torstai 12. joulukuuta 2024

Yhteinen joululahja; kolme yötä Tallinnassa

Emme todellakaan tarvitse lisää tavaraa ja omat tarpeet tulee aika pitkälle itse hoidettua, kun niiden aika on. Siksi hankimme joulu- ja muut lahjat useimmiten aineettomina. Tällä kerralla minä sovin Tallinnan majoituksen Maren kanssa, Hannu kustansi reittimatkat.

Keikkuva laivamatka sujui mukavasti lukien ja virvokkeita nauttien. Hannu tutki netistä lounaspaikkoja, meillä oli parikin vaihtoehtoa, mutta kun oli arkipäivä, hyödynsimme edullista (7,90) tarjousta.

R14 (Rotermanni) on pitkään roikkunut listallani. Se osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi ja olimme siellä juuri ennen lounasruuhkaa. Syötyämme kävelimme tuulta vastaan puskien Suur-Patareille, jossa Mare vastaanotti meidät ja kutsui naapuriin kahville. Kotiuduttuamme vedimme päikkärit ja illan hämärtyessä lähdimme Raatihuoneentorille.

Oli järkyttävän kylmä ja menimme Vallibaariin nauttimaan lämmittävät glögit.

Kurvasimme vanhasta kaupungista Baltijaamalle ja kävin Selverissä ostamassa illallis- ja aamiaistarpeita. Vietimme illan lämpimässä asunnossa nauttien tapaksista, kuoharista ja joulumusiikista. Sytytin tuikut ja ledivalot, Hannukin pääsi maistamaan Selverin ihanaa savulohisalaattia.

Perjantaiaamuna ei ollut mihinkään kiire, minulla on listalla vielä muutama museo, mutta ne voi jakaa kahdelle päivälle. Katsoimme TV2:n joulukalenterin, aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään Kalarannaan ja Noblessneriin. Harmikseni Kai Art Center avautuisi vasta puoliltapäivin, olimme liian aikaisin liikkeellä (olisin voinut poiketa sinne viime kerralla, kun olin naapurissa lounaalla). Ohitin myös Sishi Outletin, tämän vuoden jouluviemiset on jo paketoitu.
 

Onneksi ei ollut niin tuulista kuin eilen, mutta Hannu kävelee niin hitaasti, että minulle tuli vilu ja ehdotin glögiä. Reval Cafe on kaikesta päätellen purettu jonkun uudisrakennuksen tieltä eikä St. Vituksessa ollut glögiä tarjolla, joten suuntasimme Loomalinnaken Nihe Kohvikiin. 

Siitä ei ollutkaan pitkä kävelymatka KoHoon, joka sekin on pitkään ollut lounaslistallani. Mukava paikka ja todella hyvät ateriat; ahvenfileet ja mehevä lasagne (9,50/annos).

Hannu lähti takaisin kämpille, minä kävelin keskustaan ruksaamaan museolistaani. Ensin osui kohdalle Adamson-Ericin museo, jossa on vaihtuvana näyttelynä tarttolaisen Kaja Kärnerin "Ystävyys ja aika". Kellarissa oli "olohuone", joka oli sisustettu jouluiseksi.

Mutta yllätys (minulle) odotti kakkoskerroksessa; Adamson-Ericin perusnäyttely "Modernismi ja monipuolisuus".

Miten joku voikin olla tuollainen monilahjakkuus! Tauluja, keramiikkaa, nahkatöitä, koruja, astioita, huonekaluja. You name it! Tästä tuli heittämällä lempimuseoni Tallinnassa ja olisin voinut olla siellä tuntitolkulla. Suunnitelmissa oli vielä pari kohdetta, joten poistuin paikalta ja lupasin itselleni tulla uudelleen. Olisin halunnut nähdä Nigulisten kirkon Sishi-kuusen, mutta sinne ei Museuumikaart kelvannut, joten jätin väliin (kävimme kirkossa ja sen näköalatornissa jo Ilonan kanssa).

En ole koskaan käynyt Eesti Tarbekunsti- ja Disainimuuseumissa, nyt oli sen aika. No huhhuh! Jos Adamson-Eric löi minut ällikällä, niin heti perään monitalentti Bruno Tomberg. Huonekaluja, lamppuja, astioita, tekstiilejä, vaatteita ym. Siinä jäävät meidän Aino ja Alvar Aaltokin toiseksi. Moni tuote tosin toi vahvasti mieleen suomalaisen suunnittelun (Aarikan puiset kynttilänjalat, Marimekon kankaat), mutta mikä oli ensin, muna vai kana?

Olin jo vetämässä pipoa päähän, kun huomasin, että tässäkin taidemuseossa on vielä kaksi kerrosta lisää (nyky)taidetta. Tuli tunne, että on ympätty Helsingin Designmuseo, Suomen Lasimuseo ja muutama galleria samaan upeaan rakennukseen. Siis tännekin on tultava uudelleen ajan kanssa. Alkoi sataa lunta. Hain Rimistä neljän euron punkun iltaviiniksi ja menin hetkeksi huilimaan. Hannu teki vielä happihyppelyn, sen jälkeen katsoimme Femman joulukalenterin ja tein tapakset iltapalaksi. Jaan ja Mare lähtivät viikoksi Kyprokselle ja jättivät meidät "talonvahdeiksi". Vähän on ikävä omaa jouluista kotia, mutta kyllä tämä kakkoskotina toimii oikein hyvin.

Kulttuurikattilassa oli eri museoiden joulumyyjäiset. Poikkesimme lauantaina sinne matkalla Nauticaan. Olin kehunut Hannulle Chi-ravintolaa ja kävimme siellä lounaalla.

Syötyämme suuntasimme Rotermanni-kortteliin. Riippuvat sateenvarjot olivat vaihtuneet punaisiin joulupalloihin.

Tänä vuonna Rotermannissa ei ollut joulumarkkinoita, ainoastaan yksi kahvikoju nökötti aukiolla. Koristelukin näyttäisi paremmalta iltapimeällä ja paremmalla säällä, nyt tihuutti vettä.

Kävimme Vallibaarissa lämmittelemässä, ennen kuin Hannu suuntasi takaisin kämpille. Kävin valokuvamuseossa (Fotomuuseum), jossa oli vanhoja kameroita ja välineistöä, kaikki valokuvat näyttivät nekin olevan varsin vanhoja (queer-kokoelma uudempaa tuotantoa). Kellarikerroksen +18 punaisten valojen näyttely oli vanhaa pornoa, joka lähinnä huvitti minua.

Tämän reissun viimeisen museokäynnin tein Kalamaja museoon, jonne on kerätty lahjoituksina saatuja tavaroita eri vuosikymmeniltä. Yläkerrassa oli Kopli-näyttely ja jouluiseksi sisustettu mallikoti. Kellarissa lapset askartelivat ja piirsivät, sieltä löytyy myös muumioitunut rotta. Museon ulkopuolella on kadunvarressa joulukalenteri; erilaisiin numeroituihin kaappeihin on laitettu koristeita ja julkaisuja. Alkoi sataa ja vietimme illan kämpillä.


Joulukuun kirjoja;

Katja Kettu " Erään kissan tutkimuksia"

sunnuntai 24. marraskuuta 2024

Jouluvalmisteluja

Ennen lumentuloa ehdin käydä vielä maanantaina lähimetsässä lenkin ohessa poimimassa suppareita. Pussitin kuivattuja sieniä valmiiksi joululahjoiksi ja -tervehdyksiksi. Hannu joutuu edelleen hoitamaan viikkosiivoukset ja lumityöt, minä keskityn kevyempiin hommiin. Katsoimme nauhoittamani brittisarjat "Tappava yölento" ja "Isku yöjunaan". Uskaltaako tässä enää matkustaa mihinkään?

Kerroin yhdelle naapurinrouvalle murtuneesta solisluustani. Hän kertoi puolestaan, että oli syntynyt (Virossa) kaksosena vähäisin lantioluin. Tämä tyttö ei koskaan kävele, totesi neukkulääkäri. Isän työkaveri oli kehottanut jauhamaan kananmunankuoria ja syöttämään jauhetta vauvalle. Siinähän tuo kolasi lumia portillaan ja käy joogatunneilla. Hän jauhaa edelleen luomumunien kuoria kahvimyllyssä ja sekoittaa jauhetta oman ja lasten jogurtin joukkoon. Hetkinen! ajattelin. Minullahan on mummun vanha kahvimylly kaapin päällä, puhalsin siitä pölyt pois ja tein kuivatuista suppareista sienijauhetta. Varsin kevyttä ja meditatiivista puuhaa, samalla kipeä käsi sai liikuntaa. Ei tykännyt yhtään, vaan särki koko yön, vaikka pyöritin myllyä välillä vasurilla. Aion käyttää jauhetta yrttisuolaan, Hannu saa lisätä sitä sämpylätaikinaan.

Lauantaina käytin hyväkseni Ikean kynttilätarjouksen, samalla kävimme syömässä joululounaan.

Upeat lenkkikelit riittivät viikonlopun yli, oli kuin keväthangilla. Suvi oli lähtenyt jo hiihtämään. Hain vintistä vanhat joulukirjat, inventoin maustekaapin ja kellarin säilykkeet ja omenaviinit. Muistettavaa ensi kesäksi; tee likööriä myös tuoreista mansikoista! Jos käsi kestää, paistan piparit pikkujouluksi.
 

Sunnuntai-iltapäivän vietimme Koivukylän asukastilan Maailmanjuhlassa, nautimme eri maiden herkuista ja ohjelmasta, josta eniten odotin Elise-Julietten esiintymistä. Artisti kertoi juuri valmistuneensa lähihoitajaksi ja toi juhlaan koko kauniin perheensä.

Alkuviikosta "säätyyppi muuttui", maanantaina oli niin surkea keli, että lenkkini kutistui kaupassa käyntiin. Iltapalaksi tein gourmet sienimunakkaan vuohenjuustolla ja savukinkulla. Hannu vaivasi vielä sieni-sämpylätaikinan, aamulla hän paistoi niistä parhaat sämpylät ever. Tähän voisi vaikka tottua! Päivälenkillä totesin, että junien alikulkureitit tulvivat ja Rekolanpurossa voisi vaikka meloa. Illalla veivasin piparitaikinan, enimmäkseen vasurilla.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/2021/11/maailman-paras-piparitaikina.html

 

Keskiviikkona kävin Peijaksessa röntgenissä (solisluu ei ole luutunut oikein) ja viimeisellä lääkärikäynnillä (lääkäri oli vaihtunut lennossa) tietoihini oli kirjattu, että lenkitän koiraa. Sain suosituksen fysioterapiaan ja heti kotiin päästyäni varasin ensimmäisen ajan. Joulusiivoukset ja kantamiset jätän niin myöhään kuin mahdollista. Illalla paistoin piparit. Nyt tuoksuu joululta! Torstaina sain (1000 mg Panadolin avittamana) kiskottua urheiluliivit ja -poolon päälleni. Edistystä sekin! 

Illemmalla vaihdoin keittiön verhot, sohvatyynyt ja pöytäliinoja punaisiin. Ostin lisää kukkia ja lisäsin jouluvaloja. Eiköhän tämä riitä joulun viettoon? Ainakin pikkujoulun.

Imanin ja Leenan tortelliinikeitto, toki tuunattuna sekin. Lisäsin keittoon (tietenkin!) kuivattuja sieniä, mausteita ja chilikastiketta. Suolan vaihdoin soijaan, kerman + parmesanin Koskenlaskijaan (voimakas). 

Ostin itselleni aineettoman joululahjan; jatkoin Viron Muuseumikaartia vuodella (55€). Ja lennot Lissaboniin huhtikuulle. 😎 Veimme kynttilän Honkanummelle ja kävelin kotiin. Pikkujouluaaton vietimme Mirjan ja Masan mukavassa seurassa. Ensimmäinen adventti oli lämmin ja hämärä. Lähdin lähimetsään ja toin kotiin pussillisen suppareita. Kotimatkalla Anja tuli vastaan ja kertoi tyttären (tai miniän?) tehneen nopean sienisalaatin tuoreista metsäsienistä.

Sitähän piti kokeilla, sillä yritykseni valmistaa suolasieniä meni viimeksi kiville ja homeiset sienet tunkiolle. Tästä tulikin niin hyvää, että kaupan sienisalaatit saavat jatkossa jäädä ostamatta. Lopuista suppareista tein maidottoman sieni-makaronilaatikon.

Tiistaina kävin fyssarilla. Hän oli sitä mieltä, että kädessä ei ole mitään rikki, kipuilu johtuu täräyksestä ja sen aiheuttamasta liikkumattomuudesta ja hermojen kireydestä. Sain jumppaohjeet ja kontrolliajan tammikuulle. Illalla kättä tuli jumpattua vähän turhankin paljon, kun siivosin keittiön kaapit. Se jäi viime vuonna tekemättä, kun olin joulun alla flunssassa. Siivottuani hain vintistä muutaman joulukoristeen, ystäviltä saatuja ja matkoilta tuotuja. Huonoa telepatiaa? Kun laitoin Annelilta saamiani kauniita koristeita esille, tämä lähetti viestin, että oli rikkonut polvikierukan keittiöjakkaraa käyttäessään. Hannu aina varoittelee minua, kun käytän (jonkun tekemää?) Anni-mummulta perimääni jakkaraa. "Turha sanoa, että se on kestänyt 100 kiloisen mummusikin!"

Tänäkin vuonna vietimme itsenäisyyspäivän kahdestaan kotona. Liukkaan lenkin jälkeen laitoin possunfileen (vaikka lihansyönti onkin kiellettyä) ja juurekset (vähintään suositeltu määrä) uuniin. Vaihdoin punajuuret raitajuuriin, kun ovat niin hauskan näköisiä. 

Käsi kärsi, mutta hyvää oli!

Lauantain vietimme Ritun uudessa kodissa ruokavieraina. Saimme joululahjaksi itse tehdyn saaristolaisleivän, jonka laitoin pakastimeen. Vuosi sitten Ritun tekemä leipä oli ehdottomasti joulun paras.

Sunnuntaina teimme bataattivuoat yhdessä; minä kuorin ja Hannu pilkkoi juurekset. Lisäsin tähänkin reseptiin 7-maustetta, siitä tulee mukavasti jouluista makua. 

Maanantaina paistoin karpalo-valkosuklaacookiet. Eiköhän se ole siinä, joulu on pientä siivousta vailla valmis!

 
Tiistain lenkillä (näin Kulomäentien varrella pienen, kuolleen peuran vasan ja ilmoitin siitä poliisin vihjepuhelimeen) hain kuusenoksia ja koristelin meille "kuusen". Illalla oli vuorossa Kauneimmat joululaulut goes pop.
 
Keskiviikkona saimme kausirokotukset, samalla kävimme lounaalla Tikkurilan Punto e Pastassa. Suosittu paikka! Illalla kävimme vuoron perään vinttikamarin "pukinpajassa" paketoimassa vähät lahjamme.
 

Marras-joulukuun kirjoja;

Paula Noronen "Tarja Kulho - Räkkärimarketin kassa". Aikoinaan kuuntelin sarjaa Radiomafiasta. Taisi tulla perjai-iltapäivisin, kun töissä yritin sermin takana hillitä hihitystäni. Hulvatonta tarinaa Tarja Kulhon arjesta, työpäivistä ja perheestä.

Paul Auster (1947-2024) "Talvipäiväkirja". Muistoja lapsuudesta alkaen, tosin jostain syystä sinä-muodossa, kuin ulkopuolisen silmin. Olen lukenut kirjan vuosia sitten. En muistanutkaan, miten henkilökohtainen se on, ja miten paljon huumoria siinä on (varsinkin, kun hän kertoi elämänsä 21:stä asunnosta). Mutta lukiessani muistin, miksi pidän Paul Austerin kirjoista. Miten kauniisti hän kirjoittaakaan vaimostaan! "... sillä hänen skandinaavisessa veressään kiehui sama vanhurskas määrätietoisuus kuin hänen uudisraivaaja-esi-isissään..."