Arcos de la Frontera

Arcosin bussiasema on alakaupungissa, josta on pari kilometriä ylämäkeä historialliseen keskustaan. Olimme saaneet virheellisen avainkoodin ja rouva tuli selvittämään sen. Pääsimme sisälle ja monia ovia kokeilemalla löysimme oman asuntomme. Niin paljon huoneita, että kestää hetken kotiutua! Todella kodikas huoneisto ja kattoterassilta on ihan omat näköalat.

Kaunis Cádiz

Talon yhteinen "patio" tarkoittaa alakerran kalustamatonta tasoa, joka on auki taivasta myöten. Jossain vaiheessa yötä kuulin sateen ropisevan rankasti. Hannun homma oli käydä aamulla nurkan takana kaupassa ja ostaa lämmintä leipää ja mehua. Aamiaisen jälkeen lähdimme kaupungille. Palasimme eilisiä jälkiämme pitkin lähelle bussi- ja juna-asemia ja kävimme infopisteessä kyselemässä lauantain siirtymiä. Hannu oli taas turhaan ollut huolissaan; Jereziin pääsee sekä bussilla että lähijunalla ja sieltä bussilla Arcosiin. Ihan niin kuin teimme 10 vuotta sitten, mutta toisin päin.

Hannun vatsa protestoi ja pysähdyimme varikkokäynnillä yhdelle terassille. Olihan kello jo (Suomessa) yli puolenpäivän ja otimme reissun ensimmäiset Alhambra verdet.

Kävelimme Plaza Españjalle ja Plaza de Minalle. Jotkut pensaat puskivat jo kukkia, mutta kevät on täälläkin myöhässä. Kävimme Iglesia de San Antoniossa, sieltä ulos tullessa tunsimme tutun, huumaavan tuoksun. Appelsiinipuut kukkivat! Kävelimme koko niemenkärjen ja poikkesimme Castillo de Santa Catalinalle, jossa kiersin linnoituksen. Alkoi olla lämmin.

Oli lounaan aika ja tämä oli sovittu jo etukäteen; viime kerrasta tuttu Bar Santa Catalina. Patatas bravaksia ei ollut listalla, tilasimme yhteisen talon salaatin ja frittimustekalat (puntillinas/chipirones).

Maps.meen ohjeistamana palasimme kämpille. Matkan varrella alkoi kuulua älämölöä ja poikkesimme meille uuteen Mercado Centraliin, jonka aurinkoiset terassipöydät olivat täynnä lounastajia. Sinne huomenna? Ennen kotiinpaluuta istuimme vielä läheisellä aukiolla nauttien auringonpaisteesta. Torkuimme hetken ja iltapäiväkahvin jälkeen vietimme illan kotosalla tapastellen, lukien ja flamencoa kuunnellen.

Jätin magneesiumkapselit kotiin ja aamuyöstä levottomat jalat herättivät minut. Aamulla sade ropisi patiolle. Hannu haki lämpimän jyväleivän ja odottelimme sateen loppuvan. Arcosista takaisin Málagaan on vain yksi aamubussi, varasimme siihen liput valmiiksi. Huominen siirtyminen Arcosiin on vielä varmistettava.

Kävelin ensin Mercado Centraliin tsekkaamaan mahdolliset lounaspaikat. Ulkona eilen olleet pöydät ja tuolit oli kerätty sateen alta pois. Kauppahallissa oli herkulliset kala- ja äyriäistiskit, hedelmäosastolla myytiin jo suuria mansikoita. Hallin reunoilla, katoksen alla oli pikkupöytiä ja korkeita jakkaroita. Kaikesta päätellen niille avautuisi puolenpäivän aikoihin tapaskojuja ja -baareja. Ostin kortit kioskista ja hain merkit postista. Jatkoin kävelyä  katedraalin ohi bussiasemalle, jossa varmistin huomisen siirtymän Arcosiin. Lippuja ei myyty etukäteen, ne pitää ostaa kuskilta. Kaupungintalon ulkopuolella naiset osoittivat mieltään violettirusetein perheväkivaltaa vastaan. Poliisit valvoivat rauhallista, mutta äänekästä mielenosoitusta.

Hannukin oli käynyt kauppahallissa ja totesi, että istuu mieluummin jossain sisätiloissa ja ehdotti Taperia de Columelaa, joka olikin mukava paikka. Tilasin itselleni boquerones-lohisalaatin, Hannu gambas al ajillon ja yhteiset patatas bravakset. Kotimatkalla pysähdyimme eilen löytämääni ukkokuppilaan brandykahville (5,80€). Kämpillä vietimme siestan, herättyämme laitoin ilmastoinnin lämmittämään, sillä asunnossa on rakoja sekä ulko-oven alla että ikkunoiden väleissä.

Bussi Arcosiin lähti vasta 11.00. Meillä oli hyvää aikaa käydä suihkussa ja pakata. Aamiaiselle pysähdyimme torstain olutpaikkaan. Sain sokerihumalan churroista ja kaakaosta. Kävelimme bussiasemalle eilen tsekkaamaani reittiä (juna-aseman kautta). Bussissa kelpasi vain käteinen, kortinlukijassa oli ilmeisesti jotain vikaa. Taivas kirkastui kun poistuimme Cádizista.

Málaga - Algeciras - Cádiz

Kotikatumme oli yön pakkasen jäljiltä aivan jäinen. "Hiekoitetaan tarvittaessa" olin saanut Vantaan kaupungilta vastauksen valitukseeni. Oli käveltävä niin varovasti juna-asemalle, että olimme kentällä lähes myöhässä. Varsinkin kun turvatarkastukseen oli yllättävän pitkä jono. Hyvin kuitenkin ehdittiin lennolle. Málagan kentällä selvitimme pysäkin, josta Avanzan bussi Algecirasiin lähti. Matkalla näimme haikaranpesiä ja haikaroita, niitä olemme tottuneet näkemään vain Virossa.

Sade lakkasi, kun pääsimme Algecirasiin parin tunnin bussimatkan jälkeen. Hannu oli tutkinut kaupungin tapaspaikkoja ja päädyimme Bar la Casitaan, jossa oli varsin autenttinen meteli ja tungos. Vähäisellä espanjalla oli tultava toimeen. Miestarjoilijat kävivät vähän väliä kysymässä "algo mas" ja mehän tilattiin. Muutamat viinilasilliset, kuudet tapakset, brandyt ja minun kahvini yhteensä 25,40. Ei paha! Lähtiessämme vielä kysyivät, mistä olemme. Aaah, Jari Litmanen! Bussi Cádiziin lähti myöhässä, joten saamme kiirehtiä, että ehdimme käydä kaupassa.

Tuli pitkä päivä, mutta senhän me tiesimmekin. Ilta ehti jo pimetä, kun kahdeksan hoodeilla saavuimme Cádizin bussiasemalle, josta oli parin kilometrin kävely kämpille ja lähikauppaan. Teimme ostokset ja pääsimme koodilla sisään kotitaloomme. Yllättäen meille varatussa asunnossa oli jo puolalainen pariskunta, seuraavassa joku nuorimies ja seuraavassa espanjankielinen nainen. Soittelimme vuoronperään vuokraajalle ja lopulta selvisi, että meidät oli siirretty seuraavan kerroksen asuntoon. Ihan kiva, siisti kaksio, jossa on luultavasti vielä hiljaisempaa kuin alakerrassa.

Tällaisen kylppärin minäkin ottaisin!

Maaliskuu - matkakuu

Maaliskuusta olen puolet reissusta, puolet kotona. Huhtikuu onkin sitten toinen tarina.

Hannu veti jo sunnuntaina kesävaatteet esille, tosin Andalusiaan on vielä ensi viikolle luvassa sateita ja koleaa keliä. Minä säästin itseni liukastumisilta ja kastumiselta ja jäin sisälle tekemään kotihommia.

Teemme taas reissusta mahdollisimman hankalan. Päästäksemme lempipaikkoihin - Cádiz ja Arcos- istumme busseissa ainakin ensimmäisen matkapäivän. Jos sääkin on surkea, Andalusian kevätreissut voidaan minun puolestani jatkossa unohtaa. Tosin jos Anna haluaa lähteä kanssani synttärireissulle parin vuoden kuluttua, voin suunnitella helpomman reitin. Jotain Málaga, Nerja, Frigiliana tapaista.

Tiistain lenkillä nilkkoja alkoi taas särkeä ja (laiskuuttani) päätin jättää illan joogatunnin väliin. Pakkasin laukkuni, sääennuste vaatii mukaan myös pitkiä ja lämpimiä vaatteita. Pressopannun kohdalla mietin pitkään. Majapaikat lupaavat kahvinkeitintä, mutta useimmiten ne ovat vedenkeittimiä. Optimistina pakkasin mukaan myös arskat, kaprit ja yhden kesämekon (voihan sen alle pukea tarvittaessa topin ja trikoot).

Riihimäki, Hyvinkää ja Tikkurila

Hannu lupautui kuskiksi, kun lähdimme Ritun kanssa katsomaan taidenäyttelyitä.

Aloitimme Riihimäeltä, Suomen Lasimuseosta, jossa on Markku Pirin näyttely "VÄREJÄ; lasia, tekstiilejä, kuvia". Nuorena piirtelin paljon itsekin ja ihailin Markku Piriä (olihan hän komea nuorimies, kuin joku rokkari). En tiennyt, että hän vaatesuunnittelun ja tekstiilien lisäksi tekee myös lasitaidetta.

Söimme hyvän lounaan Ravintola Fasetissa, jonka oli täyttänyt joku tamperelainen eläkeläisryhmä. Iloiseksi yllätykseksi tarjolla oli myös paistettuja muikkuja. Paluumatkalla poikkesimme Hyvinkäälle.

Hyvinkään Taidemuseossa - Museokeskus Taika - emme ole ennen käyneet. Nyt siellä on perusnäyttelyn lisäksi "Jali! Jalmari Ruokoski 140 vuotta" -juhlanäyttely. Toisessa salissa voi tutustua hyvinkääläiseen baarielämään 1970-80 luvulla "Neonvaloja ja nurkkapöytiä" -näyttelyssä.

 

Lauantaina heräsimme pattereiden metelöintiin. Kaikki patterit olivat kylmiä ja hanoista tuli vain kylmää vettä. Lähdin aamupäivällä lämpimikseni kävelemään. Ei mitään hikilenkkiä, nyt ei kylmä suihku houkuttele, hiustenpesusta puhumattakaan. Onneksi kävin viikolla parturissa. Meillä on pysyvä kutsu naapureiden saunaan, mutta he ovat tämän viikon Virossa. Täytyy vain tehdä syväkyykkyjä ja hakea K-marketista lisää Pirkka-glögiä. Ja lämpökynttilöitä kuluu! Pikaisen (todella pikaisen!) pesun jälkeen paistoin meille gyosat salaatin seuraksi, sen jälkeen kietouduimme omiin viltteihin lukemaan. Talossa ei ole lainkaan tulisijoja, lämpötila laski illalla 13 asteeseen, yläkerrassa on vielä kylmempää, kun on tuulista. Tulee mieleen järkyttävän kylmät luostarit, joihin olen majoittunut vaelluksillani. Onneksi kotona on lahjaksi saatuja villasukkia.

Sunnuntaina alakerran lämpötila oli laskenut 12 asteeseen. Lähdimme punttisalille, että päästiin lämpimään suihkuun. Onneksi (x3) kotona on sentään sähköt ja hanasta tulee edes sitä kylmää vettä, muuten oltaisiin jo jossain hotellissa tai sukulaisten kiusana. Paistoin Lidlin ankkafileeseen pinnan ja laitoin ankka-kasvispadan uuniin, sen kaveriksi joulusta jääneen bataattivuoan. Grete soitti Virosta ja kehotti meitä menemään heille lämmittelemään, mutta eiköhän me pärjätä vielä vuorokausi kotonakin.

Unohdin palsternakan jääkaappiin, täytyy keksiä sille jotain muuta käyttöä. Ankka oli niin hyvää, että hain pakastimeen toisen fileen. Kävimme katsomassa Kaija Koo -leffan "Kaunis, rietas, onnellinen". Ritu varoitteli etukäteen, että Rekolan Kinossa on kylmä, mutta olihan siellä lämpimämpi kuin meillä kotona.

Maanantaina sisälämpötila +8. Teki mieli jäädä lämpimän peiton alle koko päiväksi. Otin neulekäsineet käyttöön sisällä. Aamupäivällä lähdin joogatunnille lämmittelemään, Hannu jäi pihalle tekemään lumitöitä ja odottamaan huoltomiestä. Huolto oli tehty kun palasin kotiin. Ei suurta vikaa, mutta talon ja veden lämmittäminen veisi aikaa. Lähdin seurakuntakahveille lämmittelemään pariksi tunniksi.

Keskiviikkona kävin Vernissassa kuuntelemassa kaupungin järjestämän taideluennon "Julkiset taideteokset ja niiden tarinat" osa 3. Mainio luennoitsija, hän kertoi mielenkiintoisesti ja hauskasti lähinnä Helsingin patsaista, taidetapahtumista ja nykytaiteesta. Tämä oli hyvä lisäys hiljattain lukemaani Liisa Väisäsen kirjaan "Merkkien Helsinki" ja Yle Areenan sarjaan "Rakkaani, kaupunki". Kävin vielä kuvaamassa Korppi-teoksen iltavalaistuksessa.

Perjantaina sää muuttui vetiseksi ja kadut loskaisiksi. Lumitöiden ja viikkosiivouksen jälkeen lähdimme Tammistoon lounaalle. Illalla katsoimme Areenasta hienon leffan "Madeleinen Pariisi".

Lauantain liukkaalla lenkillä sain jalkani kipeiksi, sen jälkeen tein Igorin kanaa, johon upotin myös sen jääkaappiin unohtuneen palsternakan.

Helmikuun helt.. ei kun herkut

Helmikuu jatkui kovilla pakkasilla. Kävin verikokeissa; kolesteriarvoni olivat tippuneet alle viitearvojen. Nyt on lupa herkutella!

Lauantain pilatestunnin jälkeen tein savulohisörsselin ja tuunatun Waldorfin salaatin (vaihdoin sellerin fenkoliin). Paistoin blinejä, kun Ritu liittyi seuraamme. Syötyämme katsoimme vanhoja kuvia Balkanilta ja Kreikasta.

illusian reseptit 

Sunnuntaina oli hieno ilma. Tuuletin petivaatteet, jätimme ne ja petauspatjan ulos pakkaseen kun lähdimme lenkille. Löysin vielä pari ehjää pitsilakanaa äidin jäämistöstä, eiköhän niillä pärjätä entisten lisäksi maaliin saakka. Kevensin vähän ruokailua ja tein broileri-kasvis-nuudeliwokkia. Lopulta raskin luopua jouluvaloista ja punaisista tekstiileistä.

Illalla syötiinkin makkaraa, kun lähdimme kyläläisten kanssa ulkotulin merkittyä polkua pitkin nuotiopaikalle. Saimme houkuteltua mukaan naapurin pikkupojat, jotka paistoivat vaahtokarkkeja.

Samaan aikaan, kun minä suunnittelen huhtikuun vaellusreissuani, Hannu tutkii siirtymisiä maaliskuun Andalusian reissulle. Eikä taaskaan tehdä tästä helppoa! Jostain syystä bussilippuja Cádiziin ei voi ostaa etukäteen, junaliput ovat puolestaan paljon kalliimpia. Lohdutin, että jos päästään Jereziin, sieltä pääsee Cádiziin paikallisjunalla. Ilmeisesti joudumme elämään jännityksessä ensimmäiseen matkapäivään saakka. Kuulostaa seikkailulta, sanoisi Muumipeikko! Kolme viikkoa aikaa Etelä-Espanjan säiden lämmetä.

Hyvää ystävänpäivää!

Hannu ei halunnut lähteä kanssani pilatestunnille, sen sijaan vein hänet Ilmailumuseoon. Ehdimme kiertää näyttelyn ennen opastettua ihmisryhmää. Haimme cittarista mantelicroisantit, kotona tein salaatin ja paistoin gyosat.

Illalla otimme eväät mukaan vinttiin ja kuuntelimme vanhoja vinyylejä. Turhan harvoin tulee käytettyä hyvää soitinta ja kunnon kaiuttimia.

Sunnuntaina ajoimme Lohjalle katsomaan Onnin ja Sinnan uutta kotia. Rymy vastaanotti meidät riemukkaasti. Poika käy koirakoulua ja odotti kiltisti, kunnes sai luvan mennä syömään.

Helmikuun kirjoja;

Eveliina Talvitie "Kävin vain uimassa, sisko". Taas omituinen yhteensattuma; kirjassa mainitaan Clarise Lispector, jonka kirjan luin hiljattain, tietämättä brassikirjailijasta aiemmin yhtään mitään. Tarina liikkuu Ranskassa, Virossa ja Liettuassa. Ääneen pääsevät vuorollaan pariisilainen Benjamin, tämän tallinnalainen rakastettu Marie ja vaimo Anna. Vaimo on tottunut rokkikukkomiehensä syrjähyppyihin, mutta vaistoaa, että nyt on tosi kyseessä. Tuttuja kaupunginosia ja katuja Tallinnassa, minäkin olen majoittunut Pelgulinnaan, jossa Marien äiti asuu. Tarina vie lukijan myös Vilnaan, Užupisin "vapaakaupunkiin", jonka sillassa meidänkin lemmenlukkomme nyt roikkuu. Oli melko ahdistavaa lukea parisuhdeväkivallasta samaan aikaan, kun seuraan telkkarista L/over-sarjaa. Kirjailijan jälkisanat avasivat tarinan syntyä, kiitos myös kirjan henkilöiden luettelosta. "Suru ei ole pelkkä tunne, se on paikka, johon tunnen kuuluvani."

Claire Keegan "Nämä pienet asiat". Irlantilainen viiden tyttären isä Bill Furlong kuskaa 80-luvulla hiiliä ja halkoja talven kylmentämiin taloihin. Vakioasiakkaisiin kuuluu myös nunnaluostari, jonka hiilikellarista Bill yllättäen löytää vähäpukeisen tytön, joka kyselee poikalapsensa perään. Luostarin kappelin lattiaa kuuraavat paljasjalkaiset nuoret naiset, toiset raatavat pesulassa Bill on kyllä kuullut juoruja luostarista, jonne vanhemmat lähettävät hairahtuneita tyttäriään. Osa vauvoista kuolee, osa lähetetään kansainväliseen adoptioon. Totuudesta kuitenkin vaietaan, nunnia ja katolista kirkkoa kunnioitetaan. Bill ei voi vaieta, vaan haluaa pelastaa edes yhden tytöistä. Katolisen kirkon toimintaan puututtiin vasta myöhemmin, naisten työlaitokset luostareissa lopetettiin vuonna 1996.

Liisa Väisänen "Symbolien Helsinki". Televisiosta tuttu Merkkien salat-Väisänen kertoo tietokirjassaan Helsingin eri kaupunginosien historiasta ja rakennuksista löytyvien merkkien symboliikasta.