maanantai 28. joulukuuta 2015

Viimeisiä viedään

Golfkentän viheriöt loppuvuodesta

Vuoden päättyessä voi katsella hetken taaksepäin. Kulunut vuosi piti sisällään sopivasti töitä ja vapaata. Kävin kahdella reissulla; elokuussa Hannun synttärimatka Espanjaan ja Portugaliin sekä syksyllä Balkanin reissu Kroatiaan ja Bosnia&Hertsegovinaan. Tallinnassa kävimme kolmella hotellimatkalla ja minä muutamalla päiväristeilyllä. Moottoripyöräily jäi taas kerran vähiin ja kotimaanlomailua harrastimme vain viettämällä viikonloput Bromarvissa, Kustavin Lootholman jurttamajoituksessa ja Savitaipaleella Kuolimojärven rannalla.

Tämän vuoden rutistus oli talon ulkomaalaus, jonka saimme lähes valmiiksi muutaman ystävämme kanssa. Palkitsimme heidät Hannun synttärikesteillä.

Hannu kävi keväällä jalkaleikkauksessa ja täytti loppukesällä pyöreitä. Syksyllä hän lunasti itselleen Harrin vanhan KMZ:n. Sen kunnostuksesta tuli uusi harrastus. Lisäksi pitäisi saattaa eteisen remontti loppuun.

Liikuntaa olen harrastanut laiskanlaisesti, lähinnä lempeää joogaa, pilatesta, kävelyä ja pyöräilyä. Syksyllä sentään zumbaakin. Tarkoitus on vuoden vaihtuessa jatkaa Rekolan Raikkaan jumpissa ja hankkia 10-kortti Korso Gymin zumbatunneille. Mitään uudenvuodenlupauksia en tee, mutta jonkunlainen ryhtiliike on paikallaan. Pääasia on pitää itsensä kunnossa ja terveenä.

Kulttuuririentojakin on riittänyt; olemme käyneet elokuvissa, teatterissa ja konserteissa. Toivottavasti ensi kesänä Suomenlinnassa on vuorossa lapsillekin sopiva näytös, että pääsemme taas ipanoiden kanssa päiväretkelle ja teatteriin. Saamani museokortin ansiosta tulen kiertämään ainakin pääkaupunkiseudun taidenäyttelyitä ahkerasti, ehkä vihdoin viimein käyn myös Salon Taidemuseossa.

Äidin Alzheimer-tauti etenee omaa tahtiaan ja hän taantuu pikku hiljaa. Lenkille hän lähtee mielellään, mutta vauhti on hidastunut ja fyysinen kunto muutenkin huonontunut. Virekodissa pitäisi nimensä mukaisesti olla enemmän liikuntaa ja jumppahetkiä. Syöminen onnistuu vielä jotenkuten itse, mutta pukemiseen ja puhtauden hoitoon äiti tarvitsee apua. Välillä hän osaa siinä hommassa olla oikein itsepäinen ja pistää hanttiin kaikin voimin. Voin hyvin kuvitella, millainen mummo minusta tulee vanhempana...


lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulu juhlista jaloin

illusia von Wright

Saamani joululahjat olivat kaikki mieluisia ja tulivat tarpeeseen. Joulupukki oli ollut kuulolla ja muisti minua toivomallani museokortilla ja allakalla (kyllä, käytän edelleen paperista kalenteria). Yllätyksenä tulivat trikoopaita ja optio Tallinna-viikonlopulle. Kummitätini oli neulonut minulle sukat, Suvi kintaat. Itse ostin itselleni Milanon-lennot keväälle.

Joulupäivänä sade lakkasi ja kova tuuli tyyntyi ennen puoltapäivää. Lähdimme kävelylenkille sulattamaan aaton runsaita ruokia. Lopulta pääsimme maistamaan omiakin jouluherkkuja. Illalla esivalmistelin toisen perunalaatikon, joka jäi tekeytymään yön yli.

Tuuli yltyi myrskyisäksi, oli edelleen plusasteita ja Tapaninpäivän rekiretket jäivät tekemättä. Ruokavieraita odotellessa pidensimme ruokapöydän ja laitoin perunalaatikon uuniin kävelylenkin ajaksi. Iltapäivällä satoi vähän lunta ja viime hetkellä saimme sittenkin valkoisen joulun. Harmiksemme Maija soitti ja kertoi olevansa vatsataudissa. Kaisan porukat olivat suht terveitä ja saimme iloisen sisarussarjan seuraksemme. Poislähtiessä Pihla pillahti itkuun, kun ei saanut jäädä yökylään. Luultavasti itku olisi tullut aika pian uudelleen, jos hän olisi jäänyt ja huomannut, ettei äiti ole näkyvissä. Pitää vielä hieman harjoitella yökyläilyä vieraassa paikassa...

Naapureiden ansiosta meillä on joulukuusikin.



perjantai 25. joulukuuta 2015

"Joulun pitkät pyhät"


Ystäväni Elli arvelee olevansa ainoa nainen Suomessa, joka ehtii nukkua päiväunet jouluaattona. Mutta hänen miehensä onkin Joulupukki, joka on liikenteessä puolestapäivästä iltaan asti.

Lasten ollessa pieniä riensimme jouluisin mummilasta toiseen. Jännitys puhkesi riehumiseen (mikäli emme perinteisesti olleet vatsataudissa), kun pienet serkukset kokoontuivat yhteen odottamaan Joulupukkia. Perheen keskeiset joulut ja omat jouluperinteet antoivat vielä odottaa itseään.

Kun tyttäret perustivat omat perheensä, tulivat he joinakin jouluina meille aterialle, joskus me kävimme heidän uusissa kodeissaan. Isän vielä eläessä vanhempani kävivät meillä jouluaterialla. Lohjalla asuessamme joulun päivät kuluivat ajellessa Lohjan ja Vantaan väliä, ettei Hannun vanhempien tarvinnut viettää joulua kahdestaan.

Tilanne rauhoittui muutettuamme Vantaalle. Pyrimme pysymään kotosalla niin paljon kuin mahdollista. Meille saa tulla, mutta mieluummin kerralla eikä joka päivälle ripotellen. Poistumme kotoa vain syömään tai kahville kutsuttuaessa ja kun lähdemme äidin luokse Virekotiin.

Sanonta ”joulun pitkät pyhät” kotosalla uudessa yöpaidassa lahjakirja kainalossa ja suklaata napostellen sohvan nurkassa on minulle edelleen illuusio. Mieluummin lähden kävelylenkille, jos sää sen sallii.

Yhden joulun olen suostunut viettämään ulkomailla, mutta silloin vietimme joulua adventista alkaen ja pieni kuusikin oli sisällä pikkujoulusta jouluun. Aattona kävimme jouluaterialla vanhempieni luona ja yöllä ajoimme Lohjalta lentokentälle. Pakkasta oli -27, onneksi auto käynnistyi. Perillä Fuerteventuralla oli lämmintä +27. Matkassa oli myös Annan kaveri Minna, molemmat teini-ikäisiä. Ehdimme viettää espanjalaisen uudenvuodenjuhlan ja aamulla lähdimme kotimatkalle. Teinit silmät ristissä valvomisen jäljiltä.

Karkausvuosi tekee ensi joulusta todella lyhyen, vain yksi ylimääräinen lomapäivä. Siinä on kaksi vaihtoehtoa; joko unohtaa kaikki joulutouhut tai aloittaa joulunvietto hyvissä ajoin heti adventista. Minä olen ehdottomasti jälkimmäisen kannalla.

Tämän vuoden Pikkukakkosen Joulukalenteri oli suosikkimme. Mainiot Maltti ja Valtti olivat meille uusi tuttavuus ja heidän seikkailujaan piti seurata joka päivä joko suoraan tai nauhoitettuna.

Tänä vuonna ilmestyi myös uusia joululauluja.

torstai 24. joulukuuta 2015

24. kalenteriluukku: Joulukirkko


Niin kauan kuin muistan, olen kuluttanut (Virkkalan) kirkonpenkkiä aattovesperissä. Jatkoin perinnettä omien lasteni kanssa, asiaa helpotti kirkon vieressä asuminen. Usein teimme vielä iltakävelyn hiljaisella hautausmaalla, jota kynttilämeri valaisi. Lohjalla asuessamme taisimme Hannun kanssa käydä kaksi kertaa yökirkossa. Koska istumapaikan saadakseen piti olla ajoissa paikalla, täydellä vatsalla alkoi nukuttaa jo ennen toimitusta. Itseämme piristääksemme kävelimme kirkkoon Moisionpellon kautta, samalla tuli tehtyä iltalenkki.

Vantaalla asuessamme emme ole aattona kirkoissa käyneet. Lähellä ei ole kirkkoa ja aattona on aina muutakin ohjelmaa. Ehkäpä joskus otamme vanhan tavan taas käyttöön?

Suvi on jatkanut perinnettä lastensa kanssa ja ipanat ovat käyneet jo usein aattovesperissä. Nykyisin on tarjolla lapsiperheiden joulukirkko, joka on kevennetty malli normiohjelmasta. Eikä ketään häiritse (ei ainakaan pitäisi), jos lapset vaeltavat toimituksen aikana käytävillä.

Suvi ja Sami kutsuivat meidät aattoaterialle ennen joulukirkkoa. Hyvin syöneenä alkaa varmasti nukuttaa, mutta ehkä tarkoitus onkin tainnuttaa lapset hiljaisiksi? Ennen Lohjalle lähtöä paistoin perunalaatikon, pilkoin rosollin ja veimme kynttilän Honkanummelle.

Ipanat olivatkin kiltisti täpötäydessä joulukirkossa. Meidän kyydissä olivat Onni ja Kerttu ja kävimme kirkonmenojen jälkeen viemässä kynttilät minun kummitätini ja Annan kummisedän haudoille. Poissaollessamme pukki oli käynyt ja lapset saivat toivomansa lahjat. Noelille näytti riittävän jäteauto, jota hän jäi ihmettelemään, kun me täysikuun paistaessa palasimme kotiin.

Petit Noël

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

23. kalenteriluukku: Joulumuorin kiireet


Vaikka olisinkin vapaalla, aatonaatosta tulee aina työntäyteinen päivä. Koti on siivottu ja leipomiset leivottu, joten voin keskittyä ruokien laittoon. Aamupäivällä pesukone pyörittää viimeiset pyykit ja minä valmistan kalat.

Yksi on varma: ainakin anjovismössöä on tarjolla. Sen lisäksi olen tehnyt vaihtelevasti erilaisia sillejä. Sherry-tomaattisilliä, sitruunasilliä, punajuurisilliä, kaikenlaista on tullut kokeiltua. Aiemmin tein myös lasimestarinsilliä, mutta lopetin, kun sain syödä sen yksin. Haikeudella muistelen Anni-mummun suutarinlohta, jonka olemassaoloa Hannu ei ymmärrä lainkaan. Vähän vastaavaa on boquerones, jotka saan nekin nauttia itsekseni Espanjan matkoilla.

Tämän joulun kalapöydässä on anjovismössön lisäksi tarjolla sitruunasilliä (BOY:n ohjeella) ja chilisilakkaa, jonka ohjeen nappasin Metro-lehdestä. Jouluateriaamme kuuluu myös lämminsavulohi.

Päivällä teen perinteisen Lohja-kierrokseni. Haen savukalkkunan suoramyynnistä, teen viimeiset ruokaostokset ja käyn äidin luona Virekodissa. Tällä kerralla en ota häntä mukaani, kun lähden kummeilleni kahville, kaikki normaalista poikkeava tuntuu tekevän äidistä kovin levottoman. Vien kynttilät Virkkalan hautausmaalle ja kotimatkalla poikkean ehkä parin ystäväni luona.

Yleensä teen porkkanalaatikon hyvissä ajoin pakastimeen, mutta nyt sekin jää aatonaatolle (pakastin on täynnä). Illalla keitän myös rosolliin tulevat juurekset ja esivalmistan perunalaatikon, jonka jätän yöksi kylpyhuoneen lämpimälle lattialle. Sillä aikaa Hannu silittää pyykit. Hän on aikaisempina vuosina tehnyt sekahedelmäsopan, mutta nyttemmin olemme luopuneet siitä ja riisipuurosta, syötyä tulee muutenkin aivan liikaa.

Äitini jouluperinteitä en ole jatkanut siltä osin, että hän valvoi aattoa vastaisen yön aina ties kuinka myöhään. Siitä huolimatta lahjoja löytyi vielä keväälläkin eri piilopaikoista. Minun ei tarvitse valvoa kinkun kypsymistä uunissa ja muutenkin jouluni on ajoissa valmis, yleensä viimeistään, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Tämän vuoden ainoan joulustressin sai aikaan Hannu, joka räjäytti eteisen remontin käyntiin muutama päivä ennen joulua. Juuri, kun olin saanut kodin siivottua joulua varten. Hän saikin siivota alakerran uudelleen ja julistimme oman joulurauhamme jo tiistai-iltana. Remontti jatkuu pyhien jälkeen, kunhan ensin keksimme miten.

ps. Hauskaa nimipäivää Noel!

Anjovismössö

2 purkkia anjovista
1-2 omenaa
punasipulia
2 keitettyä kananmunaa
150 g smetanaa
1 tl currya
sitruunapippuria
tilliä

Kaikki aineet silputaan ja sekoitetaan. Annetaan maustua kylmässä n. 8 tuntia.
Sopii vappubrunssille, juhannuksena uusien perunoiden seuraksi, jouluna rosollin kanssa tai ihan muuten vaan tummalle leivälle kun tekee suolaista mieli.

tiistai 22. joulukuuta 2015

22. kalenteriluukku: Valkoinen joulu


Pelastakaa joulu! Tänä(kään) vuonna emme saa Etelä-Suomeen lunta jouluksi. Olen erittäin huono viettämään joulua missään muualla kuin kotona, mutta pikkuhiljaa voisin harkita joulun viettämistä jossain pohjoisessa hankien keskellä.

Istuimme lenkkioluella omalla terassilla 19. joulukuuta, aurinko paistoi ja asteita oli +8. Ihan mukavaa, mutta kaikesta päätellen en saa toivomaani valkoista joulua. Sunnuntaina joulukuun lämpöennätys rikottiin Kokemäellä; +11,3 astetta. Sääennuste lupaa jouluviikolle useita lämpöasteita, aatolle myös aurinkoa.

Toisin oli esim. jouluna 2009.

maanantai 21. joulukuuta 2015

21. kalenteriluukku: Taatelikakku


Ennen tein jouluksi parikin kuivakakkua; joko minttu-suklaakakun, sherry-hedelmäkakun tai taatelikakun. Niitä ei kukaan jaksanut syödä ja loput joko pakastin tai vein työpaikalle. Vanhemmiten olen viisastunut (!) ja teen vain yhden, tällä kerralla helpon taatelikakun. En ole aivan varma, mutta taisin aikoinaan saada reseptin tyttöjen Hilkka-mummilta. Kakku säilyy hyvin, joten sen voi tehdä jo ennen muita joulukiireitä.

200 g kivettömiä taateleita 
2 dl vettä 
200 g margariinia tai voita 
2 munaa 
1 dl hapanta kermaa tai kermaviiliä 
3½ dl vehnäjauhoja 
1½ tl leivinjauhetta 
1 tl soodaa 
1 tl vaniljasokeria

Paloittele taateli kattilaan ja keitä veden ja rasvan kanssa tasaiseksi soseeksi.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja sekoita vaahto taateli-rasvaseokseen. Lisää kerma.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää varovasti sekoittaen taikinaan.

Paista 175 º noin 45 minuuttia.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

20. kalenteriluukku: Jouluruuat


Joulukirjan lisäksi kirjoitin aikoinaan myös kaikki mieleiset joulureseptit kierrevihkoon. Joskus tein ystäville joulukortteja (liimaa, leikkaa, askartele), johon lisäsin yhden tai useamman reseptin. Nykyisin löydän reseptitkin läppärini tiedostosta tai blogistani. Suunnitelmissa on joskus koota jouluresepteistä oma blogipäivitys. 
http://illusiafinland.blogspot.fi/2013/11/illusian-reseptit.html

Olen melko konservatiivinen jouluruokien suhteen, mutta joka vuosi testaan jonkun uuden ruuan tai leivonnaisen, jonka resepti päätyy kokoelmiini. Tai tuunaan vanhoja reseptejä ja saan vielä konservatiivisemman kuopukseni kuohuksiin. Valkosipulia porkkanalaatikossa! Savupaprikaa bataattivuoassa!

Kinkkua meillä ei ole ollut moneen vuoteen. Onkohan koskaan tämän liiton aikana? Sen sijaan varaan aina puolikkaan savukalkkunan Lohjan Suoramyynnistä. Porkkana- ja bataattilaatikot teen itse, viime vuosina myös perunalaatikon, kun sain sen vihdoin onnistumaan. Sillejä teen erilaisia, mutta yksi on varma: anjovismössö. Sitä valmistan usein myös vuodenvaihteessa, vapuksi ja juhannukseksi. Nykylapset eivät osaa syödä silliä ja kalastakin taitaa kelvata ainoastaan lämminsavulohi.

Rosollin pilkon perinteisesti aattoaamuna, olen tuunannut sen hieman raikkaammaksi omenalla ja paprikalla. Yleensä teen aattoillaksi myös jonkun salaatin, johon lisään hedelmiä ja juustoa/kylmäsavulohta/prosciuttoa tai katkarapuja. Juomaksi sopii kuivahko kuohuviini.

Jälkiruokia ei yleensä kukaan jaksa syödä raskaan aterian päälle. Jos Suvin porukat tulevat meille syömään, hän tuo kakun tullessaan. Syön vuosittain vain pari joulutorttua, usein nekin Suvin tekemiä. Joululeipomista olen vähentänyt vuosi vuodelta. Mieluummin vaihdamme makeat herkut pariin hyvään juustoon, joiden kanssa tarjoan hillokkeita. Tänä vuonna tein hilloja herukoista, luumuista ja viikunoista. Kahvin kanssa meille riittää pikkuleipä, suklaakonvehti tai konjakki.

Karjalanpaisti, lihapullat ja maksalaatikko eivät kuulu meidän joulupöytäämme.

Ennen joulunajan ruokia ja jouluähkyä minun alkoi tehdä hillittömästi mieli basmatiriisiä, vaikka yleensä käytän vain täysjyväriisiä. Tiedä sitten, johtuiko mieliteko joogatunnin musiikista vai mistä, mutta tein meille pitkästä aikaa butterchickeniä ja sen lisukkeeksi basmatiriisiä.

lauantai 19. joulukuuta 2015

19. kalenteriluukku: Matkatoiveet


Emme ole kovia kuluttamaan ja yritämme päästä eroon entisistäkin turhista tavaroista. Säästyneet rahat laitamme mieluummin matkoihin. Ensi vuodelle minulla on kolme toivematkaa loputtomasta haavematkalistastani. 
http://illusiafinland.blogspot.fi/2015/09/haavematkat-2016.html 

Pääsiäisen vietämme Andalusiassa. Omat naulakenkäni pölyttyvät kaikessa rauhassa kaapin kätköissä, mutta matkalla toivon pääseväni nauttimaan autenttisia flamencoesityksiä, niin musiikkia kuin tanssiakin.

Keväinen patikkamatka Italiassa on korkealla toivelistallani. Pohdimme sitä yhdessä esikoisen kanssa, mutta molempien työtilanne on tällä hetkellä niin ilmassa, ettemme ole mitään vielä varanneet. Ehkä otan riskin ja ostan itselleni joululahjaksi lennot Italiaan? Kuten Riku Rantala kolumnissaan kirjoittaa; raha tekee onnelliseksi vain, jos sillä ostaa matkan.

Syksyn synttärimatkalle minulla on kolme toivekohdetta: Sumatra, Portugali tai Balkan. Tilanne maailmassa on tällä hetkellä niin kaoottinen, että taidan kallistua Euroopan kannalle.

Karkausvuosi suo itsenäisyyspäivän aikaan pitkän viikonlopun (yhdellä lomapäivällä), silloin olisi mukava lähteä vaikka Berliiniin tai iki-ihanaan Prahaan.

perjantai 18. joulukuuta 2015

18. kalenteriluukku: Lahjatoiveet


Useana vuotena olen perustanut vinttiin ”pukinpajan”, jonne levitän paperit, narut ja nimikortit. Niitä ei tarvitse siivota välillä pois (paitsi jos ipanat tulevat käymään), vaan paketoin pari lahjaa kerrallaan. Samalla kuuntelen Toivontuottajien jouluradiota.

Tykkään ostaa ja antaa lahjoja, mutta niillä pitää aina olla joku tarve tai tarkoitus. Tänä vuonna annoin ymmärtää, että aikuiset eivät saa lahjoja, vaikka olisivat olleet kuinka kilttejä. Ipanatkin saavat mummulta vain yhden toivomansa lahjan. Inhoan shoppaamista, ruuhkaisia kauppoja ja turhan tavaran ostamista, joten tämä päätös on minulle suuri huojennus.

Itselleni hankin jo aiemmin uudet talvisaappaat ja kotiin Fiskarsin paistinpannun. Joululahjaksi ostin meille uudet Familonin tyynyt, vanhat lähtevät pestyinä kierrätykseen. Ainoa lahjatoiveeni on remontoitu pikkueteinen, sitä olen toivonut jo 5-6 vuotta. Myös Hannulla on sama toive kuin aikaisempina vuosina; rauhaa ja rakkautta. Tässä globaalissa tilanteessa se on yhä vaikeampi toteuttaa.

Naapurin Mila oli kovasti pettynyt, kun vain äiti sai meiltä viime jouluna lahjan (itse tehtyjä hilloja). Ehkä tonttu tuo tänä vuonna pikkutytöille yhteisen lahjan? 
. 

ps. Kun sain alakerran siivottua, Hannu alkoi irrottaa eteisen listoja. Ajoitus on mahdollisimman huono, mutta pääasia, että remontti vihdoin rykäistiin käyntiin. Hannulle on muutenkin aivan turha pitkin syksyä vihjaista jotain lahjatoiveita, ne unohtuvat saman tien jos niitä ei kirjoita paperille. Tämä on kuulemani mukaan hyvin yleistä miesten keskuudessa.

torstai 17. joulukuuta 2015

17. kalenteriluukku: Tallinnan joulutori


Tartuin Viking Clubin kolmen euron risteilytarjoukseen ja kävin Tallinnassa. Hieno suunnitelmani oli käydä tutustumassa Kohvik Mooniin, mutta onnettoman kartan(lukutaitoni) kanssa en sitä löytänyt, vaikka kiersin lähes koko Kalamajan alueen.

Plan B oli lounas Boheemissa, jossa söin hyvän kanacaesarin. Rautatieaseman viereisellä torilla oli myynnissä hienon näköisiä virolaisia omenia, mutta olin ehtinyt jo ostaa kotiin (kalliita) kotimaisia omppuja. Hain Selveristä verimakkarat, mausteita, pähkinöitä ja glögin lisukkeita, ennen kuin kävelin Nunne-katua pitkin Raatihuoneen joulutorille. Suoriuduttuani Sadam Turgin ostoksista palasin illan jo hämärtyessä laivalle. Tähtikirkas taivas saatteli meidät matkaan, Vantaalla alkoi tihkuttaa vettä.

tiistai 15. joulukuuta 2015

16. kalenteriluukku: Vire Mainion puurojuhla


Virekodissa vietetään vuoden aikana muutamia yhteisiä juhlia, joihin olen osallistunut aina kun se on ollut mahdollista. Joulun alla pidettävästä puurojuhlasta on tullut jo perinne äidin oltua muutaman vuoden Virekodin asukkina. Riisipuuron ja luumukeiton lisäksi tarjolla oli kahvin kanssa joulutorttuja ja pipareita. Naapurikoulun oppilaat olivat käyneet piparitalkoissa ja lupasivat tulla vielä uudelleen ennen joulua.

Musiikista huolehti vieraileva nuorimies, joka lauloi ja laulatti joululauluilla. Lahjapianollekin tuli käyttöä, kun poika kitaran lisäksi hallitsi pianonkin soittamisen.

Äidille näytti puuro maistuvan, mutta kokonaisia luumuja hän ihmetteli ja pyöritteli lusikallaan. Syöminen (siististi) on vaikeutunut viime aikoina. Hänellä oli ollut saunapäivä ja manikyyri; kynnet oli lakattu joulunpunaisella. Hoitaja oli rullannut hänen hiuksensa ja nähtyään kiharat äiti oli nauranut ääneen. Lähes koko ikänsä hän on pitänyt permanenttia ja käyttänyt paplareita, mutta viime aikoina hiukset on käytännön vuoksi pidetty lyhyinä ja suorina. Kävi mielessä, että kiharapilven nähtyään hän pitkästä aikaa tunnisti itsensä peilistä.

15. kalenteriluukku: Joulun kukat


Joulutähti ei ole minun joulukukkani. Tosin olen joskus saanut ja jopa itse ostanut monilatvaisen valkoisen joulutähden, joka on todella kaunis. Muun muassa Kanariansaarilla ja Himalajalla joulutähti kukkii suurina puina, pysyköön minun puolestani siellä.

Hyasintteja ostan kotiin tuomaan joulun tuoksua. Joskus olen väsännyt niistä, sammaleesta, jäkälästä ja koristeista joulukoreja kotiin ja lahjaksi. Kummisedälläni oli vuosia tapana antaa minulle sininen hyasintti, sen tuoksu ei ole kovin hyvä.

Skimmiaa yritin kasvattaa parina jouluna, huonolla menestyksellä. Viime vuosina olen ihastunut herkkään jouluruusuun. Joka joulu kotiimme ilmestyy myös Amaryllis, jonka sipulin säästäisin seuraavaan vuoteen, mutta hiiret syövät ne aina kellarissa. Atsalea on minulle liian vaikea, tietääkseni vain anoppini sai sen menestymään. Mieluummin ostan leikkokukkia; punaisia tulppaaneja tai ruusuja.

Vinkvink; tänä vuonna voisin haluta valkoisen kallan joulukukaksi.

maanantai 14. joulukuuta 2015

14. kalenteriluukku: Suomen kauneimmat joululaulut

Seutulan kappeli
Minun jouluperinteisiini on lapsesta saakka kuulunut seurakunnissa laulettavat kauneimmat joululaulut. Hannu on kanssani ominut tämän tavan täysillä itselleen ja hän (meidän perheen ateisti) odottaa aina innolla, että pääsee johonkin laulamaan suosituimpia joululauluja ja –virsiä. Vantaalle muutettuamme olemme käyneet joko lähikirkossa tai tunnelmallisessa Seutulan kappelissa, minä yleensä liikuttuneena kuuntelemassa ja Hannu laulamassa.

Lähdimme ajoissa liikkeelle ja kävimme ensin tutustumassa kappelin naapurissa olevaan Rautionaika sepänpajaan.
www.rautionaika.fi 
Tunnin laulusession jälkeen olisi ollut tarjolla kirkkokahvit, mutta me lähdimme kotiin juomaan kupilliset kuumaa. Tunnelmaan sopivasti satoi lunta (räntää). Sytytimme hautakynttilän Seutulan kappelin uudelle muistelukivelle.
 
Sepänpaja Rautionaika

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13. kalenteriluukku: Joulutorit ja -markkinat


Lohjalla asuessamme kävimme joka vuosi Lohjan menneen ajan joulumarkkinoilla, välillä vesisateessa, välillä paukkupakkasessa. Sieltä tuli hankittua joulun kalat, lohjalaisia omenoita, koristeita ja ovikranssi. Pääasia oli kuitenkin tuttujen tapaaminen. Monesti ajoin myös Fiskarsin ja Billnäsin joulumyyjäisiin.

Mietinnässä on monena vuotena ollut Porvoon joulukatu, mutta se on edelleen käymättä. Vantaalle muutettuamme olemme pyörineet lähinnä Vantaan ja Helsingin joulutoreilla. Tänä vuonna kävimme ensimmäisen kerran Martin Markkinoilla Kaapelitehtaalla. Keskustassa töissä ollessani olen poikennut Tuomaan Markkinoille ja Vanhan Joulutorille.

Olemme käyneet Tallinnan, Zürichin, Einsiedelnin, Barcelonan, Riian, Prahan ja Český Krumlovin joulutoreilla. Toiveissa on, että vielä joskus pääsisin Saksan joulumarkkinoille.

Käydessämme Vantaan Pyhän Laurin kirkon makasiinissa käsityömarkkinoilla poikkesimme kirkkoon kuuntelemaan lasten kauneimpia joululauluja ja näimme samalla Lucia-kulkueen.

 

lauantai 12. joulukuuta 2015

12. kalenteriluukku: Joulusiivous


Yritän tehdä viikkosiivouksen aina niin hyvin, ettei mitään katastrofaalista suursiivousta tarvita. Marraskuun lopulla iskeneen flunssan takia jouduin vähän fuskaamaan, mutta eihän kaksi aikuista niin kamalasti sotke. Onneksi ehdimme pestä ikkunat ennen adventtia ja saimme ottaa sähkökyntteliköt ja ikkunatähdet esille.

Joulusiivoukseni alkaa perinteisesti keittiön kaapeista ja laskeutuu siitä sitten lattioille. Hannun kontolle jäävät huoneiden ja kaapistojen ovet, patterit ja kylppärin kaakelit. Parasta olisi, jos saisi matot ulos pakkaseen, mutta taitaa olla turha toive näin ilmastonmuutoksen aikaan. Samoin pakastimen sulatus on aina vain vaikeampaa.

Syksyisin on aina hyvä aikomus luopua turhasta tavarasta, vaatteista ja lehtikasoista. Onneksi on Pelastusarmeija ja lähellä kierrätyskeskus, jotka huolivat kaiken käyttökelpoisen.

Kun ovet ja pinnat on pyyhitty, ripustan pieniä joulukransseja ja –koristeita ovien kahvoihin.

Pyrin välttämään joulustressiä ja jotenkin minusta tuntuu, että ilman näitä siivouksia ja valmisteluja joulu ei tuntuisi joululta. Olenkin aina sanonut, että joulu tulee yhdessä tekemällä.

Jouluun on vajaa pari viikkoa, mutta on lämmintä ja porukat haravoivat pihojaan....

perjantai 11. joulukuuta 2015

11. kalenteriluukku: Jouluinen Helsinki


Kävelin työpäivän jälkeen tuulettamaan tukkaa Tuomaan markkinoille. Mitään ei tehnyt mieli ostaa, enkä kauan viitsinyt palelluttaa itseäni kovassa tuulessa. Pikkulapset viihtyivät markkinoilla, olihan paikalle roudattu karuselli ja itse Joulupukki. Valkoinen lumivaippa olisi kaunistanut tätäkin toria. Kunnon turistin tavoin kävin katsomassa myös valaistun Stockan ja kauniisti jouluvaloilla koristellun Espan puiston.

Työpaikan glögikutsuilla oli mukava tavata tuttuja ja nauttia pöydän antimista (kinkku oli vaihdettu ankkaan ja perunalaatikon sijaan oli sitruunalla maustettua maa-artisokkapyreetä). Lisäksi iltaa ihastuttivat kaksi kohtaamista: menomatkalla poikkesin Savoy-Teatterille ostamaan liput KILL Carmen –esitykseen ja jäin lippuluukulla suustani kiinni lohjalaisen tuttuni kanssa. Kotimatkalla junassa istui vieressäni puhelias 7v. Aina Ilona, joka poistuessaan lähetti terveiset lähes kaimalleen, 7v. Ilona Ainalle.

torstai 10. joulukuuta 2015

10. kalenteriluukku: Vivamon jouluvaellus


Pääsin Ilonan luokan mukana Vivamon jouluvaellukselle, joka on Anna-Mari Kaskisen kirjoittama näytelmä ”Ihmeellinen ilo”. Ennen vaellusta lapset saivat paritehtävän, joka suoritettiin ulkona. Vaellukseen osallistui noin 80 henkilöä, ikähaarukka näistä ekaluokkalaisista eläkeläisiin.

Näytelmässä esitettiin jouluevankeliumi ulkotiloissa. Koko päivän tihkuttanut sade loppui samaan aikaan, kun paimenet pellolla lauloivat tähtikirkkaasta taivaasta ja Lohjanjärveltä puhaltanut tuuli vei pilvet mennessään. Pimeää polkua valaisivat ulkotulet ja katselijoita varten oli laitettu pitkiä penkkirivejä kohtiin, joissa pysähdyimme seuraamaan näytelmän etenemistä. Vivamon rakennukset oli hyödynnetty, välillä poikkesimme vilkkailla markkinoilla ja lopulta tallissa, jossa Jeesusta esitti ihkaoikea poikavauva. Omissa karsinoissaan olivat aasi ja lampaat.

Vaellus päättyi Vivamon kirkkoon, jossa näyttelijät ja yleisö lauloivat yhdessä muutaman joululaulun. Hieno kokemus, jonka tunnelmaa olisi vielä kohottanut pikkupakkanen ja valkoinen lumipeite maassa. Lohjalaisena tekisin tästä itselleni jouluperinteen.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kalenteriluukku 9: Joulukoristeet


Vanhat tutut tontut valtaavat kotimme. Puisia tonttuja olen ostanut Tallinnan joulutorilta, huovutettuja Vantaan ja Lohjan joulumarkkinoilta. Lähes joka vuosi tulee hankittua joku uusi koriste tai kranssi (ennen tein nekin itse) ja vanhat saavat jäädä joulukoristelaatikkoon odottamaan uutta tulemistaan. Harvoin raskin heittää mitään poiskaan. Runsasta koristelua korvaamaan hankin tuoreita kukkia ja sytytän kynttilöitä.

Joulukuusta ei ole nykyiseen kotiimme otettu sisätiloihin. Sen on korvannut olohuoneen nurkassa nippu havuja isossa lasipurkissa tai pieni kuusenlatva, jos metsästä on sattumalta löytynyt myrskyn kaatama puu. Lohjan kodissamme kuusi oli lasitetulla parvekkeella, josta se oli helppo tipauttaa loppiaisen jälkeen alas. Kuusenkoristeitakin on vuosien varrella kerääntynyt laatikollinen. Useina vuosina olemme polttaneet kuusen oksilla eläviä kynttilöitä, ehkä niillekin tulee vielä joskus käyttöä.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Kalenteriluukku 8: Bataattivuoka


1 bataatti
pieni lanttu
4 Rosamunda-perunaa
vettä
2 tl suolaa
1 dl siirappia
½ tl inkivääriä
hieman muskottipähkinää
1-2 dl kermaa
n. 150 g vuohenjuustoa (tai jotain miedompaa juustoa, esim. Koskenlaskijaa)

Kuori ja lohko juurekset kattilaan. Lisää vettä sen verran, että juurekset peittyvät. Keitä kypsiksi, siivilöi keitinvesi talteen ja soseuta kasvikset. Lisää muut aineet ja keitinvettä sen verran, että saat löysähkön massan. Sekoita ja kaada voideltuun uunivuokaan. Halutessasi voit koristella pinnan korppujauhoilla ja siirapilla.

Kypsennä 150 asteessa noin 1½ tuntia.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Kalenteriluukku 7: Joulukuun vieraita (joulutonttujen lisäksi)



Uusi ystäväni, lukupiirin Elli kävi ensivierailulla joulukodissamme. Kutsun häntä Elli-serkuksi, sillä hänen suvustaan löytyy samoja nimiä ja paikkakuntia kuin minun (äitini) sukupuusta. Vuosiluvut eivät täsmää, mutta emme ole niistä niin tarkkoja. Glögimuki kädessä hän sai opastetun kierroksen ja pikaisen remonttikatsauksen. Kahvin kanssa tarjosin kasvispiirakkaa ja pipareita. Ellin tuomat Brunbergin talvisuukot säästin Onnia odottamaan.

Samalla viikolla Tinde ja Jussi tulivat glögille. Hannu hoiti talokierroksen, minä valmistelin pintxot. Illasta tuli portugalilainen kalapadan, musiikin ja tuliaisviinin myötä. Emme sentään pelästyttäneet ensikertalaisia kuvasessiolla, vaikka muuten matkoista ja moottoripyöräilystä puhuttiinkin. Jälkiruuaksi tein kotimaisista omenista piirakan, jonka pohjan maustoin inkiväärillä ja neilikalla. Saimme saunakutsun, jes!

Onni tuli meille viikonloppuna yökylään. Hän kysyi Ilonalta, haluaako tämäkin tulla. ”Yök, en halua”, sanoi pikkusisko, ”mummu tekee pahaa ruokaa”. Lapsiparalle taisi jäädä ikuinen trauma siitä kerrasta, kun vahingossa maustoin kanapastan tulisella chilillä enkä miedolla paprikajauheella, kuten luulin. Pitäisi opetella lukemaan kreikkaa edes sen verran, että tuntisi mausteet! Onni tykkää maustetusta ruuasta ja muutenkin maistaa kaikkea rohkeasti. Hän teki etukäteistilauksen; ensimmäisenä päivänä tortilloja ja toisena päivänä ruokaa, mihin tulee makaronia ja sieniä. Tilaus toimitettu keittiöhenkilökunnalle, herra on hyvä!

Olen useana vuotena järjestänyt Naisglögit kutsuen nyyttäriperiaatteella vanhoja ja uusia ystäviäni iltaa viettämään. Tänä vuonna ajattelin, että joku muu saa vuorostaan järjestää kekkerit.