Tallinna yksin

Heinäkuun Viron reissulla jätin Van Gogh -näyttelyn väliin ja kiertelin museokorttikohteita. Se jäi kuitenkin vaivaamaan ja varasin Eckerön reittimatkan. En saanut ketään kaverikseni, joten majoitun edulliseen (32€/2 yötä + pyyhe 2€) hostelliin.

 

Kävin jättämässä laukkuni Venekadun Skyview Hostelliin, sisään pääsee vasta kolmelta. Sadepilvet olivat väistyneet ja aurinko paistoi. Tulomatkalla taistelin (itseni kanssa) Mere Reston Pekingin ankan ja Blu Reston ankkafilén välillä. Logistisesti Mere Resto voitti, mutta sen lounas alkoi tänään vasta yhdeltä. Tainnutin nälkääni Trofen terassilla double stoutilla. 
 

Ja kun nyt kerrankin majoitun vanhaan kaupunkiin, kävelin sen kujia kuvaten.

Mere Restossa oli tuttu neukkutyylinen tarjoilu, ruoka ei ollut kuumaa, mutta maistui hyvältä (9,50). Tarjoilijatyttö sai pojilta valtavan kukkakimpun. Kysyin onko syntärit, joo 20v. Hain Rimistä ilta- ja aamupalaa ja palasin Venekadulle.

Majoituin hostellin kolmanteen kerrokseen, verhoilla eristettyyn omaan "huoneeseen". Jos olisi kaveri mukana, voisi siirtää väliverhot sivuun ja olisi tosi iso tila kahdelle. Samasta kerroksesta löytyy myös pieni keittiö (olin jättänyt ostokseni alakerran isompaan keittiöön), suihku ja wc.

Huilin hetken, keitin kahvin, laitoin sen termosmukiin ja lähdin ulos, kun oli vielä aurinkoista. Istuin Paksun Margareetan puistoon kahvittelemaan ja lukemaan. Kun kerran kävelemään lähdin, hain Baltijaama turgin Selveristä hyvää savulohisalaattia ilta- ja aamuleipien päälle.

Taivaanranta näytti synkältä ja hostelliin palattuani satoikin hetken. Jäin iltapalalle alakerran keittiöön, henkilökunta tuntuu olevan ulkomaalaisia, mm. Epanjasta ja Kaliforniasta.

  

Syötyäni nousin omaan kerrokseeni ja etsin itselleni mukavan lukunurkkauksen. Avoimesta ikkunasta kuului alapuolella olevasta rokkibaarista musiikkia, muuten oli rauhallista. Istuin avoimen ikkunan ääressä ja tuuli puhalsi suoraan korvaani (sitä alkoi särkeä aamuyöstä, onneksi yksi Ibumax tainnutti kivun). Yhdeksältä joku palaa kerrokseemme ja sytyttää kattovalot, jotka näkyvät kaikille, onhan meillä vain sivuverhot. Ennen kymmentä sammutan valot, "Yes, it's ok" kuuluu verhojen takaa. 

Aamulla kerroksemme vessa ja suihku olivat varattuja, menin kakkoskerrokseen, jonka vessoihin ei tullut lainkaan vettä ja pöntöt olivat kohtalaisen täynnä. Kävin suihkussa ja aamiaisen jälkeen kävelin Telliskiveen. Unohdin neuleen kämpille, onneksi oli tuulesta huolimatta lämmintä. Kävin katsomassa rakennuksen, jossa aiemmin oli Banksyn ja Da Vincin näyttelyt, mutta Van Gogh onkin pienemmässä paikassa. Näyttelyn katsottuani menin Baltijaama torille tsekkaamaan kirsikoiden hinnat.

Olen yrittänyt jokaisella Tallinnan käynnillä löytää edes yhden minulle uuden ravintolan (nytkin löysin Telliskiven uuden La Boccan), mutta no can do: Blu Reston päivän lounaalla oli ankanfilettä (viinin kanssa 14,50€). Ehdottomasti uusi suosikkini! Kävelin takaisin Baltijaama torille ja ostin kilon puolalaisia kirsikoita. Hostelliin palattuani menin keittämään kahvin, kalifornialainen siistijä oli juuri lopettanut hommansa ja juttelimme hetken. Hänkin on vaeltajanaisia ja on lähdössä kahdeksi kuukaudeksi Irlantiin patikoimaan. Hän oli askarrellut itselleen laatikon, jolla voi katsoa illalla auringonpimennystä. Kaikki lasit on myyty loppuun, kuten kai Suomessakin. Lähdin termosmukini kanssa vielä ulos istuskelemaan ja kun palasin takaisin, olkkari oli täynnä italialaisia nuoria. Itsekseni ihmettelen, mihin lehtikirjoitukset vähentyneistä matkailijoista perustuvat. Kaupungissa kävellessäni törmään jatkuvasti aasialaisryhmiin ja kuulen puhuttavan espanjaa/ranskaa/italiaa. Ja tietenkin suomea.

 

Loppuillan vietin hostellissa, enkä lähtenyt kiusaamaan silmiäni auringonpimennyksellä. Söin iltapalan alakerran keittiössä, sen jälkeen siirryin yläkerran mukavaan oleskelutilaan lukemaan. Hannu oli saanut tytöt vieraikseen.
 

Ikkunasta näkyy Oleviste kirik, alakerrassa on fillarivuokraamo ja aivan lähellä intialaisravintola Chakra. Kun minä menen nukkumaan, verhojen takana vasta kuivatellaan suihkunkosteita hiuksia iltaa varten.

 

Torstaina oli (tietenkin!) lämmin, aurinkoinen päivä. Aamiaisen jälkeen pakkasin vähät tavarani, sain takaisin 10 euron takuumaksun avainkortista ja lähdin ulos lukemaan. Maijan vinkistä ostin apteekista Hannulle tuliaisiksi pippurilaastareita, pitää kai niitäkin kokeilla kivunhoitoon, kun lääkärin määräämistä ei tunnu olevan mitään apua. Hannu haki minut terminaalin ulkopuolelta, hän oli taas unohtanut kaikki keskustan tietyöt. Lappeenrannan OP oli lähettänyt kirjeellä ilmoituksen Timon tilin lopetuksesta. Toivottavasti tämä on viimeinen muistutus tuosta surullisesta vuodesta 2025. Syötyämme grilliherkkuja poistin kirsikoista kivet, halkaisin pulleat kirsikat ja laitoin ne tekeytymään virolaiseen vodkaan. Iltakymmeneltä on jo aivan pimeää.

 

Elokuun kirjoja;

Deborah Levy "Mies joka näki kaiken". Jo toinen D. Levy lyhyen ajan sisällä, mutta ei vieläkään se, mikä on pitkällä listallani. Saul Adler jää 1988 Abbey Roadilla auton kolhimaksi ja tyttöystävän jättämäksi. Hän lähtee tutkimaan ja luennoimaan silloiseen DDR:aan. Yhden rakkauden jälkeen seuraa monta muuta, sirpaleet päässä aiheuttavat enneunia/harhoja isän kuolemasta ja rakkaiden näkemisestä. 2016 Saul havahtuu puolikuolleena sairaalassa, Saksa on yhdistynyt aikapäiviä sitten, keho vanhentunut ja rakkaat vierailevat öisin sairaalasängyn luona kuin aaveet. Hieno kirja!

Tallinna, museokortin viimeisiä päiviä

Viron museokorttini on voimassa enää huomiseen. En aio jatkaa voimassaoloa vielä, koska tuskin tulen Viroon ennen marraskuuta. Piti siis lähteä käymään ainakin Adamson-Ericu Muuseumissa, jossa on uusi näyttely Kõnelevad kivid - Puhuvat kivet. Oli pari oikeaa kiveä, oli kiviä maalauksissa ja koruissa. 
 

Toki kävin yläkerrassa katsomassa Adamsonin perusnäyttelyn ja lähetin Irenellä kuvia kauniista astioista. Tämä kun itsekin harrastaa keramiikan tekoa. Ehdotin Hannulle treffejä vanhakaupunkiin, mutta hän kipuili koipiensa kanssa ja päätti pysyä kotinurkilla.

Kävin ainakin neljässä kenkäkaupassa etsimässä Riekerin sandaaleja vanhojen tilalle. Olin onnessani, kun huomasin Nauticassa Skechersin myymälän, mutta siellä ei ollut niitä sandaaleja, joita nettikauppa on pullollaan. Deichmannin myymälästä ostin Medicus-merkkiset jalkineet. Kuulostaa terveelliseltä, ja sopivat mekkoni väriin.

Lähdin kävelemään Kalarannaan, arvoin La Pinetan ja Odan lounaiden välillä. Odassa oli meneillään suursiivous ja lounastarjous oli siirretty naapuriin BLU Restoon. Tulihan testattua minulle uusi ravintola ja ankka (7,10) oli äärettömän hyvää. Rantareitillä kuvattiin taas yhtä hääparia.

Nousin Vana-Kalamajaa myöten Telliskiveen ja menin Juhan Kuusi Dokfotoon. Siellä onkin näyttely, jonka olen jo nähnyt. Tällä kerralla rouva kiikutti minulle lasillisen kuumaa teetä ja kertoi, että lasit ja lattialla olevat värikkäät matot ovat Turkista. Valokuvat Claus Rohland on ottanut Intiassa, Egyptissä, Irakissa ja Syyriassa. Vähänkö harmittaa, että edtm:n uudet näyttelyt aukeavat sunnuntaina, museon syntymäpäivänä.

Otin hyvän portterin Põhjala Konnin terassilla, ennen kuin hain Rimistä Hannulle syömistä ja kävelin takaisin hotelliin. Reissun viimeisen päivän kunniaksi ostin myös puoli kiloa mansikoita (3,49€). Omin olkkarin itselleni ja jäin nojatuoliin lukemaan.

Kiva reissu, vaikka harmittaakin, että jouduimme vaihtamaan Hondan autoon. Ja että Hannun kävelyt ovat jääneet minimiin. Jälkikäteen matkaa miettiessäni Kalana nousee jostain syystä kärkisijoille. Jo sijainti Hiidenmaalla puhuu sen puolesta ja se, että oli hyvä sää. Eniten se kertoo siitä, että meille riittää tuollainen merituulten harmaannuttama pieni mökki ilman mitään mukavuuksia. 💓 Kuudesta kohteesta kolmessa kävin uimassa, johtuen osittain huonosta kelistä. Pääosinhan meillä oli taas onni mukana sään suhteen.

Eckerön puolenpäivän lautta oli tupatentäynnä. Ajoimme kaupan kautta kotiin, mieli teki maitoa, ruisleipää, 15% juustoa, kylmäsavulohta ja sushia. Ja suodatinkahvia; parin viikon pressokahvi nostaa taas kolesteroliarvoja. Näki, että vettä on satanut ja rankasti. Kukankastelija on päässyt helpolla! Ruoho oli kasvanut ylimittaiseksi, ruukkukukat olivat kosteita ja lopettaneet kukintansa ja kellariin oli valunut vettä. Jääkaappi-pakastin hyrisi onneksi hiljakseen, odottamaani tulvaa ei ollutkaan keittiön lattialla. 

Kilometrejä kertyi 730 kilometriä, bensa (95 oct.) maksoi 1,709-1,714/litra. 

Heinäkuun kirjoja;

Ian McEwan "Torakka". Muista McEwanin kirjoista poiketen tämä on koominen pienoisromaani, muut lukemani ovat olleet lähellä kauhua. Jollain konstilla torakka vaihtaa osia Englannin pääministerin kanssa, ihmettelee herätessään painavaa päätään ja vähiä raajojaan ja ryhtyy sitten politikoimaan reippaammin kuin varsinainen pääministeri koskaan. Lähes koko hallitus on täynnä olomuotoaan vaihtaneita torakoita. Yhdessä he runttaavat brexit-britit käänteisen rahavirran käyttöönottoon, jolla yllytetään kansa tuhlaamaan ja talous nousuun. Idea myydään myös USA:n presidentille, joka kovasti muistuttaa nykyistä presidenttiä. Tietenkin - kuten kaikilla politikoilla - torakoillekin oli tärkeintä oma etu.

Maarjamäe Loss, Tallinn

Keskiviikolle luvattiin puolipilvistä, mutta helteistä ilmaa. Päätin pitää "vapaapäivän" ja aamukahvin jälkeen lähdin ratikka bussi 8:lla kohti Piritaa. Seurakseni sain kreikkalaiset rouvat, jotka olivat menossa Helsinkiin. Pasqua haisi heti, kun jäin kyydistä Maarjamäen kohdalla. Ilmeisesti jätevedet lasketaan Piritalahteen, sinne en ainakaan halua mennä uimaan.

Olin taas tehnyt kotiläksyt huonosti. Luulin pääseväni ihailemaan kartanomaista kotimuseota, mutta tämä onkin sotaisa museo, joka kertoo Viron historiasta. Näitähän näkee joka kaupungissa ja piispanlinnoissa.

Hauskin oli animaatio, joka kertoo Viron 100-vuotisesta itsenäisyydestä.

Päivän rapputreenit tein kapuamalla linnan torniin, josta on näköalat merelle ja patsaspuistoon.

Patsaspuistossa (ilmainen) olemme käyneet ennenkin, kun majoituimme Piritateelle. Olisin jäänyt Võrun terassille oluelle, mutta siihen tuuli mereltä niin kovin, että käännyin Kadriorgin puistoon.

Puistossa kuvattiin hääparia, en kehdannut pysähtyä ottamaan kuvaa. Koululaiset oli pistetty putsaamaan ja mullittamaan puiden juuria. Jäin tutun armenialaisen Faeton-ravintolan terassille oluelle ja miettimään, mihin menen lounaalle.

No can do! Minun piti testata joku uusi ravintola, mutta Pullin lounaslistalla oli teriyakilohi (8,90) niin olihan sinne mentävä. 

Olin luvannut käydä kaupassa ja ostin vanhakaupungin Prismasta vichyn, viinin, kasvikset, kahvimaidon ja tuoretta leipää. Tietenkin majapaikkaa varatessani olin ajatellut, että kauppamatkat tehdään Hondalla. Nyt kävelin kauppakassin kanssa varvastossuillani kämpille, hetken huilin pidin lähikirkon pihalla. Ei kun suoraan suihkuun!

Pärnu

Koska jouduimme lähtemään Hiidenmaalta aamun ensimmäisellä lautalla, herätys oli jo kuuden jälkeen. Hyvinhän tuolla meri-ilmassa tuli nukuttua. Yöllä oli satanut, surffirannan hiekka ja ajotiet olivat kosteita. Liikennettä oli tosi vähän. 

Joimme lautalla kahvit ja söimme eilisestä jääneet leivät. Pärnussa olimme ajoissa. Olin saanut ovi-koodin ja ajoimme ensin kokeilemaan, olisiko asunto jo vapaana.

Olihan se (92€/2 yötä) ja roudasimme tavarat sisälle. Asunnon ainoa huono puoli on, että meidän kylppäri on alakerrassa ulko-oven vieressä ja raput ovat melko jyrkät. Kassien kantaminen ylös meni vielä hyvin, mutta alastulo voi olla hankalampaa.

Lähdimme keskustaan ja lounaspaikaksi valikoitui - ties kuinka monennen kerran - irkkupubi Sweet Rosie. Kello ei ollut vielä paljoakaan, siihen nähden tilasimme taas ihan liikaa. Eipähän tarvitse illalla tehdä mitään sienimunakasta. Ilma oli painostavan helteinen, sääennuste lupaa ukkosta. Minä en usko ennen kuin näen! Paluumatkalla poikkesimme kauppaan ja kotipihalla tasasimme kylmän oluen. Pihistimme pihalta ruusunoksan, so sorry.

Ei tullut ukkosta, suihkunkin jälkeen hikoilutti ja pidimme ilmastoinnin hurisemassa. Joimme kahvit puutarhassa eikä tullut mieleenkään lähteä enää mihinkään. Huomiseen jää siis sekä museot että uiminen. Hannu putsasi Kalanan kantarellit. Ostin lautalta Hiiumaan Küpsis seemnemaius -paketin ja oletin niiden olevan siemennäkkäriä, mutta niissä onkin sokeria! 😳 Ei kun goudajuustolevitettä pintaan ja sienisuolaa päälle niin johan kelpaa. Onneksi täälläkään ei ole hyttysiä, voimme jättää ikkunan auki ja sammuttaa kovaa hurinaa pitävän ilmastoinnin (mikä ei muutenkaan tee hyvää flunssalleni).

Kattohuoneistomme ikkunasta on näkymä naapuritaloihin; vanhoja rakennuksia, joita on korjattu ja restauroitu ulkoa ja sisältä.

Yksi hyttynen oli kuitenkin tullut sisälle avoimesta ikkunasta meitä kiusaamaan. Oli niin kuuma yö, että aamulla otimme peitot pois pussilakanoista. Aamukahvilla laitoimme leivän päälle öljyistä kilohailia, lääkäri kiittää. Kävin lähikaupassa täydentämässä varastoja, mm. magnesiumvettä, kun jalat ovat taas öisin niin levottomat. Ihmettelen, mistä suomalaiset ostavat "edulliset" vessa- ja talouspaperit ja roudaavat niitä Virosta kotiin. Ainakin Coopissa ne maksavat enemmän kuin kotona, vaikka olisivat asiakasetuhinnoissa. 

Täällä museot ovat avoinna joka päivä, toisin kuin esim. Helsingissä.

Kävin Uue Kunsti Muuseumissa katsomassa joka kesäisen vaihtuvan näyttelyn Mees, Naine ja X. Tänä kesänä se on Mees & Naine - Läänemere Lained. Erityisesti minua ihastutti Joanna Kuuskin "Mere naine 2026" -teos.

Alakerrassa oli Jüri Arrakin (1936-2022) teoksia ja videoita.

Teimme treffit rantaan, ensin kävimme puistokahvilassa oluilla, sen jälkeen salaateilla Steffani Suveterassilla. Suosittu paikka, jatkuva jono, kun perheet lopettivat rannalla oleskelun.

Minäkin halusin uimaan ja Hannun oli tultava mukaan rannalle, jonka penkille jätin tavarani. Piti taas kävellä puoli kilometriä, ennen kuin pystyin uimaan. Samalla tuli hoidettua päivän käsijumppa.

Palasin suorinta reittiä (pari kilometriä) kämpille, kävin suihkussa ja totesin meidän saaneen naapuriasuntoon puheliaita virolaisneitoja. Hannunkin käytyä pyykillä ja suihkussa levytimme hetken. Keitin kahvit ja myöhemmin tein meille kantarellimunakkaan. Tuuli viestitti olevansa myös Pärnussa, mutta me olimme jo iltapuuhissa.

Tällä reissulla vietimme viisi yötä Hiidenmaalla, seuraavalle pitää lisätä ainakin yksi yö Pärnuun.