulle, taivas oli aivan tulessa ja porukkaa istui vielä nuotiopaikalla.

Täällä on hämähäkinseittejä joka puolella; mökissä, ulkosuihkussa ja metsäpoluilla. Valmistin aamiaisen konttiin laitetussa vaatimattomassa "keittiössä", jonka varustuksiin kuuluu jääkaappi, vedenkeitin ja vähän astioita. Tiskaus ja vedenhaku on ulkona. Jos olisin viettänyt enemmän leirintäalue-elämää, olisin osannut varustautua paremmin; kertakäyttöastioita tai piknik-reppu, viinipullon korkinavaaja, talouspaperirulla ja käsi/keittiöpyyhe. Nyt olin onneksi pakannut mukaan oman tiskiharjan ja pressopannun. 

Kävelin metsäpolkua Ristnan majakalle, joka on jostain syystä suljettuna. Olen jo kerran kavunnut sen portaat ylös, silloin emme arvanneet, että lähes majakan varjossa on näin hieno ranta ja mökkikylä. Jatkoin merkittyä fillarireittiä ja keräsin polun varrelta kantarelleja. Lisäys puutelistaan; sieniveitsi.

Tullessa Hannu vannoi, että hän ei sitten aja toista kertaa tänne tulevaa hiekkaista pikkutietä. Muutti kuitenkin mielensä, kun täällä rannassa ei ole kuin hampurilaisia myynnissä. Kävin suihkuttamassa hämähäkinseitit pois hiuksistani ja lähdimme Kalana ÄÄRiin pizzoille. Paikka on kovin suosittu, ainakin näin viikonloppuna. Eikä ihme, hyvät oli pizzat. Ostimme Põhjalan portterit mukaan mökille.

 

Mökille palattuamme kävelin omistajien talon ohi toiselle rannalle Mugasääreen, jossa joku leijasurffaili. Surffarit ovat tunnetusti rentoa porukkaa. Tämä paikka rentouttaa meidätkin; ei oikeasti ole mitään suoritettavaa.

Istuin ulos lukemaan, seurakseni sain kirkkaanvihreän koppiksen, joka pyrki puhelimeeni. AI; kupari/kultakuoriaiset rakastavat Seinäjoen Tangomarkkinoita.