Avoimissa
kattoikkunoissa pörhistelevät pulut herättivät minut aamulla.
Hain taas tuoreen patongin lähileipomosta, joka oli täynnä
kulmakunnan asukkaita ostamassa viikonlopuksi leipää ja
leivonnaisia. Vähän harmittaa, etten ole perso makealle, niin
ihania leivoksia oli tyrkyllä. Jopa periranskalainen
eclaire-leivonnainen jäi maistamatta, vaikka välillä istuinkin
kahviloissa.
Koko
Colmarin oleskelumme aikana emme tavanneet vuokraisäntiämme.
Edelleen ihmettelen myöhäistä (5 pm) check-in’iä, kun asuntoon
pääsi avaimella, joka oli oven vieressä koodilla lukitussa
lokerossa.
Matkalla
bussiasemalle sain tekstiviestin, että FlixBus on 20 minuuttia
myöhässä. Pysähdyimme jo tulomatkalla tutuksi tulleen irkkupubin
terassille kahville ja viinilasillisille. Siitä ei ollut enää
pitkä matka pysäkille, josta Zürichin bussi lähti 40 minuuttia
myöhässä (liput yhteensä 22,50€). Samalta pysäkiltä olisi
päässyt myös Pariisiin.
Passintarkastuksen
jälkeen saavuimme Baseliin. Kaupungista selvittyämme maisema
muuttui kumpuaviksi niityiksi ja metsäisiksi kukkuloiksi; kuin
suoraan Heidi-sarjasta. Rinteillä näkyi viinitarhojakin. Ehkä
pääsemme maistamaan Suomessa niin kovin kallista sveitsiläisviiniä?
Saavuimme
Zürichin bussiasemalle lähes tunnin aikataulua jäljessä, Anneli
ilmoitti tulevansa meitä vastaan. Matkalla Adliswiliin pysähdyimme
pari kertaa, että saimme ihailla Zürich-järveä.
Ilma oli mitä ihanin, jäimmekin pihalle istumaan ja nauttimaan auringonpaisteesta. Kylän kirkonkellot soivat vartin välein, Anneli kertoi aikanaan tottuneensa siihen esimmäisen asuinviikkonsa jälkeen. Viime näkemän jälkeen Alex on perustanut perheen ja he saapuivat illalliselle.
Vielä sunnuntainakin oli kaunis ja lämmin ilma. Aamiaisen jälkeen ajoimme autolla Zürichin läpi Pfäffikersee-järven rannalla sijaitsevaan Seegräbenin kylään, jossa vietettiin joka syksyistä kurpitsajuhlaa. Myynnissä oli kurpitsaa sekä raakana että kaikissa mahdollisissa loppumuodoissa. Koko alue oli koristeltu eri värisin ja kokoisin kurpitsoin.
Kiersimme Zürich-järven ympäri ja pysähdyimme Rapperswiliin, jonka keskustan oli pyöräilytapahtuma ruuhkauttanut. Anneli ja Hannu jäivät istumaan terassille, kun Valtsu lähti opastamaan minua rappuja ylös Schloss Rapperswiliin. Tasanteelta oli hienot näköalat järvelle ja vanhaan kaupunkiin.
Kotiuduttuamme nautimme iltapäiväkahvit aurinkoisella pihalla. Sarakin saapui meitä tervehtimään ja lähdimme Muggenbühl-ravintolaan illalliselle. Kiitos vieraanvaraisuudesta ihanalle isäntäperheellemme!
Vielä sunnuntainakin oli kaunis ja lämmin ilma. Aamiaisen jälkeen ajoimme autolla Zürichin läpi Pfäffikersee-järven rannalla sijaitsevaan Seegräbenin kylään, jossa vietettiin joka syksyistä kurpitsajuhlaa. Myynnissä oli kurpitsaa sekä raakana että kaikissa mahdollisissa loppumuodoissa. Koko alue oli koristeltu eri värisin ja kokoisin kurpitsoin.
Kiersimme Zürich-järven ympäri ja pysähdyimme Rapperswiliin, jonka keskustan oli pyöräilytapahtuma ruuhkauttanut. Anneli ja Hannu jäivät istumaan terassille, kun Valtsu lähti opastamaan minua rappuja ylös Schloss Rapperswiliin. Tasanteelta oli hienot näköalat järvelle ja vanhaan kaupunkiin.
Kotiuduttuamme nautimme iltapäiväkahvit aurinkoisella pihalla. Sarakin saapui meitä tervehtimään ja lähdimme Muggenbühl-ravintolaan illalliselle. Kiitos vieraanvaraisuudesta ihanalle isäntäperheellemme!