Syksyn herkkuja

Kalenterin mukaan on syksy, mutta kesää on vielä jäljellä. Mirja ja Masa ovat hekin olleet koko kesän kiireisiä, vasta elokuun viimeisenä viikonloppuna ehtivät meille grillaamaan. Lidlissä muutin mieleni ja vaihdoin broilerfileet pitkästä aikaa possunkasleriin.

Sunnuntaina löysimme yhteensä niin paljon kanttarelleja, että maanantaiksi suunnittelemani kuhakeitto vaihtui kanttarellirisottoon, johon lisäsin oman pihan omenia. Kesän aikana olemme grillanneet ulkomaisia litteitä persikoita, nyt nekin vaihtuvat omeniin. 

Syyskuussa alkavat lukupiirit ja Rekolan Raikkaan jumpat, joista löydän 6-7 itselleni mieluista tuntia (arkisin, sillä haluan pyhittää viikonloput pitkille kävelylenkeille). Ensimmäisen joogatunnin jälkeen kyllä tuntui olkapäissä, että aurinkotervehdykset ovat jääneet tekemättä monta kuukautta.

Helsinkipäivä

Toimiston lukupiiri kokoontui kesätauon jälkeen ja ymppäsin päivään kolme näyttelyä, shoppailua ja verenluovutuksen. Kävin ensin katsomassa Amos Rexin hienon näyttelyn "Musta tuntuu, toistaiseksi". 

Amos Rexissä katsoin myös Josefina Nelimarkan näyttelyn "The Cloud of Un/knowing", jossa oli suuri silkki-installaatio ja lasiteoksia (olen tänä kesänä nähnyt todella paljon kaunista kotimaista lasitaidetta). Kävelin HAM:iin, jonka tämän hetken näyttelyistä vain Tove Janssonin teokset sykähdyttivät minua.

Kävin lounaalla ravintola Pääpostissa ja koska olin Sanomatalon lähettyvillä, poikkesin SPR:n tiloihin verenluovutukseen. Täytin terveyskyselyn ja hetken odotettuani pääsin haastatteluun, jossa kerroin alkukesän pitkäkestoisesta yskästäni ja verikokeiden tuloksista, enkä päässytkään luovuttamaan verta. Ulkoistin itseni ja soitin terkkarille (verikokeiden tuloksia ei kukaan ole edelleenkään kommentoinut). En saanut suoraan lähetettä uusintatesteihin, ainoastaan ensi viikolle ajan/päivän lääkärin takaisinsoittoon. Tsiisus! Jotain hyvää sentään; löysin itselleni joogavyön Kampin Yoga Nordic -liikkeestä. Kaupanpäällisinä yksi omavalintainen ohjattu tunti.

Ennen lukupiirin kokoontumista ehdin käydä Kämp Galleria K1:ssä katsomassa Emma Sarpaniemen värikkään näyttelyn "Honey Crunch". Lukupiirissä saimme aikaan parin tunnin keskustelun Volter Kilven kirjasta "Alastalon salissa". Junassa matkalla kotiin sain Hannulta viestin, että naapurit kutsuivat saunaan. Tulikin pitkä päivä!

Porvoo

Perjantaina oli loistava sää moottoripyöräilyyn ja päräytimme Hondalla Porvooseen, suoraan nauttimaan Porvoon Kalatalon saaristolaispöydän antimista. Olisimme halunneet syödä kesän viimeiset tötteröt Porvoon Jäätelötehtaan kioskilla, mutta se oli jo kiinni.

Kun ei saatu jätskiä, niin ajoimme N'avettaan leivos/pullakahveille. Näinköhän tämä oli kesän tj-ajelu?

Pitkään en ehtinyt kotona huilailla, kun piti jo lähteä viikon viidennelle liikuntatunnille. Sen jälkeen suihku, terassilla vilvoittelu ja kirsikkaliköörin pullottaminen. Kesän sato alkaa olla säilötty, omenaviini pulputtaa vielä kylppärissä, lokakuussa keräämme sienet Mathildedalista, sen jälkeen talvi saa tulla.

 

Syksyn kirjoja;

Anni Kytömäki "Margarita"
 

Helsinkipäivä; Suomenlinna, näyttelyt ja Kaisaniemi

Pidimme "vapaapäivän" toisistamme, Hannu ei halunnut Helsinkiin, vaan lähti fillaroimaan Tuusulanjärven ympäri. Ilman seuraa päätin jättää UMO:n päiväkonsertin ja terassioluet väliin. Suomenlinna on tänä kesänä vielä käymättä, sinne siis.

Olisin käynyt Suomenlinnan kirjastossa (sielläkin oli joku taidenäyttely), mutta se ei ollut vielä auki enkä päässyt sisälle Helmet-kortillakaan. 

Museokortilla pääsin katsomaan Suomenlinnan museoon sotaista historiaa (ei kovin paljon sykähdyttänyt Paksun Margaritan Merimuseon jälkeen).

 

Kiertelin tuttuja ja tuntemattomia polkuja, poikkesin tunneleihin, joissa olen viimeksi käynyt Onnin ja Ilonan kanssa, kun Pokemonit olivat vielä kova sana. Niihin saisi valoilla ja kuvilla samanlaista tunnelmaa kuin Tallinnan Kiek in de Kökin bastioneissa on.

Valimo

Lounaan söin Valimon aurinkoisella terassilla. Hyvän makuisessa sataykana-annoksessa suurin osa oli nuudelia.

Anna Retulainen

Palasin lautalla keskustaan ja kävelin Bulevardille Helsinki Contemporaryyn. Minulta meni Anna Retulaisen näyttely kerran ohi (muistaakseni Salon Veturitallissa tai Tampereella), nyt pääsin katselemaan värikkäitä, kukkeita teoksia.

 

Cajsan Helmi

Tarkoitus oli käydä parissa muussakin näyttelyssä, mutta päätin jättää ne ensi viikkoon ja menin Kaisaniemen Cajsan Helmeen kakkukahville. Ihana paikka (mutta kallis)! Valinnanvaraa oli vähän liikaakin, lopulta päädyin herkulliseen lakritsi-valkosuklaakakkuun.

Kesän kirjoja;

Tove Jansson "Kesäkirja". Tietenkin, olinhan saaressa. Hurmaava tarina pienestä Sophiasta, joka viettää kesän saaressa työhön uppoutuvan isänsä ja iäkkään isoäitinsä kanssa. Tyttö ja mummi seikkailevat yhdessä saarellaan ja antavat mielikuvituksen lentää. Tunteet leiskuvat riemusta pelkoon, väsymykseen ja kiukutteluun. "Minä vihaan sinua. Sydämellisin terveisin Sophia."

Loppukesän satoa ja säilöntää

Elokuu on ollut aikamoista haipakkaa, mutta oma vika; onko pakko täyttää kalenteria omaehtoisesti? Elokuu alkoi murheellisesti Ismon siunaustilaisuudella, mutta jatkui onneksi iloisemmissa merkeissä. Hauska Tallinnan reissu Ritun kanssa (otetaan ehdottomasti uusiksi!) ja jokavuotinen Hannun Mysteerimatka, tällä kerralla Hattulaan, Iittalaan, Hämeenlinnaan ja Lohjalle. Hondaa tuuletimme myös Veikkolassa, Haltialassa, Pitäjänkirkolla, Riihimäellä, Kumpulassa ja Helsingin rantareitillä.

Kävin toivorikkaana sienenhakureissulla lähimetsässä, mutta on ollut niin vähän sadetta, että ne löytämäni muutamat kantarellitkin olivat aivan kuivia. Hyvä risotto niistä tuli kuitenkin.

"Oman omenapuuni" omenat alkavat kuivasta kesästä huolimatta olla jo niin isoja, että pienen puun hennot oksat taipuvat lähes maahan. Toivottavasti ehdin kerätä sadon ennen lähistöllä liikkuvia peuroja. Hannun puun seitsemän omenaa söimme pois, ennen kuin ne putoaisivat suojaverkon sisälle. Takapihan vanha omenapuu (toinen puu kuoli, kun rusakot söivät talvella sen rungon) tuottaa niin paljon satoa, että olen tehnyt jo kolmet hillot ja pyysin Mirjaa hakemaan itselleen omenia. Kokeilin myös sitruuna-omenahilloa (KK 16/24). Perjantaina tein lenkin Honkanummelle hoitamaan hautakukat, sillä aikaa Hannu oli hakenut naapurista omenat ja laittoi viinin käymään. Poika pärähtikin heti pulputtamaan ja banaanikärpäset valtasivat huushollin, vaikka pidänkin biojätepurkin ulkona.

Cittarin euronpäiviltä hain punasipulia ja tein hilloketta. Kellarin jääkaappi alkaa pikkuhiljaa täyttyä. Vielä kun saisi jostain keltaisia luumuja (ja tummaa rommia). Illat pimenevät ja jo kahdeksalta saa sytytellä sisälle valoja. Lämpiminä iltoina istumme terassilla kynttilänvalossa.

Helteisen sunnuntain illan vietimme Rekolan Kinossa REMYn syyskauden ensimmäisellä keikalla. Esiintyjinä kaunisääninen Paula Wolski, Rautakoura Duo ja Tres Amigos. Mika Kuokkasella taitaa olla nykyään vähän erilaiset keikkarundit näiden Ameriikan veijareiden kuin Edu Kettusen kanssa. "Mitähän tästäkin tulee?" ehdin miettiä, kun levoton Joshua James ilmestyi valoihin viinipullo kädessään. Mies loikki välillä pois lavalta soittamaan pianoa seinänvierustalle. Lauloi kuin Bruno Marsh, ääni sopi hyvin yhteen loistavan kitaristin Evan Coulomben äänen kanssa. Kuokkaselle jäi vähän statistin (ja kuskin?) osa, ei edes kitaraa soittanut. Lopuksi trio istui nenäkkäin kuin leirinuotiolla, johon kutsuttiin lisää väkeä yleisön joukosta. Hieno aloitus syksyn keikkakalenteriin!

Fillaroin Kalkkikalliolle, ostin Halti Outletin alesta retkipaidan vaelluksille ja Ikeasta pienen pressopannun reissuille (monissa majoituksissa on vain vedenkeitin).

Kesän kirjoja:

Satu Vasantola "Kun isä osti Merenkurkun". Viimeisillään raskaana oleva tytär yrittää epätoivoisena saada kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa isäänsä sairaalahoitoon, vaikka väkisin. Isä karkaa tanssikengissään pyörittämään naisia, maksaa pikaluotoilla kosteita illanviettoja ja kalliita sviittejä. Samaan aikaan laskupino ja karhukirjeet lisääntyvät isän eteisen lattialla. Absurdi pakomatka jatkuu läpi kesäisen kotimaan, tytär on aina askeleen isänsä jäljessä. Poliisi ei voi auttaa ilman lääkärinlausuntoa ja terveyskeskeskuslääkäriä kiinnostaa enemmän isän jalkojen turvotus kuin tämän päänsisäinen sekamelska, jossa muhivat miljoonabisnekset ja eläkkeellä olevan pankinjohtajan tappaminen. Hyvin kirjoitetun tarinan luettuani Alzheimer-äiti tuntuu varsin kevyeltä (tosin alkuun hänkin oli kova karkailemaan).

Didrichsenin munat ja Keilarannan Juuri

Keskiviikkona oli vielä aurinkoinen sää ja ajoimme Hondalla kohti merellistä Helsinkiä. Kävin Didrichsenin museossa katsomassa "Embassy of EGS" -näyttelyn. Suomalainen EGS aloitti grafittitaiteilijana, mutta on laajentanut osaamistaan lasiteoksiin ja veistoksiin. Näyttelyssä törmäsin kahteen portugalilaiseen nuoreen naiseen. Juttelimme hetken Portugalista ja vaelluksistani. Kerroin suunnittelevani uutta vaellusta ensi keväälle Portugalin rannikolle. "Ryhmässä?" "Ei kun yksin." "Niin tietysti, olethan suomalainen."

Museo itsessään on näkemisen arvoinen, ollaanhan kulttuuriperheen kotona; näytillä on kokoelma taidetta, laaja kirjasto ja yhdestä lastenhuoneesta löytyy yksi yleisövessoista. Merenrantaan viettää vehreä rinne, talon suojassa on ulkoallas ja pihalta löytyy veistoksia.

Hyvän lounaan söimme Keilarannan Juuri Delissä, jonka terassilla saimme nauttia aurinkoisesta merimaisemasta.

Kumpulan siirtolapuutarha

Saimme kutsun Kumpulaan Leenan hurmaavaan siirtolapuutarhaan. Sää suosi ja ajoimme Hondalla vierailulle. Leena esitteli satoa tuottavan puutarhan, jota kukat kaunistavat. Erikoisuutena lilat perunat ja ufoa muistuttava valkoinen kesäkurpitsa, joita olen aiemmin nähnyt Zagrebin torilla. Katettu terassi antaa pienelle mökille lisätilaa ja istuimmekin ulkona nauttimassa Jussin grillaamia kasviksia ja riistaa.

Meidänkin piha tuottaa nyt paljon omenia ja viikonloppuna aloitin omenasoseen keittämisen ja purkittamisen.

Kesän kirjoja:

Maria Àngels Anglada "Auschwitzin viulu". Krakovan tyhjennys juutalaisista yllättää viuluntekijä-Danielin. Keskitysleirillä hän luultavasti pelastaa henkensä ilmoittaessaan ammattinsa olevan puuseppä/koristepuuseppä. Daniel pääsee sisätöihin puusepänverstaaseen. Korjattuaan viallisen viulun keskitysleirin klassisesta musiikista pitävä komendantti käskee Danielin rakentamaan huippuviulun. Elämäntahtoa ylläpitää myös tieto, että morsian ja veljentytär ovat välttäneet keskitysleirit ja ovat mahdollisesti elossa.