Hyvää yrittää, mutta priimaa pukkaa

 https://illusiasianreseptit.blogspot.com/

 

Nakkikeitto 2.0

Päätin yhdistää kaksi lempireseptiäni (meksikolainen papusoppa ja naudanlihapata), vaihdoin chorizon ja naudanpaistin uudenvuoden nakkeihin, käytin pakastimesta sieniä ja lehtikaalisilppua, säilykevarastosta letšoa, tomaattimurskaa ja papuja. Hyvää tuli! 

Suojaa, pakkasta, suojaa, pakkasta... Juuri, kun ehdin kehua kivuttomia koipiani, askellusta pehmentänyt lumi suli pois ja kävelytiet muuttuivat jäisen liukkaiksi. Yhden kerran (toistaiseksi) lankesin polvilleni ja löin vasemman kämmeneni. Saman, joka tärähti, kun vuosia sitten kaaduin Viragolla Inkoontiellä.

Testasin Lidlin kreikkalaista kanapataa. Kuten muihinkin patoihin, lisäsin sieniä, marjoja, kuivattua lehtikaalia, ruokakermaa ja mausteita. Pata tunniksi uuniin, lisäksi ruokakauraa, salaattia ja hilloja. Seuraavana päivänä pata oli lämmitettynä vielä parempaa!

Yhtenä päivänä söimme hernaria (ruokakermalla, sinapilla ja yrteillä tuunattuna), toisena chilitonnikala-salaattia.

myhome

Joulunpunaiset liinavaatteet päätyivät pesuun, niiden tilalle vaihdoin yhteiseksi joululahjaksi ostamani myhome-pussilakanat. Ei minusta olisi hotellisiivoojaksi (ainakaan urakkapalkalla); käänsin ja väänsin lakanoita, ennen kuin huomasin, että niiden toisessa päässä on piilonapit. Lopputulos on herkullinen ja sävy sopii makkarin tapettiin.

Appelsiinit ovat nyt edullisia ja käytin niitä myös ruuanlaittoon. Appelsiinikanapataan laitoin broileria, appelsiinisiivuja (ja raastettua kuorta), fenkolia, sipulisilppua, mausteita ja Limonello-ruokakermaa. Toki myös kourallinen kuivattuja sieniä. Lisäksi ruokakauraa ja hilloja.

Kalevankadun Putte´s Pizza tuli tutuksi, kun olin vuosia töissä saman kadun varrella. Viikottaisilla lounailla söin mm. hyvän torstaihernarin, parhaan hernarin olen kuitenkin syönyt Riiassa. Nyt Putte's on tullut myös Tikkurilaan, sitähän pitää käydä kokeilemassa!
 

Sunnuntaina oli pitkästä aikaa Hannun kokkausvuoro. Pysyin pois jaloista ja tuplasin normipäivälenkkini. Etsiydyin uusille poluille ja pikkuteille, matkaa kertyi 10-12 km. Sain toivomani täytetyt paprikat vuohenjuustolla.

"Luistelurata" Matarissa

Ensimmäinen lapsenlapsi suurperheessämme sai positiivisen tuloksen koronatestissä. Kiitos rokotusten, oireet olivat lieviä ja muu perhe pysyi terveenä.

Tein loimulohisalaattia ja kietaisimme sen tortillalättyihin, ettei mene liian kevyeksi. Poistimme ikkunoista jouluvaloja. Tuli niin pimeää, että ripustin illalla aulan verhotankoon yhdet ledivalot.

Putte's Bar & Pizza

Siivouspäivänä otin vapaata kokkihommista ja menimme pizzalle Tikkurilan Putte's Bar & Pizzaan. Salaattipöytä luvattiin ensi viikoksi, joten on syytä tulla toistekin. Kahvin kanssa talo tarjosi ihanan tiramisun.

Loppuviikosta sain kuivaan nahkaani öljyhoidon, hintaan sisältyi 90 minuutin kokovartalohieronta.

Lauantaina jätin Hannun kokkaamaan ja lähdin vaeltamaan "sienimetsääni". Valtteri-myrsky teki tuloaan ja puut pudottivat lumipeitettään. Laduilla riitti vielä väkeä hiihtopäivän kunniaksi lähes ruuhkaksi asti. Hannu yllätti minut kreikkalaisilla perunoilla ja lihapullilla. Hyvää oli!

Uimarantani Valtterin jälkeen.

 

Tammikuun kirjoja:

Indrek Hargla "Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus". 1400-luvun alun Tallinnassa putoilee päitä tiuhaan. Raatimiehiä auttaakseen apteekkari Melchior ryhtyy selvittämään murhia. Samalla hän kantaa mukanaan sukunsa miesten synkkää salaisuutta, johon eivät lääkkeet, rohdot tai rakkaat vaimotkaan auta. Lukemista olisi rikastuttanut (ja helpottanut) nimiluettelo virkanimikkeineen ja Tallinnan vanha kartta. Toki nykyisestäkin vanhakaupungista löytyvät samat kirkot ja kadut. Ensimmäinen Melchior-kirja innostaa lukemaan loputkin. Suunnittelen myös omaa Melchior-kävelykierrosta jollekin Tallinnan reissulle. 

Veli-Pekka Hänninen "Edu Kettunen". Hurmaava kirja hurmaavasta ihmisestä. Hänninen on kuunnellut haastateltavaansa herkällä korvalla, tekstissä kuuluu Edu Kettusen oma ääni (mutenkin kuin lainauksissa). Edun monissa konserteissa käyneenä olen viehättynyt musiikin lisäksi hänen tarinoistaan, jotka useimmat on onnistuttu kokoamaan tähän kirjaan. Tavallinen, vaatimaton ihminen. Isolla iillä. Kun lauantaina jatkan kirjan lukemista "Edu sai puhelun Pekka Ruuskalta" (sivu 160), soi radion iltapäiväohjelmassa sattumalta samaan aikaan Pekka Ruuskan "Rafaelin enkeli". No, minähän olen fatalisti.

Kolmas koronavuosi

 

Uudenvuodenaattona matkalla Mathildedalista kotiin haimme Sofialta Annan joululahjan. Kotona tyhjensimme auton ja lähdin kauppaan. Perinteisesti halusin syödä sushia, nakit saavat jäädä toiseen kertaan. Kiitimme toisiamme kuluneesta vuodesta ja kohotimme maljat tulevalle. Todennäköisesti edessä on jo kolmas koronavuosi.

Lupasin Onnille ja Ilonalle joululahjaksi shoppailukierroksen ja tarkoitus oli, että he tulisivat meille yökylään joululomalla. Onnilla oli kuitenkin nuhaa (luultavasti allergiaa) ja siirsimme shoppailut myöhempään. Kun ei lähiaikoina ole muitakaan vieraita tulossa, noukin joulukoristeita pois näkyvistä. Saamme syödä piparit ja pikkuleivät kahdestaan. Katsoimme putkeen BBC:n sarjan "Vigil".

Loppiaisaattona Hannu lähti bänditreeneihin, minä kuuntelin Adelen konsertin (no huhhuh!) ja katsoin kaikki vuoden 2021 valokuvat. Mikä vuosi, mitkä ihanat Viron reissut!

Loppuvuodesta meille kerääntyi laskuja 3.000 euron edestä, joten edessä on kituviikot; keittoja, patoja ja pakastimen tyhjennystä. Hannu sentään lähti alennusmyynteihin ja löysi itselleen edulliset vaelluskengät ja ulkoiluvaatteita. Minulla niitä on jo ennestään, kunhan tästä nyt pääsisi johonkin vaeltamaan.

Virekodin vierailut kiellettiin, molemmat lukupiirini siirtyvät nettiin ja Rekolan Raikkaan jumpat tuskin alkavat vielä tammikuussa. 

 

Loppiaisena oli kaunis talvisää. Jätin Hannun tekemään lumityöt ja lähdin lenkille kohti metsäpolkuja. Nyt pääsisi jo pihalta suoraan hiihtoladuille, kun teitä ei ole vielä hiekoitettu. Jos saisi sen verran itsestään irti. Vaellusreissuja odotellessa on syytä pitää itsensä vähintään peruskuntoisena. Nilkkavaivat tuntuvat jääneen viime vuoteen, siihen on syynä pehmeä lumikerros (ja uudet tossut?) askelten alla. Katsoimme putkeen toisenkin brittisarjan, "Savuava ase" (2. kausi).

Päiväkummun nuorisolla (?) ei taida olla mitään tekemistä vai onko vuodenvaihteen juhlinta lähtenyt lapasesta?

 

Lähetin Zeljkalle ja Conchalle aurinkoisia talvikuvia. Molemmat vastasivat kaipaavansa noihin maisemiin. Kerroin, että voimme kyllä vaihtaa (ainakin hetkeksi) nämä lumet ja pakkaset Kroatian tai Espanjan lämpöön ja merenrantoihin. Lauantaina tapastelimme ja katsoimme yhdessä kaikki 2021 valokuvat. Paljon ollaan nähty ja koettu! 

 

20 hengen perheessämme ilmeni ensimmäinen koronatartunta. Sehän oli vain ajan kysymys, kun kaikki tyttäret (ja osa puolisoistakin) tapaavat töissään paljon ihmisiä. Lapsenlapset käyvät eri kouluja ja suurin osa heistä seilaa kahden kodin väliä. Kontakteilta ei siis voi mitenkään välttyä.

 

Toimiston lukupiirin kokoontuminen peruttiin etätyösuosituksen takia ja arvioimme kirjan sähköpostein. Jätin suunnittelemani Helsinki-päivän väliin (olenhan jo nähnyt lähes kaikki tämän hetken taidenäyttelyt) ja menin Tikkurilaan verenluovutukseen. Lounastreffit teimme Long Hua -ravintolaan.

Tammikuun kirjoja: 

Pärttyli Rinne "Viimeinen sana". Nuorimies, jolla ei juuri ystäviä ole, uppoutuu filosofisiin mietiskelyihin, nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja kokee olevansa ylivertainen. Heti alusta tiesin, että tässä ei hyvin käy. Minulle kirja oli outo ja ahdistava. Mieleen tuli aiemmin lukemani Elina Hirvosen kirja "Kun aika loppuu", jossa nuori, yksinäinen ja syrjiytynyt nuorimies liittyy kansainväliseen nettiyhteisöön ja lopulta nousee Helsingin kattojen ylle ase kädessään. Kirjat ovat varmasti saaneet kimmokkeen kouluampumisista ja eniten kauhistuttaakin, että tämä on niin totta.