Koiranhoitoviikko Lohjalla

Suvin otettua keskiviikkona matkalaukut esille Sipe arvasi heti, että porukat ovat lähdössä reissuun ilman häntä.

Kuka nyt on marttyyri?! Kävelin aamupäivällä Tikkurilaan kiristämään rillini ja lataamaan kuntosalikorttini. Kai tässä on pian ryhdistäydyttävä, kun jätän Rekolan Raikkaan syyskaudenkin väliin. 

Synttärikukat ja karkit odottivat minua täälläkin! 💕

Pakkasin tavarani autoon, söimme lounaan ja lukupiirin jälkeen ajoin Lohjalle. Hannu joutui menemään bänditreeneihin bussilla, kun minä vein auton. Kerttu oli käyttänyt Sipen ulkona päivällä, varuiksi lähdin samantien vaatteita vaihtamatta uudestaan ulos. Sipellä on ollut jotain rasitusvammoja, mutta lenkillä on niin reipas, että veti minut hikeen. Eikä ollut yhtään kipeä, kun kotiin palattuamme hyppäsi sohvalle. Näinköhän on tottunut perheen hyvään palveluun, nämä kun nostavat "koiraparan" sänkyyn ja sohvalle. Illemmalla teimme vielä lyhyen pissalenkin, annoin Sipen päättää suunnan ja lenkin pituuden. Täällä niitä kausivaloja vasta onkin!
 

Uusi, pehmeä peti ei ole Sipelle kelvannut, mutta kun siirsin sen huoneeseeni, poika aikansa tampattuaan ja pedattuaan asettui siihen nukkumaan. Pari kertaa yöllä huomasin, että hän käväisi välillä nukkumassa sänkyni vierellä, muuten yö kului uudessa pedissä. Aamulla oli niin hämärää ja sateista, etten osannut arvailla kellonaikaa. Heräsimme 8.45! Lenkille puimme sadetakit päälle, minä lainasin myös kumppareita. Taitaakin tulla luku- ja "toimistopäivä".

Tunnin päivälenkin jälkeen söin omat evääni ja menimme päikkäreille. Uusi peti kelpasi Sipelle (vaikka aamupäivällä yrittikin viedä sen takaisin makkariin) ja poika kuorsasi siinä pitkään koivet pystyssä. Kohta aletaan seurata Areenan Pentulivestä synnytystä. 😬 

Kolmannella lenkillä saimme nauttia kauniista ja tyynestä säästä. Lähtiessä napsautin saunan päälle. Aaettä, kun oli ihanaa! Olenhan viimeksi päässyt löylyihin Ritun luona Töysässä ja Arjan luona Vesangassa. Kyllä Hannua nyt harmittaa!

Vain elämää!

Sipe meni nukkumaan jo ennen minua, niinpä herättiinkin jo seitsemältä ja päivän ensimmäinen lenkki tehtiin aamuhämärissä. Aamupäivällä kävin yksin kaupassa. Pitäähän pojan tottua, että tulen takaisin vaikka lähdenkin yksin jonnekin.

Iltapäivällä jätinkin Sipen päikkäreille ja lähdin katsomaan Rymyä. Villi ja ihana on tämäkin poika! Matkalla poikkesin Metsolan hautausmaalle. Sipe oli ihmeissään, kun minuun oli jäänyt Rymyn tuoksu. Taivas peittyi pilviin ja aikaistin päivän kolmatta lenkkiä. Etureidet huutavat hoosiannaa, kun joudun vähän väliä lyömään ABS:t päälle, kun Sipe rynnistää eteenpäin. Kävinkin taas pikaisesti saunassa, että sain kipeät lihakset pehmenemään. Illan viimeisellä lenkillä alkoi sataa. Onneksi pojalla oli vauhti päällä ja pääsimme kotiin pahemmin kastumatta katsomaan Elämäni biisiä.   

Sipe kuorsaa! Sunnuntaina olivat kylän muutkin koirat aamulenkillä ja pojalla taas kova kiire. Nyt särkee kättäkin, kun saa koko ajan kiskoa flexiä. Juoksemaan en ryhdy, siitä on jo huonot kokemukset. Laitoin päivälenkille rannetuen, mutta sen kanssa ei voi käyttää käsineitä.

Tein sieni-chorizopastaa, siitä riittää parille päivälle. Tosin minulla on kahdet lounastreffit, jos saamme aikataulut sovittua. Kun menimme päikkäreille, siirsin Sipen vanhan pedin vaivihkaa pikkuhuoneeseen pois näkyvistä. Päivän viimeinen iltalenkki oli pikainen, sillä TTK oli menossa. Ehdimme kuitenkin pimeässä morjenstaa Sipen kaveria Kuismaa.

Maanantaina Sipe herätti minut ennen seitsemää, kävin pesulla ja puin päälleni. Ryökäle oli mennyt takaisin petiinsä ja kuorsasi siinä onnellisena! Poikkeuksellisesti söin oman aamiaiseni jo ennen ensimmäistä lenkkiä. Oli harmaa, tuulinen sää, luvassa on sadekuuroja, mutta huomenna pitäisi auringon paistaa.

Sipe tuli levottomaksi, kun puolenpäivän lenkin jälkeen laitoin korvikset korviin; jaha, nyt tämäkin jättää minut. Kun vaihdoin vaatteet, poika kulki perässäni nuuhkien trikoitani, joihin oli jäänyt Rymyn hajut (ja karvat). Sanoin käyväni kaupassa ja lupasin tulla pian takaisin. Meillä oli Amin kanssa lounastreffit Moi! ravintolassa. Käytimme kahden tunnin parkkiajan tehokkaasti kuulumisia vaihtaen ja wokkiruokia nauttien. Palatessani sain niin riemullisen vastaanoton, että pitää varmaan useammin lähteä jonnekin. Päikkäreitten jälkeen totesin, että Sipellä taitaa olla halipula; en olisi millään saanut lopettaa rapsuttelua ja silittelyä. Lenkille oli puettava sadevarusteet. 7x4 lenkkiä koiralle höpöttäen (lähinnä kehuja, komentelua ja kakkajuttuja), mahdanko muistaa pitää suuni kiinni, kun lähden taas yksin lenkille? Hukkaan menivät taas ihovoiteet, kun suihkun jälkeen Sipe nuoli ne pois käsivarsistani. Muut tappiot (tähän asti); yksi sukka. Vähitellen alan uskoa, että Sipe osaa avata vetoketjut, koska oli tulopäivänä löytänyt kassistani sukat, joista ehdin pelastaa vain toisen. Illan viimeisellä lenkillä pimeässä tuli vastaan kaksi rähisevää collieta (Sipe inhoaa niitä) ja sain taas kiskoa flexiä, kun kävelytien yli vilisti vielä citukanikin. Loppuillan kotona vaelsi levoton sielu. Sipe taisi etsiä vanhaa petiään, jonka olin piilottanut.

Tiistaina oli aurinkoinen, kylmä aamu. Onneksi ei ollut yöpakkasia, muuten olisi sateen jälkeen ollut liukasta. Nukuin melkein kahdeksaan ja keitin heti kahvit itselleni. Myöhensin aamulenkkiä, sillä päivälenkki jää tänään puolenpäivän lounastreffieni jälkeen. Sipellä hengitys huurusi, kun hän kiskoi minua perässään. Ilmeisesti oli jo kiire metsään asioille. Kotikadulla tuli uudelleen kiire, kun Kuisma odotti kadun toisessa päässä. Ainakin oletin sen Kuismaksi, kun molemmat uikuttivat ja kiskoivat toisiaan kohti. Sunnuntai-iltana oli niin pimeää kun tapasimme ja silloin narun toisessa päässä oli mies.

Sanoin Sipelle taas lähteväni kauppaan ja jätin pojan huilimaan. Jätin auton kirkkokentälle (ihanaa, kun Lohjalla on ilmaisia monen tunnin parkkipaikkoja!) ja kävin kummitätini haudalla. Noitaryhmästä 4/6 kokoontui lounaalle Bistro Oleaan. Mukava paikka ja hyvää ruokaa, tänne tulen toistekin. Toivottavasti nähdään taas pian ja koko porukalla! 

Alkuillan lenkillä kaikki kylän muutkin koirat olivat ulkona ja Sipellä oli taas julmettu kiire. Piti kiskoa oikein tosissaan ja vaihdoin flexin välillä vasempaan käteen, vaikka se onkin heikompi, mutta sentään terve. Iltaruuan hän pulautti matolle. Tietenkin matolle! Pelkäsin Sipen syöneen jotain metsässä, mutta Suvi on luultavasti oikeassa, kun epäili Sipen hotkineen ruokansa. Iltalenkki meni jo rauhallisesti ja jäi lyhyemmäksi. Uusi naapuri nimitteli Sipeä pimeässä Smokyksi, joka ilmeisesti on Espanjan vesikoira.

Race Across the World. Ja tämän hetken suosikkini serkkupojat Janne ja Heikki.
 

Trogir

Bussi lähti Splitistä ajallaan, matka (yht. 14,40 + laukkumaksut 2,60) kesti tunnin verran. Kävelymatka Studio Apartman Brunoon ei ollut pitkä ja isäntä odotti meitä talon ulkopuolella. Saimme kauniin huoneemme, vaihdoin lyhyempää vaatetta päälle ja lähdimme uudelleen ulos. Majoituksen varasin Hannun toiveesta läheltä bussiasemaa ja mantereen puoleisia rantoja. Niillä on kuitenkin niin likainen vesi, että minä en ainakin ui siellä (eikä uinut Hannukaan). 

Trogir on vanhastaan tuttu (nyt jo kuudes kerta) ja sen sijainti Kaštelan lentokenttään nähden on erinomainen reissun viimeiseksi kohteeksi.Teimme niin kuin ennenkin; ostimme Big Maman hyvät tortillakebabit, jotka söimme puistonpenkillä istuen. Hannu oli taas sitä mieltä, ettei tänään tarvitse syödä enää mitään. Ostin kuitenkin Konzumista salaattiaineksia, hedelmien ostamisen jätin huomiselle torikäynnille, unohtaen että huomenna on sunnuntai.

 

Suihkun ja torkkujen jälkeen Hannu testasi tämän huushollin kapselikahvikoneen, kyllä niitä riittääkin monta erilaista. Pyhäkellot soivat viideltä ja kuudelta. Sen jälkeen alkoivat autojen torvet soida ja renkaat vinkua; onhan lauantai ja Trogirissa vietettiin monia häitä. Tarkoitukseni oli lähteä vielä ottamaan auringonlaskukuvia, mutta nyt ei jaksa. Ja onhan noita täällä jo otettu. Oli niin mukava istua varjoon jäävälle parvekkeelle. Näköalalla ei voi kehua, se on suoraan parkkipaikalle (jossa on myös yksi suomalainen auto parkissa), mutta vehreyttä riittää tännekin. Tein meille salaatin, johon käytin suolapähkinöitä ja purkkijuustoa, jonka taas luulin (väärin!) olevan jonkunlaista fetaa. Vähän suolaa ja paprikajauhetta päälle, niin johan kelpasi. 

Netin mukaan Konzumin piti olla auki 8.00-20.00 vaan ei ollut, eikä mikään muukaan kauppa. Ostin torilta hedelmiä ja leipomosta hyvän siemenleivän. Aamiaisen syötyämme puin uikkarin alle ja lähdin oikoteitä kävellen Okrug Kornjin hienolle rannalle. 

Okrug Kornji

Okrug Kornjissa on Trogirin hienoin ranta. Harmi, ettei Hannu tällä kerralla kyennyt kävelemään sinne ylös-alas mäkiä. Olisi pitänyt ottaa taksi, tai kumivene, kuten tyttärensä ehdotti. Rannalla on kolikoilla toimivat suihkut ja useita, ilmaisia ja siistejä vessoja.

Vähän on raskasta lomalukemista, onneksi välillä voi käydä uimassa (toimiston lukupiirin valinta).

Palasin kotiin suihkuun ja lähdimme yhdessä syömään.

Hannu oli valinnut Konoba Poon Pijatin (kuulostaa aivan aasialaiselta), jonka hetken harhailun jälkeen löysimme. Hyvät oli ruuat ja ihana tarjoilija. Onneksi jätimme tilaamatta talon salaatin, Dalmatian plate ja frittimustekalat riittivät mainiosti. Hetken huilin jälkeen istuimme partsille kahvittelemaan ja lukemaan. Hannu oli jo seitsemältä maski naamassa menossa nukkumaan, kun tein meille hedelmäisen juustosalaatin. Istuimme taas pimeässä illassa tuijottamassa tähtitaivasta. Jossain naapurissa oli bänditreenit, kaikesta päätellen ainakin rumpali oli päissään. Niinpä!

 

Kirkonkellot soivat maanantaina 5.30 ja nousin sulkemaan parvekkeen oven. Kauppaan ei ollut asiaa, lähdin aamiaisen syötyäni taas Okrug Kornjiin uimaan. Kiersin Trogirin vanhan kaupungin nyt toista kautta. Kyllä oli porukkaa!
 

Kävelin taas oikoteitä pitkin Okrug Kornjiin. Alamäissä nuoret miehet laskettelivat skuuteilla aivan hullun rohkeina, vauhtia oli taatusti enemmän kuin autoilla. Ja tietenkin ilman kypärää tai muita suojia. Rannalla kerättiin jo merestä pois "pomppulinnat" ja ne pestiin painepesurein. Kaikesta päätellen kausi on loppumassa, vaikka turisteja riittää niin Splitiin kuin Trogiriin. 

Kävin taas ihanasta paikasta uimassa, kuivattelin hetken ja vaihdoin penkillä istuen kuivat vaatteet. Eilisestä baarista oli Tomppa loppunut (huomenna tulee lisää), toiselta terassilta löytyi tummaa olutta. Harkitsin niemen kiertämistä leirintäalueen kautta, mutta päätin kuitenkin oikaista suoraan mäen yli. Hain Konzumista lisää mehua ja hyvän rosén.

Kävin suihkussa ja lähdimme syömään. Ehdotin, että haemme tänään eväät Big Mamasta ja kulutamme huomenna aikaa jossain ravintolassa. Sitähän riittää, kun meillä on Finskin iltalento. Kämpän check out on 11.00 mikäli seuraavat asukkaat tulevat ajoissa. En siis enää ehdi uimaan. 

Illan tullen tyhjensin jääkaapista salaattiaineet ja istuimme parvekkeelle syömään ja katsomaan, kun Venus näkyi sitä kirkkaammin, mitä tummemmaksi taivas muuttui.

Split on edelleen niitä kenttiä, joille ei voi tehdä check-inniä etukäteen. 

Viimeistä viedään (22. päivä)! 

Olisin sittenkin ehtinyt aamu-uinnille, rouva laittoi viestin, että voimme pitää asunnon viiteen saakka. Olin jo käynyt hakemassa lämpimät sämpylät ja enköhän ole jo uinut tarpeeksi. Mukava tietää, että tarvittaessa voimme vielä käydä suihkussa. 

Lähdin etsimään meille sopivaa lounaspaikkaa vanhasta kaupungista. Tapasin uudelleen seinäjokelaispariskunnan, johon eilen törmäsin uimarannalla. He saapuivat eilen ja ovat viikon matkalla.

Kävelin toisen sillan yli Ciovon saarelle ja katsastin uimarannan, joka oli lähirantamme, kun majoituimme kerran ylös mäkeen.

Teimme treffit rantakadulle, otimme oluet ja lähdimme katsomaan ehdottamiani ravintoloita.

Valinta osui Bistro Jamboon, jossa tilasimme yhteisen shopska salaatin, čevapit ja mustekalat. 

Palasimme viimeisen kerran kämpille, suihkun jälkeen keitin kahvit ja istuimme parvekkeella. Lentokenttä on niin lähellä, että bussimatka (2×5€) ei kauan kestänyt. Yllättäen minun laukkuni painoi 9 kiloa ja se lähti ruumaan. Hannun rinkka 6 kiloa, kuka siis kantaa pesuaineet ja kahvit? Ja oman pressopannun, tietenkin. Kahvipaketti muuten riitti kolmelle viikolle, kun saimme joissakin majoituksissa keitellä kapselikahveja. Turhia vaatteita oli molemmilla mukana (ja minulla sandaalit), kun sää suosi ja käytimme koko ajan samoja (siis omia) kesävaatteita ja pestiin niitä välillä. 

Kotiin! 🇫🇮

Naapurin Soili oli hoitanut postit ja kukat. Verannalla odottivat synttärikukat, kortti ja karkit. Yksi päivä kotona ja heti lähdin sienimetsään! Hannu jäi kotiin tyhjentämään pyykkikonetta ja putsasi sienisaaliini, kun lähdin käymään kaupassa ja kirjastossa. Tein sienirisottoa, illalla Hannu tyhjensi omenat viinisaavista ja maistoimme lasilliset. Ei ollut käynyt liian kuivaksi, vaikka pulputtikin vielä harvakseltaan, kun tulimme viime yönä kotiin. Naapurustossa näkyi ensimmäiset kausivalot. Annoin Hannulle luvan ripustaa niitä pihaan ja terassille aikaisintaan marraskuussa. 

Lokakuun kirjoja;

Kalle Päätalo "Kunnan jauhot". Iijokisarjan kolmas osa. Kalle parka! Isä on sairauslomalla, vaikka tuskin mitään enää sairastaa. Mies on luulosairas, vainoharhainen ja mustasukkainen, mistä Riitu-vaimo saa jatkuvasti kärsiä. Äiti lyöttäytyy Kallen kanssa yhteen ja he yrittävät houkutella isää lähtemään savottaan, kun kerran oikein päällysmieheksi pyydettiin. Sekin matka jää lyhyeksi, sillä isän pitää palata kotiin (kun niin heikottaa) vahtimaan vaimoa. Kalle on ärräviasta ja likinäöstä huolimatta (tietenkin!) reipas miehenalku ja korottaa ensimmäisiä kertoja ääntään lopettaakseen vanhempien riidat. Murre on niin outoa, että olisin tarvinnut tulkin tai sanaston, mutta kyllähän nuo pula-ajan tapahtumat ja kaiken kurjuus tulivat selviksi. Nimissäkin meinasin seota. Puoli sukua on Kalleja, lisäksi kaikilla (miehillä) on lempinimiä, jotka liittyvät sukuun tai tilaan. Herkko-isä on välillä Hermanni, Hemma, Kallio-Herkko jne. Aino Miikkulainen; Murre voi pilata lukukokemuksen (HS  11.10.). Tässä tapauksessa olen samaa mieltä!