Sieniviikko Mathildedalissa

Illan/yön sade teki aamusta kostean ja sumuisen. Kun taivas selkeni, lähdin "ämpärini" kanssa sienimetsään. Matkalla poikkesin Terhon "Kauhujen pihaan" ja keräsin tien varrelta tyhjät tölkit.

Kävelin tietä pitkin Jeturkastin parkkipaikalle. Jätin kumisaappaat ja vaelluskengät kotiin ja otin pitkästä aikaa käyttöön korkeavartiset trekkarini. Ovatkin mainiot, kunhan ei tule yöpakkasia, sillä kova pohja on tosi liukas pitkospuilla ja juurakossa. 

Heti Jeturkastin jälkeen poikkesin sienimestoilleni, puolessa tunnissa keräsin pöntön täyteen. Hannusta ei ole nyt metsään menijäksi, joten keräsin hänen puolestaan hedelmäpussin täyteen. Sienet ovat nyt todella laadukkaita ja niitä on paljon!

Hain Kyläpanimosta meille oluet. Hannu jäi terassille putsaamaan sieniä. Otin osan keittiöön ja putsasin ne suoraan pannulle. Tein vegeversion makaronilaatikkoa; sieniä, sipuleita, yrttimausteita, soijaa, lehti- ja valkokaalia.

Voi ei! Sunnuntaiaamuna lähdin poimimaan pihalle tuulen viemän hedelmäpussin ja huomasin, että trekkareissani on pohjat irti. Ja jätin vaelluskengät ja kumisaappaat kotiin!

Metsään mieleni tekevi ja voin vain toivoa, että kantapohjat pysyvät matkassa mukana, muuten jalat kastuvat, kun metsässä on paljon kosteikkoja. Sammaleisessa metsässä en edes huomannut jalkineitten epätasaisuutta ja pohjat pysyivät ainakin vielä tämän päivän kiinni. Sunnuntaina kellot oli siirretty talviaikaan (miksi, kysyn minä) ja lähdin jo yhdeksän jälkeen Matildanjärven viereiselle rinteelle. Siinä on aina paljon sieniä ja niitä on helppo poimia, kun nousee rinnettä ylöspäin. Viiden kilon purkki oli nopeasti täynnä ja otin taas hedelmäpussin käyttöön. Parkkipaikalla oli ryhmä metsästäjiä varusteinaan oranssit liivit ja kiväärit. Minulla tietenkin mustat vaatteet ja punkkihuivikin on metsänvihreä. Älkää minua ampuko! Hannu oli noudattanut suositustani lähteä myös ulos, olihan myrskyvaroituksista huolimatta hieno sää. Hän oli ajanut autolla Hummeltielle ja lähtenyt siitä köpöttelemään kepeillään tasaiseen kangasmetsään. Eihän meitä pidä pois sienimetsistä murtunut solisluu (2024) tai kyynärsauvat. Kotimatkalla hän oli hakenut Matildan Kartanon leipomokahvilasta meille pullat.

Hannu "elämäni murmelina". Onneksi oli ruoka valmiina, tein salaatin ja mikrotin eilistä sieni-makaronilaatikkoa. Alkuillasta Anna ja Aapo kävivät "kauppareissullaan" mökin pihalla näyttämässä uutta autoaan. Eivät tulleet edes sisälle, vaikka sauna oli lämpiämässä. Saunottuamme tein meille juusto-hedelmälautaset ja totesin, että ruokaa on mukana taas niin paljon, että kaupasta tarvitsemme vain tuoretta leipää ja maitoa. Illalla TTK-roosanauha. 🎀

Maanantain alkajaisiksi Peter Gabriel lähetti taas uuden täydenkuun biisinsä. Täysikuuta ei täällä näy, oli taas tuulinen ja pilvinen päivä. Naapurimökit olivat tyhjentyneet, eikä luontopoluillakaan tullut montaa ihmistä vastaan. Kiersin Matildanjärven ympäri, sienet keräsin taas lempipaikastani; sammaleen peittämästä rinteestä. Laitoin aamulla rakkolaastarin toisen jalan kantapäähän, kun en ole tottunut näihin vanhoihin trekkareihin.

Meillä oli treffit Luontokeskuksen keittokatoksessa, joka on ainoa, mihin Hannu pääsee autolla. Hän joutui heti halkohommiin, eihän siellä tietenkään ollut klapeja valmiina. Yrittäjäperhe toi samaan aikaan uuden kuorman halkoja vajaan. Pikkutytön lisäksi heillä oli mukanaan iso husky. Onneksi taskuuni oli jäänyt pussillinen Sipen kanaherkkuja. Hannu sai tulet sytytettyä ja söimme maukkaat makkarat. Säästin irtonaisia kengänpohjia ja otin autokyydin mökille.

Hannu putsasi tämänkin päivän sienisaaliini, kuivuri pyörii firman piikkiin 2-3 kertaa päivässä. Saunan jälkeen tein meille sieni-kaalimunakkaan. 

Tähän vaahtokarkin pinkkiin taloon voisin muuttaa! Tiistai oli kauppapäivä, haimme Perniön marketista tuoretta maitoa, leipää ja minulle parit saunaoluet. Uutiset kertoivat, että Perniön hoodeilla liikkuu 15-20 villisian ryhmä ja pyysin Hannua ajamaan varovasti. Luultavasti metsästäjät olivat ajaneet ne liikkeelle.

Vaihdoin mökillä vain vaatteet ja lähdin kävelemään Jeturkastiin päin. 25 minuuttia ja viiden kilon purkki oli täynnä. Loput sienet keräsin taas hedelmäpussiin. Olin kävellyt metsässä vain pienen matkan, joten tänne on tultava huomennakin. Hannu esitti jo epätoivoista, kun palasin mökille saaliini kanssa. Mielestäni meillä on hyvä työnjako; minä samoilen metsissä niin kauan kuin kengänpohjat kestävät, hän saa istua paikoillaan ja putsata sienet. Tuuli oli ilmeisesti kääntynyt, löylyjen välillä ulkona vilvoitellessamme se puhalsi raikkaasti suoraan terassille. Nythän se myrsky vasta puhkesi!

Keskiviikkona oli tuulinen, harmaa sää. Lähdin taas kävelemään Jeturkastiin päin, matkalla moikkasin pariskuntaa, joka oli tontillaan perunannostossa. Vastaan tuli harmaa isovillakoira Lili, joka halusi näyttää minulle tennispallon, jota kantoi hampaissaan. Emännälläkin oli harmaat, lyhyeksi leikatut hiukset. Nyt ei ollut kanaherkkuja mukana, olin tyhjentänyt takin taskut, kun laitan pesukoneen tänään pyörimään (edelliset herkut olivat pesussa mukana). Jatkoin metsässä siitä eteenpäin, mistä eilen käännyin takaisin. 25 minuuttia, purkki oli täynnä ja puolisen tuntia, kun hedelmäpussi oli täynnä. Haluan päivittäin olla 2-3 tuntia ulkona, mutta näiden jalkineiden pohjat eivät pysy enää kiinni millään lenkillä. Kotimatkalla jäin jutustelemaan yhden kylänmiehen kanssa. Olivat saaneet rouvan kanssa perunat nostettua, ennen kuin kauriit käyvät syömässä ne. Siinä käytiin läpi sienet, kaalit, sairaudet ja ruokavaliot. Mies suri sitä, ettei voi nivelreuman ja kihdin takia syödä enää juurikaan kalaa, sieniä ja vihreitä kasviksia.

Kyläpanimosta kantautui tuulen mukana hyvä tuoksu mökin terassille saakka. Ajoitus oli kohdillaan; alkoi sataa. Hannu aloitti päivittäisen putsausurakan, minä laitoin pyykkikoneen pyörimään ja tein meille chorizo-papupataa, johon käytin osan sienistä, sipuleista ja loput Anun lehtikaaleista.
 

Torstai oli tyyni ja aurinkoinen. Sienihullun viimeinen koko päivä Matildassa! Lupasin Hannulle, että kerään vain purkin täyteen ja jätän hedelmäpussit mökille. Oli viimeinen tilaisuus katsastaa kylä ja laskeuduin mökiltä satamaan. Halloween-koristeluun on panostettu tänäkin vuonna. Jatkoin Meritielle, siitä Hummeltielle ja metsään Hannun sienimestoille. Vähän harmitti, etten kuitenkin lähtenyt Jeturkastiin, sillä täällä suppiksia oli harvassa ja ne olivat etanoiden syömiä. Purkin täyttämiseen meni kolminkertainen aika edellispäiviin verrattuna. Mutta mitäs siitä, aikaa oli ja aurinko paistoi! Palasin mökille alatien kautta ja kaunis Lili tuli vastaan pallo taas suussaan. Koira nousi takajaloilleen kiskoen emäntää perässään, ihan kuin Sipe ja Asta, jotka ryntäävät minua vastaan. Hannu putsasi vihonviimeiset sienet, lämmitin papupataa ja latasin tiskikoneen. Illalla taas saunottiin. Olin taas virheellisesti kuvitellut, että viikossa ehdin lukea kaikki mukana kulkevat lukemattomat lehdet ja kirjat, mutta aika kului kaikkeen muuhun mukavaan, myös lepäilyyn. Läppärikin kulki turhaan kassissa mukana.

Viikon saalis kuivattuna. Sain puristettua ne neljään purkkiin, kun vien osan Marille tuliaiseksi. Hannu oli unohtanut, että hänen pitää käydä verikokeissa ennen maanantain leikkausta. Onneksi Ortonilta soitettiin ja hän sai perjantain viimeisen ajan Lohjan sairaalan labraan. 

Aamukahvin jälkeen tuuletin petivaatteet, pakkasin tavarat, roudasin ne autoon, vein roskat ja siivosin mökin. Melkein toivon, ettei ketään tule sinne ennen joulua, kun me taas saavumme. Tai siivoavat ainakin yhtä hyvin! Pääsimme lähtemään ennen puoltapäivää ja perinteitä noudattaen jäimme Perniön Kebabiin lounaalle. Nyt vain yksi yhteinen rullakebab, olimmehan menossa Marin synttärikahveille. Vein kynttilän Virkkalan hautausmaalle, Hannun käydessä labrassa hoidin kaupat. Poikkesimme vielä Metsolan hautausmaalle, juuri ennen kuin alkoi sataa. Marin synttäreillä Espoossa tapasin monen vuoden jälkeen myös hänen isänsä. Jounikin oli murtanut värttinäluunsa (jalkapallomatsissa) ja päässyt kipsistä eroon vasta hiljattain. Vaihdoimme Marin kanssa synttärilahjat ja uusin kutsumme tulla meille kyläilemään.

Lauantaina kävimme Honkanummella viemässä havut ja kynttilän haudalle. Kävelin kotiin ja jäin pihalle haravoimaan, pelkästä pihatiestä ja sen reunuksista tuli (taas!) kahdeksan kottikärryllistä lehtiä. Nurmikot saavat suosiolla jäädä, minä en ehdi/jaksa kaikkea yksin hoitaa. Luonto kiittää! Illalla kävi ovea koputtamassa vain muutama poika. Eivät olleet sen kummemmin koristautuneet, kunhan kerjäsivät karkkeja. Olivat ihan hoomoilasia, kun kysyin, mikä se kepponen olisi. Hyvä, saan syödä loput Brunbergin lakutoffeet itse! 🕸

Tammisaaren kautta Mathildedaliin

Hoidin aamupäivällä petivaatteiden tuulettamisen (samalla vaihdoin sängyssä puoltamme Hannun tulevan lonkkaleikkauksen takia), kaupoissa käynnit ja pakkaamisen. Meille ei todellakaan mikään Picanto riittäisi! Poikkesimme vielä Anun palstalle hakemaan tuoretta lehtikaalia. Sattumalta hän oli paikalla ja kehotti ottamaan niin paljon kuin haluan. Kauriit ovat löytäneet hänen persiljansa ja kaalinsa. 

Chappessa on uusi näyttely "Black & White - Valokuvia Raaseporin valokuvakeskuksen kokoelmasta". Osa oli minulle jo tuttuja, mm. Stefan Bremerin ja Pentti Sammallahden valokuvat.

Lounaan söimme Ravintola Piazzassa, jossa olemme ennenkin käyneet, siksi se löytyi nyt helpommin. Tarjolla oli punaviinissä haudutettua hirvenpaistia ja minun ilokseni myös kalafilettä ja skagenia. Jälkiruokaakin ehdimme maistaa kahta sorttia, ennen kuin toinen loppui. Kuivalla kelillä ajoimme sujuvasti Matildaan. Saimme mökin avaimet Terhosta heti kolmen jälkeen, roudasin kaikki tavarat rappuja pitkin ylös mökille. Petasin sängyn ja laitoin omat vaatteeni kaappiin. Ennen kuin sain ruuat paikoilleen, minun piti pestä jääkaappi. Edelliset asukkaat (varmaan miehiä!) olivat jättäneet jääkaapin pohjalle jotain valunutta nestettä. Veikkaisin veristä riistaa tai muuta lihaa, uuuh! Tiskikone oli tietenkin tyhjentämättä, kaiken lisäksi siinä oli vielä virrat päällä. Kun astiat, ruuat, pöytäliina, kynttilät ja ledit olivat vihdoin paikoillaan, kello olikin jo viisi. Vessaan oli jätetty taas "Koistisen paperit", onneksi muistin pakata mukaan wc- ja talouspaperit. Kuuden jälkeen saunoimme ja istuimme terassilla nauttien syysillan lämmöstä (+12). Myöhemmin illalla alkoi sataa vettä.

Helsinki-päivä ja kirjamessut

Toimiston lukupiiri kutsui taas keskustaan ja parturin jälkeen hyppäsin junaan. 

Jatkoin Museokorttiani vuodella, olenhan taas pidempään kotimaassa. Keskustassa oli joitakin uusia näyttelyitä, menin katsomaan Amos Rexin "Vuoren toisella puolen - Merkintöjä afrikkalaisista ja afropohjoismaisista näkökulmista" -näyttelyn.

Juutuin katsomaan Jeannette Ehlersin videoteosta "Moko on tulevaisuus", jossa värikkäästi pukeutunut puujaloin liikkuva hahmo tanssahtelee pitkin Kööpenhaminan katuja.

Olin vertaillut suosikkiravintoloideni lounastarjouksia, mutta päätin kuitenkin mennä testaamaan Little Big Cafén, jonka vitello tonnata -leivän (11€) halusin syödä. Onhan vitello tonnata yksi suosikkini, mutta en itse viitsi ruveta paahtamaan mitään naudanpaistia. Otin vielä espresson ja kahvin tuodessaan tarjoili kysyi, maistuiko leipä. No todellakin, tulen toistekin! Poikkesin ohimennen Sanomataloon varmistamaan SPR:n ohjeet, milloin saan taas luovuttaa verta Kroatian reissun jälkeen. Marraskuulle menee.

HAM:iin on avautunut Emma Talbotin hieno näyttely "Et ole keskipiste". Toisessa salissa on esillä Leena Luostarisen taidetta. Olin merkinnyt kalenteriini Galleria Brondan ja kävelin Annankadulle. Galleria oli kuitenkin kiinni, toisin kuin ovessa olevassa lapussa luvattiin.

Ennen lukupiirin kokoontumista kävin Riekerin myymälässä katsomassa, jos tulee yllättävä tarve vaikka uusille talvisaappaille. Ihastelin joitakin saappaita ja kysyin, mikä tuo Remonte-merkki on. Myyjä kertoi sen olevan Riekerin tytär/sisar ja katsoi Tallinnasta ostamieni saapikkaiden pohjasta, että niin näyttävät nämäkin olevan. Ilmankos ovat niin hyvät jalassa! Oikaisin Rautatientorin läpi ja siellä soitti VOF-suosikkini Onni! Kävin kertomassa sen myös hänelle. Lukupiirissä keskusteltiin vilkkaasti Kalle Päätalon kirjoista, pisteet jakaantuivat 2-5. Kotiin tultuani totesin, että Hannu on räväyttänyt kaikki jouluvalot pihalle. 🙄

Helsingin kirjamessut

Istuin kuuntelemaan Pia Heikkilän (Delhin rotanpyydystäjä) ja Sohvi Kangasluoman (Sitten purjehdimme pohjoiseen) haastattelut. Poikkesin Ruoka & Viini -messuilla ja ostin uuden Riedelin viinilasin.

Ennen kotiinlähtöä kuuntelin vielä Nina Honkasen haastattelun (Pohjakosketus). Pariskunta Björkman & Honkanen liikuttuivat molemmat silminnähden, kun Honkanen kertoi, minkälaista palautetta hän oli saanut varsinkin kirjasta tehdyn tv-sarjan L/over levittyä ympäri Eurooppaa.
 

Lokakuun kirjoja;

Han Kang "Älä jätä hyvästejä" 

Vaihteeksi kotona. Ainakin hetken.

Ihanaa olla kotona (ei Ikean maksettu mainos) ja omassa keittiössä!

Hain Anun palstalta lehtikaalia ja Teuvon pihalta pudonneita omenoita.

Osan lehtikaaleista laitoin broileripannulle (plus sieniä, sipuleita, mausteita, sinappia, chilikastiketta, soijaa, kermaa ja päälle vähän hoisinia), loput kuivatin talven yrttimausteeksi.

Hannu oli vaihtanut omenaviinin toiseen saaviin ja sekoittanut siihen kirkasteen. Mittari näytti 13%, saa nähdä mikä on lopputulos.

Vuoden 2018 omenaviini on tainnut käydä sherryksi.

Hannu pullotti viinin ja kannoin ne kellariin. Taas on mitä tarjota vieraillekin. Kävelylenkillä hain lehtikaalia ja pilkoin ne pakastimeen. Ostin Tokmannilta lisää ledivaloja pihalle, vanhoista oli jo niin moni valo pimeänä.

Sunnuntaina oli ihana syyssää, kävimme laittamassa callunan ja kynttilän Honkanummen haudalle. Kävelin kaupan kautta kotiin ja jäin pihalle hoitamaan kukkapenkit. Istutin Suvilta saamani 60 tulppaaninsipulia, Hannu saa taas virittää penkin päälle verkon, kun lähden keväällä vaeltamaan. Asta kävi moikkaamassa meitä, oli kuulemma jokaisella lenkillä pyrkinyt pihaamme. Ilmeisesti koira tottui kesällä siihen, että istumme ulkona ja ovi on aina auki. Hannu ei jaksanut odottaa marraskuuta, vaan ripusti ledivalot terassin kaiteeseen. Avasimme glögikauden maistamalla perinteistä punaviiniglögiä, jonka makeuden taitoin kuivalla punaviinillä. Lopetin pihahommat tällä erää ja siirryin keittiövuoroon. Tein meille lohisalaatin, senkin maustoin hoisinilla. 

Alkaa olla yöpakkasia, pelastin yhden pallohortensian kukinnon maljakkoon. Maanantain lenkillä kävin katsomassa, jos Samua näkyisi päiväkodin pihalla, tulivat eilen kotiin syyslomareissultaan. Ei näkynyt, mutta sain verkkoaidan taakse muutaman uteliaan 4-6 vuotiaan haastattelemaan minua. Mikä sun nimi on? Kuinka vanha sä olet? Niin vanha! 😳 Onko sulla äiti/isä/lapsia? Kuinka vanhat sun lapset on? Niin vanhat! 😳 Miksei sulla ole hattua päässä?

Iltapäivällä kävin "kirkkokahveilla" tapaamassa tuttuja, Hannu jäi valmistamaan flammkuchenia (minun toivomuksestani täytteeksi tuli sinihomejuustoa, päärynää, punasipulia, saksanpähkinää, lehtikaalia ja persiljaa).
 

Tiistaina olikin raikas aamu, yöllä oli ollut taas pakkasta. Lähdin aamulla jeesaamaan Hannua apuvälinevuokraamoon, samalla kävin Lidlissä. Pellot olivat vielä kuurassa, kun lähdin lenkille. Kotiin palattuani jäin pihalle haravoimaan. Tarkoitukseni oli siistiä edes pihatie, ennen kuin Ritu tulee meille. Kymmenennen kottikärrykuorman jälkeen oli aika lopettaa, että ehdin käydä suihkussa ja valmistaa ruoka. Ritu on Vantaalla muutaman päivän, ihanaa että hän ehti meillekin! Yritän hulluttaa hänet lähtemään keväällä mukaani Portugaliin.