tiistai 23. heinäkuuta 2024

Viro Hondalla 2024; Saarenmaa

Halasimme ihanat Kassarin emäntämme ("niin palju rahvast", huokasi Tiiu ilmeisesti synttärijuhlien väsyttämänä) ja ajoimme Sõrun satamaan. Rannan automaatti ei tuntenut moottoripyörää ja autopaikat oli myyty loppuun. Kävelin lautan luokse ja näytin henkilölippujamme, moottoripyöräpaikan voin maksaa kahvilassa. Kahvilan myyjä sanoi, ettei tälle lautalle ole enää tilaa. Vastasin kirkkain silmin, että olemme jo täällä. Aivan älyttömän halpaa matkustaa Viron lautoilla; moottoripyörä 3,70€!

Rantauduimme Triigin satamaan ja ajoimme ohi tutun Kohvik Ingan, joka on myynnissä. Mitähän jos... 🤔

Ajoimme ohi majapaikkamme suoraan Kuressaareen ja suosikkiimme Kodulinna Lokaliin, jonka vierestä löytyi sopiva parkkipaikka Hondalle. Hetikös siihen parkkeerasi kolme muutakin suomalaista motoristia. Söimme hyvän lounaan, niin ei tarvitse enää illalla ajaa takaisin Kuressaareen. Ajoimme samaa tietä takaisin, tankkasimme ja kävin Lidlissä ostamassa oluet ja iltapalaa.

Majoituimme Jurna Taluun Upan kylässä, kävimme suihkussa ja Hannu laittoi pyykit koneeseen (7€), niiden pyöriessä nukuimme päikkärit. Ripustin pyykit takapihan kuivaustelineeseen ja otimme oluet isossa keinussa kiikkuen.

Majapaikan piha on todella iso ja kaunis. Meidän pitkän talon lisäksi pihapiirissä on myös mökkejä vuokrattavana. Ja yksi romanttinen aitta. Pihalta voimme poimia pudokkaita vanhojen omenapuiden alta.

 Iltakahdeksalta oli vielä +26 astetta. Onneksi ilta-aurinko ei paista meidän ikkunaamme. Itätaivaalle (?) alkoi kertyä tummia pilviä ja Hannu kävi keräämässä pyykit pois. Voi kun tulisikin yöksi ukonilma!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2024

Hiidenmaa, Kassari 💕

En tiedä mistä johtuu, että Hiidenmaalla sielu aina rauhoittuu ja että usein kaipaan takaisin tänne. Varsinkin Kassariin.

Siistimme jälkemme, pakkasimme laukut ja jätimme mukavan mökin samaan kuntoon kuin tullessamme. Hannu valitsi suunnan Kärdlaan, joten Reigin kirkko jäi häneltä näkemättä. Roskat jätimme yhden bussipysäkin roskikseen. Reitti oli pidempi kuin Kõrgessaaren kautta, mutta ei ollut ainakaan hiekkatietä ja uutta asvalttiakin oli meille laitettu. Saavuimme Kassariin puolenpäivän jälkeen, vahingosta viisastuneina poikkesimme iiUmekkiin ja Vetsi Talliin kysymään, ovatko ravintolat auki tänään/huomenna, onhan tänään sunnuntai ja näin ollen huomenna on maanantai. Kaikki ovat auki, myös Hiiu Õlle Koda, joten valinnanvaraa riittää! Tuuli vastaanotti meidät halauksin, pahoitteli että mökki on vielä siivoamatta ja kertoi, että he viettävät tänään tyttären 28v-synttäreitä. Tuulia selvästi jännitti tyttären amerikkalaisen poikaystävän tulo. Viron lippua ei siis nostettukaan salkoon meidän takiamme.

Jätimme laukut piharakennukseen, kävin suihkussa ja menimme Õlle Kodan terassille oluelle. Hyvät paikallisoluet maksoivat 3,50-5,00€ (vain kymmenisen senttiä enemmän kuin viereisessä Kassari poodissa)!

Kaupassa käytyämme menin Kassarin museoon katsomaan Tuli, vesi, õhk, maa -näyttelyn ja kysyin samalla, tietääkö virkailija Aino ja Oskar Kallasten suvimajan (kesähuvila, nykyään museoitu) aukioloajoista. Hänen puheistaan päättelin, että huvila on perikunnan hallussa ja kaiketi avoinna (ryhmille) tilauksesta. Olin toivonut löytäväni hinkumani Hiiumaa t-paidan, mutta museossa ei sitä versiota ollut myynnissä. Kävimme Kallasten huvilan pihalla ja jatkoimme kävelyä Vana Kassariin, jonka Kesäkahvila oli auki, mutta burgerit eivät nyt houkutelleet.

Palasimme hiekkatietä kävellen Kassariin ja menimme Õlle Kodaan syömään sienipizzan ja lammaspelmenit hyvässä liemessä.

Kävimme suihkussa ja menimme päikkäreille. Päätalon terassilla synttärijuhlat olivat alkaneet. 

Mökkimme on edelleen vino kuin Pisan torni, mutta nyt sivuittain (aiemmin niin, että valuin aina öisin Hannun kylkeen kiinni), onneksi kuitenkin niin päin, ettei veri mene päähän. Kävin keittämässä kahvit, myöhemmin tein meille savukampelaleivät ja suolakeksejä sinihomejuustolla. Juhlat terassilla jatkuivat, pojat olivat tuoneet lahjaksi moottoroidun invamopon. Synttärisankarilleko? Kaikki sitä kävivät kokeilemassa, myös Tuuli ja äitinsä Tiiu. Juhlien loputtua lähetin Tuulille viestin, että hän saa halutessaan kokeilla myös Hondaa. Lueskelimme mökissä, ulkoa kuului erikoista linnunlaulua. Tottakai, sanoo Hannu, nehän laulavat eestiksi.

Aamu oli utuinen ja kovin kostea. Kahvia keittäessäni sain halit myös vanaemä Tiiulta. Vasta ennen kymmentä virisi tuuli ja vei pilvet mennessään. Tälle päivälle luvattiinkin aurinkoa ja +24 astetta. Lähdin kävelemään Sääretirpiin, Hannu kääntyi takaisin jo sen parkkipaikalla. Rannan vesi haisi niin pahalle, ettei tehnyt mieli uimaan. Lahden pohjukassa jokainen lokki oli oman kivensä kingi. Kuulin myös haikaroiden ääntelyä klak-klak-klak, niiden pesiä näin vain Tallinnasta Haapsaluun ajaessamme.

Kävelin niin pitkälle kuin jalat pysyivät kuivina ja käännyin takaisin. Olin päässyt tähän asti kävelemään yksin, nyt tuli muitakin vastaan parkkipaikalta. Hannu oli hakenut lenkkioluet poodista ja kävimme suihkussa.

Kävelimme Vetsi Tallin ravintolaan, jossa söimme ribsit coleslawilla ja raneilla sekä kanafileen salaatilla ja uunikasviksilla. Kotimatkalla hain poodista itselleni kahvin ja Vana Tallinnan. 
 

Ennen iltapalaa ja oman mökin terassille vetäytymistä kävelin vielä Kassarin tuulimyllylle. Iltaseitsemältä oli edelleen +25.

Kesän kirjat:

Tove Jansson - Tuulikki Pietilä "Haru, eräs saari". Mikä voisi olla parempi kirja lukea saarella?


lauantai 20. heinäkuuta 2024

Hiidenmaa; Sigala, Reigi ja Kõrgessaare

Onneksi tarkistimme lautta-aikataulut aamulla, muuten olisimme myöhästyneet 10.00 lautasta Hiidenmaalle.

Kävimme Kärdlassa tankkaamassa, sieltä jatkoimme kohti Kõrgessaarta samaa tietä, jota viime kesänä vaelsin. Poikkesimme Hiidenmaan "Eiffel-tornille", jonka ympärille on kehittynyt varsinainen romupuisto.

Käännyimme takaisin ja pysähdyimme minulle viime kesästä tuttuun Ratturi Taluun, jonka kohvikin terassilla söimme hyvän lounaan.

Koukkasimme Kõrgessaaren Coopiin ostoksille ja palasimme samaa tietä takaisin Sigalaan, jossa majoituimme Jaanin ja Maren mökkiin. Hannu oli kadehtinut viime kesäistä yöpymistäni täällä, nyt hän pääsi vihdoin itse tutustumaan tiluksiin.

Siirsimme laukut sisälle ja vaihdoimme ajovaatteet kevyempiin. Ilma oli niin tyyni, että hyttyset, paarmat ja kärpäset kävivät heti kimppuun.

Kävelin metsän läpi kohti Allikalahtea, mutta miljoona hyttystä kävi kiinni sääriin ja oli käännyttävä takaisin. Lompsin pihalla Maren saappailla ja ulkohuussissa käydessäni näinkin yhden tumman käärmeen ja kuulin toisen liikkuvan puskissa. Hetken kuorsauksen jälkeen Hannu lähti lämmittämään saunaa, minä poimimaan mustaherukoita. Olikin ihanat löylyt!

Saunottuamme tuuli sen verran, että saimme syötyä iltapalan (perinteiset juustonakit) pihalla rauhassa itikoilta. Vetäydyimme mökkiin aikaisin lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia.

Jätimme virran päälle sähköaitaan ja yöllä Hannu oli kuullut kun joku (villisika?) oli itsepäisesti pyrkinyt tontille.

tiistai 16. heinäkuuta 2024

Viro Hondalla 2024; Haapsalu ja Vormsin saari

Lähdimme aamuseitsemän jälkeen ajamaan Länsisatamaan. Työliikennettä oli sen verran vähän, että olimme satamassa jo ennen kahdeksaa ja saimme ensimmäisen lähtöruudun moottoripyörille. Seuraa saimme hämeenlinnalaisista pojista ja lappeenrantalaisista pariskunnista. Autokansi oli suihkutettu aivan märäksi ja oli moottoripyörille vaarallisen liukas. Merimatka kului aurinkokannella istuen, tosin aurinko oli udun takana piilossa.

Tankkasimme Hondan Tallinnan ulkopuolella, ajoimme kohti Pärnua, vilkutimme pojille ja käännyimme Haapsaluun johtavalle tielle. Päätimme syödä ja käydä kaupassa keskustassa, niin ei tarvitse illalla lähteä mihinkään.

Söimme lounaan aasialaisravintola Mandarinissa, minulle ankkaa, Hannulle lammasta. Kävimme viereisessä Rimissä ja laitoin Koitille viestin, että olemme pian perillä. Majoituimme minulle ennestään tuttuun taloon (Koidu Majutus), saimme yläkerrasta perhehuoneen omalla kylppärillä ja istuimme yhdelle terassille tervetulostouteille.

Suihkun ja päikkäreiden jälkeen keitin kahvit, jotka joimme kauniissa puutarhassa. Koitin koira kävi tervehtimässä meitä isännän pilkkoessa pihalla halkoja. Hän liittyi seuraamme tarjoten savuolutta, joita oli saanut synttärilahjaksi täyttäessään peräti 77 vuotta. Saimme luvan syödä puskista karviaisia ja viinimarjoja. Voimme myös lämmittää saunan, milloin haluamme. Oli tosi ihanaa näyttää Hannulle tämä majapaikka, johon hänkin tuntui tykästyvän. Illalla juttelin vielä keittiössä alakertaan majoittuneen naisen kanssa. Hän on kotoisin Tarttosta, käy töissä Helsingissä ja on nyt lomalla Haapsalussa. Pään peittävistä huiveista/pyyhkeistä päättelin hänen käyvän tai käyneen syöpähoidoissa.

Vormsi

Torstaille luvattiin puolipilvistä +21 astetta. Päätimme käyttää hyvän sään Vormsilla käymiseen. Sinne oli lähdössä myös mukava saksalaispariskunta fillareilla. Päädyimme samalle aamupäivän lautalle, kuin myös iso puolalaisryhmä pyörillään, heidän matkatavarat kulkevat bussin kyydissä.

Ajoimme satamasta suoraan Vormsi Talumuuseumiin, jossa sain ensimmäisen merkinnän (oli tosin virkailijalle työn takana) Viron muuseumikaartiin. Museo itsessään oli pieni, mutta sen pihapiiri ulkorakennuksineen kaunis ja vehreä.

Seuraavaksi halusin nähdä Vormsin kirkon - Püha Olavi kirik - ja kalmiston. Hannulla oli mielessä tuletorn (Saxby majakas), mutta kartanlukutaito oli hukassa, kiersimme lähes koko saaren ja päädyimme lähtöpisteeseen lähelle Talumuuseota. Vormsin saarella on paljon vanhaa metsää, jonka hakkuita Aura Koivisto kirjassaan kovasti murehti. Totta; hakkuualueet ikimetsän väleissä ovat lohduttoman näköisiä.

Pois lähtiessä tummat pilvet valtasivat taivaan, mutta ei vielä satanut. 

Haapsalu

Päätimme jättää fiinimmät ravintolat huomiseen, kun hikisinä ja (minulla) tukka pystyssä rantauduimme Rohukülan satamaan. Vaihtoehdot olivat Taksi Pubi tai Laterna, joista päädyimme jälkimmäiseen. Söimme hyvän lounaan ja kävimme Coopissa (ent. Konsum) ostoksilla. Takaboxista tuli niin painava, että laukku tipahti ajaessa asvaltille. Onneksi sisältö pysyi ehjänä, mutta laukku sai halkeaman. Kas kummaa; pysähtyessämme poliisiauto ajoi peräämme ja naiskonstaapeli kävi tsekkaamassa tilanteen. Otin kauppakassin syliin ja kotiuduimme sateen kastamia katuja pitkin majataloon päikkäreille. Heräsin vasta puoli kuudelta, kun Hannu oli jo lämmittämässä saunaa. Menin keittiöön kahvinkeittoon, Koit tuli hädissään puhelin kädessä kysymään, puhunko englantia. Kehotin viemään puhelimen Hannulle, hän kun mieluummin puhuu kielillä. Menin ulos vastaanottamaan puolalaisfillaristin, joka Hannun ohjeiden (ja piipusta nousevan savun) opastamana löysi perille. Poika ihastui kuullessaan, että pääsee meidän jälkeemme saunomaan ja majoituttuaan lähti keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Saimme lisää seuraa; suomalainen pariskunta! 🇫🇮 Tosin eksoottisen näköinen poika on kotoisin Iranista. Hannu lupasi lämmittää heille huomenna saunan ja sai Koitilta narua pitämään takaboxin kasassa. Koit meni vuorostaan saunaan ja jätti corginsa Harrin (Prince Harry) meidän hoitoon.

Perjantaina sadekuuro pyyhkäisi aamupäivällä Haapsalun yli, muuten oli luvattu taas puolipilvistä ja parikymmentä astetta. Tuntui mukavalta päästä parin päivän istumisen jälkeen liikkeelle, kun lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Menin edeltä Piispanlinnaan, jossa kiersin näyttelytilat ja näköalatasanteet. Kapusin myös linnan torniin.

Piispanlinnan katsottuani hyödynsin Museokorttia myös kaupunginmuseoon, joka kertoo Haapsalun historiasta, asukkaista js kylpylätoiminnasta.

Teimme treffit taproom Virren terassille. Paikka tunnettiin aiemmin nimellä Purtse Gastro.

Hyvät mustikkastoutit juotuamme menimme suosittelemani Demoreston terassille syömään rapsakat kanat. Harmi vain, että vitello tonnatoa ei ollut saatavilla. Kuulemma listan ruokalajeista ainoa, jota nyt ei ollut.

Illalla Hannu lämmitti taas saunan ja lupasi pitää sen lämpimänä helsinkiläispariskunnalle.