Mysteerimatka 2026; Turku!

Pelottelin taas Hannua Vauhti kiihtyy -festivaalilla, mutta Tikkurilan sijaan hän pääsee viettämään synttäriään Turkuun. Pienempi paha? Tampereelle oli turha edes yrittää; Eppu-fanit ovat varanneet kaikki majoitukset.

Minulla oli taas omat lehmät ojassa 🐄🐄🐄 ja suuntasimme auton (ei siis enää Hondaa) suoraan Turun Taidemuseoon.

Parhaillaan siellä on esillä islantilaisen Eggert Péturssonin näyttely "Millefleurs". Katsoin kaikki näyttelyt, olinhan ensimmäistä kertaa ko. museossa. Puulattiat narisivat kotoisasti ja kahviosta leijui hurmaava kanelipuustien tuoksu.

Hannu jätti auton Forum Marinumin parkkialueelle ja kävin hakemassa s/s Boren respasta lupalapun ilmaiseen pysäköintiin. Parkkikselle oli pysäköinyt myös joku motoristiryhmä.

Kävimme tervetulo Ipalla tutun korttelikapakan terassilla ja seurustelimme paikallisväestön kanssa. Olimme harkinneet lounaspaikkaa lähempänä keskustaa tai linnan toisella puolella, mutta Hannun hankalaa ja hidasta kulkua lyhentääkseni tarjosin hänelle ruuat Ravintola Göranissa. Kyllä olikin hyvää! Ja lähellä Borea, kävin tsekkaamassa meidät sisään ja vedin laukun hyttiimme.

Huilimme hetken radiota kuunnellen. Ulkona oli niin hieno sää, että kävin pesulla, puin "parempaa" päälle ja lähdin kävelemään Aurajoen rantaan. Ostin vadelma-lakritsijäätelön ja rapsuttelin kiinalaispariskunnan (?) minikokoista villakoiraa. Boren ulkopuolelle oli parkkeerattu viisi moottoripyörää. Huoh, kateeksi käy! Hannu vilkutteli yläkannelta, nousin sinne, ostimme baarista drinksut ja istuimme aurinkoiselle terassille. Kävin hakemassa hytistä kirjamme, linnan hoodeilta kuului musiikkia. Kovin lyhyeksi jäi "baarikierroksemme" Turussa.

 

Ahtaahkon suihkun jälkeen nautimme runsaan aamiaisen ja hetken huilin jälkeen keräsimme tavaramme ja poistuimme paikalta.
 

Jätin Hannun parkkipaikalle ja kävin Museokortilla tutustumassa Suomen Joutseneen. Ihana tervan tuoksu! Katsastin museolaivan tilat yksikseni, vasta poistuessani yksi perhe käveli vastaani. Epäilin laivan kaltevuudesta uusia silmälasejani, mutta opas vakuutti, että laivan kansi todellakin on molemmille reunoille kalteva. Ihan kuin Tallinnan risteilyllä kävelisi yhden nautitun kuoharin jälkeen!

Ennen kotiinlähtöä halusin vielä nähdä Pyhän Henrikin Taidekappelin. Siellä oli alkamassa siunaustilaisuus (ei mainintaa nettisivuilla), joten ajoimme paikalle turhaan. Sain kuitenkin luvan kuvata hienon interiöörin ennen tilaisuuden alkua.

Salon Veturitallissa on ihastuttava, koskettava (pelottava, sanoo Anna) ruotsalaisen valokuvaajan Helena Blomqvistin näyttely "Uusi ystäväni". Aivan kuin katselisi unia tai jotain kuvitettua satua.

Kotimatkalla poikkesimme Lohjalle syömään Suvin tekemää mustikkapiirakkaa ja onnittelemaan Noelia, joka viettää synttäreitään ensi viikolla. Sipellä oli Hannun tavoin jalkavaivoja ja ensiryntäyksen jälkeen poika olikin varsin rauhallinen. Kävin katsomassa Metsolan haudan, jonka sisko on hienosti hoitanut. Kotiuduttuamme ihanat naapurit tulivat koko perheen voimin onnittelemaan Hannua, lauloivat onnittelulaulun ja toivat mustikkapiirakkaa (Grete kävi hakemassa Samulle potan).

Villa Gyllenberg ja Factory Keilaranta

Hondan vakuutus juoksee ja pyörä seisoo tallissa. Ehdotin lyhyttä pyörälenkkiä Kuusisaareen, kun Villa Gyllenberg oli viimeksi siellä ajellessamme kiinni.

Jestas kun onkin hieno paikka, ilmankos Leena nimesi sen lempimuseokseen! Hannu jäi ulos istuskelemaan, kun ensin kiersin privaattipuolen, jota on kaksi kerrosta. Upeat huoneet täynnä kauniita mattoja, huonekaluja ja taidetta. Ja mikä näköala merelle!

Alakerran näyttelytilassa on esillä kokoelma "Runollinen todellisuus - 1920-40 lukujen taidetta, muotia, muotokuvia ja puutarhoja". Sen katsottuani käyskentelin vielä hetken kauniissa puutarhassa, josta löytyy myös kahvilan terassi.

Olin luvannut Hannulle kyytipalkaksi lounaan ja päräytimme Keilarannan Factoryyn. Ilmainen parkki, kunhan ilmoittaa rekkarin respaan. Olikin hyvää ruokaa, tuli syötyä taas vähän liikaa. Täytyy testata muutkin Factoryn lounasravintolat! Kotimatkalla hain Stadiumista lahjakortin Noelin synttärilahjaksi.

Torstaina fillaroin Tikkurilaan, keskusta on aivan sekaisin ratikkatyömaan takia. Koskaan ei etukäteen tiedä, mikä reitti nyt on suljettu. Siksi minusta ei enää ole ajamaan sinne autolla. Jätin fillarin kirjaston ulkopuolelle ja hain uudet rillini. Silmät olivat aivan ristissä, niin paljon tuli lisää vahvuuksia. Juu, haluan jättää uudet arskani päähän, sanoin kun tein lähtöä. Liikkeen ulkopuolella vaihdoin ne kuitenkin vanhoihin, että pääsin turvallisesti kotiin. Uimarantalenkillä otin jo uudet lasit käyttööni, pakkohan noihin on totutella.

Perjantai-iltana naapurit nappasivat meidät kyytiin ja lähdimme poikien seuraksi Haltialaan virvelöimään. Pikkuisen Samuelin kanssa kävelimme katsomaan lehmiä ja lampaita. Kotimatkalla hän nukahti turvaistuimeensa.
 

Kotimaan matkailua; Töysä, Etelä-Pohjanmaa

Mökkitie on kovin sateinen. Route 66.

Ritu kutsui meidät Töysän mökilleen, mutta pahoitteli, että pohjavesi on niin matalalla, että emme välttämättä voi saunoa. Matka oli pitkä, ilmankos Ritu muuttikin Etelä-Pohjanmaalle lähemmäs mökkiään. Pidimme kahvipaussin Kallenaution Kievarissa. Viehättävä paikka, jonka ulkorakennukset on museoitu.

 

Satoi lähes koko matkan. Sain luettua paksusta lainakirjasta 50 sivua. Ritu vastaanotti meidät kodikkaaseen mökkiinsä ja veimme tavaramme vierasmökkiin. Söimme hyvää kesäkurpitsa-broilerivuokaa ja grillattua kukkakaalia.

Syötyämme lähdimme Ritun kanssa kävelylenkille ja kiersimme Valkialammen, jossa on mainio uimaranta, mutta tähän hätään turhan kaukana. Hikihän siinä tuli sadetakissa ja Timon villapaidassa ja palattuamme kävinkin saunassa pesulla. Ritu oli kerännyt padat täyteen vettä ja sitä on kertynyt myös kaivoon, joten huomenna pääsemme saunomaan. Keräsimme tontilla mustikat aamuksi, kantarellit saavat odottaa keskiviikon kuivempaa keliä. 

Sanoin illalla Ritulle, että sisäinen kelloni herättää minut 7.18 ja niin tekikin, mutta nukahdin uudelleen. Oli niin armaan makeat uneat, kun sade ropisi kattoon. Aamiainen oli odottanut lähes tunnin, ennen kuin havahduin hereille. Sade lakkasi aamupäivällä ja lähdimme lähimetsään sienestämään, Hannu jäi sänkyyn kipuilemaan. Ritu tuntee tonttinsa ja metsät, pihalta keräsimme kantarellit, tien toiselta puolelta muutaman punikkitatin.

Kotiuduttuamme lähdin Hannun kanssa Alavuden kaupoille. Perunat ostimme K-marketin pihalta. Tuurin ohi ajoimme mennen tullen, emme juurikaan pidä mistään kauppakeskuksista. Ritu oli jo syönyt ja huilinut, me lämmitimme hyvää kesäkurpitsa-broilerivuokaa ja vetäydyimme omaan mökkiimme lukemaan ja päikkäreille. Ritu jatkoi puusavottaa ja yritin parhaani mukaan siirtää pienempiä pölkkyjä lähemmäs kottikärryjä. Illalla nautimme kesän parhaat löylyt, vilvoittelimme saunan terassilla ja Ritun saunottua istuimme vielä keittiössä rupattelemassa. Hän lupasi lämmittää saunan meille vielä huomennakin. 

Hannu muisti vasta illalla vaihtaessaan kipulaastaria, että sen kanssa ei saa saunoa.

Ritu jatkoi aamiaisen jälkeen puusavottaa, kunnes ehdotin, että lähdemme käymään hänen sienipaikoilla, liikunta tekee meille molemmille hyvää. Hannun tehtäväksi jäi pestä eilen ostetut perunat. Aurinko paistoi aamusta alkaen, mutta metsässä pienet hyttyset kiusasivat meitä. Nyt niitä on! Sieniä ei sen sijaan metsästä paljon löytynyt.

Kiersimme pidemmän kautta takaisin mökille. Onneksi, sillä parhaat kantarellipaikat löytyivät tien varrelta ojan pientareilta, parisataa metriä ennen Ritun mökkiä. Kävin saunalla pesulla, Ritu valmisti meille eilisistä tateista leivät. Hän jäi Hannun kanssa terassille putsaamaan tämän päivän sienisaaliin, minä otin keittiövuoron; valmistin salaatin tuoreilla yrteillä, keitin perunat ja tein sienikastikkeen. Istuimme aurinkoiselle terassille syömään, joimme päiväkahvit ja vetäydyimme vierasmökkiin huilimaan.

Oli viimeinen mahdollisuus käydä lähilammella uimassa. Ilta oli aurinkoinen ja lämmin, mutta menimme paikalle autolla, tulihan päivällä käveltyä kunnon lenkki. Lähdepohjainen vesi oli uskomattoman kirkasta, äkkisyvä hiekkapohja teki uimisesta silkkaa nautintoa, laiturilla kävin vain puhdistamassa jalkani vedessä. Todella hieno päätös tälle muutenkin ihanalle vierailulle!

Täydenkuun kunniaksi sain taas Peter Gabrielin uuden singlen kuunneltavakseni.

Suomen Lasimuseo, Riihimäki

Luulin, että voin kaikessa rauhassa lukea kirjaani, kyllähän Hannu osaa ajaa meidät kotiin. Alavuden jälkeen hän alkoi ääneen ihmetellä, kun missään ei näy mainintaa Tampereesta tai tiestä 66. Olimme ajaneet liittymän ohi aika pitkälle. Laitoin kirjan kiinni ja ryhdyin kartturiksi, kun alkoi meidän "Jyväskylän" rallimme pitkin pöliseviä hiekkateitä. Todo-listallani on vielä tälle kesälle Timo Sarpanevan 100-vuotisnäyttely Suomen Lasimuseossa. Ajoimme Riihimäelle ja Hannu odotti aurinkoisella penkillä istuen, kun kiersin hienon näyttelyn.

Yläkerrassa on Murano-näyttely, joka pistää miettimään, mitä kaikkea mielikuvituksellista alan ammattilainen voikaan tehdä. Kävin vilkuttamassa vaaleanpunaiselle Lumpeenkukka-vaasille, söimme lounaan Fasetissa ja ajoimme kotiin. 

Kotona näytti siltä, ettei ollut satanut juuri lainkaan. Naapurin pojat tulivat kotiin äitinsä kanssa. Pyöritin pyykit ja paistoin kantarellit pannulla,osan laitoin pakastimeen. Illalla tein ylijääneistä perunoista ja kantarelleista chorizomunakkaan ja istuimme terassille lukemaan. Ihanaa olla vaihteeksi kotona. Perjantaina Hannu lähti taas jonottamaan terveyskeskukseen saadakseen kortisonipiikin, kun kipulaastarista ei ole mitään apua. Kävin parturissa, lenkillä, uimassa ja kaupassa. Oli aivan liian kuuma siivota, joten pyöritin pyykit koneessa ja tein jäljellä olevista sienistä, perunoista ja chorizosta hyvän pyttiksen.

Hip hurraa! Kela maksoi minulle kahdeksan euron palautuksen 186 euron silmälääkärilaskusta. 🙄 Postimaksuunkin meni kolme euroa!