maanantai 5. joulukuuta 2022

Jouluinen Tallinna

Maren huoneisto oli sopivasti vapaana itsenäisyyspäivänä ja varasimme sen kahdeksi yöksi. Perille päästyämme Mare kutsui meidät heidän kotiinsa pullakahville. Vaihdoimme kuulumiset, ennen kuin lähdimme kävelemään Raatihuoneentorille.




Ihailimme jouluvaloja ja joimme kuumat glögit, joiden hinta on noussut viime vuosista. Syömään menimme pitkästä aikaa Karja Kelderiin. Kotimatkalla poikkesimme Balti jaaman Selveriin ostamaan vähän herkkuja illaksi ja aamuksi.

Telkkarista ei tullut mitään (Femman joulukalenteristakin olemme ehtineet katsoa vain ensimmäisen osan), laitoin Jouluradion soimaan, sytytin tuikut ja ledivalot ja istuin sohvan nurkkaan lukemaan.

torstai 1. joulukuuta 2022

Perniö - Mathildedal

Ajoimme perjantaina Perniöön, matkalla pysähdyimme lounaalle Perttilän Ismetiin. Seppo oli varannut meille yllärinä alakerran isomman huoneiston, jossa on kamiina. Saunaan pääsee viereisestä ovesta ja varasimmekin sen illaksi. Laiskotti niin, että jätimme iltakävelyt väliin.

Perniön majoitus

Kyläravintola Terho

Kyläravintola Terho

Hyvin nukutun yön jälkeen Hannu poltti pari halkoa kamiinassa. Aamiaisen jälkeen ajoimme Mathildedaliin, jätimme auton Terhon parkkipaikalle ja lähdimme omille lenkeillemme. Minä suuntasin lokakuussa löytämälleni sienipaikalle ja keräsin vajaan pussillisen jäisiä suppareita. Hannu oli kiertänyt Jeturkastin lenkin, eikä löytänyt sieniä. Treffit teimme Terhoon, jossa söimme hyvät lankkupizzat. Palasimme kaupan kautta kämpille ja glögille. Näinköhän Perniön jouluvalot jäävät näkemättä?

Perniön majoitus

Perniön majoitus

Seppo yllätti uudelleen kutsumalla meidät rakentamalleen laavulle alapihalle. Söimme grillimakkarat ja joimme nokipannukahvit konjakin kera. Taivas kirkastui, kuu ja tähdet tulivat näkyviin. Lämmittelimme saunan lempeissä löylyissä, ennen kuin vetäydyimme kotoisaan asuntoomme. Hieno päivä!

 

Lauantaina ei ollut mihinkään kiire, sillä Mathildedalin joulumarkkinat avattiin vasta puoliltapäivin. Kiertelimme ulko- ja sisätiloissa, mukaan lähti vain leivonnaisia.

Samuli Heimonen "Matriarkka"

Elina Ruohonen "Try me"

Kotiin ajoimme Salon kautta ja kävin katsomassa Veturitallin näyttelyn ÜBERHUND - taiteen kiehtovat koirat. Hain kaupasta savulohifileen ja perunat, kotona Hannu putsasi sienisaaliin ja minä tein kalalle sienikastikkeen.

sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Joulun odotusta

Tänään satoi ensilumi Vantaalle. Nopeimmat kaivoivat jo pulkat ja liukurit esille. Näinköhän jäämme ilman sieniä Teijossa? Näinköhän loppuvat minun rappu- ja mäkitreenini? Kävelylenkillä parin sentin lumikerros tuntuu mukavan pehmeältä tossun alla.

Kävin ensimmäisissä joulumyyjäisissä, ostamassa pullaa. Kunhan Hannu häipyy bänditreeneihin, vaihdan pöytäliinat ja koristetyynyt punaisiin. Pikkujoulua odotellessa etsin radiosta Jouluradion, mutta vain hetkeksi.

Seuraavalla viikolla maantiet muuttuivat liukkaiksi ja minäkin lensin yhden kerran nurin. Nilkka ja isovarvas taittuivat alleni, onneksi ei käynyt pahemmin. Jätin kuitenkin illan joogan väliin ja otin buranan. Kävimme syömässä Ikean joululounaan, samalla ostin lisää kynttilöitä. Kun jouluun oli tasan kuukausi ja Hannu lähti taas soittotreeneihin, laitoin Jouluradion soimaan, vaihdoin keittiöön jouluverhot ja tein piparitaikinan. Harvat joululahjatkin olen jo hankkinut.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/2021/11/maailman-paras-piparitaikina.html


Hannun lähdettyä perjantaina keikalle, laitoin Jouluradion soimaan ja paistoin piparit. Hannu voi kotiin tullessaan taas todeta, että neiti (nykyisin rouva) tuoksuu piparille. Jääkaappiin on kertynyt monta purkkia liköörin teosta jääneitä (vodkassa lionneita) kirsikoita ja herukoita. Huvikseni poistin kirsikoista kivet ja soseutin ne raakahilloksi. Jää nähtäväksi, toimiiko juustojen ja keksien kanssa.

Mirja ja Masa olivat jotenkuten toipuneet koronasta ja tulivat viettämään pikkujoulua kanssamme. Tarjosin glögiä ja chorizo-papusoppaa, myöhemmin anjovismössöä ja tapaksia, kahvin kanssa pipareita ja kaupan joulutorttuja. Illan mittaan katsoimme tämän vuoden reissukuvat.

Black Weekin loppumetreillä ostin itselleni joululahjaksi Salomonin vaelluskengät ja lenkkipoolon.

Tavoitteeni on kävellä 200 kilometriä kuukaudessa, siksi aloin pitää treenipäiväkirjaa. Marraskuun vietimme kotona, joten tavoite oli helppo saavuttaa; kävelyä 215 km, rapputreeneissä askelmia 11.248, mäkitreenejä kolme kertaa, kehonhuoltoa kolme tuntia ja joogaa 12,5 tuntia. Joulukuun lukemat tulevat olemaan aivan erilaisia, sillä olemme vähemmän kotona ja lumentulon myötä rappu- ja mäkitreenit jäävät pois. Samoin jumpat jäävät pitkälle joulutauolle. Niiden tilalle yritän käydä hiihtämässä tai lumikenkäilemässä.
 

Loppuvuoden kirjoja:

Yaa Gyasi "Matkalla kotiin". Raakuudestaan huolimatta ihana, hyvin kirjoitettu kirja. Toisistaan tietämättömät siskopuolet ovat hetken saman katon alla; toinen brittikuvernöörin "vihittynä" vaimona ison kartanon huoneissa, toinen sen kellarissa Amerikkaan lähetettävänä orjana. Kirja kertoo sisarusten ja heidän perillistensä tarinan 1800-luvun orjamarkkinoista Harlemin jazzklubeihin ja 1950-60 lukujen mustien mielenosoituksiin, aina nykyhetken huumeongelmiin ja amerikkalaispoliisien mielivaltaan. Kirja loppui juuri niin kuin toivoinkin.

lauantai 5. marraskuuta 2022

Marraskuu... kaipuun kaljakori kilisee (Miljoonasade)

Meillä ei kaljakorit kilise, korkeintaan omenaviinikori. Tosin Suomen alkoholilain mukaan kotona tehtyä alkoholipitoista juomaa ei saa kutsua viiniksi.

Jarkka poikkesi meille kahvittelemaan perjantaina. Illalla menimme Heurekan pihalle viettämään Tikkurilan Jokirannan toimikunnan järjestämää kekrijuhlaa. Katsoimme Maria Baric Companyn tanssi/lauluesityksen. Väliajalla alkoi sataa ja lähdimme kotiin näkemättä tulishowta.

Pyhäinpäivänä veimme havut ja kynttilän Honkanummelle. Istuttamamme männyn alle oli ilmestynyt uusi hauta, kasvaessaan puu suojaa vainajan viimeistä leposijaa. Päivälenkin tein kävelemällä kotiin. Sunnuntaina menimme kakkukahville juhlistamaan Kaisan synttäriä (kamala kun meillä on vanhoja lapsia).

Olemme jumiutuneet seuraamaan Yle Areenan pentuliveä. Koirakuumetta on selvästi ilmassa!

Andalusia

Mieli tekisi Tampereelle tai Berliiniin (ihan sama!), mutta loppusyksyn rahanmenot olivat niin isot, että päätimme pysyä marraskuun kotinurkilla. Joulukuulle on suunnitteilla pari reissua kodin ulkopuolelle. Norski laittoi iloksemme Malagan lennot Single Day -tarjoukseen ja varasimme Andalusian reissun helmikuulle.

Ja mikä parasta; pääsen koronavuosien katkon jälkeen vihdoin tammikuussa (kunnalliseen) hammastarkastukseen. Vielä kun saisi itsensä raahattua optikolle. Edelleen korona on valloillaan, monet ystävämme ovat viime aikoina siihen sairastuneet. Pelottaa, muuttaako se meidänkin tulevaisuuden suunnitelmia? 

Sieniä ei lähiseudulta löydy, paikallissanomia ja mattoja kylläkin.

Kevään mahdolliseen vaellukseen on viisi kuukautta aikaa. Ennen kuin tulee lunta ja liukasta, nostin rapputreenin 6 > 8 kertaan ja aloin pitää kuntoilupäiväkirjaa. Mitään riskejä en aio ottaa jalkojeni kanssa, joten peruslenkit saavat riittää, kun tulee liukasta. 

Sunkosi Kitchen
Kävin Herttoniemessä joululahjaostoksilla, puhuin Hannun kuskiksi ja tarjosin maittavan lounaan Sunkosi Kitchenissä.
 

Loppuvuoden kirjoja;

Richard Osman "Torstain murhakerho". Koomikko-kirjailija Osmanin teos kertoo +65 seniorikylän asukkaista, joista muutama kasikymppinen perustaa torstaisin kokoontuvan "murhakerhon", jossa he selvittelevät vanhoja rikoksia. Kuin tilauksesta pöydälle tipahtaa tuore murha ja heti perään toinen. Kekseliäs ryhmä puhuu puolelleen nuoren naiskonstaapelin, jonka he keplottelevat poliisilaitoksen murharyhmään. Huumorilla kerrotut tapahtumat säästävät ratkaisun kirjan loppuun.

keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Tiivis Helsinki-päivä

Toimiston lukupiiri kokoontui pitkän kesätauon jälkeen. Houkuttelin Hannun lounastreffeille, olihan hänellä mahdollisuus tavata pikaisesti serkunpoika tms. Ruotsista. Jätin hänet tekemään viikkosiivousta ja lähdin jo aamupäiväjunalla keskustaan, josta jatkoin ratikalla Hagelstamille. Jätin yhden Björn Weckströmin pronssisormuksen myyntiin (olen siitä harvinainen nainen, että mielestäni minulla on liikaa koruja, enkä niitä koskaan käytä). Koska olin jo hoodeilla, kävelin Sinebrychoffin taidemuseoon katsomaan "Kirsikkapuun alla - japanilaisia puupiirroksia" -näyttelyn.

Pisti vähän kiireeksi, kun olin tehnyt Hannun kanssa lounastreffit Ravintola Pääpostiin yhdeksi ja tämä ilmoitti jo olevansa tulossa. Nordic Weekin kunniaksi tarjolla oli pohjoismaisia herkkuja (plus mangolassia).

Ennen kuin Erkki aloitti Oodissa puheensa yleisölle, kävimme moikkaamassa häntä. Hannu jäi kuuntelemaan keskustelua (ruotsiksi), minä vetosin lukupiiriin, joka tosin alkaisi vasta parin tunnin kuluttua ja poistuin paikalta.

Kävelin Kiasmaan katsomaan "Kompassissa pohjoinen" -näyttelyn. Sen kierrettyäni istahdin lattiatyynyille muokkaamaan kuviani ja pääsin (luvan kanssa) jonkun englantia puhuvan pojan kuvaan. Seurakseni sain pikkuvesselin, joka oli juuri oppinut kävelemään ja tuli tyynyille ihmettelemään. Ilmanvaihtoreiät lattiassa tosin tuntuivat kiinnostavan enemmän taaperoa.

Hans Op de Beeck

Lopuksi menin Amos Rexiin, jossa on aivan hurmaava Hans Op de Beeckin näyttely "The Quiet Parade". Ah! Hämärässä tilassa oli uskomattoman hienoja betonitaideteoksia. Välillä istahdin sohvalle, mutta sekin oli kivikovaa betonia. Tänne täytyy tulla vielä uudelleen, onneksi on Museokortti!

Olen usein ajatellut pyytää Zeljkalta hänen veljensä/serkkunsa/ystävänsä numeroa, ihan varmuuden vuoksi. Mutta en ole kehdannut, jotenkin se tuntuu pahaenteiseltä. Hän oli kaikessa viisaudessaan ja ystävyydessään antanut numeroni veljelleen, joka viestitti minulle, että Zeljka on leikattu ja kaikki meni hyvin. Iso (betoni)kivi vierähti sydämeltäni. 

Viimeinen etappini oli lukupiiri, johon osallistui tällä kerralla vain viisi. Saimme aikaan vilkkaan keskustelun Pamukin kirjasta/kirjoista, Turkista, turkin kielestä, politiikasta ja kaikesta muusta vähänkin asiaa sivuavasta.

Loppusyksyn kirjoja:

Silvia Avallone "Teräs". Kirjan tapahtumat sijoittuvat 2000-luvun alkuun, toscanalaiseen terästeollisuuskaupunkiin. Lähinnä seurataan kahden perheen elämää ja lapsuudenystäviä Annaa ja Francescaa, jotka ovat kasvamassa teineiksi. Ystävyksistä tulee mieleen Ferranten Napoli-sarjasta tutut Elena ja Lila. Molemmat yhtä teräviä päästään, mutta vain Elena pääsee ahkeruutensa, opettajansa ja stipendin avulla jatkamaan opintoja lukioon ja yliopistoon. Lila naitetaan rikkaisiin naimisiin ja hän aikuistuu huonossa avioliitossaan. Tässäkin kirjassa vain Anna jatkaa lukioon, Francesca jää köyhän perheen loukkoon, jossa julma isä määrää kaikesta. Kauniit tytöt pyörittävät asuinalueen poikia miten tahtovat, tosin Francesca haluaisi olla Annalle enemmänkin kuin ystävä. Pojilla ja nuorilla miehillä ei ole mielessään muuta kuin seksi, huumeet, alkoholi, discot ja autoilla kaahailu. Heillä ei ole tulevaisuuden haaveita tai mahdollisuuksia, ainoa keino hankkia rahaa on päästä töihin terästehtaaseen. Raskas työ tuhoaa terveyden ja koituu monen kohtaloksi. Kirjassa oli liikaa suoraa seksiä minun makuuni, lisäksi parit ristiriitaisuudet häiritsivät lukemista.

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Loppukuun aktiviteetit

Kuntoportaissa on viikonloppuisin ruuhkaa, joten kävin lauantaina pitkästä aikaa mäkitreeneissä kevään (mahdollista) vaellusta varten. Illalla menimme Rekolan Kinon ¡Flamenco! -esitykseen.

Sunnuntaina jatkoin treenejä ja puuskutin mäen ylös pysähtymättä. Kotimatkalla poikkesin lähimetsään; ei niin sienen sientä! On siis tyydyttävä viikolla kerättyyn saaliiseen tai lähdettävä uudelleen Teijoon.

Talven sienivarasto

Maanantaiaamuna oli pakkasta, lähdin kuitenkin tekemään rapputreenit. Illalla jooga.

Tiistai oli sateinen, nuhjuinen päivä. Jätin rapputreenit väliin, kävelylenkillä hain tuttavan palstalta viimeisiä lehtikaaleja. Illalla jooga.

Joku iltapäivälehti kirjoitti "harvinaisesta suomalaisesta", joka pukeutuu värikkäästi. No, minun ulkoiluvaatteeni ovat kaikki vuosia (jopa toistakymmentä vuotta) vanhoja, mutta käytössä niin kauan, kun mahtuvat päälle. Uusin on vaaleanvihreä Niken juoksutakki, jonka hankin keväällä ennen pitkää vaellusta. On minulla yksi musta kevyttoppatakki, joka on mukava päällä ja sen verran pitkä, että peittää mekot ja tunikat ja suojaa reidet pakkaselta.

Viikkosiivouksen tehtyäni kävimme keskiviikkona Ravintola Tammistossa lounaalla ja ajoimme sieltä Tikkurilaan katsomaan Almodóvarin elokuvan "Rinnakkaiset äidit". Niin hieno, kaunis ja vähän surullinenkin leffa. Illalla Hannu pullotti toisen satsin omenaviiniä, josta tuli aivan rutikuivaa. Ensimmäinen, kesäomenista tehty viini jäi makeahkoksi, joten täytyy varmaan tehdä 50/50 sekoitusta. Siinä kykkiessään iski noidannuoli (syytti taas minua tai noitasiskojani!) ja torstain kehonhuoltotunti jäi häneltä väliin. 

Menossa uuniin...
... ja uunista ulos

Torstaina kehonhuoltotunti ja lenkki. Perjantaina lenkki ja rapputreeni, suihkun jälkeen tein Turkinpippuri-wingsejä (maistuivat ihan salmiakilta) ja uunipunajuuria sinihomejuustolla ja saksanpähkinöillä.

Ihanaa, kylppäri on taas kokonaan käytössämme, kun viinipönttö ei enää vie siellä tilaa.   

Halloween-viikonlopun (what?) kunniaksi annoin Hannulle luvan ripustaa valkoisen paperitähden makkarin ikkunaan, se kun ei näy kadulle.

Hannu teki kokkausvuorollaan Napoli-pizzaa anjoviksella ja tonnarilla. Tulihan ainakin reunoja tarpeeksi, kun taikina kohosi komeasti. Uunin jälkilämmössä hän paistoi sämpylät, parhaat ever. Harjoitus tekee chefin! 

Otin osaa Porraspäivät 2022 -haastekampanjaan, samalla nostin rapputreenin määrän kolmesta kerrasta (ylös-alas) viiteen kertaan. Ei tuntunut missään, ei edes illan joogatunnilla. Tiistaina sama treeni; lenkki, raput (×6) ja jooga.


Syksyn kirjoja:

Jantso Jokelin & Touko Hujanen "Joutoretki - Road trip kätkettyyn Suomeen". Toimittaja-kuvaajakaksio kiersi Suomea laidasta laitaan niin autolla kuin junillakin. Etsien ja joskus löytäenkin; perinneruokia, matkustajakoteja, huvipuistoja, surkeita mäkihyppytorneja. 1960-luvun rengasmatkojen epämääräisiä nähtävyyksiä. Särkyneitä unelmia ja konkurssiin kaatuneita suuria suunnitelmia. Kuin aikahyppy vuosikymmenten taakse.

perjantai 14. lokakuuta 2022

Matildan syksy 2022

Vilkkaan viikon päätteeksi pakkasimme autoon kuivurin, kannelliset purkit ja viikon ruuat ja juomat. Ajoimme Meri-Teijoon Tammisaaren kautta ja pysähdyimme Wi-Boxiin lounaalle. Tilasimme päivän kasvisruuan; sienikrepsit. Mukaan ostin mainion kampaviinerin.

Wi-Box

Saimme mökin avaimet ajoissa ja taas alkoi tavaroiden roudaus. Mökki oli kylmä, edelliset asukkaat olivat sulkeneet patterit ja lattialämmitykset (kylppärin lattialämmitys ei taida edes toimia). Hannu petasi sängyt, minä tyhjensin astianpesukoneen ja kahvinkeittimeen unohtuneen suodatinpussin. Joimme pullakahvit, laitoimme saunan lämpiämään, viritin ledivalot ja sytytin kynttilät sisälle ja ulos.


Nukuimme taas armaan hyvin. Lauantai oli harmaa, mutta lämmin päivä. Talitintit olivat tyhjentäneet terassin pöydälle jääneen tuhkakupin, se täytyy tyhjentää tai piilottaa yötä vasten. Aamupäivällä lähdimme omille sienen hakureissuillemme. Päätin tehdä ensin lenkin, muuten se saattaa jäädä, jos löydän heti sieniä. Suuntasin Jeturkastiin, vasta sen jälkeen siirryin polulta pois mäntymetsään. Ja löytyihän niitä suppareita! Ja tulee löytymään, niin paljon on pieniä sieniä kasvamassa. Metsässä on ihanaa kuljeskella ja riemua lisää runsas sienisaalis. Hannu oli valinnut väärän metsän eikä löytänyt ainuttakaan sientä. Hän sai putsata sienet kun minä tein kanapadan ja salaatin. Kuivuri jäi hurisemaan, kun menimme päikkäreille. Illalla saunoimme ja välillä nautimme terassilla leppeästä säästä. Kun "Elämäni biisi" loppui ja suljin telkkarin, kuulin hiirien ravaavan välikatossa.

Kyläravintola Terho

Lattialämmitys heräsi yöllä henkiin ja mökin valtasi (turhankin) lämmin henkäys. Sunnuntaina sää jatkui lämpimänä ja kosteana. Näytin Hannulle karttasovelluksestani siihen merkitsemäni sienipaikat Jeturkastin metsässä ja lähdimme molemmat siihen suuntaan. Tarkoitukseni oli kävellä syvemmälle metsään, mutta aina vain kuulin - ja jopa näin - autojen kulkevan Skoilantiellä. Pieniä suppareita kasvaa metsässä runsaasti, useimmiten harvakseltaan, mutta kun löytyi sopiva sienirypäs, asetuin kehonhuoltotunneilla oppimaamme syväkyykkyyn. Siinä voi olla rennosti pidempäänkin ilman, että selkä väsyy. Kun poistuin metsästä maantielle, Hannu ilmestyi sille vähän matkan päässä. Palasimme mökille kaksi hedelmäpussia täynnä suppareita, minulla myös yksi kantarelli. Pesukone pyöritti pyykit, Hannu putsasi terassilla sienet ja minä tein meille sienipastaa. Hyvää, mutta halpaa; sienet ja marjat metsästä, naapurin omena ja kaupan tarjouskaalia. Avasimme glögikauden, että Hannu sai terassille jotain lämmikettä. Saunoessamme naapurimökkiin kotiutui kolme "pikku-Ilonaa" (ja isoveli/sisko?) vanhempineen. Auton peräkärryyn oli lastattu koko perheen pyörät ja illan hämärtyessä he lähtivät vielä fillarilenkille. Mahtavaa; myöhemmin illalla alkoi ukkostaa ja sähkötkin katkesivat hetkeksi.

Nyt on nättiä!

Maanantain sienisaaliini

Ukkosmyrsky pyyhälsi yöllä yli ja maanantaina oli pilvinen, mutta kuiva sää. Puuskittaista tuulta riitti vielä tällekin päivälle, Hannun palattua golfkentän lenkiltään mökissä oli taas sähkökatko. Minä kiersin Matildanjärven lenkin ja olin metsässä tuulelta suojassa. Nousin tutulle rinteelle ja onnekseni löysin suppareita, jotka kasvoivat sammaleisella mättäällä aivan levyinä. Sain pussin täyteen melkein yhdestä paikasta. Minun oli pakotettava itseni poistumaan metsästä, mutta tänne on tultava vielä uudestaan! Syyslomasta huolimatta porukkaa on kansallispuistossa yllättävän vähän. Naapurin pyöräilijäperhekin kertoi lähtevänsä jo huomenna pois.

Tässä jonain päivänä - rauhalliset, pitkät päivät punoutuvat toisiinsa - totesin, että kodin jälkeen tämä Matildan mökki taitaa olla toiseksi paras paikka maailmassa. Kolmanneksi tulee Hiidenmaa, sen jälkeen Balkanin kohteet, mutta niille ei ole näin vahvaa paikkasidonnaisuutta.

Tiistaille luvattiin sadetta ja siirsimme laavuretken keskiviikolle. Lähdimme aamupäivällä käymään Perniön kaupoille, ruokaa on riittävästi, mutta Hannu lupasi leipoa sämpylät ja ostimme sämpyläjauhoja, voita ja leivinpaperia. Mökille palattuamme sää selkeni ja lähdin tekemään golfkentän lenkin. Loppumatkalla poikkesin Teijontieltä metsään etsimään sieniä. Hannu oli kolunnut tien toista puolta ja löytänyt myös kantarelleja.

Keskiviikon herkut

Keskiviikon vastainen yö oli kylmä ja aamulla naapurimökin rouva skrapasi autonsa tuulilasia. Lähdin aamupäivällä kävelemään Matildanjärvelle ja siitä kohti Endalin laavua. Pakkohan minun oli jo menomatkalla poiketa sienimetsään. Teimme laavulle treffit puolenpäivän aikaan, vähän myöhästyin kun pitkospuut olivat vielä varjopaikoissa kuuran peittämiä ja piti vähän hissutella. Laavulla oli porukkaa ja tulet valmiina, kaksi hollantilaistyttöä poistui paikalta rinkat selässä, kun pääsin perille. Grillasimme makkarat halikkolaisperheen seurassa.Syötyämme teimme tilaa muille, Hannu lähti kävelemään mökille pitkin huoltotietä, jota oli tullutkin. Minä kävelin mieluummin metsäpolkuja ja pitkospuita pitkin. Porukkaa käveli vastaan laavulle päin, pitkospuut olivat jo kuivuneet. Kävin ratsaamassa toissapäivänä löytämäni sienipaikan ja palasin mökille täyden pussin kanssa. Hannun saalis ei ollut aivan niin runsas, putsasimme ne yhdessä aurinkoisella terassilla. Hannun sämpylätaikina oli noussut ja ennen saunaa söimme lämpimäisiä.

Illalla katsoin Seija Paasosen toimittaman "Taiteilijoiden taivaat" -ohjelman, jonka katsoin aikaisemminkin täällä mökillä. Hieno ohjelma, miksei tästä tehdä sarjaa!?

Torstainakin oli kaunis ilma. Tarkoitukseni oli kiertää hieno Teerisaaren lenkki, mutta sienihimoissani päätin oikaista ja kävelin Matildanjärven kierroksen ja sen jälkeen Jeturkastin lenkin. Itselleni selitin, että kalliot saattavat olla liukkaita, ei ole turvallista lähteä yksin niitä kapuamaan. Kun ohitin Jeturkastin, suuntasin metsään omille sienipaikoilleni. Harhauduin (taas!) soiselle alueelle ja ilman kumppareita oli pakko palata omia jälkiä takaisin ja suunnata metsään toisesta kohdasta. Merkit osuivat oikeaan ja tänäkin vuonna niillä hoodeilla kasvaa suppareita. Hannu oli jo palannut omalta sienenhakureissultaan. Laitoin pyykit koneeseen ja Hannu lähti hakemaan pizzat Ruukin Krouvista. Syötyämme pyöräytin vielä astianpesukoneen, ettei tarvitse huomenna tehdä sitä.

Ajoituksemme meni viikolla pieleen. Perjantaina Ruukin Krouvissa on Halloween-tanssit ja lauantaina Edu Kettunen esiintyy Kankirautavarastolla. Toisaalta Edu konsertoi kiitettävästi myös Vantaalla ja olemme harmittavan huonoja käymään tansseissa. Ja johan meillä on muuta ohjelmaa lauantaille.


Ajoimme kotiin Fiskarsin kautta. Virkkalassa kävimme hautausmaalla viemässä kynttilän ja Caritalla kahvilla. Nyt ei ollut kukkia tuliaisiksi, vaan omenasosetta ja kaksi pussia kuivattuja sieniä. Kotiin päästyämme kävin kaupoilla, laitoin pesukoneen pyörimään ja tein sienirisottoa. 

Talvivarastot alkavat olla hyvällä mallilla!