Tartuin Norwegianin Single days -tarjoukseen ja ostin meille joululahjaksi lennot Málagaan. Kellonaikakin oli aamulla passeli, heräsimme lähes normiaikaan. Pikkupakkanen saatteli meidät matkaan, eipä Mijakseenkaan luvattu mitään helteitä, joten pakkasimme mukaan vain lämpimiä vaatteita. Lento meni mukavasti ja laskeuduimme Málagaan etuajassa. Siirryimme junalla (2×3,20€) Fuengirolaan, joka vaikutti tosi tylsältä kaupungilta. Bussi (2×1,55€) vei meidät ylös Mijas Puebloon. Julkisissa ajoneuvoissa kaikki käyttävät täällä maskia, me käytimme sitä myös lennolla. Tuttavapariskunta sai joulukuussa koronan jo menolennolla Málagaan, siltä me haluamme välttyä kaikin mahdollisin tavoin.
Ennen kuin etsimme majapaikkamme, jäimme aukion yhdelle terassille Alhambra Verdelle. Pääsimme heti majoittumaan Mirador de Mijakseen (100 neliötä!), jossa olisi tilaa perheellekin.
Laitoimme tavarat paikoilleen ja lähdimme takaisin kauniiseen keskustaan. Hannu oli etukäteen valinnut yhden hyvän ravintolan, mutta siellä ei enää ollut tarjolla himoitsemiamme tapaksia. Lupasimme tulla huomenna aikaisemmin ja lähdimme nälissämme etsimään sopivaa ravintolaa. Päädyimme Restaurante los Arcosiin, mukava paikka, jossa tilasimme mustekalarenkaat, patatas bravakset ja yhteisen pizzan.
Syötyämme kävelimme vielä Diaan ostamaan muutaman päivän ruokatarvikkeet, ennen kuin palasimme lämmittämään kylmää huoneistoa sähköpattereilla.
Jätimme illalla leivän ostamatta, sillä halusin aamulla uunituoretta leipää leipomosta. Ei olisi kannattanut! Koko yön satoi vettä ja välillä ukkosti. Aamulla Hannu uhrautui käymään leipomossa ja keitti vielä mutteripannukahvitkin. Minä pysyttelin viimeiseen asti lämpimässä sängyssä. Satoi koko päivän. Alatalon uima-altaassa oli myrsky ja näkymä Fuengirolaan peittyi usvaan. Onneksi pakkasin mukaan 550 sivuisen kirjan.
Puoliltapäivin varustauduimme sateenvarjoin ja kävelimme CoNFuSióNiin syömään menu del díat; alkuun kuumat keitot, sitten kroketit raneilla ja lopuksi kirsikkatortut. Paikan aikataulu on meille edelleen mysteeri. Olisimme halunneet tapaksia, mutta saako niitä vasta illalla? Eilenkin kävimme kysymässä tapaksia väärään aikaan. Päätimme pysytellä loppupäivän kämpillä ja haimme kaupasta munia ja tonnaria. Poliisit ohjasivat liikennettä, kun pienet koululaiset lähtivät koteihinsa. Ruukkuihin on istutettu hehkuvanpunaisia syklaameja.
Ripustimme kastuneet vaatteet kuivumaan lämpöpattereiden lähettyville ja menimme päikkäreille. Illalla tein tonnarimunakasta (jälleen kerran unohdin kuivatut sienet kotiin!) chorizon, kinkun ja juuston seuraksi.
Keskiviikkonakin satoi. Hannu haki tuoreen leivän, aamiaisen jälkeen katsoin Yle Areenalta "Kaipuu maalle - kyläkoulusta koti" -sarjan viimeiset osat, joissa seurataan Rudden ja Ninnin remontin loppurutistusta ja häitä Mustiolla.
Sateen loputtua kävelimme keskustaan lounaalle. Riitta soitti, kun olin turisti-infossa hakemassa kaupunkikarttaa. Hän kutsui meidät Fuengirolaan, mutta se ei meitä houkuttele, vaan pyysin puolestani heitä tulemaan tänne. On tosi mukavaa, kun kaikki tervehtivät, jopa meitä turisteja.
Menimme Koco Bistroon ja tilasimme muutaman tapas-annoksen. Minun baoni ankalla ja hoysinkastikkeella olk niin herkullinen, että haluan tulla tänne toistekin.
