perjantai 12. huhtikuuta 2024

Porto

Aamulla meillä oli paljon aikaa ennen junan lähtöä. Emme halunneet maksaa 12€ hostelin aamiaisesta, vaan haimme läheisen Pingo Docen leipätiskiltä täytetyt sämpylät. Ei mitään pikaruokaa, asiakkaita oli jonoksi asti ja kaikki tehtiin käsin. Söimme sämpylä-jogurttiaamiaisen hostelin ruokailutilassa, sain sieltä myös pakollisen aamukahvini. Pakkasimme rinkat ja lähdimme metrolla Rossiolta yhdellä vaihdolla Santa Apoloniaan. Juna seisoikin jo asemalla ja löysimme omat paikkamme. Parin pysähdyksen jälkeen vaunumme oli aivan täynnä.

Campanhãn asemalla vaihdoimme lähijunaan, jolla pääsimme São Benton asemalle (pummilla, kuten aina). Kehotin Pirjoa katsomaan aseman kauniit kaakeloidut seinät, ennen kuin johdatin hänet Rivoli Cinema Hosteliin, jossa olen ollut ennenkin. Saimme pedit 4h naistendormista, jätimme rinkat lokkereihin ja jalkauduimme keskustaan.

Kävelimme alas Ribeiraan, iltapäivän auringossa oli vielä kuuma (+26). Ohitimme auringonpaisteiset terassit ja menimme muurin sisäpuolelle syömään Maison do Joãozinhon terassille. Kävelimme Ribeiran loppuun ja Luiz I -sillan kohdalla kapusimme rinteen raput ylös. Ohitimme katedraalin (siellä käymme huomenna) ja oikaisimme "huumekujaa" pitkin São Bentolle, josta olikin lyhyt kävely takaisin hosteliin.


keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Vantaa - Oslo - Lissabon

Vaikka olimme laskeneet Pirjon lennon lähtöajasta takaperin kotoa lähtöajan, olimme silti kentällä tunnin liian aikaisin. No, ihan sama juttelemmeko kotona vai kentällä. Saatoin Pirjon hänen lähtöportilleen ja siirryin kuluttamaan vielä tunnin omallani. Olin huolissani, kun jouduin istumaan koneen takaosassa, mutta stuertti vakuutti, että kone lähtee ajoissa, luultavasti takaovikin avataan ja koneessa on hyvin tilaa. Hän lupasi selvittää, miltä portilta Lissabonin jatkolento lähtee. Sain vaihdettua paikkani; norjalaisnainen otti ilomielin ikkunapaikan. Väliimme jäi tyhjä paikka. Oslossa löysin nopeasti lähtöporttini, ihan turhaan olin hermoillut.

Metrolla liikkuminen Lissabonissa on tehty entistä helpommaksi; matkan voi nykyisin maksaa suomalaisella pankkikortilla, sen kun vilauttaa korttia lukijalle ja pois lähtiessä uudelleen, niin kortilta veloitetaan yksi metromatka (kuten Málagan lentokentältä keskustaan junalla). Kahden vaihdon jälkeen nousin Rossiolle, Pirjo oli jo kotiutunut Lisbon Destination Hosteliin ja odotti minua siellä.

Hän oli tehnyt tuttavuutta dormin muihin (nais)asukkaisiin ja luvannut näille, että menemme yhteiselle illalliselle. Tytöt olivat jo lähteneet, kun minä saavuin, mutta lähettivät koordinaatit, missä tapaamme. Kävelimme alaspäin kohti Tejoa ja saksalainen pilotti Sonja vilkutti Gambarin kohdalla. Sisällä istui jo ujontuntuinen ranskalaistyttö Margaux.

Tilasin hyvän mustekalasalaatin, syödessämme tutustuimme toisiimme. Kävelimme vielä Pirjon kanssa joenrantaan, ennen kuin palasimme keskustan läpi hosteliimme. Kävin suihkussa ja jäin mukavaan oleskelutilaan kirjoittelemaan. Nuoriso vasta lähti baarikierroksille, kun me vetäydyimme dormiin nukkumaan.

Vähän levottoman yön jälkeen lähdimme kaupungille aamiaiselle. Ennen Lisbon Destination Hostelin hintaan kuului aamiainen, ei enää. Menimme yhteen kantakahvilaani kahville ja kananmuna-sämpylöille. Jatkoimme Santa Apollonian juna-asemalle (rakennustyö aiheutti ylimääräisen mutkan) ja ostimme huomiselle liput Portoon. Kevät on jo pitkällä ja Lissabonin puut vihertävät uusista lehdistä. Jakarandapuut ovat vielä lehdettömiä. Nousimme Alfaman kujia ja katuja ylöspäin ja näytin Pirjolle, mihin Varkaidentori levittäytyy tiistaisin ja lauantaisin.

Poikkesimme Terreiro do Paçon lauttasataman myyntihalliin ihailemaan seinien kaakeleita. Jatkoimme Cais do Sodréen ja kun olimme hoodeilla, näytin viehättävän Pink Streetin.

Kävimme Mercado da Ribeira -kauppahallissa, jonka viereisessä Time Out -hallissa on lukuisia ruokapaikkoja. Ulos oli levittäytynyt torstaimarkkinat. Vielä ei ollut nälkä, mutta kurkkua kuivasi (vesikin oli loppu!) ja pysähdyimme yhden tapasbaarin terassille pretalle.

Taas noustiin lukuisia mäkiä ja rappuja, lounaalle istuimme Rest O Adrianon terassille ja minä sain kaipaamiani sardiineja.

Kävimme pikaisesti hostellilla, jätin sinne turhan neuleen (Lissabon +28) ja jatkoimme kävelyä toiseen suuntaan, Pombaliin saakka, etsien sopivaa leipomokahvilaa.

Kävelimme Rossion ja hostelin ohi rantaan johtavalle kävelytielle asti ja jäimme Casa Brasileiran terassille kahville ja pasteis de natalle. Hosteliin palattuamme Pirjon mittari näytti päivän saldoksi 20 kilometriä, puhelimeni Google Maps vain 8km.

torstai 4. huhtikuuta 2024

Tulossa: Camino Portugués (Senda Litoral)

Tein taas viimeisen viikon ennen reissua itselleni kovin kiireiseksi. Tiistaina parturi ja (minulle) kevään viimeinen iltajooga, keskiviikkona 90 minuutin hieronta - kiitos, Joulupukki! Torstaina viimeinen aamujooga ja lukupiiri. Perjantaina menin aamulla naapurin pikkupoikien seuraksi, kun Grete kävi vauvan kanssa lääkärintarkastuksessa.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, otan ensimmäisen kerran kaverin mukaani caminolle. Kaiken lisäksi Pirjo ei ole koskaan käynyt Portugalissa, joten on kiva näyttää hänelle uusi maa. Muuten hän on patikoinut ja kulkenut rinkka selässä, ehkä ainoa ystävistäni, jonka uskallan ottaa mukaani näin pitkälle vaellukselle. Aiemmista caminoistani poiketen tämä on kevyet 300 kilometriä ja olen tehnyt reittisuunnitelman, jossa päivämatkat ovat keskimäärin 20 kilometriä, eikä nousuja juuri pitäisi olla (max 265 mpy). Jos hyvältä tuntuu, voimme pidentää päivämatkoja ja viettää jossain kohteessa ylimääräisen yön. Eniten hermostuttaa se, että meillä on eri lennot Lissaboniin, minulla pitkästä aikaa vaihdon kanssa. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja Pirjo odottaa minua sovitusti majapaikassamme. 

 

Vaelluksen jälkeen pidän muutaman "lomapäivän", ehkä poikkean kolmannen kerran ihanaan Pinhãoon. Pirjo ja Hannu vaihtavat paikkaa; Pirjo lentää kotiin ja Hannu vuorostaan Amsterdamin kautta Portoon, jossa meillä on treffit. Sen jälkeen vietämme parin viikon yhteisen loman kohteina Coimbra, Figueira da Foz, Caldas da Rainha ja Lissabon. 

Villa Severino

Marian Konditoria
Perjantain lyhyen lastenhoitokeikan ja viikkosiivouksen jälkeen lähdimme Helsinki Outletiin. Söimme hyvät Napoli-pizzat Villa Severinossa. Minun oli tarkoitus shoppailla useammassa kaupassa, mutta rahat menivät jo ensimmäiseen, kun ostin Samsoniten kabin-kokoisen matkalaukun. Haimme Marian Konditoriasta kahvipullat, itselleni valitsin leipomon 100v-leivoksen. Lauantaina pakkasin reppuni, mutta en caminoa varten, vaan Karkkilan reissulle.

Ritu kutsui minut Karkkilaan yökylään ja leffaan. Hienoa, kun sinne pääsee Onnibussilla helposti ja nopeasti. Ritu oli vaihtanut huonejärjestystä sitten viimekäyntini ja sain makkarin käyttööni. Söimme lohikeittoa, otimme lasilliset viiniä ja menimme Kino Laikan iltapäivänäytökseen katsomaan Virpi Suutarin Havumetsän lapset -dokkarin. Oi, niin kaunista kuvausta, hienoa musiikkia ja paljon mietittävää luonnon monimuotoisuuden kadosta. Leffan loputtua Virpi Suutari, Minka Virtanen (yksi nuorista luontoaktivisteista) ja Martti Suosalo jäivät kertomaan elokuvan teosta ja vastaamaan yleisön kysymyksiin. Täysi sali katsojia antoi elokuvalle ja tekijöille ansaitut aplodit. Kävelimme hissuksiin kotiin, Ritu valmisti vielä fetasalaatin ja istuimme juttelemassa, kunnes kumpikin vetäytyi sänkyynsä lukemaan. Aamukahvin jälkeen lähdimme aurinkoiseen säähän kävelemään Fagerkullaan ja jatkoimme Koskireittiä keskellä upeaa metsää ja kuohuvia koskia. Pakkasin reppuni ja Ritu saattoi minut bussiasemalle odottamaan Onnibussia.

Tiistaina pakkasin rinkkani, painoa tuli noin seitsemän kiloa. Pirjo ajoi meille illalla yöksi.

maanantai 25. maaliskuuta 2024

Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks...

Pirjo tuli lauantaina kahvittelemaan ja kävimme vielä läpi tulevan vaellusreissun aikataulua ja reittejä. Sovimme, että hän tulee meille jo reissua edeltävänä päivänä, niin ei ainakaan tule kiire kentälle.

Palmusunnuntaina kylän lapsia kävi kolkuttelemassa ovellamme. Pienet virpojat saivat karkkia, meille jäivät kauniit oksat. Tämän pääsiäisen vietämme kotona ja otinkin esille muutaman koristeen.

Kävelytiet alkoivat kuivua ja otin käyttöön vuodenvaihteen alesta ostamani (entistä suuremmat) Salomonin vaelluskengät. Yhden t-paidan, trikoot, sukkia ja alusvaatteita olen hankkinut, muuten lähden reissuun vanhoilla kamoilla. 

Vaikka emme paastoakaan, vaihdoin pulled porkin halloumiin, kun parina päivänä söimme tortilloja.

Suomen lasimuseo, Riihimäki

Kaj Franck
Hiljaisen viikon keskiviikkona halusin käydä Suomen lasimuseossa katsomassa Kaj Franckin näyttelyn, joka päättyy reissuni aikana. Hannu lähti Riihimäelle kuskiksi lounaspalkalla. Franckin tuotannossa on minullekin tuttuja arkiastioita, mutta myös todella paljon upeaa lasitaidetta. Kotimainen suunnittelu ja toteutus on niin hienoa, että kiersin taas perusnäyttelytkin. Ennen poislähtöä heitin kaipaavan katseen vitriinissä kimaltelevaan vaaleanpunaiseen Aimo Okkolinin Lumpeenkukka-vaasiin.

Dale Chihuly "Blue and Orange Persian Set"
 

Lupaamani lounaan söimme lasimuseon Klaas kahvila-ravintolassa.

Pääsiäinen

Pitkäperjantaina söimme perinteisesti savukalaa. Iltapäivällä satoi vettä, kun veimme hyasintit Honkanummen haudalle ja ajoimme Lohjalle synttärikahveille. Kaikki lapsetkin olivat kotona ja Sipe innoissaan, kun koko lauma oli koossa.

Savukalaa riitti vielä runsaasti lankalauantain Murtolan salaattiin, jonka tein pitkähkön kävelylenkin jälkeen. Samalla paloittelin karitsanpaistin marinoitumaan pääsiäispyhiksi.

Sunnuntaina tein Sofi Oksasen lammaspataa, tottakai tuunaten. Lisäsin siihen sieniä, kuivattuja yrttejä (minttua, oreganoa, lipstikkaa ja laakerinlehtiä), purkitettuja tomaatteja, tuoretta pinaattia ja kesäsipulin varsia. Jos punaista lihaa haluaa syödä, niin tämä pitkään haudutettu pata on ihan parasta! Samaa reseptiä käytän usein vaihtaen karitsan naudan paistiin.

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006460630.html

Olin varannut pääsiäiseksi niin paljon ruokia, että parsat jäivät ostamatta ja lammasmakkarat grillaamatta. Ulkoilusää oli mainio ja aloittelimme pihatöitä.

Pääsiäismaanantain lenkillä näin kevään ensimmäiset leskenlehdet, päivällä Vantaalla rikottiin myös kevään lämpöennätys, lähes +18 astetta. Illan tullen sytytimme takapihalle "pääsiäistulet" ja grillasimme ne lammasmakkarat. Oli taas mukava pääsiäinen; ulkoilua, liikuntaa, lepoa ja hyvää ruokaa!

Kaunis sää loppui kuin seinään; keskiviikkoaamuna maa oli valkoinen, lunta satoi lisää ja oli miinusasteita. Onneksi Hannu ei ollut hosunut renkaidenvaihdon kanssa.

 

Kevään kirjoja:

Merja Mäki "Ennen lintuja". Merja Mäki perehtyi vuosia Karjalan evakkojen historiaan, ennen kuin julkaisi esikoisteoksensa. Liikuttavan todentuntuinen tarina seuraa Allin ja tämän perheen evakkomatkaa 40-luvulla sotaa pakoon Sortavalasta Seinäjoelle. Taakse on jätettävä talot, maat ja elinkeino. Allin on luovuttava myös unelmastaan ryhtyä kalastajaksi rakkaalle Laatokalle. Sen sijaan hän kuljettaa läpi Suomen perheen lehmät hevosen vetämän reen perässä. Seurana Allilla on sodassa taistelevan veljensä vaimo, joka on pitkälle raskaana. Nuori äiti kuolee synnytykseen ja Alli lupautuu hoitamaan keskosena syntyneen veljentyttären. Haave kalastajan ammatista vaihtuu pikku hiljaa toiveeksi sairaanhoitajan opintoihin, mutta siihen hänelle ei ole varaa. Muu perhe palaa Karjalaan, mutta Alli löytää oman paikkansa muualta. Äidinkielen opettajana Merja Mäen teksti on värikästä ja kaunista. 

Anne Tyler "Palmikko". Tylerin tapaan lempeä, kaunis perhetarina vuodesta 1959 koronavuoteen 2020. Päähenkilönä keski-ikäinen Mercy, joka lasten lähdettyä kodista maailmalle haluaa hänkin itsenäistyä ja alkaa viettää yhä enemmän aikaa vuokraamassaan ateljeessaan. Taulujen maalaaminen on lähinnä tekosyy pysyä poissa kotoa, vaikkakin vakava harrastus, joka tuo myös "omaa" rahaa. Vasta viimeisillä sivuilla tulee selitys kirjan nimeen. Hyvä selitys!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Kihlajaispäivän viettoa Tallinnassa

Saimme molemmat Eckerö Linelta joululahjaksi ilmaiset reittimatkat, jotka oli käytettävä ennen pääsiäistä. Marelta löytyi edullinen majoitus Kalamajasta.

Oda Resto

Tallinnan satama-alue (Kalamajaan päin) on pistetty taas hyrskynmyrskyn. Ilmoitin Marelle, että käymme ensin lounaalla, sen jälkeen voimme asettua "toiseen kotiimme" kaikessa rauhassa. Laivamatkalla tutkimme lounastarjouksia ja halusin tutustua uuteen Oda Restoon (Kalaranna 8/9). Koko alue hohtaa vielä uutuuttaan, asunnot maksavat taatusti maltaita ja kesällä rantakantti on mukavaa ulkoilualuetta. Tilasimme ankankoivet uunikasviksilla ja kuskusilla (6,90€). Hyvää oli!

Haimme Rimistä parin päivän tarpeet ja kävelimme Suur-Patareille. Sattumalta Mare oli pihalla ja pääsimme rimputtamatta sisälle. Hannu huomasi hukanneensa pipon ja uudet käsineensä, taas! Mare kutsui meidät kahville, hän oli leiponut korvapuusteja. Vaihdoimme Espanjan kuulumiset, heillä oli ollut kuukauden reissu, meillä vain viikon. Hetken huilin jälkeen palasimme rantaan, Suur-Patareilta on uudet raput suoraan Kalarannaan. Hannun hanskoja tai pipoa ei ravintolasta löytynyt. Kävelimme kauniisti kunnostettua Vana-Kalamajaa Baltijaamalle ja toista kautta takaisin kotiin. Tallinnassa on todella siistit kadut; lumet ja jäät ovat sulaneet, hiekoitushiekat ja roskat on harjattu pois.

Vietimme illan mukavassa asunnossamme (liian vanhoja lähtemään baareja kiertämään!) ja tein tapaslautaset salamista, kinkusta, juustosta, päärynästä ja makeista kreikkalaisista mansikoista.

Torstaina viivyttelimme asunnossa liki kymmeneen, ennen kuin ulkoistimme itsemme. Hannu kävi ensin Rimissä ja sieltä löytyivätkin eilen kadonneet pipo ja käsineet. Kävelimme satamaan päin ja tarkistimme huomisen reitin suoraan terminaaliin. Jatkoimme Rotermannin kautta vanhaan kaupunkiin ja jäimme aperitiiveille Caffe Centraleen.

Tasca Portugues

Olimme tutkineet lounaslistoja, yllättäen huomasimme Tasca Portuguesin olevan lähes italialaiskahvilaa vastapäätä. Söimme hyvät, mutta kevyet annokset (7,90€). Hannu lähti suoraan Kalamajaan, minä nousin Toompealle tarkoituksena laskeutua raput Baltijaamalle, mutta raput ovatkin remontissa. Syytä onkin!

Peter Lindbergh
Wang Chen
Simen Johan

Kävin katsomassa Fotografiskan uudet näyttelyt; Peter Lindberghin "Lightness of Being", Wang Chenin "Fractured Delights" ja Simen Johanin "Until the Kingdom Comes". Palasin Patareille kaupan kautta, niin meidän ei taaskaan tarvitse illalla lähteä mihinkään.

Päikkäreiden jälkeen keitin meille pullakahvit. Ilta kului lueskellen, laiskotellen ja tapaksia nauttien. Yläkerrasta kuului taas pienten jalkojen töminää, muuten olikin hiljaista.

Perjantaina oli vielä kuivaa, kun aamiaisen syötyämme hyvästelimme Maren ja kävelimme Sadama Turgin kautta terminaaliin. Vantaalla tihkutti vettä ja tiet olivat loskaisia. Olin ostanut virolaista leipää, kotona oli leivänpäällisiä ja pakastimessa pizzaa, joten pääsimme kävelemään asemalta suoraan kotiin. Oli taas mukava reissu!