Sieniviikko Mathildedalissa

Illan/yön sade teki aamusta kostean ja sumuisen. Kun taivas selkeni, lähdin "ämpärini" kanssa sienimetsään. Matkalla poikkesin Terhon "Kauhujen pihaan" ja keräsin tien varrelta tyhjät tölkit.

Kävelin tietä pitkin Jeturkastin parkkipaikalle. Jätin kumisaappaat ja vaelluskengät kotiin ja otin pitkästä aikaa käyttöön korkeavartiset trekkarini. Ovatkin mainiot, kunhan ei tule yöpakkasia, sillä kova pohja on tosi liukas pitkospuilla ja juurikossa. 

Heti Jeturkastin jälkeen poikkesin sienimestoilleni, puolessa tunnissa keräsin pöntön täyteen. Hannusta ei ole nyt metsään menijäksi, joten keräsin hänen puolestaan hedelmäpussin täyteen. Sienet ovat nyt todella laadukkaita ja niitä on paljon!

Hain Kyläpanimosta meille oluet. Hannu jäi terassille putsaamaan sieniä. Otin osan keittiöön ja putsasin ne suoraan pannulle. Tein vegeversion makaronilaatikkoa; sieniä, sipuleita, yrttimausteita, soijaa, lehti- ja valkokaalia.

Voi ei! Sunnuntaiaamuna lähdin poimimaan pihalle tuulen viemän hedelmäpussin ja huomasin, että trekkareissani on pohjat irti. Ja jätin vaelluskengät ja kumisaappaat kotiin!

Tammisaaren kautta Mathildedaliin

Hoidin aamupäivällä petivaatteiden tuulettamisen (samalla vaihdoin sängyssä puoltamme Hannun tulevan lonkkaleikkauksen takia), kaupoissa käynnit ja pakkaamisen. Meille ei todellakaan mikään Picanto riittäisi! Poikkesimme vielä Anun palstalle hakemaan tuoretta lehtikaalia. Sattumalta hän oli paikalla ja kehotti ottamaan niin paljon kuin haluan. Kauriit ovat löytäneet hänen persiljansa ja kaalinsa. 

Chappessa on uusi näyttely "Black & White - Valokuvia Raaseporin valokuvakeskuksen kokoelmasta". Osa oli minulle jo tuttuja, mm. Stefan Bremerin ja Pentti Sammallahden valokuvat.

Lounaan söimme Ravintola Piazzassa, jossa olemme ennenkin käyneet, siksi se löytyi nyt helpommin. Tarjolla oli punaviinissä haudutettua hirvenpaistia ja minun ilokseni myös kalafilettä ja skagenia. Jälkiruokaakin ehdimme maistaa kahta sorttia, ennen kuin toinen loppui. Kuivalla kelillä ajoimme sujuvasti Matildaan. Saimme mökin avaimet Terhosta heti kolmen jälkeen, roudasin kaikki tavarat rappuja pitkin ylös mökille. Petasin sängyn ja laitoin omat vaatteeni kaappiin. Ennen kuin sain ruuat paikoilleen, minun piti pestä jääkaappi. Edelliset asukkaat (varmaan miehiä!) olivat jättäneet jääkaapin pohjalle jotain valunutta nestettä. Veikkaisin veristä riistaa tai muuta lihaa, uuuh! Tiskikone oli tietenkin tyhjentämättä, kaiken lisäksi siinä oli vielä virrat päällä. Kun astiat, ruuat, pöytäliina, kynttilät ja ledit olivat vihdoin paikoillaan, kello olikin jo viisi. Vessaan oli jätetty taas "Koistisen paperit", onneksi muistin pakata mukaan wc- ja talouspaperit. Kuuden jälkeen saunoimme ja istuimme terassilla nauttien syysillan lämmöstä (+12). Myöhemmin illalla alkoi sataa vettä.

Helsinki-päivä ja kirjamessut

Toimiston lukupiiri kutsui taas keskustaan ja parturin jälkeen hyppäsin junaan. 

Jatkoin Museokorttiani vuodella, olenhan taas pidempään kotimaassa. Keskustassa oli joitakin uusia näyttelyitä, menin katsomaan Amos Rexin "Vuoren toisella puolen - Merkintöjä afrikkalaisista ja afropohjoismaisista näkökulmista" -näyttelyn.

Juutuin katsomaan Jeannette Ehlersin videoteosta "Moko on tulevaisuus", jossa värikkäästi pukeutunut puujaloin liikkuva hahmo tanssahtelee pitkin Kööpenhaminan katuja.

Olin vertaillut suosikkiravintoloideni lounastarjouksia, mutta päätin kuitenkin mennä testaamaan Little Big Cafén, jonka vitello tonnata -leivän (11€) halusin syödä. Onhan vitello tonnata yksi suosikkini, mutta en itse viitsi ruveta paahtamaan mitään naudanpaistia. Otin vielä espresson ja kahvin tuodessaan tarjoili kysyi, maistuiko leipä. No todellakin, tulen toistekin! Poikkesin ohimennen Sanomataloon varmistamaan SPR:n ohjeet, milloin saan taas luovuttaa verta Kroatian reissun jälkeen. Marraskuulle menee.

HAM:iin on avautunut Emma Talbotin hieno näyttely "Et ole keskipiste". Toisessa salissa on esillä Leena Luostarisen taidetta. Olin merkinnyt kalenteriini Galleria Brondan ja kävelin Annankadulle. Galleria oli kuitenkin kiinni, toisin kuin ovessa olevassa lapussa luvattiin.

Ennen lukupiirin kokoontumista kävin Riekerin myymälässä katsomassa, jos tulee yllättävä tarve vaikka uusille talvisaappaille. Ihastelin joitakin saappaita ja kysyin, mikä tuo Remonte-merkki on. Myyjä kertoi sen olevan Riekerin tytär/sisar ja katsoi Tallinnasta ostamieni saapikkaiden pohjasta, että niin näyttävät nämäkin olevan. Ilmankos ovat niin hyvät jalassa! Oikaisin Rautatientorin läpi ja siellä soitti VOF-suosikkini Onni! Kävin kertomassa sen myös hänelle. Lukupiirissä keskusteltiin vilkkaasti Kalle Päätalon kirjoista, pisteet jakaantuivat 2-5. Kotiin tultuani totesin, että Hannu on räväyttänyt kaikki jouluvalot pihalle. 🙄

Helsingin kirjamessut

Istuin kuuntelemaan Pia Heikkilän (Delhin rotanpyydystäjä) ja Sohvi Kangasluoman (Sitten purjehdimme pohjoiseen) haastattelut. Poikkesin Ruoka & Viini -messuilla ja ostin uuden Riedelin viinilasin.

Ennen kotiinlähtöä kuuntelin vielä Nina Honkasen haastattelun (Pohjakosketus). Pariskunta Björkman & Honkanen liikuttuivat molemmat silminnähden, kun Honkanen kertoi, minkälaista palautetta hän oli saanut varsinkin kirjasta tehdyn tv-sarjan L/over levittyä ympäri Eurooppaa.
 

Lokakuun kirjoja;

Han Kang "Älä jätä hyvästejä" 

Vaihteeksi kotona. Ainakin hetken.

Ihanaa olla kotona (ei Ikean maksettu mainos) ja omassa keittiössä!

Hain Anun palstalta lehtikaalia ja Teuvon pihalta pudonneita omenoita.

Osan lehtikaaleista laitoin broileripannulle (plus sieniä, sipuleita, mausteita, sinappia, chilikastiketta, soijaa, kermaa ja päälle vähän hoisinia), loput kuivatin talven yrttimausteeksi.

Hannu oli vaihtanut omenaviinin toiseen saaviin ja sekoittanut siihen kirkasteen. Mittari näytti 13%, saa nähdä mikä on lopputulos.

Vuoden 2018 omenaviini on tainnut käydä sherryksi.

Hannu pullotti viinin ja kannoin ne kellariin. Taas on mitä tarjota vieraillekin. Kävelylenkillä hain lehtikaalia ja pilkoin ne pakastimeen. Ostin Tokmannilta lisää ledivaloja pihalle, vanhoista oli jo niin moni valo pimeänä.

Sunnuntaina oli ihana syyssää, kävimme laittamassa callunan ja kynttilän Honkanummen haudalle. Kävelin kaupan kautta kotiin ja jäin pihalle hoitamaan kukkapenkit. Istutin Suvilta saamani 60 tulppaaninsipulia, Hannu saa taas virittää penkin päälle verkon, kun lähden keväällä vaeltamaan. Asta kävi moikkaamassa meitä, oli kuulemma jokaisella lenkillä pyrkinyt pihaamme. Ilmeisesti koira tottui kesällä siihen, että istumme ulkona ja ovi on aina auki. Hannu ei jaksanut odottaa marraskuuta, vaan ripusti ledivalot terassin kaiteeseen. Avasimme glögikauden maistamalla perinteistä punaviiniglögiä, jonka makeuden taitoin kuivalla punaviinillä. Lopetin pihahommat tällä erää ja siirryin keittiövuoroon. Tein meille lohisalaatin, senkin maustoin hoisinilla. 

Alkaa olla yöpakkasia, pelastin yhden pallohortensian kukinnon maljakkoon. Maanantain lenkillä kävin katsomassa, jos Samua näkyisi päiväkodin pihalla, tulivat eilen kotiin syyslomareissultaan. Ei näkynyt, mutta sain verkkoaidan taakse muutaman uteliaan 4-6 vuotiaan haastattelemaan minua. Mikä sun nimi on? Kuinka vanha sä olet? Niin vanha! 😳 Onko sulla äiti/isä/lapsia? Kuinka vanhat sun lapset on? Niin vanhat! 😳 Miksei sulla ole hattua päässä?

Iltapäivällä kävin "kirkkokahveilla" tapaamassa tuttuja, Hannu jäi valmistamaan flammkuchenia (minun toivomuksestani täytteeksi tuli sinihomejuustoa, päärynää, punasipulia, saksanpähkinää, lehtikaalia ja persiljaa).
 

Tiistaina olikin raikas aamu, yöllä oli ollut taas pakkasta. Lähdin aamulla jeesaamaan Hannua apuvälinevuokraamoon, samalla kävin Lidlissä. Pellot olivat vielä kuurassa, kun lähdin lenkille. Kotiin palattuani jäin pihalle haravoimaan. Tarkoitukseni oli siistiä edes pihatie, ennen kuin Ritu tulee meille. Kymmenennen kottikärrykuorman jälkeen oli aika lopettaa, että ehdin käydä suihkussa ja valmistaa ruoka. Ritu on Vantaalla muutaman päivän, ihanaa että hän ehti meillekin! Yritän hulluttaa hänet lähtemään keväällä mukaani Portugaliin.

Koiranhoitoviikko Lohjalla

Suvin otettua keskiviikkona matkalaukut esille Sipe arvasi heti, että porukat ovat lähdössä reissuun ilman häntä.

Kuka nyt on marttyyri?! Kävelin aamupäivällä Tikkurilaan kiristämään rillini ja lataamaan kuntosalikorttini. Kai tässä on pian ryhdistäydyttävä, kun jätän Rekolan Raikkaan syyskaudenkin väliin. 

Synttärikukat ja karkit odottivat minua täälläkin! 💕

Pakkasin tavarani autoon, söimme lounaan ja lukupiirin jälkeen ajoin Lohjalle. Hannu joutui menemään bänditreeneihin bussilla, kun minä vein auton. Kerttu oli käyttänyt Sipen ulkona päivällä, varuiksi lähdin samantien vaatteita vaihtamatta uudestaan ulos. Sipellä on ollut jotain rasitusvammoja, mutta lenkillä on niin reipas, että veti minut hikeen. Eikä ollut yhtään kipeä, kun kotiin palattuamme hyppäsi sohvalle. Näinköhän on tottunut perheen hyvään palveluun, nämä kun nostavat "koiraparan" sänkyyn ja sohvalle. Illemmalla teimme vielä lyhyen pissalenkin, annoin Sipen päättää suunnan ja lenkin pituuden. Täällä niitä kausivaloja vasta onkin!
 

Uusi, pehmeä peti ei ole Sipelle kelvannut, mutta kun siirsin sen huoneeseeni, poika aikansa tampattuaan ja pedattuaan asettui siihen nukkumaan. Pari kertaa yöllä huomasin, että hän käväisi välillä nukkumassa sänkyni vierellä, muuten yö kului uudessa pedissä. Aamulla oli niin hämärää ja sateista, etten osannut arvailla kellonaikaa. Heräsimme 8.45! Lenkille puimme sadetakit päälle, minä lainasin myös kumppareita. Taitaakin tulla luku- ja "toimistopäivä".

Tunnin päivälenkin jälkeen söin omat evääni ja menimme päikkäreille. Uusi peti kelpasi Sipelle (vaikka aamupäivällä yrittikin viedä sen takaisin makkariin) ja poika kuorsasi siinä pitkään koivet pystyssä. Kohta aletaan seurata Areenan Pentulivestä synnytystä. 😬 

Kolmannella lenkillä saimme nauttia kauniista ja tyynestä säästä. Lähtiessä napsautin saunan päälle. Aaettä, kun oli ihanaa! Olenhan viimeksi päässyt löylyihin Ritun luona Töysässä ja Arjan luona Vesangassa. Kyllä Hannua nyt harmittaa!

Vain elämää!

Sipe meni nukkumaan jo ennen minua, niinpä herättiinkin jo seitsemältä ja päivän ensimmäinen lenkki tehtiin aamuhämärissä. Aamupäivällä kävin yksin kaupassa. Pitäähän pojan tottua, että tulen takaisin vaikka lähdenkin yksin jonnekin.

Iltapäivällä jätinkin Sipen päikkäreille ja lähdin katsomaan Rymyä. Villi ja ihana on tämäkin poika! Matkalla poikkesin Metsolan hautausmaalle. Sipe oli ihmeissään, kun minuun oli jäänyt Rymyn tuoksu. Taivas peittyi pilviin ja aikaistin päivän kolmatta lenkkiä. Etureidet huutavat hoosiannaa, kun joudun vähän väliä lyömään ABS:t päälle, kun Sipe rynnistää eteenpäin. Kävinkin taas pikaisesti saunassa, että sain kipeät lihakset pehmenemään. Illan viimeisellä lenkillä alkoi sataa. Onneksi pojalla oli vauhti päällä ja pääsimme kotiin pahemmin kastumatta katsomaan Elämäni biisiä.   

Sipe kuorsaa! Sunnuntaina olivat kylän muutkin koirat aamulenkillä ja pojalla taas kova kiire. Nyt särkee kättäkin, kun saa koko ajan kiskoa flexiä. Juoksemaan en ryhdy, siitä on jo huonot kokemukset. Laitoin päivälenkille rannetuen, mutta sen kanssa ei voi käyttää käsineitä.

Tein sieni-chorizopastaa, siitä riittää parille päivälle. Tosin minulla on kahdet lounastreffit, jos saamme aikataulut sovittua. Kun menimme päikkäreille, siirsin Sipen vanhan pedin vaivihkaa pikkuhuoneeseen pois näkyvistä. Päivän viimeinen iltalenkki oli pikainen, sillä TTK oli menossa. Ehdimme kuitenkin pimeässä morjenstaa Sipen kaveria Kuismaa.

Maanantaina Sipe herätti minut ennen seitsemää, kävin pesulla ja puin päälleni. Ryökäle oli mennyt takaisin petiinsä ja kuorsasi siinä onnellisena! Poikkeuksellisesti söin oman aamiaiseni jo ennen ensimmäistä lenkkiä. Oli harmaa, tuulinen sää, luvassa on sadekuuroja, mutta huomenna pitäisi auringon paistaa.

Sipe tuli levottomaksi, kun puolenpäivän lenkin jälkeen laitoin korvikset korviin; jaha, nyt tämäkin jättää minut. Kun vaihdoin vaatteet, poika kulki perässäni nuuhkien trikoitani, joihin oli jäänyt Rymyn hajut (ja karvat). Sanoin käyväni kaupassa ja lupasin tulla pian takaisin. Meillä oli Amin kanssa lounastreffit Moi! ravintolassa. Käytimme kahden tunnin parkkiajan tehokkaasti kuulumisia vaihtaen ja wokkiruokia nauttien. Palatessani sain niin riemullisen vastaanoton, että pitää varmaan useammin lähteä jonnekin. Päikkäreitten jälkeen totesin, että Sipellä taitaa olla halipula; en olisi millään saanut lopettaa rapsuttelua ja silittelyä. Lenkille oli puettava sadevarusteet. 7x4 lenkkiä koiralle höpöttäen (lähinnä kehuja, komentelua ja kakkajuttuja), mahdanko muistaa pitää suuni kiinni, kun lähden taas yksin lenkille? Hukkaan menivät taas ihovoiteet, kun suihkun jälkeen Sipe nuoli ne pois käsivarsistani. Muut tappiot (tähän asti); yksi sukka. Vähitellen alan uskoa, että Sipe osaa avata vetoketjut, koska oli tulopäivänä löytänyt kassistani sukat, joista ehdin pelastaa vain toisen. Illan viimeisellä lenkillä pimeässä tuli vastaan kaksi rähisevää collieta (Sipe inhoaa niitä) ja sain taas kiskoa flexiä, kun kävelytien yli vilisti vielä citykanikin. Loppuillan kotona vaelsi levoton sielu. Sipe taisi etsiä vanhaa petiään, jonka olin piilottanut.

Tiistaina oli aurinkoinen, kylmä aamu. Onneksi ei ollut yöpakkasia, muuten olisi sateen jälkeen ollut liukasta. Nukuin melkein kahdeksaan ja keitin heti kahvit itselleni. Myöhensin aamulenkkiä, sillä päivälenkki jää tänään puolenpäivän lounastreffieni jälkeen. Sipellä hengitys huurusi, kun hän kiskoi minua perässään. Ilmeisesti oli jo kiire metsään asioille. Kotikadulla tuli uudelleen kiire, kun Kuisma odotti kadun toisessa päässä. Ainakin oletin sen Kuismaksi, kun molemmat uikuttivat ja kiskoivat toisiaan kohti. Sunnuntai-iltana oli niin pimeää kun tapasimme ja silloin narun toisessa päässä oli mies.

Sanoin Sipelle taas lähteväni kauppaan ja jätin pojan huilimaan. Jätin auton kirkkokentälle (ihanaa, kun Lohjalla on ilmaisia monen tunnin parkkipaikkoja!) ja kävin kummitätini haudalla. Noitaryhmästä 4/6 kokoontui lounaalle Bistro Oleaan. Mukava paikka ja hyvää ruokaa, tänne tulen toistekin. Toivottavasti nähdään taas pian ja koko porukalla! 

Alkuillan lenkillä kaikki kylän muutkin koirat olivat ulkona ja Sipellä oli taas julmettu kiire. Piti kiskoa oikein tosissaan ja vaihdoin flexin välillä vasempaan käteen, vaikka se onkin heikompi, mutta sentään terve. Iltaruuan hän pulautti matolle. Tietenkin matolle! Pelkäsin Sipen syöneen jotain metsässä, mutta Suvi on luultavasti oikeassa, kun epäili Sipen hotkineen ruokansa. Iltalenkki meni jo rauhallisesti ja jäi lyhyemmäksi. Uusi naapuri nimitteli Sipeä pimeässä Smokyksi, joka ilmeisesti on Espanjan vesikoira.

Race Across the World. Ja tämän hetken suosikkini serkkupojat Janne ja Heikki. 

Minä en ulos lähde, siellä sataa!

Lähdettiin kuitenkin, kun sadetutka kertoi sateen loppuvan. Taas mukava lenkki, Sipe vie minut joka kerta itse valitsemaansa suuntaan, vaihtelua minullekin. Suihkun jälkeen sanoin taas pojalle, että mummu käy kaupassa. Menin tekemään tupatarkastuksen Maikin uuteen, kauniiseen kotiin. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ja uhkasin jäädä seuraavan kerran yökylään. Sukulaisia lukuunottamatta Maikki on yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni. 

Viimeisen hoitopäivän tappioksi kirjataan yksi neulekäsine. Olin piilottanut käsineet kaappiin kumisaappaisiin, siitä huolimatta tämä ryökäle löysi ne! 
 

Meillä oli Sipen kanssa siivouspäivä. Vein matot terassille, siirtelin tuolit ja tavarat pois tieltä, kun Liisa-imuri lähti hommiin. Onkohan siinä ohjelmointivirhe, kun ei käynyt "minun" huoneessani kuin pikaisesti kynnyksen toisella puolella, ei edes sängyn alle mennyt. Muuten kyllä hinkkasi eteisen ja keittiön lattiaa. Kuljin perässä ja tarkkailin tulosta (nyt puhun jo imurillekin). Vein jo osan tavaroistani autoon.

Päivän toisella lenkillä Sipe kulki kummallisen hitaasti, löntysteli välillä jopa perässäni. Aivan kuin olisi aavistanut, että tämä jää tällä erää viimeiseksi yhteiseksi lenkiksi. Tai sitten oli muuten vain väsynyt. Halusin välttää ruuhkan ja pimeäntulon, kun en ole vielä harjoitellut hämärässä ajamista. Lähdin Lohjalta kahden jälkeen enkä ollut näkemässä Sipen riemukasta vastaanottoa. Ajoin kaupan kautta, arvasin jääkaapin olevan tyhjä. Hannu oli leiponut sämpylöitä, pitäisi olla useammin pois kotoa.