tiistai 11. elokuuta 2026

Tallinna; Van Gogh

Heinäkuun Viron reissulla jätin Van Gogh -näyttelyn väliin ja kiertelin museokorttikohteita. Se jäi kuitenkin vaivaamaan ja varasin Eckerön reittimatkan. En saanut ketään kaverikseni, joten majoitun edulliseen (32€/2 yötä + pyyhe 2€) hostelliin.
 
Kävin jättämässä laukkuni Venekadun Skyview Hostelliin, sisään pääsee vasta kolmelta. Sadepilvet olivat väistyneet ja aurinko paistoi. Tulomatkalla taistelin (itseni kanssa) Mere Reston Pekingin ankan ja Blu Reston ankkafilén välillä. Logistisesti Mere Resto voitti, mutta sen lounas alkoi tänään vasta yhdeltä. Tainnutin nälkääni Trofen terassilla double stoutilla. 
 

Ja kun nyt kerrankin majoitun vanhaan kaupunkiin, kävelin sen kujia kuvaten.

Mere Restossa oli tuttu neukkutyylinen tarjoilu, ruoka ei ollut kuumaa, mutta maistui hyvältä. Tarjoilijatyttö sai pojilta valtavan kukkakimpun. Kysyin onko syntärit, joo 20v. Hain Rimistä ilta- ja aamupalaa ja palasin Venekadulle.

Majoituin hostellin kolmanteen kerrokseen, verhoilla eristettyyn omaan "huoneeseen". Samasta kerroksesta löytyy myös pieni keittiö (olin jättänyt ostokseni alakerran isompaan keittiöön), suihku ja wc.

Huilin hetken, keitin kahvit, laitoin sen termosmukiin ja lähdin ulos, kun oli vielä aurinkoista. Istuin Paksun Margareetan puistoon kahvittelemaan ja lukemaan. Kun kerran kävelemään lähdin, hain Baltijaama turgin Selveristä hyvää savulohisalaattia ilta- ja aamuleipien päälle.

Taivaanranta näytti synkältä ja hostelliin palattuani satoikin hetken. Jäin iltapalalle alakerran keittiöön, henkilökunta tuntuu olevan ulkomaalaisia, mm. Epanjasta ja jostain englanninkielisestä maasta.
  

Syötyäni nousin omaan kerrokseeni ja etsin itselleni mukavan lukunurkkauksen. Avoimesta ikkunasta kuului alapuolella olevasta rokkibaarista musiikkia, muuten oli rauhallista. Yhdeksältä joku palaa kerrokseemme ja sytyttää kattovalot, jotka näkyvät kaikille, onhan meillä vain sivuverhot. Ennen kymmentä sammutan valot, "Yes, it's ok" kuuluu verhojen takaa. 

 

Elokuun kirjoja;

Deborah Levy "Mies joka näki kaiken".
 


lauantai 8. elokuuta 2026

Mysteerimatka 2026; Turku!

Pelottelin taas Hannua Vauhti kiihtyy -festivaalilla, mutta Tikkurilan sijaan hän pääsee viettämään synttäriään Turkuun. Pienempi paha? Tampereelle oli turha edes yrittää; Eppu-fanit ovat varanneet kaikki majoitukset.

Minulla oli taas omat lehmät ojassa 🐄🐄🐄 ja suuntasimme auton (ei siis enää Hondaa) suoraan Turun Taidemuseoon.

Parhaillaan siellä on esillä islantilaisen Eggert Péturssonin näyttely "Millefleurs". Katsoin kaikki näyttelyt, olinhan ensimmäistä kertaa ko. museossa. Puulattiat narisivat kotoisasti ja kahviosta leijui hurmaava kanelipuustien tuoksu.
Hannu jätti auton Forum Marinumin parkkialueelle ja kävin hakemassa s/s Boren respasta lupalapun ilmaiseen pysäköintiin. Parkkikselle oli pysäköinyt myös joku motoristiryhmä.

Kävimme tervetulo Ipalla tutun korttelikapakan terassilla ja seurustelimme paikallisväestön kanssa. Olimme harkinneet lounaspaikkaa lähempänä keskustaa tai linnan toisella puolella, mutta Hannun hankalaa ja hidasta kulkua lyhentääkseni tarjosin hänelle ruuat Ravintola Göranissa. Kyllä olikin hyvää! Ja lähellä Borea, kävin tsekkaamassa meidät sisään ja vedin laukun hyttiimme.

Huilimme hetken radiota kuunnellen. Ulkona oli niin hieno sää, että kävin pesulla, puin "parempaa" päälle ja lähdin kävelemään Aurajoen rantaan. Ostin vadelma-lakritsijäätelön ja rapsuttelin kiinalaispariskunnan (?) minikokoista villakoiraa. Boren ulkopuolelle oli parkkeerattu viisi moottoripyörää. Huoh, kateeksi käy! Hannu vilkutteli yläkannelta, nousin sinne, ostimme baarista drinksut ja istuimme aurinkoiselle terassille. Kävin hakemassa hytistä kirjamme, linnan hoodeilta kuului musiikkia. Kovin lyhyeksi jäi "baarikierroksemme" Turussa.
 
Ahtaahkon suihkun jälkeen nautimme runsaan aamiaisen ja hetken huilin jälkeen keräsimme tavaramme ja poistuimme paikalta.
 

Jätin Hannun parkkipaikalle ja kävin Museokortilla tutustumassa Suomen Joutseneen. Ihana tervan tuoksu! Katsastin museolaivan tilat yksikseni, vasta poistuessani yksi perhe käveli vastaani. Epäilin laivan kaltevuudesta uusia silmälasejani, mutta opas vakuutti, että laivan kansi todellakin on molemmille reunoille kalteva. Ihan kuin Tallinnan risteilyllä kävelisi yhden nautitun kuoharin jälkeen!

Ennen kotiinlähtöä halusin vielä nähdä Pyhän Henrikin Taidekappelin. Siellä oli alkamassa siunaustilaisuus (ei mainintaa nettisivuilla), joten ajoimme paikalle turhaan. Sain kuitenkin luvan kuvata hienon interiöörin ennen tilaisuuden alkua.

Salon Veturitallissa on ihastuttava, koskettava (pelottava, sanoo Anna) ruotsalaisen valokuvaajan Helena Blomqvistin näyttely "Uusi ystäväni". Aivan kuin katselisi unia tai jotain kuvitettua satua.


Kotimatkalla poikkesimme Lohjalle syömään Suvin tekemää mustikkapiirakkaa ja onnittelemaan Noelia, joka viettää synttäreitään ensi viikolla. Sipellä oli Hannun tavoin jalkavaivoja ja ensiryntäyksen jälkeen poika olikin varsin rauhallinen. Kävin katsomassa Metsolan haudan, jonka sisko on hienosti hoitanut. Kotiuduttuamme ihanat naapurit tulivat koko perheen voimin onnittelemaan Hannua, lauloivat onnittelulaulun ja toivat mustikka-banaanipiirakkaa (Grete kävi hakemassa Samulle potan).

keskiviikko 5. elokuuta 2026

Villa Gyllenberg ja Factory Keilaranta

Hondan vakuutus juoksee ja pyörä seisoo tallissa. Ehdotin lyhyttä pyörälenkkiä Kuusisaareen, kun Villa Gyllenberg oli viimeksi siellä ajellessamme kiinni.

Jestas kun onkin hieno paikka, ilmankos Leena nimesi sen lempimuseokseen! Hannu jäi ulos istuskelemaan, kun ensin kiersin privaattipuolen, jota on kaksi kerrosta. Upeat huoneet täynnä kauniita mattoja, huonekaluja ja taidetta. Ja mikä näköala merelle!

Alakerran näyttelytilassa on esillä kokoelma "Runollinen todellisuus - 1920-40 lukujen taidetta, muotia, muotokuvia ja puutarhoja". Sen katsottuani käyskentelin vielä hetken kauniissa puutarhassa, josta löytyy myös kahvilan terassi.

Olin luvannut Hannulle kyytipalkaksi lounaan ja päräytimme Keilarannan Factoryyn. Ilmainen parkki, kunhan ilmoittaa rekkarin respaan. Olikin hyvää ruokaa, tuli syötyä taas vähän liikaa. Täytyy testata muutkin Factoryn lounasravintolat! Kotimatkalla hain Stadiumista lahjakortin Noelin synttärilahjaksi.

Torstaina fillaroin Tikkurilaan, keskusta on aivan sekaisin ratikkatyömaan takia. Koskaan ei etukäteen tiedä, mikä reitti nyt on suljettu. Siksi minusta ei enää ole ajamaan sinne autolla. Jätin fillarin kirjaston ulkopuolelle ja hain uudet rillini. Silmät olivat aivan ristissä, niin paljon tuli lisää vahvuuksia. Juu, haluan jättää uudet arskani päähän, sanoin kun tein lähtöä. Liikkeen ulkopuolella vaihdoin ne kuitenkin vanhoihin, että pääsin turvallisesti kotiin. Uimarantalenkillä otin jo uudet lasit käyttööni, pakkohan noihin on totutella.

Perjantai-iltana naapurit nappasivat meidät kyytiin ja lähdimme poikien seuraksi Haltialaan virvelöimään. Pikkuisen Samuelin kanssa kävelimme katsomaan lehmiä ja lampaita. Kotimatkalla hän nukahti turvaistuimeensa.