Kalana, Paradise Surf Beach

Yhdentoista hoodeilla pakkasimme auton ja ajoimme Emmasten kautta Kõrgessaareen. Fillaristeja oli paljon liikkeellä, sää suosi heitäkin. Kävimme puffetlounaalla Ranna Kohvikissa ja syötyämme ostimme Coopista lisää leipää. Ajoimme Kalanaan, onneksi eilinen tuuli oli jo lähes tyyntynyt.

Olin varannut meille kahdeksan neliön pikkumökin, jossa on yksi kerrossänky. Yllättäen saimme isomman 4h-mökin ja petasimme molemmille alapedit. Lähellä on yhteiset vesivessat ja suihkut. Kun emäntä näki Hannun kulkevan kyynärsauvoilla, saimme luvan käyttää isomman naapurimökin ulkosuihkua. Kävin törmän takana surffirannalla uimassa, vesi oli jäätävän kylmää. Sen jälkeen lämmin suihku ja hetken huili. Kävimme pikkukävelyllä katsastamassa yhteiskeittiön (ei vesipistettä ja vain vähän astioita). Otin yhteisjääkaapissa viilentyneen rosén mukaan, täytin vesipullon ulkohanasta ja palasimme helteiselle terassillemme. Rantatörmä suojasi hyvin mereltä puhaltavalta tuulelta.

Missasimme hienon auringonlaskun, kun menimme niin aikaisin nukkumaan. Heräsin yhdeltätoista vessareissulle, taivas oli aivan tulessa ja porukkaa istui vielä nuotiopaikalla.

Täällä on hämähäkinseittejä joka puolella; mökissä, ulkosuihkussa ja metsäpoluilla. Valmistin aamiaisen konttiin laitetussa vaatimattomassa "keittiössä", jonka varustuksiin kuuluu jääkaappi, vedenkeitin ja vähän astioita. Tiskaus ja vedenhaku on ulkona. Jos olisin viettänyt enemmän leirintäalue-elämää, olisin osannut varustautua paremmin; kertakäyttöastioita ja käsi/keittiöpyyhe. Nyt olin onneksi pakannut mukaan oman tiskiharjan ja pressopannun. 

Kävelin metsäpolkua Ristnan majakalle, joka on jostain syystä suljettuna. Olen jo kerran kavunnut sen portaat ylös, silloin emme arvanneet, että lähes majakan varjossa on näin hieno ranta ja mökkikylä. Jatkoin merkittyä fillarireittiä ja keräsin polun varrelta kantarelleja. Lisäys puutelistaan; sieniveitsi.

Tullessa Hannu vannoi, että hän ei sitten aja toista kertaa tänne tulevaa hiekkaista pikkutietä. Muutti kuitenkin mielensä, kun täällä rannassa ei ole kuin hampurilaisia myynnissä. Kävin suihkuttamassa hämähäkinseitit pois hiuksistani ja lähdimme Kalana ÄÄRiin pizzoille. Paikka on kovin suosittu, ainakin näin viikonloppuna. Eikä ihme, hyvät oli pizzat. Ostimme Põhjalan portterit mukaan mökille.

 

Mökille palattuamme kävelin omistajien talon ohi toiselle rannalle Mugasääreen, jossa joku leijasurffaili.

Istuin ulos lukemaan, seurakseni sain kirkkaanvihreän koppiksen, joka pyrki puhelimeeni. AI; kupari/kultakuoriaiset rakastavat Seinäjoen Tangomarkkinoita.

 

Teretulemast Kassarisse!

Illaksi luvattiin ukkosta ja odotin sitä pitkään parvekkeella lukien. Joskus yöllä jyrähtikin komeasti ja satoi pari kertaa rankasti. Yläkerran naapurimme olivat seuranneet jalkapalloa, mutta eivät saaneet telkkariin ääntä. Ilmankos oli hiljaista. Aamulla tamperelaisperhe tuli keittiöön aamiaiselle, hekin olivat lähdössä Hiidenmaalle, mutta aikaisemmalla lautalla kuin me.

Rohukülan kahvilan ulkopuolella on hienot kukkaistutukset. Millä pasqualla Haapsalun kukat oikein kastellaan, kun ovat noin reheviä?  

Kassariin oli parikin vaihtoehtoa; syödäänkö Käinassa ja käydään siellä isommassa kaupassa? Onko Vetsi Talli tänään auki? Riittääkö Kassari Poodin tarjonta meidän tarpeille? Minä toivoin iiUmekkin ankkaa ja ajoimme sinne. Aaettä, kun oli hyvää! Kassaripoodista ostimme ilta- ja aamupalaa. Pikkukaupassa on aina kalliimmat hinnat, mutta säästyimme ajamiselta. Lähetin Koitille Haapsaluun kiitokset ja tämä vastasi; Olete ikka oodatud!

Onpa ihanaa palata "omaan leikkimökkiimme"! Tämä on (minulle) kahdeksas kerta Kassarissa. Kerran olen vaeltanut, nyt olemme autolla liikkeellä, muina kertoina Hondalla. Piharakennuksen keittiötä ja suihkua on uusittu viime käyntimme jälkeen. Juuri, kun kannoimme kasseja keittiöön ja mökkiin, Tiiu (88v) ajoi autolla pihaan ja vaihdoin kuulumiset halausten kera. Tuuli oli laittanutkin viestin, että hän on Kärdlassa ja tulee kotiin myöhemmin. Suihkun jälkeen keitin kahvit, jotka joimme omalla terassilla kuunnellen Georg Otsin "Saarenmaan valssia". Myöhemmin paistoin iltapalaksi kananmunia ja juustonakkeja. Tiskattuani Tuuli saapui ja sain uudet halaukset.

Satoi lähes koko yön ja vielä aamupäivänkin. Aamiaisen jälkeen tein peltolenkin Esikülan ja Tagukülan kautta takaisin Kassariin. Peltotiellä kävellessäni kaksi nelijalkaista (kettua?) loikki eestaas tien ylitse. Jostain kuului haulikon ammuntaa. Tiedä sitten, yrittikö joku osua peuroihin tai kettuihin vai karkoittaa variksia. Isoja etanoita oli joka puolella, piti katsoa mihin astui. Valkoviiniä, valkosipulia ja etanat pannulle!

Pari fillaristinaista ohitti minut sähköpyörillään, saavat vielä sadetta niskaansa. Õlle Koda olisi ollut jo auki, poikkesin Kassari poodiin täydentämään varastoja. Kävin suihkussa ja lähdimme syömään. Autolla.

Saimaa "Sadetta mä kuuntelen". Matka Vetsi Talliin ei ole pitkä, mutta päätin unohtaa kävelyn ja pitää itseni kuivana. Minulle jo kolmas kala-ateria viikon sisällä; paistettua kampelaa. Kyllä nyt (silmä)lääkäri kiittää! Hannulla on flunssan takia olematon makuaisti, mutta hänen tilaamansa pulled pork -salaatti ainakin näytti hyvältä. Palasimme mökkiimme lukemaan ja päikkäreille. Myöhemmin keitin kahvit ja jäimme keittiöön lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Siellä on kuitenkin lämpimämpää ja kuivempaa kuin pikkumökissä. Iltapalaksi taas paistettuja munia ja juustonakkeja + Valion Forte-juustoa. Varikset jatkoivat raakkumista mökin viereisessä kirsikkapuussa. Voisiko se haulikkomies poiketa tännekin?

Torstaina lähdin lenkille vasta yhdeltätoista, kun sade lakkasi. Kävelin maantietä Orjakuun päin ja sovimme, että Hannu nappaa minut matkalla kyytiin. Asfaltilla oli runsaasti autojen alle murskautuneita etanoita. Olen jo pari päivää ihmetellyt, mihin kaikki lampaat on viety. Orjaku Sadaman jälkeen näin muutaman mustan lampaan laiduntavan kosteikolla. Ja tekevän lisää lampaita.

 

En ihan ehtinyt päätielle asti, kun Hannu keräsi minut kyytiinsä. Kävimme Käinan Coopissa ja ostin itselleni Hiiumaa-paidan.

Menimme lounaalle Rannu Pubiin ja söin neljännen kala-aterian viikon sisällä (fish & chips). Huonoin tähän mennessä. Taivas selkeni ja istuin mökin edustalle aurinkoon lukemaan. Hannun flunssa on paranemaan päin, kun hän sai tartutettua sen minuun. Tuuli viritti linnunpelätintä ison kirsikkapuun alle. Hän pahoitteli sitä, että kaksi varisperhettä vielä lentotaidottomine poikasineen häiritsevät meitä raakkumisellaan (ja syövät hänen kirsikkansa). Iltapalaksi söimme juustonakkeja ja Coopin jonkunsortin perunasalaattia. Espanjalainen seitsemän euron Gran Castillo maistui mainiolta. Jäin vielä keittiöön lukemaan. Siellä on hyvä valo, mutta onneton wifi-yhteys ja mökissä toisinpäin. Myöhemmin illalla kysyin Tuulilta, missä hänen kissansa on. Se oli kuollut viime elokuussa, 21-vuotiaana! Totesimme linnunpelättimen ilmeisesti toimivan, sillä kuului vain mustarastaan laulua.

Heinäkuun kirjoja;

Elena Ferrante "Kadonneen lapsen tarina". Napoli-sarjan neljäs osa.

Haapsalu

Tällekin päivälle luvattiin vielä huonohkoa säätä. Olin suunnitellut uimista, mutta se saa odottaa parempaa ilmaa. Katsoin, että Rautatiemuseo aukeaa klo 11.00 enkä pitänyt mitään kiirettä. Söimme aamiaisen kaikessa rauhassa alakerran keittiössä, pojat nukkuivat vielä. 

Olin katsonut vain kellonaikaa, en sitä, että museo on avoinna keskiviikosta lähtien. Matkalla sateenvarjoni pyörähti nurinpäin kovassa tuulessa ja laitoin sen kassiin. Onneksi hain autosta sadetakin päälleni ja satoi vain pieniä kuuroja.

Kävelin Väike Viikin ympäri ja ihailin taas kerran upeita kukka-amppeleita. Kävin katsomassa Tšaikovski-penkin, mutta siinä kuului vain selostus, ei lainkaan musiikkia. 

Museo päivässä on hyvä tahti Virossa ja kohdalle sattui Rannarootsi Muuseum. Respan mieskin oli ruotsalainen. Jo Vormsissa käydessämme ihmettelin hautakivissä olevia ruotsalaisia nimiä, mutta heitä on aikoinaan asettunut asumaan ympäri Viroa.

Monesti olemme pettyneet, kun useat Haapsalun ravintolat ovat maanantaisin kiinni. Nyt ne olivat kaikki avoinna, mutta me emme päässeet heti yhteisymmärrykseen paikasta. Minulle olisi maistunut Wiiki Kohvikin ankka tai Demo Reston vitello tonnato, mutta päädyimme Taksi Pubiin. Olihan siellä tarjolla kalaa (silmälääkärin määräyksestä) ja hyvää kuhaa olikin. Hannu ajoi sinne autolla ja pois lähtiessämme kävin tien toisella puolella Maximassa. Taitaakin olla Haapsalun edullisin kauppa.

Istuin iltapäiväkahville aurinkoiselle pihalle, chef putsasi grillin ja kun pojat alkoivat tehdä ruokaa, siirryin parvekkeellemme lukemaan. Hannulla oli niin flunssainen olo, että hän jätti saunan lämmittämättä. Koit tuli (Prince) Harry-koiransa kanssa laittamaan naapurihuoneen valmiiksi, illalla sinne majoittui nelihenkinen suomalaisperhe. Muistutin Hannua Runon ja Suven päivästä ja niin hän pusersi partsilla minulle runon, joka kieltämättä oli sieltä huonoimmasta päästä. Johtunee flunssasta.

Tämän reissun kaksi ensimmäistä kohdetta koluttu ja koettu. Ne ovat kohdelleet meitä lempeästi ja olemme tunteneet olomme kotoisaksi. Kuten aina Virossa ollessamme.

Paldiski - Pakrin niemimaa - Haapsalu

Jätimme kodikkaan Samblatalun ennen puoltapäivää, sylittelin vielä Sofia-kissan ja pakkasimme tavarat autoon. Pariskunta ei ollut kotona ja lähetin heille kiitokset. Kurvasimme Lohusalun sataman kautta, viehättävä niemenkärki sekin.

Matka jatkui Paldiskiin, museokorttilistallani oli Amandus Adamsoni Ateljeemuuseum, jossa sain yksityisen englanninkielisen opastuksen ja suomenkielisen esitteen. Rakennus näyttää aivan kappelilta, mutta on Adamsonin ateljee, jonne koko perhe muutti asumaan sen jälkeen, kun saksalaiset olivat 40-luvulla pommittaneet heidän kotitalonsa. Kuin ihmeen kaupalla ateljee säilyi ehjänä.

Piharakennuksessa (vanhan kotitalon perustuksissa?) on vaihtuva kesänäyttely. Tässä kuussa siellä on esillä Peeter Ernitsin tauluja. Niin kauniita maisemia Viron luonnosta!

Seuraava kohteemme oli Pakrin jyrkänne - Pakri Pank ja Pakri tuletorn. Tuuli niin kovin, että katsoin parhaimmaksi laittaa sateenvarjon kiinni, ettei tuuli veisi minua alas jyrkänteeltä.

Aurinko pilkisteli pilven raoista heti, kun me jatkoimme matkaa. Kuvattuani majakan pysähdyin vielä katsomaan patsaan, joka ymmärtääkseni on Adamsonin, mutta replikoitu Rene Reinumäen toimesta 2013. Jatkoimme matkaa kohti Haapsalua minulle tuttua vaellusreittiä (2021). Välillä tuli niin rankkoja sadekuuroja, että sääliksi kävi tiellä pyöräilijöitä. Onneksi me olimme päättäneet vaihtaa Hondan autoon.

Hannu oli katsonut Haapsalun ruokatarjontaa ja ilokseni Laterna Baarissa oli kuhaa päivän listalla.

Ajoimme kaupan kautta majapaikkaamme ja soitin Koitille, että olemme jo pihalla. Minun kolmas kertani tässä majapaikassa, tällä kerralla varasin ainoan parvekkeellisen huoneen. Alakertaan on majoittunut kaksi nuortamiestä, toinen on hitsari ja toinen Talumehe Körtsin chef, molemmat pidempiaikaisia vuokralaisia. Hannu lämmitti saunan, olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa löylyihin, varsinkin puulämmitteiseen saunaan! Keitin saunakahvit ja juttelimme alakerran miesten kanssa, ennen kuin vetäydyimme yläkertaan lukemaan ja päivittämään blogia. Olisi pitänyt varata autopaikka Hiidenmaan lautalle aikaisemmin, nyt oli paluumatkalle tilaa enää aamun ensimmäiselle lautalle.