Helsingan keskiaikapäivä, Vantaa

Perjantaina päräytimme Hondalla Lohjalle Onnin ja Noelin (ja Hannun) synttärikahveille. Samalla tavattiin Onnin tyttöystävä. Vasta esittäytyessäni tajusin, etten enää ole Pikkumummu, vaan pelkkä mummu (kun Isomummu eli äitini kuoli keväällä).

Lauantaina teimme fillarilenkin Pitäjänkirkolle. Kirkonkylään oli levittäytynyt Vantaa-seuran järjestämät Helsingan keskiaikapäivän markkinat. Käsintekijöiden tuotteita, työnäytteitä, musiikkia, tanssia, luentoja ym. Pisimmät jonot taisivat muodostua lettu- ja makkarakojujen eteen. Koronavuosien jälkeen porukkaa oli liikkeellä todella paljon. Lapset oli hyvin huomioitu, he saivat kokeilla pehmomiekkailua, tavata Hertta-kirkonrotan ja mennä isin kanssa jalkapuuhun istumaan, jos uskalsivat. Hain itselleni Kuninkaantien matkailukartan. Siinä olisikin käveltävää/pyöräiltävää: Hangosta tai Turusta Vaalimaalle!

 

Ruskeasannan louhos

Kotimatkalla piipahdimme Ruskeasannan louhokselle, jossa palokunnan sukeltajat paikallistivat autonromuja ja muuta roinaa louhoksen pohjalta.

Merkkipäivänä mysteerimatkalle 2022

Vuosi sitten Hannu pääsi Hämeenlinnaan viettämään synttärinsä. Tämän vuoden syntymäpäivälle varasin yön laivahostelli Boresta Turusta. Peruin sen, kun pääsimme viettämään "leiriviikon" Rymättylässä, emmekä halua ajaa parin viikon sisällä kahta kertaa Turkuun. Hannulla on vain yksi toive; ei liian pitkää ajomatkaa. No, sitä saa mitä tilaa! Lupasin Putten pizzat Tikkurilassa, lounaan naapurikylässä tai eväsretken Sipoonkorpeen.

 

Loviisa

 

Ei vaineskaan! Aamulla keittiön pöydällä päivänsankaria odotti onnittelukortti, johon olin kirjoittanut parin päivän mp-reissun suunnitelman. Hondan sivulaukut oli pian pakattu; vaihtovaatteet, varvastossut, kirja, pesuaineet ja (varmuuden vuoksi) uikkarit. Ensi viikolla pakattavaa onkin vähän enemmän.... 

 

Merenkulkumuseo

Tuhannen Tuskan kahvila

Ajoimme Porvoon kaupungin läpi jatkaen majapaikkamme ohi Loviisaan. Aivan ihana tie (170), vähän toista kuin Viron pitkät suorat. Loviisaan saapuminen Porvoosta päin on aina yhtä hieno; aivan kuin ajaisi suoraan kirkkoon! Jätimme Hondan rantaan parkkiin, kävin Merenkulkumuseossa ja kävelimme kauniissa puukaupunginosassa. Kurkkasimme Tuhannen Tuskan kahvilan hurmaavaan pihaan. Kaupungista poistuessamme poikkesimme Safcafeen hyvälle lounaalle. Palasimme samaa reittiä Myllykylään, ennen majoittumista kävimme ostamassa aamiaistarpeet kaupasta. Enkös minä luvannut Hannulle jotain lähikylää? Ohitimme Ilolan.

Porvoo

Villa Molnby Hotel

Ajoimme peltojen poikki metsän reunaan ja majoituimme Villa Molnby Hotelliin, todellakin keskelle ei mitään. Pihalla oli lainattavia fillareita, mutta mäkinen muutaman kilometrin pituinen reitti Venjärven rantaan ei houkutellut tässä helteessä. Huilailimme, avasimme kuoharin ja istuimme iltaa "omalla terassilla" lukien ja ilta-auringosta nauttien.

Postimäen ulkoilumuseo

Hiljainen yö ja hiljainen aamu, emme edes heränneet, kun hotelliin majoittuneet latvialaiset raksamiehet lähtivät töihin. Maksullisen aamiaisboksin olisi voinut tilata etukäteen, mutta meille riittivät jääkaappi, mikroaaltouuni, kahvikapselikone ja kaupan karjalanpiirakat ja jogurtit. Söimme aamiaisen ulkona, aurinko alkoi jo lämmittää pihaa. Pois lähtiessämme poikkesimme Postimäen ulkoilumuseoon. Rakennukset olivat kiinni, kävelimme pihapiirissä ja kävin myös kahvilassa, jonka ovi oli avoinna, mutta kahvilatoiminta oli jo loppunut tältä kesältä.

 

J. L. Runebergin kotimuseo

Karautimme Porvooseen, jossa minulla oli pari kohdetta ToDo-listallani. Ensin kävin J. L. Runebergin kotimuseossa, joka on todella viehättävä paikka puutarhoineen. Respa kertoi, että vain viisi vuotta Runebergin kuoleman jälkeen koti jo museoitiin ja kaikki on säilynyt entisen kaltaisena.

 

Seuraavaksi kapusimme Näsin kivelle. Harmi vain, että männyt peittävät näkymän Porvoon kaupunkiin ja kirkonmäelle.

 

Porvoon museoon oli jonoa, kun eläkeläisryhmät opastettuine kierroksineen valtasivat tilat ja yksi mikkeliläisvaari alkoi ostaa Museokorttia itselleen. Kävinkin katsomassa vain osan näyttelystä vältellen ryhmiä.

Porvoon Kalatalo

Lounaspaikkoja Porvoossa riittää, mutta olen jo pitkään halunnut käydä syömässä Porvoon Kalatalossa. Loistava ruoka! Tänään oli tarjolla kalapihvit, uusia perunoita ja salaattia. Ruisleipä oli niin hyvää, että ostin sitä kotiinkin ja iltapalaksi lohipiirakkaa. Suuri suositus! Hieno reissu, taas kerran. 

Olen usein sanonut, että jätämme vain savuavat rauniot peräämme (Indonesian tulivuoren purkaus ja maanjäristykset, Kreikan laivaonnettomuudet jne.) Nyt paloi Porvoossa...

Avoimet Puutarhat -päivä

Avoimet Puutarhat -päivä on järjestetty jo monta kertaa, vasta nyt me ehdimme katsomaan toisten aherruksen tulosta. Vantaalla oli useita avoimia puutarhoja, me teimme fillarilenkin Korsoon ja kävimme kahdella pihamaalla.

Kotinotko

Polkaisimme Vuohitielle, Kotinotkoon. Kaunis huvila on siirretty 1923 Terijoelta nykyiselle paikalleen. Tontti on suuri ja jakaantuu ylä- ja alapihaan. Yläpiha on varjoinen, siinä on myös erillinen, viehättävä saunarakennus. Aurinkoisella alapihalla on kaivo, kasvihuone ja leikkimökki, pihaa ympäröivät kukat, pensaat ja hyötypuutarha. Kasvihuoneessa kasvaa chilejä ja erilaisia tomaatteja. Etelä-Euroopasta tuttu mehevä tomaatti on saanut alkunsa jonkun kaverin Roomasta tuodusta tomaatin siemenestä.

Lehmuston tila

Seuraavaksi polkaisimme Lehmuston tilalle. Nuori omistajapariskunta on keskittynyt viljelyyn ja isäntä kertoi kiinnostuneille viljelytavoistaan. Täälläkin kasvihuoneessa kasvaa tomaatteja ja chilejä, pellolla kaaleja, tilliä, porkkanaa, perunaa omiksi tarpeiksi ym. Tilan päärakennus on sekin kaunis. Tilamyynti on avoinna torstaisin.

Herukkalikööri

Tähän helppoon marjalikööriin sopivat parhaiten mustaherukat, niiden puutteessa/loppuessa olen lisännyt joukkoon punaherukoita, mustamarja-aroniaa tai kirsikoita. Tänä vuonna herukkasato jäi vähäiseksi, kirsikoita taas tuli niin paljon, että testausmielessä tein kirsikkalikööriä. Vaniljatangon olen vaihtanut vaniljasokeriin, joskus lisään marjojen joukkoon kanelitangon.

2 l marjoja
1 l maustamatonta viinaa
500 g sokeria
vaniljatanko
2-3 viinimarjapensaan lehteä

Laita marjat ja sokeri kerroksittain lasipurkkiin, työnnä vaniljatanko ja huuhdellut lehdet sekaan. Kaada viina päälle, peitä kannella ja säilytä huoneenlämmössä 3-4 viikkoa välillä sekoittaen. Siivilöi valmis likööri ja pullota. Tervetulomalja vieraillemme: samppanjalasiin tilkka herukkalikööriä ja päälle kuivaa kuohuviiniä.

Käytettyjä marjoja voit lisätä boolin joukkoon tai tehdä niistä suklaakonvehteja aikuisille: sulata tumma suklaa, kaada konvehtimuotteihin ja paina niihin muutama marja. Anna kovettua viileässä. Olen käyttänyt marjoja myös pataruokiin.

Elokuu, sadonkorjuuaika

Rymättylän kantarellien innoittamana lähdin lähimetsään kartoittamaan tilannetta. Eihän siellä mitään sieniä ole, täällä on ollut niin vähän sateita. Mustikatkin ovat puolet pienempiä kuin Länsi-Suomessa. Hyttysiä ja muita itikoita on runsaasti.

Hannun perheomenapuu kukki hienosti, mutta siinä ei ole yhtään omenaa, minun vuotta nuoremmassa Kanelissani sentään viisi. Takapihan villiintyneissä omenapuissa on runsaasti raakileita, ehkä teen niistä sosetta. Kaksi naapuria on jo luvannut meille viiniomenat, jos sadosta tulee hyvä. Kirsikoita on yllättävän paljon, yleensä linnut syövät ne pois heti, kun meitä ei näy pihalla. Ensimmäisestä sadosta tein liköörin tekeytymään, loput menevät pakastimeen odottamaan Viron viinoja. Joudun ostamaan myös viinimarjat, ainoastaan mustaherukoita tulee jonkun verran.

Helsinkipäivä

Amos Rex

Nicola Hicks

Nedko Solakov

Ennen kuin museokorttini vanhenee, halusin käydä katsomassa pari näyttelyä Helsingissä. Sain houkuteltua Hannun mukaani, kun ehdotin paria lounasravintolaa. Ensin katsoin Amos Rexin näyttelyn "Maanala". Taidemuseo näytti ulkoapäin siltä, että siinä on meneillään rakennusprojekti, mutta kuten arvelin, ulkona on joku installaatio. Pimeä, "maanalainen" näyttelytila oli niin vaikuttava, että pieni tyttö purskahti itkuun ja parkui äidilleen "Tää ei oo kivaa, mennään pois, nyt heti, ihan oikeesti!". Lattiassa oli pieni valaistu reikä "Kun Liisa putosi kaninkoloon". Siellä pikkuruinen Liisa-parka kurotteli käsiään ylös päästäkseen pois. Yhdessä huoneessa oli non-stoppina piirroksia "Liisa Ihmemaassa" -kirjasta. Se pitäisi hankkia jo pelkästään kuvien takia.

Black Door

Holy Døner

Hannu odotti minua Vanhassa kirkkopuistossa, kävimme katsomassa Uudenmaankadun Holy Dønerin, jonka terassi oli aivan täynnä lounasruokailijoita. Suosittu paikka. Kävelimme Black Dooriin ja otimme terassilla Plevnan stoutit. Olisin ottanut Põhjalan portterin, mutta 14€ on liikaa, kun tietää Viron hinnat. Palasimme Holy Døneriin ja söimme tosi hyvät ateriat; minulle Like a Prayer (kanapita), Hannulle The Truffle Pig (possudöneriä raneilla).

Laila Pullinen

Anna Estarriola

Hannu lähti edeltä kotiin, minä kävin katsomassa vielä HAM:n näyttelyn "Tanssi! Liikettä kuvataiteessa 1880-2020". Maalauksia, veistoksia, installaatioita ja videoita. Alakerran videoesitys "Swinguerra" (Bárbara Wagner & Benjamin de Burca 2019) oli todella mukaansa tempaava. Kunpa olisikin tuollainen rytmi veressä!

Piia Viitanen

Torstain viikkosiivouksen tehtyäni polkaisin Pitäjän kirkolle, jossa Hannu odotti minua tehtyään oman fillarilenkkinsä. Kävimme kuuntelemassa Piia Viitasta, joka esiintyi kesän viimeisessä Laurin päiväkonsertissa.

 

Kalkkikallio

Kävin Honkanummella kastamassa kukat ja tein samalla yhdistetyn pyöräily- ja kävelylenkin. Jatkoin Kalkkikalliolle, jätin fillarin metsän reunaan ja nousin kallioille ihailemaan maisemia. Seurakseni sain nuorenmiehen, jonka kanssa juttelin reissuistani. Ehkä sain taas yhden innostumaan vaeltamisesta. Fillaroin Puistolan ja Tikkurilan kautta kotiin. Mittari näytti +29 ja istuimme varjoon syömään grilliherkkuja.

Haapajärven kirkko

Kyläilimme serkkuni luona Veikkolassa, matkalla poikkesimme katsomaan Haapajärven puukirkkoa. Monta kertaa olemme ajaneet sen ohi, lehtijuttu kirkosta houkutteli meidät pihalle. Harmi, että tämäkin tiekirkko oli suljettuna. Sää oli tuulinen, mutta hyvin tarkeni istua Tarun ja Birren terassilla kahvittelemassa ja reissukokemuksia vaihtamassa.

 

Kesän kirjoja:

Elif Shafak "10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa". Aivan ihana kirja! Istanbulilainen prostituoitu Leila murhataan, mutta hänen ajatuksensa, haju- ja makumuistonsa toimivat vielä 10 minuuttia 38 sekuntia. Siinä ajassa hän käy läpi elämänsä syntymästä kuolemaan. Muistellen lämmöllä viittä läheistä ystäväänsä, joiden toivoo kuulevan kuolemastaan. Niin nämä kuulevatkin eivätkä hyväksy sitä, että heille niin rakas Leila haudataan ilman arkkua syrjäiselle Yksinäisten hautausmaalle. Siitä alkaa vauhdikas operaatio, joka onkin jo toinen tarina.

Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta, Usva Torkki "Valo askeleillani - Pyhiinvaelluksella Suomessa". Tämä uusi kirja kartoittaa Suomen pyhiinvaellusreittejä, kirkkoja, maisemia ja pyhiinvaelluksen historiaa pohjoismaissa. Kirjoittajat pohtivat teksteissään pyhiinvaeltajan seitsemää avainsanaa; kiireettömyys, vapaus, huolettomuus, hengellisyys, jakaminen, yksinkertaisuus ja hiljaisuus. Löysin myös selityksen sanalle peregrino; pyhiinvaeltaja on latinaksi peregrinus, "muukalainen, vieras, kulkija". Sana juontuu ilmauksesta per ager, "peltoja pitkin" (Annastiina Papinaho). 

Jonna Saari "Retkipaikka, seikkailuja kauneimmissa maisemissa". Kirjaan on koottu lyhyet suositukset Suomen kansallispuistoista ja muista kohteista karttoineen. Kirja reppuun ja reissuun!