Syksyn satoa ja harrastuksia

Kun perjantaina lensimme Splitistä kotiin, vesisade vastaanotti meidät Vantaalla. Jätin Hannun ja laukut bussikatoksen alle ja kävelin kotiin hakemaan auton. Minulla sentään oli takki ja sateenvarjo matkassa mukana.

Jumpat ja lukupiirit alkoivat syyskuussa, minun aloitukseni siirtyi Kroatian reissun jälkeen. Maksoin Rekolan Raikkaan kausimaksun, viikko-ohjelmassa on ainakin viisi minulle mieleistä tuntia (mm. kolme erilaista joogatuntia). Jatkoin rapputreenejä ja yhdellä kävelylenkillä sain taas luvan poimia lehtikaalia tuttuni palstalta. Kyläläisille tulee omenia yli oman tarpeen. Kunhan "poika" lopettaa pulputtamisen ja Hannu pullottaa viinin, voimme pitää toisenkin viinintekosavotan. Kaupan tarjousluumuista tein rommilla maustettua hilloa.

Keskiviikosta tuli Helsinki-päivä. Sain kutsun mammografiaan ja varasin samalle päivälle ajan Sanomatalon verenluovutukseen. Vielä kun lukupiiri olisi kokoontunut, päivästä olisi tullut varsin tehokas. Mammografian jälkeen kävin katsomassa Taidehallin Aalto-näyttelyn. Kuinka hieno kokoelma Aino ja Alvar Aallon tuotannosta voikaan jollain yksityishenkilöllä olla; huonekaluja, astioita, valaisimia! Kävin Kampin Lie Mi -ravintolan ovella, mutta sisään oli niin pitkä jono, että menin katsomaan Viggo Wallensköldin näyttelyn HAM:iin.

Viggo Wallensköld

Lie Mi

Jono oli lyhentynyt ja sain nopeasti oman pienen pöytäni. Lounaalla oli tarjolla katkaraputacoja ja kasvismykyjä, niiden lisäksi hyvä salaattipuffet (yhtä monipuolinen kuin Bulevardin Lie Mi -ravintolassa). Vielä oli aikaa kulutettavana ja kävelin Oodiin. Se on aina vaarallista; mukaan lähtee lisää lukemista, niin nytkin. Verenluovutuksen jälkeen palasin kotiin, illalla tapastelimme ja katsoimme kesän reissukuvat.

Vähäverisenä jätin torstain jumpan väliin ja lähdin metsään samoilemaan. Lenkiksi meni; on ollut niin kuivaa, että mitään sieniä ei ole vielä noussut. Tyhjin käsin ei kotiin tarvinnut tulla, yllättäen keskellä metsää kasvaa mustamarja-aronia ja keräsin pussillisen marjoja. Pihalla ravistelin alas viimeiset omenat ja tein niistä sosetta pakastimeen. Pitkästä aikaa oli Hannun vuoro kokata ja sain mehevää flammkuchenia päärynä-sinihomejuustotäytteellä.

Perjantaina otimme Hondan käyttöön, ehkä viimeisen kerran tänä syksynä, ja ajoimme Lohjalle. Kävimme katsomassa asuntomessualueen (2021) Hiidensalmessa. Alueen läpi voi edelleen kulkea entisellä kävelyreitilläni, jota on siistitty ja rantaan on rakennettu uimalaituri kaupunkilaisten käyttöön. Kyllä minä voisin täällä asua!

Pääsimme pitkästä aikaa saunaan. Jäimme Suville yöksi ja leipureiden lähdettyä aamuvuoroon vietin aamupäivän Noelin kanssa jalkapalloa ja frifbeegolffia pihalla pelaten. Hannu karkasi omalle lenkilleen. Kävimme pikaisesti kotona, otin Hondan pois vakuutuksesta ja vietimme mukavan illan Mirjan ja Masan luona.

 

Syksyn kirjoja:

Sofia Lundberg "Punainen osoitekirja". Matkalukemiselle oli vain yksi vaatimus; pokkari ja muutenkin kevyttä lukemista. Sen tämä kirja täytti. Ruotsalaissyntyinen 90-vuotias Doris on elänyt vaiherikkaan elämän matkustellen ja töitä tehden. Hän on jäänyt ilman perhettä, mutta on aina huolehtinut ja pitänyt yhteyttä Amerikassa asuvaan sukulaistyttö Jennyyn. Elämänsä varrella Doris on täyttänyt osoitekirjaansa ja myöhemmin vetänyt viivalla yli kuolleiden tuttujensa nimet. Viimeisinä vuosinaan hän on kirjoittanut muistiin elämänsä tarinaa, jonka hän vointinsa huonontuessa luovuttaa Jennylle. 

Gerald Durrell "Eläimet ja muu kotiväkeni" + "Eläimellistä menoa Korfussa". Vinttiä tyhjentäessään Hannu löysi tämän tuplakirjan, joka ei tyttärille kelvannut. Minä omin sen itselleni ja laitan kiertoon. Kirja on Durrellin omaelämäkerta. Poika oli pienestä pitäen kiinnostunut kaikenlaisista ötököistä ja eläimistä, perheen muuttaessa Englannista Korfulle harrastus lähti täysin lapasesta. Aikoinaan seurasimme Ylen tv-sarjaa "Durrellin perhe", joka keskittyi enemmänkin perheen äidin touhuihin ja rakkauselämään.

Merete Mozzarella "Alma, edelläkävijän tarina".

Tommi Kinnunen "Ei kertonut katuvansa".

Trogir

Luovutimme mukavan Promajnan huoneemme sovitusti kymmeneltä ja istuimme vielä hetken viiniköynnöksen varjostamalla terassilla, ennen kuin vedimme laukut päätien varteen bussikatoksen alle. Arrivan bussi Splitiin tuli 40 minuuttia myöhässä. Jälkiviisaana totesin, että olisimme päässeet samalla Šibenikiin menevällä bussilla Trogiriin saakka (varsinkin, jos siinä olisi ollut tilaa). Meillä oli liput vain Splitiin, jouduimme siellä odottamaan tunnin verran seuraavaa bussia, ostamaan uudet liput ja maksamaan taas matkalaukkumaksut.

Trogir

Saavuimme Trogirin bussiasemalle, Hannu lähti laukkuja vetäen sillan yli Čiovoon. Minä kävin kaupassa ja kävelin perässä. Löysimme majapaikkamme, jonka Hannu oli varannut minulle synttärilahjaksi. Odotin saavani Booking.comin lupaaman 35 neliöisen huoneiston hienolla näköalalla Trogirin vanhaan kaupunkiin, mutta yllättäen tulimmekin samaan pieneen huoneeseen, jossa majoituimme ensimmäisellä Trogirin reissullamme (treffit sillalla 2009). Ei siinä mitään, huone on pieni mutta siisti, oman kylppärin lisäksi meillä on privaatti terassi.

Konoba Storija

Konoba Storija

"Matkapäivälle" meillä ei ollut kummempia suunnitelmia, kävimme suihkussa ja kävelimme sillan yli vanhaan kaupunkiin. Viime kerrasta muistin Konoba Storijan ja löysimmekin sen. Musiikki oli vaihtunut rokimpaan, ruokalistalta löytyi edelleen Dalmatian plate (pienempi kuin viimeksi), tarjoilija kippisteli kaikkien asiakkaiden kanssa talon tarjoamat rakijat. Ruoka, musiikki ja tunnelma olivat niin mukavia, että taidamme tulla tänne huomennakin. Kävelimme vanhan kaupungin läpi takaisin kämpille ja otimme digestiivit pimenevässä illassa omalla terassilla.

Torstaina oli tarkoitus mennä uimaan ja nauttia viimeisen reissupäivän auringonpaisteesta, mutta heräsimme sateen ropinaan. Sade loppui aamupäivällä ja kävelimme Trogirin vanhan kaupungin läpi Big Mamaan syömään kebabtortillat, jotka olivat vielä parempia mitä muistin. Samalla tsekkasimme lentokenttäbussin aikataulun ja ostin postista muutaman kortin ja merkin.

Big Mama

Okrug Gornji

Okrug Gornji

Lähdin kuitenkin puoliltapäivin kävelylenkille Okrug Gornjiin, jossa sijaitsevat saaren parhaat uimarannat. Hannu lähti omille teilleen, sovimme treffit kahden hoodeille. Matka oli mäkisestä maastostaan huolimatta lyhyempi ja nopeammin kävelty kuin muistin ja sain kulumaan vain reilun tunnin. Uiminen jäi tältä päivältä väliin, kävimme suihkussa ja otimme terassilla lenkkioluet. Kotoisa olo; koneet lentävät päidemme yläpuolella nousten tai laskeutuen Kaštelan kentälle. 

Illan tullen taivas pilvistyi uudelleen ja otin sateenvarjon mukaani, kun lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Tipautin kortit postilaatikkoon ja harkitsimme kahden ravintolan välillä viimeistä Trogirin illallista. Eilisessä Storijassa oli mukava musiikki ja henkilökunta (puhumattakaan tervetulorakijasta), mutta sisätila näytti sateen sattuessa liian pieneltä. Päätimme palata sillan yli Čiovoon ja jäimme majapaikkamme läheiseen Konoba Cicibielaan syömään. Näin ollen meidän piti jättää väliin myös Kroatian jäätelöt, jotka meidän oli tarkoitus syödä viimeistään viimeisenä iltana.

Konoba Cicibiela

Konoba Cicibiela

Konoba Cicibiela

Istuimme ensin katoksen alla ulkona, mutta ukkosen jyristessä ja vesisateen roiskuessa jaloille annoimme mekin periksi ja siirryimme sisätiloihin. Tilasimme yhteisen alkupalalautasen, Hannulle pizzan ja minulle Nizzan salaatin. Syötyämme juttelimme mukavan ruotsalaispariskunnan kanssa, he ovat Kroatian reissulla purjehtien ystäviensä kanssa.

Promajna, Makarska Riviera

Stonin kirkonkellot kalkattivat kuudelta, myös sunnuntaina. Olin hereillä jo ennen sitä. Isäntämme oli soittanut Dubrovnikin bussiasemalle ja selvittänyt puolestamme, mitä kautta Arrivan bussi menee Baška Vodaan (jonne olimme ostaneet nettiliput). Nukuin yön huonosti, miettien kaikkia mahdollisia ongelmia, vaikka yleensä olen sitä mieltä, että kaikki kyllä järjestyy. Söimme aamiaisen ja pakkasimme tavaramme. Istuimme vielä hetken isäntäparin terassilla ja saimme pussillisen sokeroituja manteleita matkaevääksi. Isäntä heitti meidät autollaan bussipysäkille lähelle päätietä. Kun Arrivan bussi saapui, se ajoikin Stoniin, kuitenkaan pysähtymättä siellä. Kummallista! Yksi syy, miksi valitsin yhdeksi matkakohteeksi Stonin (muurin lisäksi) on se, että pääsimme oikaisemaan uutta siltaa pitkin kohti Splitiä, ajamatta läpi Neumin. Näin vältimme Bosnia&Hertsegovinan rajatarkastukset. Bussi ajoi kaunista reittiä ja seurasi hetken myös Neretva-jokea. Pyysimme kuskia pysähtymään Promajnan tienhaarassa, siitä ei ollutkaan kuin muutaman sadanmetrin alamäkikävely seuraavaan majapaikkaamme.

Palma Promajna Apartments

#kokkimatkassamukana

Pääsimme heti majoittumaan Palma Promajnaan. Huone vastasi Booking.comin kuvausta, mutta roskis oli tyhjentämättä ja luvattu viinipullo puuttui. Nämä emäntämme Irena hoiti pyynnöstämme heti. Kävin tsekkaamassa yhteiskäytössä olevan keittiön, joka yllätyksenä minulle onkin ulkotiloissa, tosin katoksen alla. Keittiö oli siisti, mutta siellä pörräsi ampiaisia. Vaihdoimme kevyemmät vaatteet päälle ja laskeuduimme rantaan. Rantabaarit huolivat vain käteistä, näinköhän siitä tukee ongelma? Päätimme jättää uimisen aamuun, kävimme kaupassa ja palasimme kämpille. Tein meille tonnikalasalaatin, ampiaiset jättivät minut rauhaan, mutta kun istuimme ulos syömään, kärpäset olivat kiusanamme.

Astoria

Astoria

Auringon laskiessa kohti taivaanrantaa kävelimme Astoriaan illalliselle. Mukava paikka, mutta Stonissa syömäni merellinen pasta oli ehdottomasti parempi. Loppuillan istuimme omalla parvekkeella nauttien Irenan tuomasta viinistä.

Olimme etukäteen keskenämme sopineet, että käymme aamu-uinnilla ennen aamiaista. Ei ollut rannalla ruuhkaa! Suihkut toimivat kolikoilla, joita meillä ei ole. Onneksi vesi ei tunnu kovin suolaiselta ja on todella puhdasta. Uituani vaihdoin kuivat vaatteet päälle ja kävin kaupassa, jossa myydään myös tuoreita siemensämpylöitä. Palasimme kämpille aamiaiselle, jonka söimme ulkona terassilla. Muut asukkaat tuntuvat viihtyvän paremmin omilla parvekkeillaan.

Baška Vodan lenkki

Baška Voda

Baška Voda

Aamupäivän lenkin teimme rantaa myötäilevää kävelytietä pitkin Baška Vodaan ja takaisin. Siitä eteenpäin olenkin kävellyt, kun lomailimme Brelassa. Matkan varrella on myös nakurantoja, joissa vanhemmat herrat ja rouvat ottavat rajatonta rusketusta haarat levällään. Paahtuneista ihoista päätellen elämäntyyliin kuuluu auringossa makoilu nakkena kaiket päivät. Kävin Baška Vodan aallonmurtajalla ja kun käännyin takaisin, Hannu käveli vastaani ja kävimme ostamassa kylmää makuvettä. Palasin kämpille suihkuun ja pyykkäämään.

Aaaargh, pilvinen päivä!

Hannunkin palattua otimme terassilla ansaitut oluet. Yksi pieni pilvi oli eksynyt siniselle taivaalle. Hannu kävi vuorostaan suihkussa ja huuhteli hikiset vaatteensa, minä tein meille lounassalaatin.

 

Bistro San

Bistro San

Olimme jo etukäteen valinneet illallispaikaksi lähellä olevan Bistro Sanin. Eikä ollenkaan huono valinta; talo tarjosi aperitiivirakit ja jälkkärikakut, ruuaksi valitsimme grillatut mustekalat ja täytetyn kanafileen. Harmi vain, että (huonoon nettiyhteyteen vedoten) tässäkään paikassa ei kelvannut korttimaksu. No problem! Tulette huomenna ja maksatte sitten, näin täällä luotetaan turisteihin. Tosin olimme jo keskenämme sopineet, että täällä syödään huomennakin.

Tiistaista tuli toisinto eilisestä; ihana aamu-uinti, kaupasta lämmin leipä kainaloon ja ylämäkikävely kämpille aamiaiselle.

 

Kävelylenkki melkein Makarskaan

 

Lähdimme kävelemään rantareittiä toiseen suuntaan, kohti Makarskaa. Asetin itselleni tavoitteeksi Buba Beachin, jonne arvelin käveleväni tunnissa. Alkuun nousin kapeita kujia "yläkylään", sen jälkeen autotietä, jossa mäkiä riitti. Eilisen tasaisen reitin jälkeen tämä oli mukavaa vaihtelua. Ohitin pienen sataman ja camping-alueen, sen jälkeen matkani jatkui pitkin kapeaa, kivistä polkua, joka seuraili rannikkoa. Se on merkitty pyöräreitiksi, mutta minä en sinne lähtisi minkäänlaisella fillarilla. Nudisteja oli taas joka kivenkolossa, muuallakin kuin virallisella nudistirannalla. Saavutin päämääräni tunnissa ja olen tosi iloinen, että randomina valitsin meille lomapaikaksi Promajnan. Mitä lähempänä Makarskaa, sen enemmän turisteja, baareja musiikkeineen ja hotelleja. Pikkujuna kulki rantakadulla kelloa kilisyttäen, rihkamamyyntikojuja on tien molemmin puolin ja rannalla auringonottajia vieri vieressä. Käännyin takaisin ja palasin tyytyväisenä kämpille suihkuun.

Bistro San

Ilman hieman viilentyessä kävelimme Bistro Saniin illalliselle. Söin hyvän kalkkuna-annoksen ja maksoimme myös eiliset ateriat euroilla. Tässä vaiheessa lomaa tuntuu turhalta enää vaihtaa kunia (varsinkin, kun Kroatia siirtyy vuodenvaihteessa euroon). Loppuillan istuimme omalla parvekkeella lukien ja tähtitaivasta ihaillen.

Ston, Dalmatia

Željka jäi muutamaksi yöksi Mostariin serkkunsa luokse. Aamiaisen jälkeen siistimme huoneiston ja jätimme avaimet sovittuun paikkaan. Laskeuduimme alas bussiasemalle, vetolaukkujen kanssa vältimme osan rapuista ja vedimme niitä tietä pitkin. Bussia odotellessa ostin itselleni kahvin. Jälkiviisaina totesimme, että olisimme voineet kaikessa rauhassa odottaa kämpillä bussia, joka ajoi Nunciatan kautta. Bussipysäkki on melkein Željkan kotia vastapäätä tien toisella puolella.

House Ina Ston

Syy, miksi halusin Stoniin, on Ston Walls, Euroopan pisin linnoitusmuuri. Olemme kerran nähneet sen bussin ikkunasta, matkalla Korčulaan. Pitäähän minun päästä sekin kävelemään! Pääsimme majoittumaan heti Stoniin saavuttuamme, vaihdoimme kevyemmät vaatteet päälle ja lähdimme tutustumaan pieneen, kauniiseen kylään. Dubrovnikin häslingin jälkeen Ston vaikuttaa varsin levolliselta paikalta. Kävimme kaupassa ja palasimme kämpille suihkuun ja nauttimaan tapaksia omalle terassille. Siitä on suora näkymä muurille, jolla näemme turistien kävelevän. Sinne minäkin aion huomenna, jos sää vain sallii.

House Ina Ston

Kod Baća

Kod Baća

Illemmalla lähdimme uudelleen keskustaan. Kävimme toisilla antipastoilla (tarjous tapas + 2 lasia viiniä = 95 HRK) Cardossa; juustoa, hyvää kinkkua ja huonoa viiniä, maksu vain käteisellä. Ilallisen söimme Kod Baćassa. Hyvä valinta; kanacaesar ja cevapčiči. Digestiivit otimme omalla terassilla, jota tuuli viilensi sopivasti.

House Ina Ston

Ston Walls

Ston Walls

Ston Walls

Ston Walls