perjantai 31. elokuuta 2018

Balkan 2018; Kosovosta Kroatiaan

Balkan 2018, plääni
Norwegian teki sen taas; pisti helmikuussa lennot tarjoukseen ja minä tartuin Pristinan lentoihin, ennen kuin olimme edes päättäneet, mihin päin syksyllä suuntaamme. Sen jälkeen suunnittelin Mapsin avulla parikin vaihtoehtoista reittiä, kumpikin päättyisi Splitiin ja varasin myös paluulennot. Koska lentokohteet olivat selvät, varasin majoitukset Pristinasta ja Trogirista. Harkitsin ensin Splitiä, mutta onhan Trogir paljon mukavampi paikka ja siitä on lyhyt matka lentokentälle. Sitten oli aikaa huokaista ja miettiä vuoristoreittiä, joka olisi vienyt minut uudestaan ihanaan Sarajevoon. Päädyin kuitenkin rannikkoreittiin, sillä syksyllä merivesi on lämmintä ja minähän haluan uimaan! Reitti pitää sisällään viisi maata (neljä valuuttaa), joista minulle uusi on ainoastaan Kosovo. Hannu saa kaksi maapistettä Kosovosta ja Bosnia-Hertsegovinasta. Otin yhteyttä Zeljkaan, joka lupasi majoittaa meidät Dubrovnikissa.

Maita on siis viisi; Kosovo, Albania, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina ja Kroatia. Minulle tämä on 11. reissu Balkanille (10. Kroatiaan).

Noin kuukautta ennen reissua havahduin huomaamaan, että olin oikeasti varannut vain meno- ja paluupaikan majoitukset. Onneksi valinnanvaraa oli vielä runsaasti ja vain Podgoran majoitus ylitti normibudjettimme. Kaikki majapaikkamme vaikuttavat ainakin etukäteen katsoittuina varsin mukavilta. Ainoat ongelmat tuntuivat olevan Pristinan lentokentältä majapaikkaan siirtyminen ja yhteys Prizrenin ja Shkoderin välillä. Eivätköhän nekin selviä viimeistään paikan päällä.

maanantai 27. elokuuta 2018

Elokuu loppuu, loppuuko myös remontointi?

Maanantaina kävelin varmistamaan, että uimapaikkani suihku on vielä käytössä. Samalla kävin rannan bajamajassa ja hain Tainan kasvimaalta lehtikaalia. Harkitsin uimaan menoa, mutta remonttimiesten poistuttua kävimme takapihalla ulkosuihkussa. Jotain valmistakin tuli; saimme keittiön ja astianpesukoneen käyttökuntoon (mieluummin olisin ottanut kylppärin ja pyykinpesukoneen). Siivosin allaskaapin ja laitoin tavarat paikoilleen. Jee, tänään ei tarvitse lähteä puskaan pesemään hampaita! Illalla kävimme Milan synttärikahveilla syömässä Soilin tekemiä ihania kakkuja.

Tiistaina saimme Noelin meille hoitoon heti aamusta, kun leipurit jatkoivat matkaa Vaaralaan. Ensin hän pelkäsi meillä olevaa remonttia, mutta huomasi pian, että pojat pysyvät enimmäkseen kylpyhuoneessa, eikä näistä ole hänelle haittaa. Aamupalan jälkeen lähdimme leikkikentälle, kauppaan (ja leikkikentälle) ja jäimme pihalle keinumaan. Ruuan jälkeen houkuttelin Noelia vinttiin päikkäreille, mutta hän ei kuulemma nuku vapaapäivinä päiväunia. Poika nukahti istualleen sohvalle, kun katsoimme jotain nauhoitettua lasten ohjelmaa. 

Putkiremontti oli siivousta vailla valmis. Lattioita suojasi koko rempan ajan kuituliina, joka oli keittiön muovimatossa teipeillä kiinni. Kun se poistettiin, huomasimme teipin jättäneen jäljet (haalistaneen värin) lattiaan. Kokeilimme kolmea eri pesuainetta, ilman mitään vaikutusta. Jotain hyvääkin; saimme suihkun ja pyykinpesukoneen käyttöön, vessanpöntön pitää vielä antaa olla vuorokausi rauhassa. Illalla polkaisin Korsoon Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuman valmistelevaan kokoukseen. 
 
Grayson Perry and his motorbike
Keskiviikkona jätin Hannun siivoamaan remontin jälkiä ja lähdin Kampin kampaajalleni. Sitä ennen lounastin Annelin kanssa ja sen jälkeen kävin katsomassa Helsingin Taidehallin David Hockney -näyttelyn, Sanomatalon Word Press Photo 2018 -näyttelyn ja Kiasmassa Grayson Perryn monipuolisen, huikean näyttelyn. Ohi kävellessäni katsastin vielä huomenna avattavan Amos Rex -taidemuseon kukkulakaton ulkopuolelta. Vähänkö harmitti, että unohdin puhelimen kotiin latautumaan! Minun tuurillani Ranskan presidenttipari olisi vielä kävellyt vastaani!

World Press Photo of the Year 2018, Venezuela Crisis, by Ronaldo Schemidt
Kotiin palattuani sain luvan käyttää vessanpyttyä ja illalla LVIturvan pojat hakivat kuivakäymälän pois. 

Kakkukestit jatkuivat torstaina, kun kävimme Susannan synttäreillä (jotka olivat kaksi kuukautta sitten). Saimme Amin ja Roksun houkuteltua mukaan, nämä toivat meille kassillisen omenoita tullessaan.

Perjantaina kävin Tikkurilassa asioilla ja samalla poikkesin kaupunginmuseon valokuvanäyttelyyn #Throwback Vantaa. Illalla pilkoimme omenat, joista Hannu laittoi viinin käymään.

Lauantain kävelylenkillä näin Tainan kyykkivän palstallaan ja hain lehtikaalia, samalla sain luvan ottaa myös papuja. Kävin uimassa, joten voin kehua uineeni Keravanjoessa syyskuussa. Ehkä myös lokakuussa? Uimavesi oli jo lähes yhtä kylmää kuin rannan suihkun vesi. "Poika" pulputti iloisesti kylppärissä, illalla tein naapurilta saaduista punaisista omenista sosetta. Alkoi olla jo niin kosteaa, että laitoimme lämmityksen päälle.

Sunnuntai-iltapäivällä sää kirkastui ja vietimme naapureiden kanssa kesäkauden päättäjäiset pihalla grillaten. Tein Tainan pavuista ja lehtikaalista lisukkeen grilliruuille.



lauantai 25. elokuuta 2018

Venetsialaiset Raaseporissa

Sisko kuuli toiveemme ja kutsui meidät mökille saunomaan ja yökylään. Pieneksi korvaukseksi veimme heidän taloyhtiön "kuntosaliin" Virkkalaan Susannan ja Jukan turhaksi käyneen soutulaitteen. Se mahtui auton kyytiin, ei tarvinnut vetää peräkärryä. Ami oli tehnyt maukkaan kesäkurpitsakeiton oman maan sadosta. Saunavuorot jaettiin taas naisten ja miesten vuoroihin. Puulämmitteisen saunan lempeät löylyt irrottivat hyvin hiet, välillä istuimme terassilla vilvoittelemassa. Niityllä olevat kaksi hevosta saivat syödäkseen omenia, salaattia ja kesäkurpitsaa. Roksu hoiti illalla grillaamisen ja syötyämme ulkona syttyivät ledivalot, lyhdyt ja ulkotulet rannikon venetsialaisillan kunniaksi. Loppuilta kului perinteisesti Skip Bota pelaten.

Sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä. Hautausmaalla ei tarvinnut käydä, kun sade hoiti kukkien kastelun. Kotimatkalla poikkesimme Suville poikien (ja vähän Ilonankin) synttärikahveille. Vantaalla ei kaikesta päätellen ollut satanut lainkaan, Hannu lähti lenkille ja johan taivas repesi.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Elämistä viemäriremontin keskellä

Kylpyhuoneemme - pois käytöstä

Minä kun luulin jo päässeeni remontin keskellä asumisesta! Olimme sopineet, että LVIturvan pojat tulivat aamukahdeksalta aloittamaan vanhojen viemärien sukitusta. Laitoimme puhelinherätyksen seitsemäksi, että ehdimme käydä suihkussa, keittää puuron ja kahvin ja huuhtaista astiat. Siitä eteenpäin joutuisimme olemaan ilman poistoviemäreitä. Aamupäivällä kävin kirjastossa (vessassa), lämmitin edellispäiväistä ruokaa ja söimme pihalla kertislautasilta. Pakkasin kassini ja lähdin evakkoon Suvin luokse.

Keittiömme - pois käytöstä
Virkkalassa kävin äidin luona ja hautausmaalla, Suville kotiuduttuani lähdimme Noelin kanssa läheisen koulun pihalle leikkimään ja syömään omenia. Poika jaksoi vielä polkaista kauppaan vanhempiensa kanssa. Aamuneljältä kuulin ulko-oven loksahtavan kiinni leipurien lähdettyä töihin, sen jälkeen rappuja nousi yläkertaan pikkuapina, joka tunki itsensä minun ja seinän väliin. Noel oli vähän yskäinen, enkä muutenkaan saanut kunnolla nukuttua, mutta torkuimme puoli kahdeksaan saakka.


Kahvila Ventelän Resiina
Chef Veli Kebab
Tuli taas lämmin päivä. Lähdimme Noelin kanssa asemalle katsomaan junia ja Chef Veli Kebabiin syömään. Iltapäivä kului aurinkoisella takapihalla legoilla rakentaen ja jalkapalloa pelaten. Kotiin ajettuani mietin kuumeisesti, missä voisin viettää seuraavat päivät (vaikka firman tunnuslause onkin "Ilman evakkoa").

Torstaina remppamiehet arvelivat, että projekti menee viikonlopun yli. Olemme siis vielä monta päivää ilman mahdollisuutta käyttää suihkua, vessaa, keittiön hanaa tai pesukoneita. Mökki/saunakutsuja otetaan kiitollisina vastaan! Kävin iltapäivällä Keravanjoessa uimassa ja rannan suihkussa.


Kätevää; meillä on ulkohuussi terassilla! Ei tule hajuhaittoja. Poikien lähdettyä perjantaina viikonlopun viettoon suihkutimme itsemme tallin takana.

lauantai 18. elokuuta 2018

Jämsä ja Jämsänkoski

Jämsä
Jämsä
Jämsä
Marja-Leena kutsui meidät kotiinsa ja niinhän siinä kävi, että saimme kahden vuorokauden täysihoidon. Lauantai kului kotiutuessa, hyvästä ruuasta ja seurasta nauttiessa ja Jämsänjoen vartta kävellessä.


Himos
Himos
Himos
Sunnuntain täydelllisen aamiaisen syötyämme lähdimme autoajelulle Himoksen rinteille. Olisihan siellä kaikennäköistä ja -kokoista majoitusta tarjolla. Nyt oli hiljaista, mutta lasketteluaikaan on taatusti tunkua. Kävimme ruokakaupassa ja ajoimme Jämsänkoskelle.


Jämsänkoski
Jämsänkoski
Asko ja Eila asuvat edelleen samassa talossa, jonka muistan lapsuudestani. Marja-Leenan tytär Sara puolestaan asustaa perheineen Marja-Leenan kotitaloa. Siitä on kulunut vuosikymmeniä, kun olen viimeksi käynyt täällä sukuloimassa. Samaa Päijänteen vettä mekin juomme Vantaalla, mutta näiden vedessä täytyy olla jotain erinomaista lisäainetta, kun eivät tunnu vanhenevan lainkaan.

Siskon kanssa vanhempiemme valokuvia peratessa totesimme, että liki joka kesä kävimme Jämsänkoskella (junalla). Ensin vanhempamme nuorena parina, sitten kahden vanhemman sisaruksen kanssa. Muutaman vuoden kuluttua minä tulin mukaan kuviin ja siitä vielä muutaman vuoden kuluttua pikkuveli. Telttamajoitus pihalla ja siskonpeti vintissä olivat kova sana. Vastavuoroisesti Asko ja Eila kävivät Lohjalla lähes joka kesä. Ja jos oli syntymäpäiviä tai muita juhlia, Jämsänkoskelta saapui suurempikin vierasjoukko. Meidän sukupolvellamme on käytössä autot, sähköpostit, älypuhelimet, facebookit sun muut vempaimet, silti sukulaisvierailut jäävät hävettävän vähiin, vaikka asummekin "koko lähellä", kuten jämsänkoskelaiset saattaisivat asian ilmaista.


Syötyämme kahvittelimme Marja-Leenan aurinkoisella takapihalla. Saunottuamme jatkoimme jutustelua ja katsoimme vanhoja valokuvia. Skip Bon pelaaminen sai suosiolla jäädä seuraavaan kertaan.


Enni-mummi ja Yrjö-vaari
Entisenä lohjalaisena kaipaan aina veden lähelle. Järvi-Suomen maisemat saivat minut huokaamaan ihastuksesta. Ajoimme kotiin vaihtelun vuoksi Hämeenlinnan kautta.

Hoedown, Valkeakoski 2017
Esa Kaartamo R.I.P.
 

Päijänteen saaristotie



Luhangan puukirkko
Kärkisten silta
Aamiaisen jälkeen pakkasimme laukut ja luovutimme huoneemme avaimet. Tankkasimme Hondan Asikkalassa ja lähdimme ajamaan Pulkkilanharjua. Ylitimme Karisalmensillan ja matka jatkui läpi Päijänteen kansallispuiston. Luhangan kohdalla satoi hetken rankasti, kirkko oli suljettuna ja pidimme paussin Luhangan Etapin terassilla. Mökkiläiset (miehet) keskustelivat keskenään, että piti alkaa hommiin, mutta ehtiihän sen huomennakin - tai ensi kesänä - ja sitä paitsi nythän sataa. Sade loppui ja matka jatkui auringonpaisteessa kohti Korpilahtea, josta käännyimme Jämsään.

maanantai 13. elokuuta 2018

Salonsaaren lomakylä, Vääksy

Sunnuntain sateiden jälkeen yöstä tuli tähtikirkas ja yritin tähyillä ikkunoista tähdenlentoja, näkemättä yhtään. Maanantai valkeni puolipilvisenä. Pakkasimme Hondan sivulaukut ja suuntasimme pyörän vanhalle Lahdentielle. Se on suora ja äärimmäisen tylsä, mutta sentään mukavampi ja hiljaisempi kuin moottoritie.


Ajoimme Salonsaaren lomakylään, Asikkalaan. Saimme rannan läheisestä rivitalosta tilavan 2h-huoneen, jossa on oma kylppäri ja terassi. Talon asukkaiden (tällä hetkellä yksi meidän lisäksemme) yhteiskäytössä on keittiö-olohuone. Taidan varata sen keinutuolin itselleni.


Ruokailut ovat keskusrakennuksessa, jonka yhteydessä on myös kirjasto ja iso ulkoterassi. Rantasaunassa on takkatupa ja ulkona grillauspaikka. Ruokailujen jälkeen kävimme uimassa ja vetäydyimme omaan rauhaan lueskelemaan. Myöhemmin rivitalomme johonkin huoneeseen tuli virolaisia raksamiehiä.


Tiistaina kävin aamu-uinnilla ja puulämmitteisessä rantasaunassa. Hannu kunnosti kaksi lomakylän fillaria ja lounaan jälkeen polkaisimme Vanha Vääksyyn ja Vääksyn kanavalle. Kanavan Panimon terassi on jo suljettu tältä kaudelta.


Illalla lämpenivät sähkösaunat, kävin kolme kertaa uimassa ja löylyissä.


Keskiviikkona oli vuorossa mm. aamusauna ja -uinti, hieronta, jalkahoito ja lettukestit.


Lähdin aamupäivällä kävelylenkille hiekkatietä niin pitkälle, kuin sitä riitti (päättyi jonkun pihaan). Puiset sähkötolpat tuoksuivat tervalle. Tuntui mukavalta, kun vastaantulevat autoilijat moikkasivat. Paluumatkalla kävin tervehtimässä läheisen tallin heppoja.



M/S Elbatar -risteily Päijänteellä
M/S Elbatar
Salonsaari
Salonsaari
Vääksyn kanava
Vääksyn kanava
Viikko-ohjelmaan kuului myös kolmen tunnin Päijänne-risteily M/S Elbattarella. Laiva noukki meidät kyytiin lomakylän laiturilta ja suuntasi kokan kohti Päijänteen selkää. Matka eteni lähellä itäpuolen rantoja, alitimme Karisalmensillan ja palasimme länsipuolen rantoja ohittaen Päijännetunnelin suun. Kävimme Vääksyn kanavassa, jossa kapu käänsi laivan takaisin paluumatkalle Salonsaareen.

Päivällisen jälkeen pääsimme taas saunaan ja uimaan.


Viimeinen leiripäivä Salonsaaren lomakylässä


Aamupäivällä jätin Hannun edustamaan perhettämme Salonsaaren olympialaisiin ja karkasin 11 km:n kävelylenkille.


Kävelin Salonsaaren kioskin (suljettu tältä kesältä) ja VPK:n kirjalainaamon ohi.


Jatkoin matkaa pitkin pölisevää hiekkatietä ja kaunista metsätietä, kunnes järvi tuli näkyviin. Pysähdyin hetkeksi jonkun rantamökin pihalle, ennen kuin käännyin kävelemään samaa tietä takaisin. Olikin taas ruoka-aika, sen jälkeen uimaan ja hetken huili. Tarkoituksemme oli lähteä soutelemaan, mutta iltapäivällä nousi tuuli ja jatkoimme laiskottelua.


Seniori-Ulla ja juniori-Sami
"Alma"
Lomaviikon päättäjäisjuhlassa oli kaikenlaista ohjelmaa, olympiaadien palkintojenjako ja mitalikahvit. Hannun kipparoima joukkue Veni, vidi, vici voitti kisan, tosin selkäni takana protestoitiin ankarasti.