perjantai 30. kesäkuuta 2017

ARS17, JuFu ja Kansallismuseo

Terveisiä sähkömiehellemme!
Virtapiirit uusiokäytössä
illusia reissun päällä?
Pidin perjantaina Helsinki-päivän ja ensimmäiseksi kävin katsomassa Kiasman ARS17-näyttelyn. Oli sen verran erikoista ja välillä lähes pelottavaakin taidetta, etten ihmettele, miksi lapsille oli laitettu omat kierroksensa. Elävistä madoista tuli mieleen Duudsonien HP, joka toi Kokkisotaan purkillisen matoja.
 
Kävin välillä tankkaamassa Rautatientorin JuFussa sushia, ennen kuin menin katsomaan Kansallismuseon näyttelyt, mm. Julkinen ja kätketty Suomi.


Työpajassa olisi voinut Pride-viikon hengessä tehdä paperihahmoja sateenkaaren väreissä. Kävin konttorilla kahvilla ja Annelin alkavan loman kunniaksi Vltavassa yksillä.

Lauantaina pyörähdimme Hondalla Hyrylään Pekan pyöräliikkeeseen. Jokohan Onnille kelpaa/mahtuu tämä krossikypärä? Budget Sportin alesta ostin itselleni McKinleyn 45+10 litraisen rinkan ja koska Merrelleitä ei ollut minulle sopivia, palasin merkkivalinnassa Salomonin trekkareihin, jotka ovat noin 1½ numeroa isommat kuin tämän hetkiset vaelluskenkäni. Ehkä varpaankynnet säästyvät seuraavalla vaelluksella?

Kesän kirjoja. Luen tällä hetkellä kolmea kirjaa, riippuen kirjaston eräpäivästä tai kirjan keveydestä (pokkari sopii junalukemiseksi):

Riikka Pelo "Jokapäiväinen elämämme". En ole koskaan ollut isommin kiinnostunut Venäjän historiasta, mutta kehuttu kirja sai minut tutustumaan aiheeseen. Aljan ja hänen runoilijaäitinsä Marina Tsvetajevan tarina vuosilta1923-1941 kuljettaa lukijaa Prahan ja Pariisin kautta Moskovaan. Kehenkään ei voi luottaa, kaikkia pitää tarkkailla ja kaiken ylle leviää Stalinin terrori ja sodanuhka.

Aravind Adiga "Valkoinen tiikeri". Humoristisesti kirjoitettu, loistava kuvaus monivivahteisesta Intiasta. Nuori, yritteliäs poika kasvaa kahden kulttuurin välissä ja hänestä tulee aikuisena menestynyt liikemies (rehellinen bisnesmies Intiassa?). Yllättävän samoja vaikutteita löysin Hosseinin kirjasta, jonka luin seuraavaksi.

Khaled Hosseini "Ja vuoret kaikuivat". Vaiherikas sukutarina Afganistanista, tarina kuljettaa lukijan myös Amerikkaan, Pariisiin ja Kreikan Tinokselle. Pienet sisarukset erotettiin toisistaan ja vasta vanhemmalla iällä - liian myöhään - he löysivät uudelleen toisensa.

Eero Iloniemi "Viininviljelijan talo - elämää Mosel-joen varrella". Kehotin myös Hannun lukemaan tämän kirjan ja molemmat odotamme innolla syksyn reissua Mosel-joelle (Saksa + Ranska). Kirja perehdyttää Mosel-viinin saloihin, sen viljelijöihin ja joen varren kylien elämään ja nähtävyyksiin. Mikä parasta, Moselin rinteet voi myös patikoida. Ehkä jonain syksynä ehdin sinne vaellusreissulle?

torstai 29. kesäkuuta 2017

Pitäjänkirkko ja Honkanummi, fillarilla 25 km

Laurin päiväkonsertit -sarjassa oli vuorossa loistava Emma Salokoski ja Mikael Konttinen, jotka vetivät kirkon täpötäyteen. Hienon konsertin jälkeen polkaisimme Puistolan ja Tikkurilan kautta Honkanummelle, matkan varrella kuvasin Keravanjoen ylittäviä siltoja.

Hannu jatkoi vielä pyörälenkkiään, minä palasin kaupan kautta kotiin jatkamaan viikkosiivousta. Helteisen sään innoittamina grillasimme pihalla.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Haagan alppiruusupuisto, fillarilla 40 km

Jätimme vastapestyt matot pihalle aurinkoon kuivumaan ja polkaisimme Pitäjänkirkon, Paloheinän ja Pirkkolan ohi Haagan alppiruusupuistoon ihailemaan rhodojen ja atsaleoiden viimeisiä kukintoja. 

Paluumatkalla harhailimme hetken Pakilassa, ennen kuin löysimme oikean reitin Vantaanjoen ja Keravanjoen varrelta Tikkurilaan, jossa pysähdyimme jäätelöille. Kotona odotti valmiina eilen tehty herkkusieni-nokkos-chorizopasta.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannusjuhlaa Bromarvissa

Ostimme ensimmäisen moottoripyörämme ja ajovarusteet n. 15 vuotta sitten. Niin kauan, kuin Gore-texasut mahtuvat edelleen päälle, voi olla tyytyväinen (kiristävät jo pahasti). 

Juhannusaattoaamuna lähdimme Hondalla kohti Bromarvia. Kun siirryimme 51:lle, taivas kirkastui ja aurinko alkoi paistaa. Ajoimme jonossa Tammisaareen, kävimme ruokakaupassa ja jatkoimme hiljaisempaa Salontietä.

Bromarvin kirkonkylässä oli nostettu juhannussalko pystyyn klo 12.00, mutta siihen emme ehtineet. Perillä valtasimme mäen päällä olevan vierasmökin, vaihdoimme kurapuvut kevyempiin vaatteisiin ja siirryimme terassille nauttimaan Elisabethin tekemiä makeita herkkuja.

Illan mittaan kävimme saunassa (minä ja Elisabeth uimassa) ja söimme ulkona grilliherkkuja. Sää suosi koko illan ja ennen puoliyötä siirryimme rantaan sytyttämään kokon. Ismo melkein sai ahvenen virvelillä.

Juhannuspäivä aukeni pilvisenä, ehdimme tehdä lenkin pitkin peltoteitä ja metsäpolkuja, ennen kuin alkoi sataa. Saunan (ja uinnin) jälkeen söimme sisällä.

Sunnuntaina oli taas kaunis, mutta tuulinen päivä. Aamukahvit juotuamme pakkasimme vähät tavaramme, kiitimme isäntäväkeä ja lähdimme kotimatkalle.

Kurvailimme Bromarvin kallistelevalla ja mutkaisella tiellä ja pysähdyimme ostamaan perunoita ja tilliä tienvarren myyntipisteestä. Poikkesimme Fiskarsiin ja kävimme Lohjalla katsomassa äitiä. Kotona keitimme uudet perunat ja tein Elisabethilta saamistani raparpereista chutnya.

Fiskars

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Sipoon kirkonkylä, fillarilla 37 km

Sipoon kirkko (v. 1885)
Olemme monta kertaa ajaneet moottoripyörällä Sipoon läpi, mutta en ole koskaan käynyt sen kirkoissa. Siitä tulikin sopiva pyöräilymatka pitkin pikkuteitä ja läpi maalaismaisemien. Sipoon "uusi" kirkko (rakennusvuosi 1883-1885) on ulkoa tiiliverhoiltu, mutta kattorakenteet on tehty puusta. Se antaa kaunista, lämmintä tunnelmaa. Ilmankos kirkko onkin suosittu hääkirkko, varsinkin kesäaikaan.

Kastepuu
Sipoon Vanha kirkko
Tiilimäeltä näkyykin Sipoon Vanha kirkko, Pyhän Sigfridin kirkko (rakennusvuosi 1450-1454). Laskettelimme mäen alas ja kävimme sisällä pienessä harmaakivikirkossa, jonka kattorakenteet muistuttivat minua monista Espanjassa näkemistäni harmaista kivikirkoista.


 
Oli hyvä pyöräilykeli, aurinko alkoi paistaa kunnolla vasta iltapäivällä. Kotiin poljimme Keravan ja Korson kautta. Savukalan ja salaatin lisukkeeksi kokeilin tällä kerralla takapihan nokkosista merisuolalla maustettuja "sipsejä".

Tiistaina vietettiin Mainiokodin (ent. Virekoti) juhannusjuhlaa, harmiksemme sisätiloissa, vaikka aurinko paistoikin Lohjalla iltapäivällä, sillä tätä asukasjoukkoa ei sateen sattuessa nopeasti siirretä paikasta toiseen. Ohjelmassa oli yhteislaulua ja Lohjan musiikkiopiston nuorten musiikkiesitys, sen jälkeen oli tarjolla grillimakkaraa ja salaattia. Äitikin oli päiväunien jälkeen pirteä ja söi reippaasti.

Menin Suville saunomaan, seurakseni sain Onnin ja Ilonan. Illalla satoi vettä ja taivaalle ilmestyi sateenkaari, joka näkyi suoraan sänkyyni kattoikkunasta. Ilona tuli kainalooni sitä katsomaan. Varhain aamulla siirryin alakertaan Noelin viereen nukkumaan ja itsekseni arvuuttelin, mitä hän meinaa kun äiti ja isi ovat jo lähteneet. Vähän ennen seitsemää pimeässä makuuhuoneessa kuului hiljaa: "Mummu, piiloon!" kun Noel veti peiton päänsä yli.

Ilonan lainakirjassa oli palautuspäivä ja lähdimme aamupuuron jälkeen kirjastoon, Noel potkupyörällään, Ilona keppihevosellaan ja minä välillä juosten ipanoitten perässä. Poikkesimme myös Noelin päiväkodin aidan takana, vaikka poika pudistelikin päätään, kun luuli joutuvansa hoitoon kesken vapaapäivän. Kotimatkalla pysähdyimme taas asemalle katsomaan junaa ja testaamaan vanhoja resiinoja. Ennen kotiinpaluuta kävin vielä Maikin luona kahvittelemassa.

Juhannusaatonaattona saimme pihan ja kaikki grillattavat juuri valmiiksi, kun alkoi ukkostaa ja sataa rakeita. Ei kun kaikki suojaan sateelta, uuni grillivastukselle ja ruuat uuniin. Tuli niin pimeää, että sytytin kynttilän keittiöön.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Inkeren kartanon maatilapäivä 2017

Alasinpilvi?
Lauantaina lähdimme ajamaan Magnalla kohti Saloa Annan ja Sofian luokse. Veikkolan kohdalla ajelimme sadekuurossa, onneksi se jäi pieneksi. Inkeren kartanolla vietettiin maatilapäivää ja aurinko paistoi. Anna ja Sofia olivat vapaaehtoisina ponien taluttajina, me kiertelimme aluetta ja söimme muurinpohjaletut.

Hevosvoimaa
Inkeren kartano
Inkeren kartano
 Salon lähellä kun olimme, halusin käydä Veturitallissa katsomassa "Pitsi on pop" -näyttelyn.


Merja Tanhua: Roosa
Mia Damberg: Double Edge 2017
Pitsinvirkkaajan tyttärentyttärenä ja itsekin pitsiä virkanneena en niinkään kiinnittänyt huomiota näyttelyn maalaustaiteeseen, sillä sitä on tullut nähtyä Euroopan eri taidemuseoissa ihan kiitettävästi. Sen sijaan minua ilahdutti kädentaito pitsin virkkaamisessa ja se, että monet nykyteokset olivat miesten tekemiä.

Kotiin ajoimme Sammatin ja Lohjan kautta. Veikkolassa oli taas tie märkänä sateen jäljiltä, mutta me säilyimme kuivina. Palasimme kaupan kautta kotiin grillaamaan kiekuramakkaraa, maissia, fenkolia ja persikoita.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Minun Helsinki-päiväni

Annantalo, Helsinki
Oli aika siistiä espanjalaisparturin leikkaamat hiukseni. Kampin kampaajani tekee sen niin edullisesti, että vein hänelle lomaskumpan lahjaksi. Operaation aikana kertasin Espanjan-matkani tapahtumat ja tunnelmat pääpiirteittäin. 

Teimme Tuulan kanssa lounastreffit Kiilaan ja päivitimme viimeiset kuulumiset. Ulkona ei arvannut syödä, sillä Helsingin lokit ovat todella röyhkeitä. Kävin ostamassa Savoysta liput Ismo Alangon lokakuiseen konserttiin, ennen kuin menin Ateneumiin katsomaan Alvar Aalto - Taide ja moderni muoto -näyttelyn.

Alvar Aalto, Ateneum

Alvar Aalto, Ateneum

Alvar Aalto, Ateneum