sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Teijon ja Fiskarsin joulumarkkinat

 

Puolenpäivän jälkeen ajoimme Teijon joulumarkkinoille, joilta teimme vähän herkkuostoksia.
 
Kyläsauna
 
 
 
Emme ole paljon Teijossa pyörineet ja kävimmekin katsomassa vanhat masuunit, kyläsaunan, Teijon Masuunin taidenäyttelyt ja myymälän. Kirkko näytti suljetulta, siellä täytyy poiketa joskus toiste.
 

Kotimatkalla kävimme myös Fiskarsissa. Ainoat ostokset tein Fiskarsin tehtaanmyymälässä (ja K-marketissa). Vähät joululahjat alkavat olla hankittuja, itselleni ostin perjantaina Budget Sportista uudet vaelluskengät.

lauantai 27. marraskuuta 2021

Mathildedalin joulumarkkinat 2021

Meidän oli tarkoitus lähteä joulukuun alussa Tarton ja Tallinnan joulutoreille muutamaksi päiväksi, mutta Viron paheneva koronatilanne laittoi meidät peruuttamaan jo varaamamme majoitukset. Sen sijaan aiomme koluta Etelä-Suomen joulumarkkinoita. Ensimmäiseksi suuntasimme Matildaan. Matkalla poikkesimme Lohjalle ja kävimme Suvilla. Saimme lisää purkkeja kuivattuja sieniä varten, Fazerin joulutorttuja ja muita herkkuja ja mikä ihaninta; Noelin koulukuvan. Veimme pelastusarmeijaan tyynyjä, liinavaatteita ja pyyheliinoja, sen jälkeen kävimme Virekodissa moikkaamassa äitiä, joka oli lounaan jälkeen ruokalevolla. Jätimme jälkeemme pikkujoulun hyasintit.
 
Kyläravintola Terho
Tarkoituksemme oli käydä vaihteeksi Ruukin Krouvissa pizzalla, mutta ravintola oli tupaten täynnä markkinavieraita. Katsastimme markkinatarjonnan (sisätiloihin oli pitkät jonot), kävelimme ylös kylälle ja söimme Terhossa hyvät lankkupizzat. Terhossakin oli tupa täynnä ja tunnelma katossa jo päiväsaikaan.
 

Jäimme yöksi tuttuun Perniön majoitukseen, kotiuiduimme nopeasti ripustamalla jouluvalot ikkunaan ja vaihtamalla kotivaatteet päälle. Viime kerrasta muistin, että keittiöstä löytyy kauniit viinilasit, siksi ostin mukaan italialaisen pirskahtelevan valkoviinin. Seppo lämmitti meille saunan, sen jälkeen saimme kutsun brandylasillisille.
 

torstai 11. marraskuuta 2021

Marraskuu. Boring?

 

No ei todellakaan! Pyhäinpäivänä veimme havut ja kynttilän Honkanummelle, lenkin tein kävelemällä kotiin. Maanantaina kävimme kahvittelemassa Varian tilaisuudessa ja kuulimme maahanmuuttajien (mm. Syyria, Venäjä, Intia) tarinoita kotimaistaan ja heidän Suomeen tulostaan. Tiistaina pidin Helsinki-päivän.

Ateneum

Lie Mi
Teimme Annelin kanssa treffit Ateneumiin, jossa katsoimme näyttelyn Outi Heiskasen taiteesta. Lounaan söimme Bulevardin hurmaavassa Lie Mi -ravintolassa. Söimme Korean Super Bowlit kanalla. Salaattipöytä oli niin hyvä, että ensi kerralla taidan syödä vain salaatteja. Sisustuksessa on käytetty eri värisiä (portugalilaiskahviloista tuttuja) tuoleja.

Katharina Grosse
Ennen toimiston lukupiiriä ehdin käydä vielä katsomassa Katharina Grossen "Chill Seeping from the Walls Gets between Us" -näyttelyn HAM:ssa. Jännä juttu, että Tallinnassa pitää lähes joka paikassa näyttää rokotustodistus, mutta Suomessa sitä ei ole minulta kysytty vielä kertaakaan... olen sentään käynyt usean kerran konserteissa, elokuvissa, taidenäyttelyissä, seminaareissa ja ravintoloissa.

Keskiviikkona oli leffapäivä; upea "Tove". Torstaina ehdin tehdä viikkosiivouksen ennen kehonhuoltotuntia. Onneksi toinen lukupiirini on siirretty tunnilla eteenpäin, ennen sitä ehdin käydä kotona suihkussa ja syömässä. 

Metsään mieleni tekevi. Viikonloppuna oli tarkoitus lenkkeillä, mutta kas, sieniveitsi oli halunnut mukaan ja samoilinkin lähimetsässä. Metsä kuin metsä, mutta Teijon sienimättäitä tuli vähän ikävä, vaikka sienivarastommekin on jo täynnä.

Hyvää isänpäivää!

Seuraavaksi kävimme katsomassa hienon ja liikuttavan elokuvan "Isäni Marianne" (Ruotsi).

Osmo Ikonen

Jätimme Tikkurilan valofestivaalin perjantaina sadesään takia väliin ja menimme autolla Osmo Ikosen konserttiin. On se kova! Ja inhimillinen (unohti oman biisinsä sanat). Seuraa täyteen Tikkurilan kirkkoon saimme Mirjasta ja Masasta.

Lauantaina ostin Cittarista virolaisia kuhafileitä (lähes puolet edullisempaa kuin kotimainen), paistoin ne pannulla ja tein sienikastikkeen. Tuli mieleen Pärnussa Reinin (Reinen?) kuhastamat ja perkaamat fileet, joiden lisukkeeksi tein tuoresalaatin. Molempiparempi, kuha o kuhaa. 

Sunnuntaiaamun hento lumisade lupailee kuivempaa keliä ja valkoista joulua? Siitä säikähtäneenä lähdin sienestämään, mutta lähimetsästä ei enää suppareita juurikaan löytynyt. Onhan meillä sienivarasto jo täynnä, mutta jos lumipeite ei joulunaikaan peitä maata, voimme käydä vielä Teijon kansallispuistossa sienestämässä. 

Viikolla Hannu leipoi porkkanasämpylät, sunnuntaina hän teki päärynä-sinihome-lehtikaali-flammkuchenia. 

Lempeä kehonhuoltotunti vaihtui sijaisopettajan myötä vaativammaksi joogatunniksi. Säästin polviani (kevään vaellukseen) ja lintsasin joissakin asanoissa. "Laittakaa itsenne solmuun. Ja nauttikaa!" Neljäs varpaankynsi lähti (elokuisen Viron vaelluksen jälkeen), loput pysyvät paikoillaan.

Kotimme joulunavaus
Tein varaslähdön pikkujouluun ja paistoin piparit jo torstaina. Se on minuuttipeliä ja Hannun toive toteutui; yksi pellillinen pipareita paistui turhan tummiksi ja söimme ne Black Fridayn kunniaksi. Yleensä kuuntelen venäläisiä munkkikuoroja joulunaluspuuhissa, mutta nyt Hannun bänditreenit peruuntuivat ja munkkien sijaan kuuntelin Frank Zappaa. Hannu innostui virittämään jouluvalot pihalle. Pikkumetsämme laidassa on tuuhea kuusi, se sai nyt ensimmäisen kerran valot oksilleen.


Syksyn kirjoja:

Paula Havaste "Saarelaislaulu". Saarenmaa-sarjan neljäs (ja viimeinen) osa. Ollaan siirrytty 60-luvn lopulle, edelleen seurataan Viljan ja perheen elämää Venäjän vallan alla. Maailma on pikkuhiljaa avautumassa; Vilja saa luvan lähteä saarelta ensimmäisen kerran käymään Tallinnassa, nuoret jopa Suomeen saakka pioneerileirille. Oma koti, perhe ja pihapiiri suovat paljon iloa, mutta avioliiton ongelmat ja rakkaan tädin terveyden huononeminen surettavat Viljaa.

Misha Defonseca "Susilapsi". Mielenkiintoinen tarina 7-vuotiaasta tytöstä, joka yksin vaeltaa läpi sotaa käyvän Euroopan natseja paeten. Varastaa ruokansa (vaatteensa, jalkineensa) maatiloilta ja ystävystyy metsän eläinten kanssa. Kirja julkaistiin maailmanlaajuisesti ja siitä tehtiin myös elokuva. Tarinan viehätystä vähentää se, että kirjoittaja väitti sen olevan omakohtainen, mikä myöhemmin todettiin huuhaaksi. Uskoiko joku oikeasti, että noin pieni lapsi pystyy vaeltamaan ilman aikuisten apua noin pitkät matkat? Katsoin Teemalta tuoreen dokkarin "Misha ja sudet", jossa totuus tuotiin julki.

Liisa Väisänen "Enemmän Espanjaa - matkoja maahan josta on moneksi". Historioitsija, luennoitsija, kirjailija Liisa Väisänen asuu nykyisin Andalusiassa. Tässä kirjassa hän kertoo uuden kotimaansa eri alueiden historiasta, kulttuurista, ruuasta ja nähtävyyksistä. Mukavaa lisätietoa meidän tuleviin Espanjan matkoihin, jotka toivottavasti ensi vuonna toteutuvat.

perjantai 29. lokakuuta 2021

Matildan syksy - ja sienet!

Menomatkalla Meri-Teijoon poikkesimme Caritan luona kahvilla, samalla veimme hänelle kuivattuja sieniä ja synttärikukat etukäteen. Mathildedaliin mennessä jännitin hieman mökkiä, johon emme ole ennen majoittuneet; onko se yhtä siisti ja mukava kuin se mökki, mihin olemme tottuneet, onko siinä yhtä hyvä varustus ja onko se peilikuva totutusta. Turha pelko, mökki oli samanlainen ja yhtä siisti kuin se, mihin olemme aiemmin majoittuneet. Naapurimökkiin olen vienyt joitakin omia astioitamme, mutta tässäkin on hyvä varustus. Tyhjensimme täyteen lastatun auton, minä tyhjensin astianpesukoneen, Hannu petasi sillä aikaa sängyt. Saunan jälkeen vilvoittelimme terassilla ja toivotimme naapurimökkiläiset tervetulleiksi. Söimme salaatit, sen jälkeen huolsin jalkani ja menetin kolmannen varpaankynnen (Viron vaelluksen jälkeen).

Yö oli pimeä ja hiljainen, nukuttiin tosi hyvin. Olin hereillä jo seitsemän hoodeilla, kauan en malttanut odotella, vaan lähdin puoli kymmenen aikoihin metsään. Ajatuksena oli kiertää Matildanjärvi ja poiketa vielä Jeturkastiin, mutta jo alkumatkasta löytyi niin paljon suppareita, että jätin Jeturkastin suosiolla seuraavaan päivään. Kaikesta päätellen täällä on sadellut enemmän kuin Vantaalla; sienet olivat kosteita ja etanan syömiä. Hannu oli lähtenyt toiseen suuntaan sienestämään. Säälin häntä (joka putsaa sienet) sen verran, etten kerännyt pussia aivan täyteen. 

Kyläravintola Terho
Kiersin Matildanjärven, vastaan käveli paljon porukkaa, useimmat koira hihnan päässä. Treffit teimme Terhoon, söimme hyvät lankkupizzat ja haimme saunaoluet Kyläpanimon myymälästä. Seppä-portteria luvattiin seuraavan kerran vasta joulukuussa. Palasimme mökille ja Hannu aloitti sienien putsausurakan.

Hannun saalis
Kuivuri pyöri toisessa makkarissa kuivattaen kaksi satsia sieniä. Aaettä, ihanaa päästä saunaan joka ilta! Vilvoittelimme terassilla kynttilänvalossa, luimme kirjoja, katselimme telkkaria ja nautimme tapaksia.

Sormisuolaa kuivatuista sienistä
Sunnuntain vastaisena yönä kellot siirrettiin talviaikaan (shit!). Nukuimme taas tosi hyvin. Aamukahvien ja lehtien luvun jälkeen minä lähdin Jeturkastiin päin sienestämään, Hannu päätti pysyä eilisellä alueella.

Uusi silta puron yli kylälle on nyt valmis, kävelin sitä kautta, mutta jätin alpakat vielä johonkin toiseen päivään.

Lähdin kävelemään metsässä kohti Jeturkastia, mutta en päässyt pitkällekään, kun supparit oikein jonossa odottivat poimijaansa. Hannu viestitti sieninenänsä olevan tukossa. Onneksi, sillä minulta loppui kantokapasiteetti, kun sieniä oli niin paljon. En edes Jeturkastiin saakka kävellyt, kun oli jo käännyttävä takaisin mökille, kaksi muovipussia täynnä suppiksia. Nyt oli nättejä sieniä! Lähetin Hannulle etukäteen pahoittelut, hän kun putsaa meillä sienet.

Minun sunnuntaisaaliini!

#kokkimatkassamukana
Kävelin takaisin mökille hetki ennen Hannua. Hänellä oli (onnekseen) vain pussillinen sieniä. Kuivuri on kovassa käytössä! Tein kanapataa (sienillä) ja salaattia, siitä riittää eväät toisellekin päivälle. Tässä ollaan pelko persiin alla; ensi viikolle on luvattu sadetta. Sitä ennen on käytävä sienestämässä, lenkillähän voi käydä sateenvarjon kanssa, metsässä se ei oikein onnistu. Sadepäiviä varten pakkasin mukaan kassillisen kirjoja, muuten vietämme 3-4 tuntia päivittäin ulkona.

Päikkäreiden jälkeen saunoimme ja vilvoittelimme terassilla. Loppuillan katselin TTK Roosanauha-iltaa. Kosketti siskoni syövän kautta ja siksi, että vaelluskaverini Arjan sisko menehtyi eilen sairastettuaan syöpää pitkään.

Lokakuu vaihtui marraskuuksi, mutta sää pysyi edelleen lämpimänä. Maanantaina taisikin olla viikon kaunein päivä. Pidimme välipäivän sienistä, että kuivuri saa välillä huilata. Pakkasin eväät reppuun ja lähdimme kävelemään Endalin laavulle.

Endalin laavu
Minä kävelin Endaliin Matildanjärven kierrosta myöten, Hannu lähti kulkemaan huoltoreittiä (ja oli vahingossa kävellyt liian pitkälle). Vain yksi vanhempi pariskunta tuli koiransa kanssa vastaan, pitkospuilla ei näkynyt ketään ja Puolakkajärven toisella puolella ohitin yhden miehen, joka kuunteli kulkiessaan äänikirjaa. Hän pysähtyi laavulle juttelemaan kanssani, kun odotin Hannua. Laitoimme tulet ja grillasimme Krakovanmakkarat, jotka kääräisimme Putaan Pullan suorakaiteen muotoisiin rieskoihin tsatsikin ja sinappi-kurkkurelissin kanssa.

Aurinko paistoi ja istuimme laavulla, kunnes nuotio oli sammunut. Päätimme kävellä takaisinkin omia reittejämme, Hannu tasaisempaa metsätietä pitkin. Minä kaipaan vähän enemmän haastetta ja kävelen mieluummin (osittain uusituilla) pitkospuilla ja havunneulasten pehmentämillä metsäpoluilla, vaikka metsässä onkin muutama vetinen ja kurainen kohta. Kyllä huomaa, että kansallispuiston suosio on kasvanut; matkan varrelle oli levittäynyt jopa viiden metrin levyisiä polkuja.

Matildanjärvi

Palasimme mökille rommikaakaolle, suihkun jälkeen pyöräytimme pyykit ja menimme päikkäreille.

Yleensä viivymme reissuillamme samassa paikassa 2-3 yötä ja mukana kulkevat pienet patterikäyttöiset ledivalot. Myös silloin, kun olen yksin liikkeellä rinkka selässä. Nyt, kun olemme mökillä koko viikon (ja autolla), pakkasimme mukaan ledivalot ja 80 lampun "kausivalot", jotka Hannu ripusti verhotankoihin. Illalla saunoimme, vilvoittelimme leppeässä kelissä terassilla ja tein iltapalaksi sienimunakkaan.

Tiistaina pidimme kaupppapäivän, kävimme pikaisesti Perniössä ostamassa tuoretta leipää, maitoa ja lisää saunajuomia. Kemiöntien varrella pellolle oli laskeutunut iso joukko joutsenia. Kävimme mökillä vaihtamassa vaatteet ja jalkauduimme molemmat tahoillemme Jeturkastin metsään. Minuun iski sieniahneus; seuraaville päiville on luvassa sateita, nyt on kerättävä viimeisetkin supparit. No eipä tarvinnut taaskaan kävellä Jeturkastiin saakka. Oikeasti pysähdyin vain pariin paikkaan ja sain kaksi pussia täyteen sieniä. Aurinko alkoi paistaa, on ollut todella hienot kelit ja tunnelmat tällä mökkireissulla.

Keskiviikon vastaisena yönä heräsimme molemmat rapinaan, kun hiiri juoksi edestakaisin välikatossa. Aamulla heräsimme sateen ropinaan, kuten oli luvattukin. Aamupäivällä sade lakkasi, kun lähdimme omille kävelylenkeillemme. Jätin tarkoituksella sieniveitsen ja pussit mökille ja suuntasin satamaan. Metsä kuitenkin kutsui kulkijaa ja kävelin työkoneiden jättämiä jälkiä ja polkuja pitkin. Olihan siellä sieniä, mutta pidin tiukasti "laput silmillä". Sade jatkui, kun palasimme mökille.

#kokkimatkassamukana

Tein kattilallisen meksikolaista papusoppaa/pataa. Olin unohtanut sipulit kotiin, korvasin ne runsailla tuoreilla sienillä, kuivatuilla sienillä ja lehtikaalisilpulla. Kuivuri kuivatti eilistä sienisaalista.

Vasta torstaina tein kunnollisen kävelylenkin, kun kiersin golfkentän. Paluumatkalla poikkesin Teijontieltä metsään ja yhdestä paikasta (parinkymmenen metrin päässä maantiestä) poimin pussillisen suppareita. Olin luvannut Hannulle, etten poimi enempää, nämä ehditään vielä pyöräyttää kuivurissa. Mökkinaapurit olivat jo lähteneet kotiin. Ruoka olikin valmiina (eilistä papusoppaa), pyöräytimme vielä pesukoneet. Illalla saunoimme seitsemännen ja viimeisen kerran. Tällä erää.

Etukäteen suunnittelin, että käymme katsomassa Söderlångvikin kartanon ja taidenäyttelyn, mutta se onkin avoinna kesäisin, muuten vain tilauksesta. Se jää siis toiseen kertaan, samoin Sagalundin museo Kemiössä. Jos joskus tulemme tänne kesäaikaan ja otamme fillarit kyytiin, siitä tulee mukava päivälenkki. Kiva tietää, että tulemme Mathildedaliin taas loppukuusta!

Petri Ala-Maunus "La-La Land"
Perjantaina siivosimme mökin (taatusti siistimmäksi kuin tullessa), pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme Saloon. Kävimme Salon Taidemuseossa katsomassa Petri Ala-Maunuksen upean näyttelyn. Jonain päivänä metsässä käyskennellessäni soitin Riitalle ja kerroin, että olemme Meri-Teijossa. "Niin lähellä, miksette poikenneet meillä?" No, kotimatkalla sitten poikkesimme kahville ja tutustumaan uuteen pikkukoiraan, ujoon Toscaan. Samalla kuuntelimme Jorman vanhaa gramofonia. Rankkasateessa ajoimme kotiin Vantaalle.