torstai 25. kesäkuuta 2020

Suomen suvi

Vanha Porvoo
Kesäkuu jatkui helteisenä. Tällä hetkellä tuskin ketään suuresti harmittaa, vaikkei koronan takia uskalla/voi matkustaa ulkomaille. Onnellisia ne, joilla on mökki, varsinkin, jos se on lähellä järveä tai merta. Ajoimme Drag Starilla pikkuteitä mutkitellen Porvooseen, jossa oli ihanan rauhallista, kun suuret turistiryhmät puuttuivat. Paikalla oli ainoastaan suomalaisia matkailijoita ja yksi bussiryhmä Virosta. Söimme rannassa Porvoon Jäätelötehtaan isot tötteröt ja käyskentelimme hetken vanhan kaupungin mukulakivikaduilla.

Ilmatieteenlaitos ennustaa trooppisia öitä ja Pärnun matkan jälkeen otinkin peitot pois sängystä. Nukun kevyesti ja vielä kevyemmin ilman peittoa päällä, mutta noucando, parempi nukkua pelkällä lakanalla kuin hikoilla koko yön. Onneksi vanha puutalo on sisältä melko viileä. Talon viilein huone on aula, joka sijaitsee talon varjoisalla puolella. Sisustin sinne itselleni lukunurkkauksen, edullinen jalkalamppu löytyi Ikeasta. Jos kellarissa olisi tarpeeksi korkeutta viininmaisteluhuoneelle, istuisin luultavasti siellä kaiket illat tissuttelemassa... siis vilvoittelemassa.

Ihastuin Pärnun terassillamme olleeseen kivitasoiseen pikkupöytään ja halusin pihalle samanlaisen. Ne ovat kuitenkin niin kalliita, että ostimme samankokoisen terassipöydän karkaistulla lasilla. Nyt on hyvä taso, jolle laskea viinilasi tai kahvimuki, kun istumme illalla pihan perällä nauttimassa viimeisistä siihen osuvista auringonsäteistä. Pionissa on kahdeksan kukkaa, viime vuonna oli kuusi, ehkä ensi vuonna jo 10? 

Torstaina Hannu heitti minut Drag Starilla Keravanjoen rantaan, joka oli tupaten täynnä. Luultavasti Kuusijärvellä on vielä enemmän tunkua, vaikka siellä on jo todettu sinilevää. Vesi oli varmaankin 20-asteista, kävin uimassa ja rannan jääkylmässä suihkussa. Ei ehtinyt tulla hiki, kun shortseissamme päräytimme kotiin nauttimaan ilta-auringosta.

Perjantaina jätin Hannun hikoilemaan viikkosiivouksen pariin ja polkaisin Haltialan lenkin. Sen kuiva hiekkatie on kamalassa kunnossa; pölisevä, kivinen ja kuoppainen. Jarruttelin isommat alamäet (arpia sielussa). Helteisellä 33 kilometrin lenkillä pidin kolme juomataukoa.

Länsi-Uudenmaan ruukkikierros moottoripyörällä

Fagervik
Lohjalla asuessamme avasimme moottoripyöräkauden yleensä äitienpäivänä tai viimeistään helatorstaina ajamalla ruukkikierroksen. Nykyisin kierrämme sen lähes joka vuosi, joko kaksin tai kavereiden kanssa. Olen puhissut, etten suostu istumaan Drag Starin kyytiin yli 100 kilometrin lenkeille, mutta jostain syystä Honda ei käynnistynyt. Se on hiljattain ollut huollossa, maanantaille on varattu renkaiden vaihto ja viikon kuluttua on tarkoitus lähteä sillä Viroon ajelemaan. Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin Drag Starilla, ajoimme Veikkolan ja Kirkkonummen kautta 51:lle ja siitä Fagervikiin. Pakarat puutuneina pääsin kahvittelemaan ja söimme perinteisesti kesäkahvilan hyvät porkkanakakkupalat. Tuttujakin tapasimme ja kävelimme hetken kauniin kylän kujilla.

Fiskars
Matka jatkui Snappertunan ja Pinjaisten läpi Fiskarsiin, jossa olikin paljon porukkaa. Verryttelimme taas hetken verran, ennen kuin ajoimme Antskogin, Karjalohjan ja Sammatin kautta Lohjalle. Kävimme Suvin ja Samin takapihalla raparperipiirakalla. Ilona ja Noel olivat kotosalla, mutta Onni oli Turussa tyttökaverinsa luona. Kotiin ajoimme suorinta tietä, haimme sushit ja salaatit cittarista ja istuimme loppuillan omalla terassilla. Hondakin käynnistyi kiltisti ja Hannu vakuutti, ettei ollut vedättänyt minua.

Kesäkuun viimeisenä päivänä otimme tietoisen riskin ja varasimme paluulennot Kroatiasta kotiin syyskuun lopulle. Syyskuun alku on vielä arvoitus, mutta edelleen toiveissa on viettää se Sloveniassa. Norskin lennot voi tarvittaessa vaihtaa pisteiksi, jos reissu syystä tai toisesta peruuntuu.

Kesän todo-lista, suoritetut: auton katsastus, Hondan huolto ja renkaiden vaihto. Ruukkikierros ja Porvoo moottoripyörällä. Uuden lukuvalon ja pihapöydän hankinta. Uimista, pihanhoitoa, pyöräilyä, grillailua ja chillailua.
Vielä tekemättä: Viron kierros moottoripyörällä. Mattojen pesu ja lisää pihanhoitoa, grillailua ja chillailua. Marjoja ei tarvitse säilöä, kun niitä ei nyt tule. Tampere-päivä, niin paljon jäi vielä näkemättä ja tekemättä. Suomenlinnan piknik. Sofian kanssa kakkukahville, vaihtoehtoisesti pari päivää Tallinnassa. Salonsaari + Jämsä moottoripyörällä. Heureka ja kesän näyttelyt, joihin pääsee Museokortilla.

Siivouspäivästäkin voi tulla kiva! Aamupäivällä kävin parturissa ja tein viikkosiivouksen. Puolenpäivän jälkeen pörräsimme Drag Starilla Maijalle kakkukahveille. Iltapäivä kului (sateiden jälkeen vaihteeksi) aurinkoisella pihalla ribsejä grillaillen.

TV-sarja "Normaaleja ihmisiä". Marianne ja Connell ovat pienessä irlantilaiskylässä luokkakavereita ja erilaisuudestaan huolimatta tuntevat voimakasta vetoa toisiinsa. Molemmat lähtevät jatkamaan opintojaan Dublinin Trinityyn ja tapaavat satunnaisesti, mutta kummallakin on oma kaveripiirinsä ja vaihtuvat seurustelukumppanit. Ilmiselvästi he ovat rakastuneet toisiinsa, mutta eivät osaa puhua tunteistaan. Jokaisen jakson aikana minä puhisen sohvan nurkassa: "Sano se nyt! Puhu! Kerro se hänelle!" Mutta ei.

"Loistava ystäväni". Napolin köyhissä perheissä kasvavat surusilmäinen Elena ja villi Lila ovat parhaita ystävyksiä. Molemmat teräviä kuin partaveitsi, mutta vain Elenalle suodaan mahdollisuus jatkaa koulunkäyntiä, Lilan on autettava oman perheensä toimeentulossa isänsä kenkäliikkeessä. Sarjassa seurataan tyttöjen kasvua lapsista nuoriksi naisiksi ja millaista elämä sodanjälkeisessä Napolissa oli. Katsoin sarjan nauhoitettuna, ehkä joskus tartun myös Ferranten kirjasarjaan, kunhan niitä vapautuu kirjastoihin.

torstai 18. kesäkuuta 2020

Juhannus Pärnussa

Pärnun kauniita bulevardeja
Koronavuoden kolmas ulkomaanmatka suuntautui Viroon. Oli turha odottaa mökkikutsuja juhannukseksi, joten jo hyvissä ajoin, heti Viron avattua rajansa, varasimme omatoimiloman Pärnuun (Suomen) juhannuksen viettoon. Virohan viettää Jaanipäevan aina 24. kesäkuuta, joten siellä on normiviikonloppu. Eckeröllä yli ja Lux Expressillä Tallinnasta Pärnuun. Koko aamuyön ja vielä aamullakin ukkosti ja satoi rankasti. Onneksi saimme kyydin juna-asemalle naapurin Tomilta. Aikataulut natsasivat hyvin, eikä meillä ollut mihinkään kiire. Laivalla oli väljästi tilaa. Huomasi, että vasta yksittäiset matkustajat olivat uskaltautuneet lähteä Viroon.

Bussimatka Tallinnasta Pärnuun sujui mukavasti musiikkia kuunnellen ja lehtiä lukien. Tällä kertaa bussiyhtiö ei tarjonnut kuumia juomia ja bussissa oli noin puolet istuimista varattu. Pärnun bussiasemalta kävelimme Kuningaan ja pääsimme heti majoittumaan pieneen, kodikkaaseen yksiöömme. Sen terassilla oli paahtavan kuumaa, ennen kuin se jäisi varjoon ilta-auringolta. Vaihdoimme kevyemmät vaatteet päälle ja huomasin, että olin unohtanut hihattoman puseroni kotiin. Parempi niin, en pääse polttamaan itseäni kuumassa auringossa.

Kävelimme takaisin keskustaan, joka oli oudon hiljainen. Ryhmämatkat Pärnuun taitavat olla edelleen jäissä, eikä +70 vuotiaita muutenkaan suositella matkustamaan. Kävimme Bisonin terassilla tervetuloporttereilla ja haimme Konsumista aamiaistarpeita ja terassijuomia. Virossa on todella hyvää leipää. Esimerkiksi neljän täysjyvä- tai siemensämpylän pussi maksaa vähän yli euron.

Steffani Pizzeria
Pakollisen suihkun jälkeen mietimme lounas- ja illallispaikkoja kolmelle päivälle. Haluaisin käydä joissakin uusissa paikoissa, joten hoidimme alta pois ennestään tutun Steffanin. Söimme yhteisen alkupalalautasen, itselleni tilasin kanacaesarin, Hannu itselleen katkarapuburriton. Olimme vähän pettyneitä, ehkä on paras tilata pizzat, jos jatkossa menemme Steffaniin. Kävelimme vielä rantaan, jossa porukat uivat kaukana matalalla lahdella. Huomenna minäkin!

Juhannusaatto kului rattoisasti; joimme aamukahvit terassilla, ennen kuin siihen alkoi aurinko paistaa. Kävelin Estonia Resort Spa & Hotelliin tunnin hierontaan. Jes, mieshieroja! ajattelin ja odotin kunnon urheiluhierontaa. En tiedä, oliko kyseessä aloittelija vai säälikö hän vanhaa rouvaa, mutta hieronta oli enemmänkin lempeä ja rentouttava. Paikka oli todella viihtyisä ja hiljainen, sieltä voisi vaikka joskus varata huoneen tarjoushintaan.

Pärnun aallonmurtaja
Käväisin kämpillä vaihtamassa tossut jalkaan ja kävelimme yhdessä Pärnu Museoon, jonka kahvilassa toivoimme saavamme hyvän lounaan. Jostain syystä kahvila on edelleen kiinni, viime vuonna se oli remontissa. Kurvasimme kaupungin läpi Pärnun aallonmurtajalle, jossa en olekaan ennen käynyt. 150 vuotta vanha aallonmurtaja on rakennettu tukevista, tasaisista kivistä, joilla on turvallista kävellä. Puolimatkassa muistin, että kreikkalaisravintola Oreganon lounastarjoilu loppuu kolmelta ja käännyin takaisin. On siis taas yksi hyvä syy palata Pärnuun.

Oregano
Kävelimme "patsaspuiston" läpi Oreganoon, jonka puiden varjostamalla terassilla söimme viiden euron lounaat. Viihtyisä paikka ja hyvä ruoka, sinne voisi mennä toistekin. Matkalla keskustaan poikkesin kämpille hakemaan itselleni sateenvarjon ja vaihtamaan varvastossut jalkaan; ukkonen rymisteli kaupungin ulkopuolella. Päiväoluet joimme Veerev Õlun terassilla, olen kerran asunut sen viereisessä hostelissa, joka taitaa olla jo lopettanut toimintansa. Sympaattinen paikallispubi, jossa illalla kuulemma soittaa suomalainen Jarmo levyjä. Tarkoitus oli käydä tänään uimassa, mutta ukkosen jyristessä edelleen kävimmekin suihkussa ja jäimme omalle terassille kahvittelemaan.

Hauskaa juhannusta!
Villa Wesset
Huilin jälkeen otimme mansikkakuoharit terassilla, ukkoskuurot olivatkin ohittaneet Pärnun. Illalliselle menimme Villa Wessetin terassille, jonka asiakkaat taisivat olla enimmäkseen suomalaisia. Söin hyvän ankka-annoksen, Hannu tyytyi alkupalalautaseen. Palasimme puistoteitä pitkin kämpille ja joimme vielä juhannusportterit terassilla - lähikirkon tornin "varjossa" -  vilvoittavassa iltatuulessa.

Andrzej Strumillo, Liettua (1927-2020)
Pauliina Turakka Purhonen, Suomi
Anatoli Varvarov, Ukraina
Yläkertalaiset kuuluivat kotiutuvan joskus aamuneljän aikoihin, täällä ovat siis jotkut paikat avoinna niinkin myöhään. Aamulla oli pilvistä ja piha märkänä yöllisen sateen jäljiltä. Mitään suunniteltua ohjelmaa ei ollut, joimme aamukahvit kiireettä terassilla. Lähdimme kumpikin omille retkillemme, minä kävin ensin Linetten myymälässä alusvaateostoksilla, sen jälkeen hain Konsumista täydennystä huomiselle aamiaiselle. Vein ostokset kämpille ja suunnistin Nykytaiteen museoon katsomaan "Mees, naine, lend" -näyttelyn. Se koostuu osittain In Memoriam -näyttelystä, jossa esitetään hiljattain kuolleiden taiteilijoiden teoksia.

Tarkoitukseni oli kävellä viimeiselle lintutornille asti, mutta alkoi sataa ripottaa, joten tyydyin vain kiertämään laudoitetun luontopolun. Kaupunkilehmät näkyivät laiduntavan kauempana. Hannu oli varustaunut uikkareilla, mutta ei hänkään käynyt uimassa näin tuulisena ja pilvisenä päivänä. Kävelin vielä uimarannan ja patsaspuiston läpi lähelle aallonmurtajaa, ennen kuin käännyin takaisin keskustaan pitkin polkuja ja katuja. Viron kaupungeissa minua viehättävät kauniit, vanhat puutalot, joita on pidetty hyvässä kunnossa. Kävimme Bisonin terassilla pastalounaalla. Päikkäreiden aikana tuuli vei pilvet mennessään ja taivas selkeni. Terassilla kahvitellessani pihan toisella puolella mies pesi kalsareisillaan vanhan talon pieniä ruutuikkunoita. Saimme seinänaapureiksi venäjänkielisen pariskunnan poikavauvansa kanssa. Toivottavasti on hiljaista sorttia, täällä saa tarpeekseen lokkien kirkumisesta.

Edelweiss
Juhannusillallisen söimme minulle tutussa Edelweississä. Aina yhtä hyvä kanafilé juustokastikkeella ja salaatilla, Hannun possunfileet oli myös paistettu hiiligrillissä. Loppuillan istuimme omalla terassilla, tuulikin oli tyyntynyt.

Pööbel
F-Hoone
Jätimme ovet yöksi auki ja saimme hyvin nukuttua. Sunnuntai oli taas tuulinen, mutta helteinen päivä. Aamiainen terassilla, tavarat kasaan ja bussiasemalle odottamaan Lux Expressin Tallinnan bussia. Se tulikin täyteen, matka sujui taas rattoisasti. Olin varannut liput iltalautalle, joten meillä oli useita tunteja kulutettavana Tallinnassa. Hetken harkitsin Fotografiskaan menoa, mutta jätin sen seuraavalle reissulle. Kävelimme kuitenkin bussiasemalta Telliskiveen asti, matkalla poikkesimme Pöbeliin oluelle. Paikka näytti autiolta, olimme terassin ainoat asiakkaat. F-Hoonen terassi sen sijaan oli täynnä (osa pöydistä oli pois käytöstä), saimme pöydän yhden pariskunnan poistuttua paikalta. Söimme furgerit ja kävelimme Sadama Turgiin ostamaan pari viinipahvia. Eckerön lautta oli paljon täydempi kuin tullessa ja molemmissa päissä turvavälit unohtuivat osalta matkustajista laivaan mennessä ja sieltä poistuttaessa. Koskaan ennen ei ole ollut niin paljon poliiseja/rajavartioita vastassa, kun rantauduimme Helsinkiin.

Tampereen kolmen yön majoitus maksoi 230€, Pärnun majoitus122€. Erotus meni matkakuluihin, mutta onhan Viro huomattavasti edullisempi maa syömisen, juomisen ja ostosten suhteen. Toki Tampereen huoneistolle menee pisteet tilavuudesta, siisteydestä ja hyvin varustellusta keittiöstä.

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Koronavuoden muuttuneet matkasuunnitelmat

Kevääksi suunniteltu pitkä vaellusmatkani Portugalista Espanjaan jäi toteutumatta eikä mihinkään muuallekaan päässyt koronapandemian takia. Taudin jyllätessä (Suomessakin) pahimmillaan pysyttelimme enimmäkseen kotosalla. Perhettä tai ystäviä ei voinut tavata, Uudenmaan rajojen sulkeuduttua vuokramökillekään ei päässyt. Kävin normisti kampaajalla, verenluovutuksessa ja hammaslääkärillä. Kirjastojen ollessa kiinni lueskelin e-kirjoja, museoiden sulkeuduttua katselin netistä opastettuja näyttelykierroksia. Vanhoja tallenteita elokuvista ja tv-sarjoista tuli vihdoinkin katsottua pois.

Toukokuussa vietimme viikon Mathildedalissa, Meri-Teijon vuokramökissä. Sielläkin olimme enimmäkseen kahdenkesken, yhtenä päivänä sentään ajelimme Kaarinaan kaupoille ja Anna teki minulle äitienpäivälahjaksi kasvohoidon. Kesäkuun alussa kävimme Tampereella, joka on mielenkiintoinen, kaunis kaupunki.

Vanha Viilatehdas, Vantaa
Pitkä marraskuu päättyi ja helleaalto pyyhkäisi Suomeenkin. Kotona ollessamme lenkkeilimme, fillaroimme ja kävimme välillä Hondalla pyörähtämässä. Olin tyytyväinen, kun selvisin niin vähillä oireilla koivuallergiasta. Onkohan asiaan vaikuttanut se, että olen viime vuosina pysytellyt pois kotimaasta koivun kukinnan aikaan? Aurinkoihottumaa sain heti ensimmäisillä helteillä ja suuntasinkin useimmat kävelylenkkini metsän siimekseen. Pihalla riitti puuhaa, sisällä ei viitsinytkään tehdä juuri mitään. Hannun rakentama terassi on siitä ihana, että siinä voi hellepäivänä juoda aamukahvit auringonpaisteessa, iltapäivälllä se jää varjoon ja illalla siihen osuu vilvoittava tuulenvire.

Viron rajojen avauduttua ilman karanteenia uskalsimme jo alkaa varailla lauttalippuja ja katsella majoituksia kesän moottoripyöräreissua varten.

Kesän kirjoja:

Michael Cunningham "Villijoutsenet". En ole tiennytkään, että lempikirjailijani Cunningham on myös sadunkertoja. Tähän kirjaan on koottu tuttuja satuja, mm. Hannu ja Kerttu, Kaunotar ja kulkuri, Tähkäpää, mutta kirjailija on antanut mielikuvituksen lentää ja kertoo, mitä tapahtuukaan happy endin jälkeen. Ei suositella lapsille!

Cristovão Tezza (Brasilia) "Professori". Filogian professori on saamassa mitalin pitkästä elämäntyöstään kielitieteen tutkijana ja opettajana. Juhlapäivän aamupäivä kuluu, kun vanha mies miettii ja makustelee kiitospuhettaan, käyden samalla läpi koko elämänsä lapsuudesta tähän hetkeen; ongelmaisen suhteensa isään, omaan poikaansa, vaimoonsa ja rakastettuihinsa. Taustalla häilyy kotiapulainen dona Diva, jonka professori epäilee todistaneen vaimonsa tapaturmaista kuolemaa. Kolkuttaako professorin omatunto? Olen itse opiskellut portugalin kieltä vain puolisen vuotta ja opettaja on kotoisin Brasiliasta, siksi professorin vertailut Portugalin ja Brasilian portugalin välillä kiinnostivat.

Tove Jansson "Vaarallinen juhannus". Hui kauhistus! Samaan aikaan, kun kertailimme Muumikirjoja, katsoimme telkkarista nauhoitetut uudet, hienosti tehdyt Muumi-jaksot.

torstai 11. kesäkuuta 2020

Koronakesän kotimaan matkailua: Tampere!


Kesäkuulle ei ollut juurikaan ohjelmaa ja ehdotin Hannulle, että kävisikö Tampere. No mikä ettei? Minä tein itselleni luettelon nähtävyyksistä, museoista ja uimarannoista, Hannun silmissä siinsi mustamakkara.

Bistro Venla
Kävelimme juna-asemalta lyhyen matkan Armonkallion kaupunginosaan ja huoneistoomme, jota vielä siivottiin. Jätimme laukut kämpille ja kävelimme keskustaan. Söimme hyvät salaatit Bistro Venlassa ja kävimme kauppahallissa. Hyvät oluet joimme Pyynikin Brewhousen aurinkoisella terassilla. Lähikaupassamme oli kehno valikoima, joten kokki saa ainakin toistaiseksi lomaa.

Pyynikin Brewhouse
Kotiuduimme mukavaan asuntoomme, jonka keittiö on niin hyvin varustettu, että ilokseenhan täällä kokkailisi. Vain astianpesukone puuttuu. Asumme neljännessä kerroksessa, ilman hissiä tai parveketta. Onneksi asunto ei ole ilta-aurinkoon päin. Ikkunoista on kaunis näköala naapuritalon pihalle. Ilta kului kotoillen, ei viitsitty enää lähteä mihinkään. Ihmettelin, kun koneeni yhdistyi heti nettiin (viimeksi olin käyttänyt sitä VR:n tunnuksilla), tietääkseni en ole ollut täällä aiemmin.

Olikin kotoisa olo; avoimesta ikkunasta kuului junien ääniä (kovempaa kuin kotona) ja lintujen laulua, ei niinkään mustarastaita vaan lokkeja. Nyt harmittaa! En ollut varannut paikkaa Finlaysonin alueen kattokävelylle ja loppuviikon opastetut kävelyt on jo varattu loppuun. Aamukahvilla suunnittelimme päivän kävelyreittiä ja museokäyntejä.

Lähdin kävelemään kohti Tammelantoria ja Tampere-taloa. Torilla oli useita kirppispöytiä, joilla myytiin mm. Arabian kannuja. Hintoja ei ollut näkyvillä, enkä jäänyt niitä kyselemään. Kiersin Sorsalammen, ennen kuin menin katsomaan Muumimuseon näyttelyn "Muumit ja meri". Näyttelyn huoneissa oli eri Muumi-kirjojen kuvituksia, piirroshahmotelmia ja Tuulikki Pietilän upeita teoksia mm. Muumitalosta ja kirjojen tapahtumista. Ilmankos meilläkin on matkalukemisina "Vaarallinen juhannus" ja "Muumipappa ja meri". Sorsapuiston nurmikolla oli meneillään ohjattu joogatunti, porukka teki aurinkotervehdyksiä suurten puiden alla.

Finlayson-alue
Keskustan kadut ovat remontissa tulevan ratikkalinjan takia. On silmiinpistävää, että tamperelaiset miehet ovat enimmäkseen lihavia ja naiset tatuoituja. Löytyy myös lihavia ja tatuoituja. Tuo oli rumasti sanottu, eikä välttämättä edes totta. Ehkä se johtuu siitä, että kotinurkilla ei tule paljon pälyiltyä ympärilleen, kun taas vieraissa paikoissa kiinnittää enemmän huomiota rakennuksiin, maisemiin ja ihmisiin.
Teimme treffit Ravintola Puiston terassille. Lounaan jälkeen kävelimme Finlayson-alueelle, sieltä Laukontorin kautta Brewhousen terassille iltapäiväportterille ja suklaa-kookosstoutille.

Finlayson

Ostia, portti Roomaan
Tarkoitukseni oli käydä Finlayson 200 - tehtaasta brändiksi -näyttelyssä, mutta jostain syystä se avataan vasta parin viikon kuluttua. Avajaisten piti olla jo huhtikuussa (luulisi, että näyttely olisi saatu koronakaranteenin aikana valmiiksi). Katsoimme Museokeskus Vapriikin muita näyttelyjä. Kierrellessäni Ostia, portti Roomaan -näyttelyä päässäni välähti, että minähän olen ollut (Lido di) Ostiassa. Olin liikkeellä junalla, joten rauniot ja amfiteatterit jäivät silloin näkemättä. Palasimme kaupan kautta kämpille, Hannu kävi istumassa hetken pihan puutarhassa, minä tein kasvisdippiä iltapalaksi.

Näsijärvi

Uittotunneli
Lauantaina otimme huonehintaan kuuluvat fillarit alle ja polkaisimme Särkänniemen portille. Näsinneula jäi harmittavasti sen taakse, joten suunnistimme kohti Näsijärven rantaa. Kävin uimassa, vesi ei ollut juurikaan lämpimämpää kuin Kuusijärvessä, vaikka Näsijärven veden väitetään olevan tällä hetkellä Suomen lämpimintä. Matka jatkui pyörätietä uittotunneliin, jonka läpi pääsi polkemaan Pyhäjärven rannalle. Maisemareitti seuraa järven rantaa ja siinä riittää nousuja ja laskuja. Minun fillarini oli vaihteeton Hilma, jonka satula oli mukavaa mummomallia. Pispalan mäkiin emme lähteneet kapuamaan, se saa jäädä suosiolla seuraavaan kertaan.

Pyörätie johdatti meidät keskustaan ja suoraan Laukontorille, jossa söimme lounaaksi Tapolan mustamakkarat. Siitä olikin lyhyt matka sillan yli Pyynikin Brewhousen terassille lenkkioluille. Polkaisimme takaisin kämpille suihkuun ja huilimaan.

Pizzeria Napoli
Oli edelleen helteistä, kun kävelimme jonottamaan Pizzeria Napolin terassille. Olikin hyvät pizzat! Porukkaa valui keskustaan ja aurinkoisille terasseille, mekin kävimme ottamassa vielä pienet Koski Bar & Brasserien terdellä. Loppuillan vilvoittelimme ja huilailimme kämpillä.

Ilopilleri
Sunnuntaina ei ollut mihinkään kiire, pysyimme asunnossa puoleenpäivään saakka, pakkasimme vähät tavaramme ja söimme loput dippikasvikset. Oli niin helteistä, että menimme puistoon puiden varjoon lukemaan. Lounaaksi söimme Laukontorin Cafe Ilopillerin runsaat salaatit. Ennen kuin kävelimme asemalle, poikkesimme vielä Brewhousen terassille lähtöoluille. Kiva reissu ja Tampere on kiva kaupunki!

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Espoo-Helsinki Hondalla

Hvitträsk
Pitkään odottamani päivä koitti, kun museot avautuivat. Tein toivomani reittisuunnitelman Hannulle, joka lupautui kuskiksi, olihan sää mitä mainioin moottoripyöräilyyn.

Hvitträsk
Harmi vain, että Hvitträsk avautuisi vasta 3. päivä. Kiertelin kauniilla pihalla, rakennukset olivat ulkopuolelta vielä remontissa. Matka jatkui pitkin merellistä reittiä Otaniemeen, jossa yritimme löytää Olarin Panimon (suljettu) ja Fat Lizardin (ei löytynyt). Olikin liian aikaista oluelle, jätettiin toiseen kertaan. Ajoimme Lehtisaaren läpi Kuusisaaren hienostoalueelle.

Didrichsenin taidemuseo, seinällä Laila Pullisen teos Gunnar ja Marie-Louise Didrichsenistä
Tein ensivierailun Didrichsenin taidemuseoon, houkuttimena Kuutti Lavosen näyttely "Aika ja ikuisuus". Aiemmin olen nähnyt Lavosen töistä vain niitä synkkiä, kattavassa näyttelyssä oli ilahduttavan paljon myös valoa ja väriä. Pääosa näyttelyn töistä on viime ja tältä vuodelta.

Kuutti Lavonen
Kuutti Lavonen
Taidemuseo sijaitsee meren rannalla, sisäpihalla on uima-allas. Puistomaisessa pihassa on mm. Laila Pullisen ja Eila Hiltusen taideteoksia.

Hannun leipomat aamiaissämpylät
Kotiin ajoimme Honkanummen kautta ja kävimme kastamassa viikonloppuna istuttamani kesäkukat.

Keskiviikon Helsinki-päivä

Ruttopuisto
Olin varannut keskiviikolle Kampin kampaajan ja mammografian. Tein samalle päivälle lounastreffit Annelin kanssa ja ehdotin, että käymme katsomassa Designmuseon näyttelyn "Travel as a Tool".

Tina Ratzer; simpukoita Etelä-Afrikasta
Designmuseo
Tapasimme Terveystalon kulmalla ja haimme Briossista mukaan hyvät salaatit sämpylöineen. Istuimme Ruttopuiston aurinkoiselle penkille lounaalle ja vaihtamaan kuulumisia. Syötyämme kävelimme Designmuseoon, katsoimme näyttelyt ja joimme kakkukahvit museon viehättävässä myymälä/kahvilassa.

Torstaina Mirja ja Masa uskaltautuivat meille grillaamaan. Pienet sadekuurot eivät haitanneet, kun istuimme terassilla varjon suojassa.