Helsingapäivä, Vantaa

Helsingan keskiaikapäivää vietettiin lauantaina hyvän sään aikana (vasta illalla satoi). Paikalle ei suositeltu tultavan autolla, sillä parkkipaikatkin olivat täynnä myyntikojuja. Siksi Hannu jäi kotiin ja minä polkaisin pyörällä Pitäjänkirkolle. En ole käynyt Helsingapäivässä muutamaan vuoteen, viime käynnistä tapahtuma on laajentunut täyttäen koko kirkon alueen. Tunsin olevani alipukeutunut; olisi pitänyt olla pitkä hame ja Kalevalakorut, kuten niin monilla järjestäjillä ja vierailijoilla. Mitään en ostanut, kunhan katselin kojujen tarjontaa, musiikkiesityksiä ja otin kuvia. Kävin kuuntelemassa hetken Keskiaikamessua, joka oli täyttänyt kirkon. Sen ulkopuolella oli seurakunnan Pyhiinvaelluspiste, tapasin tuttuja joiden kanssa juutuin juttelemaan. Kotimatkalla päätin, ettemme tarvitse kaupasta mitään ja polkaisin suoraan kotiin.

Vielä on kesää jäljellä

Yöt viilenevät ja ovat kosteita, mutta päivisin on vielä aurinkoista ja lämmintä. Tiistaina tein viikkosiivouksen, pesin lattiat ja levitin niille puhtaat matot (kesti kaksi päivää kuivattaa ne ulkona). Kävelin Kuusijärvelle uimaan ja lounaalle. Ruuhkaa ei ollut, vaikka järvivesi oli yli +20-asteista. Edelleen voin istua iltaisin pihanperälle lukemaan ja nauttimaan ilta-auringon lämmöstä.

Kävin tunnin opiskelijahieronnassa, kylläpä teki hyvää! Tyttö sanoi oikean puoleni olevan ihan jumissa, johtunee kahden vuoden aikana sattuneista kahdesta luunmurtumasta. Voisin lyödä vaikka vetoa, että tyttö on hyvä leipomaan pullia ja sämpylöitä, niin oli rivakat otteet. Hannu sai toivomaansa kesäkeittoa vasta nyt, tein sitä ison kattilallisen. Muutenkin olemme yrittäneet keventää; kantarellipastaa, lohisalaattia ym. Mitä nyt välillä grillattiin possua kasviksilla, lisäksi salaattia..

Perjantaina tuuletimme taas Hondaa ja ajoimme Lohjalle. Ostin pullat mukaan Hilman Herkusta ja rimputin Caritan ovikelloa, jota tämä ei kuullut. Vastasi viimein puhelimeen ja tuli päästämään meidät sisälle. Keitin kahvit, sillä aikaa Hannu sai harjoitella ruotsinkieltään. Kun teimme lähtöä, saimme taas moitteet Caritan mielestä liian lyhyestä vierailusta. Poikkesimme vielä moikkaamaan Meeriä, siellä odotettiin lapsenlapsen perhettä ja kuulumiset vaihdettuamme jatkoimme kotiin uhkaavien sadepilvien saattelemina. Säästyimme kastumiselta, mutta tie oli märkä Bemböleen saakka.

 

Elokuun kirjoja;

Vilmos Kondor "Budapestin raunioissa". Luokiteltu sarjaan Budapest Noir. Kertoo sodanjälkeisistä vuosista 1946-47. Toimittaja Gordon yrittää selvittää kaupungissa tapahtuneita murhia, vankilassa tapahtuneita "itsemurhia" ja venäläisten osuutta kaupungissa rehoittavassa rikollisuudessa. Kamalan paljon ihmisiä ja kaikilla kummallinen nimi, muutamaa lukuunottamatta en pysynyt kärryillä, kuka on kuka ja kenen puolella (sitä ei Gordonkaan tainnut aina tietää). Liikaa väkivaltaa minun makuuni.

Olli Jalonen "Miehiä ja ihmisiä"

Håkansbölen kartanomuseo, Laila Pullisen veistospuisto ja L'Artisan Boulangerie

Hannu pesi pihalla parit matot, sillä aikaa kävin kaupassa. Olin toivonut vielä yhtä päiväretkeä Hondalla tälle kesälle.

Ensin suuntasimme Hondan Håkansbölen remontoituun kartanoon. Katsoin ulkorakennukset ja hienon päärakennuksen huoneet, puutarha kahviloineen sai jäädä toiseen kertaan.

Seuraava museokorttikohteeni oli Sotungissa; Laila Pullisen patsaspuisto. Olen käynyt siellä ennenkin, nyt minulle uutta oli vierailu Pullisen kotimuseossa.

Olemme käyneet usein pullakahveilla N'Avetassa, nyt halusimme testata sen lähelle avatun L'Artisan leipomokahvilan. Ulosmyynti kävi vilkkaana, me istuimme terassille nauttimaan hyvät leivonnaiset.

Tallinna; Van Gogh Immersive Experience

Otin näyttelyssä niin paljon kuvia, että laitan niille oman päivityksen. Hienosti toteutettu näyttely ja kaunis musiikki, mutta kyllä Da Vinci -näyttely vuosi sitten oli isompi ja hienompi. Katsoin ensin englanninkielisen videon ja vasta nyt minulle selvisi, että Vincent oli värisokea (näin ainakin ymmärsin). Siksi hän käytti teoksissaan voimakkaita värejä, että näki edes jotain.

Tallinna yksin

Heinäkuun Viron reissulla jätin Van Gogh -näyttelyn väliin ja kiertelin museokorttikohteita. Se jäi kuitenkin vaivaamaan ja varasin Eckerön reittimatkan. En saanut ketään kaverikseni, joten majoitun edulliseen (32€/2 yötä + pyyhe 2€) hostelliin.

 

Kävin jättämässä laukkuni Venekadun Skyview Hostelliin, sisään pääsee vasta kolmelta. Sadepilvet olivat väistyneet ja aurinko paistoi. Tulomatkalla taistelin (itseni kanssa) Mere Reston Pekingin ankan ja Blu Reston ankkafilén välillä. Logistisesti Mere Resto voitti, mutta sen lounas alkoi tänään vasta yhdeltä. Tainnutin nälkääni Trofen terassilla double stoutilla. 
 

Ja kun nyt kerrankin majoitun vanhaan kaupunkiin, kävelin sen kujia kuvaten.

Mere Restossa oli tuttu neukkutyylinen tarjoilu, ruoka ei ollut kuumaa, mutta maistui hyvältä (9,50). Tarjoilijatyttö sai pojilta valtavan kukkakimpun. Kysyin onko syntärit, joo 20v. Hain Rimistä ilta- ja aamupalaa ja palasin Venekadulle.

Majoituin hostellin kolmanteen kerrokseen, verhoilla eristettyyn omaan "huoneeseen". Jos olisi kaveri mukana, voisi siirtää väliverhot sivuun ja olisi tosi iso tila kahdelle. Samasta kerroksesta löytyy myös pieni keittiö (olin jättänyt ostokseni alakerran isompaan keittiöön), suihku ja wc.

Huilin hetken, keitin kahvin, laitoin sen termosmukiin ja lähdin ulos, kun oli vielä aurinkoista. Istuin Paksun Margareetan puistoon kahvittelemaan ja lukemaan. Kun kerran kävelemään lähdin, hain Baltijaama turgin Selveristä hyvää savulohisalaattia ilta- ja aamuleipien päälle.

Taivaanranta näytti synkältä ja hostelliin palattuani satoikin hetken. Jäin iltapalalle alakerran keittiöön, henkilökunta tuntuu olevan ulkomaalaisia, mm. Epanjasta ja Kaliforniasta.

  

Syötyäni nousin omaan kerrokseeni ja etsin itselleni mukavan lukunurkkauksen. Avoimesta ikkunasta kuului alapuolella olevasta rokkibaarista musiikkia, muuten oli rauhallista. Istuin avoimen ikkunan ääressä ja tuuli puhalsi suoraan korvaani (sitä alkoi särkeä aamuyöstä, onneksi yksi Ibumax tainnutti kivun). Yhdeksältä joku palaa kerrokseemme ja sytyttää kattovalot, jotka näkyvät kaikille, onhan meillä vain sivuverhot. Ennen kymmentä sammutan valot, "Yes, it's ok" kuuluu verhojen takaa. 

Aamulla kerroksemme vessa ja suihku olivat varattuja, menin kakkoskerrokseen, jonka vessoihin ei tullut lainkaan vettä ja pöntöt olivat kohtalaisen täynnä. Kävin suihkussa ja aamiaisen jälkeen kävelin Telliskiveen. Unohdin neuleen kämpille, onneksi oli tuulesta huolimatta lämmintä. Kävin katsomassa rakennuksen, jossa aiemmin oli Banksyn ja Da Vincin näyttelyt, mutta Van Gogh onkin pienemmässä paikassa. Näyttelyn katsottuani menin Baltijaama torille tsekkaamaan kirsikoiden hinnat.

Olen yrittänyt jokaisella Tallinnan käynnillä löytää edes yhden minulle uuden ravintolan (nytkin löysin Telliskiven uuden La Boccan), mutta no can do: Blu Reston päivän lounaalla oli ankanfilettä (viinin kanssa 14,50€). Ehdottomasti uusi suosikkini! Kävelin takaisin Baltijaama torille ja ostin kilon puolalaisia kirsikoita. Hostelliin palattuani menin keittämään kahvin, kalifornialainen siistijä oli juuri lopettanut hommansa ja juttelimme hetken. Hänkin on vaeltajanaisia ja on lähdössä kahdeksi kuukaudeksi Irlantiin patikoimaan. Hän oli askarrellut itselleen laatikon, jolla voi katsoa illalla auringonpimennystä. Kaikki lasit on myyty loppuun, kuten kai Suomessakin. Lähdin termosmukini kanssa vielä ulos istuskelemaan ja kun palasin takaisin, olkkari oli täynnä italialaisia nuoria. Itsekseni ihmettelen, mihin lehtikirjoitukset vähentyneistä matkailijoista perustuvat. Kaupungissa kävellessäni törmään jatkuvasti aasialaisryhmiin ja kuulen puhuttavan espanjaa/ranskaa/italiaa. Ja tietenkin suomea.

 

Loppuillan vietin hostellissa, enkä lähtenyt kiusaamaan silmiäni auringonpimennyksellä. Söin iltapalan alakerran keittiössä, sen jälkeen siirryin yläkerran mukavaan oleskelutilaan lukemaan. Hannu oli saanut tytöt vieraikseen.
 

Ikkunasta näkyy Oleviste kirik, alakerrassa on fillarivuokraamo ja aivan lähellä intialaisravintola Chakra. Kun minä menen nukkumaan, verhojen takana vasta kuivatellaan suihkunkosteita hiuksia iltaa varten.

 

Torstaina oli (tietenkin!) lämmin, aurinkoinen päivä. Aamiaisen jälkeen pakkasin vähät tavarani, sain takaisin 10 euron takuumaksun avainkortista ja lähdin ulos lukemaan. Maijan vinkistä ostin apteekista Hannulle tuliaisiksi pippurilaastareita, pitää kai niitäkin kokeilla kivunhoitoon, kun lääkärin määräämistä ei tunnu olevan mitään apua. Hannu haki minut terminaalin ulkopuolelta, hän oli taas unohtanut kaikki keskustan tietyöt. Lappeenrannan OP oli lähettänyt kirjeellä ilmoituksen Timon tilin lopetuksesta. Toivottavasti tämä on viimeinen muistutus tuosta surullisesta vuodesta 2025. Syötyämme grilliherkkuja poistin kirsikoista kivet, halkaisin pulleat kirsikat ja laitoin ne tekeytymään virolaiseen vodkaan. Iltakymmeneltä on jo aivan pimeää.

 

Elokuun kirjoja;

Deborah Levy "Mies joka näki kaiken". Jo toinen D. Levy lyhyen ajan sisällä, mutta ei vieläkään se, mikä on pitkällä listallani. Saul Adler jää 1988 Abbey Roadilla auton kolhimaksi ja tyttöystävän jättämäksi. Hän lähtee tutkimaan ja luennoimaan silloiseen DDR:aan. Yhden rakkauden jälkeen seuraa monta muuta, sirpaleet päässä aiheuttavat enneunia/harhoja isän kuolemasta ja rakkaiden näkemisestä. 2016 Saul havahtuu puolikuolleena sairaalassa, Saksa on yhdistynyt aikapäiviä sitten, keho vanhentunut ja rakkaat vierailevat öisin sairaalasängyn luona kuin aaveet. Hieno kirja!