keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Vuodenvaihteen mietteitä

 

Mökkiloma Matildassa oli tosi rentouttava, mutta oli mukava palata omaan joulukotiin. Joulun ruuista pääsimme eroon kätevästi; kinkun lopusta tein karamellisoitua possua tortillojen täytteeksi, viimeiset punajuuret ja perunat surrautin sinihomejuuston kanssa keitoksi. Retkievääksi ostamani savukanasuikaleet taipuivat sienien kera piirakaksi.

Koronasta huolimatta lopuillaan oleva vuosi ei ollut (ainakaan meille) kovin kamala. Tietysti surettaa, ettei äitiä, lapsia tai lastenlapsia ole voinut tavata totuttuun tapaan ja ketuttaa, että odottamamme kevät- ja syysmatkat peruuntuivat. Mutta on sitä ehditty tehdä ja reissata muutenkin! 

Krakova

Tammikuun lopulla lensimme Krakovaan muutaman päivän lomalle. Yksi lempikaupungeistani oli vielä koristeltu jouluvaloin, vaikka sää enteilikin jo kevään tuloa. Entuudestaan tuttu kaupunki on jo likipitäen koluttu ja kävelimmekin totuttuja reittejä, kävin myös tutussa paikassa kuumaöljyhieronnassa. 

Marrakech

Helmikuussa käytimme hyväksemme Norwegianin edulliset lennot Marrakechiin, jossa vietimme viikon. Päivisin oli jo kesäkelit, iltaisin ja öisin viileää ja sainkin jostain itselleni pitkäkestoisen yskän. Vilkas, värikäs, äänekäs, maukas ja mausteinen kaupunki. Vanhan kaupungin hiljaisemmat kujat ja kaupungin rauhoittavat puistot viehättivät, alituinen tyrkyttäminen, huijaaminen ja pölyn hengittäminen ei niinkään.

Huhti-toukokuulle suunnittelemani pitkä vaellusmatka Portugaliin ja Espanjaan peruuntui. Vietimme kevään kotosalla kokkaillen ja lähiseudulla lenkkeillen. Pääsiäisen vietimme kotona kahdestaan ja pidimme tummien oluiden tastingin. Telkkarista tuli seurattua sarjoja ja museoiden opastettuja kierroksia. Eniten minua harmittikin kirjastojen ja taidemuseoiden sulkeminen, onneksi digitekniikka tuli avuksi tähänkin hätään. Kävin normaalisti kampaajalla, hierojalla, mammografiassa ja verenluovutuksessa, kesällä pääsin jopa hammaslääkäriin. Vapun vietimme kahdestaan kotona. Joitakin ystäviä sentään tapasimme silloin tällöin ja Maija kutsui meidät pihalleen synttäreitä juhlistamaan.

Teijon kansallispuisto

Olin varannut Meri-Teijon mökin huhtikuulle, mutta Uudenmaan rajat suljettiin ja siirsin varauksen toukokuulle. Oli taas mukava viettää viikko tutussa mökissä ja vaeltaa Teijon kansallispuiston reittejä. Kotiin palattuamme aloitimme fillarilenkit ja otimme moottoripyörät käyttöön.

Näsijärvi, Tampere

Kesäkuussa ajelimme Hondalla Espoon reittejä ja Drag Starilla ruukkikierroksen Länsi-Uusimaalla. Vietimme muutaman päivän Tampereella nauttien mukavasta majoituksesta, hyvästä ruuasta, näyttelyistä ja fillarilenkistä. Kävin uimassa Näsijärvessä. Juhannuksen vietimme Pärnussa, sekin tuttu kaupunki monilta käynneiltä. Turisteja ei ollut juurikaan, kun kaikki eläkeläis- ja ryhmämatkailijat puuttuivat. 

Narva

Heinäkuussa koronatilanne ei näyttänyt pahalta ja lähdimme Hondalla Viro-kierrokselle: Rakvere - Narva - Tartto - Otepää - Viljandi - Tallinna. Aivan mahtavat majoitukset, hyvää ruokaa ja vähän porukkaa. Heinäkuun lopulla varasimme pari yötä Perniöstä, ajoimme Hondalla reitin Billnäs - Fiskars - Perniö ja Mathildedal - Kemiönsaari - Kasnäs - Särkisalo - Pettu - Perniö. 

Salonsaari

Elokuun alussa taas Honda alle ja päräytimme Jämsään pariksi yöksi ja sieltä takaisin Salonsaareen pariksi yöksi. Elokuussa juhlittiin myös Onnin konfirmaatiota. Kävin päivän reissulla Tampereella, kun kesäkuussa jäi käymättä kattokävelyllä. 

Riika

Viron reissu oli niin mukava, että suuntasimme Hondan pyörät sinne uudelleen (kun ei oikein muuallekaan päässyt). Tällä kerralla reitti oli Haapsalu - Hiidenmaa (Kärdla ja Kassari) - Riika (LV) - Pärnu - Tallinna. Taas ihanat majoitukset, hyvää ruokaa ja edulliset hinnat. Sain vahvistuksen mielikuvalleni Hiidenmaasta; se on minun paikkani!

Seurasaari

Heti Viron reissun jälkeen minulla alkoi sienestyskausi, joka jatkui vuoden loppuun saakka. Ei tarvinnut lähimetsää kauemmas lähteä, joka lenkillä löytyi suppareita ja alkuun myös kanttarelleja. Teimme vielä pari lyhyempää moottoripyöräajelua Helsinkiin, Espooseen ja Porvooseen. 

Lempäälä

Syyskuussa vietimme mukavan viikonlopun Lempäälässä mökkeillen Eijan ja Timon seurassa. Nyt pääsin Pyhäjärveen uimaan! Kantarellejakin löytyi jonkun verran, lisäsin ne lihapataan. Sofia pääsi ripille syyskuussa ja sattui kaunis, lähes kesäinen sää. Aloitimme viron kielikurssin.

Teijon kansallispuisto, Sahajärvi

Varasin tutun mökin Meri-Teijosta syyslomaviikolle (toivoen turhaan, että joku ipanoista olisi liittynyt seuraan). Sieniä löytyi aivan mahdottoman paljon, teimme sentään yhden uuden vaelluksen Sahajärvellä. Kävimme myös Taalintehtaalla, mutta sää ei silloin oikein suosinut.

Ja kuten edellinen postaus kertoo, pidennetty joulu kului taas rattoisasti Mathildedalissa. Onneksi liitolla on kolme mukavaa majoituspaikkaa suht lähellä. Kesälle voisi taas harkita Kopparötä tai Kustavia.

Olemme tapailleet vain muutamia ystäviämme, syöpään sairastunutta siskoa olen käynyt moikkaamassa hänen ovellaan, lapsia on nähty (rippijuhlia lukuun ottamatta) vain vilaukselta. Lukupiirit on pidetty enimmäkseen Zoomissa tai käyty sähköpostikeskustelua. Kesällä pääsimme käymään parissa päiväkonsertissa Pitäjän kirkolla. Näyttelyissä olen sentään käynyt parikymmentä kertaa, muutaman kerran leffassa ja kirjoja olen vuoden aikana lukenut 30. Se on minulle (hitaana lukijana) paljon, johtunee pitkien reissujen peruuntumisesta. 

Uudenvuodenaatto perinteisesti

Joulukuun kirjoja:

Juha Itkonen "Ihmettä kaikki". Perheen kolmannen lapsen odotus on vaikea eikä etene toivotulla tavalla. Vanhempien pitää tehdä raskas päätös. Niin tai näin, lopputulos tulee vaikuttamaan niin sikiöön, parisuhteeseen kuin koko perheeseenkin. Surusta ollaan vasta vähitellen selviämässä, kun elämä yllättää ja alkaa kaksoisraskaus, joka ei ole edellistä odotusta helpompi. Kirja pohjautuu Juha Itkosen omakohtaisiin kokemuksiin, isän huoli ja rakkaus on liikuttavaa luettavaa.

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Matildan joulu

On ihanaa selvitä joulun ruokaostoksista kertakäynnillä, tosin kahdessa kaupassa. Cittarista hain Hannun arpajaisissa voittaman pakastekinkun. Suurin osa ruokatarvikkeista oli siis jo pakattu valmiiksi autoon, kun perjantaina tulin kaupoilta kotiin. Noh, kuivatarvikkeita, mausteita, säilykkeitä sun muita riitti vielä pariinkin kassiin, lisäksi kaikki vaatteet, pyyhkeet, liinavaatteet, kumisaappaat, kynttilät, musiikit, kirjat ym.

Lohjalla poikkesin Suvilla, siskolla (joka oli kotiutunut sairaalasta), kummitädin pihalla ja hoivakodin ovella jättämässä äidin joulukukan ja -lahjat. Carita jäi viime vuonna ilman paistamiani pipareita, nyt hän ei tullut avaamaan ovea ja asuntokin oli aivan pimeänä (hänkin oli ollut pari päivää sairaalassa ja soitti minulle sunnuntaina). Vein kynttilän isän haudalle ja jatkoimme kohti Saloa ja Mathildedalia.

Aivan kuten vuosi sitten, pellot olivat peittyneet sumupilvien riekaleisiin eikä päivä juuri valjennut. Hämärtyvää iltapäivää valaisivat Perniön jouluvalot. Hain avaimen Kyläravintola Terhosta ja varmistin samalla sen aukioloajat. Alkoi hillitön tavaroiden roudaaminen ylämäkeä mökille. Jo ajomatkalla Hannu muisti unohtaneensa mokkulan kotiin (mökillä ei ole wifiä), siitä viis, onhan meillä puhelimet. Mutta mikä kamalinta; minä olin unohtanut joululiinan! Foliokin olisi ihan kiva kinkun paistamiseen.

Viritimme jouluvalot terassille ja mökkiin, sytytin kynttilät, Hannu laittoi saunan lämpiämään ja söimme sushit. Saunakahvien kanssa oli vuorossa vuoden toiset joulutortut (kiitos Suvi).

Mathildedal


Matildan jouluruokatori ja myymälät olivat avoinna lauantaina, sinne kävelimme aamupäivällä. Sää oli edelleen sumuinen, lämmin ja tihkusateinen. Suuntasimme omille kävelylenkeillemme, minä lähdin tietenkin etsimään niitä sieniä, joita en saanut kerättyä syyslomaviikolla. Tein Jeturkastin lenkin, supparit odottivat minua heti polulta poikettuani. Vettyneimmät jätin metsään, suurin osa oli kuitenkin napakoita ja vielä löytyi ihan pieniäkin sieniä. 

Kyläravintola Terho

Treffit meillä oli Kyläravintola Terhossa, jossa söimme hyvät lankkupizzat. Mökille kävelimme rannan kautta, ehkä säästä johtuen ei paljon väkeä ollut liikkeellä. Olemme niin hyvin varustautuneet, että jätin ostamatta (12 euron) silakkapurkit ja muut herkut. Hannu ei ollut sieniä löytänyt, minun saaliini oli taas niin suuri, että hän jäi terassille putsaamaan sieniä. Käytin ne samantien pannulla, osan jätin sunnuntain ruokaan, loput pakastin.

Kotona terassin valot toimivat ajastimella, täällä ei aamulla ole kellosta tietoa, kun on hämärää lähes koko päivän. Lähdin sunnuntaina kiertämään Matildanjärven lenkkiä. Toki repussa oli myös sieniveitsi ja pussi päivän saalista varten. Kolusin polunvarren rinteitä, mutta säälin sen verran Hannua, että jätin pussin tänään vajaaksi. Vahingossa kävelin metsää liian pitkälle, polulle palattuani ihmettelin, miksi reittimerkit puuttuivat, kunnes palasin polkua takaisin päin ja ylitin sillan Vicksbäckinlahdelle. Metsässä tuuli suhisi puiden latvoissa, ei sentään satanut tihkua isommin. Matildan keskustassa poikkesin Kyläpanimon ovelle, mutta kauppa olikin suljettu. Mökillä asettelin kuusenhavut maljakkoon ja ripustin oksiin pieniä tonttuja. Kuusi on siis koristeltu! Tein broileri-sienikastikkeen täysjyväriisille, syötyämme huilimme hetken ja tv:n joulukalenterit katsottuamme menimme saunaan. Hannu kyllästyi jo Jouluradioon ja kuuntelimme vaihteeksi irlantilaisia joululauluja levyltä.

Maanantaina oli niin surkea keli, että pysyimme mökissä koko päivän. Pyöräytimme astian- ja pyykinpesukoneet. Hannu putsasi eilen tuomani sienet, samalla kun paistoin niitä pannun kautta pakastimeen, pidin Kirkko ja Kaupunki -lehden jouluvisan. Laitoin kinkun uuniin kypsymään, saunottuamme veistin siitä illalla maistiaiset.  

#kokkimatkassamukana

Hannun arpajaisvoitto

Ainoan kauppapäivän pidimme tiistaina, kun kävimme Perniön K-Supermarketissa ostamassa juureksia, tuoretta leipää ja maitoa. Sen jälkeen lähdin kävelemään Hummeltietä eteenpäin ja jatkoin Kemiönsaareen saakka pitkin hienoa metsäreittiä, joka on hyvin merkitty pyöräilijöille. Kävin kääntymässä Strömman kanavalla ja palasin samaa reittiä Matildaan. Fillarilla olisi voinut ajaa takaisin Kemiöntietä, niin olisi ollut vähän vaihtelua ja olisi välttänyt isot ylämäet. Tarkoitus ei ollut kerätä sieniä, mutta kun ne kasvoivat aivan pyörätien reunassa, olihan niitä vähän poimittava pussiin. Naapurimökki oli edelleen tyhjä, kun palasin kämpille ruuanlaittoon. Kas, sienipastaa! Saimme Hannun tyttäriltä lahjaksi herkkulaatikon, josta verotimme jo balsamicon ja lakufudgen.

Aatonaaton sää oli edelleen kostea ja utuinen. Tein pienen lenkin rannan kautta ja lähdin metsään sienestämään, ennen kuin luvattu pakkaskeli ja lumisade pyhinä saapuu. Jossain vaiheessa iltapäivää naapurimökkiin oli tullut asukkaita. Tein anjovismössön ja alustin perunalaatikon huomista varten.

Jouluaattona sovimme tekevämme sen pituiset lenkit, että ehdimme takaisin mökille kuuntelemaan, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Noh, minun piti taas melkein pistää juoksuksi. Lähdin kiertämään Matildanjärveä (jätin jopa sieniveitsen mökille), mutta liukasteltuani sillan yli Vicksbäckinlahden nuotiopaikalle vastaantulijat kertoivat, että pitkospuut ovat aivan jäisiä ja joutuu kävelemään vettynyttä pitkospuiden viertä. Muutenkin metsäpolut olivat märkiä ja kuraisia, minä olen välttänyt ne vaeltamalla pitkin metsärinteitä. Käännyin takaisin ja suuntasin metsään. Ihan vähän vain, lupailin Hannulle, joka taas tuskaili sienien putsaussessiota. Ehdin juuri sopivasti mökille, lämmitimme glögit ja kuuntelimme joulurauhan julistuksen.

Lounaaksi söimme uunipunajuuria sinihomejuustolla ja rucolalla maustettuina, lisäksi keitettyjä perunoita ja kalaherkkuja. Iltapäivälevolla katselin telkkarista ”Joulutarinan”, sen jälkeen saunoimme. Perunalaatikko oli muhinut iltapäivän uunissa, bataattivuoat teinkin jo kotona valmiiksi. Kyllä maistuivat taas hyvälle kinkun kanssa! Kuka enää jaksaa syödä juustoja, hedelmiä, pähkinöitä, pipareita ja suklaata? Iltakahvin aikaan avasimme vähät lahjamme, tosin Hannu-tonttu oli innostunut tuhlaamaan; toivomani kalenteri ensi vuodelle, lahjakortti hierontaan ja yllätyksenä vielä lihasvasara ja voucher haluamalleni illalliselle. Voisinko pyytää Tonavan jokilaivaristeilyn illallisineen Budapestissa?


Pakastesieniä suoraan metsästä 25. joulukuuta

Joulupäivän aamuna oli pikkupakkanen ja auton päällä valkea peite. Laitoin uunijuurekset maustumaan ja lähdin kävelemään Jeturkastin metsään. Sieltä löytyikin suppareita valmiiksi pakastettuina! Joku oli koristellut pienen kuusen lähelle Skoilantietä.

Iltapäivällä saimme Sofian, Annan ja Aapon mökille saunomaan ja syömään. Tonttu toi myös mukavia lahjoja ihon puhdistukseen ja hoitoon. 


Tapaninpäivänä jätin sienet metsään ja tein golfkentän lenkin. Mukavasta säästä huolimatta kentällä ei näkynyt yhtään pelaajaa. Merellä näkyi yksinäinen joutsen uiskentelevan lahden pohjukassa. Puuskutin mäet mökille, Hannu putsasi eiliset sienet ja tein ensimmäisen kerran jouluaterialle sienikastikkeen. Tapanina vasta tuli ensimmäinen jouluähky, sen verran paljon tuli taas syötyä. Ruokavarustelu meni muutenkin överiksi; olisimme voineet viettää vielä muutaman päivän mökillä ilman kaupassa käyntiä. Sieniä riittää taas jaettavaksikin. Pyöräytimme pesukoneet ja sauna lämpeni illalla vielä viimeisen kerran.

Peurojen reitillä

 

Joulukuun kirjoja:

Katja Kettu "Rose on poissa". Tarina suomalaisten maahanmuuttajien ja amerikanintiaanien yhteiselosta. Kertojana Lempi, suomalaisisän ja intiaaniäidin tytär, joka palaa kymmenien vuosien jälkeen reservaattiin, kun isältä on muisti hävinnyt ja äiti on ollut jo pitkään kateissa. Mystiikkaa, intiaanien kurjaa kohtelua, hyväksikäytettyjen ja kadonneitten tyttöjen selvittämätön mysteeri, joista mikään viranomainen ei välitä. Katja Ketun ääni on väkevä ja värikäs, puhuu se sitten luonnosta, taruista, rakkaudesta tai ihmismielen raakuudesta.

tiistai 15. joulukuuta 2020

Viimeiset joululahjahankinnat, siivoukset ja leipomiset

Haimme perjantaina uuden pesukoneen. Joulutonttuja on liikkeellä; kun veimme vanhan koneen sorttiin, nuorimies huuteli, tarvitsemmeko apua. Taisi ajatella, että ilman apua noilla menee ikuisuus ja hän oli tuomassa vanhaa konetta samaan laariin. Illalla katselin Vain elämää - joulujaksoa, kun telkkari pimeni. Hannu saa siis pitkään toivomansa lahjan! Vielä lauantaina hän jaksoi viettää illan kirjaa lukien ja joululauluja kuunnellen, mutta sunnuntaina oli jo pakko ajaa Järvenpäähän hakemaan uusi tv.
 
Tänä vuonna ei siis paljon lahjoja anneta, eikä lapsille osaa enää ostaakaan mitään. Vaatimukset ovat isot ja jokaisella on oma mielipiteensä vaatteista, joten hain ipanoille lahjakortit. Hannu pyyhkäisi patterit ja kaappien ovet, minä tein vielä lahjaksi karpalo-valkosuklaapikkuleipiä.
 
Keskiviikkona Hannu lähti bänditreeneihin ja minä perustin pukinpajan vinttiin. Eipä ollut paljon paketoitavaa, kun ipanoille kelpaa vai raha tai lahjakortit... Kirjoitin naapureiden kortit ja pussitin pikkuleivät.
 
Joulunajan kirjoja:
"Novelli palaa! Matkanovelleja", toim. Katja Kettu & Aki Salmela. Hieno kokoelma matkan teosta lähellä ja kaukaa, tuttujen ja vähän tuntemattomien kertomina.

torstai 10. joulukuuta 2020

Joulutorit ja -markkinat

Lohjan Menneen ajan Joulumarkkinat

Lohjalla asuessani jokavuotinen perinne oli käydä Lohjan Menneen ajan Joulumarkkinoilla. Sieltä tuli hankittua käsitöitä, paikallisia omenoita ja kalaherkkuja. Toki olemme silloin tällöin käyneet markkinoilla Vantaaltakin, jos ei muuten niin tuttuja tapaamassa.

Senaatintori

Helsingissä olen käynyt Martin Markkinoilla ja Senaatintorin joulutorilla. Myös Tikkurilan, Korson ja Heurekan joulutoreilta olen ostanut koristeita ja leivonnaisia. 

Tallinna 2017

Tallinnan joulutorilla olemme käyneet usein, tämä vuosi on harvinainen poikkeus. Sieltä olen kerännyt puisia tonttuja, joita on jo tonttupartion verran. Glögin nauttimisen lisäksi olen ostanut myös pieniä lahjoja ja herkkuja kotiin tuotavaksi.

Lontoo 2008
 
Riika 2012

Barcelona 2013

Ceský Krumlov 2014

Praha 2016

Krakova 2018

Gdansk 2019

Krakova 01.2020

Olemme monena vuotena viettäneet itsenäisyyspäivän viikonlopun jossain päin Eurooppaa, käyden samalla joulutoreilla. Joulutoreilta ja -kaupoista olen ostanut pieniä joulukoristeita matkamuistoiksi (vähän samaan tyyliin kuin keräämäni messinkiset kynttilänjalat).

Tänä vuonna oli tarkoitus lähteä Vilnaan viettämään itsenäisyyspäivää ja käymään samalla sen kehutulla joulutorilla. Kuten kaikki maaliskuun jälkeiset reissut, sekin oli nyt unohdettava.

Zürichin ja sen lähistön joulutoreilla kävimme 2007, Lontoossa olimme marraskuussa 2008 eikä toreja näkynyt, mutta Harrodsin tavaratalo oli jo koristeltu jouluiseksi. Berliinissä olimme pari vuotta sitten harmittavasti sillä viikolla, jonka lopulla joulutorit vasta avattiin. Eiköhän jonain vuonna lähdetä Saksan jollekin joulutorille!

Vielä tekisi mieli lähteä katsomaan Tampereen jouluvaloja tai Porvoon jouluisia myymälöitä, mutta taitaa olla paras pysyä kotona näin korona-aikaan. Vähänkö harmittaa, että Mathildedalin joulumarkkinatkin menivät meiltä sivu suun! Samoin saamme tänä vuonna laulaa joululaulut keskenämme, kun Suomen kauneimmat joululaulut -tilaisuudet on peruttu. Onneksi on Jouluradio!