Haapsalu

Tällekin päivälle luvattiin vielä huonohkoa säätä. Olin suunnitellut uimista, mutta se saa odottaa parempaa ilmaa. Katsoin, että Rautatiemuseo aukeaa klo 11.00 enkä pitänyt mitään kiirettä. Söimme aamiaisen kaikessa rauhassa alakerran keittiössä, pojat nukkuivat vielä. 

Olin katsonut vain kellonaikaa, en sitä, että museo on avoinna keskiviikosta lähtien. Matkalla sateenvarjoni pyörähti nurinpäin kovassa tuulessa ja laitoin sen kassiin. Onneksi hain autosta sadetakin päälleni ja satoi vain pieniä kuuroja.

Kävelin Väike Viikin ympäri ja ihailin taas kerran upeita kukka-amppeleita. Kävin katsomassa Tšaikovski-penkin, mutta siinä kuului vain selostus, ei lainkaan musiikkia. 

Museo päivässä on hyvä tahti Virossa ja kohdalle sattui Rannarootsi Muuseum. Respan mieskin oli ruotsalainen. Jo Vormsissa käydessämme ihmettelin hautakivissä olevia ruotsalaisia nimiä, mutta heitä on aikoinaan asettunut asumaan ympäri Viroa.

Monesti olemme pettyneet, kun useat Haapsalun ravintolat ovat maanantaisin kiinni. Nyt ne olivat kaikki avoinna, mutta me emme päässeet heti yhteisymmärrykseen paikasta. Minulle olisi maistunut Wiiki Kohvikin ankka tai Demo Reston vitello tonnato, mutta päädyimme Taksi Pubiin. Olihan siellä tarjolla kalaa (silmälääkärin määräyksestä) ja hyvää kuhaa olikin. Hannu ajoi sinne autolla ja pois lähtiessämme kävin tien toisella puolella Maximassa. Taitaakin olla Haapsalun edullisin kauppa.

Istuin iltapäiväkahville aurinkoiselle pihalle, chef putsasi grillin ja kun pojat alkoivat tehdä ruokaa, siirryin parvekkeellemme lukemaan. Hannulla oli niin flunssainen olo, että hän jätti saunan lämmittämättä. Koit tuli Prince Harry -koiransa kanssa laittamasn naapurihuoneen valmiiksi, illalla sinne majoittui nelihenkinen suomalaisperhe. 

Paldiski - Pakrin niemimaa - Haapsalu

Jätimme kodikkaan Samblatalun ennen puoltapäivää, sylittelin vielä Sofia-kissan ja pakkasimme tavarat autoon. Pariskunta ei ollut kotona ja lähetin heille kiitokset. Kurvasimme Lohusalun sataman kautta, viehättävä niemenkärki sekin.

Matka jatkui Paldiskiin, museokorttilistallani oli Amandus Adamsoni Ateljeemuuseum, jossa sain yksityisen englanninkielisen opastuksen ja suomenkielisen esitteen. Rakennus näyttää aivan kappelilta, mutta on Adamsonin ateljee, jonne koko perhe muutti asumaan sen jälkeen, kun saksalaiset olivat 40-luvulla pommittaneet heidän kotitalonsa. Kuin ihmeen kaupalla ateljee säilyi ehjänä.

Piharakennuksessa (vanhan kotitalon perustuksissa?) on vaihtuva kesänäyttely. Tässä kuussa siellä on esillä Peeter Ernitsin tauluja. Niin kauniita maisemia Viron luonnosta!

Seuraava kohteemme oli Pakrin jyrkänne - Pakri Pank ja Pakri tuletorn. Tuuli niin kovin, että katsoin parhaimmaksi laittaa sateenvarjon kiinni, ettei tuuli veisi minua alas jyrkänteeltä.

Aurinko pilkisteli pilven raoista heti, kun me jatkoimme matkaa. Kuvattuani majakan pysähdyin vielä katsomaan patsaan, joka ymmärtääkseni on Adamsonin, mutta replikoitu Rene Reinumäen toimesta 2013. Jatkoimme matkaa kohti Haapsalua minulle tuttua vaellusreittiä (2021). Välillä tuli niin rankkoja sadekuuroja, että sääliksi kävi tiellä pyöräilijöitä. Onneksi me olimme päättäneet vaihtaa Hondan autoon.

Hannu oli katsonut Haapsalun ruokatarjontaa ja ilokseni Laterna Baarissa oli kuhaa päivän listalla.

Ajoimme kaupan kautta majapaikkaamme ja soitin Koitille, että olemme jo pihalla. Minun kolmas kertani tässä majapaikassa, tällä kerralla varasin ainoan parvekkeellisen huoneen. Alakertaan on majoittunut kaksi nuortamiestä, toinen on hitsari ja toinen Talumehe Körtsin chef, molemmat pidempiaikaisia vuokralaisia. Hannu lämmitti saunan, olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa löylyihin, varsinkin puulämmitteiseen saunaan! Keitin saunakahvit ja juttelimme alakerran miesten kanssa, ennen kuin vetäydyimme yläkertaan lukemaan ja päivittämään blogia. Olisi pitänyt varata autopaikka Hiidenmaan lautalle aikaisemmin, nyt oli paluumatkalle tilaa enää aamun ensimmäiselle lautalle.

Viro autolla; Tallinna - Laulasmaa

Viro Hondalla autolla. Viimeiseen asti seurasimme sääennustuksia ja toivoimme, että päästään kymmenennen kerran kiertämään Viroa Hondalla. Ensimmäiset 3-4 päivää näyttivät kuitenkin niin sateisilta, että pidimme Eckerön varauksen autopaikalle. Kerrankin oli mahdollisuus pakata mukaan myös "turhia" vaatteita ja kenkiä (kahvia, kirjoja, pressopannu).

Siinä vaiheessa, kun tein varauksen autolle, jätin Saarenmaan pois suunnitelmasta. Kun se juttu on nimenomaan kiertää Viroa ja saaria moottoripyörällä. Sen sijaan varasin majoituksen Hiidenmaan Kalanasta, surffirannalta. Reissun ainoa uusi kohde meille.

Ajoimme Tallinnasta Laulasmaalle lähes samaa reittiä, mitä vaelsin 2021. Tosin silloin pysähdyin yöksi Haaberstissa ja Väänassa ennen Laulasmaata ja loppumatkan kävelin niin lähellä merta kuin mahdollista.

Etukäteen herkuttelin mielessäni, että pysähdymme Laulasmaa Loungeen lounaalle ja käymme samalla viereisessä kaupassa. Ravintola on lopettanut! Vieressä on Peetri Pizza ja Lasmak, menimme jälkimmäiseen salaatille ja kebabille. Huomenna pitää testata joku muu. Haimme Selveristä ilta- ja aamupalaa, ennen kuin ajoimme metsätietä Samblataluun. Hannu joutui lapiohommiin; joku oli jättänyt tielle hiekkakasan, ilmeisesti tarkoitus oli levittää se kuoppiin. Melkein jäätiin auton pohjasta kiinni.

Samblatalun Madli (ja hänen ihana koiransa) vastaanotti meidät ja kysyin, missä Maiu on. Hän luopui majatalon pitämisestä nelisen vuotta sitten, viettää talvet Teneriffalla ja asuu muuten naapuritalossa. Hetken kuluttua Madli kiikutti meille Maiun lähettämät pikkuherkut. Välillä ukkosti, välillä paistoi aurinko. Päätin jättää Arvo Pärdi keskuksen huomiseen, samoin uimisen, jos sää on suotuisa. Ukkonen jyristeli ympärillä, välillä satoi, välillä paistoi aurinko. Pysyimme kämpillä koko illan, söimme kotoa tuodut karjanpiirakat ja kaupasta ostetut pikkunakit ja vihannekset. Tänään ei talossa ollut muita vieraita, pidimme ovet auki ja saimme koko yläkerran käyttöömme (keittiön ja parvekkeen). Yksi perheen kissoista meinasi tulla yläkertaan, mutta kääntyi takaisin kun huomasi minun istuvan keittiön nojatuolissa. Ukkonen rymisteli ympärillä koko illan.

Lähdin aamulla kävelemään kauniin mäntymetsikön läpi, ohi Arvo Pärdi keskuksen kaupoille. Meie aukeaisi vasta kymmeneltä, joten menin taas Selveriin. Ostin mansikoita ja jogurttia, enkä taaskaan muistanut, että alkoholia ei voi ostaa ennen kymmentä. Kassatyttö ei tainnut edes tietää sitä, vaan ihmetteli miksei viinipullon viivakoodi kelvannut kassakoneelle. Jätin pullon hänelle ja menin ulos kuluttamaan vaadittavat 10 minuuttia.

Oli niin kuuma, että kämpillä käytyäni kävelin rannan puoleisen mäntymetsikön läpi. Jouduin kävelemään siksakkia, sillä metsässä oli yllättävän paljon pieniä mökkejä, joihin monet polut päättyivät. Etsin sopivaa kohtaa mennä uimaan, mutta joka paikassa kasvoi jotain tummaa levää, lisäksi ranta oli täynnä kiviä. Kävelin sivummalle, jossa oli vähemmän kasveja, niiden jälkeen alkoi tasainen hiekkapohja. Oli niin matalaa, että oli uitava käsipohjaa. Ja vesi oli aivan liian lämmintä minulle.

Kävin suihkussa ja menimme päätien varrella olevaan Pubi Recsettiin syömään hyvät valkosipulileivät, kanafileen ja possupalat. Kotimatkalla jäin kyydistä Arvo Pärdi keskuksen tienhaarassa ja kävelin keskukseen metsäpolkua pitkin.

Keskuksen on suunnitellut espanjalainen arkkitehtitoimisto Nieto Sobejano Arquitectos SLP ja se valmistui 2018. Keskuksessa voi tutustua Pärtin tuotantoon, käsikirjoituksiin ja laajaan kirjastoon. Sisäänpääsyllä pääsee nousemaan hissillä torniin, josta on näkymät ympäri Lohusalua. Kävin katsomassa 20 minuutin dokumentin Pärtin elämästä, respasta sain mukaan kuulokkeet, joilla voi kuunnella opastusta eri tiloista. Kävelin metsän läpi kämpille, hetken huilin jälkeen keitin kahvit ja istuimme auringonpaisteiselle parvekkeelle. Naapureita ei näkynyt. Ilta kului taas lukien ja musiikkia kuunnellen. Meidän onni oli, että säätiedotus ei pitänyt paikkaansa ja saimme hienon, aurinkoisen päivän. Muutenkin tämä kahden viikon loma on alkanut vallan mainiosti.

 

Heinäkuun kirjoja;

Deborah Levy; Uiden kotiin 

Museoiden Helsinki; Kiasma ja Sinebrychoff

Oli taas aika käydä verenluovutuksessa ja valitsin sille torstain, jolloin oli pilvistä ja vähän viileämpää.

Kiasmassa oli monta mielenkiintoista näyttelyä ja kiersin ne kaikki. "Entiset ainoat - Saamelaisen taiteen aika" on värikäs nykytaiteen näyttely Saamenmaalta. Teokset ottavat myös kantaa saamelaisten itsenäisyyteen.

 

Marianna Simnet "Leda Was a Swan". Jenna Sutela "I Magma". Edith Karlsonin ja Hora Lupinin isot ihmishahmot. Kaikki pysäyttäviä teoksia.

Etukäteissuunnitelmastani poiketen söin lounaan Kiasmassa, salaattipöytä oli niin houkutteleva, lisäksi oli tarjolla kalapullia. Sanomatalon verenluovutuksessa ei ollut ruuhkaa, ilman ajanvarausta pääsin lähes heti luovuttamaan. Hgb 139.

Kävelin Bulevardille ja Sinebrychoffin museoon. Näyttely "Yö" oli vaikuttava, huoneiden valaistus oli himmennetty ja lamputkin peitetty kankaalla.

Alakerrassa oli eri taiteilijoiden tekemiä muotokuvia Anna Sinebrychoffista. Lempeän näköinen rouva! Ennen kotiin lähtöä poikkesin Riekerin uuteen myymälään Aleksanterinkadulle. En löytynyt itselleni uusia vaellussandaaleja. Espan lavalla alkoi neljältä soida intialainen musiikki, mutta lähdin sitä ennen kotiin. Illalla taas pakattiin!