Viljandi - Pärnu - Haapsalu

Hiljainen ja vähän hikinen yö, vaikka nukuimme parvekkeen ovi auki. Hyvin varustettu keittiö oli taas vain minun käytössäni, muut asukkaat hiippailivat hiljaa ulos, kuka minnekin. Siivooja saapui ja hän latasi tiskimme koneeseen. Tänään tulisi olemaan suunnilleen ensimmäisen ajopäivän pituinen matka, päätimme katkaista sen lounaalla Pärnussa. Olin ollut huolestunut haikarakannasta, mutta tällä matkalla niitä näkyi pelloilla ja tolppien päissä. Laskurini näyttää tällä hetkellä 10 aikuista + harmaat karvapallolapset. Moottoripyöriäkin alkoi tulla vastaan (tai ajoi ohitsemme), samoin suomalaisia; noin joka toinen auto oli Suomi-rekkareissa.

Tarkoitus oli mennä Pärnussa kreikkalaiseen Oreganoon lounaalle, mutta se on maanantaisin suljettu. Ajoimme sillan yli Vana-Pärnuun. Aleksandri Pubi taitaakin olla sisustuksesta päätellen pärräilijöiden kantis, näin lounasaikaan siellä oli kaikenlaista kansaa ja toimistoväkeä syömässä. "Have you ever seen a motorbike outside the psychriatrits' reception?" Söimme kevyen lounaan ja matka jatkui seuraavalle bensatankille.

Haluaisinko asua paikassa, jonka nimi on Turba, Rihkama tai Hälvati? Toisaalta olemme (ehkä) menossa Sigalaan. Hannu arveli, etten ehkä halua ajaa Rististä Haapsaluun 9-tietä, jonka jo taivalsin viime kesänä. Siksi käännyimme Laikülasta Haapsaluun 31-tielle, joka on kuoppainen ja jota tietyöt hidastavat.

Haapsalussa ajoimme kaupan kautta uuteen kotiimme. Saimme käyttöömme koko talon, jota ympäröi hyvin hoidettu puutarha. Kävimme suihkussa, pesimme pyykit ja istuimme hetken toisella (varjon puoleisella) terassillamme.

 

Iltapizzat söimme Kärme Küülikin terassilla. Ihan hyvät, mutta mielestäni ei Putten Napoli-pizzojen veroisia. Porukkaa oli mukavasti liikkeellä, paljon myös suomalaisia. Loppuillan vietimme omalla terdellä, nauttien leppeästä kelistä ja vienosta iltatuulesta, kunnes hyttyset alkoivat syödä nilkkoja. Ja naisen saa taas onnelliseksi sängynvierusmatolla!

Yhdeksältä ripotteli vähän vettä ja söimme aamiaisen sisäkuistilla. Taivaan seljettyä lähdimme kävelylenkille, pakkasin omat uimakamppeet mukaan. Kävelin vanhalle hautausmaalle, siitä lähdin kiertämään Väike Viikiä.

Olin ajatellut uida merenrannalla Vasikaholmissa. Siellä on pukukopit, mutta laituria vielä korjattiin/asennettiin. Jatkoin kävelyä lahden ympäri ja kävin uimassa lahdukan rannalla, jossa myös on pukukopit ja laituri (ei suihkua). Vesi oli jo liian lämmintä, mutta tulihan liikuttua. Palasin mansikkamyynnin (5€/kg) kautta kämpille suihkuun ja uintioluelle. Tuuli reippaasti, mutta aurinko lämmitti mukavasti. Ei osattu rauhoittua päikkäreille, vaan joimme iltapäiväkahvit ihanassa puutarhassamme.

Menimme syömään Karjakuus Restoraniin hyvän antipastilautasen ja yhteisen flammkuchenin. Harkittiin kyllä toistakin, mutta yksi runsastäytteinen riitti jaettavaksi. Siinä oli erinomaista juustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja (Hannulle vinkiksi). Palasimme kämpille keittämään vielä yhdet kahvit. Alkoi pilvestää; huomisellekin aamupäivälle on luvattu sadetta.

Viime viikolla tuoksuivat vielä jasmiinit, nyt ovat vuorossa lehmukset.

Aina ihana Viljandi

Jätimme siistin Tarton majoituksemme ja suuntasimme kohti Viljandia. Matkaa siivittivät ihanat jasmiinin tuoksut, myöhemmin pelloilta hunajakukkien makea tuoksu.

Tällä kerralla Hannu ajoi Võrtsjärven pohjoisen puolelta ja toivomuksestani pysähdyimme ottamaan kuvia Väike-Rakken kohdalla, jossa Emajõgi yhtyy Võrtsjärveen. Sielläkin olisi mukavan näköisiä majapaikkoja 

Saavuimme Viljandiin, jossa oli eri paikkakuntien ryhmiä esittämässä maakuntalaulujaan (?) ja kansallispukujaan. Löysimme Hostel Ingerin, parkkeerasimme Hondan sen pihalle ja jätimme ajovaatteet parvekkeelle tuulettumaan. Tegelaste Tuban terassi on todella lähellä ja kävimme siellä (liian lämpimällä) oluella.

Suihkun ja huilin jälkeen kävelimme gruusialaisravintola Maraniin. Ruoka oli hyvää, valkoviini turhan makeaa ja tietenkin lämmintä.

Ajatus oli lähteä vielä iltauinnille, mutta taivaalle kerääntyi tummia pilviä. Laiskuuttamme jäimme omalle parvekkeelle odottamaan ukonilmaa (jota ei tullut) ja nauttimaan makeita mansikoita ja viileää Pinot Grigiota. Alapuolella kävi pörinä, kun terassille riitti ruokailijoita koko illan.

Viilennetyssä alakerrassa on hyvin varustettu keittiö, jossa valmistin meille aamiaisen. Muut vieraat näyttivät lähtevän pois keittiötä käyttämättä. Pakkasin uikkarit reppuun ja lähdimme kävelemään.

Olemme jo kertaalleen katsoneet Viljandin nähtävyydet, mutta mielellään näitä kauniita reittejä kävelee uudelleen. Olin pukeutunut minihameeseen, mutta poikkesimme Jaanin kirkkoon, koska sunnuntaimessu ei ollut vielä alkanut. Kävimme myös riippusillalla ja ritarilinnan raunioilla. Kuvasimme vanhan vesitornin, ennen kuin laskeuduimme Trepimäen raput ja menimme Viljandijärveen uimaan. Vesi oli 26 asteista ja olimme yhtä kuumissamme, kun nousimme raput ja palasimme kämpille.

Iltapäivän kuumuudessa ei voinut nukkua ja lähdin kävelemään keskustaan ja käymään Selverissä. Ohitin edellisen (2020) majapaikkamme Postikadulla, sen naapuritalon remontti on valmis ja asuntoja on myynnissä. Hmmm...🤔 Hain lisää aamiaistarpeita, mansikat ja jäätelöt saavat odottaa Haapsaluun. Ruokaravintolaan ei ollut pitkä matka, kun kävelimme naapuriterassille. Tilasimme yhteisen alkupalalautasen ja molemmille salaatit. Tässä helteessä on helppo unohtaa sopat ja muut kuumat ruuat. Ei tehnyt enää mieli lähteä mihinkään hikoilemaan, keitin ilmastoidun alakerran keittiössä kahvit, jotka joimme omalla parvekkeella. Sekin alkoi pikku hiljaa jäädä varjoon.

Tartto

Majoitumme taas kerran Kastaniin ja kartta oli Hannun muistissa. Tosin ajoimme hetken vastavirtaan yksisuuntaista tietä, mutta ei hänkään voi kaikkea muistaa. Olimme liian aikaisin perillä ja huoneistoa siivottiin vielä. Nou hätä vakuutimme siistijälle ja ajoimme lähimpään Coopiin ostoksille. Huomenna ei ole ajopäivä; tänään voimme nauttia kuoharista ja tuoreista mansikoista.

Kun palasimme kämpille, siistijä oli lähtenyt ja pääsimme majoittumaan. Siirsimme tavarat sisälle ja menimme istumaan takapihalle omenapuun varjoon, Hannu siirsi sinne muovituolit terassilta. Ehdimme juuri juoda vadelmaportterit (marjat marjoina ja oluet olueena, totesin jälleen kerran), kun vanhempi rouva tuli kysymään mistä olemme ja ymmärtääkseni kertoi, että tuolit ovat hänen. Yritimme parhaamme mukaan pyydellä anteeksi ja lähetin vielä asuntomme omistajalle pahoittelut, että olemme jo suututtaneet yhden naapurin. Samalla kyselin, mihin uskallamme ripustaa pyykit kuivumaan. Huoneistossa kun on pesukone käytössä ja olemme jo hikoilleet ajovaatteet.

Meillä on kolme uutta ravintolavaihtoehtoa Tartossa, yksi niistä on sopiva lounaspaikka. Katsoimme netistä, että kaksi muuta ovat avoinna ja suihkun jälkeen lähdimme kävelemään Vilde & Vine -ravintolaan, jossa suunnittelimme tilaavamme (ohitetun lounaan tilalle) antipastolautasen ja ainakin minulle ankkaa. Listalla on myös lempiviiniäni, argentiinalaista Torrontesia. Pettymys olikin suuri, kun ravintolassa oli vasta baari auki, ruokaa saisi myöhemmin. Toinen vaihtoehto - Pepe's Bistro - oli lähellä ja menimme sen terassille. Tilasimme hyvät ruuat; lammaspyörykät tzatzikikastikkeella, kanansiivet sinihomejuustokastikkeella ja yhteiset ranet kantarelli-tillimajoneesin kera. Koskahan tulee se päivä, kun joudumme pettymään virolaisravintoloiden ruokiin?

Kävelimme kämpille mutkan kautta suoraan, kävimme suihkussa ja kahvittelimme pihalla. Emäntä oli tuonut pyynnöstäni pyykinkuivaustelineen ulos.

Aamiaisen aikana pesukone pyöritti eiliset vaatteet ja jätimme ne pihalle kuivumaan. Lähdimme omille lenkeillemme, minä suuntasin Toomemäelle. Olen kuvannut Piispanlinnan rauniot joka kerta, mutta aina se on yhtä sykähdyttävä. Kävelin mäellä pitkään, kyllä on romanttinen paikka; pieniä siltoja, rappuja, näköalatasanteita ja istumapaikkoja.

Olin suunnitellut laskeutuvani Emajõen rantaan, mutta kun kävelin Marjaa ja Hernettä myöten kohti Raatihuoneentoria, kello oli jo sen verran paljon, että palasin kämpille suihkuun. Hannu oli tehnyt oman lenkkinsä vastapäivään Emajõen toista puolta pitkin. Tartossa on yllättävän vähän turisteja, vaikka ollaan jo heinäkuun alussa. Aukiot ja kadut ovat lähes tyhjiä, kun opiskelijatkin ovat lähteneet lomille kotipaikkakunnilleen. Ehkä viikon kuluttua on jo enemmän elämää?

Koska haluan testata Tarttossa kolme minulle uutta ravintolaa, tänään on syötävä kaksi kertaa. Kävelimme alas keskustaan lounaalle Lihaniku äriin. Harvemmin syön punaista lihaa ja vielä harvemmin burgereita, mutta nyt oli todella hyvä pulled pork burger. Samoin Hannun lammaskebab.

Iltapäivähuilin ja -kahvin jälkeen kävelimme illalla keskustaan. Kuten toivoimme, saimme Vilde ja Vinen ainoan pienen terassin itsellemme. Sisätiloihin saapui edellämme iso saksalaisryhmä ja tunnelma oli varsin hikinen. Olimme jo etukäteen tutkineet ruokalistaa. Jos olisimme tulleet tänne eilen (keittiö aukesi vasta 18.00) olisimme tilanneet ensin yhteisen antipaston. Nyt, kun olimme syöneet jo mellevän lounaan, tyydyimme ankka- ja lammasfileisiin. Harmiteltavasti viinilistalta oli poistettu myös lempirypäleeni Torrontes. Kokemus oli kaiken kaikkiaan herkullinen ja sitä paransi privaattiterassi kauniine näkymineen.

Kävelimme rannan kävelykadulle, jossa soi livemusiikki. Nyt oli porukkaa liikkeellä ja terassit täynnä! Kämpillä oli pakko käydä taas suihkussa. Aina yhtä ihana Tartto!