Dubrovnik

Olimme sopineet Viktorin kanssa, että hän heittää meidät juna-asemalle, ettei Hannun tarvitse köpötellä keppeineen. Olimme hereillä jo ennen viittä ja ehdin keittää kahvit ja söimme aamiaisen, ennen kuin kuskimme saapui. Viktor veikin meidät pyytämättä lentokentälle asti. Saimme lennolla hyvät paikat, rivin yksi istuin jäi tyhjäksi. Perillä ostin liput shuttlebussiin (2×10€), joka lähtikin sopivasti hetken kuluttua. Matka tyssäsi pari kilometriä ennen Cruzia, kun punainen Mersu törmäsi bussiimme. Osa matkustajista lähti kävellen jatkamaan matkaa, meillä ei ollut mihinkään kiire ja jäimme odottamaan korvaavaa bussia. Hannun ehdotuksesta menimme (taas!) syömään bussiaseman lähellä olevaan Pizzeria Piccoloon. Jaoimme seafoodrisoton (ei edelleenkään maistunut miltään) ja čevapit. Ostimme bussiasemalta valmiiksi muutamat lähiliikenteen liput (1,73€/kpl) ja lähdimme seuraavalla sopivalla bussilla Nunciataan.

Željka oli lepäämässä, kun laskeuduimme portaat hänen kotiinsa. Ja laihtunut entisestään! Hänen ystävänsä olivat järjestäneet viikonloppuna yllätyskutsut, koska Željka on syntymäpäivänään sairaalassa Zagrebissa. Kutsujen jäljiltä saimme kirsikkakakkua ja suklaa-kookospaloja. Hannu sai ottaa käyttöön upouuden mutteripannun, josta kieltämättä tuli parempaa kahvia kuin emännän "turkkilainen" sumppi. Ulkona oli tukahduttavan kuuma, sisäilmaa viilensi ilmastointi. Menimme kaikki päikkäreille, sen jälkeen tein pienen kävelylenkin lähikauppaan. Noustessani raput ylös kämpille naapurin arka resquekoira haukkui minut ensin, mutta ilmeisesti (tulkintani mukaan) tunnisti minut ja jäi jalkoihini makaamaan, kun silitin ja juttelin hänelle. Laitoin rosén pakkaseen, kävin suihkussa ja vietimme illan kolmistaan nauttien jonkun ystävän tekemää feta-pinaattipiirakkaa. Ennen kuin Hannu vetäytyi nukkumaan, istuimme hetken terassilla. Ilmakin oli viilentynyt sopivaksi, about +25. Jäin vielä Željkan seuraksi, minä luin ja hän katsoi Poirotia telkkarista.

Tiistaillekin luvattiin hellettä ja harkitsin uimaan menemistä, mutta jätin sen rantakohteisiin. Aamiaisen jälkeen laskeuduin raput alas satamaan ja lähdin kävelemään Babin Kukin ympäri.
 

Löysin monta hyvää uimapaikkaa, joissa oli raput mereen ja rannalla suihku. Huomenna pitää varustautua uikkareilla.

Hannu oli tullut bussilla alas satamaan ja istui puistossa lukemassa kirjaa, kun palasin kävelylenkiltäni. Teimme treffit Zrinskiin ja söimme samat eväät kuin ennenkin; kanatortillat ja Caesarsalaatti kanalla. Ihmisiä kulki molempiin suuntiin laukkuja vetäen tai rinkkoja kantaen, toiset vasta saapuneet, toiset menossa bussiasemalle tai satamaan. Kävin kaupassa ja hain Željkalle apteekista tilaamansa voiteet. Kun lähdin nousemaan rappuja ylös Nuncijataan, ripotteli hetken vettä. Kävin suihkussa ja huuhtaisin päivän pyykit. Ehdin jo huolestua, kun Hannua ei kuulunut, vaikka hän tuli bussilla. Ilmeisesti netin aikatauluihin ei kannata luottaa.

Illalla pääsimme vilkuttamaan Željkan veljelle Amerikoihin, kun hän soitti jokailtaisen puhelunsa. Pääsin myös auttamaan Željkaa siirtämään tavaroita yläkerran varastoon. Hänen liikkumisensa on kivuista huolimatta parantunut viime vuodesta, mutta kantaminen ei onnistu kun hän ottaa rapuissa kaiteista tukea.

Loppuviikko kotoillen

Hannu jätti kesän alennusmyynnit väliin ja viime tinkaan etsi itselleen kesäpaitaa ja shortseja. Onneksi ne löytyivät loppuunmyyntitangoista ja vältimme stressin ennen reissua. Minulle kelpaavat vanhat lempivaatteet, ainoa ongelma on jalkineiden valinta. Vielä on Balkanilla hellettä, mutta mitä jos säätila muuttuukin sateiseksi? 

Omenaviini porisee kylppärissä, omenasosetta olen tehnyt jo kaksi kertaa pakastimeen ja pullotin kirsikkaliköörin. Omista pienistä kirsikoista tuli paljon paremman makuista kuin isoista puolalaisista. Lidlissä oli keltaiset luumut tarjouksessa, olivat sopivan kypsiä (rommi)hillon tekoon. Samalla käynnillä ostin tarjouksesta lohifileen, siitä riittää ruuat kahdelle päivälle. 

Hannulla oli jo pakkausinto päällä, hain rinkkani vintistä, kun hän oli ensin hoitanut viikkosiivouksen. Lupasin lainata rinkkaani, koska hänen kätensä on varattu kyynärsauvoille. Lauantaina lähdin lähimetsään sienestämään. Nyt löytyy jo suppareita, niistä saamme sunnuntain ruuan. Illalla tein kolmannen kerran kattilallisen sosetta pihan omenista. Ei kai niitä puuhunkaan voi jättää. 

Hannu otti peiton käyttöön turhan aikaisin; aamuisin hän herää umpihikisenä. Sunnuntain kävelylenkillä kävin nostamassa lisää käteistä (Bosniaa varten). Minun oli tarkoitus haravoida Hannun eilen leikkaaman nurmikon, mutta alkoi sataa kun palasin kotiin. Hannu oli pakannut vaatteensa rinkkaani ja valitti, etteivät kaikki mahdu. Miten se on mahdollista, kun minä reissaan samalla rinkalla (8 kg) 5-6 viikkoa? Vein Soilille omenahilloa ja avaimet, hän lupautui taas talonvahdiksi. Tein sienipastaa, sitä tuli niin paljon että osa meni pakastimeen. Ennen TTK:ta pakkasin laukkuni, joka sekin tuli täyteen. Riittääkö yksi paketti kahvia?

Tallinna-päivä

En juurikaan välitä päiväristeilyistä, mutta kun Viking Line lähetti viiden euron tarjouksen (sekin halpeni kun käytin vanhat pisteeni), lähdin hankintareissulle. Pitäähän mökkiviikolle saada skumppaa ja rommia!

Roo Pagar & Kohvik Kalaranna, lounas 7,30€. Tiistain lounaat olivat kovin lihapitoisia. Kalaranna Roon listalla oli hyvää kanaa ja kävelin satamasta suoraan sinne. Ulkona tuli kuuma ja riisuin neuleen reppuun. Oli pilvistä, mutta sateenvarjokin oli turhaan mukana. Ilman seuraa olut vaihtui taas kahviin, otin sen mukaan ja istuin Hirveparkin penkille. 

Ilman voimassaolevaa museokorttia aikaa oli ihan liikaa kulutettavana. Kävelin vanhassa kaupungissa, ostokset tehtyäni olin laivassa jo tunnin ennen lähtöä.

Hannu odotti minua Katajanokalla ja pääsin kotiin vähemmällä kantamisella.

 

Syyskuun kirjoja;

Philip Teir"Neitsytpolku". Kustannustoimittaja-kirjailija Richard elää täysin tyydyttävää, kiireistä perhe-elämää. Kunnes kohtaa toimituksen juhlissa saman alan Paulan, jonka kanssa juttua riittää. Yhteisten lounaiden ja kahvittelujen aikana Richard huomaa ihastuneensa. Vaimo Sonja heittää ilmaan kolmannen lapsen hankkimisen, ovathan kaksi lasta jo molemmin puolin kymmentä. Ehkä tästä korvauksena he ostavat kesäpaikaksi järven rannalta vanhan talon Richardin vanhempien naapurustosta. Richard irtisanoutuu työstään apurahan turvin kirjoittaakseen toisen kirjansa. Kesä kuluu remonttia tehden, kirjoittaminen ei juurikaan edisty eikä Richard saa Paulaa mielestään. Lopulta koittaa avioero ja lapsille vuoroviikot vanhempien luona. Tästä kipuilee varsinkin kuopus, poika osoittaa mieltään ja haluaisi asua enemmän äitinsä kanssa. Kirjaa lukiessani pelkäsin koko ajan, että tämä ei tule päättymään hyvin.

Elokuun lempeän lämpimät illat, onko niitä?

Kesä on kulunut taas kovin nopeasti. Onneksi on ehditty tehdä kaikenlaista; Viron reissut ja vähän on kierretty kotimaatakin; Jyväskylä, Alavus, Turku, Tammisaari, Salo, Lohja. Fillarointi on jäänyt vähemmälle, sitä enemmän olen tehnyt kävelylenkkejä ja käynyt uimassa. Kesä oli kuiva ja lämmin, ainakin nyt tuntuu siltä. Taisimme olla Virossa, kun Vantaalla satoi niin, että alikulut, parkkihallit ja meidänkin kellari tulvivat.

Torstaina jätin Hannun tekemään viikkosiivouksen (sen mitä pystyy) kävelin Kuusijärvelle ja kävin uimassa. Perjantaina kävimme Honkanummella hoitamassa haudan kukat, jatkoimme Ikeaan lounaalle ja ostin lisää (pinkkejä) kynttilöitä. Päivän lenkin tein kävelemällä kotiin ja keräsin kantarellit Honkanummen metsiköstä. Illan tullen taivas selkeni ja istuimme pihalla lukemassa. Auringon laskettua puiden taakse siirryimme terassille viinilasillisille. Peter Gabriel lähetti taas uuden täydenkuun biisin. Lauantaina tein keräämistäni kantarelleista sieni-chorizopastaa.

Keskiviikkona oli niin hieno ilma, että kävelin Kuusijärvelle uimaan. Nyt voin sanoa, että olen uinut Suomen avovesissä toukokuusta syyskuuhun (ilman saunaa). Kotoa lähtiessä mittari näytti +14, Kuusijärven vesi oli +18. Pyysin Hannua tulemaan perässä autolla ja kävimme yhdessä lounaalla. Alkoi olla jo niin lämmintä, että kävelin kotiinkin.

Viikonloppuna riitti vielä aurinkoa, lauantaina keräsimme omasta pihasta omenat viinin tekoa varten ja grillasimme.

Astan isäntä kehui löytäneensä jo suppiksia lähimetsästä. En ihan uskonut, oli mentävä sunnuntaina päivittämään tilanne. Olihan niitä, mutta vielä kovin pieniä. Iltapäivällä ajoimme Lohjalle kakkukahveille. Meidän pikku-Ilonasta tulee täysikäinen! 💕 Sipe saattoi meidät murheellisen näköisenä ovelle, pallo suussaan. Maanantaina kävin syksyn ensimmäisellä (ja minulle viimeisellä) joogatunnilla testaamassa, miten ranne kestää. No ei vielä kestä, joten fuskasin niissä asanoissa, missä olisi pitänyt kannatella koko painoa vain oikealla kädellä. Olen niin paljon poissa syksyn aikana, etten aio maksaa Rekolan Raikkaan kausimaksua. Illalla tein oman pihan omenista soseet pakastimeen.

Rakas ystäväni Carita nukkui pois syyskuun alussa. 🙏 

Yle Areena -suositus; Heajastallan - saamelaiset häät ja Tanskalainen nainen. RSO Metalliklassikot (go, Tuomas Wäinölä!)

Helsinki-päivän näyttelyt

Tiistaina lähdin keskustaan lukupiirin tapaamiseen. Amos Rex on tiistaisin kiinni, mutta Taidehallissa ja Ateneumissa oli uudet näyttelyt. Junamatkalla tutkin päivän lounastarjouksia. 

Taidehallissa on hieno Alia Alin näyttely "In Light of...". Upeita jemeniläisperäisiä batiikkikankaita, hahmoja ja lapis lazuli -veistoksia.

 

Ateneumissa avautui "Modernit klassikot: Elga Sesemann" -näyttely. Sen katsottuani kävin lounaalla Tapas Barcelonassa, koska siellä oli tarjolla Marry me -kanaa. Sitä pitää tehdä kotonakin!

Istuin hetken Ruttopuiston penkille lukemaan mukana olevaa kirjaa, ennen kuin menin toimiston lukupiirin kokoontumiseen Musiikkitalon kahvioon. 

Keskiviikkona meidän piti lähteä Hondalla hääpäivän kunniaksi ehkä kesän viimeiselle ajelulle, mutta sen akku oli finaalissa. Yritimme mäkilähtöä, ei onnistunut. Työnsimme pyörän yhden naapurin pihalle, ketään ei ollut kotona. Hain auton ja saimme Hondan käyntiin, Hannu ajoi sen talliin ja minä laitoin vakuutuksen seisomaan. 

Illan elokuvat; Zone of Interest ja Led Zeppelin Becoming (Yle Areena).

Helsingapäivä, Vantaa

Helsingan keskiaikapäivää vietettiin lauantaina hyvän sään aikana (vasta illalla satoi). Paikalle ei suositeltu tultavan autolla, sillä parkkipaikatkin olivat täynnä myyntikojuja. Siksi Hannu jäi kotiin ja minä polkaisin pyörällä Pitäjänkirkolle. En ole käynyt Helsingapäivässä muutamaan vuoteen, viime käynnistä tapahtuma on laajentunut täyttäen koko kirkon alueen. Tunsin olevani alipukeutunut; olisi pitänyt olla pitkä hame ja Kalevalakorut, kuten niin monilla järjestäjillä ja vierailijoilla. Mitään en ostanut, kunhan katselin kojujen tarjontaa, musiikkiesityksiä ja otin kuvia. Kävin kuuntelemassa hetken Keskiaikamessua, joka oli täyttänyt kirkon. Sen ulkopuolella oli seurakunnan Pyhiinvaelluspiste, tapasin tuttuja joiden kanssa juutuin juttelemaan. Kotimatkalla päätin, ettemme tarvitse kaupasta mitään ja polkaisin suoraan kotiin.

Sunnuntaina oli sadepäivä ja tein pitkästä aikaa uuniruokaa; kalaa ja kasviksia. Ostin itselleni synttärilahjaksi Lissabonin lennot keväälle.

Vielä on kesää jäljellä

Yöt viilenevät ja ovat kosteita, mutta päivisin on vielä aurinkoista ja lämmintä. Tiistaina tein viikkosiivouksen, pesin lattiat ja levitin niille puhtaat matot (kesti kaksi päivää kuivattaa ne ulkona). Kävelin Kuusijärvelle uimaan ja lounaalle. Ruuhkaa ei ollut, vaikka järvivesi oli yli +20-asteista. Edelleen voin istua iltaisin pihanperälle lukemaan ja nauttimaan ilta-auringon lämmöstä.

Kävin tunnin opiskelijahieronnassa, kylläpä teki hyvää! Tyttö sanoi oikean puoleni olevan ihan jumissa, johtunee kahden vuoden aikana sattuneista kahdesta luunmurtumasta. Voisin lyödä vaikka vetoa, että tyttö on hyvä leipomaan pullia ja sämpylöitä, niin oli rivakat otteet. Hannu sai toivomaansa kesäkeittoa vasta nyt, tein sitä ison kattilallisen. Muutenkin olemme yrittäneet keventää; kantarellipastaa, lohisalaattia ym. Mitä nyt välillä grillattiin possua kasviksilla, lisäksi salaattia..

Perjantaina tuuletimme taas Hondaa ja ajoimme Lohjalle. Ostin pullat mukaan Hilman Herkusta ja rimputin Caritan ovikelloa, jota tämä ei kuullut. Vastasi viimein puhelimeen ja tuli päästämään meidät sisälle. Keitin kahvit, sillä aikaa Hannu sai harjoitella ruotsinkieltään. Kun teimme lähtöä, saimme taas moitteet Caritan mielestä liian lyhyestä vierailusta. Poikkesimme vielä moikkaamaan Meeriä, siellä odotettiin lapsenlapsen perhettä ja kuulumiset vaihdettuamme jatkoimme kotiin uhkaavien sadepilvien saattelemina. Säästyimme kastumiselta, mutta tie oli märkä Bemböleen saakka.

 

Elokuun kirjoja;

Vilmos Kondor "Budapestin raunioissa". Luokiteltu sarjaan Budapest Noir. Kertoo sodanjälkeisistä vuosista 1946-47. Toimittaja Gordon yrittää selvittää kaupungissa tapahtuneita murhia, vankilassa tapahtuneita "itsemurhia" ja venäläisten osuutta kaupungissa rehoittavassa rikollisuudessa. Kamalan paljon ihmisiä ja kaikilla kummallinen nimi, muutamaa lukuunottamatta en pysynyt kärryillä, kuka on kuka ja kenen puolella (sitä ei Gordonkaan tainnut aina tietää). Liikaa väkivaltaa minun makuuni.

Olli Jalonen "Miehiä ja ihmisiä". Eletään kesää 1972, kun pojasta kasvaa mies. Paljon tapahtuu ensimmäistä kertaa; ensimmäinen ihastuminen, ensimmäinen kesätyöpaikka, ensimmäinen autolla ajo (ei sitä kortilla ajeta, sanoo isä). Poika oppii ottamaan vastuuta omista tekemisistään, perheestään ja muista ihmisistä. Pojat rassasivat mopojaan (kuten minunkin teinivuosina) ja rukkasivat radiolähettimiä, onnistuivat jopa perustamaan laittoman radioaseman. Kesän edetessä on osattava tehdä oikeat ratkaisut tulevaisuuden suhteen.