Syyssateita ja -satoa

Mökissämme on maahinen meininki. "Poika" porisee kylppärissä omenaisia tuoksuja hönkien ja aulassa sienikuivuri puskee sisäilmaan lisää umamia. Olen kuivattanut ja suolannut sieniä, keittänyt omenasoseita, tehnyt herukkalikööriä, pakastanut lehtikaalisilppua ja mustamarja-aronioita. Loput lehtikaalit ja sienisaalit on pakko kuivata. Ehkä joku rako pakastimesta löytyy vielä aronioille.

Innostuin pitkästä aikaa myös leipomaan ja tein omenaista pataleipää. Aiemmasta versiosta poiketen tässä reseptissä (Kotivinkki) pataa ei öljytty vaan taikina siirrettiin pöydältä pataan leivinpaperin avulla. Vähemmän käryä! Ohjeessa ei ollut lainkaan rasvaa (?), minä lorautin vähän öljyä ja ohi ohjeen sivelin leivän pinnan siirapilla. Hyvää tuli! Kun omenat loppuvat, voin lisätä taikinaan pussinpohjille jääneet kuivat luumut ja taatelit.

 

 

Lauantain vastaisena yönä satoi vihdoin kunnolla, siitä ilahtuneena toivon sienien kasvavan ja kävinkin aamujumpan jälkeen hakemassa suppareita Hannulle, hän kun lupasi valmistaa täytettyjä paprikoita. 

 

 

Sunnuntaina sain kutsun Noelin kaveriksi Lohjalle, kun nuoriso-osasto lähti hääpäivän viettoon Helsinkiin. Eipä minua paljon tarvittu kuin ruuan tarjoiluun, Noel leikki ulkona kavereiden kanssa ja pojat kuulemma hoitavat itse itsensä aamulla kouluun. Istuin pihalla lukemassa, ilma oli kesäisen lämmin, kuten etelässä kuuluukin olla.

 

 

Syksyn kirjoja:

 

Virpi Salmi "Olisin mieluummin raptähti ja muita naisajatuksia taiteen maailmasta"

 

Jelena Tšižova "Naisten aika"

 

My Helsinki -päivä

Toimiston lukupiiri kokoontui sopivasti keskiviikkona, kun pääsin taas luovuttamaan verta. Varasin ajan Sanomataloon aamupäivälle, samalla luovutin vertani Finn Gen Biopankkiin. Juotuani SPR:n tarjoamat pullakahvit kävelin Taidehalliin katsomaan hienon näyttelyn "Uusia näkökulmia valokuvaan - Helsinki School 25 vuotta". Kuvaan itse paljon ja arvostan suuresti näitä ammattikuvaajia.

Elina Brotherus

Arno Rafael Minkkinen

Pohjaan tarttunut viehe 2012

 

Tiina Itkonen

Antell Pikkuarkadia

Tarkoitukseni oli viettää päivä Annelin seurassa, mutta hän ei harmikseni ehtinyt Helsinkiin. Löysin uuden ruokapaikan ja lähetin hänelle kadekuvan, seuraavan kerran voimme käydä yhdessä lounaalla Antell Pikkuarkadiassa. Tarkoitukseni ei ollut käydä tänään Amos Rexissä, mutta kun se sattui kohdalle, astelin sisään. Yleensä videokuvaukset eivät innosta minua niin paljon kuin maalaustaide tai valokuvat, mutta kyllä Bill Violan "Inner Journey" -näyttelyn teokset kieltämättä sävähdyttivät. "Yömessu"-videon katselu rauhoitti mielen ja vaivutti lähes meditatiiviseen tilaan.

 

Bill Viola "Night vigil"

Bill Viola "Fire woman"

Nautin hetken aurinkoisesta syyssäästä ja kävelin Espaa myöten kauppatorille päin. Terassikeli, harmi, ettei ollut kaveria terdelle!

 

Viktor Jansson

Suomen valokuvataiteen museo Kaapelitehtaalla on tällä hetkellä suljettuna, mutta näyttelyt ovat sen sivutoimipisteellä Kämp Galleriassa (näyttelytila K1). Onneksi jossain tv-uutisissa mainittiin sen upea Susanna Majurin (1978-2020) näyttely "Rakkaus".

 

 

Susanna Majuri

Aivan ihania kuvia! Useimmissa taitaa esiintyä Majuri itse. En lähde arvuuttelemaan hänen kuolinsyytään, mutta videoitu keskustelu opettajansa Timothy Personsin kanssa herättää ajatuksia. Jos Bill Violan videoiden veteen upotetut ihmiset (jopa yksi lapsi!) ahdistivat minua, niin Susanna Majurin ihmiset veden alla loivat sadunomaisen, kauniin tunnelman. Videota katseli kanssani nuori nainen ja kerroin hänelle juuri näkemistäni näyttelyistä, hän lupasi käydä katsomassa ne, kunhan on ensin rauhassa sulatellut nämä Majurin kuvat.

 

Lukupiiri kokoontui pitkästä, pitkästä aikaa toimistolla. Keskustelu rönsyili vilkkaasti, kaikki olivat onnessaan, kun päästiin taas puhumaan kasvotusten. Olga Tokarczukin "Alku ja muut ajat" ansaitsi pisteitä ja mielipiteitä laidasta laitaan, mikä onkin lukupiirin sokeri ja suola.

Mennyttä kesää muistellen ja kurkistus tulevaan

Kontula

Koronapandemia ei juuri vaikuttanut elämäämme tänäkään kesänä. Toki jo viime vuoden keväälle ja syksylle suunnitellut reissut oli edelleen unohdettava, mutta kesällä harvoin muutenkaan matkustamme ulkomaille (Viroa emme laske ulkomaaksi). Saimme molemmat rokotukset ja pystyimme liikkumaan kotimaassa melko vapaasti. Moottoripyörä (×2) olikin taas kovassa käytössä ja lähiseudut tulivat tutuiksi. Kahviloissa tuli käytyä enemmän kuin koskaan.

Salonsaari

Kesämme alkoi toukokuussa fillarilenkein, moottoripyöräajeluin ja Salonsaaren muutaman päivän lomalla. Tarkoitus oli mennä Asikkalaan Hondalla, kuten edelliskerroilla, mutta lähtöpäivä oli niin kolea, että otimme auton alle. Heitin talviturkkini Päijänteeseen.

Strömforsin ruukkikylä

Juhannusviikolla päräytimme Kotkaan yöksi. Joku pointti tällekin reissulle oli; menomatkalla kävimme katsomassa Strömforsin ruukkikylän ja paluumatkalla koukkasimme Loviisaan.

Parainen

Juhannuksen vietimme kotona, seuraavalla viikolla otin osaa bussiretkeen, joka suuntautui Paraisille, Nauvoon ja Seilin saarelle. Mielenkiintoinen kombo sai minut taas suunnittelemaan mp-reissua samoille seuduille. Ehkä ensi kesänä?

Lootholma, Kustavi

Liiton (Pro) lomapaikkoja olemme käyttäneet paljon, heinäkuun alussa oli vuorossa Kustavin jurttamajoitus. Lootholman leirintäalueella on tehty koronarajoitusten aikana kunnostustöitä. Rantasaunat, respa, suihku- ja wc-tilat on kaikki uusittu. Tällä kerralla innostuimme tutkimaan myös lähiseutuja; Jeremiaan luolat, Vuosnaisten Meriasema, Peterzéns ja Kustavin Käsityöläiskylä. Vielä jäi käymättä Saaristoravintola Prykässä.

Perinteinen ruukkikierros jäi meiltä tänä kesänä ajamatta, sen sijaan saattelimme Otto Motoristin tuhkat taivaisiin matkalla Nikkilään muistokahville. Lohjalla käydessä ajoimme katsomaan Paavolan tammen. Helsingissä kävin näyttelyissä, Hannu lähti mukaani Vallisaareen katsomaan Helsinki Biennaalin. Fillaroimme katsomaan Keravan Taidetalon purkutaidetta.

Võru

Heinäkuulle ajoittui myös 1000 kilometrin moottoripyörämatka Virossa. Vanhoja tuttuja paikkoja, ainoa meille uusi kohde oli ihana Võru.

Hannun synttäri on elokuussa ja buukkasin hänelle mysteerimatkan. Lähtöaamuna kerroin, mihin osoitteeseen hän saa ajaa Hondan. Pointtina (minulle) oli Högforsin ruukki, meille sopiva majoitus löytyi Hämeenlinnan Hotelli Emiliasta. Kävelimme kaupungissa rantateitä ja linnan alueella, lähtöpäivänä kävin katsomassa Taidemuseon näyttelyt.

Minua kiinnostivat Viron rannikko- ja metsäreitit, valitsin niistä rannikkoreitin, kun haikailin uimaan. Vietin ensin kaksi päivää Tallinnassa, sen jälkeen vaelsin 130 km Haapsaluun, jossa meillä oli treffit. Hannu saapui paikalle bussilla ja vietimme kaksi päivää yhdessä, käyden mm. Fra Mare -kylpylässä. Viimeiset kaksi päivää olimme Tallinnassa, kävimme Fotografiskan näyttelyissä ja minä nautin 90 minuutin kokovartalohieronnasta.

Torronsuo

Torronsuon kansallispuistossa vietimme tunteja kauniissa säässä patikoiden ja eväitä syöden. Syyskuun alussa alkoivat Rekolan Raikkaan jumpat, kielikursseille emme tänä syksynä ilmoittautuneet. Kesäkelejä oli vielä jäljellä, Tallinnassa ollessani kävelin Kopliin ja huomasin ”Maitse maailma – Maailma rahvaste köök” -mainoksen. Siitä sain idean houkutella Hannu uudelleen Tallinnaan ja vietimme mukavan viikonlopun hyvästä ruuasta ja aurinkoisesta säästä nauttien.

Paljon siis ehdittiin, mutta monta suunnitelmaa jäi toteutumatta (kun uusia putkahteli koko ajan päähän) ja ne siirretään tulevaisuuteen. Tikkurilan Patiolle, Keran halleille, Viikin panimolle tai Vartiosaareen emme ehtineet, sen sijaan Sipooseen menevä mainio pyörätie houkutteli minut usein liikkeelle. Ensi kesälle jää myös Repovesi + Mäntyharju. Ipanoita ei nähty kuin vilaukselta, koko porukkaa ei voitu kutsua koolle. Ystäväpariskuntia sentään nähtiin silloin tällöin.

Uudet suunnitelmat

Sain Tallinnassa niin tehokkaan hieronnan, että haluan mennä uudelleen, se on synttärilahja minulta minulle lokakuun alussa. Hannu hehkutti halpoja matkoja Rhodokselle. Ei kiitos, ei minulle! Toki näin muutenkin hiljaisen kesän jälkeen syksy on varmasti Rhodoksellakin rauhallinen. Loka-marraskuun vaihteeseen varasimme mökkiviikon Teijosta. Jee, saadaan sienikuivuri tositoimiin! Itsenäisyyspäivän vietämme Virossa, kun lähdemme katsomaan Tartton joulutoreja. Joulun haluamme viettää Mathildedalissa, jos saamme sieltä mökin varattua.

Vuosi 2022

Rokotuskattavuuden myötä maailma avautuu (toivottavasti) ja uskallamme jo ainakin haaveilla tulevista reissuista. Hannu heitti ilmaan Andalusian, minä otin kopin ja ehdotin helmikuuta. Pääsisin taas kompuroimaan Espanjan vuorille! Finski laittoi Lissabonin lennot tarjoukseen ja varasin keväälle menolennon. Pohjana käytän samaa suunnitelmaa, jonka tein keväälle 2020; teen 2-3 viikon vaelluksen Portosta Santiagoon, sieltä Fisterraan. Vaelluksen lopetettuani vietän muutaman lomapäivän yksin ja treffit teemme Zamoraan viettääksemme yhdessä parin viikon loman Espanjassa. Fingers cross!

Yritän houkutella Onnin vaeltamaan kanssani alkukesästä lyhyen matkaa Espanjaan tai Saksaan. Toivottavasti pääsemme myös moottoripyöräilemään Viroon ja yhden reissun voisi tehdä niin, että otamme fillarit mukaan ja lähdemme pyöräilemään pitkinpoikin Hiidenmaata.

Syksyksi 2020 olin suunnitellut reissun Unkari-Slovenia-Kroatia, mutta korona peruutti lentomme. Ehkä saamme toteutettua sen ensi syksynä?

Kopparö, Raasepori

Yöllä kuuntelin raivokasta sadetta, melkein odotin ukkosen jyrisevän. Aamupäivän aikana taivas selkeni ja pilvet katosivat kovan tuulen myötä. Olimme luopuneet ajatuksesta lähteä Hondalla, koska sääennuste lupasi vielä tälle päivälle huonoa keliä ja autoon mahtuvat kaikki ruuat, kumisaappaat ja varuiksi uusi sienikuivurikin. Jätimme "pojan" porisemaan kylppäriin ja lähdimme innoissamme ajamaan kohti Tammisaarta.

Alli, Pro

Olimme perillä tunnin ennen mökin oven automaattista avautumista (koodilla). Sitä odotellessa siirsimme tavarat mökin terassille ja söimme mukaan ostamani salaattiannokset. Ulkona istuessa tuli vilu ja sisään päästyämme keitin kahvit, samalla laitoimme tavarat paikoilleen.

 

Joutsen, Pro

Tämäkin riittäisi meille.

Teimme iltakävelyn leirintäalueen ympäri ja kävimme katsomassa Joutsen-mökin, jonne voisimme joskus majoittua lasten tai kavereiden kanssa.

Illan hämärtyessä uskaltauduin uimaan, ei ollut lainkaan niin kylmää vettä kuin etukäteen pelkäsin. Kävin mökkiseinän toisella puolella naistenvuorolla suihkussa (sauna lämpiää vasta keskiviikkona) ja meinasin jäädä lukkojen taakse, sisäpuolelle. Onneksi asumme seinän takana ja kävin koputtelemassa saunan seinään ja Hannu tuli päästämään minut ulos. Illemmalla ihailin terassilla tähtitaivasta, ennen kuin siirryimme sisälle lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia.

 

Oli hiljaista (vain seinäkello raksutti) ja pimeää (vain terassin lyhtyyn jättämäni kynttilä lepatti). Harvoin pääsemme näin pimeään paikkaan, olisi pitänyt pakata kaukoputki auton kyytiin.

Luontopolku

 

Aamupäivällä lähdimme kiertämään luontopolkua. Varauduimme tuuliseen säähän liioitellen, metsässä oli tyyntä ja saimme riisua takit pois. Reitti on todella hyvin merkitty, en edes minä pääse eksymään.

 

 

Halusin kiertää loppulenkuran toisin päin kuin keväällä Timon kanssa, koska menen jyrkät mäet mieluummin ylös kuin alas. Tosin myötäpäivään kävellessä ne ovat edessä lenkin loppuvaiheessa, jolloin voimat saattavat olla jo vähissä. Jos kunto on huono tai muuten väsyy helposti, on paras kiertää lenkki vastapäivään. Maaruskaa alkoi olla jo näkyvissä paikoitellen, lähinnä mustikanvarvuissa.

 

Jätin Hannun kävelemään omaan tahtiinsa ja kuljin omaa vauhtiani. Poistuin luontopolulta toista kautta ja ohitin Pron uudet lomamökit, jotka taitavat kaikki olla nyt tyhjillään. Laiturissa oli vielä muutamia veneitä.

 

Pikku Myyn Linna

Kävin kurkkaamassa Pikku Myyn Linnan, tällä kerralla emme mene grillaamaan, kun olen taas muutenkin varannut liikaa ruokaa mukaan. Naapurit eivät olleet mökissään ja kävin naku-uinnilla, ennen kuin Hannu palasi mökkiin ja suihkuun. Mökiltä mökille kilometrejä kertyi 12 kauniissa syyssäässä pehmeitä metsäpolkuja kävellen. Olin luvannut tarjota Hannulle oluen KopparÖlin terassilla, mutta ravintola on syyskuussa auki enää viikonloppuisin. Tasasimme lenkkioluen omalla terassilla, söimme possu-kaalipataa ja menimme päikkäreille. Illalla tapastelimme, lueskelimme ja minä katsoin omia tv-ohjelmiani. 

 

Sienimetsään

 

Keskiviikkona odotimme ruokavieraita, sitä ennen ehdimme lähteä omia polkujamme pitkin etsimään sieniä. Etukäteen olin ajatellut, että tuskin täältä löytyy muuta kuin karvarouskuja, mutta ei täällä ole niitäkään! Lohjalainen vaunuilija-Risto kehui tietenkin löytäneensä kaikenlaisia tatteja. Itse löysin vain pieniä suppareita, Risto huusi vielä perääni "Et sitten ottanut näitä kantarelleja!" Metsässä oli taas liikaa keltaisia lehtiä. Hannu oli löytänyt sormenpään kokoisia suppareita ja kantarelleja, paistoin sienet pannulla ja lisäsin ne kanapataan. Onneksi olin varautunut vasta aluillaan olevaan sienikauteen ja pakkasin mukaan viimeiset kuivatut sienet. Kumpparit ja sienikuivuri saivat pysyä autossa...

 

Päivän suuri sienisaalis

Puolenpäivän jälkeen "kolmas siskoni" ilmoitti, että he lähtevät nyt Bemarilla Lohjalta. Lähetin lossin aikataulun ja kuvat Kopparön tienviitoista. Vieraita odotellessa esivalmistin kanapadan, laitoin riisit kiehumaan ja tein salaatin. Vieraat toivat tullessaan St. Honorén ihania leivonnaisia.

St. Honoré

Ruuan syötyämme kiersimme kävellen leirintäalueen. Lohdutin vieraitamme, että lenkki on niin lyhyt, että se onnistuu ajosaappaillakin. Kävimme katsomassa vanhan kivinavetan perustukset, hienon hiekkarannan ja Joutsen-mökin, jonne hekin mahtuvat yökylään. Palasimme mökille kahvittelemaan ja nauttimaan Honorén leivoksista. En saanut seuraa naisten saunavuorolle (uimisesta puhumattakaan). Mukavien vieraiden lähdettyä menin saunaan, merivesi tuntui sen jälkeen paljon kylmemmältä kuin edellisinä päivinä. Kolme kertaa löylyyn, kaksi kertaa uimaan.

Dagmarin lähde

Torstaina pakkasimme auton ja siivosimme mökin niin, että ehdimme lossille ennen sen kuskin ruokatuntia. Alunperin olimme suunnitelleet jäädä lounaalle Tammisaareen, mutta kello oli vielä liian vähän, suuntasimme hetken matkaa Hankoon päin ja käännyimme Dagmarin puistoon.
 

Dagmarin lähde

Kävimme katsomassa prinsessa Dagmarin lähteen ja laskeuduin raput alas kauniille rannalle. Kesäaikaan se olisi hieno paikka käydä uimassa ja vaikka syödä eväät. Nyt oli tuulinen sää, emmekä viihtyneet puistossa pitkään.

Tarkoitus oli käydä kotimatkalla Backers Bakersissa pullakahvilla ja ostamassa tuoretta leipää kotiin. Vieraamme toivat eilen niin paljon leivonnaisia, että niistä riitti kotiinkin ja ajoimme leipomon ohi Fiskarsiin.

Fiskars Village

Adam Detre: Water #3 Jalava

Fiskars Village

Fiskars Village on nyt syksyisen värikäs, yksi tilausajobussi jäi parkkiin, muuten joenvarren tiellä oli rauhallista. Lokakuun alussa kylässä on Maan maut - Sadonkorjuumarkkinat. Ajoimme Lohjalle katsomaan äitiä ja veimme Ilonalle synttärilahjan, Noelin näin pihalla vilaukselta. Eilisestä ruuasta jäi kypsää riisiä, lisäsin siihen Dagmarin puistosta löytämäni herkkutatin, sipulia, vuohenjuustoa ja kermaa. Siitä tuli mainio lisuke savulohelle. Hannu lähti käymään Tuusulassa, minä menin lähimetsään, löysin muutaman karvalaukun ja pieniä suppiksia. Vielä ei kannattanut ottaa uutta kuivuria käyttöön.