perjantai 13. toukokuuta 2022

Kevään merkkejä

 

Välillä aurinkoa, välillä vesisadetta. Siis perisuomalaista kevättä. Reissun ajoitus meni taas kerran pieleen; koivun kukinta on vasta pahenemassa. Aloittelimme pihan haravoimista ja avasimme grillauskauden. Hannu otti fillarinsa esille ja teki heti pitkän pyörälenkin, minä tyydyin vielä kävelylenkkeihin. Kestää aikansa siirtyä vaellusvauhdista (4-5 km/h) takaisin normaaliin lenkkivauhtiin (6 km/h). Ei tarvitse lähteä Roihuvuoreen, kun naapureiden koristekirsikkapuut kukkivat komeasti.

Ja taas putoilee oravanpoikasia terassille! Emme voi pitää ulko-ovea auki; yhtenä keväänä Tiku ja Taku juoksivat suoraan olohuoneeseen.

Äidin tuhkauurna laskettiin läheisten läsnäollessa perjantaina Lohjalla isän viereen. Sen jälkeen menimme kakkukahveille Kahvila Liisaan. Kävimme moikkaamassa Noelia heidän uudessa kodissaan, kaksi hammasta on ekaluokkalaiselta lähtenyt. Kotimatkalla poikkesimme Tikkurilaan Putte's Pizza Bariin, otettiin loput mukaan iltapalaksi.

Putte's Pizza Bar
Kotiterassilla meitä odotti pikku-Sakari, joka ei osannut edes pelätä meitä. Naapurit olivat seuranneet, kun äitiorava siirsi poikasiaan pois meidän tontilta. Olivat ilmeisesti pelästyneet, kun Hannu alkoi tyhjentää vinttiä. Toivottavasti emo ei hylännyt tätä poikasta, joka pyrki syliin ja ovesta sisälle.

Olen tarpeeksi haukkunut muiden tekemiä Caesar-salaatteja, joten tein oman versioni. Tämän kastikkeessa oli ainakin tarpeeksi anjovista.

Euroviisukatsomo valmiina! Lauantaina kävin ostamassa kukat Honkanummelle ja terassillemme. Maija ja Kaisa tulivat avuksi tyhjentämään vinttiä ja veivät mennessään omia, vanhoja lelujaan. Loput lähtevät kierrätykseen, Ukraina-keräyksiin tai rodeen. Mitä tulee niihin viisuihin; hyvä Ukraina! 🇺🇦🌻 

 


Sunnuntaina minäkin otin fillarin käyttöön ja pyöräilimme Tikkurilaan Vantaan päivän konserttiin, jossa esiintyi Vantaan Viihdeorkesteri solisteinaan upeat Suvi Teräsniska ja Pete Parkkonen.

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Camiño Portugués, part two (pakkauslista)

 

Nyt voin sanoa kävelleeni Espanjan idästä länteen ja Portugalin (melkein) etelästä pohjoiseen. Olen vaeltanut koko Camiño Portuguésin. Keväällä 2019 Lissabonista Portoon, sieltä rannikkoreittiä Espanjan rajalle saakka ja hetken matkaa keskireittiä takaisin kohti Portoa. Pandemia piti minut kotona kaksi vuotta, siksi kuntokaan ei ollut lähtiessäni paras mahdollinen, mutta ilman vammoja tai vahinkoja selviydyin tämän kevään vaelluksesta; Portosta keskireittiä Valençaan, joen yli Tuihin ja sieltä Santiago de Compostelaan. Yhden lepopäivän jälkeen jatkoin vielä Muxiaan ja Fisterraan. Sen jälkeen aloitin Espanjan-loman; kaupunkikävelyä ilman rinkkaa. Tällä caminolla en edes eksyillyt pahasti, mitä nyt vähän harhailin.

16 vaelluspäivän aikana kilometrejä kertyi 380-400. Viimeiset neljä päivää Santiagosta Fisterraan olivat pisimpiä, etukäteen ajattelin, että olen siinä vaiheessa jo hyvässä kunnossa ja tottunut rinkan painoon. Se yllätti, että niihin päiviin riitti paljon mäkiä. Lähes ainoat jalkavaivat (rakkulat varpaiden kärkiin) ilmestyivätkin vasta toiseksi viimeisenä vaelluspäivänä. Kun lopetin vaelluksen ja palasin Santiagoon bussilla, alkoi polvea särkeä.  

Vaelluksen varustelussa käytin vanhaa muistilistaani, rinkkaan kertyi painoa 8-9 kiloa (Finnair hyväksyy käsimatkatavaroihin kahdeksan kiloa).

McKinleyn Maple 45+10 -rinkka (vetoketjut etupuolella helpottavat tavaroiden etsimistä) 

- ulkoiluhousut ja tuulenpitävä takki
- ohut fleece tai muu pitkähihainen takki/neule
- vaelluskengät, -sandaalit ja varvastossut 
- sadeviitta
- makuupussi, minulla silkkinen, joka mahtuu litran Amergrip-pussiin
- hattu/lippalakki (huivi)
- 3/4 pituiset urheilutrikoot
- 1-2 toppia
- lyhyt- ja pitkähihainen paita, kevyitä ja nopeasti kuivuvia
- legginsit (viileisiin iltoihin ja öihin majapaikassa)
- pyjamashortsit ja -paita
- nopeasti kuivuva retkipyyhe
- urheiluliivit, rintaliivit
- urheilusukkia (minulla sekä puuvillasukkia että villasekoitesukkia)
- kalsareita (jotka voi unohtaa sen jälkeen kun on pukenut ylleen)
- huivi/pashmina, toimi joskus peittona päällä, joskus "illallis-asuna" harteilla

- juomapullo, muki (lusikka-haarukka-veitsisysteemi)
- korvatulpat, taskulamppu
- kynsileikkurit/sakset + kynsiviila
- rakkolaastarit (paljon!) + muita laastareita (Rainbown rakkolaastarit parhaita), lampaan tai alpakan villaa varpaiden väleihin
- särkylääkkeitä (muut henk.kohtaiset lääkkeet), käsidesi
- Voltaren Max tms. lihaskipuihin
- perusvoide tai esim. Helosan jalkojen rasvaukseen
- aurinkorasva (30*)
- suolaa pienissä pusseissa (Ikea)

- Amergrip-pusseja (kestävät parhaiten)
- wc-paperia/talouspaperia/paperinenäliinoja
- vaselin/huulirasva, kosteusvoide
- suihkusaippua ja shampoo pienissä pulloissa
- hammasharja ja -tahna, deodorantti, kampa
- pyykkisaippua pienessä kotelossa, hakaneuloja tai pieniä pyykkipoikia
- puhelimen (ja kameran) laturi
- kangaskassi/ohut päiväreppu ns. vapaa-aikaan
- kevyet kesävaatteet ja ohut neule kaupunkilomailua varten

Vyölaukku tms. "käsimatkatavaralaukku":

- rahat ja kortit
- vakuutuskortti, EU-Kelakortti
- passi, vaelluspassi
- muistikirja, kyniä
- puhelin, kamera

 Edelliskerrasta viisastuneena jätin pokkarin kotiin ja luin e-kirjaa, milloin jaksoin. Käsineet heitin jossain vaiheessa turhina pois (olivat valmiiksi rikki). Topit jäivät käyttämättä, kun olin liikkeellä pari viikkoa edelliskertoja aikaisemmin ja kevät on Etelä-Euroopassakin myöhässä. Pikkukamera jäi rinkan pohjalle, kaikki kuvat on otettu puhelimella.

Varsinkin Espanjassa moni pikkukauppa ja kahvila huolii ainoastaan käteistä, isommissa kaupungeissa pärjää korttimaksulla.

Hannu toi tullessaan minulle yhdet kaupunkivaatteet, omat (Ikean) kotitossuni ja lisää hammastahnaa. 

Mikä oli parasta? 

Kuten ennenkin; tapaamani ihmiset. Tutuimpien kanssa perustimme Camino Family WhatsApp-ryhmän. Se, että sain vaeltaa yksin, omaan tahtiini, omissa ajatuksissani ja surussani. Hienot maisemat ja upea luonto. Ja se, että kunto kesti tämänkin eikä jalkavaivoja pahasti tullut. Ja vaelluksen jälkeinen mukava parin viikon loma Espanjassa.

Mikä jäi harmittamaan?

No ei sitten mikään. Yritin etsiä ensi vuotta varten Camino de Madrid -opasta, mutta ilman sitäkin pärjää. Camino Madridia ei ikävä kyllä (ainakaan vielä) löydy Camino Ninja -Appista, mutta ehkä sekin ilmestyy sinne jossain vaiheessa. Seuraavalle vaellukselle pakkaan mukaan vain mustia (tai muuten saman värisiä) vaatteita, ne on helppo heittää samaan koneelliseen ja kuivuriin. 

Ensi keväänä uudelleen! 

lauantai 7. toukokuuta 2022

Fyysisesti kotona, mieli on vielä matkalla

Aamukuudelta parvekkeemme alapuolella kohtasivat perjantain viimeiset juhlijat ja lauantain ensimmäiset tavarantoimittajat. En saanut enää nukuttua, kävin suihkussa ja pakkasin loputkin tavarani. Olimme ulkona jo puoli kahdeksalta, kävely- ja metromatka (yhdellä vaihdolla) lentokentälle vei tunnin verran. Menetin taas yhden viinipullon korkinavaajan! Se kyllä menee käsimatkatavaroissa, kun lähtee Suomesta, mutta kotilennolle mentäessä se kaivetaan pois rinkasta. Kirjataan tappioihin!

Istuimme eri puolilla konetta, molemmat saimme paikat hätäuloskäynnin kohdalta. Iberia/Finnair tarjosi pullakahvit. Ulospääsyä odottaessani ehdin jutella pitkään reissustani ja camino-kokemuksista nuoren espanjalaisen stuertin kanssa. "Nähdään seuraavalla caminolla!" poika huikkasi vielä perääni.

Vantaalla tihkutti vettä, onneksi ei ollut kylmä, kun kävelimme juna-asemalta kotiin. Alkoi tavaroiden purku ja pyykkien selvittely, ensin kävin kaupassa ostamassa syötävää tyhjään jääkaappiin. Suihkun jälkeen tein kasvispastaa (unohdin ostaa pekonia), hyvää oli! Lumet olivat sulaneet eilisen lämpimän päivän tai tämän päivän vesisateen ansiosta. Vielä pari päivää sitten sain naapuri-talonvahdilta kuvan, jossa pihallamme on 1,5 metriä lunta (pituussuunnassa). 

Hienoa olla taas kotona lähes kuuden viikon mahtavan reissun jälkeen! Yön pimeydessä piti hetki miettiä, missä päin kylppäri on. Ihanaa, matto lattialla sängyn vieressä! Lopulta muistin olevani jo kotona. Ei kai ole ihme, jos menen sekaisin, olihan minulla 25 eri majapaikkaa reissun aikana. 

Hyvää Äitienpäivää! 😘🇫🇮

Terveiset Fisterrasta!

Illalla katsoimme nauhoitetun "This is Us" -jakson, jossa Jack menettää äitinsä. Niin koskettavaa, niin totta!

Kevään kirjoja;

Katja Kallio "Yön kantaja" (2017). Luin kirjaa puhelimesta pätkittäin pitkän vaelluksen aikana. Vasta lopetettuani kulkemisen pääsin kiinni kirjan juoneen, ehkä siksi pidinkin enemmän siitä osasta, kun Amanda siirrettiin Seilin saarelle, jolla silloin hoidettiin mielenvikaisia naisia. Muistutti kovasti Johanna Holmströmin "Sielujen saari" teosta, jonka luin pari vuotta sitten, mutta eiköhän noiden Seiliin joutuneiden (kaikki tahtomattaan, osa syyttä suotta) naisten tarinat olleetkin melko samanlaisia. Amandakin tuli saarelle vain "toipumaan" eikä uskonut joutuvansa jäämään sinne loppuelämäkseen. Harva sieltä pois lähti elävänä ja vielä harvemmat kuolleina. Amanda soti alkuun kaikkia ja kaikkea vastaan, mutta huomasi pian pääsevänsä helpommalla, kun antoi periksi ja alkoi oma-aloitteisesti tehdä töitä ja tehtäviä, joita hänelle määrättiin, näin aikakin kului joutuisammin. Vuodet vaihtuivat ja Amanda sopeutui entistä paremmin uuteen elämän malliin. Uutta hehkua ja onnea siihen tuli, kun hän rakastui saarella työtä tekevään Isakssoniin. Voi kuinka toivoinkaan tälle tarinalle onnellista loppua, mutta sitä en (minäkään) saanut.

Terhi Kokkonen "Rajamaa" (2020)



perjantai 6. toukokuuta 2022

Madrid, La Latina (viimeistä viedään)

Kuten eilen toivoin, palasimme La Latinaan viimeisenä reissupäivänä.

Ensin kävimme kuitenkin aamiaisella Naifin terassilla, jota aamuaurinko alkoi lämmittää.


Siitä kävelimme Plaza Españjalle, jossa Don Quijote ratsastaa.

Kuninkaan palatsin edustalla parturoitiin puita ja pensaita, pihalla kävelytettiin kuninkaallisia hevosia. Ei ollut Felipe kotosalla, mutta ämyripinoista päätellen taitaa puuhata jotain konserttia illaksi takapihalleen.

Holy blessing
Hannulla on (taas!) Paavi päässään. Traditional Madrid photo.

La Latina

Lopulta soluttauduimme La Latinan viehättäville kaduille ja kujille. Nimensä veroinen paikka!

La Latina
Mukavan (kuubalaisen?) musiikin pysäyttämänä otimme lasilliset baarijakkaroilla avoimessa ovensuussa istuen. Nyt on syöty niin paljon oliiveja, ettei niitä hetkeen osteta kotiin.

La Latina

Alkoi olla lounasaika, söimme patatas bravakset, bacalau- ja sienikroketit. Vaihteeksi sisällä, suojassa auringon paahteelta.

Tämän kahden viikon lomaloman jälkeen on aloitettava laihdutuskuuri. Pelkkää vihreää; caldo verde, vinho verde, Alhambra verde...

Siestan jälkeen kävelimme ruuhkaisen Solin läpi Plaza Mayorille aperitiiveille. Haimme kaupasta lisää vettä ja kotiin viemisiksi savupaprikaa ja säilykkeitä. 

El Tigre

Pakollinen visiitti Madridissa; El Tigre! Jokaisen juoman lisäksi tulee lautasellinen tapaksia. Meille siis kaksi lautasellista, kylmä ja lämmin. Ja vielä kolmaskin, vaikka emme ostaneetkaan lisää juomia (yht. 9,50€).

Eipä juuri harmittanut, että paella jäi tällä Espanjan reissulla syömättä. Sitähän voi tehdä kotonakin. Vaikka wokkiversiona.

torstai 5. toukokuuta 2022

Parque del Buen Retiro, Madrid

Olen ennenkin kirjoittanut, että Madrid ei hiljene edes öisin. Asumme kävelykadun varrella, yönkulkijoiden äänet kuuluivat sisälle asti huolimatta tiiviistä parvekkeenovista. Vedin yöksi filtin päälleni, päikkäreille riittää pelkkä lakana.

Aamiaisen söimme Revoltosassa, churrot eivät maistuneet yhtä hyviltä kahvin kuin suklaan kanssa.

Revoltosa
Kävelimme Plaza de Cibelesiin ja siitä Parque del Buen Retiroon. Puisto oli ollut suljettuna, kun Hannu kävi täällä viime sunnuntaina. Nettitieto kertoi sen avautuvan tänäänkin vasta illalla, mutta aukihan tuo oli (vapaa pääsy).

Parque del Buen Retiro
Kiertelimme puistossa pari tuntia, naureskelimme osaamattomia soutajia, ihmettelimme kilppareiden kokoontumisia ja ihastelimme Palacio Cristalia.

Palacio Cristal
Suosikkipaikkani Madridissa; Palacio Cristal. Viimeksi siellä oli keinutuoleja ja niihin kiinnitettyjä kirjoja, joita voi istua lukemaan. Nyt ne oli poistettu, tilalle oli rakennettu kartongista seiniä, jotka oli toiselta puolelta maalattu vanhan näköisiksi.

El Diario
Alkoi olla lounaan aika ja puistosta poistuessamme pysähdyimme El Diarioon syömään soijalta maistuvaa wokkia ja anjoviskastikkeella maustettua kanacaesaria (molempia teen itse parempaa). Sen jälkeen Hannu ohjeisti meidät pitkälle Atochaan, koska halusin ostaa Carrefourin omaa huulirasvaa. Sitä ei löydy mistään Carrefour Express-myymälästä. Ostin kaksi vadelman makuista vaseliinia. Kävelimme kämpille päin ja pysähdyimme vielä kahville (Hannu Ipalle) Gran Vialle.

Viideltä ulkona alkoi taas sen päiväinen pölinä; siesta on ohi!

Siestan jälkeen suunnistimme toivomuksestani La Latinaan, jonka muistin mukavaksi kaupunginosaksi. Sieltä löytyy baareja ja kahviloita, joista valita! Jäimme Bar Cruziin chipironeille.
 
Bar Cruz
Vaelsimme kämpille päin mukavien kujien (näille pitää palata huomenna!) kautta, pysähdyimme sangrialle Tapa Tapan terassille. Rasti ruutuun, vielä on syömättä paella ja jäätelöt.
 
Apua! Pojat kaappasivat minut kadulla mukaan tanssimaan ja heittivät paidat pois päältään. 10 km kaupunkikävelyä ja tanssit päälle.