Santiago de Compostela - Porto (by bus)

Söimme taas hyvän aamiaisen, pakkasimme rinkat ja menimme vastaanoton loungeen. Ulkona satoi vettä, tilasimme taksin, jonka saapuminen kesti sen verran, että sade lakkasi ja kävelimme lähimmälle bussipysäkille. Bussi 6 vei meidät juna/bussiasemalle ja kuski odotti ystävällisesti, että Pirjokin sai itsensä turvallisesti pois kyydistä. Jouduimme odottamaan hetken, ennen kuin Portoon menevän bussimme lähtölaituri ilmestyi näyttötaululle. Myös Anna ilmestyi jonottamaan samaan bussiin. Hän oli kertonut pojalleen tavanneensa suomalaisen, jolla on sama nimi kuin mummilla ja jonka tytär on myös Anna.

Bussin päättäri oli Campanhã (Sampanja, kuten Pirjo sen sinnikkäästi lausui) ja olimme kirjaimellisesti aivan pihalla. Ravasin rappuja ylös-alas todetakseni, että olimme kaukojunien asemalla. Lopulta löysimme lähijunien aseman ja Pirjokin pisti lähes juoksuksi, että ehdimme São Bentoon lähtevään lähijunaan. Perillä jätin Pirjon ostamaan junalippua huomiseksi Lissaboniin, sillä välin hain hänen jättämät turhat tavarat Porton edellisestä majoituksestamme. Henkilökunta muisti hänet hyvin ja oli huolissaan, onko hän käynyt lääkärissä. Itsepäinen suomalainen!

Haobo Porto Central

Pirjo oli varannut meidän reissumme viimeiseksi yhteiseksi yöksi mellevän parvekkeellisen privaattihuoneen Haobo Porto Central -hotellista. Majoituimme, kävin suihkussa ja lähdin hakemaan katedraalista viimeisen leiman vaelluspassiini. Kotimatkalla ostin kiinakaupasta mukaani valkoviinin, jonka vein keittiön jääkaappiin jäähtymään.

Pirjon polvi ei kestänyt enempää kävelyä ja menimme lähelle syömään. Hotellia vastapäätä on vietnamilainen paikka ja olisin halunnut vihdoin maistaa niitä kuuluisia leipiä. Paikka oli kuitenkin mennyt jo kiinni ja menimme läheiseen Taparikas-ravintolaan.

Taparikas

Viehättävä ravintola. Reissumme viimeisen yhteisen illallisen kunniaksi tilasimme tapaslajitelman kahdelle ja pullon punkkua.

Kello on vappuaattona Portossa 21.30 ja nää menee nukkumaan. Boa noite!

Santiago de Compostela, lomapäivä

Hotellihintaan (107€/2 yötä) sisältyi aamiainen, jonka kävimme syömässä ylimmässä kerroksessa nauttien samalla upeista maisemista.

Loop INN Hotel

Aamiaisen syötyämme huilailimme hetken odotellen aamun hieman lämpenevän. Lähdin kävelemään vanhaan kaupunkiin ja yritin etsiytyä auringonpaisteeseen, mikä on hieman hankalaa näillä varjoisilla, kapeilla kujilla. Pirjo lähti katsastamaan katedraalin, mutta ei jäänyt puolenpäivän messuun. Kävin ostamassa muutamat postikortit ja Via de la Plata -kangasmerkin, ehdin istua oluella seuranani nuori Daniel Barcelonasta, ennen kuin Pirjo ehdotti tapastelua aivan läheltä. Kävin katsomassa kolme paikkaa ja päädyimme A Taberna do Bispoon. Kävimme valitsemassa vitriinistä kolmet erilaiset salaatit, jotka riittivät mainiosti jaettaviksi.

A Taberna do Bispo

Pirjo oli aamupäivällä ohi mennessään bongannut kauniin puutarhakahvilan ja ehdotti sitä iltapäivän kahvittelupaikaksi, sopivasti kotimatkalla hotelliin. Costa Vella -hotellin terassi onkin varsinainen paratiisi!

Costa Vella

Siestan vietettyämme lähdimme ulos. Näytin Pirjolle ostamani Santiago- kortit ja sanoin voivani lähettää ne myöhemmin. Mutta sitten ollaan jo Portugalissa, toteaa tämä viisas ihminen. Joten lähdin metsästämään tupakkakauppaa, korttikaupat kun eivät myy merkkejä. Ensin kävimme ihailemassa hotellin viereisen luostarin kaunista puutarhaa. Messu oli alkanut, joten ovet olivat jo kiinni.

Laskeuduin alakaupunkiin, mutta en nähnyt missään tupakkakaupan merkkiä. Posti oli onneksi vielä auki, sain merkit ja jätin kortit postiin. Olin kehunut Pirjolle Pepa a Lobaa ja teimme sinne treffit. Ehdin paikalle ensin ja tuttu tarjoilija ohjasi minut suoraan Annan pöytään! Otra amiga, totesin ja halasimme.

 

Pepa a Loba

Pirjo kopisteli keppeineen sisään ja saimme ikkunapöydän. Tilasimme hyvät salaatit, minä tällä kerralla vuohenjuustolla. Hotelliin ei ollut pitkä matka ja menimme tyytyväisinä nukkumaan.

Loop INN Hostel on Santiagon majoituksistani kaikkein laadukkain ja sijainniltaan mainio. Toki hintakin on korkeampi, mutta siihen sisältyy hyvä aamiainen ja kahdestaan raskii varatakin hieman kalliimman yösijan.

Casalonga - Santiago de Compostela 14 km

Olimme varanneet aamiaisen kahdeksaksi ja iloinen emäntämme oli kattanut pöydän koreaksi lämmitettyyn ruokasaliin. Täytin lomakkeet ja maksoin majoituksen (65€, käteinen). Carolina heitti Pirjon bussipysäkille, minä jäin pakkaamaan rinkkani.

Casa Carolina

Carolina saattoi minut poskipusuin matkaan ja liityin vaeltajien joukkoon. Mäkiä ja kuraisia metsäteitä riitti sopivasti. Sunnuntaipyöräilijät tekivät poluista entistä mutaisempia. Joukossa näkyi myös huomioliivein varustettu porukka, jolla oli huoltoauto mukana. Olikohan ambulanssi vastassa jotain heistä matkan varrella?

Muutama kilometri ennen Santiagoa tuli valintatehtävä, kumpaan suuntaan lähteä. Kummassakaan pylväässä ei ollut kilometrimäärää. Maps.me ehdotti Marttaa, sen valitsin viime kerrallakin.

Kilometri ennen katedraalia pysähdyin oluelle ja kävin vessassa. Naisten vessassa, vaikka kuvasta voisi päätellä toisin. Lähellä vanhaa kaupunkia odotin liikennevalojen vaihtumista ja joku kapsahti kaulaani. Kanadalaispari oli selvinnyt perille ilman opastamistani! Kiittivät kuitenkin, etteivät olisi löytäneet Santiagoon ilman alkumatkansa opastusta.

Pirjo laittoi viestiä jonottavansa katedraaliin, puolipäivän messuun olikin todella pitkä jono. Ohi mennen tapasin myös espoolaisen ja vaihdoimme taas kuulumiset. Jätin messun väliin, kerran olen sen jo kokenut ja menin puolestani jonottamaan Central Pilgrim -toimistoon. Etukäteen ajattelin, että kaksi compostelaa riittää minulle, mutta kun tänne asti olen vaeltanut (mittarien mukaan 318 km), niin mikä ettei. Jonotus olikin viime kerrasta tehty helpoksi; käytössä oli tietokoneet, joilla voi täyttää vaelluksensa tiedot ja tulostaa jonotusnumeron. Melko nopeasti tulikin oma vuoroni ja pääsin norjalaisen vapaaehtoisen haastateltavaksi. Olin merkinnyt kyselyyn hengellisen tarkoituksen, sillä äiti kulkee mukana tälläkin caminolla. Sain taas sertifikaatin, jossa nimeni on muutettu latinaksi (Hannu viestitti, että voin kohta tapetoida huoneen näillä sertifikaateillani).

Pirjo lähti vuorostaan jonottamaan omaa compostelaansa. Sen saatuaan tapasimme katedraalin aukiolla ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa.

A Fuego Lento

A Fuego Lentoon ei mahtunut sisälle (kristallikruunujen alle), vaan saimme pöydän terassilta, jossa oli vähän vilakkaa istua. Jaoimme hyvät tapakset, enimmäkseen kalaa.

Tarjosin brandykahvit mukavassa kahvilassa, jossa Pirjo tapasi taas tuttujaan. Oli vielä hetki aikaa, ennen kuin pääsimme majoittumaan Loop INN Hotelliin (107€/huone/2 yötä). Hotelliin! Olikin mukava paikka, saimme molemmat omat avainkortit twin roomiin, keräsimme kaikki pyykit kasaan ja vein ne kellarin pesukoneeseenn(5€). Pyöritin ne vielä kuivurissa (5€) ja matka jatkuu puhtain vaattein.

Pepa a Loba

Lähdin vielä illalla ulos ja toivoin löytäväni jonkun pienen tapasbaarin. Kävin irkkupubissa, jossa musiikki raikasi livebändin voimin, mutta ruokaa ei ollut tarjolla. En ehtinyt kovinkaan pitkälle, kun kohdalle osui mukava Pepa a Loba. Istuin baarijakkaralla, kun seuraani liittyi iloinen nuorinainen. Hetken piti miettiä... kunnes hän kertoi, että istuimme samassa pöydässä jossain matkan varren kahvilassa. Pian saimme sveitsiläisen Annan kanssa pöydän ja tilasimme mellevät kanasalaatit.

Padrón - Faramello - Casalonga 16 km

En onneksi pudonnut yläpedistä, vaikka nukuinkin ilman toista laitaa. Pohkeita särki koko yön; olin juonut liian vähän vettä, kun eilen ei ollut enää niin kuuma päivä (venyttelyistä puhumattakaan). Puoli kuudelta alkoi joka-aamuinen kuhina ja supina. Minulla ei ollut mihinkään kiire, sillä tänään olisi normaalia lyhyempi kävelypäivä ja majoituskin on etukäteen varattu. Satoi vettä ja keittiössä oli vielä yllättävän paljon porukkaa, kun lähdin 8.30 liikkeelle. Ehkä he jäivät odottamaan sään selkeytymistä tai päättivät jatkaa bussilla, kuten Pirjo. Pysähdyin kirkon viereiseen kahvilaan aamupalalle.

Jo kolmas mukava reitti putkeen. Siirryin pois päätien varrelta maaseudulle, läpi pienten kylien ja ohi viiniviljelysten. Sateli hiljalleen, mutta Budgetsportin sadeviitta oli yllättävän mukava; ei ollenkaan kankea tai painava. Ohitin taas Erican ja huikkasin, että nähdään seuraavassa baarissa. Se oli kuitenkin niin tungokseen asti täynnä, etten nähnyt, jäikö hän sisälle vai ulos.

Puolimatkan krouvissa pidin olutpaussin ja vaihdoin kuulumiset espoolaisen naisen kanssa. Hänkin oli varannut majoituksen jo ennen Santiagoa, niin huomenna on enää lyhyt kävelymatka perille. Pirjo laittoi viestiä, mistä päätien varrelta löytyy ravintola ja kauppa, mutta enhän minä vaeltanut päätiellä vaan metsässä. Maps.me neuvoi minut perille Casa Carolinaan. Olimme Pirjon kanssa yhtaikaa lukitulla portilla ja Carolina tuli päästämään meidät sisälle seuranaan resquekoira Tina, jonka kaveri Lola (emännän mukaan laiska) makoili sisällä. Sain neuvot lähiravintolaan (sinne päätien varteen) ja lähdin samalla hiellä syömään. Sade oli lakannut ja Carolina ripusti sadeviittani kuivumaan.

Asador O Carmelo

Asador O Carmelo olikin mukava paikka, joka alkoi pikku hiljaa täyttyä paikallisista. Pirjo soitti, että huoneemme on liian kylmä ja halusi vaihtaa johonkin hosteliin. Siihen minä en suostunut; olin kävellyt jo tarpeeksi ja minulle riittää lämmin peitto.

Casa Carolina

Syötyäni erinomaiset sisäfileet otin lopun viinin ja tölkin limonia mukaani ja palasin kämpille. Kukkiva puutarha oli kauneimmillaan, kun aurinko vähän pilkisteli pilvien raosta. Otin kuuman suihkun ja menin filtin alle päikkäreille (60€/huone).

Casa Carolina

Illemmalla menin pihalle ottamaan kuvia ja sain seurakseni vanhat leidit Tinan ja Lolan, jotka kyhnäsivät kylkeeni rapsutuksia kerjäämään. Emäntä kutsui minut iltateelle ja antoi tarrarullan käyttööni, kun näki koirankarvaiset trikooni. Juttelimme koirista (punkeista!) ja lapsista ja totesimme kummankin menettäneen iäkkään äitinsä Alzheimerin tautiin.