maanantai 28. elokuuta 2017

Mökkiloma Savitaipaleella

Kesän kolmas kotimaanmatka suuntautui Itä-Suomeen, on/off-työnantajani lomamökille Savitaipaleelle. Sää oli pilvinen, mutta tyyni, kun kotiuduimme mökkiimme ja lähdin metsälenkille. 

Kahdenkesken meillä ei ollut mitään aikatauluja ja lounaan syötyämme laitoimmekin saunan päälle jo iltapäivällä. Meidän lisäksi mökkikylässä on vain yksi pariskunta eikä heitäkään juuri näkynyt, joten saimme harrastaa naku-uintia. Saunaan, uimaan, saunaan, uimaan, saunaan. Ja päälle konjakkikahvit.

 Loppuilta kului kasviksia dipaten ja Skip-Bota pelaten. Lopetimme tasapeliin.

Aamulla paistoi aurinko. Lähdimme autoajelulle katsomaan Partakosken kauniita maisemia. Kävimme katsomassa vanhan kivisillan, jonka kohdalla Kuolimojärvi kohtaa Saimaan. Pysähdyimme myös Kärnäkosken linnoituksen ja myllyn kohdalle, ennen kuin ajoimme Savitaipaleelle kauppaan.

Iltapäivällä lähdin mökkimaastoon etsimään kantarelleja. Metsässä oli paljon marjoja, mutta sieniä ei löytynyt kuin kourallinen. Muuten oli mukava taivaltaa metsässä, jossa sammal oli pehmeää ja palleroinen jäkälä kaunista. Missä ei kuulunut muita ääniä kuin vanhojen puiden suhina ja narina tuulessa. Taitaa olla paremminkin suppilovahverometsää vähän syksymmällä. Ilma jatkui kauniina, grillasimme ja söimme ulkona. Illalla taas saunottiin ja uitiin. Keskiviikkona siivosin mökin, pakkasimme tavarat ja ajoimme suoraan Vantaalle. Oli painostavan lämmin, mutta todella tuulinen sää. Hannu pesi autosta pois mökkitien pölyt, minä tein meille sieni-chorizopastan.

torstai 24. elokuuta 2017

Seuraavaa reissua odotellessa

Kun alkuvuodesta suunnittelin syksyn matkaamme Moselille, ei ollut vielä aavistustakaan Hannun jalkavaivojen äkillisestä pahentumisesta. Tarkoitus oli lähteä pyöräilemään ja patikoimaan joenvartta ja katsastamaan linnoja. Nyt taitaa käydä niin, että otan reissuun uudet vaelluskenkäni ja testaan niitä yksin patikkapoluilla. Niitähän riittää, Saksan puolellakin n. 360 km (Moselsteig ja Mosel Camino).

Parin viikon reissun kohteet valikoituivat taas intuitioni mukaan, ts. katselin netistä kuvia ja valitsin kauneimmat kaupungit. Niistä varasin edullisimmat majoitukset. Saksan puolella vietämme kahdeksan yötä, Ranskan puolella erkanemme Moselista ja vietämme kahdessa kohteessa yhteensä kuusi yötä. Reissu päättyy Zürichiin Hannun serkun luokse. Ainakin ensimmäisessä majoituksessa pitäisi olla käytössä piha-alue ja isäntäväki lupasi jo tarjota meille tervetulolasilliset Mosel-viiniä.

Luimme molemmat Eero Iloniemen mainion kirjan "Viininviljelijän talo", joka kertoo elämästä Moselin varrella Saksan puolella. Meidän tulevista kylistä taidettiin kirjassa mainita vain yksi. 

Ennen reissua ehdin Lohjalle lapsenvahdiksi ja äitiä katsomaan. Ostimme Amin kanssa äidille syksyn trendivärisen maton, mutta jonkun Mainiokodin hoitajan mielestä se on turhaa ja matto oli rullattu sivuun. Kävin Keravanjoessa uimassa, vesi oli viimeisimmän (15.8.) mittauksen mukaan 16,9 asteista, taisi nyt olla jo viileämpää. Yritän pitää perinteistä kiinni ja käyn vielä syyskuussa uimassa Kuusijärvellä tai Keravanjoessa.

Uimaan ja saunaan pääsen ensi viikolla parin päivän mökkilomalla Savitaipaleella!

Kutsuimme Annen ja Terryn meille perjantaiksi grillaamaan. Satoi koko illan, Hannu grillasi terassilla katoksen alla, mutta oli niin kylmä, että söimme sisällä. Lauantaina Vantaalla oli kaikenlaista ohjelmaa Kehäradan asemien läheisyydessä. Ennen rankkaa sadekuuroa ehdin käydä vain Leinelässä katsomassa nuoren paritanssimestarin esitystä.

Viikonlopun aikana kävimme läpi syksyn reissusuunnitelmaamme ja tutkimme yhteyksiä eri kohteiden välillä. Jokilaivalla siirtyminen paikasta toiseen on haaveissa, muuten käytämme hinnasta riippuen bussia tai junaa.

Sunnuntaina ajoimme Lohjalle katsomaan äitiä. Hän on ollut viime päivät voimaton ja poissaoleva. Nytkin hänet oli laitettu ruuan jälkeen sänkyyn. Luultavasti hän olisi jäänyt ilman iltapäiväkahvia ja pullaa, mutta kävin hakemassa ne hänelle, nostin sängyn päädyn pystympään ja hän söi ja joi halukkaasti, kun autoin. Kotimatkalla kävimme Perttilän Izmetissä syömässä.



Loppukesän kirjoja:

Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows "Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville". Valloittava kirja sijoittuu Guernseyn Kanaalisaarelle, jossa kyläläiset kokoontuvat sodan aikana kirjallisuuspiirin verukkeella. Sodan jälkeen saarelaiset haluavat kertoa tarinansa lontoolaiskirjailijalle, joka kotiutuu Guernsyyn ja löytää sieltä paljon rakkautta, myös itselleen. 

Vikas Swarup "Slummien miljonääri". Liikuttava ja samalla humoristinen tarina nuoresta miehestä, joka kasvuvuosiensa kokemuksilla voittaa tv:n tietokilpailussa miljardi rupiaa. Tuotantoyhtiötä uhkaa tästä syystä konkurssi ja se väittää, että poika on huijannut kilpailussa. Kirjasta tehtiin myös mainio elokuva, olin jo unohtanut sen juonen, johon kirja antoi mukavasti syvyyttä.

Thor Heyerdahl "Kon-Tiki". Norjalaisen tutkimusmatkailijan muistiinpanot vuoden 1947 lauttamatkalta yli Tyynenmeren.

maanantai 21. elokuuta 2017

Reissukamojen hankintaa

Melko pian keväisen caminoni jälkeen ostin alennusmyynnistä 45 (+10) litraisen rinkan ja edellisiä 1½ numeroa isommat vaelluskengät. Hannu on parilla reissulla kainalosauvoja käyttäessään testannut rinkkaani, eikä tunnu olevan siihen tyytyväinen. Onkohan vika pakkaustekniikassa vai pitääkö minun vielä ostaa uusi rinkka? Kenkiä en ole ehtinyt kokeilla, kun viime vuonna hankkimani Merrelit ovat normilenkkeihin mainiot.

Urheiluliikkeistä ja netistä olen etsinyt "hakaneuloja", joilla vaeltajat ripustivat caminolla pyykkejään kuivumaan. Ei tunnu löytyvän, olenkin alkanut epäillä, että ne sittenkin olivat oikeita hakaneuloja. Pienimmät (mutta teräksisinä melko painavat) löytämäni pyykkipojat tilasin Bikesteristä. Netissä niitä mainostetaan teltanpidikkeinä (?) ja lähetyskulut maksoivat enemmän kuin itse tuote. 

ps. 25. elokuuta sain Matkahuollon lähettämän kirjeen, jossa ilmoitettiin, että tavaralähetys (yo. pyykkipojat) on noudettava Matkahuollon noutopisteestä viimeistään 24. elokuuta. Hyvä Posti!

lauantai 19. elokuuta 2017

Lauantai, pitkä paluupäivä Pulasta kotiin

Guest House Casa Mia, Rovinj
Lauantaina taivas oli pilvinen, ilma kosteankuuma. Luovutimme huoneemme kymmeneltä, saimme jäädä patiolle kuluttamaan aikaa. Ei huvittanut enää lähteä kaupungille hikoilemaan, kun suihkua ei ollut käytössä. Yhden jälkeen lähdin kävelemään bussiasemalle, isäntämme oli luvannut skootterikyydin Hannulle. Heitin kortit postiin ja kävin ostamassa meille liput Pulan bussiin. Sitä odotellessa otimme lähtöoluet kahvilan terassilla.

Vajaan tunnin bussimatkalla ohitimme pari mukavan näköistä, harmaata kivikylää, kuten Bale-Valle ja Vodnjan. Jälkimmäisen läpi puksutti graffitteja täyteen maalattu lähijuna, sinne voisi halutessaan tehdä päivämatkan Pulasta.

Kuusi vuotta sitten, kun edellisen kerran olin Pulassa, linja-autoaseman läheisyydessä oli mukava olutbaaari, jossa sai hyvää ruokaa. Sitä ei enää ole, sen sijaan kolme kahvilaa, leipomo ja linja-autoaseman tarjoamat palvelut. Kävelimme helteessä vanhaan kaupunkiin syömään. Hyvän kokemuksen saattelemana astelimme Pizzeria Jupiteriin.

Pizzeria Jupiter, Pula
Annokset olivat valtavia, mutta mustekaloja ei tule syödyksi vähään aikaan. Palasimme bussiasemalle ja jäimme kahvilan terassille odottamaan shuttle-bussia. Niitä menee todella harvoin ja meillä oli vielä kentälläkin runsaasti aikaa kulutettavana. Samaan aikaan, kun saavuimme kentälle, alkoi sataa kaatamalla. Kahdeksan jälkeen saapui ennustettu ukkonen ja se siirsi meidänkin koneemme lähtöä puolellatoista tunnilla. Koneessa oli hyvin tilaa ja Hannu siirtyi kakkosriviltä vapaana olevalle ykkösriville, jossa sai jalat oikaistua. Muitakin jalkavaivaisia oli kyydissä, yhdelle miehelle oli varattu koko rivi, jotta hän voi nousun jälkeen asettua makuulle kinttu kipsattuna. Kyytiin kuskattiin myös pahasti ontuva venäläinen nainen, heitä molempia oli Vantaalla vastassa kenttähenkilökunta pyörätuolien  kanssa. Olivatko pyöreät rantakivet vai kaupunkien liukkaat katukivetykset olleet liian petollisia? Laskeuduimme yhden, kahden aikoihin. Oli ihanan leppoisa yöilma. Ja ihanan hiljaista!

Kroatia saa puolestani olla rauhassa ainakin toistaiseksi. Eihän maassa mitään vikaa ole, mutta yhdistelmä elokuun helle-turistit-ruuhkaiset turistikohteet ei ihan uponnut. Toisaalta esimerkiksi Rovinj on niin kaunis paikka, että Norwegianin jatkaessa edullisia lentoja Pulaan, Rovinjiin voisin palata joku kevät tai myöhäisempi syksy. Ja Kroatian saaristohan on vallan ihastuttava. Istriasta pääse helposti myös Italiaan, mutta miksi lähteä kalliimpaan maahan, kun Istrian kohteet ovat niin italialaisia (kieltä myöten)?

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Rovinj

Kuudelta kotikadullamme kolisi lakaisukone ja seitsemältä soivat jo totutusti kirkonkellot. Kymmeneltä jätimme Futurumin ja kävelimme kirkkoaukion leipomoon ostamaan sämpylät eväiksi. Söimme ne bussiaseman läheisyydessä, kun ensin olin jonottanut meille bussiliput Rovinjiin.

Saavuimme Rovinjiin puolenpäivän jälkeen ja kävelimme helteessä ylämäen Lamanovan kaupunginosaan, jossa saimme huoneemme Guest House Casa Miasta. Asumme alimmassa kerroksessa ja käytettävissämme on iso, varjoinen patio. Kävin läheisessä supermarketissa, huuhtaisimme päivän pyykit ja suihkun jälkeen istuimme patiolla. Ei tehnyt vielä mieli lähteä alas keskustaan hikoilemaan.

Siestan jälkeen kävelimme keskustaan, alamäkikävely ei tuntunut niin pitkältä kuin tullessa. Jos koko Istria vaikuttaa Italialta, niin tämä on sitä itseään! Ihan kuin olisin palannut Cinque Terreen. Istuimme Trattoria Lilin terassille ja söin maukkaan kana-annoksen. Kävelimme vielä rantakatua pienvenesatamaan, ennen kuin palasimme kämpille suihkuun ja omalle patiolle istuskelemaan. Huomenna toivottavasti jaksamme kävellä ja kuvata enemmän.

Yö oli hiljainen, kadullamme ei juuri kulkijoita ollut. Huoneessa ei ole ilmastointia (vain tuuletin), mutta jätimme ikkunan yöksi auki.

Kevyen aamiaisen jälkeen lähdin parin tunnin helteiselle lenkille keskustaan. Kävelin bussiaseman ja sataman ohi Monte Mulinin alapuolella oleville uimarannoille, tosin ranta on kivinen ja ruuhkainen, parhaiten uimaan pääsee rapuista.

Palasin takaisin keskustaan ja rantakatua myöten vanhaan kaupunkiin. Nousin ylös Sv. Eufemije -kirkolle. Hiki ja sen mukana aurinkorasva valui silmiini, jos olisin muistanut ottaa pyyhkeen mukaan, olisin ehkä harkinnut kirkontorniin kapuamista. Nyt tyydyin kuvaamaan vanhan kaupungin sokkeloisia, kauniita kujia. Etelä-Euroopassa kuuminta muotia on sinivalko-ruutuisesta kankaasta valmistettu "siivoustakki". Samasta materiaalista löytyy myös pitsein somistettuja shortsiasuja.

Ostin tuoretorilta hedelmiä, poika taisi huijata hinnassa, mutta kyllä olivatkin hyviä rypäleitä. Kävelin vielä hetken rinnettä ylös-alas ja palasin kaupan kautta kämpille, jossa Hannu jo vilvoitteli patiolla oman kävelylenkkinsä jälkeen. Otimme oluet ja saimme seuraksi autolla liikkeellä olevan (niin kuin kaikki muut meitä lukuunottamatta ovat) saksalaispariskunnan. He kertoivat poikansa menneen Italiaan ja juuri sille leirintäalueelle on iskenyt tornado, joka on kaatanut puita ja tuhonnut aluetta.

Konoba Lampo
Hannu (kuten monet nimeltä mainitsemattomat ystäväni) arvostaa ruokapaikat tripadvisorin kautta, toisin kuin minä, joka luotan enemmän intuitiooni. Aamupäiväkävelyllä huomasin mukavan merenrantaravintola Lampon, johon suostuttelin Hannun syömään. Saimmekin hyvät alkusalaatit ja pääruuat, lisäksi ystävällistä palvelua. Illan hämärtyessä palasimme omalle patiolle digestiiveille.

Perjantai oli rantapäivä. Hannu käveli suorinta tietä Uvala Lone -rannalle, minä perässä leipomon ja korttikaupan kautta. Kävimme rapuista uimassa, minä pari kertaa. Eipä juuri vilvoittanut, suihkun vesi taisi virkistää enemmänkin. Hannu palasi samaa reittiä kämpille, minä postin ja kaupan kautta.

Orlando
Orlando

Vietimme siestan, jonka jälkeen kävin varaamassa meille illaksi pöydän läheisestä Gostionica Orlandosta. Eipä tarvitse enää kävellä keskustaan tai vanhaan kaupunkiin. Aperitiivien ja suihkun (taas) jälkeen kävelimme Orlandoon ja söimme hyvät salaatit ja tasasimme erinomaisen pizzan. Harmi vain, että tässäkin paikassa meiltä yritettiin huijata 100 kunaa liikaa vaihtorahassa.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Poreč

Aamiaisen jälkeen pakkasimme vähät tavaramme. Emäntä keräsi verot ja toi meille taas hedelmiä suoraan puusta. Bussi tuli, niin kuin pitikin ja olimme Porečissa vähän jälkeen yhdentoista. Futurum löytyi vanhan kaupungin sokkeloista ja saimme huoneemme heti. Pelkkä huone ilman parveketta, jääkaappia tai ilmastointia. 

Kävelimme niemenkärjen ympäri, samalla katsastin mahdolliset uimapaikat. Pysähdyimme oluelle Corson terassille ja kun naapuripöytään vietiin hyvän näköisiä salaatteja, mekin jäimme lounaalle.



Karkkikaupan herkkuja
Kävelimme vanhassa kaupungissa ja kävimme kaupassa. Aallokkoa oli sen verran paljon, että jätin uimisen toiseen kertaan. Palasimme siestan viettoon kämpille, jossa ei vieläkään tullut lämmintä vettä. 

Restaurant Rialto
Illalla kävelimme katsomaan auringonlaskua rantakadulle. Illallispaikat alkoivat täyttyä, emme mahtuneet Pizzeria Napoliin, joten jäimme katsomaan viimeisiä auringonsäteitä Restaurant Rialton terassille. Ruuista, rakennuksista, tuoksuista ja näkymistä tuli ihan Italia mieleen. Pyydettyämme laskun jäimme vielä hetkeksi juttelemaan naapuripöydän viehättävän italialaispariskunnan kanssa.

Ilman ilmastointia oli pakko pitää ikkuna auki koko yön. Oli lämmintä ja meluisaa; kävelykadun putiikit sulkeutuivat puolenyön jälkeen, ravintoloista palaavia iloisia ihmisiä riitti aamuyöhön saakka. Sisäikkunasta paistoi valo huoneeseemme joka kerta, kun käytävässä liikkui joku. Yöllä mietin, että taisin saada 100 kunaa liian vähän takaisin Rialtossa.

Aamuyöstä tuli vähän viileämpää ja hiljaista, kunnes roskisauto/lakaisukone kulki ikkunan alapuolella ja seitsemältä viereisen Eufrazija Baziliken kirkonkellot kalkattivat pitkään ja hartaasti.

Haimme leipomosta burekit, ne syötyämme lähdin pankkiin jonottamaan (40 minuuttia) lisää kunia. Sen jälkeen lähdin kävelemään rantaa myöten satamasta "itäänpäin". Uimarantoja laitureineen, baareineen ja palveluineen jatkui kilometrikaupalla, rantakatu on myös numeroitu pyöräilyreitti. Parin niemen ja lahdenpoukaman ohitettuani käännyin takaisin. Ennen satamaa on iso markkina-alue, josta voi ostaa kaikkea, mitä voi kuvitella rantalomalla tarvitsevansa.

Hannu oli sillä aikaa kävellyt vanhassa kaupungissa, hakenut Rialtossa meiltä liikaa veloitetun satasen ja varannut pöydän illaksi Pizzeria Napolista. Menimme salaattilounaalle Mamma Miaan.

Mamma Mia

Palasimme kaupan kautta kämpille ja minä lähdin uimaan. Siestan jälkeen kävelimme hetken ilta-auringossa rantakadulla. Salaatit tuli syötyä jo päivällä ja Pizzeria Napolissa tilasimme molemmille ruhtinaallisen kokoiset pizzat. Vielä pienet iltakävelyt ruuhkaisilla vanhan kaupungin kujilla ja terassikahvit vähän väljemmillä vesillä ennen kämpille paluuta. Kadunvierustalla istui pieni tyttö myymässä simpukankuoria, ostin yhden, vaikka noita onkin jo kotiin kertynyt.

Pizzeria Napoli
Crkva Gospe od Anđela

Lähdin aamupäivälenkille "länteenpäin" (minullahan ei ole ilmansuunnista mitään käsitystä). Tarjolla oli taas paljon uimapaikkoja, rantaravintoloita, baareja, leirikoulua, hierontaa ja vesivempaimia.

I💙Croatia

Yhden kirpputorinkin löysin, kun palasin vanhaan kaupunkiin maantietä pitkin. Meillä oli treffit kirkkoaukiolla, haimme leipomosta täytetyt sämpylät ja istuimme puistonpenkille lounaalle. Lenkkioluet joimme kantapaikassa, Corson terassilla.

Virvokkeet kotikadullamme
Iltapäivällä kävin uimassa. Aallokko oli taas melkoinen, sain nenähuuhtelun merivedellä ja yksi caminolla vaurioitunut varpaankynsi irtosi.

Corso
Siestan jälkeen menimme viimeiselle Porečin illalliselle Corson kattoterasille. Laskeva aurinko väritti kauniisti aukiota ympäröivät vanhat talot. Jäimme vielä digestiiveille Futurumin edessä olevalle penkille, seuraa saimme sympaattisesta chileläisperheestä, jotka asuvat nyt Ruotsissa. Isä ja poika olivat molemmat sitä mieltä, että Systembolaget lisää alkoholiin jotain myrkkyä/lääkettä, joka aiheuttaa kamalan krapulan. Siksi vanha isäkin käy bussimatkoilla Saksassa ostamassa chileläisviininsä. Jätimme pakkaamisen aamuun, luultavasti heräämme viimeistään seitsemältä kirkonkellojen soittoon.