keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Hyvää ystävänpäivää!

Jossain radio-ohjelmassa todettiin, että eläkeläisen elämä menee sekaisin, jos kalenteriin on viikolla merkitty parturiaika. Minulla on (taas!) meneillään itse aiheutettu katastrofi-viikko; maanantaina aamujumppa, päiväkahviluento SPR:n vapaaehtoistoiminnasta ja ensiavusta, illalla 90 minuutin jooga. Tiistaina parturi, liukkaasta kelistä ja kovasta pohjoistuulesta johtuen vain lyhyt lenkki, illalla 90 minuutin jooga (onneksi menin, sillä paikat vyötäröstä alaspäin ovat niin kireinä, että hyvä kun pääsen wc-pytylle ja siitä ylös).

Keskiviikkona jo normilenkki, illalla kävelin vielä Tikkurilan kirkolle, jonka kahvilassa minulla oli treffit Maijan kanssa. Osallistuimme professori Arto O. Salosen ja tohtori Saara Liljan vetämään "Osaksi suurempaa" -taidehetkeen, aiheena rakkaus. Aulassa oli näyttely Saara Liljan valokuvista.

Saara Lilja

Torstai oli normipäivä; aamujooga ja lenkki. Illalla lueskelin kaikessa rauhassa, kun Hannu oli bänditreeneissä. Perjantaina tarkoitukseni oli mennä Sanomatalon verenluovutukseen ja katsoa pari keskustan näyttelyä, jotka päättyvät pian. Oli kuitenkin niin surkea keli, että jäin kotiin tekemään viikkosiivousta, tein lenkin ja hain sushit. Kauppareissua hidasti Nordean kortin toimimattomuus. Naapurit kutsuivat meidät lauantaina testaamaan vastaremontoitua saunaansa, mutta olimme jo luvanneet mennä Mirjan ja Masan luokse. Vietimme mukavan illan herkutellen ja matkoja muistellen. Sunnuntaina ajoimme Lohjalle Meerin synttäreille. Puhelias perhe oli taas koolla, hyvä ettei Hannu tehnyt moottoripyörä- tai rumpukauppoja. Kotimatkalla poikkesimme Onnin ja Sinnan uuteen kotiin tupatarkastukselle.

Talvilomaviikon kaikki jumpat on peruttu, joten silloin on runsaasti vapaa-aikaa.


lauantai 3. helmikuuta 2024

Helmikuussa... blinejä?


Aloitettiin kuitenkin nuotiomakkaroilla, jotka Hannu grillasi takapihalla ja söimme ne autotallissa kuunnellen samalla lauantain musiikkiohjelmia radiosta.

Vinttikamarimme ovat tosi vähällä käytöllä (kun lastenlapsetkaan eivät enää yövy meillä). Lauantaina roudasimme eväät tyttöjen huoneeseen ja kuuntelimme pitkästä aikaa vinyylejäni.

Sunnuntaina oli ihana ilma. Kuuden kilometrin kävelylenkin jälkeen oli tarjolla vegeä; sienirisottoa pähkinöillä ja omilla yrteillä.
 

Eikä vieläkään blinejä! Teimme lounaaksi pulled pork (Lidl) hampurilaisia Naughty Brgr -sämpylöihin omilla täytteillä, mm. itse tehtyä punasipulihilloketta. Tavaraa oli niin paljon, että söimme illalla toiset hampparit ja lopun pulled porkin hyödynsin seuraavan päivän sienimunakkaaseen. 

Tulostin kirjastossa kevään reittisuunnitelman ja ups! Huomasin, että viimeinen majoitus Lissabonissa oli vielä varaamatta. Kaksi kolmesta suosikeista oli myyty loppuun ja varasin sen kolmannen. 

Pakkanen kiristyi uudelleen, tuuletin petivaatteita ulkona ja vaihdoin lakanoita. Mitä lempoa! Eivätkö Anni-mummun ja äidin pitsilakanat kestäkään 100 vuotta? Taas lähtee yksi lakana Hondan kiillottamiseen. Ehjän pääpuolen pitseineen lahjoitan kierrätykseen, joku ompelutaitoinen voi tehdä niistä tyynyliinoja tai keittiöverhoja (minulla on jo niitäkin).


San Francisco 49ers rulettaa taas ja minun fanipaitani vuodelta 1990 on kovassa käytössä.

Lauantaina vietimme taas takapihalla nuotioiltaa.

Laskiaissunnuntaina oli vihdoin blinien aika. Tein pitkähkön kävelylenkin, hain kaupasta vaalipullat ja kotiin palattuani jätin blinitaikinan kylppärin lattialämmitykselle turpomaan. Olen perustanut toiseen vinttikamariin joogahuoneen, jossa tein 10 × viisi tiibetiläistä riittiä. Surautin (lämmin)savulohimoussen ja paistoin pikkublinit. Niiden kanssa maistui kuiva Cava. Nyt on tattarijauhoja, eiköhän blinejä tule tehtyä toistekin. Hannu saa käyttää loput jauhot sämpylätaikinoihin. Tosin kalenterin mukaan pitäisi pikkuhiljaa laskeutua paastoon... 

Viikonloppu oli muuten mukava, mutta sekä UMK:n että presidentinvaalien äänestys meni pyllylleen.

Talven kirjoja:

Hiromi Kawakami "Sensein salkku". Olen lukenut muutaman japanilaisen kirjan, enkä ole oikeastaan pitänyt niistä. Lukemissani kirjoissa on ollut kosolti viinaa, seksiä ja itsemurhia (kertooko se jotain japanilaisista?). Toki tässäkin teoksessa juodaan jatkuvasti olutta ja sakea, ja syödään japanilaisia herkkuruokia. Tarina on lempeä ja ajaton. Nelikymppinen nainen tapaa kantabaarissaan vanhan opettajansa (sensei), jonka nimeä hän ei edes muista, eikä kehtaa tätä kysyäkään. Sattumoisin he törmäävät toisiinsa baarissa usein, välillä lähes päivittäin, välillä pitkienkin aikojen kuluttua. Naisen entinen luokkatoveri yrittää viritellä suhdetta, mutta nainen viettää vapaa-aikansa mieluummin vanhan sensein seurassa. Tarina (tässäkin japanilaiskirjassa) keskittyy kahteen päähenkilöön, muut ovat vain ohimeneviä statisteja.

maanantai 22. tammikuuta 2024

Tammikuun tuulet ja tuiskut

Kovat pakkaset vaihtuivat reippaan etelätuulen myötä suojakeliksi ja räntä/vesisateeksi. Jo nyt ilmestyvät koirien jätökset sulaneiden kävelyteiden varsille. Ymmärrän sen, että koira ei halua mennä asioilleen puolimetriseen lumihankeen, mutta en sitä, että koiran omistaja ei viitsi kerätä jätöksiä kakkapussiin.

Vuodenvaihteen molemmin puolin keräsin linkkejä talviruokien resepteihin. Niistä Hannu valitsi helpon uunispagetin, johon hän lisäsi chorizoa makua antamaan. Minä voisin joskus testata siitä sieni- tai kalaversion.

Tallinna-viikon viimeisen päivän innoittamana keitin meille Vana Tallinna -kahvit. 

 

Veriappelsiinit ovat nyt pieniä ja makeita. Kun kirjolohi oli pitkästä aikaa tarjouksessa, tein appelsiinilohta. Siihen sai upotettua liköörikahveista yli jääneen kuohukerman.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/

Pirjo tuli meille yökylään ja vietimme mukavan illan vanhoja muistellen ja tulevaa vaellusreissua suunnitellen. Pirjo opiskelee espanjaa jonkun sivuston avulla ja minun pitäisi kerrata portugalin alkeita. Asuukohan meillä joku reissaava kotitonttu? Ensin hävisivät Balkanin maista jääneet rahat, nyt en löydä portugalin oppikirjaa mistään.

Marja Pirilä
Marja Pirilä

Marja Pirilä

Teimme Ritun kanssa treffit Helsinkiin ja tapasimme Taidehallissa. Siellä on näytillä todella hieno Marja Pirilän camera obscura -näyttely "Valon tähden".

Haegue Yang

Haegue Yang

Haegue Yang

Logistisesti seuraava taidemuseo oli HAM, jossa kiertelimme mm. Haegue Yangin huikean näyttelyn "Kerroksellisia uudelleentulkintoja". Kaikki teokset on koottu kulkusista, joita tietenkin teki mieli helistellä. Ei, ei niihin saa koskea, mutta toisessa hallissa on kulkusverho, jota saa liikuttaa ja helkytellä. Pienet lapset (ja mummot) tykkää!

Konnichiwa

Konnichiwa

Konnichiwa

Harkinnassa olivat myös Design museon ja Amos Rexin näyttelyt, mutta aikaa kului lounaspaikan etsimiseen, joten ne jäävät seuraaviin treffeihin. Yllättävän monen ravintolan (Manskun ulkopuolella) lounasaika päättyy jo yhden, kahden aikoihin. Päädyimme Konnichiwan sushitaivaaseen, jonka valikoima on niin suuri, että lihapadat jäivät kokonaan maistamatta. Täytyy joskus tutustua myös Tikkurilan Konnichiwan tarjontaan. Kello alkoi olla jo niin paljon, että Ritu lähti odottamaan Onni-bussia Karkkilaan ja minä menin toimiston lukupiirin tapaamiseen. Taas oli vilkasta keskustelua, eikä ainoastaan luetusta kirjasta.

Tammikuun kirjoja:

Ville Hänninen (toim.) "Miten kirjani ovat syntyneet 6". Kahdeksantoista kotimaisen kirjailijan ajatuksia teoksistaan ja kirjailijan työstään. Siitä mukava opus, että luvut voi lukea haluamassaan järjestyksessä (kuten minä tunnettavuuden perusteella; Kanto, Kettu, Kähkönen, Liukkonen jne.) ja välillä voi lukea jotain romaania. Yllättävän moni nykykirjailija on aloittanut runoilijana.

Alex Schulman "Unohda minut". En oikein tiedä, miten suhtautua näihin omaa perhettä (omilla nimillään) ruotiviin romaaneihin. Itseterapiaa vai katkeraa purkautumista? Tällä kerralla Schulman kertoo äitinsä alkoholismista, siitä kuinka ihana, kaunis ja lämmin äiti muuttuu vuosikymmenien aikana kitkeräksi ja kylmäksi. Ihmiseksi, joka jättää poikansa huomiotta ja jopa lapsenlapsensa näkemättä. Ei kai siitä voi muuta tulla kuin lapsuuden traumoja. Joita pitää purkaa aikuisena kaikelle kansalle?

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Talvinen viikko Tallinnassa

Joulun jälkeen alkoivat kovat pakkaset ja pysyttelin lähinnä sisällä. Kaupassa kävin, jos oli pakko. Valmistin patoja ja tortilloja, hyödynsin niihin joulusta jääneitä aineksia. Hannu teki lumitöitä ja lyhyempiä kävelylenkkejä. Auto hyytyi pihalla. Veimme petivaatteet pihalle pakkaseen ja sain pakastimen sulatettua. Vuodenvaihteenkin pysyttelimme sisällä, ei käyty edes terassilla puoliltaöin, vaikka kylillä ammuttiin värikkäitä ilotulitteita.

Jo syksyllä varasin itselleni synttärilahjaksi viikon majoituksen Tallinnasta. Kerrankin olisi tarpeeksi aikaa. Oli hyytävän kylmä ja Hannu jäi kotiin pitämään talon lämpimänä ja putket auki. Sunnuntaina lähijunat kulkevat harvakseltaan ja raideliikenteessä oli ollut koko viikon ongelmia. Hannu oli valmis viemään minut tarvittaessa Katajanokalle, mutta pääsin Helsinkiin aikataulun mukaisesti. 5-ratikalla oli ongelmia, pääsin hyvissä ajoin satamaan 4-ratikalla. Lauttamatkalla kuuntelin "Keskusteluja Jarkko Martikaisen kanssa" -bodcastia ja hihitin itsekseni. "Aina ei voi olla sininen päivä".

Tallinnassa oli 11-12 astetta pakkasta, puolet vähemmän kuin Vantaalla. Kävelin Pelgulinnaan ja kävin Kaja Pizza Köökissä kanapitsalla. Tosi hyvä paikka, ehkä käyn siellä vielä ennen kotiinpaluuta. En jaksanut koko pitsaa, otin loput mukaan iltapalaksi. Sain avaimet ja majoituin kodikkaaseen, mutta koleaan majapaikkaani. Kaikesta päätellen asunto on ollut tyhjillään. Yksi pieni patteri kuumotti ikkunan alla, löysin nojatuolin takaa sähköpatterin ja laitoin senkin posottamaan. Kaminakin on, mutten tiedä arvaanko käyttää sitä. Täytyy ensin tutkia, millaiset siivousvälineet on käytettävissä. 

Jätin päivällä tarkoituksella käymättä kaupassa, etten jumitu koko illaksi kämpille. Alunperin tarkoitukseni oli vielä kerran käydä Raatihuoneen joulumarkkinoilla, mutta joulutorikiintiö alkaa olla täynnä ja kävelin vain Telliskiven Rimiin. Kotimatkalla pysähdyin Reval Cafén (ent. Shvips) glögille.

Illalla lämmitin lopun pitsan ja kuuntelin Doobie Brothersin parhaita. Kaja Pizza taisi mennä seitsemältä kiinni (päivän 100 pitsapohjaa oli käytetty), niin hiljaista oli kadulla. Siirsin ainoan irtonaisen lampun pikkupöydän päälle, jotta sain itselleni lukuvalon.

Koskahan olen viimeksi nukkunut vaatteet päällä? Varmaankin jossain dormissa. Jätin illalla pitkät kalsarit ja t-paidan päälle ja nukuinkin ihan hyvin. Mitä nyt puhelin pimputti yhden jälkeen emännän viestiä jostain päin Australiaa. Aamiaisen ja suihkun jälkeen ulkoistin itseni takapihalle, jossa on kesäaikaan hurmaava puutarha. Rimin pihalla oli edelleen hankeen jumittunut ruokarobotti, joka oli jo lopettanut eilen kuulemani avunpyynnöt. Kävelin Rotermanniin, meinasi tulla hiki, kun pakkasta ei ollut enää kuin muutama aste. Melkein tuli tuskanhiki, kun menin Tatyanan 90 minuutin hierontaan. Sitä saa mitä tilaa! Kokovartalohieronta sisälsi myös vatsan ja jalkapohjat. Ja varpaiden naksuttelun (ai tää onkin tää täti, taisi Tatyana todeta, kun huomasi yhden mustuneen ja pari pois lähtenyttä varpaankynttäni). Lisäksi sain öljyvoitelun talven kuivattamalle iholle.
 

Pull Restoran

Menin Pull Restoraniin kysymään tämän päivän lounasta. Toivoin saavani kanasalaatin, mutta sain katkarapusalaatin. Tallinnassa lounashintoja ei ole nostettu, edelleen päivän lounaan saa +/- 8 euroa. Michelin-ravintola Pullissa lounas maksaa 7,90€.

Must Puudel

Matkalla vanhakaupunkiin bongasin seuraavien päivien lounasravintoloita. Vanhan kaupungin laitamilla on 24/7 Prisma. Ajattelin, että löydän täältä edullisemmin Actuelle-alusvaatteita, mutta tämä Prisma on ruokakauppa. Poikkesin Must Puudeliin glögille. Parempi, mutta vielä kalliimpi höögvein kuin Reval Caféssa. 

Ulkona oli sumppuinen keli ja päätin jättää Toompean ja Melchior-kierroksen aurinkoiselle päivälle ja palasin Baltijaaman kautta kämpille. Virolaiset ovat uskollisia myös loppiaiselle; vain harvassa ikkunassa tai parvekkeella näkyi enää jouluvaloja. Otin mukaani sähköllä toimivat ledivalot ja ripustin ne lattialla seisovaan korkeaan kynttilänjalkaan (yön pimeydessä näyttää siltä, että huoneessani on pieni kuusi valoineen). 

Olin kävellyt sen verran, että päätin pysytellä kämpillä loppuillan. Kuuntelin Martikaisen bodcastia rakkaudesta (naapurit ovat vakuuttuneita, että minulla on täällä joku mies) ja huilailin. Lopetin pitkän joulutauon ja tein joogaharjoituksen. Kokovartalohieronnan jälkeen vain kevyet kolme varttia; aurinkotervehdyksiä, sotureita, venytyksiä ja loppurentoutus. Tuli lämmin. Tein itselleni tapaslautasen, kuuntelin Chris Cornellia ja lueskelin.

Tiistaina asunnossa oli jo +19 astetta ja pienensin sähköpatteria. Viivyttelin kämpillä puoleenpäivään, Hannun lautta saapuisi vasta yhdeltä. Asunnossa ei ole ulkolämpömittaria ja puin liikaa vaatteita päälleni. Rännit lorisivat, kun menin ulos. Aurinkokin pilkisteli pilvien raoista, mutta tuuli navakasti.

Guru

Ruokapaikka oli ehtinyt vaihtua monta kertaa, tämän päivän lounaslistojen perusteella ehdotin Aia-kadun Gurua, niin tulee sekin testattua. Tilasimme kanaa ja kanaa (7,50 + 7,80). Sain Hannulta tuliaisina lisää lukemista ja kotiin jättämäni villasukat (ne hän muisti, mutta unohti omat eväänsä ja puhelimen laturin). Eipä sukille enää kovaa tarvetta ole, mutta on ainakin kotoisampaa.

Vallibaar

Kävelimme vanhan kaupungin läpi Vallibaariin glögille. Hannu tilasi tietysti itselleen Millimallikkaan, kun sai siihen tilaisuuden. Majapaikkani on niin kaukana, etten harmikseni ehtinyt viedä Hannua sinne. Saatoin hänet sataman hoodeille ja kävelin Baltijaaman kautta Pelgulinnaan. Aurinko laski punertaen taivaanrannan, alkoi hämärtyä ja pysyttelin illan kämpillä joogaten, Martikaista kuunnellen ja lukien.

Villu Jaanisoo "Kajakas"

Raul Rajangu

Emäntä viestitteli yöllä, että keskiviikkoaamuna 9.00 vesi katkaistaan putkirempan takia. Sitä ennen kävin suihkussa, söin aamiaisen ja tiskasin. Lähdin kävelemään kohti Kadriorgia, sää oli lämmin, mutta sumuinen. Kadriorgin puistossa käveli paljon äitejä lastenvaunuineen ja -rattaineen. Myöhemmin huomasin, että hekin olivat matkalla Kumuun, siellä taisi olla joku taaperoiden tapaaminen. Edellisistä käynneistäni on jo niin pitkä aika, että "Mielessä rajaton universumi - Italian transavantgarde ja Viron viileä ekspressonismi" - näyttelyn lisäksi kiersin perusnäyttelytkin. 5-kerroksen näyttelytila ihastutti varsinkin pieniä vieraita pehmeine kumpuineen ja materiaaleineen. Siellä näytteillä oleva Melanie Bonajon "Kun keho sanoo Kyllä+" -videoesitys läheisyydestä ja koskettelusta tuskin kiinnosti pikkuihmisiä.

Kadriorg

Nop Kohvik

Kumussa kului aikaa lähes pari tuntia. Kävelin sieltä Nop Kohvikiin ankka-nuudelisalaatille. Viehättävä kahvila-puoti, jossa voisi joskus poiketa kakkukahveille. Lounas oli sen verran kevyt, että hain kaupan salaattipuffetista annoksen iltapalaksi. Päivä alkoi hämärtyä, kävelin vanhan kaupungin läpi kämpille kahvinkeittoon.

Yöllä kuuntelin, kun kamiinan hormi piti meteliä. Arvasin, että torstai tulee olemaan tuulinen päivä. Pakkaskeli, mikä teki kadut liukkaiksi eikä asiaa parantanut aamun hiutalointi. Vain harvojen kiinteistöjen edessä jalkakäytävä oli hiekoitettu.

III Draakon

Torstai piti olla Toompea-päivä. Paikkahan on vanhastaan tuttu, mutta Tapio Mäkeläisen kirjan innoittamana halusin tutustua kukkulan rakennuksiin ja historiaan syvemmin. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi 🇺🇦 torppasi suunnitelmani vierailemalla Tallinnassa juuri tänään. Poliisit sulkivat kaikki Toompealle johtavat reitit ja helikopterit pörräsivät kaupungin yllä. No, onneksi on vielä lomapäiviä jäljellä. Olin jo päättänyt, että Viron makeat glögit saavat riittää, mutta lämpimikseni menin vielä yhdelle III Draakoniin. Mukava keskiaikainen paikka, paras glögi ja myös kallein (7€). Vanhan kaupungin kadut olivat pääosin sulia ja kuivia.

Mere Resto

Lounaspaikaksi olin etukäteen valinnut Mere Reston, koska sen listalla oli kalaa. Ensin ajattelin erehtyneeni paikasta, ravintolan sisustus on kuin yökerhossa (ehkä se onkin). Söin kuitenkin hyvän lounaan (7,70€); ahvenfileet, mustaa riisiä ja punajuuripyrettä. Kotimatkan kävelin Toompean  kautta, sekä poliisit että Ukrainan presidentti olivat poistuneet paikalta.

Hain kaupasta iltapäiväkahville vaniljapullan (0,49€) ja varuiksi borškeiton, jos illalla tulee nälkä. Hetken huilin jälkeen joogatunti, kyllä tuntui jalkalihaksissa, että olen kävellyt mukulakivillä ja liukkailla kaduilla.

Toomas Volkman
Toomas Volkman
Toomas Volkman

Perjantaina ei enää hiutaloinut vaan satoi ihan kunnolla lunta. Ja oli liukasta! Tarkoitus oli kävellä Kopliin, ensin kävin kuitenkin katsomassa Fotografiskan näyttelyt. Yleensä olen vallan ihastunut museon (valokuva)näyttelyihin, mutta tällä kerralla petyin. "World According to Roger Ballen" -näyttelyn taideteokset olivat kuin pahinta painajaista. Tallinnan Fotografiska mainostaa olevansa sallittu lapsille, mutta tämän jättäisin näyttämättä ipanoille. Myös Toomas Volkmanin "Vibe" oli ahdistava. Sen sijaan hänen muotokuvansa miellyttivät, tosin lähes kaikissa oli langanlaihoja nuoria, mutta sellainenhan hän on (tai haluaisi olla) itsekin. Berliiniinkin avattiin syksyllä Fotografiska!

Kopli Köök

Lumipyry ei ollut vielä lakannut, kun lähdin tarpomaan kohti Koplia. Teitä kyllä aurattiin ahkerasti, mutta missään ei ollut hiekoitusta. Matkalla ohitin pari potentiaalia kohvikia kesäreissuille. Sirbi Kohvik on vaihtanut nimensä Bendiksi. Menin Kopli Köökiin lounaalle, tänään tarjolla kanakebabia raneilla (8,00€). Naapuripöydän miehet olivat oppineet suomea; Mitä vitu!

Pyrytti edelleen kun lähdin kävelemään takaisin. Olisin voinut hypätä ratikan kyytiin, mutta matkan voi oikaista Ristikutietä pitkin, samalla sain ihailla Pelgulinnan puutalokaupunginosaa. Vatsa täynnä ohitin kovasti kehutun Ristikheina Kohvikin (Neliapila), ehkä käyn siellä vielä viikonloppuna, kun se on ihan nurkan takana. Lumisade loppui samaan aikaan, kun palasin asuntooni. Laitoin nahkasaappaat kylppärin lattialämmitykselle kuivumaan, samoin pyykkitelineen, johon ripustin koneessa pikaisesti pestyt pyykkini. Kahvit ja päikkärit, illalla lueskelin ja lämmitin borskeiton.

Lauantaiaamuna asunto oli viileä ja arvasin, että ulkona on kylmä. Olin oikeassa; tuuli oli jäätävä. Lähdin kuitenkin kiertämään kävellen Toompeaa, niin lähellä muurinviertä kuin mahdollista. Oli siellä pari opastettavaa turistiryhmääkin palelemassa.

Golden Dragon

Viikonloppuisin ei ole lounastarjouksia, mutta olin valinnut tämänkin päivän ravintolan etukäteen. Laskeuduin vanhakaupunkiin ja menin Golden Dragoniin syömään hyvää bbq-ankkaa.

Kävin vielä Raatihuoneentorilla, josta puiset mökit oli korjattu pois. Vain kuuset valoineen muistuttivat joulusta. Palasin kämpille kahvinkeittoon.

Iltavaatteet jäivät käyttämättä ja iltakuvat ottamatta tälläkin reissulla. Menin peiton alle päikkäreille ja vietin illan kämpillä. Ei niin yhtään tehnyt mieli lähteä ulos palelemaan.

Yläkerrassa kopisteltiin taas ennen kuutta. Muuten talo on äärimmäisen hiljainen, vaikka autoliikenteestä päätellen muissa asunnoissa asuu joukko nuoria. Ei puheen sorinaa, ei edes musiikkia! Viikko kului mukavasti tässä kodikkaassa asunnossa, joka on täydellinen yhdelle, kahdelle käy ehkä viikossa ahtaaksi. Enemmänkin olisin voinut oleskella ulkona, mutta kylmä sää teki laiskaksi. Tuli sentään käveltyä yli 60km, Koplin ja Kadriorgin väliä. Joogattuakin 3-4 kertaa, eli ei ihan joka päivä kuten suunnittelin. Kävin katsomassa Kumun ja Fotografiskan näyttelyt. Luin yhden kirjan, muuten kuuntelin Martikaista ja musiikkia, telkkaria en avannut kertaakaan, katsoin Suomen uutiset Yle Areenasta. Söin mahtavia lounaita, iltaruuat hain Telliskiven Rimistä tai Selveristä. Yhtään olutta en tällä(kään) Viron reissulla juonut. Kesällä sitten!

Ristikheina Kohvik

Ajan kuluksi siistin jälkeni (vaikka maksankin siivousmaksun), vein roskat ja pakkasin vähät tavarani. Yöllä oli satanut lunta ja suolatut jalkakäytävät olivat ihan mössönä. Onneksi Ristikheina Kohvikiin ei ole pitkä matka. Kahvila oli täynnä perheitä ja kaveriporukoita pitkällä aamiaisella. Sain viimeisen vapaan pöydän, niin minun ei tarvinnut istua baarijakkaralla. Puolenpäivän jälkeen väki vaihtui, kun alkoi lounasaika. Tilasin ankkacaesarin, jossa liha oli kauniisti eri astiassa. Parmesanlastuja oli paljon ja yleensä kuivat, mauttomat krutongit oli vaihdettu rapeisiin leipäsiivuihin. Kahvila on todella viehättävä, nyt se oli niin täynnä, että en kehdannut ottaa kuvia.

Aikaa kuluttaakseni tilasin jälkkäriksi Vana Tallinna -kahvin. Kermaa kerrakseen!

 

Tammikuun kirjoja:

Tapio Mäkeläinen "Tapion matkassa Tallinnaan 1 - Toompea, Tõnismäe, Kassisaba, Kelmiküla ja Uus Maailm". Kattava opas karttoineen Tallinnan eri kaupunginosiin (osa 1). Teos on vuodelta 2017, ravintoloiden ja kahviloiden olemassaolot voi tarkistaa netistä.

Juhani Karila "Pienen hauen pyydystys". Hervoton tarina Pelkosenniemen Seiväslampeen viimeiseksi jääneen hauen pyydystämisestä. Itälappilaista mystiikkaa ja mytologiaa minulle outoine sanoineen; letto, luhta, seipit, köpö (käy vähän hitaalla), väkiyö. Ja lappilaistarujen olennot; peijooni, meteli, turvemöröt, raitajalat, jokiraukat (hukkuneet), hittolaiset, kuippanat ja hattarat (riivaajat). Huikea tarina ja hienoa kielenkäyttöä! Lapinjäärien ykstotiset tokaisut; "Pon vojaas!" ja "Tiiäkkö että sulla on peijooni takapenkillä?"