Keväinen Tallinna

Sain taas Eckeröltä joululahjaksi ilmaiset reittimatkat (kaveri puoleen hintaan), joka oli hyödynnettävä maaliskuun loppuun. Hannu pääsi kaveriksi, majoituksen sovin Maren kanssa. Matkalla tutkimme päivän lounastarjouksia, joku uusi paikka olisi kiva löytää.

Katselimme jo viime kerralla Kalarannan La Pinetan lounaslistaa, nyt löysimme molemmat omat suosikit. Minulle tonnikalafilésalaatti, Hannulle saltimbocca, molemmat todella hyviä (yht. 18,80€).

Nousimme portaat Suur-Patareille ja Mare tuli avaamaan ulko-oven. Hän oli ymmärtänyt, että tulen taas Ilonan kanssa ja pedannut toisen pedin sohvalle. Hänelle tuli kiire vaihtaa toinen vaaleanpunainen pyyhe siniseen, vaikka vakuutin, että se kelpaa Hannulle. Saimme kutsun kahville, juttelimme vaelluksista ja Mare kertoi luontaishoidoista, joita oli käynyt ottamassa Ukrainassa ennen sotaa. Virossa ei hänen mukaansa ole niin suurta ymmärrystä asiaan.

Taivas selkeni ja lähdin kävelemään Telliskiveen, tarkoituksena käydä Juhan Kuusi Dokfoto Keskuksessa. Jostain syystä Muuseumkaartin qr-koodi oli hävinnyt kuvakansiosta eikä se avautunut sähköpostissakaan. Virkailijalle ei kelvannut passini, joka sattumalta oli kassissani. Etsin Muuseumkaartin toimistoa, jonka Telliskiven osoitteen löysin netistä. Ilmeisesti kyseessä on joku postilokerotoimisto, kun sitä ei löytynyt. Lähetin meilin ja jo kotimatkalla sain qr-koodin, joka on voimassa heinäkuun puoliväliin asti. Hain Selveristä ilta- ja aamupalaa (mm. savukalasalaattia ja valkosipuli-mustleipäkröpsit). Palasin Suur-Patareille, kävin suihkussa ja hetken huilattuamme valmistin iltapalaa. 

Torstai oli vaihteeksi pilvinen päivä ja käytin sen näyttelyihin (ja shoppailuun?). Lähdin kävelemään Kadriorgiin, lounastreffit teimme Rotermannin kortteleihin.

Kumun uusi näyttely 5-kerroksessa sisälsi enimmäkseen tietokoneella tehtyä taidetta. Olen vanhan kansan nainen; innostuin vain Jens Settergrenin mosaiikkitöistä ja joistakin videoista. Jätin kiertämättä muut näyttelyt, ne olen jo nähnyt. Seuraavaan kertaan jää huomenna avautuva Karin Lutsin akvarellinäyttely, johon ihastuin jo Tarttossa.

Kadriorgin museossa on näytillä Serlachiuksen taidekokoelma "Luonnon ja taiteen sinfonia". Osa teoksista oli ennestään tuttuja Ateneumista ja Sinebrychoffin näyttelyistä.

Odottelin Hannua Rotermannissa koirapatsaiden luona, kuten oli sovittu. Ilmeisesti hän unohti sen ja odotti minua Stalkerin edessä. Tilasimme molemmat fish & chipsit (7,90). Taas oli hyvä lounas ja kiva paikka. Muistin ottaa oman korttini mukaan ja lähdin käymään Nautican kenkäkaupassa. Sieltä lähtikin mukaan päreet saapikkaat (-25%). 

Palasin Rimin (halvempi kuin Selveri) kautta kämpille. Ostin myös kihlajaispäivän ruusut, jotka jäävät Marelle kiitokseksi. Levytimme hetken, ennen kuin keitin kahvit. Vietimme illan taas kotona tapastellen, lukien ja musiikkia kuunnellen.

Maaliskuun kirjoja;

Merja Mäki "Itki toisenkin". Larja palaa loman ajaksi kotikyläänsä Suurmäkeen. Rakas isoäiti on kuolemaisillaan ja pikkusisko raskaana suomalaissotilaalle. Larja päättää keskeyttää opintonsa ja jää lapsuudenkotiinsa Karjalaan. Hänen virkansa ala-asteen opettajana on saanut helsinkiläinen miesopettaja, Larjalle on tarjolla vain apuopettajan paikka. Ennen kuolemaansa isoäiti kehottaa Larjaa jatkamaan kylän itkijänä, saattelemaan kuolleita tuonpuoleiseen. Eletään sotavuosia 1942-1945. Rikasta, kaunista kieltä. Karjalankielen sanoihin olisin kaivannut sanastoa. Ja päänsisäisen äidinkielenopettajani nuttura kiristyi, kun Mäki kirjoittaa "alkoi satamaan, alkoivat tanssimaan" jne. Vaikka tuo onkin sallittua nykykielessä.

Málaga

Herätys oli kuudelta. Oli varsin koleaa, kun lähdimme laskeutumaan Arcosin bussiasemalle. Oltiin vielä niin täynnä eilisistä syömisistä, että ohitimme Cafe Bar Vían ja menimme suoraan asemalle. Matkalla bussi pysähtyi minulle tutuissa Olverassa ja Setenil de las Bodegasissa, mutta bussi vaihtui ennen Rondaa ja se jäi väliin. 

Saavuimme pääbussiasemalle puoliltapäivin. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli jäätävä. Majoitukseen päädyimme etuajassa, pääsimme silti heti majoittumaan. Rouva varoitteli liukkaasta lattiasta, jonka hän oli juuri pessyt. Siisti, pieni huoneisto kalustettuna Ikealla. Back to basic! Sijainti aukion laidassa on todella hiljainen ja Lidl on reilun 100 metrin päässä. Laskimme seinälle nostetun sängyn alas ja petasimme sen valmiiksi. Peitot puuttuvat, mutta onhan tämä lämpimämpi asunto kuin Arcosissa. Myös korkinavaaja puuttuu, se täytyy muistaa kun valitsen viiniä kaupassa. Lähdimme haahuilemaan tuttuun vanhaan kaupunkiin. Poikkesimme kauppahalliin, jossa otimme parit tapakset ja viinilasilliset aperitiiviksi.

Olin toivonut, että etsimme uusia ruokapaikkoja, ettei aina istuta Cortijo de Pepessä tai Taberna del Pintxossa, niin hyviä kuin ne ovatkin. Päädyimme Taberna Astoriaan, jonka sisätilan (myös vessojen) aiheena ovat elokuvat ja näyttelijät. Tilasimme taas liikaa; minulle Leaving Las Vegas -leipänen solomillolla ja Kioto bao langostinolla, Hannulle russian salaatti ja kanakroketit. Pieni annos patatas bravaksia oli turhankin iso. Kotimatkalla pysähdyimme vielä brandykahville pikkukahvilaan. Ennen kotiutumista kävin Lidlissä ostoksilla (hyvä Viña Albali Sauvignon Blanc 2,59). Espanjassa ei meidän Lidl-sovellus kelpaa. Illalla alkoi sataa ja pysyimme kämpillä lukien ja flamencokitarointia kuunnellen.

Yö oli hiljainen ja sopivan viileä, mutta levottomat jalat pitivät minua taas hereillä. Nousin ottamaan Ibumaxin ja puin pitkät kalsarit päälle. Olisi pitänyt pakata säärystimet mukaan (ja ne magneesiumit). Viimeinen lomapäivämme oli aurinkoinen ja otin sandaalit ensimmäisen kerran käyttöön. Kesämekko ja kaprit lähtevät käyttämättöminä kotiin. Aamukahvien jälkeen ulkoistimme itsemme ja lähdimme etsimään hautausmaata, joka Hannulta jäi viimeksi näkemättä (suljettu maanantaisin). Linnut mekkaloivat isoissa puissa, kun kävelimme kauniin puutarhan läpi. Täälläkin kaupungintalon edessä oli äänekäs mielenosoitus, tällä kerralla meteliä piti joku ay-liike.

Kävelimme Englantilaiselle hautausmaalle (Cementerio Inglés de Málaga), jonne on haudattu myös suomalainen Aarne Viktor Haapakoski. Hannun "pyhiinvaelluksen" syynä olivat Haapakosken kirjoittamat Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut. Kirkko oli suljettu, sinne pääsee vain sunnuntaisin messuun tai varaamalla oman tilaisuuden. Meillähän on vielä kirkkohäät pitämättä...?

Sovimme treffit parin tunnin päähän Plaza de la Mercedille ja erkavoiduimme omille kävelykierroksille. Kävin aallonmurtajalla ja satamassa, sieltä lähdin haahuilemaan vanhaan kaupunkiin. Samalla katselin ohi mennessä mahdollisia lounaspaikkoja.

Ehdotin lounaspaikaksi Los Gatosin aurinkoista terassia ja Hannukin hyväksyi sen kolmen euron pintxot. Syötyämme juttelimme naapuripöydän brittipariskunnan kanssa, jotka olivat ensimmäistä kertaa Málagassa ja huomenna menossa jollekin riippusiltaretkelle. Tosi hauskoja ihmisiä! 

Matkalla kotiin pysähdyimme taas brandykahveille Framil Cafeteriaan. Hannu poimi mukaan kukkivia appelsiinipuunoksia ja minä jäin vielä tunniksi lukemaan kotiaukiomme puistonpenkille.

Yhdeksän kilometriä kaupunkikävelyä sandaaleilla, ja nilkkaa särki koko yön. Ei käyty aamulla kaupassa, vaan tyydyttiin siihen, mitä jääkaapissa oli. Luovuimme asunnosta yhdeltätoista, kun siivooja jo kolisteli alakerrassa. Ulkona oli (tietenkin!) kaunis, aurinkoinen sää. Istuimme hetken aurinkoon istumaan ja kuuntelemaan, kun vanhempi mies lauloi kauniisti. Alamedan juna-asemalle ei ollut pitkä matka, kulutimme aikaa Bar Navinin terassilla ja söimme toisen aamiaisen. Kentällä Hannulla oli taas ongelmia päästä qr-koodilla porteista sisälle. Minä olin jo turvatarkastuksessa, joten hän lähti etsimään Norskin lähtötiskiä. Alan jo epäillä, miten löydämme toisemme huhtikuussa Burgosissa. Laskeuduimme Vantaalle etuajassa ja hyppäsimme junan kyytiin. Oli pari astetta lämmintä, lumet olivat lähes sulaneet. Hiekoitushiekat rahisivat vetolaukkujen pyörien alla.

Viikonloppuna oli kaunis sää. Huomasin tulppaanin alkujen pilkistävän kukkapenkissä. Tuli kiire käydä ostamassa puutarhamultaa, samalla veimme narsissiruukun haudalle. Peitin pihan kukkapenkin multakerroksella ja Hannu viritti sen päälle verkollisen kehikon. Oltiin nopeampia kuin rusakot ja peurat! Sunnuntaina leikkasin omenapuut ja kuivatin lakanapyykin ensimmäisen kerran ulkona.

Maaliskuun kirjoja;

Virpi Hämeen-Anttila; Minun Intiani (2014). Vuodet eivät ole kuluttaneet tätä laajaa tietokirjaa, eiväthän historia ja nähtävyydet juurikaan muutu. Hämeen-Anttilan tieto, ymmärrys ja kiinnostuksen kohteet kuultavat läpi opastettujen retkien ympäri Intiaa. Ehkä kaipasin vielä enemmän omakohtaisia, yksin tehtyjä matkoja. Hindujen jumalat ja taruolennot ovat tulleet meille tutuiksi myös Indonesiassa, jossa kävimme seuraamassa tanssi- ja musiikkiesityksiä.

Arcos de la Frontera

Arcosin bussiasema on alakaupungissa, josta on puuskutettava pari kilometriä ylämäkeä historialliseen keskustaan. Olimme saaneet virheellisen avainkoodin ja rouva tuli selvittämään sen. Pääsimme sisälle ja monia ovia kokeilemalla löysimme oman asuntomme. Niin paljon huoneita, että kestää hetken kotiutua! Todella kodikas huoneisto ja kattoterassilta on ihan omat näköalat. Vieressä on Iglesia San Pedro. Toivottavasti kirkonkellot eivät kalkata vartin välein. Yläkerrassa on toinen makuuhuone ja kylppäri.

Menimme myöhäiselle lounaalle tuttuun Bar San Marcosiin, viimeksi asuimme sen yläkerrassa. Pieni baari oli täynnä väkeä ja meteliä. Jaoimme hyvät annokset. 

Hannu halusi tarjota brandykahvit, mutta baarissa, jonka terassille istuimme, ei myyty kumpaakaan. Brandyn ja cavan puuttumista olemme hämmästelleet monessa muussakin kahvilassa, ovathan ne paikallista tuotantoa. Kävimme ainoassa pikkukaupassa, jonka tullessa löysimme (isommat marketit sijaitsevat alakaupungissa, tämä noin puolivälissä). Valikoimalla ei voi kehua, mutta näillä on pärjättävä. Hyvää punaviiniä saa 4-5 eurolla. Unohdettiin ostaa leipää ja mehua, jonkun on aamulla uhrauduttava kauppareissulle.

Poliisi oli sulkenut autoilta kadun, jossa parveili "roomalaisia sotilaita" ja jostain varastosta miehet kantoivat ulos puisen häkkyrän, jota he lähtivät kuljettamaan kohti kirkkoa. Onkohan tämä joka lauantainen tapa? Onhan pääsiäiseen vielä lähes kuukausi.

Palasimme kämpille, jossa olimme laittaneet patterit päälle. Huoneet lämpenisivät nopeammin, jos pitäisimme väliovet kiinni, mutta siihen emme ole tottuneet (päinvastoin; omassa talossa olemme poistaneet turhat väliovet). Lattialämmitys kylppärissä olisi täälläkin tarpeellinen. Sitä itsekseni ihmettelin, miten nuo raskaat puukaapistot ja -lipastot on aikoinaan roudattu tänne toiseen/kolmanteen kerrokseen. Raput ja kierreportaat ovat todella kapeita. Illan vietimme kotoillen ja tapastellen.

Naistenpäivästä viis, minä lähdin kauppaan. Leipää oli vain pussitettuna, jogurtit vain jotain lämpimässä hyllyssä olevia hyytelöitä, kuoharia ei lainkaan. Alkoi olla lämmin, kun takki päällä punnersin mäen takaisin kämpille. Aurinko paistoi, Hannu vei koneessa pyörittämänsä pyykit kattoterassille ja lähdimme omille lenkeillemme.

Kävin ensin lähellä olevalla näköalatasanteella, siitä jatkoin alamäkeä kirkolle - Iglesia San Augustin - jossa kävin sisällä. Näytillä oli kolme kullanväristä lavettia, vähän päreemmän näköisiä kuin se eilen nähty puinen versio. Pihalle oli levitetty violetin värisiä lyhtykynttilöitä, en kehdannut pihistää yhtä mukaani, vaikka mieli tekikin.

Jatkoin aina vain alemmas. Onneksi en vaihtanut vaelluskenkiä sandaaleihin, täällä emännät heittävät saippuaiset siivousvedet ovesta ulos, siitä ne valuvat pitkin kivettyä kujaa. Päädyin ajotielle, josta kuvasin ylhäällä olevaa vanhaa kaupunkia. Päätin kiertää koko kylän alakautta ja nousin eilisestä tuttua reittiä pitkin Bar San Marcosiin, jossa meillä oli treffit.

Lenkkioluiden jälkeen päätimme jäädä syömään. Miksi vaihtaa paikkaa, jos tietää tämän parhaaksi? Tarkoitus oli nukkua päikkärit, mutta neljältä havahduin auringonpaisteeseen. Keitin kahvit mukaan ja siirryimme kattoterassille lukemaan. Sääennuste lupasi tälle päivälle jopa ukkosta, kauempana näkyikin tummia pilviä ja luultavasti sade lankesi sinne.

Jalkojani särki koko yön eilisen kovilla teillä kävelyn jälkeen. Aamiaisen syötyäni lähdin alakaupunkiin etsimään kauppaa. Ensin kävelin bussiasemalle ja löysin mukavamman tien sinne. Ei tarvitse koko matkaa vetää laukkuja nupukivillä. Aseman lähettyvillä on kahvila, kävin kysymässä sen huomisen aukiolon. Löysin supermarketin; emäntien täyteen lastatuista ostoskärryistä voi päätellä, että muita kauppoja ei lähettyvillä olekaan (Pata Negra Reserva 2,69). Alkoi olla lämmin ja kämpille palattuani kävimme suihkussa ja katolla oluella. Hannu luuli käyneensä samalla kirkolla kuin minä eilen, mutta se oli suljettu. Tosin hän kävi jollain toisella kirkolla. Yläkerrassa asuu kaksi pikkukoiraa. Vaaleanpunanenäinen bullterrieri (?) antaa kohdatessamme pusun poskelle. Isäntä puhua pulputtaa, mutta ei me häntä ymmärretä.

Lounaan söimme läheisen Meson Don Fernandon terassilla. Yhtään enempää mäkiä emme halunneet kävellä. Otettiin "vain" yhteinen talon salaatti ja puolikkaat kana/liha-annokset, silti taas ihan liikaa. Pyörittiin takaisin kämpille ja peiton alle päikkäreille, kunnes kirkonkellot havahduttivat hereille. Kahvitellessa Hannu ilmoitti, ettei halua enää mitään syömistä. Turhaanko kävelin alakaupunkiin kauppaan ja takaisin?