Karkauspäivän konsertti

Merja houkutteli minut Savoyn päiväkonserttiin, jossa UMO esitti Count Basien ja Thad Jonesin mainiota musiikkia. Edellisessä lounaskonsertissa, johon en työesteen vuoksi päässyt, orkesteri oli soittanut Duke Ellingtonin kappaleita ja seuraavassa konsertissa, jonne en pääse reissun takia, on vuorossa bluesia.

http://www.umo.fi/

Orkesterinjohtaja esitti, että nyt olisi hyvä hetki kosia, kun bändi aloitti ”All Of Me” –kappaleen. Sali oli aivan täynnä, ajatuksissani mukana olivat myös isäni, setäni ja kummisetäni, jotka kaikki soittivat ja joiden lempimusiikkia oli nimenomaan vanha, kunnon jazz. Pieninä saimme usein kuunnella heidän soittoaan, kun bänditreenejä pidettiin kotonamme.

Helmikuun hulinat

Ohjelmaa on taas enemmän kuin lääkäri määrää. Maanantaina kävin aamujoogassa, illan pilatestunti jäi väliin, kun lähdimme hakemaan Jyskiltä tarjouskaapiston eteiseen. Sen kokoamiseen meni Hannulta pari iltaa mukavasti. Tiistaina oli vuorossa ruuanlaittoa ja vauhdikas zumba.

Keskiviikkona kävin lenkittämässä äidin Virkkalassa, ajoin Marjukalle ja menimme yhdessä Pirjon kanssa kyläilemään Hilkan kauniiseen kotiin. Jäin Marjukalle yöksi. Torstaina hain Onnin kyytiini, ajoimme Tammiston Jufuun syömään ja sieltä Ilmailumuseoon. Illalla oli vuorossa joogaa, Onni jäi meille yökylään. Miten noin pieni ihminen voi syödä koko ajan? Perjantaina Suvi ajoi meille Ilona ja Noel kyydissään. Pidettyään tankkaustauon ja kerättyään myös Onnin mukaansa he jatkoivat Savonlinnaan. Sami ajoi sinne toisella autolla töistä päästyään, Kerttu oli ollut mummilassa jo useamman päivän. Turvallista matkaa, muruset!

Lauantaina haimme Bauhausista kevätkukkia ja Oraksen bidéhanan vanhan vuotavan tilalle. Poikkesimme Tikkurilan talvimarkkinoilla ja kävimme samalla Peltolantorin kreikkalaiskioskissa giroksilla. Sää oli aurinkoinen ja keväinen, kävelylenkin jälkeen jäimme autotallin nurkalle oluelle. Eteinen on nyt valmis, joten kaikki asuintilat ovat kertaalleen remontoitu.

Helmikuun kirjoja: 
Julian Barnes "Kuin jokin päättyisi". Pieni, kauniisti kerrottu tarina tiiviistä opiskelijakolmikosta, joihin neljäntenä liittyy filosofinen pohdiskelija Adrian. Tyttöystävien kuvioihin astuminen, opiskelupaikkojen vaihtuminen ja aikuistuminen erottavat porukan, kunnes jo eläkkeellä ollessaan kaikki palautuu kertoja-Tonyn mieleen. Yllättävä loppuratkaisu löi ällikällä.

Daniel Kehlmann "Maine". Lyhyitä tarinoita, jotka loppuvat ikään kuin kesken. Mutta jatkavatkin elämäänsä jossain toisessa tarinassa. Kuten parissakin tarinassa esiintyvä kirjailija-Leo toteaa: "Tarinoita tarinoiden sisällä olevissa tarinoissa. Ei tiedä koskaan, missä toinen loppuu ja toinen alkaa! Todellisuudessa ne kaikki limittyvät toisiinsa."

Andalusia odottaa!

Ja me odotamme Andalusiaa. Vietimme Espanja-illan ja levitimme kaiken kerätyn materiaalin pöydälle. Olen taas ahneuksissani haalinut 17 päivän reissulle seitsemän kohdetta, joka hieman huolestuttaa minua. Onneksi vain kahdessa kaupungissa on yhden yön majoitus, muissa on aikaa kolmen yön verran. Olin huolissani myös siirtymisistä, mutta Hannu löysi minulle toimivat bussi- ja junayhteydet kaupunkien välillä. Toivottavasti pääsiäisruuhkat eivät tyssää etenemistä, varmuuden vuoksi on varattava bussiliput heti paikan päällä. Tsekkasimme myös varatut majoitukset ja niiden sijainnit. Olen kova harhailemaan, joten ainakin Sevillan kartta on pakko olla mukana.

Enää ei tarvitse laskea viikkoja, vaan päiviä. Kelikin alkaa alueella pikku hiljaa olla sopivan lämmin.

Makkaranpaistoa nuotiolla

Osallistuimme kylätoimikunnan jokatalviseen metsäretkeen. Polku oli taas valaistu ulkotulin, sitä seuraten päädyimme kallionkoloon, jossa nuotio oli jo valmiina. Osallistujia oli kiitettävän paljon, lapset laskivat pulkalla mäkeä, sillä aikaa vanhemmat paistoivat nuotiolla makkaroita ja tikkupullaa.

Mitä lie sirkuttajia?

Aamuvarhain linnut laulavat hullaantuneina kevään tulosta. Sää muuttui kauniiksi ja keli kuivaksi ja lähdinkin lauantaina kävelemään lähimetsämme joenvarteen. Olimme riisuneet jouluvalot ja kyntteliköt jo pois, mutta kodin tekstiilit olivat vielä punaisia, odotellen Mirjaa ja Masaa vierailulle. Glögit vaihtuivat sangriaan, kun vietimme Espanja/Portugali-iltaa pintxojen, tapasten, viinin ja matkakuvien katselun merkeissä. 

Osuimme Annelin kanssa sopivasti lounastauolla karkkisateeseen, kun Ressun lukion pihalta lähti kuorma-autoja penkkariajelulle.

Perjantaina kävimme tiimin kanssa syömässä Bulevardin Gaijinin lounasmenun (3+jälkkäri).

Työviikon päätteeksi kävimme Annelin kanssa vielä yksillä Vltavassa.

Hyvää ystävänpäivää!

Burgeria, portteria ja flamencoa

Helpotin matkakuumetta ostamalla junaliput Málaga-Ronda. Eipä tarvitse sitäkään etukäteen jännittää, kun liput ovat kourassa. Loppumatkan siirtymiset lienevät lyhempiä ja varmistuvat matkan varrella. Lippuni olivat törkeän paljon kalliimmat kuin Hannun bussilippu, ja hän sentään menee Málagasta Sevillaan saakka.

Rekolan Raikas tarjosi ystävänpäivän kunniaksi viikolla ilmaisjumpat kaverille ja houkuttelin Hannun mukaani pilatekseen ja hathajoogaan. Ilmeisesti hän on toipunut edellisvuodesta, kun vein hänet astangajoogaan ja Tallinnassa flamencoon, joka paikan päällä paljastuikin eestinkieliseksi opetustunniksi, eikä esitykseksi, kuten kuvittelimme.

Olen päättänyt ottaa ilon irti työmatka-aamuista ja nauttia kaikesta näkemästäni; sievät kasvot, kauniit hiukset, komea poika, upea ryhti, valloittava hymy. Näin vanhana kehtaan myös joskus kehua ääneen näkemääni.

Naughty Brgr

Teimme töiden jälkeen treffit keskustaan ja kävelimme räntäsateessa Naughty Burgeriin syömään erinomaiset burgerit. Bryggerissä on meneillään Viron pienpanimoviikot ja paperille tulostettu lista mukanamme siirryimme sinne maistelemaan erilaisia oluita.

Bryggeri

Ilta huipentui Savoy-teatterin XVIII Flamencofestivaalin Compania Kaari & Roni Martinin esitykseen KILL Carmen. Hannua onnisti; hän pääsi sisääntulossa vähäpukeisen Carmenin halattavaksi, minä sain sentään kätellä Pekka Haavistoa ja törmäsin vessajonossa entiseen flamenco-opettajaani Kirsi Kannakseen. Rautatieasemalla tavoitimme Tinden ja tulimme samalla junalla kotiin. 

Savoy

Mökkivieraina Inkoossa

Kutsutimme itsemme yökylään Grundsjöhön siskon lihapatojen ääreen. Runsaan syömisen lisäksi istuimme saunassa ja laitoimme maailman taas mallilleen löylyjen välissä ulkona vilvoitellessa. Venytimme iltaa aamuneljään saakka Skip Bota pelaten. Lauantain räntäsade oli vaihtunut vedeksi ja talvinen maisema muuttunut harmaaksi ja sumuiseksi.

Kotimatkalla poikkesimme Virekotiin, tiet olivat niin liukkaita, että jätimme äidin kanssa kävelylenkin väliin. Kyläilimme Jerryn ja Lauran luona, kun Hannu maksoi pojilta hankkimansa neukkupyörän.

André y Dorine

Helmikuun kulttuurikalenterin avasi Espoon Kaupunginteatterin loistava vierailija, Kulunka Teatro naamioteatteriesityksellään "André y Dorine". Hurmaava ja liikuttava tarina kertoo vanhasta pariskunnasta ja vaimon muistisairaudesta. Sellistivaimo ja kirjailijamies käyvät toistensa hermoille, mutta surua siivittävät muistot pariskunnan tapaamisesta ja perheen perustamisesta. Ja vanhusten väistyessä tarina jatkuu pojan myötä.

http://www.kulunkateatro.com/

Olemme vannoutuneita Familie Flözin ihailijoita, mutta nyt se taisi saada vertaisensa kilpailijan. Naamioteatterissa on se hyvä puoli, että siinä ei puhuta mitään, joten kielimuuria ei synny ja jos oikein hyvä tuuri käy, joskus saattaa reissussa osua kohdalle joku mieleenpainuva esitys.

http://www.floez.net/