Deba - Markina-Xemein, bussilla

Jalkoja särki koko yön. Tämän päivän vaellus olisi 25 kilometrin pituinen, jyrkkänousuinen ja ilman mitään palveluja. Lisäksi luvassa on +25-27 astetta. Päätin säästellä itseäni ja mennä bussilla, juna ei sinne kulje.

Zarautz - Zumaia - Deba 23 km

Kaikki hostelin asukkaat eivät olleet vaeltajia, sen saimme kokea karvaasti yhden hoodeilla, kun keittiössä metelöitiin. Olikohan argentiinalainen Nico tuonut baariseuralaisensa sisälle kikattamaan? Yläpetini mies kävi huomauttamassa asiasta ja seurue siirtyi ulos, meidän ikkunamme taakse jatkamaan metelöintiään. Aamulla join vain respan tytön eilen antaman kapselikahvin, keräsin edelleen kosteat pyykkini telineeltä ja pakkasin rinkan.

Vaellusoppaan ohjeen mukaan vältin ensimmäisen jyrkän mäen ja kävelin aidattua kävelytietä tyrskyjä ihaillen ja vältellen Getariaan. Siellä pysähdyin maitokahville ja pääsiäisleivonnaiselle, joka harmikseni oli jo kuivahtanut ja mahdottoman makea. Seuraavan nousun jälkeen luovuin jo takistani.

Päivän vaellus oli maisemiltaan ja maastoltaan hieno, mutta taas melko raskas. Laskeuduin Zumaiaan, jonka katedraalin kellot kalkattivat yhdentoista messuun. Kävin sisällä pyytämässä leiman passiini. Nuori pappi (tms.) neuvoi minut sakastiin ja kysyi, mistä olen kotoisin.

Zumaiasta jatkui nousujohteinen reitti, jonka täyttivät sunnuntailenkkeilijät ja päiväretkeilijät.

Nää on yhtä väsyneitä kuin minä!

Retkeilyalueella oli paljon perheitä, jotkut miehet grillasivat herkullisen tuoksuisia pihvejä. Kun tervehdin vastaantulijoita "Hola!" nämä vastasivat jotain epämääräistä "Chop" tai sinne päin. Illan ravintolassani luin paperista, että se on euskaraksi "Kaixo" (kaicho).

Kyllästyin väistelemään vastaantulijoita ja valitsin toisen (merkityn) reitin. Toivoin välttäväni tällä valinnalla nousut. Vielä mitä!

Kohta näytän tältä, jos nämä vuoret pitää joka päivä ylittää. Ehkä joku vielä löytää vaalenneet luuni.. 

Olen joka päivä ylittänyt tavoitteeni perille pääsystä vähintään tunnilla. Vihdoin laskeuduin tosi jyrkkää tietä Debaan ja suoraan jollekin aukiolle. Kävelin juna-asemalle, jossa ystävällinen VR-mies neuvoi minut viereiseen Albergue Geltokiin. Näyttää joltain vanhalta asemarakennukselta. Respassa kasikymppiset vapaaehtoismiehet yrittivät parhaansa mukaan selvitä tulijoiden tulvasta. Pasajesissa tapaamani hollantilaismies tervehti minua ohimennen. Sain petini (8€), levitin sille edelleen kosteat pyykkini ja menin jääkylmään suihkuun. Onneksi ei ollut tarkoituskaan pestä hiuksia. Lähdin ulos etsimään ruokaravintolaa. Aukiolla oli vain kahviloita ja ne kolme ravintolaa joihin poikkesin, kertoivat keittiön olevan jo kiinni. Niin myös alberguen lähellä oleva, jossa söin tuoreen chorizo-pintxon nälkääni. Ruokaa saisi vasta kahdeksalta. Yritin hetken huilia, en kuitenkaan viitsinyt edes vaatteita vaihtaa. Luultavasti joudun nukkumaan tämän päivän hikistyneissä trikoissani, sillä tarjolla ei ole peittoa ja ne ovat ainoat pitkät housuni (ulkohousujen lisäksi).

No voi että! Pikkuravintola Zalburdi alberguen tien toisella puolella osoittautuikin varsin hyväksi. Ilmankos kaikki pöydät oli varattu, kun seitsemän jälkeen menin sinne päivittämään blogia. Kysyin, voinko syödä baaritiskillä, mutta henkilökunta kantoi minulle terassilta pöydän ja yhden tuolin sisälle. Kalaa ei ollut ja kana oli leivitettyä, joten tilasin possun posket. Melkein jää Tallinnan yönylisavustetut possunposket toiseksi. Meteli oli taas melkoinen, musiikki soi taustalla täysin turhaan.

San Sebastian - Igueldo - Zarautz 22 km

Jotkut espanjalaiset eivät ymmärrä, että jos dormissa on valot sammutettu, niin joku saattaa olla jo nukkumassa verhojensa takana. Sama rouva, joka pälätti aamulla kahdeksasta alkaen, jatkoi juttujaan puoliltaöin kun palasivat hosteliin. Miten jollain voi olla noin paljon asiaa ja miten sen mies kestää?

Sain kuitenkin nukuttua kuuteen saakka. Puoli seitsemältä kävin aamupesulla, vartin yli lähdin kävelemään. Aurinko oli nousemassa ja viimeiset yönjuhlijat hortoilivat vielä kaduilla. Heti alkumatkasta oli puuskuttava mäki Mt. Igueldolle, jonne olen kavunnut Hannunkin kanssa. Siitä reitti jatkui tasaisempaa nousua noin 10 kilometriä. On sanottu, että Norte on hyvin merkitty, mutta jossain kuolemanhiljaisessa kylässä onnistuin kadottamaan reittimerkit. Johtuu ehkä huonosta näöstäni. Kysyin yhdeltä papparaiselta ja epäilin hänen tietojaan, kun hän kehotti minua laskeutumaan alas merelle päin. Oikeassa oli! 

Kun päällystetty tie päättyi, alkoi kivinen ja kurainen nousu. Maastopyöräilijät ovat myllänneet sateiden jälkeiset polut vielä kurjempaan kuntoon. Eihän täällä edes pysty kunnolla ajamaan, kun on niin mäkistä ja kivilohkareista!

Olin lähtenyt liikkeelle ilman aamiaista ja toivoin saavani jossain kahvia ja ehkä sortuisin makeaan pääsiäisleivonnaiseenkin, mutta turha toivo. Oli tyydyttävä omiin eväisiin ja veteen. Pidinkin useita pausseja, oli niin väsyttäviä nousuja.

Onnistuin kääntymään väärään suuntaan, mutta siitä oli se hyöty, että minulle tarjottiin erinomainen maitokahvi suljettuna olevan Yellow Delin aurinkoisella terassilla. Sen jälkeen yksi nainen tien varressa huomautti, että olen menossa väärään suuntaan.

Kun palasin oikealle reitille, siinä olikin heti avoinna oleva kahvila. Hain vain leiman vaelluspassiin, täytin juomapullon ja kävin vessassa.

Matka jatkui nyt alamäkeen, joka ei ollut juurikaan helpompi. Oli varottava liukastumista kuraisilla kivillä ja poluilla ja reidet huusivat hallelujaa ensimmäisen vaelluspäivän jyrkän Guadalupelle nousun jäljiltä.

Vielä riitti ylämäkiä, tällä kerralla ajotien laitaa. Laskeuduin Orioon, jossa istahdin oluelle. Matkaa ei ollut enää kuin muutama kilometri.

Viimeisen nousun jälkeen näkyviin tuli meri ja Zarautz. Halusin käydä ennen majoittumista lounaalla, mutta en nähnyt kaupungin keskustan läpi kävellessäni kuin pari hienompaa ravintolaa, niihin en halunnut mennä kuraisine kenkineni.

Kaikki kaksi muuta ravintolaa ovat rannalla. Oli hieno ilma ja terassit täynnä. Frankyssa oli hyvän tuntuinen lista, mutta ei vapaita pöytiä. Menin toisen rantaravintolan terassille, se osoittautui burgeripaikaksi. Huono valinta! Sekä burgeri että ranet olivat kylmiä.

Majoittauduin Keine Hostelliin. Sen voisi tehdä automaatilla myös itse, mutta paikalle tuli kaksi mukavaa tyttöä tekemään chek-innin. Sain avainkortin, jolla avautuu niin ulko-ovi, dormin ovi kuin dormin käytössä oleva yhden hengen wc/suihku. Sain verholla suojatun alapedin, taas on käytössä lukuvalo ja pistoke. Varsinainen beach hostel; ranta on aivan ikkunan takana. Jäin odottamaan pesukoneen vapautumista (4€), mutta kuivurin pyöriminen olisi kestänyt vielä tunnin lisää. Jätin pyykkini telineeseen kuivumaan, saa nähdä ehtivätkö kuivua aamuksi. Ulkonahan nuo olisivat kuivuneet hetkessä.

Lähdin kävelemään rannalle, jossa surffikoululaiset harjoittelivat tyrskyissä. Ilma oli sakeanaan kosteudesta. Nousin kaupungille ja onhan siellä varsinainen baarikatu ja useita ravintoloita. Juna kulkee läpi keskustan. Täälläkin on paljon puistoja, aukioita ja leikkikenttiä. Ja paljon lapsia, joten ääntä riittää.

Frankyssa oli tilaa sisällä, ulkona alkoikin olla jo kosteanviileää, kun aurinko oli laskemassa. Söin hyvän mustekalasalaatin, jolla sain ainakin Hannun kateelliseksi.

Dormiin oli (sattumalta) majoittunut vain vaeltajia, mm. brittiperhe lapsineen (9- ja 11-vuotiaat). Hekin olivat aloittaneet Irunista. Mentiin kaikki ajoissa nukkumaan.

San Sebastian, pitkäperjantai 10 km kaupunkikävelyä

Kerrankin oli mukava, verholla varustettu sänky. Silti nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun ulkona metelöitiin aamuyöhön saakka. Ikkunoita ei voinut pitää auki ja ihana peitto oli turhankin lämmin. Ensimmäiset heräilivät kuuden jälkeen, kävin vessassa ja käänsin kylkeä. Minullahan ei ollut mihinkään kiire. Taivaalla näkyi sinistä, kun kahdeksan jälkeen nousin.

Olemme käyneet San Sebastianin kukkuloilla ihailemassa näköalaa, joten tänään ei tarvitse suorittaa mäkitreeniä, se jää huomiseen. Jos ei sitten aika tule pitkäksi. Katedraalissakin kävin jo eilen, luultavasti kirkot ovat tänään täynnä pääsiäisen takia. Naapurikahvilassa myytiin vain makeita leivonnaisia, seuraava oli leipomokahvila. Myynnissä oli hyvän näköisiä leipiä ja sämpylöitä, mutta vitriinissä vain bocadilloja (valkoista leipää) kinkkutäytteellä. Tilasin taas kinkku-juustocroisantin ja hyvän kahvin. Toivottavasti ei tule tavaksi! Päivän agenda on löytää vaelluksen camino-merkit.

Kävelin Concha-lahdelle. Rannassa jotkut urheat menivät pääsiäisuinnille. Harmi, etten ottanut uikkareita mukaan! Rantapromenadin täyttivät lenkkeilijät topeissaan ja juoksushortseissaan (ei täällä nyt niin lämmin ole!), pyöräilijät, perheet kauniine lapsineen ja koirineen. Camino-oppaan kartan avulla kävelin promenadin loppuun, sinne mistä lähtevät kabiinit Mt. Igueldolle. Sain huikattua yhdelle tytölle "Buen camino". Löysin ensimmäiset camino-merkit ja palasin samaa reittiä takaisin.

Kävelytien varren olivat nyt vallanneet kaikenlaiset katusoittajat ja -laulajat. Alkoi olla lämmin, mutta en löytänyt mieleistä terassia ennen kuin menin Trinitate Plazalle. Reissun kallein olut (4,50). Hienoa nähdä, kun baskeripäiset herrat kulkevat patongit kainaloissa. Olin ajatellut, että tänään syön kunnon ruuan, että jaksan huomenna kaikki mäet. Ravintolat tuntuvat kovin kalliilta, annokset about 30€.

Otin alkupaloiksi parit hyvät pintxot, ennen kuin menin Restaurant Intzaan syömään. Ei mitään solomilloa, mutta vatsan täyttävä annos. Varsin suosittu paikka, ovella oli jatkuva jono. Ennen hosteliin paluuta join espresson kantakuppilassa (Sebastopol).

Dormi oli tyhjä ja nukuin tunnin päikkärit. Olin odottanut näkeväni San Sebastianissa pääsiäiskulkueita, mutta ei mitään, kaupatkin ovat kaikki auki! Porukkaa on kyllä paikat täynnä, onhan heillä koko viikon loma. Ehkä ne pääsiäiskulkueet ovat vasta lauantaina ja sunnuntaina? Lähdin ulos ja kävin katedraalissa sytyttämässä kynttilän läheisilleni. Pidemmälle en enää lähtenyt; 10 kilometriä kaupunkikävelyä sandaaleilla saa jalkapohjat kipeiksi.

Pitää kai hostelin omaa baariakin kannattaa (onhan sillä niin kutsuva sisääntulokin) ja otin illalla tinto veranon täydellä terassilla. Tänään olen muistanut juoda myös vettä, ettei jalkoja särkisi yöllä. Terdelläkin on hanakannu vettä. Huomiselle on luvattu +24. Otin loput jäät lasissa mukaan ja täytin juomapulloni vedellä. Madre mia! Dormi on täynnä espanjattaria, jotka kaunistautuvat iltaa varten. Taitaa tulla taas levoton yö!