Paldiski - Pakrin niemimaa - Haapsalu

 

 

 

 

Viro autolla; Tallinna - Laulasmaa

Viro Hondalla autolla. Viimeiseen asti seurasimme sääennustuksia ja toivoimme, että päästään kymmenennen kerran kiertämään Viroa Hondalla. Ensimmäiset 3-4 päivää näyttivät kuitenkin niin sateisilta, että pidimme Eckerön varauksen autopaikalle. Kerrankin oli mahdollisuus pakata mukaan myös "turhia" vaatteita ja kenkiä (kahvia, kirjoja, pressopannu).

Siinä vaiheessa, kun tein varauksen autolle, jätin Saarenmaan pois suunnitelmasta. Kun se juttu on nimenomaan kiertää Viroa ja saaria moottoripyörällä. Sen sijaan varasin majoituksen Hiidenmaan Kalanasta, surffirannalta. Reissun ainoa uusi kohde meille.

Ajoimme Tallinnasta Laulasmaalle lähes samaa reittiä, mitä vaelsin 2021. Tosin silloin pysähdyin yöksi Haaberstissa ja Väänassa ennen Laulasmaata ja loppumatkan kävelin niin lähellä merta kuin mahdollista.

Etukäteen herkuttelin mielessäni, että pysähdymme Laulasmaa Loungeen lounaalle ja käymme samalla viereisessä kaupassa. Ravintola on lopettanut! Vieressä on Peetri Pizza ja Lasmak, menimme jälkimmäiseen salaatille ja kebabille. Huomenna pitää testata joku muu. Haimme Selveristä ilta- ja aamupalaa, ennen kuin ajoimme metsätietä Samblataluun. Hannu joutui lapiohommiin; joku oli jättänyt tielle hiekkakasan, ilmeisesti tarkoitus oli levittää se kuoppiin. Melkein jäätiin auton pohjasta kiinni.

Samblatalun Madli (ja hänen ihana koiransa) vastaanotti meidät ja kysyin, missä Maiu on. Hän luopui majatalon pitämisestä nelisen vuotta sitten, viettää talvet Teneriffalla ja asuu muuten naapuritalossa. Hetken kuluttua Madli kiikutti meille Maiun lähettämät pikkuherkut. Välillä ukkosti, välillä paistoi aurinko. Päätin jättää Arvo Pärdi keskuksen huomiseen, samoin uimisen, jos sää on suotuisa. Ukkonen jyristeli ympärillä, välillä satoi, välillä paistoi aurinko. Pysyimme kämpillä koko illan, söimme kotoa tuodut karjanpiirakat ja kaupasta ostetut pikkunakit ja vihannekset. Tänään ei talossa ollut muita vieraita, pidimme ovet auki ja saimme koko yläkerran käyttöömme (keittiön ja parvekkeen). Yksi perheen kissoista meinasi tulla yläkertaan, mutta kääntyi takaisin kun huomasi minun istuvan keittiön nojatuolissa. Ukkonen rymisteli ympärillä koko illan.

Lähdin aamulla kävelemään kauniin mäntymetsikön läpi, ohi Arvo Pärdi keskuksen kaupoille. Meie aukeaisi vasta kymmeneltä, joten menin taas Selveriin. Ostin mansikoita ja jogurttia, enkä taaskaan muistanut, että alkoholia ei voi ostaa ennen kymmentä. Kassatyttö ei tainnut edes tietää sitä, vaan ihmetteli miksei viinipullon viivakoodi kelvannut kassakoneelle. Jätin pullon hänelle ja menin ulos kuluttamaan vaadittavat 10 minuuttia.

Oli niin kuuma, että kämpillä käytyäni kävelin rannan puoleisen mäntymetsikön läpi. Jouduin kävelemään siksakkia, sillä metsässä oli yllättävän paljon pieniä mökkejä, joihin monet polut päättyivät. Etsin sopivaa kohtaa mennä uimaan, mutta joka paikassa kasvoi jotain tummaa levää, lisäksi ranta oli täynnä kiviä. Kävelin sivummalle, jossa oli vähemmän kasveja, niiden jälkeen alkoi tasainen hiekkapohja. Oli niin matalaa, että oli uitava käsipohjaa. Ja vesi oli aivan liian lämmintä minulle.

Kävin suihkussa ja menimme päätien varrella olevaan Pubi Recsettiin syömään hyvät valkosipulileivät, kanafileen ja possupalat. Kotimatkalla jäin kyydistä Arvo Pärdi keskuksen tienhaarassa ja kävelin keskukseen metsäpolkua pitkin.

Keskuksen on suunnitellut espanjalainen arkkitehtitoimisto Nieto Sobejano Arquitectos SLP ja se valmistui 2018. Keskuksessa voi tutustua Pärtin tuotantoon, käsikirjoituksiin ja laajaan kirjastoon. Sisäänpääsyllä pääsee nousemaan hissillä torniin, josta on näkymät ympäri Lohusalua. Kävin katsomassa 20 minuutin dokumentin Pärtin elämästä, respasta sain mukaan kuulokkeet, joilla voi kuunnella opastusta eri tiloista. Kävelin metsän läpi kämpille, hetken huilin jälkeen keitin kahvit ja istuimme auringonpaisteiselle parvekkeelle. Naapureita ei näkynyt. Ilta kului taas lukien ja musiikkia kuunnellen. Meidän onni oli, että säätiedotus ei pitänyt paikkaansa ja saimme hienon, aurinkoisen päivän. Muutenkin tämä kahden viikon loma on alkanut vallan mainiosti.

 

Heinäkuun kirjoja;

Deborah Levy; Uiden kotiin 

Museoiden Helsinki; Kiasma ja Sinebrychoff

Oli taas aika käydä verenluovutuksessa ja valitsin sille torstain, jolloin oli pilvistä ja vähän viileämpää.

Kiasmassa oli monta mielenkiintoista näyttelyä ja kiersin ne kaikki. "Entiset ainoat - Saamelaisen taiteen aika" on värikäs nykytaiteen näyttely Saamenmaalta. Teokset ottavat myös kantaa saamelaisten itsenäisyyteen.

 

Marianna Simnet "Leda Was a Swan". Jenna Sutela "I Magma". Edith Karlsonin ja Hora Lupinin isot ihmishahmot. Kaikki pysäyttäviä teoksia.

Etukäteissuunnitelmastani poiketen söin lounaan Kiasmassa, salaattipöytä oli niin houkutteleva, lisäksi oli tarjolla kalapullia. Sanomatalon verenluovutuksessa ei ollut ruuhkaa, ilman ajanvarausta pääsin lähes heti luovuttamaan. Hgb 139.

Kävelin Bulevardille ja Sinebrychoffin museoon. Näyttely "Yö" oli vaikuttava, huoneiden valaistus oli himmennetty ja lamputkin peitetty kankaalla.

Alakerrassa oli eri taiteilijoiden tekemiä muotokuvia Anna Sinebrychoffista. Lempeän näköinen rouva! Ennen kotiin lähtöä poikkesin Riekerin uuteen myymälään Aleksanterinkadulle. En löytynyt itselleni uusia vaellussandaaleja. Espan lavalla alkoi neljältä soida intialainen musiikki, mutta lähdin sitä ennen kotiin. Illalla taas pakattiin!

Merellinen Helsinki; William Morris ja Cafe Regatta

Siltä varalta, että joudumme sateiden takia lähtemään Viroon autolla, Hannu halusi moottoripyöräajelulle. Minulla on vielä monta kesänäyttelyä näkemättä, joten jätin uimisen väliin tältä päivältä ja suuntasimme Hondan kohti Kuusisaarta. Harmi vain, että Villa Gyllenberg on auki vasta huomenna.

Päräytimme Kuusisaareen ja Didrichsenin taidemuseoon. William Morrisin hieno näyttely houkuttelee vierailijoita, ilmankos parkkipaikka oli melkein täynnä ja sisällä pyöri ainakin yksi (saksankielinen) opiskelijaryhmä. Näytillä oli upeita tapetteja, kankaita, valokuvia, painomuotteja ym. Katsoin myös museon kokoelmanäyttelyn ja asuintilat. 

Kuusisaaresta ajoimme Cafe Regattaan kahville. Sielläkin oli porukkaa, olihan aivan mahtava sää istuskella meren lähettyvillä.