Málaga

Herätys oli kuudelta. Oli varsin koleaa, kun lähdimme laskeutumaan Arcosin bussiasemalle. Oltiin vielä niin täynnä eilisistä syömisistä, että ohitimme Cafe Bar Vían ja menimme suoraan asemalle. Matkalla bussi pysähtyi minulle tutuissa Olverassa ja Setenil de las Bodegasissa, mutta bussi vaihtui ennen Rondaa ja se jäi väliin. 

Saavuimme pääbussiasemalle puoliltapäivin. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli jäätävä. Majoitukseen päädyimme etuajassa, pääsimme silti heti majoittumaan. Rouva varoitteli liukkaasta lattiasta, jonka hän oli juuri pessyt. Siisti, pieni huoneisto kalustettuna Ikealla. Back to basic! Sijainti aukion laidassa on todella hiljainen ja Lidl on reilun 100 metrin päässä. Laskimme seinälle nostetun sängyn alas ja petasimme sen valmiiksi. Peitot puuttuvat, mutta onhan tämä lämpimämpi asunto kuin Arcosissa. Myös korkinavaaja puuttuu, se täytyy muistaa kun valitsen viiniä kaupassa. Lähdimme haahuilemaan tuttuun vanhaan kaupunkiin. Poikkesimme kauppahalliin, jossa otimme parit tapakset ja viinilasilliset aperitiiviksi.

Olin toivonut, että etsimme uusia ruokapaikkoja, ettei aina istuta Cortijo de Pepessä tai Taberna del Pintxossa, niin hyviä kuin ne ovatkin. Päädyimme Taberna Astoriaan, jonka sisätilan (myös vessojen) aiheena ovat elokuvat ja näyttelijät. Tilasimme taas liikaa; minulle Leaving Las Vegas -leipänen solomillolla ja Kioto bao langostinolla, Hannulle russian salaatti ja kanakroketit. Pieni annos patatas bravaksia oli turhankin iso. Kotimatkalla pysähdyimme vielä brandykahville pikkukahvilaan. Ennen kotiutumista kävin Lidlissä ostoksilla (hyvä valkoviini 2,59). Espanjassa ei meidän Lidl-sovellus kelpaa. Illalla alkoi sataa ja pysyimme kämpillä lukien ja flamencokitarointia kuunnellen.

Maaliskuun kirjoja;

Virpi Hämeen-Anttila; Minun Intiani (2014). Vuodet eivät ole kuluttaneet tätä laajaa tietokirjaa, eiväthän historia ja nähtävyydet juurikaan muutu. Hämeen-Anttilan tieto, ymmärrys ja kiinnostuksen kohteet kuultavat läpi opastettujen retkien ympäri Intiaa. Ehkä kaipasin vielä enemmän omakohtaisia, yksin tehtyjä matkoja. Hindujen jumalat ja taruolennot ovat tulleet meille tutuiksi myös Indonesiassa, jossa kävimme seuraamassa tanssi- ja musiikkiesityksiä.

Arcos de la Frontera

Arcosin bussiasema on alakaupungissa, josta on puuskutettava pari kilometriä ylämäkeä historialliseen keskustaan. Olimme saaneet virheellisen avainkoodin ja rouva tuli selvittämään sen. Pääsimme sisälle ja monia ovia kokeilemalla löysimme oman asuntomme. Niin paljon huoneita, että kestää hetken kotiutua! Todella kodikas huoneisto ja kattoterassilta on ihan omat näköalat. Vieressä on Iglesia San Pedro. Toivottavasti kirkonkellot eivät kalkata vartin välein. Yläkerrassa on toinen makuuhuone ja kylppäri.

Menimme myöhäiselle lounaalle tuttuun Bar San Marcosiin, viimeksi asuimme sen yläkerrassa. Pieni baari oli täynnä väkeä ja meteliä. Jaoimme hyvät annokset. 

Hannu halusi tarjota brandykahvit, mutta baarissa, jonka terassille istuimme, ei myyty kumpaakaan. Brandyn ja cavan puuttumista olemme hämmästelleet monessa muussakin kahvilassa, ovathan ne paikallista tuotantoa. Kävimme ainoassa pikkukaupassa, jonka tullessa löysimme (isommat marketit sijaitsevat alakaupungissa, tämä noin puolivälissä). Valikoimalla ei voi kehua, mutta näillä on pärjättävä. Hyvää punaviiniä saa 4-5 eurolla. Unohdettiin ostaa leipää ja mehua, jonkun on aamulla uhrauduttava kauppareissulle.

Poliisi oli sulkenut autoilta kadun, jossa parveili "roomalaisia sotilaita" ja jostain varastosta miehet kantoivat ulos puisen häkkyrän, jota he lähtivät kuljettamaan kohti kirkkoa. Onkohan tämä joka lauantainen tapa? Onhan pääsiäiseen vielä lähes kuukausi.

Palasimme kämpille, jossa olimme laittaneet patterit päälle. Huoneet lämpenisivät nopeammin, jos pitäisimme väliovet kiinni, mutta siihen emme ole tottuneet (päinvastoin; omassa talossa olemme poistaneet turhat väliovet). Lattialämmitys kylppärissä olisi täälläkin tarpeellinen. Sitä itsekseni ihmettelin, miten nuo raskaat puukaapistot ja -lipastot on aikoinaan roudattu tänne toiseen/kolmanteen kerrokseen. Raput ja kierreportaat ovat todella kapeita. Illan vietimme kotoillen ja tapastellen.

Naistenpäivästä viis, minä lähdin kauppaan. Leipää oli vain pussitettuna, jogurtit vain jotain lämpimässä hyllyssä olevia hyytelöitä, kuoharia ei lainkaan. Alkoi olla lämmin, kun takki päällä punnersin mäen takaisin kämpille. Aurinko paistoi, Hannu vei koneessa pyörittämänsä pyykit kattoterassille ja lähdimme omille lenkeillemme.

Kävin ensin lähellä olevalla näköalatasanteella, siitä jatkoin alamäkeä kirkolle - Iglesia San Augustin - jossa kävin sisällä. Näytillä oli kolme kullanväristä lavettia, vähän päreemmän näköisiä kuin se eilen nähty puinen versio. Pihalle oli levitetty violetin värisiä lyhtykynttilöitä, en kehdannut pihistää yhtä mukaani, vaikka mieli tekikin.

Jatkoin aina vain alemmas. Onneksi en vaihtanut vaelluskenkiä sandaaleihin, täällä emännät heittävät saippuaiset siivousvedet ovesta ulos, siitä ne valuvat pitkin kivettyä kujaa. Päädyin ajotielle, josta kuvasin ylhäällä olevaa vanhaa kaupunkia. Päätin kiertää koko kylän alakautta ja nousin eilisestä tuttua reittiä pitkin Bar San Marcosiin, jossa meillä oli treffit.

Lenkkioluiden jälkeen päätimme jäädä syömään. Miksi vaihtaa paikkaa, jos tietää tämän parhaaksi? Tarkoitus oli nukkua päikkärit, mutta neljältä havahduin auringonpaisteeseen. Keitin kahvit mukaan ja siirryimme kattoterassille lukemaan. Sääennuste lupasi tälle päivälle jopa ukkosta, kauempana näkyikin tummia pilviä ja luultavasti sade lankesi sinne.

Jalkojani särki koko yön eilisen kovilla teillä kävelyn jälkeen. Aamiaisen syötyäni lähdin alakaupunkiin etsimään kauppaa. Ensin kävelin bussiasemalle ja löysin mukavamman tien sinne. Ei tarvitse koko matkaa vetää laukkuja nupukivillä. Aseman lähettyvillä on kahvila, kävin kysymässä sen huomisen aukiolon. Löysin supermarketin, joka emäntien täyteen lastatuista ostoskärryistä voi päätellä, että muita kauppoja ei lähettyvillä olekaan (Pata Negra Reserva 2,69). Alkoi olla lämmin ja kämpille palattuani kävimme suihkussa ja katolla oluella. Hannu luuli käyneensä samalla kirkolla kuin minä eilen, mutta se oli suljettu. Tosin hän kävi jollain toisella kirkolla. Yläkerrassa asuu kaksi pikkukoiraa. Vaaleanpunanenäinen bullterrieri (?) antaa kohdatessamme pusun poskelle. Isäntä puhua pulputtaa, mutta ei me häntä ymmärretä.

Lounaan söimme läheisen Meson Don Fernandon terassilla. Yhtään enempää mäkiä emme halunneet kävellä. Otettiin "vain" yhteinen talon salaatti ja puolikkaat kana/liha-annokset, silti taas ihan liikaa. Pyörittiin takaisin kämpille ja peiton alle päikkäreille, kunnes kirkonkellot havahduttivat hereille. Kahvitellessa Hannu ilmoitti, ettei halua enää mitään syömistä. Turhaanko kävelin alakaupunkiin kauppaan ja takaisin?

Kaunis Cádiz

Talon yhteinen "patio" tarkoittaa alakerran kalustamatonta tasoa, joka on auki taivasta myöten. Jossain vaiheessa yötä kuulin sateen ropisevan rankasti. Hannun homma oli käydä aamulla nurkan takana kaupassa ja ostaa lämmintä leipää ja mehua. Aamiaisen jälkeen lähdimme kaupungille. Palasimme eilisiä jälkiämme pitkin lähelle bussi- ja juna-asemia ja kävimme infopisteessä kyselemässä lauantain siirtymiä. Hannu oli taas turhaan ollut huolissaan; Jereziin pääsee sekä bussilla että lähijunalla ja sieltä bussilla Arcosiin. Ihan niin kuin teimme 10 vuotta sitten, mutta toisin päin.

Hannun vatsa protestoi ja pysähdyimme varikkokäynnillä yhdelle terassille. Olihan kello jo (Suomessa) yli puolenpäivän ja otimme reissun ensimmäiset Alhambra verdet.

Kävelimme Plaza Españjalle ja Plaza de Minalle. Jotkut pensaat puskivat jo kukkia, mutta kevät on täälläkin myöhässä. Kävimme Iglesia de San Antoniossa, sieltä ulos tullessa tunsimme tutun, huumaavan tuoksun. Appelsiinipuut kukkivat! Kävelimme koko niemenkärjen ja poikkesimme Castillo de Santa Catalinalle, jossa kiersin linnoituksen. Alkoi olla lämmin.

Oli lounaan aika ja tämä oli sovittu jo etukäteen; viime kerrasta tuttu Bar Santa Catalina. Patatas bravaksia ei ollut listalla, tilasimme yhteisen talon salaatin ja frittimustekalat (puntillinas/chipirones).

Maps.meen ohjeistamana palasimme kämpille. Matkan varrella alkoi kuulua älämölöä ja poikkesimme meille uuteen Mercado Centraliin, jonka aurinkoiset terassipöydät olivat täynnä lounastajia. Sinne huomenna? Ennen kotiinpaluuta istuimme vielä läheisellä aukiolla nauttien auringonpaisteesta. Torkuimme hetken ja iltapäiväkahvin jälkeen vietimme illan kotosalla tapastellen, lukien ja flamencoa kuunnellen.

Jätin magneesiumkapselit kotiin ja aamuyöstä levottomat jalat herättivät minut. Aamulla sade ropisi patiolle. Hannu haki lämpimän jyväleivän ja odottelimme sateen loppuvan. Arcosista takaisin Málagaan on vain yksi aamubussi, varasimme siihen liput valmiiksi. Huominen siirtyminen Arcosiin on vielä varmistettava.

Kävelin ensin Mercado Centraliin tsekkaamaan mahdolliset lounaspaikat. Ulkona eilen olleet pöydät ja tuolit oli kerätty sateen alta pois. Kauppahallissa oli herkulliset kala- ja äyriäistiskit, hedelmäosastolla myytiin jo suuria mansikoita. Hallin reunoilla, katoksen alla oli pikkupöytiä ja korkeita jakkaroita. Kaikesta päätellen niille avautuisi puolenpäivän aikoihin tapaskojuja ja -baareja. Ostin kortit kioskista ja hain merkit postista. Jatkoin kävelyä  katedraalin ohi bussiasemalle, jossa varmistin huomisen siirtymän Arcosiin. Lippuja ei myyty etukäteen, ne pitää ostaa kuskilta. Kaupungintalon ulkopuolella naiset osoittivat mieltään violettirusetein perheväkivaltaa vastaan. Poliisit valvoivat rauhallista, mutta äänekästä mielenosoitusta.

Hannukin oli käynyt kauppahallissa ja totesi, että istuu mieluummin jossain sisätiloissa ja ehdotti Taperia de Columelaa, joka olikin mukava paikka. Tilasin itselleni boquerones-lohisalaatin, Hannu gambas al ajillon ja yhteiset patatas bravakset. Kotimatkalla pysähdyimme eilen löytämääni ukkokuppilaan brandykahville (5,80€). Kämpillä vietimme siestan, herättyämme laitoin ilmastoinnin lämmittämään, sillä asunnossa on rakoja sekä ulko-oven alla että ikkunoiden väleissä.

Bussi Arcosiin lähti vasta 11.00. Meillä oli hyvää aikaa käydä suihkussa ja pakata. Aamiaiselle pysähdyimme torstain olutpaikkaan. Sain sokerihumalan churroista ja kaakaosta. Kävelimme bussiasemalle eilen tsekkaamaani reittiä (juna-aseman kautta). Bussissa kelpasi vain käteinen, kortinlukijassa oli ilmeisesti jotain vikaa. Taivas kirkastui kun poistuimme Cádizista.

Málaga - Algeciras - Cádiz

Kotikatumme oli yön pakkasen jäljiltä aivan jäinen. "Hiekoitetaan tarvittaessa" olin saanut Vantaan kaupungilta vastauksen valitukseeni. Oli käveltävä niin varovasti juna-asemalle, että olimme kentällä lähes myöhässä. Varsinkin kun turvatarkastukseen oli yllättävän pitkä jono. Hyvin kuitenkin ehdittiin lennolle. Málagan kentällä selvitimme pysäkin, josta Avanzan bussi Algecirasiin lähti. Matkalla näimme haikaranpesiä ja haikaroita, niitä olemme tottuneet näkemään vain Virossa.

Sade lakkasi, kun pääsimme Algecirasiin parin tunnin bussimatkan jälkeen. Hannu oli tutkinut kaupungin tapaspaikkoja ja päädyimme Bar la Casitaan, jossa oli varsin autenttinen meteli ja tungos. Vähäisellä espanjalla oli tultava toimeen. Miestarjoilijat kävivät vähän väliä kysymässä "algo mas" ja mehän tilattiin. Muutamat viinilasilliset, kuudet tapakset, brandyt ja minun kahvini yhteensä 25,40. Ei paha! Lähtiessämme vielä kysyivät, mistä olemme. Aaah, Jari Litmanen! Bussi Cádiziin lähti myöhässä, joten saamme kiirehtiä, että ehdimme käydä kaupassa.

Tuli pitkä päivä, mutta senhän me tiesimmekin. Ilta ehti jo pimetä, kun kahdeksan hoodeilla saavuimme Cádizin bussiasemalle, josta oli parin kilometrin kävely kämpille ja lähikauppaan. Teimme ostokset ja pääsimme koodilla sisään kotitaloomme. Yllättäen meille varatussa asunnossa oli jo puolalainen pariskunta, seuraavassa joku nuorimies ja seuraavassa espanjankielinen nainen. Soittelimme vuoronperään vuokraajalle ja lopulta selvisi, että meidät oli siirretty seuraavan kerroksen asuntoon. Ihan kiva, siisti kaksio, jossa on luultavasti vielä hiljaisempaa kuin alakerrassa.

Tällaisen kylppärin minäkin ottaisin!

Maaliskuu - matkakuu

Maaliskuusta olen puolet reissusta, puolet kotona. Huhtikuu onkin sitten toinen tarina.

Hannu veti jo sunnuntaina kesävaatteet esille, tosin Andalusiaan on vielä ensi viikolle luvassa sateita ja koleaa keliä. Minä säästin itseni liukastumisilta ja kastumiselta ja jäin sisälle tekemään kotihommia.

Teemme taas reissusta mahdollisimman hankalan. Päästäksemme lempipaikkoihin - Cádiz ja Arcos- istumme busseissa ainakin ensimmäisen matkapäivän. Jos sääkin on surkea, Andalusian kevätreissut voidaan minun puolestani jatkossa unohtaa. Tosin jos Anna haluaa lähteä kanssani synttärireissulle parin vuoden kuluttua, voin suunnitella helpomman reitin. Jotain Málaga, Nerja, Frigiliana tapaista.

Tiistain lenkillä nilkkoja alkoi taas särkeä ja (laiskuuttani) päätin jättää illan joogatunnin väliin. Pakkasin laukkuni, sääennuste vaatii mukaan myös pitkiä ja lämpimiä vaatteita. Pressopannun kohdalla mietin pitkään. Majapaikat lupaavat kahvinkeitintä, mutta useimmiten ne ovat vedenkeittimiä. Optimistina pakkasin mukaan myös arskat, kaprit ja yhden kesämekon (voihan sen alle pukea tarvittaessa topin ja trikoot).