Trogir

Bussi lähti Splitistä ajallaan, matka (yht. 14,40 + laukkumaksut 2,60) kesti tunnin verran. Kävelymatka Studio Apartman Brunoon ei ollut pitkä ja isäntä odotti meitä talon ulkopuolella. Saimme kauniin huoneemme, vaihdoin lyhyempää vaatetta päälle ja lähdimme uudelleen ulos. Majoituksen varasin Hannun toiveesta läheltä bussiasemaa ja mantereen puoleisia rantoja. Niillä on kuitenkin niin likainen vesi, että minä en ainakin ui siellä (eikä uinut Hannukaan). 

Trogir on vanhastaan tuttu (nyt jo kuudes kerta) ja sen sijainti Kaštelan lentokenttään nähden on erinomainen reissun viimeiseksi kohteeksi.Teimme niin kuin ennenkin; ostimme Big Maman hyvät tortillakebabit, jotka söimme puistonpenkillä istuen. Hannu oli taas sitä mieltä, ettei tänään tarvitse syödä enää mitään. Ostin kuitenkin Konzumista salaattiaineksia, hedelmien ostamisen jätin huomiselle torikäynnille, unohtaen että huomenna on sunnuntai.

 

Suihkun ja torkkujen jälkeen Hannu testasi tämän huushollin kapselikahvikoneen, kyllä niitä riittääkin monta erilaista. Pyhäkellot soivat viideltä ja kuudelta. Sen jälkeen alkoivat autojen torvet soida ja renkaat vinkua; onhan lauantai ja Trogirissa vietettiin monia häitä. Tarkoitukseni oli lähteä vielä ottamaan auringonlaskukuvia, mutta nyt ei jaksa. Ja onhan noita täällä jo otettu. Oli niin mukava istua varjoon jäävälle parvekkeelle. Näköalalla ei voi kehua, se on suoraan parkkipaikalle (jossa on myös yksi suomalainen auto parkissa), mutta vehreyttä riittää tännekin. Tein meille salaatin, johon käytin suolapähkinöitä ja purkkijuustoa, jonka taas luulin (väärin!) olevan jonkunlaista fetaa. Vähän suolaa ja paprikajauhetta päälle, niin johan kelpasi. 

Netin mukaan Konzumin piti olla auki 8.00-20.00 vaan ei ollut, eikä mikään muukaan kauppa. Ostin torilta hedelmiä ja leipomosta hyvän siemenleivän. Aamiaisen syötyämme puin uikkarin alle ja lähdin oikoteitä kävellen Okrug Kornjin hienolle rannalle. 

Okrug Kornji

Okrug Kornjissa on Trogirin hienoin ranta. Harmi, ettei Hannu tällä kerralla kyennyt kävelemään sinne ylös-alas mäkiä. Olisi pitänyt ottaa taksi, tai kumivene, kuten tyttärensä ehdotti. Rannalla on kolikoilla toimivat suihkut ja useita, ilmaisia ja siistejä vessoja.

Vähän on raskasta lomalukemista, onneksi välillä voi käydä uimassa (toimiston lukupiirin valinta).

Palasin kotiin suihkuun ja lähdimme yhdessä syömään.

Hannu oli valinnut Konoba Poon Pijatin (kuulostaa aivan aasialaiselta), jonka hetken harhailun jälkeen löysimme. Hyvät oli ruuat ja ihana tarjoilija. Onneksi jätimme tilaamatta talon salaatin, Dalmatian plate ja frittimustekalat riittivät mainiosti. Hetken huilin jälkeen istuimme partsille kahvittelemaan ja lukemaan. Hannu oli jo seitsemältä maski naamassa menossa nukkumaan, kun tein meille hedelmäisen juustosalaatin. Istuimme taas pimeässä illassa tuijottamassa tähtitaivasta. Jossain naapurissa oli bänditreenit, kaikesta päätellen ainakin rumpali oli päissään. Niinpä!

 

Kirkonkellot soivat maanantaina 5.30 ja nousin sulkemaan parvekkeen oven. Kauppaan ei ollut asiaa, lähdin aamiaisen syötyäni taas Okrug Kornjiin uimaan. Kiersin Trogirin vanhan kaupungin nyt toista kautta. Kyllä oli porukkaa!
 

Kävelin taas oikoteitä pitkin Okrug Kornjiin. Alamäissä nuoret miehet laskettelivat skuuteilla aivan hullun rohkeina, vauhtia oli taatusti enemmän kuin autoilla. Ja tietenkin ilman kypärää tai muita suojia. Rannalla kerättiin jo merestä pois "pomppulinnat" ja ne pestiin painepesurein. Kaikesta päätellen kausi on loppumassa, vaikka turisteja riittää niin Splitiin kuin Trogiriin. 

Kävin taas ihanasta paikasta uimassa, kuivattelin hetken ja vaihdoin penkillä istuen kuivat vaatteet. Eilisestä baarista oli Tomppa loppunut (huomenna tulee lisää), toiselta terassilta löytyi tummaa olutta. Harkitsin niemen kiertämistä leirintäalueen kautta, mutta päätin kuitenkin oikaista suoraan mäen yli. Hain Konzumista lisää mehua ja hyvän rosén.

Kävin suihkussa ja lähdimme syömään. Ehdotin, että haemme tänään eväät Big Mamasta ja kulutamme huomenna aikaa jossain ravintolassa. Sitähän riittää, kun meillä on Finskin iltalento. Kämpän check out on 11.00 mikäli seuraavat asukkaat tulevat ajoissa. En siis enää ehdi uimaan. 

Illan tullen tyhjensin jääkaapista salaattiaineet ja istuimme parvekkeelle syömään ja katsomaan, kun Venus näkyi sitä kirkkaammin, mitä tummemmaksi taivas muuttui.

Split on edelleen niitä kenttiä, joille ei voi tehdä check-inniä etukäteen. 

Viimeistä viedään (22. päivä)! 

Olisin sittenkin ehtinyt aamu-uinnille, rouva laittoi viestin, että voimme pitää asunnon viiteen saakka. Olin jo käynyt hakemassa lämpimät sämpylät ja enköhän ole jo uinut tarpeeksi. Mukava tietää, että tarvittaessa voimme vielä käydä suihkussa. 

Lähdin etsimään meille sopivaa lounaspaikkaa vanhasta kaupungista. Tapasin uudelleen seinäjokelaispariskunnan, johon eilen törmäsin uimarannalla. He saapuivat eilen ja ovat viikon matkalla.

Kävelin toisen sillan yli Ciovon saarelle ja katsastin uimarannan, joka oli lähirantamme, kun majoituimme kerran ylös mäkeen.

Teimme treffit rantakadulle, otimme oluet ja lähdimme katsomaan ehdottamiani ravintoloita.

Valinta osui Bistro Jamboon, jossa tilasimme yhteisen shopska salaatin, čevapit ja mustekalat. 

Palasimme viimeisen kerran kämpille, suihkun jälkeen keitin kahvit ja istuimme parvekkeella. Lentokenttä on niin lähellä, että bussimatka (2×5€) ei kauan kestänyt. Yllättäen minun laukkuni painoi 9 kiloa ja se lähti ruumaan. Hannun rinkka 6 kiloa, kuka siis kantaa pesuaineet ja kahvit? Kahvipaketti muuten riitti kolmelle viikolle, kun saimme joissakin majoituksissa keitellä kapselikahveja. Turhia vaatteita oli molemmilla mukana (ja minulla sandaalit), kun sää suosi ja käytimme koko ajan samoja (siis omia) kesävaatteita ja pestiin niitä välillä. 

Kotiin! 🇫🇮

Naapurin Soili oli hoitanut postit ja kukat. Verannalla odottivat synttärikukat, kortti ja karkit. Yksi päivä kotona ja heti lähdin sienimetsään! Hannu jäi kotiin tyhjentämään pyykkikonetta ja putsasi sienisaaliini, kun lähdin käymään kaupassa ja kirjastossa. Tein sienirisottoa, illalla Hannu tyhjensi omenat viinisaavista ja maistoimme lasilliset. Ei ollut käynyt liian kuivaksi, vaikka pulputtikin vielä harvakseltaan, kun tulimme yöllä kotiin.

Lokakuun kirjoja;

Kalle Päätalo "Kunnan jauhot". Iijokisarjan kolmas osa. 

Bračin saari, Bol

Kolmas kerta Bolilla toden sanoo! Matkalla laitoin Bolin emännälle viestin, että bussimme on aikataulusta jäljessä. No problem, hänen äitinsä odottaa meitä. 

Kun nousimme (ei niin jyrkkää) mäkeä kohti uutta majapaikkaamme, rouva huhuili nimeäni jostain yläpuolelta. Lisää rappuja! Pääsimme majoittumaan ja ensimmäiseksi tsekkasin taas keittiön varustuksen. Huoneiston levyisellä parvekkeella on kalusteet ja pyykkinarut.

Kävelimme vanhastaan tuttua rantakatua ja istuimme tervetulo-oluille. Yllättävän paljon turisteja, myös suomalaisia! Topolinosta tuli mieleen hyvä ravintola Madridissa, tasasimme kanacaesarin ja fritto misto -annoksen. Hyviä, mutta hintavia verrattuina tähän astisen reissun ruokiin.  

Lähdin edeltä kaupan kautta kämpille. Surkea Studenac! Huono hedelmä/kasvisvalikoima, ei pieniä maitoja, ei jogurtteja ja kanaleikkeleet olivat vanhentunein päivämäärin. Pitää käydä aamulla jossain toisessa kaupassa. Hannu sai minut kiinni ja yritimme vuoronperään rimpuillen saada oven auki. Täällä kaikki toimii väärinpäin tai vähän sinne päin. Kävimme suihkussa ja jutustelimme naapuriparvekkeen itävaltalaisneidin kanssa. Illan pimennyttyä jäin parvekkeelle päivittämään blogiani. 

Torstaina lähdin vasta yhdeksän jälkeen aamu-uinnille. Kyllä tulee niin ikävä Sumartinin upeita rantoja ja kirkkaita vesiä! Jouduin kävelemään lähes Zlatni Ratiin saakka, ennen kuin löysin sopivan kohdan mennä mereen. Siinäkin oli kiviä ja kova aallokko. Palasin kaupan kautta kämpille, kävin suihkussa ja tein meille aamiaisen.

Hannu ei onnistunut varaamaan meille lauttalippuja lauantaille, kävin taas toivorikkaana lippukioskilla (tickets from here!), mutta se pysyi edelleen kiinni. Kävelin aallonmurtajalla olevan työmaan ohi ja löysin pari hyvää uimarantaa Dominikaanisen luostarikirkon molemmilta puolilta. Ja törkyhotellin raunion, joita näissä entisen Jugoslavian rantakohteissa aina osuu kohdalle.

Palasin satamaan ja istuin oluelle. Kirja kulkee mukana, mutta harvoin tulee luettua, kun on mukavampaa seurata ohikulkijoita ja ihailla maisemia. 

Poikkesin leipomon lähellä olevalle sivukujalle ja bongasin lisää ravintoloita. Oli taas pakko käydä suihkussa, sen jälkeen varasin meille Jadrolinijan liput lauantaille (2x6,40€ eikä tullut edes kuluja).

Matkalla lounaalle poikkesin leipomoa vastapäätä olevaan lähikirkkoomme. Peremmälle en shortsihameessani kehdannut mennä. Näytin Hannulle 2-3 mahdollista illallisravintolaa huomiselle. 

Hain Döner Kebab Specialista hyvät kanapitat, jotka söimme ulkona puistonpenkillä istuen. Tänään ei sitten tarvitsekaan syödä enää mitään, totesi Hannu (painoivat yhteensä varmaan kilon)!

Kyllä syötiin! Olin aamun kauppareissulla ostanut salaattitarvikkeet ja tein illalla hedelmäisen sardiinisalaatin, jonka söimme parvekkeella seuraten samalla tähtien syttymistä taivaalle.

Synttäripäiväni kunniaksi Hannu hoiti aamulla leipomossa käynnin. Kolmas kerta Bolilla todellakin toden sanoo! Kroatian aurinkoisimmaksi mainostetussa paikassa oli edelliskerroilla huonot kelit, nyt saamme hellettä ja aurinkoa niidenkin edestä. Kuitenkin päätin, että säästän uimiset Trogiriin. Aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään Zlatni Ratiin, jossa ei ollut mitään tunkua. Kävelymatka sinne keskustan laidalta on mukavaa, puiden varjostamaa laatoitettua kävelytietä. 

Tuonne ylös vuoren päälle, missä näkyy radiomastoja, vaelsin seitsemän vuotta sitten. Nyt siihen ei riitä into eikä kunto, varsinkaan tällä helteellä. Otin kuvat ja käännyin takaisin keskustaan, jopa odotin päästä takaisin auringonpaisteeseen. Istuin espressolle ja seurasin samalla, kun neljä suurta (risteily?)alusta lähti jatkamaan matkaa. Jokaisen kannella näkyi vain kourallinen ihmisiä.  

Jaoimme parvekkeella yhteisen oluen ja kävin suihkussa. Tyhjensin jääkaappia ja tein chorizo-supparisalaatin. Ilmeisesti olen kokkaillut ja tiskannut liikaa tässä huushollissa, sillä huomasimme keittiön lattian olevan veden vallassa. Samoin Hannun lattialla olevien tavaroiden. 

Rouva kävi tsekkaamassa tulvivan keittiön; viemäriputki oli irronnut, totesi hän ja lähti tyytyväisenä, jättäen minut luuttuamaan lattian kuivaksi. Tosin hän vei mukanaan ne siivousliinat, joita olin jo käyttänyt lattian kuivaamiseen. 

Olin toivonut synttäri-illallista Taverna Rivaan, mutta olimme liian aikaisin liikkeellä ja menimme naapuriin, Restaurante Santoon, joka oli jo auki. Merituuli vilvoitti terassilla mukavasti ja saimme samalla seurata meriliikennettä. Sain toivomaani kalaa kasviksilla, Hannulle kelpasi kanarullat pekonissa. Hannu mainitsi tarjoilijalle syntymäpäivästäni ja saimme jälkkäriksi kirsikkasnapsit. 

Illalla pakkasimme tavarat valmiiksi ja istuimme taas parvekkeella tähtiä laskien (minä näin vain yhden).

Split, pit stop

Olimme aamulla ajoissa satamassa. Hannu pääsi Jadrolinijan katamaraanin kyytiin keppeineen taas muita ohittaen. Matka kesti tunnin verran, Splitissä olimme turhankin aikaisin, sillä bussiasemalta ostamani liput olivat yhden bussiin. Paikallisbusseja saattoi mennä aiemminkin, mutta niiden asema on jossain kauempana. Neljä tuntia kulutettavana, huoh! Hain leipomosta pinaattiburekit ja istuimme aamukahville. Kahvila/baarissa oli myös wc, joten siitä ei tarvinnut maksaa erikseen.

Jätin Hannun penkille istumaan ja kävelin vanhaan kaupunkiin (Diolectian Palace). Niin paljon turisteja, niin paljon meteliä. Ei siis meille! Kävin myös hedelmä/vihannestorilla ja kalahallissa. Ei tarvitse ihmetellä, jos tossuni haisevat silakalta. Palasin Hannun luokse ja totesin, että juu, ei sinne päin! Menimme aamukahvipaikkamme terassille Tompalle ja erinomaista englantia puhuva tarjoilija toivotti meidät iloisesti tervetulleiksi uudelleen.