maanantai 29. elokuuta 2022

Varikkokäynti kotona

Palasimme Virosta kotiin viettämään hääpäivää. Ajatuksena oli lähteä Helsinkiin, käydä katsomassa parit näyttelyt ja pysähtyä illalla kuuntelemaan Espan lavan konserttia. Sää oli kuitenkin pilvinen ja oli sen verran reissuväsymystä, että päätimme jäädä kotiin kokkaamaan ja pyörittämään pyykkejä. Pullotin valmiin kirsikkaliköörin ja laitoin uuden satsin (pakastetuista) marjoista maustumaan. Hannu pesi auton, Hondan ja sivulaukut. Nurmikkoa ei tarvinnut leikata, kun se on helteessä aivan kuivunut.

Lauantaina saimme kahvivieraita Ruotsista, kun Hannun sukulaiset piipahtivat meillä Suomen turneellaan. Heidän jatkaessa matkaansa itään päin suosittelin etsimään yöpymispaikkaa Porvoon hoodeilta.

Sunnuntaina satoi vihdoin täälläkin ja ukkoskuuro pyyhki ylitse vielä aamuyölläkin. Sateiden myötä lämpötila laski kymmenen astetta, silti on vielä lämmintä, mutta aamuisin ilmassa on jo syksyn tuntua. Yöt alkavat olla jo niin kylmiä, että varmuuden vuoksi nostin vaarin kaktuksen pihalta terassille. Auto sai - jo kolmannen - uuden tuulilasin. Ne kaikki ovat menneet särölle Turun motarilla, kun kävin katsomassa äitiä Lohjalla. Nythän ne käynnit ovat ohi, ehkä tuulilasikin pysyy pidempään ehjänä.

Tein takapihan puolivilleistä omenista vähäsokeriset soseet pakastimeen. Viiniomenat hain yhdeltä naapurilta, joka antoi luvan ottaa myös talviomenoita soseita varten. Syyskuu alkoi siis omenoiden pilkkomisella, kun Hannu laittoi viinin käymään. "Poika" pärähti kylppärissä pulputtamaan iloisesti. Aloin tehdä rapputreenejä tulevaa Kroatian "Kiinanmuuria" varten.

Viikonloppuna oli hienot lenkki- ja grillauskelit. Yöt kylmenevät entisestään, Hannu laittoi lämmöt päälle, minä petasin sänkyyn puhtaat täkit ja nostin kukat sisälle. Vantaalla on niin kuivaa, että on turha toivo löytää sieniä. Onneksi Länsi-Suomessa on ollut sateisempaa, eiköhän saada taas Teijosta kerättyä talvivarasto suppiksia.


Kaisa Leka

Loppukesän kirjoja:

Orhan Pamuk "Hiljainen talo". Luin kirjaa mm. Pärnussa omenapuun alla varjossa istuen, ilman kiirettä tai muuta tekemistä. Oli ihana uppoutua kirjan henkilöiden ajatuksiin, muistoihin ja kertomuksiin. Kaikilla on omat murheensa, sääliksi käy varsinkin vanhaa rouvaa, jonka luokse vanhaan taloon lapsenlapset Istanbulista saapuvat viettämään muutaman päivän lomaa. Mummi pitää muurit yllä eikä päästä ketään lähelleen, kunhan kyräilee näiden tekemisiä syyllistäen. Pamuk on tehnyt kirjan mieshenkilöistä varsin säälittäviä; nuoret Hasan ja Metin machoilevat ja yrittävät alistaa nuoria naisia näille "rakkauttaan" vakuutellen. Henkilöistä kaikista järkevin taitaa olla emännän alistama taloudenhoitaja kääpiö-Recep, joka pitää langat käsissään ja jakaa vanhan rouvan kanssa salaisuuden; onhan hän edesmenneen isännän avioliiton ulkopuolinen poika, samoin kuin invalidiveljensäkin.

Elizabeth Strout "Olive Kitteridge". Ah, ihana, kipakka Olive, jonka sydän on kuitenkin lämmin, varsinkin vähempiosaisia kohtaan. Oliven lisäksi kirjassa on kaupungin muidenkin asukkaiden tarinoita, iloja ja suruja. Kirja ei päästä lukijaansa helpolla, kertomuksissa riittää huolia lapsista, pettämisiä, eroja, rakkautta, huumeita, sairautta ja kuolemaa. Mielestäni muistuttaa Lucia Berlinin novelleja; tavallisia tarinoita tavallisista ihmisistä. Kirja innostaa tarttumaan Stroutin muihinkin teoksiin.

Kaisa & Christoffer Leka "Tour d'Europe". Näin paksu! Huokaisin mielessäni, kun hain kirjastosta varaamani kirjan. Teos on onneksi sarjakuvakirja, joka kertoo mielenkiintoisella tavalla Kelan pariskunnan fillarimatkasta Porvoosta Provenceen.

Elokuvat: "This train I ride" (Yle Areena). Elokuva amerikkalaisista naisista, joiden elämäntapa on liikkua pummilla jopa läpi koko mantereen. Välillä töitä tehden, välillä paikasta toiseen siirtyen. Tärkein varuste; pippurisumute. Leffan tekijöistä osa on suomalaisia.

tiistai 23. elokuuta 2022

Tallinna, Kalamaja

Meidän oli tarkoitus palata mantereelle aamulautalla, mutta aamiaista valmistaessani alkoi ukkostaa ja sataa rankasti. Koska ei ollut mihinkään kiire, siirsimme lähtöä pari tuntia eteenpäin. Odotus kannatti; pääsimme ajamaan kuivina Heltermaan satamaan. Lautalla oli hämmästyttävän vähän matkustajia. Lauttamatkan aikana taivas kirkastui ja aurinko paistoi taas kuumasti. Haapsalusta Tallinnaan ajoimme pitkin 17-tietä Linnamäen, Kuijõen ja Keilan kautta. Osittain samaa reittiä, jonka vaelsin tasan vuosi sitten. Olisimme halunneet käydä katsomassa Rummun louhoksen, mutta tuntui turhalta maksaa päivälippu paikalla piipahtamisesta. Majapaikkaamme Kalamajan Niinelle saavuimme Telliskiven kautta. Kaikki portit olivat suljettuina, Hannu soitti Kalamaja Apartmentsin vuokraajalle, mutta ei tainnut mainita, että olemme Hondalla liikkeellä. Saimme ohjeet, mistä huoneiston avain löytyy, mutta emme sitä, miten pihalle pääsee ajamaan. Pikkuportti oli avoinna, riisuimme sivulaukut pois ja Hannu keplotteli pyörän pihalle. Toivottavasti joku avaa meille portin, kun lähdemme pois.

Kalamaja Apartments

Purtse
Soo Uulits

Kävimme suihkussa ja kävelimme Telliskiveen Purtsen terassille oluelle. Kello läheni jo kuutta, emmekä olleet syöneet aamiaisen jälkeen mitään. Ei ruvettu arvuuttelemaan ravintoloita, vaan menimme viime kerrasta tuttuun Soo Uulitseen syömään. Kävimme viereisessä Rimissä ostoksilla ja palasimme kellarikotiimme kahvinkeittoon. Pikkulapset ajelivat suojaisalla pihalla potkupyörillään, kun menimme ulos kahvittelemaan. Väsytti armaasti. Olin  nukkunut yön huonosti, minua valvottivat vatsani metelöinti (syytän siitä kermaista lohipastaa), ja Hannun suhina ja puhallus. Aamulla olinkin ihan ruikulla, onneksi vatsa kuitenkin rauhoittui, ennen kuin lähdimme liikkeelle.

Unta odotellessa kuuntelimme jonkun jyrsijän (rotta? 🙈) rapinaa talon rakenteissa. Muuten olikin aivan hiljaista. Olisimme majoittuneet Maren luokse, mutta hän on lähdössä vaeltamaan Camino Nortea. Harmi vain, että hänen latvialainen vaelluskaverinsa sairastui koronaan, eikä pääse mukaan. Odotuksemme tätä Kalamajan kellarihuoneistoa kohtaan olivat suuret. Onhan se tilava ja kodikas, mutta pisteet putoavat epäsiisteydestä ja viimeistelemättömyydestä. Astiat ovat kaikki eri paria, kahta samanlaista lasia ei kaapista löydy. Pienellä vaivannäöllä asunnosta saisi mainion. Sijainti on loistava ja piha suuri ja viihtyisä.

Vereta jaht 2022

Aamiaisen syötyämme lähdimme omille kävelylenkeille; Hannu Noblessneriin, minä Toompealle ja vanhakaupunkiin. Turisteja on nyt todella paljon liikkeellä, ryhmiä mm. Japanista, Saksasta ja Espanjasta. Hirveparkissa on RMK:n ripustama valokuvanäyttely  "Vereta jaht 2022" (Bloodles hunt). Etsin taas kaupungin pieniä kujia ja uusia kuvakulmia.

Sesoon

Ilma oli todella nihkeä, tälle päivälle onkin luvattu ukkoskuuroja. Suihkun jälkeen kävelimme läheiseen Sesooniin lounaalle. Suunnittelemani lohisalaatti vaihtui lennossa ankanrintaan punaviinikastikkeessa, kun tarjoilija juuri lisäsi sen liitutauluun. Kahden hengen lounaat noin 14€.

One Sixty Smokehouse

Siestan aikana alkoi sataa ja kahvittelimme sisällä. Sade jatkui vielä illalla, kun lähdimme syömään toiseen lähellä olevaan ravintolaan, One Sixty Smokehouseen. Söimme molemmat BBQ-kanat. Hinnat olivat nousseet, annokset yhtä suuret kuin ennenkin. Sade oli lakannut, kun vatsat täynnä palasimme kämpille.

Yöllinen rapina tulikin keittiöstä ja aamulla huomasin, että roskapussi oli purtu reikiä täyteen. Ilmankos kuului meteliä, kun se onneton oli purrut huuhdottuja jogurttipurkkeja ja muovisia kahvikermakapseleita.

Kahdeksan päivän kulut; majoitus yht. 355€, Eckerön lauttaliput yht. 112€, Viron sisäiset lauttamaksut yht. 22,65. Matkaa kertyi 613 km ja bensakulut olivat 53,40 (1,949/litra 98 okt).

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Hiidenmaa, Kassari 💗

Hyvin nukutun yön jälkeen kävin suihkussa ja pakkasimme sivulaukut. Näin pienessä majoituksessa on vaikea edes unohtaa mitään tavaroita peräänsä.

Triigi sadam

Ajoimme merenrantaa myötäillen Leisiin ja tuttuun Willa Ingaan aamukahville. Oli mukavan kurvainen reitti vrt. Kuressaareen johtava pitkä suora tie. Triigin satamassa ostimme automaatista liput ja jäimme odottamaan lauttaa.

Little Garden House
Kassari poodi
Lähes liikutuin, kun rantauduimme Hiidenmaalle. Pettymys oli suurehko, kun totesimme, että iiUMEKK ja Vetsi Talli ovat tänään suljettuina, varsinkin kun tiesimme entuudestaan, että molemmat ovat suljettuina ma-ti. Tuuli soitti veljelleen, joka tiesi kertoa, että myös Lest & Lammas on tänään kiinni. Nou hätä, majoituimme Little Garden Housessa omaan "leikkimökkiimme", jonka Tuuli on lupauksensa mukaisesti suoristanut (en enää vieri öisin Hannun kylkeen) ja oikaisimme niityn poikki Kassari poodiin. Joimme sen terassilla perinteiset stoutit, iltapalaksi ostimme leipää, maksapateeta, juustonakkeja, pähkinöitä, juustoa, keksejä ja viiniä. Harmi, ettei keittiössä ole keittolevyä, siinä olisi voinut keittää/paistaa kananmunat. Istuimme omalla terassilla, kun Tuuli tuli juttelemaan kanssamme. Hän antoi vinkkejä lähikylien ruokapaikoista. Lapset tulevat tänään saunomaan, varasimme saunan huomiseksi ja pyysin samalla pressopannun keittiöön. Illalla sade ropisi mukavasti mökin kattoon. Istuimme terassilla ja kuuntelimme Georg Otsia.
 
 
Tuulet jäivät Muhun saarelle. Yöllinen sade oli jo loppunut, kun aamuhämärissä hiippailin kostean nurmikon yli piharakennuksen vessaan. Aamupäivällä lähdimme omille lenkeillemme, Hannu sääreen päin, minä kiertämään Merekülän hiekkatietä. Tiet olivat kuivia, ilma turhankin kostea.
 
Rannu Pubi
Little Garden House
Iltapäivällä ajoimme Käinaan, lounaalle Rannu Pubiin. Olen ollut rannikolla ja saaristossa jo useita päiviä, mutta ainoat kalaruuat joita olen ravintoloista löytänyt ovat sushi ja lohipasta! Palasimme kaupan kautta mökille viettämään siestaa. Taivas selkeni ja aurinko alkoi paistaa.
 
Illalla Hannu lämmitti saunan, Tuuli oli tuonut meille vihdan. Kolmet löylyt, kolmet vilvoittelut. Voiko ihminen muuta toivoa? 🤩

perjantai 19. elokuuta 2022

Saarenmaa, Muhu

Lauttojen varaustilanne näytti taas nollaa (perjantairuuhkaa), mutta lohdutin Hannua, että olemme ennenkin mahtuneet mukaan. Puuskittainen sivutuuli tuntui ikävältä kun ajoimme Virtsun satamaan, jossa lauttaa jo lastattiin. Me pääsimme viimeisenä kyytiin, loput autot saivat jäädä rannalle odottamaan seuraavaa lauttaa. Matka Kuivastun satamaan Saarenmaalle kesti puolisen tuntia.

Jaagu-Mihkli

Majoituimme taas peltojen ja metsien keskelle, joten pysähdyimme Liivan keskustaan ostamaan piiraat ja oluet mukaan. Ajoimme Ridasiin Jaagu-Mihkliin ja saimme pienen aittahuoneemme, kylppäri on seinän takana. Emännän mukaan saimme kaikkein viileimmän huoneen. Pihalla vilisee lapsia (omia ja naapureiden) kuin Vilkkilässä kissoja. Isolla tontilla on hauskan näköisiä mökkejä (ja sauna), mutta tämä sopi paremmin meidän budjettiimme. Harmi, ettei fillareita ole tarjolla. Kävelymatka Liivaan ja takaisin ei tällä helteellä houkuttele. 

Muhurito

Myöhemmin päräytimme Hondalla Liivaan Muhuriton burritoille. Kävelimme katsomaan kirkon, jonka ulkopuoli on rempassa.

Jaagu-Mihkli

Loppuillan istuimme pihalla, kunnes hyttyset ajoivat meidät sisälle. Kaikki asukkaat olivat viettäneet päivän jossain muualla ja palasivat vasta iltapimeällä, lamppurivien jo sytyttyä koristamaan pihaa.

Ilman jääkaappia olimme myös ilman aamiaista. Ajoimme aamupäivällä Liivaan, hain leipomosta tuoreet kanelipullat ja istuimme keskustaan kahvittelemaan.

Muhu Museum; Hannu ja vihertävä vaimonsa

Matka jatkui Koguvaan, Muhun museoon. Ulkomuseon kierrettyämme kävelin vielä kirjailija Juhan Smuulin patsaalle, satamaan ja yhdelle tuulimyllylle.

Ajoimme tuulista kannasta myöten Orissaareen, josta löytyy venesataman lisäksi kauppa, ravintola, baareja ja majoitusta. Olemme molemmat lukeneet Paula Havasteen Saarenmaa-kirjasarjan, siksi halusimme käydä näillä Viron historiallisilla paikoilla. Aiemmin olemme vain ajaneet Muhun läpi.

Orissaare

Palasimme Muhuun ja kurvasimme Nausteen. Tarkoitus oli käydä syömässä Restoran Tuulissa, mutta ravintola oli varattu yksityistilaisuudelle. Ei auttanut kuin ajaa Liivaan ja tyytyä sen ravintolatarjontaan. Kaksi oli suljettuna loman takia, istuimme ulos samaan ravintolakeskittymään kuin eilen ja söimme vain salaattiannokset.

Haimme kaupasta oluet, tomaatit ja juustopiiraat ja palasimme Ridasiin. Muut viime yön majoittujat olivat jatkaneet matkaa ja saimme uusia naapureita. Lisää lapsia!