Jouluvalmisteluja

Joulukuussa on niin paljon ohjelmaa, että on paras aloitella jouluvalmisteluja viimeistään nyt. Hannu ripusti kausivalot terassille ja pihakuuseen jo isänpäivän aikoihin, minä vaihdoin tyynynpäällisiä ja pöytäliinoja tällä viikolla punaisiin. Torstaina tein piparitaikinan, samalla kuuntelin munkkikuorojen hyminöitä.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/2021/11/maailman-paras-piparitaikina.html

Perjantaina Hannu valmisti flammkuchenin kylmäsavulohesta ja lehtikaalisilpusta, illalla minä paistoin piparit. Vain yksi pelti siivistä palaneita enkeleitä!

Övre Nybacka

Lauantaina aloitimme tämän vuoden joulumarkkinoilla kiertämisen; haimme Mirjan ja Masan kyytiin ja ajoimme Övre Nybackan joulumyyjäisiin. Hieno tienoo, jossa ei olla ennen käytykään, vaikka olemmekin fillaroineet Ylästössä ja Vantaanlaaksossa. Sunnuntaina sataneet lumihiutaleet peittivät armollisesti myrskytuulen pudottamat lehdet ja oksat (samoin terassille tuulettumaan viemäni petivaatteet) ja tekivät kävelyteistä liukkaat. Hain kaupasta eilen unohtamani pekonin ja tein kukkoa viinissä.

Joulukuun kirjoja;

Jukka Hako, Pia Vuorikoski "Arkkitehdit Vantaalla - Alvar Aallosta Väinö Vähäkallioon". Minullekin (uus-vantaalaisena) joitakin tuttuja kirkkoja, kappeleita, kouluja, ostoskeskuksia ja asuinrakennuksia.

Marraskuu, alku talvelle?

Kohonneiden asumis- ja elinkustannusten takia jätimme tänä vuonna perinteisen syysreissun Balkanille väliin. Toki ohjelmaa oli muutenkin; viikko koiravahtina Lohjalla ja viikko sienestystä Teijon kansallispuistossa. Lokakuun loppupuolella kyläilimme Mirjan ja Masan luona, Ritu kyläili meillä ja hänen kanssaan kävin päiväristeilyllä Tallinnassa. Ilma oli kehno eikä aikaa käydä kuin syömässä lounaan Must Puudelissa ja kahvilla Rotermannissa. Ostokset teimme SatamaTurgin ja laivan myymälöissä. Sovimme alustavasti uudesta Tallinnan reissusta paremmalla kelillä ja pidemmällä ajalla.

Must Puudel

Halusimme pitää marraskuun varauksista vapaana, mutta hetihän sinne tuli pari koiravahtivuoroa. Harvoin tulee viikkoa, jolloin ehdin kaikille neljälle joogatunnille. Sienestys lähimetsässä alkaa olla tiensä päässä, vaikka maahan satanut lumi sulikin pois. Sieniä ei vain tunnu enää löytyvän kovin paljon.

Viimeisetkin oman pihan (pakastetut) kirsikat on nyt säilötty! Vodkassa lionneista kirsikoista keitin taas pienen erän hilloa juustoille. Ostin kahden kilon pussin kotimaisia porkkanoita, Hannu höyläsi mandoliinilla niistä ison osan siivuiksi pakastepusseihin.

No älä! Vielä löytyi suppareita yhden kuivurin verran. Pyhäinpäivänä veimme kynttilän ja kanervat Honkanummelle. Havut jäivät hakematta, kun vettä satoi aivan Esteristä. Samalla hankimme talven kynttilät Ikeasta. Kotiin palattuamme Hannun Jokke-serkku yllätti meidät kyläilyllään. Ei ollakaan nähty pitkään aikaan!

Sunnuntaina oli vaihteeksi hyvä sää ja saimme laitettua pihan talvikuntoon. En istuttanut lisää kukkasipuleita, sillä saimme naapurin Soililta istutuslavat ja ajattelin panostaa siihen vasta ensi keväänä. Hannu teki tällä kerralla sienipizzaa vuohenjuustolla. 

Ateneum Bistro

Lähdimme Ritun kanssa katsomaan Helsingin uusia näyttelyjä. Sää ei taaskaan suosinut meitä; koko päivän satoi vettä. Se taisi vähentää myös kaupunkilaisten tuloa seuraamaan Martti Ahtisaaren hautajaissaattoa. Suuntasimme suoraan Ateneumiin katsomaan impressionisminäyttelyä "Väriä & Valoa". Lukupiirissä olimme juuri lukeneet kirjan Elin Danielson-Gambogin elämästä ja taiteesta ja yritin löytää hänen taulujaan. Mutta ei, tässäkin näyttelyssä oli vain parin naistaiteilijan töitä. Myös teksteissä mainittiin suomalaisista ainoastaan Ellen Thesleff. Näyttelyn kierrettyämme jäimme lounaalle Ateneum Bistroon. Niin hyvä salaattipöytä, että miten emme ole aiemmin löytäneet tänne?!

Pentti Sammallahti

Pentti Sammallahti

Seuraavaksi menimme Kämp Gallerian Suomen Valokuvataiteen Museoon. Siellä on nyt esillä Pentti Sammallahden "Me kaksi" -näyttely. Mustavalkoinen, humoristinen, hauska. Itselleni moni kuvauspaikka on tuttu, mutta minun kuvani ovat värikkäämpiä.

Svante Gullichsen

Sateen pieksemä Senaatintori oli aidattu ja poliisit vartioivat kävelyteitä ja katuja. Turistit kyselivät, mitä on tekeillä, kun on niin paljon poliiseja ja armeijan väkeä jalkautunut kaduille. Me pujahdimme Katariinankadun galleriaan katsomaan Svante Gullichsenin vaikuttavan valokuvanäyttelyn. Kuvat ovat eri puolilta Eurooppaa ja Svante on itse useimmissa kuvissa. Jäin kaipaamaan ainoastaan paikannimiä, mutta kun valokuvaaja itse oli paikalla, sain kysyttyä niistä häneltä. Erkavoidumme Ritun kanssa ja lähdin Sanomataloon verenluovutukseen.

Joku mököttää

Menin Lohjalle pariksi yöksi koiran- ja lapsenvahdiksi. Sipe osoitti mieltään mököttämällä ja riehumalla, kun se taas jätettiin mummun hoiviin. Isänpäivän hämärtyessä iltaa kohti ajattelin, että kierrämme katsomassa naapureiden kausivaloja. Vielä mitä! Sipe kiskoi minut metsään kuraisille ja liukkaille poluille. 

Illalla tuijotimme tansseja, sen jälkeen teimme lyhyemmän lenkin asuinalueella. Hyvä, etten lentämään lähtenyt, kun Sipe yritti sännätä rusakon perään.

Elisa-kirja laittoi Finlandia-ehdokkaatkin alennukseen ja ostin Miki Liukkosen uusimman, viimeiseksi jääneen teoksen e-kirjana. Paperiversio on turhan paksu, tuo kulkee puhelimessa mukana reissuilla ja voin lukea sitä pätkittäin vaikka kevään vaellusmatkalla. Yhteiseksi joululahjaksi suunnittelemme matkaa Turun joulumarkkinoille.

Yöuni jäi taas pätkittäiseksi, Sipe kulki levottomana ja kävi luonani ainakin kahdelta ja neljältä. Ennen seitsemää sain kunnon aamupesun. Aamulla lähdimme kaikki ulos samalla oven avauksella; Noel kouluun ja minä Sipen kanssa lenkille. Päivälenkin teimme valoisaan aikaan metsässä. Satoi muutamia lumihiutaleita ja Sipe yritti haukata niitä suuhunsa. Väliajat huilailtiin. Onneksi parin päivän keikalla ei tarvitse harjoitella noiden nykyaikaisten, puhuvien pesukoneiden kanssa. Noelin tultua koulusta kävimme Veli Kebabissa syömässä. Sipe hullaantui, kun palasimme kotiin. Oli tainnut pelätä, että nyt ne loputkin lähtivät pois. Iltalenkillä minua nolotti, kun Sipe nousi vastaantulevan miehen olkapäitä vasten. Minä en miestä pimeässä tuntenut, mutta Sipe tunnisti naapurin Raimon. 

Levoton sielu kulki taas yöllä kynnet rapisten huoneesta ja ikkunasta toiseen. Välillä Sipe mylläsi omassa pedissään. Jos kyseessä olisi narttu, luulisin sen petaavan pentuja varten. No, onhan Sipelläkin nyt kova vietti päällä. Parin aikaisen herätyksen jälkeen sain nukuttua puoli kahdeksaan, ennen kuin Sipe tuli pusuttelemaan. Ehdimme käydä aamulenkillä, ennen kuin oli aika herättää Noel koulumatkalle. Taisi olla rasittavat päivät; olin jo perjantaissa ja puhuin Onnille viikonlopusta, vaikka oli vasta tiistai. Päivälenkillä Sipe juoksutti minua taas pitkin metsiä. Jätin pojan nukkumaan ja lähdin ajelemaan kotiin.

Kotimatkalla poikkesin Lieviön periferiaan Terhi Mickelsonin Kanipakka-keramiikkapajalle ostamaan Annalle joululahjan. Ajoin kotiin kaupan kautta ja laiskuuttani/nälissäni jätin illan joogan väliin.

Keskiviikon kävelylenkillä näin talven ensimmäisen hiusjää-ilmiön, tällä kerralla uudessa paikassa.

Kävin ostamassa Rainbow-rakkolaastareita (ovat parhaita) kevään vaellukselle, ennen kuin tuotemerkki loppuu/vaihtuu.

Aivan liian harvoin tulee leivottua (ettei syödä liikaa). Piirakanteko on kuitenkin helppoa, nopeaa ja mukavaa. Veimme omenapiirakan naapuriin, kun kävimme katsomassa reilun viikon ikäistä poikavauvaa.

Tiistaina ajoin Lohjalle Sipen seuraksi. Harvoin saan niin riemullisen vastaanoton! Lähdimme saman tien metsään lenkille, mummu sai taas pistää juoksuksi. Onneksi metsätiet eivät ole liukkaita, juurakoita yritin välttää parhaani mukaan. Olimme lepäämässä, kun Noel tuli koulusta. Kolmasluokkalaisen matikan tehtävät saivat minutkin raksuttamaan aivojani, saatikka tuollaisen kärsimättömän, levottoman pikkupojan. Alkuillan lenkin jälkeen kävin saunassa. Hukkaan menivät öljyt ja kosteusvoiteet, kun Sipe pesi ne pois iholtani. Viimeinen iltalenkki oli vähän rauhallisempi, ilma oli ihana ja puolikuu tuli näkyviin pilvien raoista.

Keskiviikkona oli pakkasaamu ja Sipe sai fleecen päälleen (meni pitkin seinän viertä, kun ei tykkää vaatteista). Teimme reippaan lenkin pitkin metsäteitä, minulla selkä hiestä märkänä. Olisihan se kiva jos olisi koira; olisi pakko käydä lenkillä neljä kertaa päivässä. Tykkäämme Sipen kanssa mennä pitkin metsiä, mutta saan kiskomisesta käteni kipeäksi. Mitenhän punnerrukset onnistuvat illalla?

Syksyn kirjoja:

Joel Haahtela "Jaakobin portaat". Trilogian kolmas, itsenäinen osa. Helsinkiläismies saa tiedon, että hänen veljensä on hoidettavana parantolassa ja tarvitsee saattajan kotimatkalle takaisin Suomeen. Mies ei ole kuullut veljestään aikoihin ja hämmästyy kuullessaan, että veli on Israelissa ja sairastunut siellä Jerusalem-syndroomaan. Toisaalta suvussa on ennenkin ollut "etsijöitä". Ehkä veli on lähtenyt jäljittämään isoisän jäämistösta löytyneeseen karttaan merkittyjä Jaakobin portaita. Mies asettuu talvisessa Jerusalemissa veljensä asuntoon ja käy parantolassa katsomassa veljeään, joka on jo paranemaan päin. Aikansa kuluksi mies vaeltaa lumisessa Jerusalemissa, löytää salaisia paikkoja, joita ei enää seuraavana päivänä etsimälläkään löydä. Samalla hän käy ajatuksissaan läpi lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja lopulta sairastuu itsekin. Hän tuntee äitinsä läsnäolon ja syreenien tuoksun talvisessa kaupungissa.

Salla Leponiemi "Niin kauan kuin tunnen eläväni - Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi". Tietokirja Elin Danielsonin elämästä ja taiteesta 1800-1900 lukujen vaihteessa. Aikansa reissunainen matkusteli paljon kotimaassa ja Italiassa, poiketen välillä myös Pariisissa. Pohjoismainen taiteilijayhteisö kokoontui tiiviisti Ahvenanmaalla ja Välimeren maissa. Suomalaiskriitikot eivät juurikaan perustaneet naistaiteilijoiden töitä ja vähättelivät näiden taitoja. Se ja onneton avioliitto italialaistaiteilijan kanssa masensi Eliniä ja lamautti hänen luovuuttaan.

Susanna Hast "Ruumis/huoneet". Mitä voi aikuinen nainen muistaa lapsena koetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kun muisti tekee lukkoja suojellakseen omistajaansa. Välähdyksiä ja painajaisia huoneista, paikoista, itseään isommista ja vahvemmista pojista, kivusta ja alistamisesta. Miksei kukaan tehnyt mitään? Auttanut? Miksei hän itse uskaltanut hakea apua, syyttää poikia näiden teoista? Ahdistavaa luettavaa, mutta ikävä kyllä niin totta.

Camino Senda Litoral, Portugali

Viime kevään Camino Via de la Plata (puolet siitä) oli sen verran rankka, että päätin armahtaa itseni ja tehdä seuraavaksi lyhyemmän ja kevyemmän vaelluksen. Pidin kovasti Portugalin Camino Coastalista, sen rinnalla kulkee Senda Litoral poiketen hieman minun käymistäni kohteista. Mitä lähempänä rannikkoa, sen parempi! Tein alustavan reittisuunnitelman, jonka päivämatkat jäävät lyhyemmäksi kuin ennen. Senda Litoral Portosta Santiago de Compostelaan on alle 300 km, lyhyemmillä päivämatkoilla sen vaeltaa 14-16 päivässä. Tällä kerralla houkuttelen myös kaverin mukaani, saa nähdä onnistuuko.

Haluan viettää pääsiäisen kotona ja aloin katsella huhtikuun lentoja Portoon/Lissaboniin. Yhdet hyvät Norwegianin lennot (lyhyellä vaihdolla Oslossa) Portoon löysinkin, mutta hinta ehti nousta kun minä vasta harkitsin varaamista. Varasin Norskin lennot Lissaboniin, ilmoitin siitä kaverilleni ja toivon hänen löytävän itselleen lennot, mieluummin samat kuin minä. Hannu on lähdössä loppureissulle mukaan ja varasimme samat Finskin suorat lennot Lissabonista kotiin toukokuussa. Hannu löysi itselleen menolennon Portoon KLM:n sivuilta. Tarkoitus on viettää yhteinen parin viikon loma tällä kerralla Portugalissa. Minulla on taas tiedossa viiden viikon reissu.

Helsinki-päivä; kolme näyttelyä, hyvää ruokaa ja ystäviä

Kolme, neljä, viisi kärpästä yhdellä kerralla, kun vietin iltapäivän Helsingissä. Houkuttelin Ritun mukaani katsomaan Taidehallin Kaija Aarikka -näyttelyn.

Kaija Aarikka

Kaija Aarikka

Uskomattoman tuottelias suunnittelija! Paljon meillekin tuttuja koruja, koriste-esineitä ja astioita. Niin ajattomia, että monet niistä ovat myynnissä ja monissa kodeissa käytössä edelleen. Itsekin olin koristautunut Aarikan puukoruilla, vaikka muuten käytänkin äärettömän vähän koruja.

Antell Pikkuarkadia

Taidehallista olikin lyhyt kävelymatka lounaalle Antell Pikkuarkadiaan. Söimme mukavasti lämmittävää kukkakaalikeittoa, salaattipöydän antimia ja teriyakikanaa.

Eveliina Hämäläinen

Eveliina Hämäläinen

Ulkona puhalsi kolea tuuli, kun kävelimme Erottajankadulle ja TM-Gallerian tiloihin. Siellä on parhaillaan Eveliina Hämäläisen Luona-näyttely.

Peter Balke

Meillä oli vielä yhteistä aikaa ja kävimme katsomassa Sinebrychoffin taidemuseossa Peter Balken "Arktisen lumo" -näyttelyn. Pois lähtiessämme pysähdyimme Kakkugalleriaan herkullisille kakkukahveille. Ritu lähti etsimään itselleen talvitakkia, minä suunnistin Oodin kautta lukupiirin tapaamiseen.

Syksyn kirjoja;

Muriel Barbery "Siilin eleganssi". Keski-ikäinen leskirouva Renée toimii aulavahtina pariisilaisessa talossa, jonka pitkäaikaiset asukkaat ovat ylempää keskiluokkaa. Hierarkiassa alimpana on Renée, harmaa hiirulainen, jota tuskin huomataan, paitsi jos kerrosvälien kukat ovat hoitamatta tai kynnysmatot lähettämättä pesulaan. Lapsettomaksi jäänyt Renée on kuitenkin itseoppinut älykkö, joka arvostaa niin kirjallisuutta, elokuvia kuin maalaustaidettakin. Muutama ystäväkin hänellä on, mutta kukaan ei arvaa, mitä tuon yksinkertaiselta näyttävän naisen ajatuksissa liikkuu. Kunnes taloon muuttaa ensimmäinen "ulkopuolinen", varakas japanilainen herrasmies, joka näkee aulavahdin ulkokuoren taakse. Yläkerrassa asuu varhaisteini Paloma, joka suunnittelee omaa itsemurhaansa (polttamalla koko asunnon) ennen kuin täyttää 16. Hänkin ystävystyy Renéen kanssa ja alkaa miettiä, jospa sittenkin kannattaisi elää.  

Sergei Dovlatov "Kompromissi". Venäläinen journalisti Sergei Dovlatov (1941-1990) oli toimittajana virolaisessa Soveskaja Estonija -lehdessä vuosina 1974-1976. Kaikesta ei voinut kirjoittaa, kaikki kirjoitukset tarkistettiin ja kaikessa piti tehdä kompromisseja. Vodkanhuuruinen toimittajajoukko kirjoitti ja toimi, niin kuin parhaaksi näki. Juutalaisten sukujuuriensa avulla Dovlatov pääsi muuttamaan Amerikkaan, jossa kaikki hänen kirjansa julkaistiin.

Mathildedal; Teijon sienimetsät

Perjantaina kävin aamupäivällä kaupoilla, lastasimme auton ja ajoimme Tammisaaren kautta Mathildedaliin. Wi-Boxin lounaalla oli Octoberfest-teema.

Wi-Box

Majoituimme tuttuun mökkiin, joka oli edellisten kävijöiden jäljiltä siistissä kunnossa. Muutenkin oli tehty kunnostusta viimekäyntimme jälkeen; lamput olivat kirkkaammat ja saunan alin porras on vaihdettu uuteen. Hannu roudasi tavarat mökille, minä laitoin ne paikoilleen ja petasin sängyn. Illalla saunoimme ja vilvoittelimme terassilla. Tuuli nousi ja alkoi sataa vettä.

Lauantaille oli luvattu sadetta, mutta pääsimme ulkoistamaan itsemme jo kymmenen hoodeilla. Olimme nukkuneet yhdeksän tunnin unet. Mikä siinä on, että täällä nukkuu aina paremmin kuin kotona? Hannu lähti lenkille, minä suunnistin sienimetsään. Suppareita on nyt joka paikassa; en päässyt edes omille sienimestoilleni, kun pussi oli jo puoliksi täynnä. Oli pakko lopettaa, kun pussi oli täynnä ja palasin vettyneelle polulle. Puoliltapäivin aurinko pilkisti pilvien raosta ja päätin kävellä vielä Matildanjärven kierroksen. Hannu putsasi sienisaaliini ja laittoi osan kuivuriin (kuinka pieneksi saaliini voikaan kutistua). Minä tein meille pulledpork-tortillat ja salaatin. Siis ei sieniä!

Kariholma

Sunnuntain vastainen yö oli kylmä, aamullakin vain +4-5 astetta. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme sienimetsiin jo ennen kymmentä. Tuuli edelleen kovin ja puin päälleni tukevamman takin. Hannu lähti Hummeltien suuntaan, minä tein Jeturkastin lenkin ja poikkesin siitä vanhoille sienimestoilleni. Eivät pettäneet tälläkään kerralla! Kun biopussi oli täynnä, laitoin Hannulle viestin ja teimme treffit Kariholman keittokatokseen. Hannu ehti sinne ennen minua ja viritteli jo tulia. Grillasimme makkarat (ei vieläkään syöty sieniä), seuraa saimme Särkisalossa asuvasta miehestä. Palasimme mökille putsaamaan sienet ja nukkumaan päikkärit. Illalla saunoimme ja valmistin meille tapakset. Kuivuriin oli ladattu ensimmäinen satsi sieniä, toinen hurisi yöllä.

Kaikki naapurit lähtivät kotiin jo sunnuntaina, vain me jäimme rinteeseen PRO:n mökkiin. Yöllä ja aamulla satoi hissukseen vettä, lähdin kuitenkin kiertämään Matildanjärveä. Sade lakkasi sopivasti, enkä tarvinnut sateenvarjoa, kun mantereelle palattuani nousin metsän rinnettä kohti sienipaikkojani. Taas tuli biopussi täyteen suppareita. Hannu jäi terassille auringonpaisteeseen putsaamaan niitä, minä tein meille kana-kasvispastaa. Nyt syötiin reilusti sieniä! Saimme vasta ensimmäisen 5kg:n kannellisen purkin täyteen kuivattuja sieniä.

Iltapalaksi tein vielä sienimunakasta kuivatuilla yrteillä. Todellista lähiruokaa ja superfoodia! Tässä yhtenä päivänä sanoin Hannulle, että olisi ihanaa asua Matildassa. Mutta toisaalta; tulisin luultavasti hulluksi. Enhän hennoisi syksyllä jättää sieniä metsiin mätänemään. Minun olisi pakko kerätä ne kaikki ja myydä tai lahjoittaa pois.

Tiistaille ennustettiin jäätävää tihkua, yö olikin kylmä, mutta aamupäivän aikana sää selkeni. Kävimme Perniössä kaupoilla täydentämässä varastoja. Alkossa ei myyty Perinteistä punaviiniglögiä, ostimme kausioluet viimeisille saunailloille. Sää lämpeni ja lähdimme sienimetsiin. Yritin "oikaista" Jeturkastiin ja sain tossuni kosteiksi, kun en tälläkään kerralla laittanut kumppareita. Biopussit eivät kestä meidän runsaita sienisaaliita ja otimme muovisangot mukaan. Kosteikossa harhaillessani en löytänyt mitään, mutta kun vihdoin pääsin tutuille sienipaikoilleni, purkki oli tunnissa täynnä.

Mökillä vaihdoin jalkaani kuivat sukat ja kumpparit. Istuimme terassille auringonpaisteeseen putsaamaan sienisaaliin, söimme eilistä kana-kasvispastaa ja nukuimme päikkärit. Kuivuri pyöritti ensimmäisiä sieniä. Saunan jälkeen tapasteltiin ja kuivuriin meni seuraava satsi.

Keskiviikko oli tuulinen, sateinen ja lämmin (+14). Aamupäivällä sade taukosi ja lähdin kylille kävelemään. Kävin satamassa, jatkoin Meritietä ja metsäpolkua pitkin oikaisin Hummeltielle. Noucando; tälle taudille ei voi mitään! Repussa oli (tottakai!) hedelmäpussi ja sieniveitsi. Keräsin metsästä suppareita kuivurin verran ja palasin mökille, jossa Hannu aloitteli sienipizzan tekoa.

Olikin hyvää sieni-sinihomejuustopizzaa, vaikka sipulit unohtuivatkin kassiin. Ja minä unohdin leivinpaperin kotiin.

Torstaina heräsimme kuuden hoodeilla rakeiden ropistessa ikkunapelteihin. Mökin rinne olikin valkoisen hyhmän peitossa, kun kahdeksalta nousin kahvinkeittoon. Myrskytuuli puhalsi aamupäivällä pilvet pois taivaalta ja lähdimme omille sienipaikoillemme. Tällä mökkiviikolla lenkit ovat huomattavasti lyhentyneet ja laavut käymättä, kun sienihulluus on pahasti iskenyt molempiin.

Sanko täyttyi taas nopeasti. Onneksi otin kannen mukaan, muuten äkilliset sadekuurot olisivat kastaneet muutenkin jo kosteita sieniä. Jeturkastin lenkin tehtyäni olisin ostanut pari olutta mukaan Kyläpanimosta, mutta siellä ei ollut ketään paikalla. Hannu alkoi putsata sienisaalista, minä tein perinteistä mökkiruokaa; chorizo-kasvispataa. 

Pyöritimme molemmat pesukoneet ja kuivurin. Illalla saunoimme viimeisen kerran ja tapastelimme jääkaappia tyhjäksi. Joko tämä ihanuus nyt loppuu? Talven sienivarasto alkaa olla täynnä, lisää haen vielä kotona lähimetsästä, että niitä raskii antaa lahjoiksikin. 

 

Sain Hannun olemaan hosumatta lupaamalla, että pysähdymme Perniössä lounaalle. Aamupäivän aikana siivosimme mökin, kuivatin loput sienet paistinpannulla, pakkasimme tavarat ja tiskasin aamun tiskit. Senkin jälkeen meillä oli tunti aikaa ennen mökin luovuttamista.

Puoliltapäivin ajoimme Perniöön ja tilasimme Perniön Kebabissa rullakebabit, jotka olivat niin isoja, että puolet lähtivät kotiin iltapalaksi. Laitoin lakanapyykin pyörimään, Hannu pullotti omenaviinin. Ihana saada taas kylppäri kokonaan omaan käyttöön! Ulkona oli kaunis ilma, mutta kassien tyhjentämisen ja tavaroiden paikoilleen laittamisen jälkeen kumpikaan ei enää lähtenyt lenkille, vaan lepuutimme ja nautimme kotonaolosta.

Hannu pullotti omenaviinin. Ihanaa, kun saadaan kylppäri taas omaan käyttöön!