Matkahaaveet vuodelle 2018

Hannun tämänhetkisistä liikunnallisista ongelmista johtuen meillä on pitkästä aikaa tilanne, ettei yhtään matkaa tai lentoa ole varattuna. Toki suunnitelmia on pieni pää täynnä ja ainahan on lupa haaveilla! Olen tällä hetkellä pätkätöissä ja luvannut olla apuna tarpeen tullen huhtikuuhun saakka. Silloin toivottavasti pääsen jatkamaan Camino de Santiago de Compostelaa Leónista Santiagoon saakka. Vaelluksen jälkeen voisimme viettää yhteistä lomaa Portugalin puolella, pitkästä aikaa.

Tarkoitus on viettää kesä kotisuomessa, silti toiveissa on palata Saksaan patikoimaan Moselin jokilaaksoja. Toivottavasti vaelluskaverini Arja voi lähteä mukaani.

Treis-Karden

Hannun tuttava kutsui meidät luokseen Varsovaan. Kaupunki ei ensikäynnillä oikein auennut meille, mutta paikallisoppaan johdolla siitä tulisi mielenkiintoinen reissu. Siihen voisi sujuvasti yhdistää Krakovan. Tosin siinä kohtaa minua himottaisi lähteä taas Zakopaneen ja Tatralle patikoimaan.

Krakova

Syksyn tullen haluaisimme monen vuoden jälkeen lentää takaisin molemmille rakkaaseen Kreikkaan. Toisaalta Hannu on tutkinut vuokra-asuntoja pidemmäksi aikaa (noin kuukaudeksi) Etelä-Espanjasta.

Samos

Synttärimatkalleni yksi vaihtoehto oli Sumatra, mutta lopulta valitsin matkakohteeksi Balkanin. Loppuvuodesta, kun taivas paiskoo räntää ja on synkkää ja märkää, olisi ihana lähteä Indonesian helteeseen ja varsinkin Sumatralle, jossa meillä vielä riittää paljon tutkittavaa. 

Lake Maninjau, Sumatra

Todellakin, aina saa ja pitää haaveilla! Joskus unelmat jopa toteutuvat, ainakin osittain.

Ulkoistimme joulun: Tallinna!

Pulcinella

Hannu ehdotti jo syksyllä kahdenkeskistä joulunviettoa Tallinnassa, tietäen, että minä jos kuka olen jouluihminen ja olen viettänyt kaikki joulut kotona. No, kerran lähdimme joulupäivän vastaisena yönä perheen kanssa Kanarialle, mutta aaton vietimme silloinkin perinteisesti. Ilmeisesti Hannu on saanut tarpeekseen kotonaolosta ja kaipaa vähän vaihtelua.
 

Pulcinella

Pari päivää/yötä minun piti sulatella ajatusta. Kun mietin kaikkien ruokien ostamista, kantamista, valmistamista ja vieraiden päivittäistä odottamista erilaisilla kokoonpanoilla (parhaimmillaan perheemme koko on 17, lisäksi vielä tyttärien pari mahdollista miesystävää lapsineen), päätös oli lopulta helppo ja valmis kattaus tuntui erittäin hyvältä ajatukselta. Varasimme Viking Linen + Hotel Palacen joulupaketin. Joulukuun aikana siivosimme ja koristelin kodin, tein bataattivuoat ja paistoin piparit.

Tallinnaan saavuttuamme sää oli aivan kamala ja otimme satamasta taksin. Majoituimme Palaceen, joka on remontin jälkeen vielä entistä parempi. Suihkussa voi kuunnella klassista musiikkia tai mitä sillä hetkellä telkkarista tuleekaan (esim. Porilaisten marssia pytyllä istuessaan). Kävimme Raatihuoneentorilla glögillä ja söimme Pulcinellassa hyvät salaatit ja suussasulavan Romana-pizzan. 

Aattona nautimme Palacen mellevän aamiaisen ja huilailimme aamupäivän. Kuuntelimme telkkarista joulurauhan julistuksen ja lähdimme Raatihuoneen torille. Ostin Hannulle lahjaksi nahkahanskat, ennen kuin tiemme erosivat ja lähdin kävelemään uuden torin kautta Telliskiveen. Ostin Kalevin myymälästä konvehteja ja yhdestä Loomelinnaken auki olevasta puodista itselleni lahjaksi korvikset. Nousin Toompean näköalatasanteille ja kävin Aleksanteri Nevskin katedraalissa. 

Iltapäivän huilailimme hotellilla. Palacen joulupäivällinen oli runsas ja varsin maukas. Minä keskityin alkupaloihin ja jälkiruokaan, Hannun mennessä suoraan asiaan.

Joulupäivänä heräsimme ähkyyn ja yritimme syödä vain kevyen aamiaisen. Luovuimme huoneesta puoliltapäivin, jätin matkalaukun hotellin säilytykseen ja kävelimme Raatihuoneentorille. Koska aikaa oli kulutettavana, lähdin vielä kävellen kiertelemään vanhaa kaupunkia.

Kävimme Karja Kelderissä lounaalla, hain laukun Palacesta ja kävelimme satamaan. Helsingissä odotti vesi/räntäsade ja kotikadut olivat liukkaat.

Tapaninpäivän autoajelu suuntautui Lohjalle. Kävimme äidin luona, haudoilla ja Suvilla, joka evästi meidät joulukinkulla ja Fazerin leipomotuotteilla. Noel oli lähtenyt väliviikoksi mummille hoitoon. Ehdimme takaisin kotiin, ennen kuin alkoi lumipyry, joka yöllä muuttui vesisateeksi. Oli taas likaista ja liukasta. Loppuviikolla Onni ja Sofia tulivat meille kyläilemään. Sofia on jo kasvanut minut kiinni ja molempien (12v.) kengänkoko on 38. Illalla ipanat pelaavat Afrikan tähteä kovilla panoksilla; häviäjä joutuu syömään aamulla kaksi palaa Sirkkaleipää.

Joulua - ja lunta - odotellessa

Meille ei tänä(kään) jouluna kinkkua tule ja kävimmekin syömässä Ikean mainion joululounaan. Menin lauantaina Lohjalle lapsenvahdiksi, kun Suvi ja Sami lähtivät pikkujoulujuhliinsa. Kävimme Noelin kanssa saunassa, iltapalan jälkeen hän kyseli vanhempiensa perään ja kun sanoin näiden tulevan myöhään kotiin, poika alkoi taas sammuttaa valoja. Kun Suvi aiemmin päivällä sovitteli sukkahousuja ja pikkukenkiä, Noel oli puistanut päätään ja sanonut että ei sukkahousuja; selvä merkki, että äiti on lähdössä jonnekin. Sain pidettyä hänet hereillä iltauutisiin saakka, hän nukahti heti, yski vieressäni lähes koko yön ja heräsi jo kuudelta pirteänä poikana.

Sunnuntaina ajoin katsomaan äitiä, joka oli (taas) jätetty yksin nukkumaan pyörätuoliinsa ruokapöydän ääreen. Ilmeisesti hän oli torkkunut siinä aamiaisesta asti, kun essukin oli vielä vaatteiden päällä. Jätin Lohjan joulumarkkinat väliin, kotonakin riitti puuhaa ja aamulla oli taas edessä työpäivä.

Vantaan Energia tarjosi asiakkailleen joulukonsertin Pyhän Laurin kirkossa. Esiintyjinä Korson mieskuoro ja vierailevana solistina Laura Riihimäki. 

Torstaina jäin työpäivän päätteeksi Lääkäriseuran glögikutsuille. Oli mukava tavata aluesihteereitä, eläkkeelle jääneitä työntekijöitä ja Kustannuksen väkeä, joita harvemmin tapaa vuoden aikana. Ruokatarjoilu oli Suomi100-teemalla ja mainiota, kuten aina. 

Lauantaina tein viimeiset lahjahankinnat. Aikaa kului Jumbossa vapaan parkkiruudun etsimiseen. Iltapäivällä Kaisan porukat tulivat meille syömään. Pihla (5v) oli leikannut itselleen lyhyen otsatukan, kun jollain hänen naisidolillaankin on sellainen. Pihla ja Aatos olivat taiteilleet meille hienot tyynyliinat.

Seutulan kappeli

Sunnuntain "lepopäivä" kului lenkkeillen ja siivoten. Illalla menimme laulamaan joululauluja tunnelmalliseen Seutulan kappeliin. Tavanomaisesta Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudesta poiketen tämä sisälsi myös messun ehtoollisineen (olen tainnut käydä ehtoollisella viimeksi, kun Suvi pääsi ripille). 

Passio Keittiö ja Baari

Jouluviikon alkajaisiksi kävimme osaston kesken lounaalla Passio Keittiö ja Baarissa. Ei mitään kinkkua ja lanttulooraa, vaan hyvää gourmet ruokaa. Tiistaina työpaikalla tarjottiin uunissa kypsennettyä joulupuuroa. Keskiviikko oli tämän vuoden viimeinen työpäiväni, illalla saimme glögivieraiksi Susannan ja Jukan, joille tarjosimme flammkuchenia ja muuta sormisyötävää.

Torstaina aikaansain itselleni joulukiireen käymällä lenkillä, jonottamalla kaupoissa, valmistamalla lounaan ja pakkaamalla lahjat autoon. Vihdoin pääsin matkaan kohti Lohjaa. Kävin Pelastusarmeijassa viemässä vaatteita ja puhtaat tyynyt (ostin meille uudet joululahjaksi), poikkesin Janin työpaikalle viemään hänelle Sofian lahjan ja menin Mainiokotiin katsomaan äitiä. Mistähän tuo nimi on keksitty? Äiti istui yksin kyyryssä pyörätuolissaan lähes ruokapöytään nojaten, edessään joulutorttu lautasella ilman mitään juotavaa. Ilmeisesti kukaan hoitajista ei ehtinyt (?) auttaa häntä syömisessä. Kaadoin mukiin kahvia ja lasiin mehua, syötin joulutortun ja lisäksi vielä paloittelemani mandariinin. Kaikki meni ja hyvällä ruokahalulla. Vaatteet oli puettu päälle mitenkuten, paidasta vain kaksi nappia kiinni ja vatsa paljaana. Jatkoin matkaani Caritalle (89v), joka nyt asuu yksinään. Keitin meille kahvit ja juttelimme reilut pari tuntia, ennen kuin matkani jatkui kummitädilleni ja Suville, jonne jätin ipanoitten lahjakassit. Kotimatkalla vältin Jumbosta tulevan ruuhkan ja ajoin kotiin Virkatien kautta. Arvaa, otinko oluen perille päästyäni.

Joulukuun kirjoja:

NoViolet Bulawayo "Me tarvitaan uudet nimet". Afrikkalaistyttö Kulta viettää lapsuuttaan ystäviensä kanssa leikkien ja guavavarkaissa käyden. Koulu on lopetettu opettajan lähdettyä ja vallankumouksen jälkeinen aika on mustille vaikeaa. Kulta pääsee tätinsä luo Amerikkaan, mutta ikävöi perhettään ja ystäviään. Paluuta paperittomana ei ole ja "amerikkalainen unelma" jää kaukaiseksi haaveeksi. 

Emmi Itäranta "Teemestarin kirja". Luin kirjan jo melko tuoreeltaan, nyt toiseen kertaan lukupiirin innoittamana. Hyvin kirjoitettu teos, jonka tapahtumat sijoittuvat Lappiin ja tulevaisuuteen, jolloin ilmastonmuutos on vienyt viilentävät talvet ja puhtaat vedet. Isä opastaa tytärtään jatkamaan suvun kunnioitettuna teemestarina. Elämää hankaloittavat jatkuva kuumuus, veden puute ja kylää valvovat sotilaat, jotka rankaisevat ankarasti vettä liikaa käyttäviä tai varastavia kyläläisiä.

Joulukuu, joulunalusaikaa

Stockmanin jouluikkuna

Anitan tekemä 30 kanan piparkakkukanala

Pikkujouluaattona oli kaunis, aurinkoinen talvikeli. Vietin päivän joulumarkkinoilla Vantaan Naisten Pankin myyntipöydän äärellä. Illalla menimme Mirjalle ja Masalle glögille, saunomaan ja herkuttelemaan.

Auringonpaistetta kesti tasan yhden päivän ja sunnuntaina satoi taas vettä ja tuuli rankasti. Kävin lahjaostoksilla ja paistoin joulupiparit, Hannu toivoi epäonnistuneita, että saisi syödä ne saman tien. Nyt meilläkin on tonttuovi vintin rapussa (jonkun joululehden pahvinen lukijalahja). 

Tallinna

Käytin Viking Linen 3€:n tarjouksen ja vietin päivän Tallinnassa. Tarkoitus oli löytää joku (minulle) uusi ruokapaikka, mutta aikaa säästääkseni suunnistinkin suoraan Rotermann-kortteliin ja TOA:aan syömään. Raatihuoneentorin joulumarkkinoilla nautin kuumaa glögiä ja ostin itselleni nahkahanskat. Satamasta kassiin kertyi mausteita, suklaata, glögiä ja rommia. Laivalta itsenäisyyspäivän ja vuodenvaihteen skumpat.

Löysin uusia lenkkimaastoja, kun seurasin Keravanjokea pitkin metsäpolkuja. Ensimmäisen kerran näin kummallisen luonnonilmiön pensaassa. Hannu epäili sen olevan oksaan tarttunutta kiireisen joulutontun partaa, mutta Roksu arveli höytyvän olevan kuuraa. No, partaa kai sekin on!

Nuoriso-osasto lähti Suvi Teräsniskan konserttiin, me menimme illaksi ja yöksi Lohjalle lastenvahdiksi. Itsenäisyyspäivänä kävimme äidin luona ja Virkkalan hautausmaalla, ennen kotiin lähtöä palasimme vielä Suville ja Samille syömään hyvää kinkkua. Illalla minä valmistauduin Linnan juhliin pukemalla lökäpöksyt jalkaan, sytyttämällä kynttilät ja avaamalla skumpan.