lauantai 23. syyskuuta 2017

Zürich

Avoimissa kattoikkunoissa pörhistelevät pulut herättivät minut aamulla. Hain taas tuoreen patongin lähileipomosta, joka oli täynnä kulmakunnan asukkaita ostamassa viikonlopuksi leipää ja leivonnaisia. Vähän harmittaa, etten ole perso makealle, niin ihania leivoksia oli tyrkyllä. Jopa periranskalainen eclaire-leivonnainen jäi maistamatta, vaikka välillä istuinkin kahviloissa.

Koko Colmarin oleskelumme aikana emme tavanneet vuokraisäntiämme. Edelleen ihmettelen myöhäistä (5 pm) check-in’iä, kun asuntoon pääsi avaimella, joka oli oven vieressä koodilla lukitussa lokerossa.

Matkalla bussiasemalle sain tekstiviestin, että FlixBus on 20 minuuttia myöhässä. Pysähdyimme jo tulomatkalla tutuksi tulleen irkkupubin terassille kahville ja viinilasillisille. Siitä ei ollut enää pitkä matka pysäkille, josta Zürichin bussi lähti 40 minuuttia myöhässä (liput yhteensä 22,50€). Samalta pysäkiltä olisi päässyt myös Pariisiin.

Passintarkastuksen jälkeen saavuimme Baseliin. Kaupungista selvittyämme maisema muuttui kumpuaviksi niityiksi ja metsäisiksi kukkuloiksi; kuin suoraan Heidi-sarjasta. Rinteillä näkyi viinitarhojakin. Ehkä pääsemme maistamaan Suomessa niin kovin kallista sveitsiläisviiniä?

Saavuimme Zürichin bussiasemalle lähes tunnin aikataulua jäljessä, Anneli ilmoitti tulevansa meitä vastaan. Matkalla Adliswiliin pysähdyimme pari kertaa, että saimme ihailla Zürich-järveä.

Ilma oli mitä ihanin, jäimmekin pihalle istumaan ja nauttimaan auringonpaisteesta. Kylän kirkonkellot soivat vartin välein, Anneli kertoi aikanaan tottuneensa siihen esimmäisen asuinviikkonsa jälkeen. Viime näkemän jälkeen Alex on perustanut perheen ja he saapuivat illalliselle.

Vielä sunnuntainakin oli kaunis ja lämmin ilma. Aamiaisen jälkeen ajoimme autolla Zürichin läpi Pfäffikersee-järven rannalla sijaitsevaan Seegräbenin kylään, jossa vietettiin joka syksyistä kurpitsajuhlaa. Myynnissä oli kurpitsaa sekä raakana että kaikissa mahdollisissa loppumuodoissa. Koko alue oli koristeltu eri värisin ja kokoisin kurpitsoin.



Kiersimme Zürich-järven ympäri ja pysähdyimme Rapperswiliin, jonka keskustan oli pyöräilytapahtuma ruuhkauttanut. Anneli ja Hannu jäivät istumaan terassille, kun Valtsu lähti opastamaan minua rappuja ylös Schloss Rapperswiliin. Tasanteelta oli hienot näköalat järvelle ja vanhaan kaupunkiin.


Kotiuduttuamme nautimme iltapäiväkahvit aurinkoisella pihalla. Sarakin saapui meitä tervehtimään ja lähdimme Muggenbühl-ravintolaan illalliselle. Kiitos vieraanvaraisuudesta ihanalle isäntäperheellemme!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Au revoir France, Colmar

Colmarissa patsaatkin harrastavat meditointia ja pilatesta
Colmarissa on kaksi elokuvateatteria, joissa pyörii useita näytöksiä, toisessa mm. Aki Kaurismäen "Le Havre". Eilen istuin vanhemman teatterin edessä Hannua odotellen ja porukkaa lappasi päivänäytökseen jatkuvalla syötöllä, lähinnä keski-ikäistä ja vähän vanhempaa väkeä. Ehkä sielläkin pyörivät edulliset matineanäytökset, kuten Vantaalla.

Loft-asuntomme eroaa monessakin suhteessa Nancyn hotellihuoneestamme. Täällä on pistorasioita aivan uskomaton määrä, kun Nancyssa niitä oli kaksi huoneessa (toinen telkkarille) ja kaksi kylpyhuoneessa (toinen vessanpytylle). Pitkät hollantilaiset kolhisivat päänsä kattoparruihin, meidän ei tarvitse kumarrella kuin parissa kohtaa ja siihenkin tottuu nopeasti.

Keskustan ruokakauppamme Monoprix on varsin monipuolinen, mutta erikoistuotteet (leipomo, kemppari, vaatteet ym.) löytyvät samasta rakennuksesta ruokaosaston ulkopuolelta. Tuoremehut ja jogurtit ovat yllättävän kalliita, muuten hintataso on suomalaisittain edullinen. Kelvollisen Bordeaux-viinin hinta on parista eurosta ylöspäin.

Hain aamulla lähileipomosta tuoreen patongin. Aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään juna-asemalle, sen vieressä pitäisi kartan mukaan olla bussiasema, mutta mitään "asemaa" ei ole olemassakaan ja juna-aseman infon herra levitteli vain käsiään, kun kysyin, mistä huominen Zürichin bussimme pitäisi lähteä. Sen numeroista pysäkkiäkään en löytänyt. Marssin Grand Hotelin respaan ja siellä selvitettiin katu ja pysäkki, mistä bussin pitäisi lähetä. Hope so!


Kävelin vanhaan kaupunkiin ja osuin taas raksukaupalle, jonka ikkunan takana olin jo monta kertaa pysähtynyt kuolaamaan. En enää vastustanut kiusausta, vaan ostin meille matkaevääksi pussillisen pizzamausteisia raksuja.



Ehdin vielä ottaa lisää kuvia Pikku-Venetsian kanavan varren taloista, ennen kuin teimme Hannun kanssa lounastreffit ja menimme syömään reissun parhaat salaatit Café Jupileriin.


 
Hannu lähti edeltä kämpille, minä poikkesin kauppaan ja kirpparille, josta mukaan tarttui messinkinen kynttilänjalka. Niitähän minulla on tapana keräillä matkoilta, kiusaksi Hannulle, joka meillä pyyhkii pölyt. (Zürichissä juttelimme Annelin kanssa keräämistäni kynttilänjaloista ja vertasin sitä muistipeliin; muistanko mistä mikin kynttilänjalka on ostettu. Ehkä kotona teippaan jokaisen jalan alle lapun, mihin kirjoitan kaupungin nimen.)


Vein ostokset kämpille ja lähdin takaisin vanhaan kaupunkiin postittamaan kortit ja ottamaan iltakuvia Pikku-Venetsiasta. Kun istuin yhdelle terassille kirjoittamaan kortteja, sisällä soi telkkarissa meidän oman Alman musiikkivideo. Ei sattunut kohdalle ketään, jolle olisin voinut pullistella. Harhailin vanhassa kaupungissa etsien postilaatikkoa, toivottavasti osuin oikeaan. 


 
 
Löysin jo kerran hukkaamani saippuakaupan, "kakunpalaset" olivat turhan kalliita ja ostin hajustettuja sydänsaippuoita pikkutytöille tuliaisiksi.

Nimipäiväonnittelut isille, sinne jonnekin!

torstai 21. syyskuuta 2017

Le Petit Venise, Colmar

Emme olleet hankkineet hyvinvarustettuun keittiöömme mitään syötävää aamuksi. Yö oli ollut kaikesta päätellen kylmä, sillä raolleen jättämämme kattoikkunat olivat aivan kosteita. Kävelimme vanhaan kaupunkiin ja ostimme leipomosta kanatäytteisen leivän. Hain turisti-infosta kaupunkikartan ja lähdimme hiljalleen kävelemään kohti kaupungin suosituinta nähtävyyttä, Pikku-Venetsiaa.

 
Vanhan kaupungin talot ovat kaikki toistensa kaltaisia, jotkut hauskasti koristeltuja. Kanavan varrella tungeksi opastettuja turistiryhmiä. Alue on varsin pieni ja nopeasti katsottu, mutta mielellään sen kujilla kävelee ja ihastelee taloja ja kukkaistutuksia. Taisi olla reissun aurinkoisin ja lämpimin päivä. Paikalliset tosin kulkivat toppatakeissaan ja karvakauluksissa.

 
Kävimme kauppahallissa ja otimme päiväoluet aurinkoisella terassilla, ennen kuin Hannu palasi kämpille ja minä jatkoin haahuiluani.

Saippuakauppias
  Kävin kahvilla ja tein vielä kierroksen Pikku-Venetsiassa, ennen kuin viestitin Hannulle ja teimme lounastreffit vanhaan kaupunkiin.

 
Olin kävellessäni katsastanut parin aurinkoisen terassin tarjonnan ja kävelimme yhdessä L'Amandineen syömään. Hannu jo pelkäsi, että flammkuchenit jäivät Saksaan, mutta sehän on ranskalaisten kehittämä ruoka, täällä nimeltään tarte flambée. Minulle riitti hyvin taas kanacaesar.

L'Amandine
Hannu lähti edeltä kävelemään kämpille, minä hain kaupasta vähän ilta- ja aamupalaa. Tuskin jaksamme enää tänään lähteä kaupungille, varsinkaan kun Hannun pitää kävellä kattohuoneistosta 72 porrasta suuntaansa. Mielelläni ottaisin vielä kuvia Petit Venisestä iltavalaistuksessa, mutta se saattaa jäädä huomiseen.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Colmar, Ranska

Colmar
(Ah, vihdoin sain nettiyhteyden läppäriinkin, eikä tarvitse päivittää blogia puhelimella.) 
Junamatkalla Nancysta Metziin seurasimme Moselia, joten se oli ollut lähellämme koko ajan. Metzissä taas junan vaihto ja jatkoimme 320 km/h Strasbourgiin ja sieltä Colmariin. Luultavasti junaliput olisivat olleet paikanpäältä ostettuna edullisemmat, mutta juna oli sen verran täynnä ja tarvittiin paikkalippuja, että varmempi näin. Tosin kukaan ei tarkistanut, onko meillä juniin lippuja.

Saimme huoneistomme vasta viideltä, joten meillä oli monta tuntia kulutettavana. Ensin istuimme tummille oluille puolivälissä matkaa kämpille. Tsekkasimme Studio Charmantin sijainnin, kokeeksi soitimme ovikelloa ja kävelimme pienen puistikon läpi kebabille, toisin sanoen täytettyä valkoista leipää ja patonkia. Paikkaa piti noin 100-vuotias herra, joka arvattavasti vetää hyvän tilin, kun kaikki ravintolat pitävät siestaa klo 15.00-18.00. Kurkistimme kulman taakse ja sieltä löytyi sitä kaunista Colmaria, mitä olin tullut tänne katsomaan. Haimme kaupasta punkun ja palasimme kotikadullemme. Tekstiviestiohjeiden mukaan pääsimme majoittumaan mukavaan loft-asuntoomme, ilman hissiä Hannulla on taas kestämistä.

Illallispaikkaan ei ollut pitkä matka, laskeuduimme kattohuoneistosta katutasolle ja menimme syömään Chick & Nat Restaurantiin. Siitä kummallinen ranskalaisravintola, että siellä ei myyty lainkaan alkoholia. Liekö syynä verotukselliset vai uskonnolliset syyt? Salaattini tuotiin hauskasti säilykepurkkiin pakattuna. Siitä se oli niin hankala syödä, että kippasin sen aluslautaselle. Kanapalat olivat hyviä, mutta uppopaistettu ruoka kerran reissussa riittää minulle.



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Nancy, Ranska

Nancy
Aamiaisen syötyämme siistimme kodikkaan majapaikkamme ja lähdimme kävelemään sunnuntaiaamun hiljentämiä katuja juna-asemalle. Vajaan kilometrin matkaan kului Hannulta puolisen tuntia. Forbachiin menevä juna olikin jo valmiina asemalla. Nopea vaihto viereisellä raiteella odottavaan Metzin junaan ja siellä vaihto Nancyn junaan. Kaikki matkamme junat olivat lähes tyhjiä ja pysähtyivät kaikilla asemilla. Saavuimme Nancyyn puolenpäivän jälkeen, kävelymatka Hotel de l'Academieen ei ollut pitkä ja saimme huoneemme heti. Kotoisten huoneistojen jälkeen tämä oli matkamme ensimmäinen hotellihuone ilman jääkaappia tai patiota.


Le Gandhi
Vaihdoin vaatteet ja kävelimme ravintolakadulle, jonka läheisellä Le Vaudemontin aurinkoisella terassilla joimme Leffet. Ranskalaisnuoriso on todella hyvin kasvatettua; Hannun taiteillessa kyynärsauvoineen istumaan korituoliin paikalle riensi heti yksi ohikulkeva poika auttamaan. Kaikki ravintolat ja terassit näyttivät täysiltä. Ilmeisesti paikalliset syövät päivällä kolmen ruokalajin lounaan. Niin mekin päätimme tehdä ja jäimme intialais-pakistanilaisen Le Gandhin terassille runsaalle lounaalle, juuri sopivasti ennen kuin alkoi sataa. Sateen hiljennyttyä ja ravintoloiden sulkiessa oviaan siestan ajaksi palasimme hotelliin. Oli pakko pestä vähän pyykkiä, vaikkei sen kuivattamiseen olekaan parveketta.

Pub Mac Carthy
Siestan vietettyämme oli tarkoitus lähteä iltakävelylle, mutta kun menimme ulos, ripotteli vähän vettä. Kiersimme vain korttelin ja jäimme Mac Carthyyn lasillisille. Mukava pubi, missä soi hyvä musiikki. Siitä taitaa tulla Nancyn kantapaikkamme.

Place Stanislas
Aamulla ilma oli "puolihullu", ei satanut, mutta ei paistanutkaan. Ei uskoisi, että asumme keskellä isoa kaupunkia, oli niin hiljaista. Vain sähkökäyttöisen vessan (!) vetäminen ja suihkun/veden valuttaminen naapurihuoneissa häiritsi hiljaisuutta satunnaisesti. Lähdimme Ville-Vieilleen (vanhaan kaupunkiin), jossa eilen bongasimme tätien pitämän leipomon, mutta se pysyi maanantain suljettuna. Kävelimme Place Stanislaksen läpi ja ostimme Carrefourista täytetyt patongit.

Eglise St. Epvre
Lähdin päivän lenkille kohti edessä siintäviä teräviä kirkontorneja, joiden kuvittelin kuuluvan katedraalille, mutta se olikin Eglise St. Epvre. Siitä suunnistin Parc de la Pepiniereen, jossa tyhjistä kojuista päätellen oli eilen ollut jonkunsortin markkinat. Puistossa oli jo ruskan merkkejä näkyvissä.

Jatkoin kävelyä Canal des Irisin vartta, kunnes ylitin yhden lukuisista silloista ja palasin keskustan puolelle lähelle keskussairaalaa ja Saint Pierre -kryptaa.

j
Cathedral
Sattumalta osuin Cathedral Notre Damen kulmille ja istahdin terassioluelle. Stanislaksen patsaalle oltiin vaihtamassa uusia kukkaistutuksia. Kävin ruokaostoksilla Carrefourissa ja menimme kahville Le Vaudemontin terassille. Siitä saattaa tulla toinen Nancyn vakipaikkamme.

Le Vaudemont
Kämpille palattuamme huoneemme oli siivottu ja pyyhkeet vaihdettu. Hannu oli poissa ollessani pyytänyt respalta lainaksi veitsen, sillä toin tullessani mm. camembertia ja sardiinipateeta.

Koska aamupäivän täytetyt patongit olivat niin täyttävät ja kun tiedämme ranskalaisen ravintolaillallisen hinnan, säästimme kuluja ja siestan jälkeen söimme "piknik-aterian" huoneessamme; hyvää leipää, kinkkua, tonnikalasalaattia, camembertia, oliiveja, sardiinipateeta ja tuoreita viikunoita. Palan painikkeeksi Bordeauxia ja Hannun Youtubesta soittamia ranskalaisklassikoita.

Iltakävelyllä poikkesimme oluelle Mac Carthyyn, joka oli huomattavasti hiljaisempi kuin eilen, jopa musiikki oli rauhallisempaa. Yksi (synttäri)porukka sentään tilasi pöytäänsä kolmen litran "kolpakon".

Marche Central
Aamupäivällä haimme leipomosta lämpimät, päällystetyt patongit. Ne syötyämme minä lähdin taas harhailemaan. Löysin (vahingossa) kauppahallin ja Eglise Saint Sebastianin, joihin molempiin poikkesin.

Gare SNCF
Jatkoin matkaa rautatieasemalle, jonka takaa pilkistivät taas yhdet komeat kirkontornit. Tarkistin kartasta, että suunta oli oikea; kyllä, olin kävelemässä kohti Cimetiere de Previlleä.
St. Leon
Kävin myös hiljaisessa St. Leon IX de Nancyssa. Kello oli 12 ja kadut täyttyivät pikkukoululaisista, joita vanhemmat hakivat kotiin siestan viettoon.

Cimetiere de Preville
Olin yksin koko suurella, kauniilla hautausmaalla. Siihen loppui kiirehtiminen ja suorittaminen, kun vaelsin pitkin hiljaisia hiekkakäytäviä. Suurin osa hautakoristeista oli tekokukkia tai keramiikkaa, siellä täällä näkyi joitakin syysistutuksia tai maljaköynnöksiä, se on kaikesta päätellen hyvin suosittu kukka niin Saksassa kuin täällä Ranskassakin (samoin allekirjoittaneen pihalla/terassilla).

Palasin vanhaan kaupunkiin, hain Carrefourista vähän evästä illaksi ja menimme hotellimme viereisen Le Mandarinen terassille lounaalle. Leffet joimme taas totutusti Le Vaudemontin korituoleilla auringossa istuen. Kunnes taivas peittyi pilviin ja mekin vetäydyimme siestalle. Huoneemme oli taas siivottu ja pyyhkeet vaihdettu. Varasimme aamiaisen (4,50€/hlö) huomisaamuksi.

Viimeisenä Nancyn iltanamme kävelimme vielä Eglise St. Epvren läheiselle mukavalle Le Ch'Timin terassille nauttimaan hyvät oluet.

Hotelliaamiainen sisälsi patonkia (vatsani lopettaa pian toimintansa kokonaan) ja hilloja. Plussaa kannullinen hyvää kahvia ja kotitekoisen tuntuinen jogurtti. En varmaan ikinä ole ollut näin vähällä kahvilla ja sen huomaa ajoittaisesta päänsärystä. Kahvin takia muuten köyhän tuntuinen aamiainen oli hintansa arvoinen.