Tulimme kotiin P-junalla ja polkaisin heti kauppaan. Koti ja kukat olivat kunnossa, naapurit olivat hoitaneet talkkarivuoronsa kiitettävän hyvin ja lapset syöneet marjat, kuten toivoinkin. Kuiva sää oli pitänyt nurmikon lyhyenä, ensimmäiset keltaiset lehdet näkyivät kotikoivuissa. Nyt alkoi kevytlinja; fadoa kuunnellen tein meille lohisalaatin.
Oli hienoa tulla kotiin, kun sää on kesäinen ja luonto viheriöi. Mukavaa ajatella, että on vielä hyvää peliaikaa uimiseen ja ulkoiluun. Reissu meni suunnitelmien mukaan, ja kaiken kaikkiaan hyvin paria liukastumistani (ja nekin selvin päin) lukuunottamatta. Tekemäni budjetti piti kutinsa ja nyt voin odotella seuraavaa matkaa. Hannu selaa netissä Portugalin myytäviä asuntoja...
Sunnuntaina joimme aamukahvit omalla terassilla ja jätimme pyykit ulos kuivumaan, kun lähdimme Lohjalle. Pian oli käännyttävä takaisin, sillä taivaanrannasta oli nousemassa uhkaavia ukkospilviä. Siirsin pyykit suojaan ja ajoimme Suvin ja Samin luokse. Ilonalla oli "pää paketissa"; hän oli lyönyt päälakensa mummilassa kaivonkanteen, mutta koulunkäynti on kuulemma kivaa. Onni oli iloinen Messi- ja Ronaldo -pelipaidoistaan, Noel ei vielä omastaan mitään ymmärtänyt. Poika kuulemma harjoittelee jo kovasti kävelemistä ja tapailee sanoja, kumpaakaan emme päässeet todistamaan. Äidillä oli Virekodissa kosteissa pöksyissään parin kilon märkä vaippa, ne vaihdettuamme teimme pienen kävelylenkin, ennen kuin ukkosrintama saavutti Virkkalan. Kotimatkalla satoi välillä rankasti, eikä Hannu päässyt leikkaamaan nurmikkoa. Lukemattomat lehtipinot odottivat parempaa aikaa, kun tein broilerisalaatin ja sateen tauottua istuimme terassille iltakahveille.
Lämpötila laski yöllä kuuteen asteeseen, brrrr... Ilmankos Keravanjoen vesi oli melko viileää, kun kävin uimassa.