tiistai 21. toukokuuta 2024

Suomen kesä

Kesä oli saapunut Suomeenkin ja kaikki viheriöi. Myös auto, joka oli siitepölyn peitossa. Muutama tulppaani oli selvinnyt rusakoiden/peurojen herkuttelusta, kirsikkapuussa ja minun omenapuussani (ei Hannun) oli kukkia, pihan kielot eivät vielä kukkineet, siinä mielessä ajoitus osui nappiin. Perjantaina jaksoin juuri ja juuri käydä kaupassa, tuskanhiessä, joka vaihtui paleluksi viileässä ruokakaupassa. Lauantaina avasimme grillauskauden. Minun oli tarkoitus aloittaa uimakausi heti reissun jälkeen Kuusijärvellä tai Keravanjoessa. Saa nähdä, ehdinkö käydä uimassa ennen seuraavaa reissua. 

Sunnuntaina oli taas hellettä ja tein jopa pienen lenkin. Grillasimme pihalla, kuinka onnellinen voikaan ihminen olla, kun kuulee Merisään liki kuuteen viikkoon radiosta. Illalla kukkui käki lähimetsässä!

Maanantaina menin (Hannun pakottamana) terveyskeskuksen päivystykseen istuskelemaan. Kolme hukkaan heitettyä tuntia (onneksi otin kirjan mukaani)! Sairaanhoitaja oli samaa mieltä kanssani; ei tähän lääkäriä tarvita, virustauti lähtee ajan kanssa. Suositteli nenäsumutinta ja hunajaa. Samalla istumalla kerroin jalkapohjan faskiavaivasta, joka sekin paranee (jos koskaan kokonaan?) ajan kanssa. Buranaa ja jäitä, kuten pojat aikoinaan punttisalilla jo neuvoivat. Pyysin reseptin ibuprofeeniin ja antihistamiiniin, ehkä allergialääke helpottaa myös flunssan oireita. Viikko aikaa parantua! Vihdoin kotiin päästyäni tein lopuista parsoista risottoa, toki lisäsin siihen myös kuivattuja suppareita ja kolmea eri sipulia. 

Oman pihankin kielot kukkivat, muutaman päivän kuluttua tunsin jopa niiden tuoksun. Makuaisti on edelleen kummallisen korostunut; suola, chilit, pippuri, jalapeno ym. tuntuvat liian vahvoina suussa. Veimme haudalle samettiruusuja, ne eivät taida kelvata pupuille. Torstaina aloittelin jo pihatöitä ja kukkien istutusta. Kesäkukat saavat odottaa kesäkuuhun.
 

Espanjassa ollessani sain kutsun mammografiaan. Peruin sen ja varasin uuden ajan reissun jälkeen Myyrmäkeen. Kävimme ensin lounaalla Wanda's Kitchenissä. Terveystalossa kertoivat huudelleensa minua nimeltä jo tunti sitten. Tietenkin, sillä allakka oli ollut Espanjan ajassa!

 

Alkukesän kirjoja:

Aino Kallas "Sudenmorsian"

John Kennedy Toole "Typerysten salaliitto"

perjantai 17. toukokuuta 2024

Litoral Norte (Senda Litoral), Portugali

Porto - Santiago de Compostela 318 km. Enimmäkseen mukavan tasaista, laudoitettua rantareittiä. Helpoin kaikista caminoistani. Ensimmäisen kerran otin kaverin mukaani ja sain näyttää Pirjolle hänelle uuden maan, Portugalin parhaat palat. Vietimme ennen vaelluksen alkua kaksi yötä sekä Lissabonissa että Portossa ja hän ehti maistaa Portugalin vaellusreittejä, ennen kuin loukkasi polvensa Espanjan puolella. Loppureissusta Pirjo joutui jättämään Porton ja Lissabonin päiväkävelyt minimiin. 

Reitillä oli yllättävän paljon porukkaa liikkeellä ja majoitus oli varmuuden vuoksi varattava etukäteen lähes joka yöksi. Kaverin mukana olo edesauttoi laadukkaampien majapaikkojen, jopa privaattihuoneiden käyttämisen, kun voimme jakaa kustannukset. Itse selvisin ilman vammoja, kunnes Hannu liittyi seuraani ja tartutti minuun ikävän flunssan.

Luotin omaan, hyväksi kokemaani pakkauslistaan. Käyttämättä jäi vain yksi toppi, käsineet ja tuubi (ja muovimukit). Jopa uikkareilla oli tällä kerralla käyttöä. Parannettavaa on sen verran, että voisin hankkia katkaistavat retkeilyhousut, näin voisin jättää kotiin caprit, shortsit ja jumppatrikoot. Puuvillainen kauluspaita voisi korvata pitkähihaiset trikoopaidat, jotka tosin soveltuvat paremmin nukkumiseen viileissä majoituksissa. 


Tässä vielä koko reissun kartta, paitsi että Caldas da Rainhasta tultiin vielä bussilla Lissaboniin (Mapsin valikoima on max 10 kohdetta).

Vaikka varasimme paluulennolle reilusti aikaa, silti meinasi tulla kiire koneeseen. Lissabonin kentälle ei (jostain syystä?) saanut etukäteen qr koodia, vaan paperinen lippu oli haettava tiskiltä. Turvatarkastukseen oli loputon jono, samoin taxfreen kassalle. Ehdittiin kuitenkin kyytiin. Koskaan ennen ei ole sattunut niin kovasti korviin, kun laskeuduimme, kiitos tukkoisen olon. Vantaalla oli puolilta öin kesäisen lämmin sää, kun kävelimme juna-asemalta kotiin. Kodinhoitaja ei ollut varustanut tyhjää jääkaappia muulla kuin paketilla nakkeja, paistoin ne pannulla hapankorppujen seuraksi. Vappu on taas! Vasta aamulla huomasin, että meillä oli vielä yksi pullo glögiä. Se olisi saattanut edesauttaa hyvän unen saantia. 

keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Lissabon, Alfama 💕

Aamiaisen jälkeen lähdimme omille teillemme, kumpikin suunnisti Alfamaan.

Kävelin Sé katedraalin ohi ja jäin varjopaikkaan odottamaan 28-ratikkaa ottaakseni kuvia, mutta kylmähän siinä tuli.

Vaihdoin paikkaa ja ymmärsin, että raiteet ovat yksisuuntaiset; kun ylhäällä palaa punainen liikennevalo, ratikka tulee alhaalta ja päinvastoin.

Kolusin tuttuja kujia ja rappuja. Kun auringossa tuli kuuma ja riisuin neuleen pois, aurinko meni pilveen tai eksyin varjoisille kujille. Kun puin neuleen takaisin päälleni, aurinko alkoi taas paistaa ja tuli kuuma.

Kotikippolamme Ginja D'Alfama on myynnissä, niinhän pariskunta jo viime käynnillä taisi kertoa. Pitäisikö ostaa pois?

Maruto

Maruto avautui 12.00 ja teimme sinne treffit. Sisätila oli varattu opastetulle rymälle (ei niille virolaisille, jotka näin Alfamassa), mutta halusimmekin istua ulkona. Finisterraa ei ollut tarjolla, joten valitsin hyvän portterin.

Saimme taas kerran ilmaista huvia, kun joku pakettiauto oli parkkeerannut niin lähelle kiskoja, ettei ratikka päässyt ohi ja se puolestaan tukki koko liikenteen. Tuli mieleen talvinen Helsinki, kun autot parkkeeraavat 5-ratikan kiskoille ja liikenne satamaan päin seisoo. 🛳🇪🇪 Tosin silloin se ei ole yhtään hauskaa! Palasimme kämpille huilimaan, oma flunssainen oloni ei ollut paras mahdollinen.

Rossio
Rossio
Rossio

Etukäteen ajattelin, että vien Hannun tutustumaan Gambariin, mutta aamupäivän kävely Alfamassa muutti mieleni. Ensin halusin kuitenkin nähdä kukkivat jakarandapuut. Rossion aukiolle oli levittäytynyt "joulumarkkinat", kioskeissa myytävät juomat olivat tuplahintaisia. Yhden kävelykadun putiikista ostin pöytäliinan kotiin vietäväksi.

Osteria Bellosguardo

Harhauduimme Alfaman kapeille kujille ja yritimme muistaa, millä terasseilla sai ruuan lisäksi nauttia henkilökunnan fado-esityksiä. Aina pitäisi laittaa muistiin paikan ja kadun nimet, varsinkin näin sokkeloisessa kaupungissa. Päädyimme italialaiseen Osteria Bellosguardoon, jonne mahduimme vielä hyvin sisälle. Selkäni taakse istui nuori saksalaispari, jonka yhdeksän kk:n ikäinen poikavauva alkoi heti tehdä tuttavuutta Hannun kanssa. Kunnes väsyi ja alkoi kiukutella. Ulkona alkoi jo muodostua jonoa, jonottajat istuivat penkille viinipullon ja lasien kanssa. Tässä kahden miehen ristorantessa saa varautua odottamiseen. Tilasimme yhteisen salaatin ja molemmille pikkupitsat. Harmi vain, että toinen niistä oli kasvanut laskussa isoksi (400g 》800g). Samme korjattua laskun ja kävelimme hosteliin.

Levykauppa Äx lähetti linkin torstaina alkavaan "Elämäni levyt" podcast-sarjaan, samalla siinä oli linkkejä minulle mieluisiin kokoomalevyihin ja youtube-videoihin. Loppuilta kuluikin rattoisasti lepäillen ja Simon & Garfunkelin vuoden 1981 ulkoilmakonserttia kuunnellen.

Italian Rebuplic

Yöllä yskä valvotti minua, samoin 24h respa, joka kolikoita kilistellen laski päivän kassan (kaupunkiverot ja retkimaksut). Aamuyöstä hän siirtyi keittiöön kolistelemaan aamiaisastiat valmiiksi. Kaivoin korvatulpat esille ja otin buranan, joka pisti hikoilemaan lakanat kosteiksi. Söimme vielä aamiaisen, vaikkei minulla nälkä ollutkaan. Yhdeltätoista jätimme tavarat respalle ja lähdimme ulos. Pitkälle ei enää lähdetty, hakeuduin auringonpaisteeseen ja istuimme Alfamassa viinilasillisille. Lounaan söimme Italian Rebuplicissa. Yleensä makuaisti häviää, kun on flunssa. Minulla se taisi vain korostua, sillä risottoni maistui niin suolaiselta, että sain siitä tuskin puoliakaan syötyä. Hannu kehui hyväksi. Haimme tavaramme ja siirryimme Nordean korttia vilauttamalla metrolla lentokentälle.

tiistai 14. toukokuuta 2024

Lissabon, 12 points!

Bussimatka päätyi Orienteen, jossa laskeuduimme liukuportailla metroasemalle. Koskaan en ole nähnyt niin paljon kodittomia nukkuvan tasojen päällä! Jotkut olivat kaikesta päätellen perustaneet sinne väliaikaisen kodin. Ei mene Portugalin vähävaraisillakaan hyvin.

Olin tutkinut Lissabonin (paperista) metrokarttaa, jonka jopa minä ymmärrän hyvin. Kunhan muistaa linjan värin ja päättärin, niin osaa mennä oikeaan suuntaan.

Nousimme metrosta Baixa-Chiadolla ja pääsin liukumaan pitkät liukuportaat. Kävelimme kohti majapaikkaamme Draft Hostel/Roomsia, jonka läheltä löytyy niin kauppa kuin ravintoloitakin.

Draft Hostel/Rooms

Saimme mukavan privaattihuoneen jossa on (minulle!) ikkunan edessä lepotuoli. Yhteiset wc ja suihkut ovat käytävän toisella puolella. Huoneessa oli tarjolla vedet ja pikkupullo punaviiniä (115€/huone/2 yötä).

Pink Street

Vein Hannunkin Pink Streetille ja Time Out Marketiin, jossa söimme kolmet erilaiset croketit (kala-, vuohenjuusto- ja katkarapupullat). Olisihan siellä ollut vaikka mitä herkkuja tarjolla, mutta jätimme ne (ehkä) huomiselle, sillä hostelissa on tänään tarjolla ilmainen illallinen.

Time Out Market

Palasimme kaupan kautta kämpille lukemaan ja kirjoittamaan. Pitkästä, pitkästä aikaa sain sappikohtauksen, joka luultavasti johtui Hannun (tai sen Óbidoksen bussin takapenkillä istuneen miehen) tartuttamasta, jo pois menevästä flunssasta, tai sitten niistä friteeratuista pullista.

Onneksi Litalgin (ja puuppailu) auttoi tälläkin kerralla ja menimme keittiö/olohuoneeseen syömään kokkipojan tekemää bacalao a brassia.

Draft Hostel/Rooms

Alapuolella olevat ravintolat sulkeutuivat aikaisin ja tuli hiljaista. Taisimme olla käytävämme ainoat asukkaat (dormit olivat toisella käytävällä), niin hiljaista oli sisälläkin. Yöllä raotin vähän ikkunaa, kun oli lämmintä ja vähän tunkkaista. Aamulla vain minä käytin naistenhuoneen suihkua. Aamiainen (sisältyy huonehintaan) oli todella hyvä. Maitokahvissa oli kahvia vain tilkka, lisäsin siihen tuplaespresson. Arvuuttelimme, onko sinivihreähiuksinen nuori tyttö vai poika. 🤔 Kun hän tuli naistenhuoneeseen hammaspesulle, ryhdyin juttelemaan. Hän (nimi alkoi E:llä mutta meni ohi korvien) on kotoisin Unkari/Romaniasta, siis vähän molemmista, ja on Lissabonissa vain lyhyellä lomalla.

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Caldas da Rainha

Taas tulee paljon kuvia, on niin mielenkiintoinen kaupunki.

Rafael Bordalo Pinheiro
Söimme hyvän aamiaisen, minä hyödynsin varsinkin kahvikonetta, tummaa leipää, tuoreita ananaksia ja -mehua. Ulos lähtiessämme pyysin respalta paperisen kaupunkikartan, siitä minun on helpompi hahmottaa suunnat.

Tarkoitus oli etsiä ympäri kaupunkia siroteltuja paikallisen keramiikkatehtaan perustajan Rafael Bordalo Pinheiron teoksia, mutta päätimme lähteä kävelemään ihan randomina.

Rafael Bordalo Pinheiro

Samalla etsin itselleni huomiseksi parturia. Miten olisi tämä Raju? Siitä kummallista, että täällä kaupat ja suurin osa ravintoloista on kiinni sunnuntaina, mutta parturit ovat auki.

Käväisimme myös torilla, joka yllättäen oli auki, tosin pienemmin kuin eilen. Ostin pienen pussin lupiininsiemeniä, joita Hannu ei ole koskaan maistanut. Niitä voisi hyödyntää kikherneiden tavoin vaikka salaatteihin.

Torilta jatkoimme kohti museoita (kiinni) ja Rua Rafael Bordalo Pinheiroa ja keramiikkatehdasta. Mitä hienoja autiotaloja! Täällä niiden bongaaja/kuvaaja olisi haltioissaan.

Päädyimme Parque D. Carlos I:een, jossa istuimme hetken virvokkeilla ihaillen samalla puiston valtavia puita ja kuunnellen lintujen sirkutusta.

Parque D. Carlos I

Poistuimme puistosta ja juutuimme nenät kiinni ikkunalasissa moottoripyöräliikkeen ulkopuolelle. Alkoi olla nälkä ja halusimme syödä jossain kevyen lounaan.

Palasimme kävelykadulle ja vähän noloina (eilisestä) menimme taas Entre Saboresiin. Eilen olimme puoli tuntia myöhässä, tänään saman verran liian aikaisin, mutta tyttö viittoili meidät ystävällisesti sisään.

Entre Sabores
Entre Sabores

Söimme hyvät salaatit ja lähdimme etsimään auki olevaa kauppaa. Ei niinkään helppo nakki näin sunnuntaina ja siestan aikaan. Mapsin suosittelemat kaupat olivat nekin kiinni. Yhdestä kaupasta Hannu sai ostettua minulle spumanten äitienpäivän kunniaksi.

Palasimme hotelliin ja istuimme hetken sen sisäpihalla. Respa vei viinipullon keittiön jääkaappiin. Kysyin häneltä, onko läheisellä kirkkoaukiolla tänään joku konsertti, kun siellä rakennetaan esiintymislavaa ja poliisit sulkevat katuja. Ei kun vasta tiistaina, kertoi tyttö. Silloin on konsertti, keskiviikkona on kaupunkipäivä ja kaikille yleinen vapaapäivä konsertteineen ja tapahtumineen. Siis samana päivänä kuin Vantaan 50v-juhla. Missä on meidän yleinen vapaapäivä, kysyn vaan! Siivoojat olivat kerroksessamme, sanoin että tarvitsemme vain puhtaat pyyhkeet ja uudet vesipullot.

Yritimme nukkua päikkärit, mutta eihän siitä mitään tullut, kun taivas kirkastui ja aurinko paistoi. Otin Hannun tuoman, Ritulta lainatun Aino Kallaksen kirjan "Sudenmorsian" mukaan, reppuun meni myös Hannun ristikkolehti. Kumpaankaan emme ole vielä ehtineet tarttua. Puin päälleni kaprit ja toivoin säärilleni aurinkoista terassia.

Sellainen löytyi yhden aukion laidalta; Hello Juice Bar. Kävin sisällä hakemassa meille isot viinit (3,60€ yhteensä, taitaa tästäkin tulla meille kantis) ja istuimme ulos aurinkoon. Kaikki muut asiakkaat olivatkin tummia brasseja, jotka tullessaan tervehtivät myös meitä.

WOK-Restaurante Tian Xiang Lou
WOK-Restaurante Tian Xiang Lou

Avoimen ruokapaikan etsintä oli yhtä hankalaa. Olin jo valinnut California Sushi & Poke -ravintolan, joka Mapsin mukaan aukeaisi kuudelta, mutta niin vain oli sekin kiinni! Kävelimme pitkin poikin kaupungilla, vain jotkut kahvilat olivat avoinna. Menimme sitten eiliseen WOK-ravintolaan, jonne pääsimme ennen virallista aukioloaikaa. Omistajaperhe istui pitkässä pöydässä ruokailemassa, vain yksi englantia puhelimeen puhuva mies oli meidän lisäksi asiakkaana. Tarjoilija jopa muisti, että haluan kupillisen chilikastiketta. Tilasimme taas hyvät ruuat ja vatsat täynnä palasimme hotelliin.

Hotellissa oli yöpynyt joku koululaisryhmä. Ääntäkään ei kuulunut, mutta kun menimme aamiaiselle, ananasta ei ollut enää tarjolla. Viimeiset palat oli ilmeisesti ottanut pariskunta, joka jätti ne sitten syömättä! Lähdin etsimään auki olevaa parturia. Nettitietoihin ei täällä kannata luottaa, omistaja tulee avaamaan putiikin sitten, kun hänelle sopii. Etukäteen katsomani parturi (ei Raju) oli vielä kiinni, kahteen seuraavaan kauneushoitolaan en saanut aikaa. Mustanpuhuvassa Barber/Tattoossa musiikki raikasi, mutta kukaan ei vastannut huutooni. Menin viereiseen parturi-hoitolaan, jossa mies haki emännän apuun. Pääsin heti pesupaikalle ja parturintuoliin. Ajattelin ensin, että rouva on kovin kokematon, mutta hän taisi olla peloissaan, kun pyysin "muito corto". Ei uskonut, ennen kuin näytin puhelimesta vuoden takaista kuvaani Segoviasta. Ai noin lyhyt! Hannu löysi minut, kun olin melkein valmis (14€, vain käteinen käy).

Lähdimme kävelemään eilisille hoodeille ja nyt Hospital Termal Rainha Dona Leonorin portit olivat auki.

Hospital Termal Rainha Dona Leonor

Hannu meni ammeeseen, mutta parantavia vesiä ei näkynyt missään. Museokin on kiinni maanantaisin.

Nyt pääsin kuvaamaan sitä kummallista paikkaa, jonka eilen näin vain lukitun aidan takaa. Mikä paikka! Kaiken lisäksi aivan julkinen, koska sen läpi käveli niin opiskelijoita kuin hoitohenkilökuntaakin. "Köyhän miehen Gaudipuisto" totesi Hannu.

Istuimme lasillisille kotikirkkomme Igreja Matrizin takana olevalle terassille, mukana taas kirja ja ristikkolehti. Sirkus on saapunut kaupunkiin! Kaikenlaiset kuljetusvälineet ja kioskivaunut tukkivat lähikadut valmistellen huomista ja keskiviikon kansanjuhlaa. Olisimme ehkä ottaneet toisetkin lasilliset, mutta kortti ei kelvannut täälläkään ja käteinen alkaa molemmilla olla vähissä.

Californian Sushi & Poke
Californian Sushi & Poke

Olimme jo ohimennen varmistaneet, että Californian Sushi & Poke on varmasti tänään auki. Ennen kuin astuimme sisään, varmistimme vielä, että kortti käy. Olin jo etukäteen kuolannut listalla olevia ruokia ja Aperol Spritzeriä, joka jäi äitienpäivänä saamatta. Ja niin jäi nytkin, huoh! Aperolia on kuulemma niin vaikea saada mistään. Miksi se sitten on heidän listallaan? 🤔 Ohjeistin miehen tekemään minulle tinto veranon (piti itsellään loput limut tölkistä, ryökäle), johon otin Hannun juomasta jääpaloja. Tilasimme yhteiset kevätkääryleet (olivat oikeasti mallia kesä) rapsakoilla katkaravuilla, minulle lohipoke ja Hannulle poke Teryaki-kanalla. Nyt on pakko sanoa, että oli niin hyvä lohipoke, että Tallinnan Pull ravintolan vastaava (lohisalaatti) jää toiseksi. Kahvia en saanut, kone oli rikki. Mies kehui moneen kertaan (jonkun sukulaisensa?) Lissabonin ravintolaa. Ulkona tihuutti vettä ja päätimme, että loppupäivän vietämme sisällä. Haimme kaupasta punaviinin, jonka respa kävi avaamassa baarin puolella. Kerroin tytölle, että tämä kolmen euron viinipullo maksaisi Suomessa noin 13€. Suihkun jälkeen yritin torkkua, mutta ulkona alkoi julmettu meteli, kun äänentoistolaitteita testattiin. 🙉 Illalla menimme loungeen lukemaan ja kirjoittamaan. Yllättäen musiikki rämähti soimaan kymmeneltä ja meteliä riitti puoleenyöhön. Sen jälkeen alettiin käytävillä kulkea ja ovet paukkuivat. Lopulta tuli hiljaista, mutta en saanut yskältäni nukuttua kunnolla.

 
Kuviani on katsottu Mapsissa yli 20 miljoonaa kertaa. 👌 Eikä vieläkään yhtään ilmaista lounasta!
 
Tiistaina oli viimeinen aamiainen tässä paikassa, eikä nytkään ollut ananasta tarjolla. Kuten arvelin, koululaisryhmä oli Erasmus-vaihtareita Italiasta ja Balkanin maista. Kiitimme palvelualtista keittiöhenkilökuntaa ja menimme pakkaamaan tavaramme. Vielä oli aikaa huilia, mutta pilvien rakoillessa veimme tavarat respaan ja ulkoistimme itsemme. Kävimme taas torilla ja olen sitä mieltä, että voisin hyvin jäädä tänne asumaan. Niin hienoja vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä ja kukkia. Ja mihin hintaan! Haimme laukut, juttelimme mukavan respan tytön kanssa ja kävelimme lähellä olevalle bussiasemalle. Wok Restauranten tarjoilija käveli vastaan, tunnisti minut (lisää chilikastiketta!) Ja tervehti. Hienoa keramiikkaa oli bussiasemankin seinillä. Flixbus (3,49€/lippu) Lissaboniin lähti vähän myöhässä.