Mostar, BiH

Tulikin pitkä matkapäivä. Lähdimme Željkan luota jo ennen kahta ja olimme bussiasemalla ajoissa odottamassa 16.00 lähtevää bussia, joka saapui vasta 17.30. Kuski kehotti Hannun menemään keppeineen takaovesta ja saimme kahdestaan käyttöön koko alakerran looshin, muut matkustajat kiipesivät yläkertaan. Vain baari puuttui! Seuraavaksi jumitettiin rajalla, siinä meni toiset puolitoista tuntia. Ennen tullipoliisit ovat tulleet bussiin pistoolit vyöllä keräämään passit. Ilmeisesti nykyisin on vähemmän virkailijoita ja matkustajat menevät jonossa näyttämään passinsa ja kuvauttamaan naamansa. Paitsi me kaksi. Ilmeisesti suomalainen passi on edelleen niin vahvassa maineessa, että meidän naamakuvia ei tarvittu. Mutta saatiin leima passiin! Se on harvinaista herkkua. Kun vihdoin jatkoimme matkaa, ei ajettu kuin hetken ja oli paussin paikka jonkun leipomon kohdalla. Vielä kurvattiin jollekin bussiasemalle noutamaan yksi matkustaja kyytiin. Kun vihdoin pääsimme Mostariin, kello lähenteli yhtätoista ja ehdimme juuri tilata oluet bussiaseman baarista, kun sekin meni kiinni. Emäntämme oli jättänyt avaimen oveen, joten hänen ei tarvinnut vaivautua paikalle öiseen aikaan.

 

Odottelin Zenaidaa aamulla saapuvaksi, ennen kuin lähdin kauppaan. Kun häntä ei kuulunut, laitoin viestin ja ihmettelin, missä hän viipyy. Pahoitteli, kun hän oli unohtanut ilmoittaa, että auton kanssa on ongelmia, mutta äiti saapuu myöhemmin. Jätin tasarahan (112€) Hannulle ja kävelin Konzumiin. Olimme laskeneet, että maksamme Bosnia & Hertsegovinan majoitukset euroilla ja käytämme muuten pankkikorttia. Eipä yhteiskorttimme kelvannutkaan kauppaan, eivätkä eurot. Palasin tyhjin käsin kämpille ja lähdimme pankkiin vaihtamaan valuuttaa. Jatkoimme sillan yli kroaattipuolelle, hain leipomosta burekit ja istuimme kahville.
 

Seutu vehreine puineen tuntui tutulta ja löysimmekin Caffe Moccan ja istuimme päiväoluelle.

 

Kahvilasta lipsuttelimme vanhan kaupungin liukkaille mukulakivikaduille, Hannu palasi vanhan kaupungin läpi kämpille, minä jatkoin seuraavalle sillalle, josta saa parhaat kuvat Stari Mostista. Miehet eivät enää hyppää Neretvaan sillalta (ehkä joessa on vettä siihen liian vähän), vaan heille on rakennettu matalampi hyppyteline. Ei mitään vaarantuntua enää ilmassa! Kävin kävelykadun ruokakaupassa, mutta kortti ei kelvannut sinnekään. Kohta on nekin käteiset käytetty. Kotimatkalla tuli mieleen, että vika on (käteis)kortissa ja kämpillä käytyäni menin uudelleen Konzumiin testaamaan oman Mastercardini. Johan kelpasi! Päätin ostaa Sarajevon bussiliput valmiiksi sunnuntaille, mutta bussiasemalle kelpasi ainoastaan käteinen. Uskomatonta!

Ukkonen rymisteli ympärillä, mutta luvattua sadetta ei tullut. Kävin suihkussa, kello oli jo niin paljon, ettei kannattanut enää nukkua päikkäreitä. Olimme molemmat bonganneet kotikadun varrella olevan Pizzeria Napolitanon, johon menimme illan tullen syömään. Epäilin, että nettikuvat salaateista ja pizzoista ovat liioiteltuja, mutta niin taas syötiin liikaa, kun tasasimme tonnarisalaatin ja bbq-kanapitsan (viinin kanssa 40 markkaa/20€, vain käteinen). Olimme illan ensimmäiset asiakkaat, hetken kuluttua toiseen pöytään istui pariskunta, joka osoittautui suomalaiseksi. Omatoimimatkaajia hekin!

Yle Areena -suositus; Keinaan, mee takas Somaliaan! 

Dubrovnik

Olimme sopineet Viktorin kanssa, että hän heittää meidät juna-asemalle, ettei Hannun tarvitse köpötellä keppeineen. Olimme hereillä jo ennen viittä ja ehdin keittää kahvit ja söimme aamiaisen, ennen kuin kuskimme saapui. Viktor veikin meidät pyytämättä lentokentälle asti. Saimme lennolla hyvät paikat, rivin yksi istuin jäi tyhjäksi. Perillä ostin liput shuttlebussiin (2×10€), joka lähtikin sopivasti hetken kuluttua. Matka tyssäsi pari kilometriä ennen Cruzia, kun punainen Mersu törmäsi bussiimme. Naiskuski, totesi Hannu. Osa matkustajista lähti kävellen jatkamaan matkaa, meillä ei ollut mihinkään kiire ja jäimme odottamaan korvaavaa bussia. Hannun ehdotuksesta menimme (taas!) syömään bussiaseman lähellä olevaan Pizzeria Piccoloon. Jaoimme seafoodrisoton (ei edelleenkään maistunut miltään) ja čevapit. Ostimme bussiasemalta valmiiksi muutamat lähiliikenteen liput (1,73€/kpl) ja lähdimme seuraavalla sopivalla bussilla Nunciataan.

Željka oli lepäämässä, kun laskeuduimme portaat hänen kotiinsa. Ja laihtunut entisestään! Hänen ystävänsä olivat järjestäneet viikonloppuna yllätyskutsut, koska Željka on syntymäpäivänään sairaalassa Zagrebissa. Kutsujen jäljiltä saimme kirsikkakakkua ja suklaa-kookospaloja. Hannu sai ottaa käyttöön upouuden mutteripannun, josta kieltämättä tuli parempaa kahvia kuin emännän "turkkilainen" sumppi. Ulkona oli tukahduttavan kuuma, sisäilmaa viilensi ilmastointi. Menimme kaikki päikkäreille, sen jälkeen tein pienen kävelylenkin lähikauppaan. Noustessani raput ylös kämpille naapurin arka resquekoira haukkui minut ensin, mutta ilmeisesti (tulkintani mukaan) tunnisti minut ja jäi jalkoihini makaamaan, kun silitin ja juttelin hänelle. Laitoin rosén pakkaseen, kävin suihkussa ja vietimme illan kolmistaan nauttien jonkun ystävän tekemää feta-pinaattipiirakkaa. Ennen kuin Hannu vetäytyi nukkumaan, istuimme hetken terassilla. Ilmakin oli viilentynyt sopivaksi, about +25. Jäin vielä Željkan seuraksi, minä luin ja hän katsoi Poirotia telkkarista.

Tiistaillekin luvattiin hellettä ja harkitsin uimaan menemistä, mutta jätin sen rantakohteisiin. Aamiaisen jälkeen laskeuduin raput alas satamaan ja lähdin kävelemään Babin Kukin ympäri.
 

Löysin monta hyvää uimapaikkaa, joissa oli raput mereen ja rannalla suihku. Huomenna pitää varustautua uikkareilla.

Hannu oli tullut bussilla alas satamaan ja istui puistossa lukemassa kirjaa, kun palasin kävelylenkiltäni. Teimme treffit Zrinskiin ja söimme samat eväät kuin ennenkin; kanatortillat ja Caesarsalaatti kanalla. Ihmisiä kulki molempiin suuntiin laukkuja vetäen tai rinkkoja kantaen, toiset vasta saapuneet, toiset menossa bussiasemalle tai satamaan. Kävin kaupassa ja hain Željkalle apteekista tilaamansa voiteet. Kun lähdin nousemaan rappuja ylös Nuncijataan, ripotteli hetken vettä. Kävin suihkussa ja huuhtaisin päivän pyykit. Ehdin jo huolestua, kun Hannua ei kuulunut, vaikka hän tuli bussilla. Ilmeisesti netin aikatauluihin ei kannata luottaa.

Illalla pääsimme vilkuttamaan Željkan veljelle Amerikoihin, kun hän soitti jokailtaisen puhelunsa. Pääsin myös auttamaan Željkaa siirtämään tavaroita yläkerran varastoon. Hänen liikkumisensa on kivuista huolimatta parantunut viime vuodesta, mutta kantaminen ei onnistu kun hän ottaa rapuissa kaiteista tukea.

Aamupäivällä roudasin vielä jotain Željkan pakkaamia pahvilaatikoita yläkerran varastoon, sen jälkeen puin uikkarit vaatteiden alle ja laskeuduin raput alas satamaan. Kävin kukkakaupassa kysymässä ruusuja, mutta siellä ei myyty mitään leikkokukkia. Torilla oli vielä yksi kimppu valkoisia ruusuja, tuskin niitäkään on enää iltapäivällä, kun palaan uimareissulta. Niiden sijaan ostin Željkalle kahta sorttia teippiä, kun hänellä näyttää sitä kuluvan. Kävelin samaa reittiä kuin eilen ja huomaamatta yhtä sementtiporrasta lankesin polvilleni. Taas on polvet ja kämmenet ruvella! Huuhtaisin ne merivedellä ja jatkoin viimeiselle rannalle, jossa oli portaat mereen. Aivan liian lämmintä vettä minulle! Kun polvi vielä vuosi verta, kävin toisenkin kerran uimassa.

Teimme taas treffit Zrinskin terassille, jossa otimme oluet. Lounaan söimme tien toisella puolella, Poratin terassilla. Halusin nyt kunnon ruuan, ettei tarvitse enää illalla syödä mitään. Grillattu kana oli sinänsä ihan hyvä, mutta olen ennenkin todennut, ettei minun kannata tilata reissuilla pastaa, risottoa tai kanaa, kun teen itse maukkaampaa. Ehdin taas kävellen kotiin ennen Hannua, joka jäi odottamaan bussia Nunciataan. Kävin suihkussa ja ehdin ottaa puolikkaan oluen, ennen kuin Hannu saapui. Päikkäreiden jälkeen lupasin odottaa Željkan kanssa niin kauan, että espanjalaiset vieraat saapuisivat. He olivat vuokranneet auton Splitistä ja kyselivät, kauanko kaupat ja ravintolat ovat auki. Voi näitä turisteja! Eivätkö he voi matkalla tänne pysähtyä ostoksille ja syömään? Tuloaika siirtyi ja siirtyi, joten ehkä he olivatkin tehneet niin. Menin ylös varaamaan heille parkkipaikan (tuolilla) ja odotimme vieraita saapuvaksi. Kaksi pariskuntaa (Madrid ja Toledo), olivat otettuja vähäisestä espanjankielestäni. Željka esitteli heille huoneiston ja jätimme pariskunnat kotiutumaan. Loppuillan istuin Želkan kanssa katsoen telkkarin kokkiohjelmia. Jossain naapurissa vietettiin railakkaita polttareita.

Aamulla keräsin liinavaatteet pois sängystämme ja pakkasin laukkuni. Hyvästelimme Željkan ja pahoittelin, ettemme voineet olla enempää avuksi. Hän puolestaan harmitteli sitä, ettei ollut vuosia sitten tarttunut tarjoukseemme tulla luoksemme Vantaalle. Nyt se on auttamattomasti myöhäistä, kun sairaus on edennyt. Menimme kahden jälkeen bussilla alas ja lounaalle Bistro 49:ään. Annoin vielä kanalle mahdollisuuden ja se kannatti; Bistron teryakikana oli varsin maukas.
 

Loppuviikko kotoillen

Hannu jätti kesän alennusmyynnit väliin ja viime tinkaan etsi itselleen kesäpaitaa ja shortseja. Onneksi ne löytyivät loppuunmyyntitangoista ja vältimme stressin ennen reissua. Minulle kelpaavat vanhat lempivaatteet, ainoa ongelma on jalkineiden valinta. Vielä on Balkanilla hellettä, mutta mitä jos säätila muuttuukin sateiseksi? 

Omenaviini porisee kylppärissä, omenasosetta olen tehnyt jo kaksi kertaa pakastimeen ja pullotin kirsikkaliköörin. Omista pienistä kirsikoista tuli paljon paremman makuista kuin isoista puolalaisista. Lidlissä oli keltaiset luumut tarjouksessa, olivat sopivan kypsiä (rommi)hillon tekoon. Samalla käynnillä ostin tarjouksesta lohifileen, siitä riittää ruuat kahdelle päivälle. 

Hannulla oli jo pakkausinto päällä, hain rinkkani vintistä, kun hän oli ensin hoitanut viikkosiivouksen. Lupasin lainata rinkkaani, koska hänen kätensä on varattu kyynärsauvoille. Lauantaina lähdin lähimetsään sienestämään. Nyt löytyy jo suppareita, niistä saamme sunnuntain ruuan. Illalla tein kolmannen kerran kattilallisen sosetta pihan omenista. Ei kai niitä puuhunkaan voi jättää. 

Hannu otti peiton käyttöön turhan aikaisin; aamuisin hän herää umpihikisenä. Sunnuntain kävelylenkillä kävin nostamassa lisää käteistä (Bosniaa varten). Minun oli tarkoitus haravoida Hannun eilen leikkaaman nurmikon, mutta alkoi sataa kun palasin kotiin. Hannu oli pakannut vaatteensa rinkkaani ja valitti, etteivät kaikki mahdu. Miten se on mahdollista, kun minä reissaan samalla rinkalla (8 kg) 5-6 viikkoa? Vein Soilille omenahilloa ja avaimet, hän lupautui taas talonvahdiksi. Tein sienipastaa, sitä tuli niin paljon että osa meni pakastimeen. Ennen TTK:ta pakkasin laukkuni, joka sekin tuli täyteen. Riittääkö yksi paketti kahvia?

Tallinna-päivä

En juurikaan välitä päiväristeilyistä, mutta kun Viking Line lähetti viiden euron tarjouksen (sekin halpeni kun käytin vanhat pisteeni), lähdin hankintareissulle. Pitäähän mökkiviikolle saada skumppaa ja rommia!

Roo Pagar & Kohvik Kalaranna, lounas 7,30€. Tiistain lounaat olivat kovin lihapitoisia. Kalaranna Roon listalla oli hyvää kanaa ja kävelin satamasta suoraan sinne. Ulkona tuli kuuma ja riisuin neuleen reppuun. Oli pilvistä, mutta sateenvarjokin oli turhaan mukana. Ilman seuraa olut vaihtui taas kahviin, otin sen mukaan ja istuin Hirveparkin penkille. 

Ilman voimassaolevaa museokorttia aikaa oli ihan liikaa kulutettavana. Kävelin vanhassa kaupungissa, ostokset tehtyäni olin laivassa jo tunnin ennen lähtöä.

Hannu odotti minua Katajanokalla ja pääsin kotiin vähemmällä kantamisella.

 

Syyskuun kirjoja;

Philip Teir"Neitsytpolku". Kustannustoimittaja-kirjailija Richard elää täysin tyydyttävää, kiireistä perhe-elämää. Kunnes kohtaa toimituksen juhlissa saman alan Paulan, jonka kanssa juttua riittää. Yhteisten lounaiden ja kahvittelujen aikana Richard huomaa ihastuneensa. Vaimo Sonja heittää ilmaan kolmannen lapsen hankkimisen, ovathan kaksi lasta jo molemmin puolin kymmentä. Ehkä tästä korvauksena he ostavat kesäpaikaksi järven rannalta vanhan talon Richardin vanhempien naapurustosta. Richard irtisanoutuu työstään apurahan turvin kirjoittaakseen toisen kirjansa. Kesä kuluu remonttia tehden, kirjoittaminen ei juurikaan edisty eikä Richard saa Paulaa mielestään. Lopulta koittaa avioero ja lapsille vuoroviikot vanhempien luona. Tästä kipuilee varsinkin kuopus, poika osoittaa mieltään ja haluaisi asua enemmän äitinsä kanssa. Kirjaa lukiessani pelkäsin koko ajan, että tämä ei tule päättymään hyvin.

Elokuun lempeän lämpimät illat, onko niitä?

Kesä on kulunut taas kovin nopeasti. Onneksi on ehditty tehdä kaikenlaista; Viron reissut ja vähän on kierretty kotimaatakin; Jyväskylä, Alavus, Turku, Tammisaari, Salo, Lohja. Fillarointi on jäänyt vähemmälle, sitä enemmän olen tehnyt kävelylenkkejä ja käynyt uimassa. Kesä oli kuiva ja lämmin, ainakin nyt tuntuu siltä. Taisimme olla Virossa, kun Vantaalla satoi niin, että alikulut, parkkihallit ja meidänkin kellari tulvivat.

Torstaina jätin Hannun tekemään viikkosiivouksen (sen mitä pystyy) kävelin Kuusijärvelle ja kävin uimassa. Perjantaina kävimme Honkanummella hoitamassa haudan kukat, jatkoimme Ikeaan lounaalle ja ostin lisää (pinkkejä) kynttilöitä. Päivän lenkin tein kävelemällä kotiin ja keräsin kantarellit Honkanummen metsiköstä. Illan tullen taivas selkeni ja istuimme pihalla lukemassa. Auringon laskettua puiden taakse siirryimme terassille viinilasillisille. Peter Gabriel lähetti taas uuden täydenkuun biisin. Lauantaina tein keräämistäni kantarelleista sieni-chorizopastaa.

Keskiviikkona oli niin hieno ilma, että kävelin Kuusijärvelle uimaan. Nyt voin sanoa, että olen uinut Suomen avovesissä toukokuusta syyskuuhun (ilman saunaa). Kotoa lähtiessä mittari näytti +14, Kuusijärven vesi oli +18. Pyysin Hannua tulemaan perässä autolla ja kävimme yhdessä lounaalla. Alkoi olla jo niin lämmintä, että kävelin kotiinkin.

Viikonloppuna riitti vielä aurinkoa, lauantaina keräsimme omasta pihasta omenat viinin tekoa varten ja grillasimme.

Astan isäntä kehui löytäneensä jo suppiksia lähimetsästä. En ihan uskonut, oli mentävä sunnuntaina päivittämään tilanne. Olihan niitä, mutta vielä kovin pieniä. Iltapäivällä ajoimme Lohjalle kakkukahveille. Meidän pikku-Ilonasta tulee täysikäinen! 💕 Sipe saattoi meidät murheellisen näköisenä ovelle, pallo suussaan. Maanantaina kävin syksyn ensimmäisellä (ja minulle viimeisellä) joogatunnilla testaamassa, miten ranne kestää. No ei vielä kestä, joten fuskasin niissä asanoissa, missä olisi pitänyt kannatella koko painoa vain oikealla kädellä. Olen niin paljon poissa syksyn aikana, etten aio maksaa Rekolan Raikkaan kausimaksua. Illalla tein oman pihan omenista soseet pakastimeen.

Rakas ystäväni Carita nukkui pois syyskuun alussa. 🙏 

Yle Areena -suositus; Heajastallan - saamelaiset häät ja Tanskalainen nainen. RSO Metalliklassikot (go, Tuomas Wäinölä!)

Helsinki-päivän näyttelyt

Tiistaina lähdin keskustaan lukupiirin tapaamiseen. Amos Rex on tiistaisin kiinni, mutta Taidehallissa ja Ateneumissa oli uudet näyttelyt. Junamatkalla tutkin päivän lounastarjouksia. 

Taidehallissa on hieno Alia Alin näyttely "In Light of...". Upeita jemeniläisperäisiä batiikkikankaita, hahmoja ja lapis lazuli -veistoksia.

 

Ateneumissa avautui "Modernit klassikot: Elga Sesemann" -näyttely. Sen katsottuani kävin lounaalla Tapas Barcelonassa, koska siellä oli tarjolla Marry me -kanaa. Sitä pitää tehdä kotonakin!

Istuin hetken Ruttopuiston penkille lukemaan mukana olevaa kirjaa, ennen kuin menin toimiston lukupiirin kokoontumiseen Musiikkitalon kahvioon. 

Keskiviikkona meidän piti lähteä Hondalla hääpäivän kunniaksi ehkä kesän viimeiselle ajelulle, mutta sen akku oli finaalissa. Yritimme mäkilähtöä, ei onnistunut. Työnsimme pyörän yhden naapurin pihalle, ketään ei ollut kotona. Hain auton ja saimme Hondan käyntiin, Hannu ajoi sen talliin ja minä laitoin vakuutuksen seisomaan. 

Illan elokuvat; Zone of Interest ja Led Zeppelin Becoming (Yle Areena).

Helsingapäivä, Vantaa

Helsingan keskiaikapäivää vietettiin lauantaina hyvän sään aikana (vasta illalla satoi). Paikalle ei suositeltu tultavan autolla, sillä parkkipaikatkin olivat täynnä myyntikojuja. Siksi Hannu jäi kotiin ja minä polkaisin pyörällä Pitäjänkirkolle. En ole käynyt Helsingapäivässä muutamaan vuoteen, viime käynnistä tapahtuma on laajentunut täyttäen koko kirkon alueen. Tunsin olevani alipukeutunut; olisi pitänyt olla pitkä hame ja Kalevalakorut, kuten niin monilla järjestäjillä ja vierailijoilla. Mitään en ostanut, kunhan katselin kojujen tarjontaa, musiikkiesityksiä ja otin kuvia. Kävin kuuntelemassa hetken Keskiaikamessua, joka oli täyttänyt kirkon. Sen ulkopuolella oli seurakunnan Pyhiinvaelluspiste, tapasin tuttuja joiden kanssa juutuin juttelemaan. Kotimatkalla päätin, ettemme tarvitse kaupasta mitään ja polkaisin suoraan kotiin.

Sunnuntaina oli sadepäivä ja tein pitkästä aikaa uuniruokaa; kalaa ja kasviksia. Ostin itselleni synttärilahjaksi Lissabonin lennot keväälle.