Helsinki-päivän näyttelyt

Sain taas luovuttaa verta ja lähdin viettämään pilvistä päivää Helsinkiin. Oli hyvä sää käydä taidemuseoissa. Veriarvoni oli edelleen hyvä (hb 146) kiitos sienien, lehtikaalin, parsakaalin ja pinaatin runsaan syönnin.

Sanomatalon verenluovutuksen jälkeen menin Ateneumiin katsomaan Eero Nelimarkan näyttelyn. Paljon muotokuvia, omakuvia ja perinteistä suomalaista maalaustaidetta. Ateneumissa törmäsin Maijaan, joka oli ystävänsä kanssa katsomassa näyttelyä.

Olin etukäteen tutkinut keskustan lounastarjontaa ja päätin mennä minulle uuteen Aleksanterinkadun La Torrefazioneen, koska siellä oli tarjolla ankkaa. Kiva paikka, josta onnistuin saamaan ikkunapaikan. Siinä oli mukava katsella alhaalla kulkevia turisteja ja vauvanvaunuja työntäviä äitejä (Riekerin myymälä näyttää pian avautuvan tien toiselle puolelle) samalla, kun söin alkukeiton ja hyvää leipää. Vitriinissä oli myynnissä herkullisen näköisiä leivonnaisia ja leipiä. Tänne pitää joskus poiketa kahville!

Seuraavaksi marssin tietöiden ohi Taidehalliin. Maamme, kaikkien -näyttelyssä on monien tunnettujen taiteilijoiden klassikkoja, mutta myös vaatteita, mm. Marjut Uotilan upea Lemminkäisen äiti -takki.

Viimeiseksi katsoin HAMin uuden näyttelyn "Palava taivas", jossa Petri Ala-Maunus (1970-)  ja Mauno Markkula (1905-1959) "käyvät keskustelua" maisematauluillaan. Jäin istuen ihailemaan Ala-Maunuksen seinänkokoisia teoksia. La La Land -teos ei ollut tässä näyttelyssä, sitä olen ihastellut ainakin Salon Veturitallissa. Lopuksi kiersin vielä Tove Jansson -gallerian, jossa on esillä koko taiteilijaperheen tuotantoa.

Maaliskuun kirjoja;

Juhani Peltonen "Elmo"

Keväinen Tallinna

Sain taas Eckeröltä joululahjaksi ilmaiset reittimatkat (kaveri puoleen hintaan), joka oli hyödynnettävä maaliskuun loppuun. Hannu pääsi kaveriksi, majoituksen sovin Maren kanssa. Laivamatkalla tutkimme päivän lounastarjouksia, joku uusi paikka olisi kiva löytää.

Katselimme jo viime kerralla Kalarannan La Pinetan lounaslistaa, nyt löysimme molemmat omat suosikit. Minulle tonnikalafilésalaatti, Hannulle saltimbocca, molemmat todella hyviä (yht. 18,80€).

Nousimme portaat Suur-Patareille ja Mare tuli avaamaan ulko-oven. Hän oli ymmärtänyt, että tulen taas Ilonan kanssa ja pedannut toisen pedin sohvalle. Hänelle tuli kiire vaihtaa toinen vaaleanpunainen pyyhe siniseen, vaikka vakuutin, että se kelpaa Hannulle. Saimme kutsun kahville, juttelimme vaelluksista ja Mare kertoi luontaishoidoista, joita oli käynyt ottamassa Ukrainassa ennen sotaa. Virossa ei hänen mukaansa ole niin suurta ymmärrystä asiaan. Sain häneltä lahjaksi suomenkielisen salaattikirjan, jonka hän oli napannut joltain kierrätyspisteeltä.

Taivas selkeni ja lähdin kävelemään Telliskiveen, tarkoituksena käydä Juhan Kuusi Dokfoto Keskuksessa. Jostain syystä Muuseumkaartin qr-koodi oli hävinnyt kuvakansiosta eikä se avautunut sähköpostissakaan. Virkailijalle ei kelvannut passini, joka sattumalta oli kassissani. Etsin Muuseumkaartin toimistoa, jonka Telliskiven osoitteen löysin netistä. Ilmeisesti kyseessä on joku postilokerotoimisto, kun sitä ei löytynyt. Lähetin meilin ja jo kotimatkalla sain qr-koodin, joka on voimassa heinäkuun puoliväliin asti. Hain Selveristä ilta- ja aamupalaa (mm. savukalasalaattia ja valkosipuli-mustleipäkröpsit). Palasin Suur-Patareille, kävin suihkussa ja hetken huilattuamme valmistin iltapalaa. 

Torstai oli vaihteeksi pilvinen päivä ja käytin sen näyttelyihin (ja shoppailuun?). Lähdin kävelemään Kadriorgiin, lounastreffit teimme Rotermannin kortteleihin.

Kumun uusi näyttely 5-kerroksessa sisälsi enimmäkseen tietokoneella tehtyä taidetta. Olen vanhan kansan nainen; innostuin vain Jens Settergrenin mosaiikkitöistä ja joistakin videoista. Jätin kiertämättä muut näyttelyt, ne olen jo nähnyt. Seuraavaan kertaan jää huomenna avautuva Karin Lutsin akvarellinäyttely, johon ihastuin jo Tarttossa. Mikkeli muuseumissa avautuu viikon kuluttua "Delftin sininen" -keramiikkanäyttely. Yritän houkutella Annan sinne mukaani alkukesästä.

Kadriorgin museossa on näytillä Serlachiuksen taidekokoelma "Luonnon ja taiteen sinfonia". Osa teoksista oli ennestään tuttuja Ateneumista ja Sinebrychoffin näyttelyistä.

Odottelin Hannua Rotermannissa koirapatsaiden luona, kuten oli sovittu. Ilmeisesti hän unohti sen ja odotti minua Stalkerin edessä. Tilasimme molemmat fish & chipsit (7,90). Taas oli hyvä lounas ja kiva paikka. Muistin ottaa oman korttini mukaan ja lähdin käymään Nautican kenkäkaupassa. Sieltä lähtikin mukaan päreet saapikkaat. Hyllyssä niissä oli alelappu (-25%), mutta kun pyysin myyjää hakemaan saapasparin varastosta, tämä meinasi veloittaa normihinnan.

Palasin Rimin (halvempi kuin Selveri) kautta kämpille. Ostin myös kihlajaispäivän ruusut, jotka jäävät Marelle kiitokseksi. Levytimme hetken, ennen kuin keitin kahvit. Vietimme illan taas kotona tapastellen, lukien ja musiikkia kuunnellen.

Perjantai aukeni aurinkoisena, vaan ei vielä kovin lämpimänä. Lähdimme aamupäivällä omille kävelyillemme, treffit sovimme puoliltapäivin Vallibaariin.

Nousin portaat Toompealle ja kiersin kaikki sen näköalatasanteet. Riigikogun takana istuin penkille nauttimaan auringonpaisteesta.

Laskeuduin vanhaankaupunkiin ja vasta kohdalla muistin, että Adamson-Ericu muuseumissa on uusi näyttely. Sen katsottuani nousin 2-kerrokseen ihailemaan (taas kerran!) Eric Adamsonin kaunista keramiikkaa.

Hannun saatua Vallibaarissa perinteisen millimallikkaansa menimme naapuriin Reval Cafén lounaalle. Siellä olemme käyneet kahvilla/glögillä, ja huomanneet paikallisten suosivan sitä lounasaikaan. Valitsimme kahvilan monista hyvistä vaihtoehdoista, sillä tänään oli tarjolla revittyä kalkkunaa teryaki-kastikkeessa (yht. 15,80). Pakko tunnustaa; minäkään en pystyisi parempaan!

Sain Hannun houkuteltua Fotografiskaan, olihan siellä näytillä Anton Gorbijnin valokuvia rokkareista ja bändeistä. Ah, niin monta minunkin suosikkia (vähänkö olen vanha)!

Istuin katsomaan videoita mm. Coldplayn konsertista, ennen kuin siirryin 3-kerroksen muihin näyttelyihin.

Keskiviikkona pyrin Juhan Kuusi Dokfoto keskukseen, mutta Viron Museokorttini ei auennut. Nyt kun minulla oli qr-koodi taas käytössä, menin katsomaan senkin mustavalkoiset, monen eri kuvaajan teokset.

Tallinnan terassikausi on avattu meidänkin osalta! Istuimme nauttimaan auringosta ja hyvistä oluista Põhjalan terassille (ent. Pudeli).

Halusin pidentää kotimatkaa ja lähdin kävelemään Salmen, Soon ja Kunglan kautta Kalamaja Kalmistun läpi Lennusadamaan ja Patarein ohi rantatietä, josta nousin raput Suur-Patareille ja kipaisin Rimiin. Päikkäreiden ja kahvien jälkeen vietimme taas koti-illan.

Taas tuli tunne, että olisi pitänyt olla pidempään. Sehän tarkoittaa sitä, että kivaa on ollut ja tänne on tultava uudelleen. Kunhan ensin käyn vaeltamassa pätkän caminoa.

Kotimatka meni sujuvasti, junamatkan päätteeksi minä kävin kaupassa ja Hannu veti laukut kotiin. Harmitti, että minun laukustani oli toinen pyörä mennyt hiekoitushiekoista ruttuun, pitää yrittää saada se takuuseen (työ menikin takuuseen ja uusista pyöristä veloitetaan vain 12€). Tein haloumisalaatin, illalla nautimme mansikkakuoharit kihlajaispäivän kunniaksi.

Sunnuntaina suunnittelimme tulevaa Pohjois-Espanjan reissua. Vielä on päätettävä muutamat kohteet ja mahdollisesti varattava majoituksetkin etukäteen. Rajoittaa taas minun ajankäyttöäni! Lenkillä näin kevään ensimmäisen leskenlehden ja törmäsin Rituun. Kotona lohjalainen omenapuutarhuri (siis minä) oksasti Hannunkin omenapuun ja keräsi risut pihalta. Kotikokki valmisti ankkaa pavuilla, sienillä ja jouluaattona tehdyllä perunalaatikolla.

Maaliskuun kirjoja;

Merja Mäki "Itki toisenkin". Larja palaa loman ajaksi kotikyläänsä Suurmäkeen. Rakas isoäiti on kuolemaisillaan ja pikkusisko raskaana suomalaissotilaalle. Larja päättää keskeyttää opintonsa ja jää lapsuudenkotiinsa Karjalaan. Hänen virkansa ala-asteen opettajana on saanut helsinkiläinen miesopettaja, Larjalle on tarjolla vain apuopettajan paikka. Ennen kuolemaansa isoäiti kehottaa Larjaa jatkamaan kylän itkijänä, saattelemaan kuolleita tuonpuoleiseen. Eletään sotavuosia 1942-1945. Rikasta, kaunista kieltä. Karjalankielen sanoihin olisin kaivannut sanastoa. Ja päänsisäisen äidinkielenopettajani nuttura kiristyi, kun Mäki kirjoittaa "alkoi satamaan, alkoivat tanssimaan" jne. Vaikka tuo onkin sallittua nykykielessä.

Málaga

Herätys oli kuudelta. Oli varsin koleaa, kun lähdimme laskeutumaan Arcosin bussiasemalle. Oltiin vielä niin täynnä eilisistä syömisistä, että ohitimme Cafe Bar Vían ja menimme suoraan asemalle. Matkalla bussi pysähtyi minulle tutuissa Olverassa ja Setenil de las Bodegasissa, mutta bussi vaihtui ennen Rondaa ja se jäi väliin. 

Saavuimme pääbussiasemalle puoliltapäivin. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli jäätävä. Majoitukseen päädyimme etuajassa, pääsimme silti heti majoittumaan. Rouva varoitteli liukkaasta lattiasta, jonka hän oli juuri pessyt. Siisti, pieni huoneisto kalustettuna Ikealla. Back to basic! Sijainti aukion laidassa on todella hiljainen ja Lidl on reilun 100 metrin päässä. Laskimme seinälle nostetun sängyn alas ja petasimme sen valmiiksi. Peitot puuttuvat, mutta onhan tämä lämpimämpi asunto kuin Arcosissa. Myös korkinavaaja puuttuu, se täytyy muistaa kun valitsen viiniä kaupassa. Lähdimme haahuilemaan tuttuun vanhaan kaupunkiin. Poikkesimme kauppahalliin, jossa otimme parit tapakset ja viinilasilliset aperitiiviksi.

Olin toivonut, että etsimme uusia ruokapaikkoja, ettei aina istuta Cortijo de Pepessä tai Taberna del Pintxossa, niin hyviä kuin ne ovatkin. Päädyimme Taberna Astoriaan, jonka sisätilan (myös vessojen) aiheena ovat elokuvat ja näyttelijät. Tilasimme taas liikaa; minulle Leaving Las Vegas -leipänen solomillolla ja Kioto bao langostinolla, Hannulle russian salaatti ja kanakroketit. Pieni annos patatas bravaksia oli turhankin iso. Kotimatkalla pysähdyimme vielä brandykahville pikkukahvilaan. Ennen kotiutumista kävin Lidlissä ostoksilla (hyvä Viña Albali Sauvignon Blanc 2,59). Espanjassa ei meidän Lidl-sovellus kelpaa. Illalla alkoi sataa ja pysyimme kämpillä lukien ja flamencokitarointia kuunnellen.

Yö oli hiljainen ja sopivan viileä, mutta levottomat jalat pitivät minua taas hereillä. Nousin ottamaan Ibumaxin ja puin pitkät kalsarit päälle. Olisi pitänyt pakata säärystimet mukaan (ja ne magneesiumit). Viimeinen lomapäivämme oli aurinkoinen ja otin sandaalit ensimmäisen kerran käyttöön. Kesämekko ja kaprit lähtevät käyttämättöminä kotiin. Aamukahvien jälkeen ulkoistimme itsemme ja lähdimme etsimään hautausmaata, joka Hannulta jäi viimeksi näkemättä (suljettu maanantaisin). Linnut mekkaloivat isoissa puissa, kun kävelimme kauniin puutarhan läpi. Täälläkin kaupungintalon edessä oli äänekäs mielenosoitus, tällä kerralla meteliä piti joku ay-liike.

Kävelimme Englantilaiselle hautausmaalle (Cementerio Inglés de Málaga), jonne on haudattu myös suomalainen Aarne Viktor Haapakoski. Hannun "pyhiinvaelluksen" syynä olivat Haapakosken kirjoittamat Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut. Kirkko oli suljettu, sinne pääsee vain sunnuntaisin messuun tai varaamalla oman tilaisuuden. Meillähän on vielä kirkkohäät pitämättä...?

Sovimme treffit parin tunnin päähän Plaza de la Mercedille ja erkavoiduimme omille kävelykierroksille. Kävin aallonmurtajalla ja satamassa, sieltä lähdin haahuilemaan vanhaan kaupunkiin. Samalla katselin ohi mennessä mahdollisia lounaspaikkoja.

Ehdotin lounaspaikaksi Los Gatosin aurinkoista terassia ja Hannukin hyväksyi sen kolmen euron pintxot. Syötyämme juttelimme naapuripöydän brittipariskunnan kanssa. He olivat ensimmäistä kertaa Málagassa ja huomenna menossa jollekin riippusiltaretkelle. Tosi hauskoja ihmisiä! 

Matkalla kotiin pysähdyimme taas brandykahveille Framil Cafeteriaan. Hannu poimi mukaan kukkivia appelsiinipuunoksia ja minä jäin vielä tunniksi lukemaan kotiaukiomme puistonpenkille.

Yhdeksän kilometriä kaupunkikävelyä sandaaleilla, ja nilkkaa särki koko yön. Ei käyty aamulla kaupassa, vaan tyydyttiin siihen, mitä jääkaapissa oli. Luovuimme asunnosta yhdeltätoista, kun siivooja jo kolisteli alakerrassa. Ulkona oli (tietenkin!) kaunis, aurinkoinen sää. Istuimme hetken aurinkoon kuuntelemaan, kun vanhempi mies lauloi kauniisti. Alamedan juna-asemalle ei ollut pitkä matka, kulutimme aikaa Bar Navinin terassilla ja söimme toisen aamiaisen. Kentällä Hannulla oli taas ongelmia päästä qr-koodilla porteista sisälle. Minä olin jo turvatarkastuksessa, joten hän lähti etsimään Norskin lähtötiskiä. Alan jo huolestua, miten löydämme toisemme huhtikuussa Burgosissa. Laskeuduimme Vantaalle etuajassa ja hyppäsimme junan kyytiin. Oli pari astetta lämmintä, lumet olivat lähes sulaneet. Hiekoitushiekat rahisivat vetolaukkujen pyörien alla.

Viikonloppuna oli kaunis sää. Huomasin tulppaanin alkujen pilkistävän kukkapenkissä. Tuli kiire käydä ostamassa puutarhamultaa, samalla veimme narsissiruukun haudalle. Peitin pihan kukkapenkin multakerroksella ja Hannu viritti sen päälle verkollisen kehikon. Oltiin nopeampia kuin rusakot ja peurat! Sunnuntaina leikkasin omenapuut ja kuivatin lakanapyykin ensimmäisen kerran ulkona.

Maaliskuun kirjoja;

Virpi Hämeen-Anttila; Minun Intiani (2014). Vuodet eivät ole kuluttaneet tätä laajaa tietokirjaa, eiväthän historia ja nähtävyydet juurikaan muutu. Hämeen-Anttilan tieto, ymmärrys ja kiinnostuksen kohteet kuultavat läpi opastettujen retkien ympäri Intiaa. Ehkä kaipasin vielä enemmän omakohtaisia, yksin tehtyjä matkoja. Hindujen jumalat ja taruolennot ovat tulleet meille tutuiksi myös Indonesiassa, jossa kävimme seuraamassa tanssi- ja musiikkiesityksiä.